sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Korttelimuseo

Kuopion sydän on tietenkin Kuopion tori, mutta kivenheiton päässä torilta voi astua ajassa taaksepäin. Aikaan jolloin Kuopio oli vielä puutalokaupunki. Nyt haluan viedä teidät kurkistuskäynnille Kuopion korttelimuseoon.
Kuopion keskusta-alue oli vielä 1900-luvun puolivälissä hyvin puutalovaltainen, mutta nopeasti puiset rakennukset alkoivat hävitä uusien kivirakennusten tieltä. Tämä aiheutti rakennussuojelukeskustelun, jonka tuloksena päätettiin vuonna 1972 perustaa museo yhteen parhaiten säilyneistä kortteleista.
Museokorttelissa on kolme alkuperäisellä paikallaan olevaa asuinrakennusta ja kaksi alkuperäistä ulkorakennusta. Osa korttelin alkuperäisistä rakennuksista on purettu, ja rakennuskantaa on täydennetty kaupungin keskusta-alueelta siirretyillä vanhoilla hirsitaloilla. Korttelialueella on yhteensä 13 rakennusta, joista osaan pääsette nyt kurkistamaan.
Rakennuksissa esitellään erityisesti kuopiolaista asumista 1700-luvun lopulta 1930-luvulle. Museoon kuuluvat myös suutarin, räätälin ja kutojan verstaat sekä apteekkimuseo. Korttelin pihaa koristavat perinteiset kasvit kuten syreenit, ruusupensaat ja jasmikkeet. Kukkapenkeissä on muun muassa ukonhattua ja akileijaa. Lisäksi apteekkitalon edustalla on yrttimaa, jossa kasvatetaan vanhoja mauste- ja lääkekasveja.
Lasten Kesäkartta korttelimuseon pohjapiirroksena ihastutti ulkomuodollaan myös vähän vanhempaakin museokävijää.
Museokierroksen ensimmäinen rakennus on saanut nykyisen asunsa 1800-luvun puolivälissä ja se edustaa tyyliltään empire-rakentamista. Talo on ollut muun muassa tuomarin ja piirilääkärin asuntona. Sisätiloissa esitellään kuopiolaisten kauppiaiden ja virkamiesten asumista 1800-luvulla. Lisäksi nähtävänä on Minna Canthin huone, jonka sisustus on lähes kokonaan Canthille kuulunutta alkuperäistä esineistöä.
Kävin korttelimuseossa ensimmäisen kerran taidehistorian oppitunnilla, jolloin tulimme katsomaan erilaisia sisustustyylejä käytännössä. Täällä muistan opetelleeni muun muassa kustavilaisuutta ja tyyliin kuuluvien huonekalujen suoralinjaisuutta ja selkeyttä. Rakennuksessa on myös kauniita kakluuneja, joita oikeasti lämmitetään. Tuulisesta ulkoilmasta kakluunin lämpöön siirtyminen tuntui hyvältä.
Ruokasalin pöydälle katetun astiaston keskeltä voi löytää eri tavoin taiteltuja lautasliinoja.
Minnan huoneessa on todella tavoitettu kuuluisan kirjailijan läsnäolo. Huoneen seinällä on myös valokuva, jossa Minna istuu kyseisen pöytäryhmän äärellä kirja kädessään.
Rakennuksen kulmauksessa olevasta makuukamarista löytyi kopiot Rafaelin Sikstiiniläismadonnasta sekä Berthel Thorvaldsenin Kristus veistoksesta.
Edessä olevassa keltaisessa rakennuksessa on suutarin verstas ja siihen liittyvä pieni porstuanpohjakamari. Paritupapohjakaavainen asuinrakennus on siirretty museokortteliin Snellmaninkatu 15:sta Puusepän verstaaksi se on tehty ilmeisesti vuoden 1830 tienoilla.
Taustalla näkyvä punainen rakennus on apteekkitalo.
1700- ja 1800-lukujen vaihteesta oleva apteekkitalo on Kuopion vanhimpia säilyneitä taloja. Se on siirretty museoon Minna Canthin kadun ja Maaherrankadun kulmasta vuonna 1987. Alun perin se on tehty asuintaloksi, mutta historiansa aikana siinä on toiminut muun muassa apteekki. Museoasussaan rakennus vie kävijät 1900-luvun alkuvuosikymmenten apteekkiympäristöön. Täällä voi tutustua kansanparannukseen esimerkiksi suoneniskennän ja kuppauksen sekä loitsujen kautta.
Tulliportinkadun ja Käsityökadun kulmasta siirretty paritupapohjakaavainen asuinrakennus pitää sisällään pienen räätälinverstaan, räätälin asuinkamarin ja kutojan tuvan. Tuvan nurkassa olevat vanhat kangaspuut ovat samanlaiset kuin mummolan vintillä oli aikoinaan.
Pieni keltainen asuintalo on rakennettu 1800-luvun puolivälin aikoihin. Rakennukseen tehtiin 1930-luvulla kunnostus, jolloin myös ulkoasu sai joitain uusia piirteitä. Rakennus on siirretty museokortteliin Puijonkatu 29:stä.
Interiööri kertoo pienen kaupunkilaisperheen asumismuodosta 1930-luvulla. Talossa voi ihmetellä ensimmäisiä nykyajan mukavuuksia vesijohdosta viemäriin ja vesiklosettiin. Olohuoneen kalustus toi mieleen Suomen Asutusmuseon Lapinlahdella.
Museokortteliin kuuluu myös kahvila. Täällä tankattiin hieman murua rinnan alle ennen siirtymistä seuraavaan kohteeseen. Kahvila on avoinna tiistaista sunnuntaihin ja lounasta täältä saa tiistaista perjantaihin.
Korttelimuseo on avoinna ympäri vuoden tiistaista sunnuntaihin. Ihasteltavaa riittää varmasti kaikenikäisille, joten varaa tarpeeksi aikaa. Juoksemalla ei tule kuin paha mieli.  

12 kommenttia:

  1. Itse tutkailin suurella mielenkiinnolla rakennusten kauniita tulisijoja :)
    Kiva kuulla, että niitä käytetäänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ovat kauniita. En tosin tiedä käytetäänkö muiden rakennusten tulisijoja kuin päärakennuksen, mutta ne tuovat heti toisenlaisen tunnelman lämpiminä kuin kylminä. Kodikkaamman.

      Poista
  2. Vieläkö vaativat erillisen luvan kuvien esittämiseen internetissä? (En ilmeisesti pääse toukokuisesta katkeruudestani ikinä yli.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Kyläkoski: Lähetin museonjohtajalle etukäteen sähköpostia ja esitin asiani mihin kuvat ovat tulossa (ja linkin blogiin). Sain luvan ja palvelu oli muutenkin erittäin ystävällistä. Etukäteen kysyminen on osoittautunut hyväksi ideaksi paikassa kuin paikassa.

      Poista
  3. Vähän kuin Turun Luostarinmäen käsityöläismuseo, Apteekkimuseo ja Kuralan kylämäki samassa paketissa! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kari: (katsos olen alkanut sinutella huomaamatta ;P) Ne voisivat olla sitten vierailun arvoisia kohteita jos tunnelma on samanlainen. Tuollaiset vanhat korttelit ja rakennukset kiinnostavat. Niissä on vielä ripaus sellaista mitä minäkin muistan lapsuudestani. Nykylapset eivät varmasti tiedä erilaisten työkalujen ja keittiövälineiden nimiä, sillä ne alkavat olla minullekin hämärän peitossa. Ulkomuoto voi olla tuttu, mutta käyttötapa ja nimi hepreaa.

      Löysin kirjaston poistomyynnistä aarteen (eurolla!!) joka auttaa juuri tässä ongelmassa: Lauri Jäntin Isoäitiemme aika -kirja (1973), jossa on hieman historiakatsausta ja erittäin hyvä käyttöesineiden esittely kuvineen ja tarkoituksineen. Muistan lapsuudessa karjalaisen mummoni käyttäneen kaulauslautaa ja tukkia lakanoiden silitykseen, mutta niiden varsinaiset nimet löysin vasta tuosta Jäntin kirjasta.

      Poista
  4. Kirja eurolla on tosiaankin löytö, ja nuo Jäntin kirjat ovat todella hienoja kuvastoja. Itselläni on ne kaksi muuta, Oi niitä aikoja ja talonpoikaisesineistön katoavaa kauneutta. Toki hän kirjoitti paljon muutakin, kunniamerkeistä ja sotamuistelmia. Lauri Jäntti (1909-2006) työskenteli kustannusalalla ja johti sodassa tykistöpatteria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kari: Kiitos noista kirjavinkeistä, pitää pitää silmät auki jos nuo sattuisivat myös jostain löytymään. Kuulostavat "minunlaisilta".

      Poista
  5. Ihania kuvia. Minä kävin korttelimuseossa viime viikolla ja ihastuin paikkaan. Olen käynyt siellä aiemmin joskus vuosia sitten, nyt oli ehdottomasti uusintakäynnin paikka. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja: Kiitos :) Paikka on tosiaan ihana ja varsinkin kesäaikaan. Paljon kivoja yksityiskohtia ja usealle sukupolvelle tuttuja esineitä, ei ehkei ihan nuorimmille, mutta toimii hyvin esim. opettavana ympäristönä. Hyvin toimi taidehistoriallisena esimerkkinä meidänkin ryhmälle aikoinaan :)

      Poista
  6. Noista kakluuneista vielä. Käsittääkseni Korttelimuseon kakluunit lämpiävät sähkövastusten avulla, niitä ei siis lämmitetä puilla palovaaran vuoksi. Näin olen kuullut kerrottavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ymmärrettävää. Mutta kivaa että kuitenkin lämmitetään. Kyllä se tuo fiilistä joka tuollaisessa ympäristössä pitää ollakin. :)

      Poista