perjantai 30. elokuuta 2013

Teetä ja taiteilijoita

Välillä on virkistävää sosiaalistaa itseään painostavasta jännityksestä huolimatta. Jännitys syntyi tilanteesta jossa en ollut aiemmin ollut. Teehetki taiteilijoiden kanssa Jyväskylän taidemuseossa meni kuitenkin loistavasti. Saatuamme teekupposet käsiimme, taiteilijat kertoivat hieman itsestään ja taustoistaan. Ennakkotiedoista poiketen Panu Koskimies ja Suvi Hyppönen eivät päässeet paikalle, mutta Kristian Venäläinen, Riikka Maria Partanen ja taiteilijapari Biagio Rosa & Johanna Juvonen pitivät huolen rennosta ilmapiiristä. Ja ilmapiiri oli tosiaan rento; taidemuseon lupaus keskustelusta ilman jäykistelyä ja muodollisuuksia toteutui. Hymyilevät taiteilijat tuntuivat helposti lähestyttäviltä.

Teekuppien tyhjentyessä siirryimme varsinaisiin näyttelytiloihin, joissa taiteilijat avasivat hieman teostensa taustoja, tekniikoita ja ajatusmaailmoja.
Illan ehdoton aurinko oli Riikka Maria Partanen, jonka asussa hehkuivat yhtä herkulliset värit kuin hänen maalauksissaan. Partanen on muun muassa maalannut ystäviään ja yhdistänyt niihin heille tärkeitä luonnon elementtejä. Lisäksi hän on viehättynyt käänteisistä kuvista, joissa samassa kuvassa voi nähdä kaksi eri henkilöä kun maalauksen kääntää ylösalaisin. Hauskoja ja moniulotteisia teoksia.
Kristian Venäläinen hämmästytti monipuolisella keramiikkaosaamisellaan. Sininen väri kuutioiden pinnalla oli kuin vesiväri kostealla paperilla, arvaamaton liikkeissään. Kasvot olivat kuin esihistoriallisia naamioita, jotka piilottivat suuhunsa kullan kimallusta ja koneiden rattaita. Taidekeramiikka on itselleni melko vieras alue, mutta ehkäpä Venäläisen taiteen avulla tämäkin alue avautuu enemmän.
Johanna Juvonen ja Biagio Rosa kertoivat työskentelevänsä parina, jolloin molemmat osallistuvat teosten tekemiseen. Välillä kädenvääntöä käydään yksityiskohdista, mikä on ihan ymmärrettävää kun kaksi ajatusmaailmaa sulautetaan yhteen. Minua viehätti heidän tarinansa, jossa he työstävät kipeitä ja surullisia asioita ja muistoja yhdessä kauniiksi kokonaisuudeksi. Myös valokuvan ja kuvataiteen yhdistäminen sai mielenkiintoni heräämään.
Illan päätti yläkerrassa Kirsi Pitkäsen performanssi Yhteiskuntaan soveltumaton yksilö. Pitkänen oli taiteilijoista ainut jonka tiesin etukäteen, sillä hän on tuttu Kuopiosta ja Ars Liberasta
Valkoinen laatikko keskellä lattiaa. En edes huomannut laatikkoa ennen kuin sisältä alkoi kuulua koputusta. Seinässä oli varoitus "Ruokkiminen kielletty" ja toisella puolella kuvataiteilijasta kertova teksti: 
"Loiseläjä eli parasiitti. Kuuluu luovien alojen lajeihin. (---) Monilta taiteilijalajeilta puuttuu pistin, mutta performanssitaiteilijat ovat erityisen sitkeä ja pisteliäs laji, joka aiheuttaa mittavia tuhoja yhteiskunnan taloudelliselle kehitykselle tuomalla julki sellaisia yleisiä ja usein hyvin arkaluontoisia asioita, joista ei julkisesti sovi puhua tai kyseenalaistaa.
(---) Torjunta: Kuvataiteilijoita voi tehokkaasti torjua taito- ja taideaineiden jatkuvalla ja sinnikkäällä supistamisella (varsinkin toukkavaiheessa), kansalaisten alistamisella ja ohjaamalla heitä taloudellisesti tuottaviin ja turhauttaviin töihin niin, ettei ajattelulle jää enää aikaa eikä mielenkiintoa. Myös taidekoulujen lakkauttaminen, Valtion taidemuseon säätiöittäminen ja apurahojen lakkauttaminen ovat tehokkaita keinoja kannan vähenemiseen. Toisaalta tämä menettely tuottaa entistä pisteliäämpiä nykytaiteilijoita.(---)"
Kasvoillaan suurpedolla oli Björn Wahlroosin naamio. Peto oli erittäin äkäinen.
Teehetki osoittautui mukavaksi (ja erilaiseksi) tavaksi viettää perjantain alkuiltaa ja voin kuvitella vierailevani täällä toistekin. Teekupposten äärellä oli mukavasti väkeä, mutta huomasin lähes ainoana edustavani nuorempaa sukupolvea. Toivoisin että nuoremmatkin uskaltautuisivat juttelemaan tai edes tulemaan mukaan kuuntelemaan. Itse sain hymyn huulilleni myös yllätyksellä, joka paljastui Jalkaisin blogin kirjoittajaksi. Ihanan valoisa persoona! Tämä taisi olla ensimmäinen "blogikohtaamiseni".

Ilta antoi taas kourallisen uusia taiteilijoita joita seurata.

4 kommenttia:

  1. Olipas kivan oloinen tapahtuma siellä. Onpas kumma, että nuorempi polvi ei lähtenyt liikkeelle, mistähän se johtuu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine: Voihan olla että opiskelijat ovat vielä kesälomailemassa ja tapahtuma on hurahtanut ohitse, mutta ainakin meidän Taikun laitoksen opiskelijoita olisi mukava nähdä tällaisissa tapahtumissa enemmän. Hyödyllistä esim. verkostoitumisen kannalta.

      Poista
  2. Olen käynyt Teehetkessä joskus aiemmin, se on ollut tosi kiva juttu. Taideteos tulee taiteilijan kautta jotenkin lähemmäs ja siitä voi tajuta paljon enemmän. En nyt ehtinyt Teehetken alkuun, joten seurasin teosesittelyjä vain lyhyen aikaa ja kiertelin näyttelyä enemmän omin päin.

    Alhaalla jatkui teosesittely ja kun menin laatikkoperformanssin kerrokseen, taltioi boxin lähestymisyrityksiä tarkasti tähtäilevä valokuvaaja. Kartan itse valokuviin joutumista ja siksi kiersin laatikon kaukaa, vaikka olisin halunnut sitä käydä koputtelemassa ;)

    Toivottavasti kohtaillaan uudelleen! Oli hauska tietää että saan lukea oman Teehetkikokemuksesi - minä olin siellä nyt 'vain' näyttelykäynnillä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kenkä: Minusta oli mukavaa kuulla miten taideteokset ovat syntyneet ja miten he materiaalia työstävät. Pitää kyllä käydä katsomassa näyttely uudelleen ihan itsekseen ja rauhassa.

      Nyt pitää olla enemmän silmät auki eri tapahtumissa jos törmätään uudelleen :)

      Poista