keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Katso, mutta älä muokkaa

 
Tänään katsoin mielenkiintoisen dokumentin "Katso, mutta älä muokkaa". Dokumentissa brittiläinen (erittäin kaunis) laulaja ja malli Alesha Dixon, on kyllästynyt naistenlehtien kuvamanipulaatioon, ja koettaa saada oman retusoimattoman kuvansa lehden kanteen. Samaisessa dokumentissa nähdään, kuinka 18-vuotias tyttö saa vanhemmiltaan syntymäpäivälahjaksi silikonirinnat...


Mihin tämä maailma on mennyt? Kuvamanipulaatiota on tehty iät ja ajat, muun muassa muotokuvamaalauksissa vuosisatojen ajan. Turhauttaa ja suututtaa, että yksikään kuva yhdessäkään naistenlehdessä ei ole todellinen. Varjoja häivytetään silmien alta, luomet, näpyt ja rypyt kadotetaan. Tällaisia muovinuken näköisiä kuvia alkaa näkyä nuorten keskuudessa erilaisissa kuvagallerioissakin. Nuoret haluavat olla jotain, mitä ei oikeasti ole olemassakaan.


On surullista, että nuoret tytöt haluavat näyttää noilta elottomilta muovinukeilta. Eräs entinen muotitoimittaja sanoikin dokumentissa osuvasti, että kuvista muokataan pois henkilön persoonallisuus. Oli surullista kuulla kuinka 8-12 vuotiaat tytöt eivät pitäneet ulkonäöstään. Eräskin tyttö sanoi ettei pidä ruskeasta ihonväristään... Hulluutta! Ja tyttö oli mitä suloisin!


Tosin, huomaan itsekin tekeväni kriittisiä kommentteja ulkonäöstäni, kun kyseessä on oma valokuvaustilanne. Siskoni kanssa huomauttelemme melko suoraan jos jommalla kummalla näkyy kuvaustilanteessa "kaksoisleuka", ryhti on huono jne. En kuitenkaan normaalioloissa, sukujuhlissa tms. välitä kovinkaan paljon siitä miltä näytän. Ne ihmiset tietävät ja tuntevat minut, ja teeskenteleminen kuvissa on turhaa.


Dove on ollut edelläkävijä "Aidon kauneuden puolesta" kampanjallaan. Tosin sekin on saanut osakseen epäilyjä ja luulen senkin kampanjan tehneen ihovirheille jotain, mutta kuitenkin, ne naiset ovat sata kertaa aidompia kuin muotilehtien naiset. Ja Doven mainoksia on virkistävää katsella. Ja varsinkin niitä muotoja!


Jokainen haluaa näyttää valokuvassa hyvältä, sehän on selvää, sillä kuva on muisto tulevaisuuteen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kuvakulmilla voi tehdä paljon. Kaikki ihmiset saa näyttämään kauniilta kuvissa meikin, vaatteiden ja oikean kuvakulman avulla. Kuvamanipulaatio, varsinkin sellainen jossa muokataan henkilön vartalonmuotoja, häivytetään juonteita, luomia tai muita persoonallisuuden osia, on turhaa. Jokainen ryppy, arpi tai kauneuspiste kertoo jotain kantajastaan ja niin pitäisikin olla! Yhdellä tädeistäni on mielettömän kauniit "naururypyt" silmäkulmissaan, ja olen sanonutkin että tahtoisin joskus samanlaiset. Jos minulle ei sellaisia luonnostaan suoda, niitä ei ole minulle tarkoitettu. Sitten saan toisenlaisia ryppyjä joista olla ylpeä. Tässä kohtaa joku kokeneempi henkilö voi sanoa, että "Odotahan vain niitä ryppyjä, mieli voi muuttua", mutta vartalohan muuttuu koko ajan. Nuorempana hävettiin jos kehityttiin muita aiemmin, vanhempana kauhistellaan ryppyjä ja harmaita hiuksia. Koko elämä on mukautumista vartalon muutoksiin ja minusta niistä tulisi olla ylpeä, sillä ne tekevät meistä yksilöitä, persoonia ja rakastettavia, eikä miettiä kuinka ne saadaan kuvista hävitettyä.

Ollaan ylpeitä "virheistämme"! Ollaan ylpeitä inhimillisyydestämme!
 

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Joulutunnelmia

 
Oli mukavaa aaton lähestyessä kurkkia muiden bloggaajien joulutunnelmia ja askareita. Kaikkialla näkyi kauniita kuusia, koristeita ja jouluperinteitä. Meilläkin oli mitä ihanin joulu! Ei stressiä, kaunis luonto, paukkupakkanen, joulusauna, jouluherkut, suklaat, kuusen koristelu, lahjat ja antamisen ilo. Ihaninta oli katsella paksun ja kimmeltävän lumipeitteen alla olevia metsiä; oikea joulumaa! Uhmasin -27 asteen pakkasta lähtiessäni metsään kuvaamaan luonnon kauneutta. Jyväskylässä puut eivät enää kanna yhtä komeata harsoa yllään.

Jouluaaton vietimme minun perheeni kesken ja tänään Tapaninpäivänä olimme K:n perheen kanssa. Mukavia joulutunnelmia siis molempien puolelta. Nyt on saavuttu kotiin ja nautitaan lahjoista; paljon tuli lahjoja, tarpeellisia. Tässä vielä tunnelmia minun joulustani.










 

tiistai 21. joulukuuta 2010

Hyvää joulua!

 
Tämän kuvan myötä toivotan lukijoilleni erittäin hyvää joulua! Syökää herkkuja, saunokaa, nauttikaa olostanne ja läheisistä. Palaan takaisin sunnuntaina.


Tapio Rautavaara - Sylvian joululaulu



 

maanantai 20. joulukuuta 2010

Keltaisesta valkoinen

 
Ikkunapokasta jäi valkeata maalia yli, joten päätin maalata ruman kellertävän leipäkorin valkoiseksi. Joulu on ovella, enkä silti osaa olla tekemättä mitään :P



 

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Veden alla

 
Lisää erittäin kauniita kappaleita jaettavaksi. Itse tutustuin tähän Emma Salokosken kappaleeseen joskus jonkin mainoksen myötä ja nyt uudelleen Kuorosodan ansiosta. Kylmät väreet kulkevat selkää pitkin aina kun kuulen tämän. Kyllä sitä Suomessakin osataan tehdä hyvää musiikkia!

Emma Salokoski Ensemble - Veden alla



"Joo, mä tiedän, on veden pinta kaukana
En nää pohjaan, en näe onko sen alla
Haukia tai haita
Jotka mut voi kerralla hotkaista

Mut sä näät pintaakin syvemmälle
Sä viet mukaan
Saat minut uskaltamaan sun kaa
Niin vaarallisesti
En oo koskaan mä sukeltanut

Veden pintaa keihään lailla
Halkoo hahmosi jäntevä
Sulava, valuva
Vahva, vakuuttava
Vaikuttava

Niin sä viet varmalla otteellasi
Aina vaan kauemmas rannan
Turvasta ja mua huimaa ja pelottaa mut
Siinä sun äänes mua rauhoittaa

Sä saat mun salaisen voiman
Nyt heräämään enää
En tahdo piiloon mä juosta
En aina takertua, päästän irti nyt
Aion karata

Kuuletko kun veden alla mä
Huudan ääneen sen kaiken
Ihanan, vapauttavan
Janottavan, kiperän
Pelottavan, uuden
Siinä sun äänes mua rauhoittaa"

Ihanaa neljättä adventtia! Ja sydämellisesti tervetuloa uudet lukijat :)
 

lauantai 18. joulukuuta 2010

Kauneimpia joululauluja

 

Tänään kävin pitkästä aikaa laulamassa kauneimpia jouluja monien muiden tapaan Taulumäen kirkossa. Kannatti olla hyvissä ajoin paikalla, sillä penkit täyttyivät nopeasti.


Näin ensimmäistä kertaa kirkon sisältä ja kaunishan se oli. En kyllä tiedä olenko koskaan ollut ns. rumassa kirkossa... Mielessäni kertailin taidehistorian arkkitehtuuritermejä: arkadikerros, triforiokerros, klerestoriokerros ja kolossaalipylväät. :P



Ennen varsinaisten joululaulujen aloitusta kirkosta sammutettiin valot. Joulukuusen ja ikkunoista tulevan valon hämärässä saimme kuulla parvelta kitaran ja viulun tulkitsemana suosikkikappaleeni Sylvian joululaulu. Tuon kauniin hetken jälkeen kirkkosalissa kajahti muun muassa Sydämeeni joulun teen, Joulupuu on rakennettu, Enkeli taivaan, Joulun kellot, Jouluyö - juhlayö, Arkihuolesi kaikki heitä, Varpunen jouluaamuna ja Maa on niin kaunis.

Ilta valmisti joulun rauhaan ja tunnelmaan. Ensi keskiviikkona juna matkaa kohti kotikontuja Itä-Suomeen, perheen ja sukulaisten luo.
 

Arkisia ihmeitä

 
Löysin Youtubesta ihanan videon ja kappaleen ja päätin jakaa sen teille. Sarah McLachlan oli minulle tätä ennen aivan tuntematon. Jokaisesta päivästä tulisi etsiä ja löytää pieniä arkisia ihmeitä.

Sarah McLachlan - Ordinary Miracle




"It's not that unusual when everything is beautiful
It's just another ordinary miracle today

The sky knows when its time to snow
You don't need to teach a seed to grow
It's just another ordinary miracle today

Life is like a gift they say
Wrapped up for you everyday
Open up and find a way
To give some of your own

Isn't it remarkable?
Like every time a raindrop falls
It's just another ordinary miracle today

Birds in winter have their fling
And always make it home by spring
It's just another ordinary miracle today

When you wake up everyday
Please don't throw your dreams away

Hold them close to your heart
Cause we are all a part
Of the ordinary miracle

Ordinary miracle
Do you want to see a miracle?

It seems so exceptional
That things just work out after all
It's just another ordinary miracle today

The sun comes up and shines so bright
It disappears again at night
It's just another ordinary miracle today

Ooohh Oooohh

It's just another ordinary miracle today"
 

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Sydämellinen postilähetys

 
Tänään saapui kirjekuori sisältäen kauniita tuohisydämiä. Sydänten takana on Hanna blogista Girl From The Corner Table. Kiitos Hanna! Nämä sopivat kivasti Jenni Linnoven maljakossa oleviin puunoksiin.




 

tiistai 14. joulukuuta 2010

Loma!

 
Ja joulu! Nyt voi vihdoin tenttien ja muiden koulujuttujen jälkeen täysillä rentoutua joulun odotukseen. Tänä aamuna kävimme tekemässä vielä alustavia ryhmätyösuunnitelmia Suomen käsityön museon nykytallennustehtävää varten, päivittelimme museologian tenttikysymyksiä ja hain tilaamani tenttikirjan.
Illat saa viettää kynttilöiden valaistuksessa glögilasin kera. Eilen tuli ihana elokuvakin,Holiday (Cameron Diaz, Kate Winslet, Jack Black ja Jude Law), joka oli todellinen hyvänmielen elokuva. Juuri tuollaisia elokuvia sitä välillä elämäänsä kaipaakin.


Ihanaa joulunodotusta! Muistakaa olla kilttejä, sillä nämä tarkkailevat meitä kaiken aikaa ;) Ulkona paukkuukin taas kirpeät pakkaset ja puut ovat kauniin kuuraiset. Tonttuaskareet on kortteja vaille hoidettu.
 

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Nukkekauppias ja kaunis Lilith

 
Otsikon nimi voisi myös olla Martti Katajisto, sillä hän on minulle Suomen elokuvahistorian komein näyttelijä. (Olisin mennyt hänen kanssaan naimisiin jos olisin syntynyt 20-luvulla) Tänään näin ensimmäistä kertaa elokuvan Nukkekauppias ja kaunis Lilith. Yllätyin positiivisesti.


"Tarina diktatuurivaltiossa asuvasta nukkekauppiaasta, jonka epäillään olevan anarkisti ja kätkevän pommeja nukkeihinsa." Ohjaus Jack Witikka, näyttelijöinä Martti Katajisto, Hillevi Lagerstam, Heikki Savolainen ja Tauno Palo.


Elokuva oli hyvin epäsuomalainen, teatteria ja elokuvaa sekoittava, ajoittain jopa surrealistinen. Katajiston hahmossa on jotain lapsenomaista Johnny Depp-mäisyyttä. Ajoittain kohtauksia oli verrattavissa elokuvaan V niin kuin verikosto. Pidin elokuvasta kovasti, vaikka suosikkini Katajiston elokuvista taitaa edelleen olla Katariina kaunis leski. Haluaisin vielä nähdä elokuvan Nina ja Erik, sitten olisi Katajiston elokuvat melko hyvin hallussa.
 

maanantai 6. joulukuuta 2010

Hyvää itsenäisyyspäivää!

 
Jos olisin ollut Kuopiossa, olisin ollut kuvaamassa itsenäisyyspäivän paraatia, mutta nyt tyydyin katsomaan sitä telkkarista.



Itsenäisyyspäivän vastaanottoa katsellaan glögilasin ja sinivalkoisten kynttilöiden kera.


Itsenäisyyspäivä on aina ihanan leppoisa, saa luvan kanssa vain oleilla ja nauttia vapaapäivästä. Toki saa (ja pitääkin) olla myös kiitollinen vanhemmille sukupolville itsenäisestä Suomesta.
 

lauantai 4. joulukuuta 2010

Joulukonsertti

 

Perjantai-iltana täyttyi koko syksyn odotus, kun pääsimme äidin ja siskon kanssa kuuntelemaan Vesa-Matti Loirin joulukonserttia Kuopion musiikkikeskukselle. Olin varannut paikat eturivistä ja täytyy myöntää, että taisipa olla yhdet illan parhaista paikoista.

Ihastuin Veskun musiikkiin Lappi-trilogian myötä ja sen jälkeen se on ollut menoa. Tosin en pidä siitä Veskun aiemmasta tuotannosta (kuten Naurava kulkuri jne.). Kunto miehellä on parantunut, sillä kävely lavalle onnistui huomattavasti helpomman näköisesti kuin vuotta aiemmin.



Ilta oli upea, raikuvat aplodit ansaittuja ja tulkinta vailla vertaa. Kuultiinpa illan päätteeksi Veskun huuliharppuosaamista joululaulujen muodossa. Illan aikana kuultiin kaikki ihanuudet Sydämeeni joulun teen, Ave Maria, Varpunen jouluaamuna, Heinillä härkien kaukalon...






 

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Opintomatkamuistelu

Maanantain pakkasaamu valkeni kauniista sinisestä hetkestä, harmaan raikkauden kautta vaaleanpunaiseen auringonnousuun. Bussi starttasi matkaan klo 8 Seminaarinmäeltä. Vaikka väsytti, ei malttanut ummistaa silmiään niin kauniilta aamulta.

Suuntasimme kohti Varkautta ja Mekaanisen musiikin museota. Lähestyessämme rakennusta ohjaajamme sanoi, että olemme menossa paikkaan joka varmasti jakaa mielipiteitä. Hieman myöhemmin huomasimme miksi.

Rakennus oli upeassa vanhassa kartanossa(?) ja paikka oli täynnä todella mahtavia ja mitä erikoisimpia soittimia. Mekaanisen musiikin museo on Suomen ainoa ja Pohjoismaiden suurin. Saimme nähdä kuinka sata vuotta vanhat (ja ylikin) soittimet yhä toimivat ja miltä ne kuullostavat. Kaikki tämä kuullostaa hienolta (ja sitä olikin), mutta se mielipiteitä jakava asia, tai itse asiassa henkilö, oli meitä "opastanut" museon omistaja. Saksalaisen aksentin omaava herra kysyi ensitöikseen onko meillä huumorintajua tai kuulummeko tiettyihin uskonlahkoihin.

(kuvat Mekaanisen musiikin museo)

Kun kierros alkoi osa taisi hieman järkyttyä; sen sijaan, että olisimme saaneet tietoa museon toiminnasta tai historiasta, saimme kuulla voimakkaita poliittisia ja yhteiskunnallisia mielipiteitä samalla, kun herra näytti kuinka soittimet toimivat. Jos ryhmäläisillämme oli henkilökohtainen suojamuuri ympärillään (tiedättehän, sellainen joka pidetään tuntemattoman ihmisen kanssa; ei tulla liian lähelle yms.) niin ne menivät rikki jo ensimmäisen 10 minuutin aikana. Oli vaikeaa suhtautua huumorilla asioihin, joille hän ei itsekään nauranut, sen lisäksi että hänen äänenvoimakkuutensa oli todella korkea. Osa ryhmäläisistämme näytti ahdistuneelta eikä uskaltanut katsoa häntä silmiin. Jotkin jopa pääsivät tai joutuivat, katsojasta riippuen, osaksi tätä performanssia, itseni mukaan lukien. Käytän itsestäni sanaa pääsin, sillä alkujärkytyksen jälkeen osasin suhtautua mieheen, tanssimaan muutaman pyörähdyksen ajan valssia vanhan tsekkoslovakialaisen musiikkilaitteen soidessa.

Jos omistajan persoonasta pääsee yli, tai sanotaanko että sen kanssa tulee toimeen, yli siitä ei todennäköisesti pääse, on museokokemus hieno. Ei voinut kuin ihmetellä musiikkilaitteiden hienoutta ja sitä mekaniikkaa joka niihin sisältyy. Radio tietysti tappoi mekaanisen musiikin 1930-luvulla, mutta onneksi noita laitteita on vielä tallessa. Jukeboksista saimme kuulla ihanaa vanhaa Edith Piafia.
Mekaanisen musiikin museon jälkeen jatkoimme Varkauden museoon, jossa samassa rakennuksessa sijaitsee sekä kulttuurihistoriallinen museo että taidemuseo. Rakennus oli jälleen kerran upea. Keltainen vanha tehtaan hotelli oli minusta mitä parhain paikka museolle. Tilat eivät toki olleet suuret. Alakerrassa oli taidemuseon ja yläkerrassa kulttuurihistoriallinen. Täytyy sanoa, että kulttuurihistoriallinen näyttely Varkauden historiasta oli melko raskas. Paljon tekstiä seinillä ja olisin toivonut vitriineissä oleville esineille pienet numerot viereensä, joissa selviää selkeästi mikä esine on minkäkin niminen. Näyttelyssä oli hyviäkin puolia. Lattiaan oli teipattu suuret valokuvasuurennokset Varkaudesta ja yhteen huoneeseen oli rakennettu pieni hirsiterassi. Kivoja piristyksiä oli, mutta ei-varkautelaiselle voi olla raskasta alkaa lukea huone toisensa perään tekstitauluja seiniltä. Huomautan tässä välissä että museoilla on melko erilaiset budjetit, eikä yleensä kovin päätä huimaavat, joten sekin tekee osansa. Saavutettavuuden kannalta liputan Varkauden museota, sillä siellä oli hankittu pyörätuoli-ihmisille hissi, jotta pääsee toiseen kerrokseen portaita pitkin. Vanhoihin rakennuksiin edes jonkinlaisen hissin saaminen on haasteellista.

Varkaudesta suuntasimme kohti Heinävettä ja Valamon konservointilaitosta. Saavuimme juuri oikeaan aikaan, sillä taivas oli upea ja laskeva aurinko valaisi puhtaanvalkeasta lumesta nousevan Kristuksen kirkastumisen kirkon kauniisti. Kahvittelimme kahvila-ravintola Trapesassa ja kameran mukaansa ottaneet kuvasivat kirkkoa. Olisi ollut mukavaa käydä katsomassa kirkkoa sisältä, mutta se huono puoli näissä aikataulutetuissa ohjelmissa on: kaikkea ei ehdi tehdä.

Valamon konservointilaitoksen toiminnasta meille kertoi vastikään johtavan konservaattorin Helena Nikkasen manttelin perijäksi siirtynyt Riikka Köngäs. Itse konservointia emme nähneet, mutta valokuvia ennen ja jälkeen konservoinnin, sekä infrapuna- ja uv-valokuvauksen jälkeen. Nämä paljastavat enemmän mitä silmä voi näyttää. Näillä kuvausmenetelmillä pääsee kurkistamaan näkyvän maalikerroksen alle. Suuren ryhmäkoomme vuoksi kävimme vain pikaisen kierroksen itse konservointitiloissa, jossa oli erilaisia maalauksia paremmassa ja hieman huonommassa kunnossa. Valamon konservaattorit pystyvät tekemään ihmeitä.
(kuva Rauni Keskinen, museot.fi)

Maanatai-iltana kävimme vielä Joensuun taidemuseossa. Uusrenessanssirakennus oli jälleen kerran mieleeni. Joensuun Seudun Osuuspankin 100-vuotisjuhlanäyttely oli hienosti rakennettu. Vanhojen taitelijamestareiden (kuten Schjerfbeck, Gallen-Kallela, Westerholm) teosten sekaan oli ripustettu moderneja ja abstraktejakin teoksia. Alussa ripustus herätti kummastusta, mutta pienen katselmuksen jälkeen teokset keskustelivat keskenään onnistuneesti. Tämä museo oli positiivisin yllätys museokierroksellamme.
(kuva täältä)

Tiistaiaamu lähti käyntiin suuntaamalla Pohjois-Karjalan museoon. Museo ei ollut perinteisessä museorakennuksessa, vaan Carelicum-rakennuksessa jossa on monta kulttuuritoimijaa. Museossa pääsimme keskelle täydellistä toimintaa, sillä museo on suljettu perusnäyttelyuudistuksen vuoksi. Lattioita oli auki, seiniä maalattiin, sähköjä asennettiin, erilaisia rakenteita ja materiaaleja oli pitkin käytäviä. Tämä oli mielenkiintoisin museopaikka. Saimme todellisen näkymän siitä, mitä näyttelyrakentaminen pitää sisällään, näyttelykäsikirjoituksesta toteutukseen. Kahden kuukauden päästä on avajaiset, ja pitänee joskus mennä katsomaan valmis näyttely.
(kuva museot.fi)

Joensuusta matka jatkui kohti Kuopiota ja Kuopion taidemuseota. Tähän en osannut suhtautua "vierain silmin", kun siellä on niin monta kertaa käynyt. Intendentti Marianna Huttunen kertoi taidemuseon historiasta ja meneillään olevasta Pauno Pohjolaisen näyttelystä, kun taas museomestari kertoi omista vastuualueistaan ja työstään.

Opintomatkan viimeinen kohde oli Kuopion museo, jossa sijaitsee sekä luonnontieteellinen että kulttuurihistoriallinen näyttely. Tässä oli samanlainen suhtautuminen kuin taidemuseossa, tuttu paikka. Oli kuitenkin mukavaa tutkailla muiden reaktioita kun istuimme kuuntelemassa museon taustaa ja toimintaa hämärässä savutuvassa ja varsinkin ilmeitä, kun menimme kuuluisaan mammuttihuoneeseen. Siihen huoneeseen ei kyllästy koskaan. Pääsimme myös silittelemään joulunäyttelyn karhunpentuja Beniä ja Miniä.

(kuvat Kuopion museo)

Opintomatka oli mukava ja hyödyllinen; pääsi tutustumaan museoiden toimintaan kokonaisvaltaisesti ja tämä vahvisti sitä tunnetta, kuinka joskus olisi hienoa olla museossa töissä.
Kotimatkalle lähdettiin väsyneinä, mutta mukavia kokemuksia ja tietoa rikkaampana. Parituntinen bussimatka meni nukkuessa.