torstai 11. huhtikuuta 2013

Sielun väreillä

Galleria Becker ja taustalla mielestäni yliopiston kaunein rakennus Villa Rana.
Kävin pienentämässä opintotaakkaani yliopiston kirjastolla lukemalla kurssikirjallisuutta, jonka jälkeen kello oli sopivasti 12.00, eli Galleria Beckerin ovet avautuivat. Tällä kertaa tilat oli väritetty Seppo Lagomin öljyvärimaalauksilla. Lagom on syntynyt vuonna 1941 Helsingissä, mutta asuu tätä nykyä Salossa. Hän on Vapaan taidekoulun (1960-63) kasvatti ja pitänyt yksityisnäyttelyitä vuodesta 1989. Lagom kuuluu muun muassa Taidemaalariliiton, Vantaan Kuvataiteilijoiden ja Kuvataiteilijasenjoreiden jäseneksi.
Vielä melko värittömästä kevätsäästä astuminen sisään galleriaan suorastaan hätkähdytti, sillä maalausten värit olivat todella voimakkaat. Turkoosia, sinistä, oranssia, vihreää, violettia ja keltaista. Väripaletti on pysynyt puhtaana eikä teoksista löydä juurikaan murrettuja maanläheisiä sävyjä. Lagomin mukaan rikas värimaailma ruokkii hänen aistejaan ja kiehtoo mieltä. Sitä ne totta tosiaan tekevät. 

Seppo Lagom: 03.02.2013 klo 14.51, 50 x 73cm, öljy kankaalle.
Näyttelyn teokset ovat esittävän ja abstraktin rajamailla kulkevia mielenmaisemia. Yksittäisistä teoksista on havaittavissa maisemia ja (vihannes)asetelmia. Maalaukset on nimetty päiväkirjamaisesti vain päivämäärillä ja kellonajoilla, mutta muuten ne eivät ohjaa katsojaa. Kokonaisuus on valmistunut vuosien 2011-2013 ja kello 12.13-18.33 välisinä aikoina. Laittaa miettimään kuinka Suomen harmaa marraskuu tai kylmä talvi synnyttävät niin lämpimiä ja kirkkaita värejä. Jos ei tietäisi taiteilijaa suomalaiseksi, sijoittaisin hänet värienkäyttönsä vuoksi Espanjan aurinkoon. Itse asiassa hän on tehnytkin opintomatkan Espanjaan vuonna 2000 ja kuusi matkaa Italiaan. Kertovatko värit kaipuusta etelän aurinkoon; sinne missä värit ovat arkipäiväisempiä ja rohkeampia?
Seppo Lagom: 10.02.2013 klo 18.33, 114 x 146cm, öljy kankaalle.
Seppo Lagom: 08.02.2011 klo 17.21, 130 x 162cm, öljy kankaalle.
Lagom maalaa kankaalle suoraan ja spontaanisti. Vuosien myötä myös maalausveitsi on vaihtunut siveltimeen. Tämä kertoo halusta uudistua ja etsiä uutta. Hän piirtää paljon luonnoskirjoihin, joka virittää taiteilijan omien sanojensa mukaan luovaan tunnelmaan.
Seppo Lagom: 07.01.2011 klo 16.18, 81 x 65cm, öljy kankaalle.
Paul Sérusier: Talisman, 1888, 27 x 21.5cm, öljyväri puulle. Kuva täältä.
Oranssin ja sinisen liitto oli niin vetovoimainen että kesti aikansa liikkua teokselta toiselle. Eniten miellyttivät teokset, joissa siveltimenvedot oli jätetty näkyviin eikä siloteltu piiloon. Kokonaisuus rakentui samanlaisten värien ympärille, mikä tuntui toistamiselta vaikka teokset olivatkin erilaisia. Olisin kaivannut jonkin täydellisen yllätyksen värien keskelle. Väriyhdistelmät kuitenkin pitivät otteessaan ja teoksia jaksoi katsoa. Suosikeiksi nousivat 07.01.2011 klo 16.18, joka toi mieleeni muistikuvan Paul Sérusierin Talismaanista vuodelta 1888 sekä 08.02.2011 klo 17.21. Vaikka näyttely ei ravistanut sieluni syvimpiä sopukoita oli tämä kuitenkin mukava kokemus.

Seppo Lagomin näyttely Galleria Beckerissä 24.4.2013 saakka.

10 kommenttia:

  1. Kiitos tästä väriterapiasta! Tuntui suorastaan voimaannuttavalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine: Nämä ovat kyllä iloa ja eloa tuovia värejä. Näissä ei ollut mitään masentavaa, ahdistavaa tai surullista, mikä teki kokemuksesta mukavan ja näyttelystä kivan kiertää.

      Poista
  2. Upeita värejä! Olen aina tykännyt juuri tällaisista voimakkaista ja värejä pursuavista maalauksista, jo tällaisia katsoessa tulee energisempi fiilis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nanna: Olet oikeassa että tällaiset väriryöpyt antavat energiaa ja hyvää mieltä, varsinkin jos ikkunasta paljastuu harmautta. Tuossa 08.02.2011 klo 17.21 teoksessa oli kiva tuo oikean alakulman "kana" tai paratiisilintu.

      Poista
  3. Oikea harmaan sadepäivän piristysruiske! Myös minä tykkäsin eniten tuosta 07.01.2011 klo 16.18:sta. Sen voisin laittaa seinälleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuukki: Samaa suunnittelin minäkin, näyttäisi kivalta omassakin kodissa,saisi väriä harmaisiin tai alakuloisiin päiviin.

      Poista
  4. Minäkin pidän Paulaharjusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paulaharjun sali on kiva, mutta pidän vielä enemmän Blomstedt-salista :)

      Poista
  5. Hoo, nyt ikä tekee tehtävänsä. Kumpaakahan itse tarkoitin...E enää muista siis salien nimiä ??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blomstedtsali on päärakennuksen (C) puoleisessa päässä ja Paulaharju yliopiston kirjaston puolella.

      Poista