keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Anni Swan - Satukontti

 
Tämä satupostaus tulee Katjan Lumiomena blogin ja satuhaasteen innoittamana.


Ostin joku aika sitten kirpparilta kolmella eurolla tämän Rudolf Koivun ja Martta Wendelinin kuvittaman Anni Swanin satukirjan. Satuhaasteessa tulee esitellä tai arvioida jokin satu, ja minun valintani on Satukontti.

Miehelllä oli kolme poikaa, ja pojat sanoivat isälleen isoiksi tultuaan "Anna meille sauva ja eväskontti, tahdomme lähteä ulos maailmalle onnea koettelemaan." Pojat lähtivät matkaan ja tienristeyksessä heidän tiensä erkanivat.

Vanhin poika auttoi metsässä tonttua, joka antoi pojalle palkaksi silmälasit, jotka tekivät viisaan näköiseksi. "Ja hän tuli kuuluisaksi kautta koko maan, ylhäiset tulivat häneltä neuvoa kysymään, ja jokainen kiitteli hänen viisauttaan, mutta eipä kukaan arvannut, että tontun isoäidin isoäidin silmälaseissahan se viisaus piili. Eikä poikakaan sitä kenellekään kertonut; hän oli nyt oppinut herra, oikein professori, ja kas silloin hän oli mielestään onnellinen."


Toinen veli yöpyi vuoren rotkossa, jossa kuuli huuhkajien puhuvan prinsessasta, joka 16 vuotta täytettyään joutuisi ilkeän yölepakon morsiameksi. Poika kuuli myös keinon, jolla prinsessan voisi pelastaa; lepakolle tuli näyttää peiliä, jotta se pelästyisi omaa kuvaansa.
"Prinsessa oli pelastettu, ja viikon päästä vietettiin komeat häät kuninkaan linnassa. Niinpä keskimmäinenkin veli oli löytänyt onnensa."

Nuorin veli kulki maailmaa kauan onneaan löytämättä. "Hän vaelsi kylät ja kaupungit, kävi kuninkaan hovissa ja viisasten luona, onnea hän ei vaan tavannut. Hänen vaatteensa kuluivat repaleiksi, leipäkyrsä oli kauan sitten lopussa, eväskontti ja sauva yksin vain jäljellä."
Lopulta poika tuli vanhan eukon mökkiin, joka kehräsi satuja lampaiden villasta. Poika suostui auttamaan eukkoa lampaiden paimentamisessa. Kauan palveltuaan eukko antoi pojan taas lähteä maailmalle. Palkaksi ahkeruudestaan eukko täytti pojan kontin satukerillä. "Joka kerta kun tahdot kertoa jonkun sadun, tarvitsee sinun vain sanoa: Satukontti, aukene, ja heti saat kauniin sadun."

Kulkiessaan jälleen maailmalla, poika avasi konttinsa lapsille, jotka ihastuivat satuihin oitis. Poika kuitenkin asteli takaisin kotiinsa, vanhan isänsä luo. "Isäukko istui rahilla pirtin ulkopuolella ja hänen vieressään kultaisilla tuoleilla keskimmäinen veli prinsessoineen sekä professori. --- Mutta isä ja veljet rupesivat häntä torumaan. Etkö ole onnea saavuttanutkaan? Tulethan takaisin yhtä köyhänä kuin menitkin. Sama konttikin on hartioillasi. Ja sitten alkoivat molemmat toiset veljet kehua onneaan."

"Nuorin poika kuunteli toisten onnea. Ei hänen ollenkaan käynyt heitä kateeksi, hän otti kontin hartioiltaan, kutsui kaikki lapset luokseen ja sanoi: 'Satukontti, aukene', ja sitten saatiin kuulla satu toistaan kauniimpi. Nytpä tuli hauskaa! Isäukko hymyili nyökäyttäen hopeanharmaata päätään, oppinut veli unohti syvän viisautensa ja luuli taas olevansa pikku poikanen, kuninkaantytär ja hänen ylhäinen puolisonsa nauroivat kultatuolissaan, ja se oli jotain erinomaista, sillä nähkääs, hieno väki ei naura usein. Mutta hauskinta oli kuitenkin lapsilla, he syleilivät poikaa ja pyysivät yhä vain uusia satuja.
Ja pojan kertoessa loistivat hänen silmänsä onnesta, ja nähdessään hänen ja pikkulasten ilon, ymmärsivät isä ja veljet, että hänen kontissaan piili yhtä suuri onni kuin konsanaan oppineen viisaudessa ja toisen veljen rikkauksissa
."

Välillä sadun pitkät lauseet häiritsivät; ne olisi saatu luettavammiksi useammilla pisteillä. Tämä satu kuitenkin kosketti. Todella kaunis satu siitä, kuinka onni piilee pienissä asioissa, ei rikkaudessa tai viisaudessa, vaan toisten ilahduttamisessa. Ilahduttamalla toisia, saa itsekin paljon. Ihastuin myös sadun kuvaileviin kohtiin, jossa kyynelpisaroita pudotetaan pähkinänkuoreen, ja jossa kanervat punoittavat ja mäntypuut tuoksuvat pihkalle.

En ole lukenut vielä kirjan kaikkia satuja, joten sadut ilahduttavat iltojani vielä monta kertaa.
 

6 kommenttia:

  1. Minäkin hankin aikoinani saman kirjan, taisin maksaa vähän enemmän kuin sinä. Hyvä ostos sinulla!

    VastaaPoista
  2. Metsätonttu: Tuo on osoittautunut hyväksi löydöksi. Ihania satuja!

    VastaaPoista
  3. Hauskasti kirjoitettu ja kerrottu. Itsekin kirjoitin Anni Swanin sadusta, tosin aivan toisenlaisesta, mieleen jääneestä. Anni Swanin satuja taidan ruveta lukemaan enemmänkin, kun saan tämän hetkisen yöpöytäkirjani loppuun.

    VastaaPoista
  4. aino: Joku aika sitten ajattelin, etten jaksaisi lastensatuja lukea, mutta niissähän on ihanaa kuvailevaa kieltä josta pidän. Tosin, taidan silti enemmän olla vanhojen satujen ja kuvitusten ystävä kuin näiden nykysatujen.

    VastaaPoista
  5. Moi! Kiitos kivasta blogistasi! Blogissani tunnustus sinulle. :) (http://sfumatoblogi.blogspot.com)

    VastaaPoista
  6. Sfumato: Kiitos tunnustuksesta ja blogini seuraamisesta! :)

    VastaaPoista