torstai 31. tammikuuta 2013

Alvar Aaltoa

Jyväskylässä asustellessa kulminoituu kaupungin arkkitehtuuri yhteen nimeen: Alvar Aalto. Itselleni yliopiston rakennukset ovat jo niin arkipäiväistyneet, että enää sitä ei ajattele olevansa mitenkään erikoisessa paikassa. Ja itse asiassa en ole koskaan erityisemmin välittänyt Aallon arkkitehtuurista, enemmän pidän muotoilusta. Täällä sitä kuitenkin on oppinut arvostamaan. Luulen että siellä ruudun toisella puolen on sellaisiakin lukijoita, jotka eivät ole aaltomaista kampusaluetta nähneet, joten ajattelin näyttää että millaisia ne Aallon yliopiston kuuluisimmat rakennukset ovat. Pahoittelen kuvien laatua, idea postauksesta tuli kesken päivän ja mukanani oli vain kakkoskamera.
Punatiilinen C-rakennus (päärakennus) valmistui vuonna 1955. C-lyhenne tulee sanasta Capitolium. Rakennuksessa sijaitsee myös kahvila Aallokko sekä Aallon kirjasto. Juhlasalissa järjestetään yliopiston suurimmat juhlat, luennot ja tentit sekä konsertit. Aulan portaat johtavat luentosaleihin.
Päärakennus takaa kuvattuna. Tällä puolella ei ikkunoita juuri näykään.
Aulan pääovet. Näiden ovien läpi kulkee varmasti tuhansia opiskelijoita päivittäin.
Juhlasaliin vievät ovet. Täällä järjestimme keväällä 2011 muun muassa Museologian seminaarin.
Aallon arkkitehtuurissa miellyttää juuri tämä valon käyttö kattoikkunoiden kautta. Näitä portaita on lampsittu muun muassa italian ja museologian luennoille.
Aaltomaista muotoa naulakoilla.
Aallon nahkaverhoiltuja, koivuisia "69"-tuoleja Aallokon kahvilassa. Suunniteltu vuonna 1935. Aalto hyödynsi tuoleissaan L-jalkarakennetta, joka mahdollisti jalan liittämisen suoraan istuinlevyyn. Nämä ovat Aallon suosituimpia ruokapöydäntuoleja. 69-tuolia valmistettiin alunperin Alvar Aallon suunnittelemaan Viipurin kirjastoon.
Yliopistolla näkyy Aallon arkkitehtuurin lisäksi myös hänen muotoilunsa. Ovenkahvoihin, tuoleihin, pöytiin ja valaisimiin on jo niin tottunut ettei enää ajattele olevansa "designin ympäröimänä". Alvar Aalto museon henkilökunnan pitämä luento kuitenkin muistutti, että Alvar Aalto on maailmalla vielä suositumpi kuin Suomessa. Japaniin oli viety joskus Aallosta kertova kiertävä näyttely, jossa esineisiin ei luonnollisesti saanut koskea, museoesineitä kun olivat. Siellä joku näyttelyvieras oli sitten sanonut, että oli äärimmäisen kateellinen kun me Suomessa saamme istua hänen suunnittelemissaan tuoleissa ja käyttää muutenkin arkielämässämme hänen esineitään. Siellä Aallon esineitä oli katsottu suurin piirtein samoin kuin me katsoisimme Louvressa Mona Lisaa: "Siinä se nyt on! Taiteilijan itsensä tekemä!". Toinen hieman huvittava tapaus, jonka samaisen museon työntekijä kertoi oli, että joku yhtiö Aasiasta lennätti valokuvaajan kuvaamaan Säynätsalon kunnantaloa, koska halusivat kuvia Alvar Aallosta kertovaan julkaisuun. Valokuvaaja käytti hommaansa puoli päivää odotellen juuri oikeanlaista valoa täydellisen kuva saamiseen. En muista saatiinko sitä aivan täydellistä kuvaa otettua, mutta sen puolen päivän jälkeen kuvaaja lensi takaisin Aasiaan. Voitteko kuvitella?! Lentää nyt Aasiasta Suomeen puolen päivän takia! Tämän tapauksen kuultuani aloin todella katsoa Aallon tuotteita uusin silmin...
Päärakennuksesta löytyy myös Aallon varta vasten tänne suunnittelemia kolmijalkaisia tuoleja.
Aallon kirjasto. Täällä en ole itse koskaan viettänyt aikaani, sillä yleensä oleilen joko Yliopiston kirjastossa tai Jyväskylän kaupungin kirjastossa jos tarvitsen kirjaston palveluja. Jyväskylän yliopiston kirjasto toimi näissä tiloissa vuosina 1958-1974.
Koivusta ja pellavasta suunniteltu nojatuoli "406" vuodelta 1939. Istuinosaa verhoaa pellavasatulavyöpunos, joka on kiinnitetty yksinkertaiseen puurunkoon.
Ilmari Tapiovaaran verhoiltu Domus-tuoli. Tapiovaara suunnitteli Domus-tuolin vuonna 1947 Domus Academican opiskelija-asuntoloiden lukutuoliksi.
Tässä taas upeaa kattoikkunoiden käyttöä.
Aallon arkkitehtuurilla jatketaan. Kreikkalaista temppeliä muistuttava Lyhty toimi aikoinaan opettajien ruokalana, nykyisin kokoustilana. Täällä pohdittiin muun muassa keskiviikkona taidehistorian laitoksen asioita yhdessä opiskelijoiden ja henkilökunnan kanssa (lisää kursseja kaivattaisiin!). Täältä voi kurkata Lyhdyn sisätiloja.
Lyhty on valaistu muun muassa A330S-valaisimilla, jotka tunnetaan myös Kultakello-nimellä. Aalto suunnitteli valaisimen alkujaan maineikkaaseen ravintola Savoyhin vuonna 1939. Toiset valaisimet ovat messinkisiä Mehiläispesiä (A332). Valaisimen portaittain laskeutuvat valkoiset lamellit on asemoitu juuri oikealla tavalla, jotta valaisimen valo pääsee siivilöitymään lamellit yhdistävien messinkiristikoiden lävitse. Lamellien asento ohjaa valon suuntaa ja messinkiristikko antaa valolle juuri oikean lämpimän sävyn. Aallolle oli tärkeää, että valaisimen valo on lämmintä ja siksi hän käytti paljon messinkiä valaisimissaan, joka värjäsi hehkulampun värin vieläkin lämpimämmäksi. Sisältä löytyy myös "46"-nojatuoleja.
Punatiiliset rakennukset jatkuvat. Lyhdyn vieressä sijaitsee ravintola Lozzi. Nimi Lozzi tulee kuuluisasta sveitsiläisestä kasvatustieteilijästä J. H. Pestalozzista.
Ravintolan/ruokalan suuri ikkunaseinä on näyttävä. Keväisin ja syksyisin lounaan voi tuoda lasi-ikkunoiden eteen terassille ja nauttia ruokansa auringonpaisteessa.
Tässäpä hieman Jyväskylän yliopiston aaltoilua. Lisää kuvia ja tunnelmia päärakennuksesta voi käydä katsomassa esimerkiksi Jalkaisin-blogista, jossa on keskitytty yksityiskohtiin, mutta vieraillaan muun muassa juhlasalissa ja yhdessä luentosalissa. Vanhemmasta arkkitehtuurista ja kampusrakennuksista kiinnostuneet voivat käydä muistelemassa Seminarium-postausta täällä.  

maanantai 28. tammikuuta 2013

I ♥ art

Joko on liian myöhäistä esitellä joululahjoja? ;P Oli tai ei, haluan silti näyttää teille pitkäaikaiselta ystävältä saamani joululahjan, joka tosin kotiutui Savosta vasta äskettäin.
Avattuani paketin jäin tuijottamaan ja tutkimaan kuvakollaasin yksittäisiä kuvia enkä heti tajunnut kokonaisuutta. Ystäväni oli valinnut yksittäisistä kirjainvalokuvista tekstiksi I ♥ art. Voisiko parempaa tekstiä ollakaan? Kehyksiä kollaasi ei ole vielä itselleen saanut, ne ovat hankinnassa. Kotimme sai lisää taidetta seinille.  

Tunnustus ja haaste

Nyt muistetaan Hurmioitunutta oikein urakalla. Riina lennätti sydämellisen New blog love tunnustuksen ja Villikataja blogista tuli jo kertaalleen täällä nähty haaste. Tämän vuoksi vastaan vain annettuihin kysymyksiin. Uteliaat voivat käydä kurkkaamassa aiemmin paljastetut "salaisuudet" täältä.
1. Mikä on blogisi kaikkien aikojen suosituin postaus? Suomen käsityön museossa ollutta näyttelyä koskeva postaus Nukketaidetta. Hyvänä kakkosena tulee Taidehistorian vaikeuksia käsitellyt postaus.
2. Suosikkikirjasi/-kirjailijasi? Miksi juuri se/hän? Anna Kortelainen (Virginie!) ja Hannu-Pekka Björkman (Valkoista valoa/Kadonneet askeleet). Molemmat kirjoittavat tavalla joka saa ajattelemaan ja pysähtymään. Jos joskus kirjoittaisin kirjan, haluaisin yhdistellä noiden kahden parhaimpia kirjallisia ominaisuuksia.
3. Mitkä asiat tekevät arjestasi tärkeää ja merkityksellistä? Rutiinit ja se että tietää olevansa tärkeä läheisilleen. Näyttelyvierailut piristävät arkea.
4. Jaa linkki johonkin suosikkireseptiisi. Mansikkamoussetäytekakku, jonka reseptisivun kadotin edellisen koneeni kirjanmerkkien mukana :/ Tässä kuitenkin varmasti yhtä herkullinen korvaava ohje.
5. Mitä muuttaisit itsessäsi, jos voisit? Tasoittelisin ehkä tätä temperamenttiani...
6. Mitä pelkäät? Että menetän taas jonkun läheisen. En tykkää myöskään hämähäkeistä.
7. Mitä sellaista haluaisit vielä saada tai saavuttaa, jota et ole vielä saanut? Punainen tupa ja perunamaa (ja puutarha kiitos).
8. Mikä oli lapsuutesi toiveammatti? En muista lapsuudessani haaveilleeni juurikaan mistään ammatista. Teini-ikäisenä ajatuksena oli tulla kuvisopeksi tai arkkitehdiksi (!). Myös sisustussuunnittelija kävi mielessä.
9. Mitä luonto merkitsee sinulle? Rauhaa, puhtautta ja hyvää kuvausmateriaalia.
10. Jos saisit matkustaa ihan mihin tahansa, mihin matkustaisit juuri nyt ja miksi? Koska Rooman matka on edessä taidan valita matkakohteeksi Firenzen, koska Italiassa on liikaa kaupunkeja jotka pursuavat taidehistoriaa.
11. Mikä on ollut tärkein elämänviisaus jonka olet oppinut? Tai neuvo, jonka olet joskus saanut ja joka on sittemmin osoittautunut todella hyödylliseksi elämässä? Ole kiitollinen kaikesta mitä saat. Elämä on osoittautunut mukavammaksi paikaksi olla kun ottaa ilot ja surut oikealla asenteella.  

tiistai 22. tammikuuta 2013

Dominik Wlodarek - Grafiikkaa

Tänään uskaltauduin ensimmäistä kertaa Veturitalleille ja Grafiikka- ja valokuvakeskus Ratamoon. Grafiikkakeskuksen ja Luovan valokuvauksen keskuksen yhteinen näyttelytila sijaitsi aiemmin Hannikaisenkadulla Galleria Harmoniassa, mutta nykyisin molemmat organisaatiot ovat siirtäneet itsensä Veturitalleille. Galleria esittelee ajankohtaista suomalaista ja kansainvälistä taidegrafiikkaa ja valokuvataidetta. Ja mikä tärkeintä, tila on liikuntaesteetön, toisin kuin edellinen, Galleria Harmonia.
Dominik Wlodarek on syntynyt vuonna 1976 Puolassa, mutta asunut Suomessa vuodesta 2004. Hän valmistui Suomen Kuvataideakatemiasta vuonna 2010. Nykyisin hän toimii Gdanskin kuvataideakatemian taidegrafiikan osaston metalligrafiikan lehtorina Puolassa. Wlodarek kuuluu myös muun muassa Helsingin Taiteilijaseuran sekä Suomen Taidegraafikoiden jäseneksi. Hänen teoksiaan on Suomessa Valtion taidekokoelmassa sekä Puolassa International Print Triennial Krakovassa.
Dominik Wlodarek: Helsinki, Sanomatalo, rautatieasema, carborundum/kuivaneula, 2011.

Ratamon näyttely koostuu carborundum- ja kuivaneulatekniikalla toteutetuista teoksista ”Heijastuksia/Reflections” sarjasta. Teokset ovat valmistuneet vuosina 2007-2012. Wlodarek on kuvannut lähinnä Helsingin kaupunkimaisemia, mutta joukossa on kurkistuksia myös Pariisiin ja Taipeihin. Osa teoksista on kehystetty ja ripustettu seinille perinteisesti, mutta osa on kiinnitetty seiniin vain kirkkailla nastoilla, joka tekee teoksista ilmavia.
Dominik Wlodarek: Helsinki, Kaartinkaupunki II, carborundum/kuivaneula, 2010.

Dominik Wlodarek: Helsinki, Hakaniemi I, carborundum/kuivaneula, 2007.

Teokset perustuvat aidon maiseman peilikuviin. Peilikuva on grafiikan olennainen piirre, sillä grafiikanlevyt valmistetaan peilikuvina, jotta lopputulos olisi todenmukainen. Wlodarek ei siis ole piirtänyt kuvaa metallilaatalle peilikuvana kuten yleensä tehdään, jotta kuva olisi paperille painettuna oikeinpäin, vaan piirtänyt kuvat laatalle oikeinpäin, jotta lopputulos on peilikuva. Hän on siis kääntänyt grafiikan menetelmät hauskasti päälaelleen. Kuvista voi löytää tuttuja paikkoja esimerkiksi Helsingin Hakaniemestä, mutta peilikuva etäännyttää kohteesta tekemällä tutusta vieraan.
Dominik Wlodarek: Helsinki, Hietalahden telakka, carborundum/kuivaneula, 2012.

Dominik Wlodarek: Paris, rue Rataud, carborundum/kuivaneula, 2007.

Wlodarekin käyttämät metallilaatat ovat suurikokoisia (esim. 60x90 cm), joka tekee tekniikasta aikaa vievää. Vedoslaattojen suuri koko aiheuttaa myös sen, että vedosmäärät ovat pieniä. Yhdellä laatalla voi painaa korkeintaan 10 kuvaa. Osa suurikokoisista töistä näyttää kauempaa katsottuna lyijykynä- tai hiilipiirroksilta, joku jopa mustavalkoiselta valokuvalta.
Dominik Wlodarek: Paris, Les Halles II, carborundum/kuivaneula, 2010.

Itseäni miellyttivät eniten lasiseinien heijastukset, jotka muuttivat kuvan surrealistiseksi. Helsinki ei ole itselleni kovinkaan tuttu kaupunki, joten kuvien katukuvat eivät aiheuttaneet tunnesiteitä paikkoihin. Tämä puolestaan aiheutti sen että ymmärsin kuvan peilikuvaksi vain kylttien tai ikkunoiden käänteisistä teksteistä. Maisemista oli poistettu ihmiset, joka teki tunnelmasta rauhallisen. Ihmisen kädenjälki ja vaikutus ympäristöön näkyy kuitenkin jokaisessa kuvassa.
Wlodarek laittaa katsomaan arkista ympäristöä uudella tavalla, uudesta kulmasta. Teosten lasipinnat saivat minut puolestaan katsomaan Wlodarekin teoksia uusin silmin. Heijastuksia heijastuksissa, peilikuvia peilikuvissa. Taidokasta viivankäyttöä ja suurten metallilaattojen hallintaa. Toivottavasti Wlodarek ei hylkää Suomea lopullisesti.

Näyttely esillä Ratamossa 3. helmikuuta 2013 saakka.

Tiistain tunnelmamusiikkia

... on Birdy <3

 

maanantai 21. tammikuuta 2013

Kuurankukkasia

Muun muassa tämän vuoksi tykkään pakkasesta.
 

Frida Kahlo dokumentti

Kuva täältä.

Meksikolaisesta kuvataiteilijasta, Frida Kahlosta, kiinnostuneet muistakaapa tänään avata YleTeema klo 17.00. Sieltä tulee tunnin mittainen ohjelma, jossa esitellään Kahlon sinistä kotia.

Historia: Frida Kahlon Sininen talo. Frida Kahlon koti Méxicossa oli 1900-luvun merkittävimpiä älymystön kohtaamispaikkoja. Siellä poikkesivat niin Picasso, Trotski kuin Nerudakin. Mistä talossa puhuttiin ja kuinka siellä surtiin ja juhlittiin?

YleTeema maanantaina 21.1.2013 klo 17.00.

Edit: Jos joku ei ole tänään tv:n ääressä, seuraava mahdollisuus on nähdä ohjelma YleTeemalta tämän viikon perjantaina 25.1. klo 19.00.