torstai 4. heinäkuuta 2013

Galleria Borghese

Koska sisätiloissa ei saanut kuvata, joudun esittelemään teoksia lainakuvilla, sillä ne todellakin ovat esittelemisen arvoisia.
Gian Lorenzo Bernini: Scipione Borghesen rintakuva, 1632, 80cm, Carraran marmori. Kuva täältä.
Scipione Caffarelli Borghese, paavi Paavali V:n suuruudenhullu sisarenpoika, rakennutti vuosina 1613-1616 huvilan sukunsa omistamaan viinitarhaan. Samalla syntyi laaja koristepuutarha. Lehtikujien täyttämä puisto, jossa oli suihkulähteitä, hautakiviä ja arkkitehtuurifragmentteja johti "casinoon", jonka eteen oli pystytetty antiikin aikaisia patsaita. Casinon suunnittelu annettin Flaminio Ponzion tehtäväksi. Hänen kuoltuaan rakennustöitä johti Giovanni Vasanzio. Hän koristeli ulkojulkisivun Villa Medicin esikuvan mukaisesti arkeologisilla löydöksillä, jotta kaikille vieraille tulisi heti selväksi, että rakennuksen oli tarkoitus toimia yksityismuseona. Scipione Borghese asetti rakennukseen näytteille upean maalaus- ja antiikkiesinekokoelmansa, jota hän kartutti jatkuvasti.
Sisäänkäynnin portiikki, joka oli vierailumme aikana remontissa. Kuva täältä.
Giovanni Lanfranco: Jumalten neuvosto, kattofresko, 1624-1625. Kuva täältä.
Antonio Canova: Pauline Borghese (Bonaparte) Venuksena, 1805-1808, 160 x 192cm, valkoinen marmori. Kuva täältä.
Sisätilojen ulkonäköä muutettiin 1700-luvulla Antonio Aspruccin johdolla, kun huvila siirtyi suuren mesenaatin, Marcantonio IV Borghesen, omistukseen. Jokainen huone sai oman ilmeensä ja maalauksissa otettiin osittain huomioon näytteillä olevat taideteokset. Vuonna 1902 Italian kuningas Umberto I osti koko puistoalueen ja kaikki taideteokset ja lahjoitti ne Rooman kaupungille. Näin yksi historian laajimmista yksityisistä kokoelmista muutettiin julkiseksi museoksi.
Raffaello: Naisen muotokuva yksisarvisen kanssa, n.1506, 67 x 56cm, öljyväri kankaalle. Kuva täältä.
Caravaggio: David Goljatin pään kanssa, 1610, 126 x 100cm, öljy kankaalle. Kuva täältä.
Caravaggio: Omakuva Bacchuksen asussa (Sairas Bacchus), 1593/95, 67 x 53cm, öljy kankaalle. Kuva täältä.
Galleria Borghesen veistokset, maalaukset ja mosaiikit ovat pääasiassa 1400-luvulta 1700-luvulle. Museoon haluaville täytyy korostaa että liput on varattava hyvissä ajoin etukäteen, sillä tilat asettavat omat rajoituksensa ja tämän vuoksi kävijöiden määrä on rajoitettu 360:een henkilöön per 2 tuntia. Liput tulee lunastaa viimeistään 15 minuuttia ennen varattua vierailuaikaa. On äärimmäisen epätodennäköistä että yksikään museovieras pääsisi sisään vain menemällä ovelle ja toivovansa että joku toinen olisi perunut tulonsa. Galleria Borghese ei kuulunut Rooman matkamme viralliseen ohjelmaan, joten kolmen naisen porukalla päätimme käyttää vapaapäivämme tuossa kuuluisassa museossa.
Egyptiläinen sali. Kuva Google.
Tiziano: Pyhä Rakkaus ja Epäpyhä Rakkaus, 1514, 118 x 279cm, öljyväri kankaalle. Kuva täältä.
Jacopo Zucchi: Yksityiskohta teoksesta Korallin kalastajat, n. 1580, 52 x 42.5cm, öljyväri kuparille. Kuva täältä.
Lucas Cranach vanhempi: Venus ja Amor, n. 1525, 169 x 67cm, öljyväri puulle. Kuva täältä.
Tässä vaiheessa pitänee paljastaa kuinka melkein menetimme tuon museokäynnin. Olimme valinneet vierailupäiväksi sunnuntain klo 15-17. Kirppari-ihmisinä moni ryhmästämme halusi nähdä myös kuuluisan Porta Portesen markkina-alueen. Päätimme viettää aamupäivän markkinoilla ja suunnata iltapäiväksi museoon. Porta Portesesta ei ole tulossa erillistä postausta, sillä en ottanut paikassa lainkaan kuvia. Kerrottakoon että kokemus oli hieman pettymys, sillä krääsän lisäksi myynnissä oli kenkiä, vaatteita, koruja, laukkuja ja paljon, paljon muuta, mutta kirpparitunnelmaa siellä ei ollut. Siellä oli siis kojuja, jotka olivat keskittyneet jonkin tietyn tuotteen (esim. vaatteet) myyntiin, mutta yksityisiä henkilöitä jotka olisivat myyneet omaa omaisuuttaan ei paikalla näkynyt. No, Porta Portesessa aika vierähti nopeasti (mukaan tarttui kengät ja huiveja) ja emme ajatelleet että sunnuntaisin liikenne ei ole aivan samanlaista kuin viikolla. Lähdimme markkinoilta hieman ennen kahta etsimään bussi- tai raitiovaunupysäkkiä, jolla pääsisimme Galleria Borghesen lähettyville. Aikamme hortoiltuamme Trasteveren teillä tajusin katsoa museon ennakkovarauslippua ja huomasin sen pienellä präntillä kirjoitetun tekstin "lippu lunastettava viimeistään 15 minuuttia ennen museovierailun alkua"! Katsoimme kelloa, joka näytti 14.20. Meillä olisi siis 25 minuuttia aikaa hommata itsemme museon ovelle. Pieni paniikki ja epätoivo meinasi iskeä. Muuta vaihtoehtoa ei enää ollut kuin napata taksi. Juoksimme lähimpään isomman tien risteykseen ja onneksemme risteykseen oli juuri tulossa taksi, jonka huidoimme pysähtymään. Hyppäsimme kyytiin, "Galleria Borghese, per favore" ja jännittävä matka alkoi. Vilkuilin hermostuneesti kelloa: 14.30, 15 minuuttia... Kuski kurvasi jossain vaiheessa pikkukujille ja ehdimme jo keskustella että minnehän tässä joudutaan, että pyöritteleekö kuski meitä päättömästi ympäri kaupunkia matkamittarin juostessa. Mutta epäilys oli turha, sillä kuski tiesi mitä oli tekemässä. Hän vaihtoi pienemmille kujille jotta olisi välttänyt isompien teiden ruuhkat! ♥ Kyytiläisiä vauhti kapeilla kujilla ja ihmisten seassa hieman hirvitti, mutta auto saapui Galleria Borghesen oven eteen tasan 14.45! Matka taisi maksaa 12 euroa, mutta annoimme hyvästä palvelusta ja päivän pelastamisesta 15 euroa sekä "mille graziet". Kuski hymyili ja kaikki olivat tyytyväisiä. Ehdimme!
Gian Lorenzo Bernini: Apollo ja Daphne, 1622/25, 243cm, Carraran marmori. Kuva täältä.
Auringon ja musiikin jumala Apollo sai ylleen kirouksen kun hän oli loukannut Erosta pilkkaamalla tämän jousiammuntataitoja. Eros otti kaksi nuolta, toinen oli kultainen ja toinen tehty lyijystä. Raskas lyijynuoli yllytti vihaan ja hän ampui sillä Daphnea ja kultaisella nuolella, joka yllytti rakkauteen, ampui Apolloa sydämeen. Apollo rakastui Daphneen joka puolestaan vihasi häntä. Daphne torjui monet kosijansa, koska oli enemmän kiinnostunut metsästä ja sen tutkimisesta. Hänen isänsä kuitenkin vaati Daphnea menemään naimisiin, jotta tämä olisi saanut lapsenlapsia. Daphne aneli isältään lupaa pysyä naimattomana, mutta isä varoitti tytärtään että tämä on liian kaunis pysymään naimattomana. Apollo seurasi Daphnea jatkuvasti, mutta hän ei muuttanut mieltään. Molemmat olivat tarkoitusperissään tasaväkisiä, kunnes Eros lopulta puuttui asiaan ja auttoi Apolloa saamaan Daphnen omakseen. Huomatessaan että Apollo oli sidottu häneen kiinni, Daphne huusi isäänsä auttamaan häntä.  "Auta minua Peneus (jokien jumala)! Avaa maa, jotta se sulkisi minut sisäänsä tai muuta muotoani, jotta pääsen tästä vaarasta!" Yhtäkkiä hänen ihonsa muuttui puunkuoreksi, hiuksiin kasvoi lehtiä ja käsivarret muuttuivat oksiksi. Daphne lopetti juoksemisen ja hänen jalkansa juurtuivat maahan. Hän muuttui laakeripuuksi. Apollo syleili oksia, mutta jopa oksat perääntyivät häntä. Koska Apollo ei enää voinut ottaa Daphnea vaimokseen tämä vannoi että pitäisi huolta puusta, ja lupasi että puun lehdet koristaisivat kruununa johtajien päitä.
Gian Lorenzo Bernini. Yksityiskohta teoksesta Apollo ja Daphne. Kuva täältä. Jokainen hiuskiehkura ja sormenpäissä kasvavat lehdet oli tehty äärimmäisen yksityiskohtaisesti.
Keisareiden sali. Sali jossa on mielestäni museon upein veistos Proserpinan ryöstö. Kuva täältä.
Gian Lorenzo Bernini: Proserpinan ryöstö, 1621/22, 250cm, marmori. Kuva täältä.
Proserpinan ryöstö kuvaa kreikkalaista tarua Persefonesta ja Hadeksesta, jossa Hades (Pluto) ryöstää Persefonen (Proserpinan) manalaan. Tarun mukaan Zeuksen ja Demeterin tytär Persefone oli poikkeuksellisen kaunis, joten äiti piti tyttärensä piilossa pelätessään jonkun ryöstävän hänet. Demeter ei kuitenkaan pystynyt vastustamaan Hadeksen halua; manalan jumala ilmestyi maan alta veljensä Zeuksen luvalla ja otti Persefonen kiinni vieden hänet mukanaan manalaan. Surun murtama Demeter etsi maan päältä kadonnutta tytärtään turhaan, jonka vuoksi hedelmällisyyden lähteet ehtyivät. Kasvit kuihtuivat, eläimet lakkasivat parittelemasta ja kuolema lähestyi ihmiskuntaa. Rauhoittaakseen raivostuneen Demeterin Zeus järjesti tilanteen siten että Persefone vietti puolet vuodesta manalassa ja toiset puoli vuotta maan päällä. Persefone omaksui Zeuksen määräämän tehtävän ja häntä palvottiin kuoleman ja syntymän jumalattarena.
Gian Lorenzo Bernini. Yksityiskohta teoksesta Proserpinan ryöstö. Tätä veistosta piti palata ihastelemaan pariinkin otteeseen, ja useasta kulmasta, niin vaikuttava se oli. Kuva täältä.
Gian Lorenzo Bernini. Yksityiskohta teoksesta Proserpinan ryöstö. Ihon pehmeys on kuvattu äärimmäisen upeasti. Jos jotain veistosta olisi tehnyt mieli koskettaa niin tätä. Kuva täältä.
Laukut, puhelimet ja kaikki ylimääräinen tavara tuli jättää säilytykseen, sillä museo on tarkka paitsi vierailijoiden määrästä myös kuvauskiellon noudattamisesta. Kahdessa kerroksessa olevan museon ehtii hyvin kiertää kahdessa tunnissa ja vierailijoiden määrän rajoittaminen vaikuttaa positiivisesti myös kävijöiden tunnelmaan. Museon kuuluisimmat taideteokset ovat ehdottomasti Gian Lorenzo Berninin veistokset ja ne olivat itsellenikin näyttelyiden parasta antia. Tämän lisäksi itse huoneiden maalauskoristelut ja freskot olivat huikeita. Välillä tuntui että osa teoksista hukkui pramean huonekoristelun alle. Museo on todellinen kokonaistaideteos. Olisin halunnut tallentaa museon jokaisen veistoksen, kattomaalauksen, seinäkoristelut ja lattiakuviot, mutta kuvauskiellon vuoksi täytyi ostaa näyttelyesite (hyvää bisnestä ja esitteitä on eri hintaisia). Itse maksoin omastani 18 euroa ja täytyy sanoa että on hintansa väärti. Kuvat ovat tasokkaita ja yksityiskohtakuvien lisäksi pääsee palaamaan museosaleihin interiöörikuvien välityksellä. Taideteoksista kerrotaan paitsi kontekstitiedot myös syntyhistoria tai avataan kuvatun teeman aihetta. Ehdottomasti paras taidemuseo jossa olen käynyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti