perjantai 14. kesäkuuta 2013

Seinävuoren rotkolaakso

Koska Rooman kirkkojen purkaminen blogiin alkaa käydä työstä (niin mukavaa kun matkaa onkin muistella), virkistetään kokonaisuutta hieman kotimaan luonnolla. Roomasta palattua ei mennyt kauaa kun suunnattiin Savoon ja metsään. Alkuperäinen ajatus oli lähteä luontopolulle Maaningan Korkeakoskelle ja kävellä Kanjonin kierros, mutta huomasimme paikallislehdessä osuvasti jutun, jonka mukaan reitti on todella huonossa kunnossa, ja jonne polkua tuntematon saattoi jopa eksyä. Ei kiitos. Niinpä otimme käyttöön varasuunnitelman B, joka suuntautui Tuusniemelle.
Nuotiopaikka hehkui tullessamme vielä lämpimänä.
Tupasvillat huojuivat tuulessa.
Suopursu kukkii.
Pieni Seinälampi
Noin 6 kilometriä Tuusniemen keskustasta sijaitsee Seinävuoren rotkolaakso, jossa lammen (Pieni Seinälampi) ja rotkon ympäri kiertää 2,5 kilometrin pituinen luontopolku. Rotkolaaksosta voivat reippaimmat patikoida jopa 20 kilometrin matkan Kaavinkoskelle Mäkimajan ja Ahvenlammen laavujen kautta. Rotkolaakson kierros on hyvin merkitty ja opasteitakin on sopivasti. Lisäksi paikalta löytyy puuliiteri, käymälä, laituri, näköalatasanne ja kookas laavu jossa on nuotiopaikka.
Pitkospuut! ♥
Polulla sai katsoa jalkoihinsa ettei kompastunut juurakoihin.
Seinävuoren rotkolaakso syntyi noin 1800-1900 miljoonaa vuotta sitten peruskallion siirroksena ja viimeisin jääkausi noin 10 000 vuotta sitten on muokannut laakson nykyiseen muotoonsa. Rotkolaaksossa on korkeuseroa korkeimmillaan noin 25 metriä ja kallioseinämät ovat jyrkkiä. Laakso itsessään on noin 500 metrin pituinen ja sen pohjalla kulkee pieni puro. 
Nousua oli paikoin hyvinkin paljon.
Mitähän tälle koivulle oli käynyt?
Kuivien lehtien seassa rapistelevat olennot olivat onneksi vain sammakoita.
Polkua oli paikoin helpotettu portailla.
Pieneen Seinälampeen virtaava vesi oli todella mustaa, ja joku näki kallion seinämässä hartiat korvissa kyyröttävän peikon.
Puhdas luonto.
Reitti oli itselleni juuri sopivan mittainen, samoin kuin keväinen kävely Kangasvuoren luontopolulla. Vaikka polku ei ole pitkä en suosittele reittiä huonojalkaisille enkä lapsiperheille. Kiipeämistä kallion laelle tulee ja polulla on välillä paljonkin juuria ja juurakoita, joten jalkoihinsa saa katsoa. Siellä täällä kipuamista on helpotettu portailla. Jännittävimmän elementin tekee rotkon reunamilla kävely, jota ei ole turvattu minkäänlaisilla aidoilla tai kaiteilla, tämä siis vinkkinä lapsiperheille. Hienointa antia itselleni olivat pitkospuukävelyt ja rotkon reunoilla kurkistelu, vaikka se hieman vatsanpohjaa kutittikin.
Rotkon reunoilla ei ollut kaiteita tai aitoja.
Näköalatasanteelle oli esteetön pääsy hiekkatietä pitkin.
Rotkon pohjalle kurkistelu tapahtui omalla vastuulla...
Polku kulki paikoin todella läheltä rotkon reunaa.
Rotkolaakso oli yksi hienoimmista luontopoluista joilla olen käynyt, ja toivon että Maaninkakin saisi Kanjonin kierroksensa kuntoon, jotta saataisiin lisää luontopolkukokemuksia.

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Anne-Riitta Laukka-aho: Samaa mieltä! Tämä oli ensimmäinen kertani Rotkolaaksossa, mutta tuskin viimeinen.

      Poista
  2. Vangitsit kauniita kuvia matkaltasi! Kyllä Suomi on kaunista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leila Kastelli: Totta, aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan nauttiakseen ympäristöstä. Suomen luonto on kaunis ja kaupungeista löytyy paljon mielenkiintoista kun vain jaksaa etsiä.

      Poista