sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Ostia Antica

Kaupungin läpikulkutie Decumanus Maximus.
25 kilometriä Roomasta lounaaseen sijaitsee antiikin satamakaupunki Ostia Antica. Nimi juontuu sanasta "ostium", joen suu. Tasavallan aikaan Ostia oli Rooman tärkein kauppasatama ja sotilastukikohta, josta puolustettiin rannikkoa ja Tiberin suuta.
Rakennusten seinistä sai muistella erilaisia muuraustapoja, kuten opus mixtum (opus reticulatum ja opus testaceum).
Ostia perustettiin todennäköisesti 300-luvulla eKr. sotilastukikohdaksi suojelemaan Roomaan johtavaa Tiber-jokea. Sotilastukikohtaan lähetettyjen satojen sotilaiden myötä Ostiasta tuli Rooman ensimmäinen siirtokunta. Vuosien saatossa Ostiasta muodostui kauppakaupunki, joka oli laajimmillaan 100-luvulla, jolloin asukkaita oli parhaimmillaan 50 000. Koska Rooma ei sijainnut meren rannalla, oli järkevää rakentaa toimiva kauppasatama kivenheiton päähän pääkaupungista. Satamaan saapunut kauppatavara kuljetettiin pääkaupunkiin Via Ostiensia ja Tiber-jokea pitkin. Sataman ongelmaksi muodostui kuitenkin Tiber-joen liete joka madalsi sitä ja jonka seurauksena suurten kauppalaivojen pääsy satamaan vaikeutui.
Minervan patsas.
Ostia toimi Rooman ulkomaankaupan satamana, järjesti tuontitavaroiden jatkokuljetuksen ja varastoinnin, kun tuotteita ei voitu heti lähettää ylävirtaan. Ostian kautta kulki Roomaan viiniä, metalleja, lihaa, etikkaa, kultaa ja muita raaka-aineita. Kaupungissa oli myös paljon käsityöläisyyttä ja leipomot, myllyt ja värjäämöt työllistivät suuren osan Ostian asukkaista.
Arkielämän vastapainoksi kaupunkilaiset kävivät kylpylöissä, teattereissa ja seurustelivat viinituvissa ja toreilla.
Neptunuksen kylpylä ja upeat mustavalkoiset mosaiikit 100-luvulta.
Teatteri jossa esitetään kesäisin antiikin näytelmiä. Teatteriaukion ympärillä on 60-70 kiltatoimistoa.
Mosaiikit kuvaavat sataman arkielämää. Niissä näkyy vieläkin kiltojen nimiä ja tunnuksia.
Puoliympyräksi järjestettyjä teatterin istuinrivejä kannattavien tiilikaarien alla oli kapakoita ja kauppoja.
Ostian kadut rakennettiin ruutuasemakaavan muotoon, jossa kaupungin keskustan halki kulki kaksi leveää katua. Toinen johti jumalatar Minervan temppelille ja toinen kaupungin torille, forumille.
Decumanus Maximus johtaa forumille ja kaupungin päätemppelille Capitoliumille, jonka Hadrianus rakennutti 100-luvulla jKr. ja omisti Juppiterille, Junolle ja Minervalle.
Mithran temppeli.
Valtaosa kaupungin asukkaista asui vaatimattomissa kerrostaloissa (insula), joiden alahuoneistoissa käytiin kauppaa. Varakkaimmat asuivat yksityistaloissa (domus), jotka oli koristeltu muun muassa värimosaiikein. Ostiassa harjoitetut uskonnot kuvastavat satamakaupungin kansainvälisyyttä. Siellä on peräti 18 persialaiselle jumalalle Mithralle omistettua temppeliä, samoin juutalainen synagoga 100-luvulta ja kristillinen basilika. Mithralaisuus oli suosittu kultti erityisesti roomalaisten sotilaiden keskuudessa.
Mithran patsas Vatikaanin museoissa. Nuori Mithra surmaa härän, skorpioni tarttuu sen kiveksiin ja koira hyppää juodakseen härän verta.
Ostian rappio alkoi 300-luulla kun kaupankäynti hiljeni ja satama alkoi vähitellen täyttyä lietteestä. Lopulta kaupunki autioitui täysin kun Rooman valtakunta romahti. Rakennuksia purettiin ja materiaalia käytettiin muihin käyttötarkoituksiin. Sadoiksi vuosiksi hiekan alle jäänyt kaupunki on säilynyt yllättävän hyvin. Se ei ole yhtä näyttävä kuin Pompeji tai Herculaneum, sillä Ostia kuihtui vähitellen, mutta se antaa paremman kuvan elämästä Rooman valtakunnassa. Asukkaita oli kaikista yhteiskuntaluokista ja kaikkialta Välimeren alueelta.
Herculeksen temppelin rauniot ja Gaius Cartilius Poplicolan patsas. Ryhmä innostui yhden esimerkistä koskettelemaan patsasta kun siihen kerrankin oli lupa. Tästä saatiin aikaiseksi paljon naurua ja kaksimielisiä vitsejä, mutta todettiin myös että vasta koskettamalla ymmärtää miten hyvin anatomia toimii ja veistos herää eloon.
Osa paikoista oli kiellettyä aluetta, mutta koska sermin takana oli mielenkiintoisia seinämaalauksia nokkelat keksivät keinon tallentaa ne ;) Kuva: Lauri Ockenström
Ja tällaisia fragmentteja saimme tallennettua.
Ostia Antica oli yksi Rooman matkan mukavimmista kohteista, sillä siellä vietettiin rauhassa kierrellen raunioiden keskellä lähes puolet päivästä. Jokaisen kulman takaa löytyi aina jotain mielenkiintoista kuvattavaa, sää suosi ja säilyneet veistokset, mosaiikit ja freskot olivat kuin lahjapaketista löytyneitä yllätyksiä. Ja mosaiikkien ystäville tiedoksi että niitä mustavalkoisia taideteoksia löytyy Ostiasta PALJON. Suosittelen paikkaa lämpimästi jos haluaa vaihtelua Rooman vilinään.

6 kommenttia:

  1. Hienoja kuvia! Mustavalkoiset mosaiikit tulivat tosiaan puskasta, olen nähnyt vain monivärisiä. Kävikö ilmi onko sellaisia muualla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kari: Ymmärtääkseni tämä mustavalkoisuus ei ole mitenkään tavatonta,vaikka se minut ensikertaa yllättikin. Mustavalkoisia mosaiikkeja pitäisi olla myös esim. Pompejissa. Ja nimenomaan lattioissa. Jos joku tietää mustavalkoisista seinämosaiikeista saa huikata.

      Poista
  2. Tämäkin oli tosi hieno, etenkin tykkäsin mosaiikeista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine: Tuolla sai tosiaan ajan vierähtämään. Museorakennuksessa emme käyneet, pidimme enemmän ulkoilmassa kiertelystä.

      Poista
  3. Näitä kuvia katsellessa tulee hirveä into lähteä taas Italiaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Culturelle: Italia teki kyllä vaikutuksen. Ja olisi tosiaan mukavaa tutustua myös siihen Italian maaseutuun eikä vain suurkaupunkeihin.

      Poista