sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Pääsiäispäivä

Pääsiäinen meni aurinkoisissa tunnelmissa ja päiviä rytmittivät nuorempi kummipoika ja siskon karvakorva. Perjantaina käytiin sukuloimassa, lauantaina vietettiin vanhemman kummipojan synttäreitä ja tänään matkustettiin takaisin Jyväskylään. Ulkoillen, saunoen ja seurustellen meni suurin osa ajasta, aina välillä kävin kurkistelemassa muista blogeista pääsiäistunnelmia ja mukavasti näytti menneen muuallakin :) Nyt on äärettömän suuri väsymys, mutta yritän vielä muutaman tunnin sinnitellä hereillä. Onneksi on vielä huominen päivä aikaa löhöillä. Tosin ajatuksena olisi ulkoilla ainakin yhden hiihtolenkin verran, kunhan suksiin uusitaan pitovoiteet. 
Olettehan muistaneet kääntää kelloja kesäaikaan?

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Sunnuntain auringossa

Sukset vaihtuivat kenkiin ja kävelytuokioon. Järven rannalla tuuli puhalsi kasvoihin kylmästi, samaan aikaan kun aurinko lämmitti selkää. Pienet virpojat kiersivät talosta taloon. Katselin räystäiltä tippuvaa vettä ja toivotin pilkkijöille kalaonnea.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Terveisiä ladulta

Tänään molemmilla oli etäpäivä opiskeluista, joten päätettiin lähteä heti aamusta hiihtämään. Ajankohta osoittautui hyväksi, sillä latu oli vasta kunnostettu eikä vastaan hiihtänyt montakaan sukseilijaa (kyllä, se on sana ;P ) ja mikä ihaninta, aurinko paistoi! Nyt ikkunasta näkyykin taas lumisadetta... Mutta hiihtämisen ilo on palannut (ja säilynyt toistaiseksi). :)
Tämä on mukavaa ajatusten nollausta lukemisen ohessa. Hieman jänskättää saanko luettua Rooman topografia ja rakennushistoria kurssiin vaadittavan kirjan ennen tenttiä, sillä pääsiäisenä en aio kirjaa edes vilkaista. Joten viikonloppu ja ensi viikon alku on ahkeraa opiskelua. Ryhmämme sai hyviä uutisia Rooman reissua ajatellen, sillä Alfred Kordelinin säätiö myönsi meille apurahan opintomatkaa varten! Suurista suurin kiitos säätiölle! ♥ Vielä odotellaan ovatko muut hakukohteet yhtä myötämielisiä. Lentoliput Roomaan varasin jo loka-marraskuun vaihteessa ja nyt on ennakkolippu Vatikaanin museoihinkin varattu. Kohtahan tässä voi alkaa jo oikeasti jännittää matkaa!
Tuosta topografia ja rakennushistoria kirjan (Amanda Claridge: Oxford Archaeological Guide - Rome) lukemisesta on kyllä todella paljon hyötyä matkaa ajatellen. Nyt osaan hahmottaa esimerkiksi Forumien kehittymisen ja eri rakennusten tarkoituksen ja kertoa, että Nervan Forumin Minervan temppelistä on otettu materiaalia Santa Maria Maggioren Borghese-kappeliin, ja että kyseisen kirkon edustalla seisova graniittinen obeliski on alunperin Augustuksen mausoleumista, joista toinen obeliski on sijoitettu osaksi Fontana dei Dioscurin suihkulähdettä. Saa nähdä kuinka paljon asioita muistan enää toukokuussa :P
Mutta ennen aurinkoista Rooman kevättä aion nauttia vielä viimeisistä kotimaisista hiihtokeleistä!
Mitäs teidän viikonloppusuunnitelmiinne kuuluu?

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Valamon ikonit


Lauantaina avautui Keski-Suomen museossa perinteinen pääsiäisaikaan sijoittuva ortodoksisuudesta kertova näyttely. Tällä kertaa näyttely oli viety alakerran salista neljännen kerroksen suureen taidehalliin. Sadan teoksen kokonaisuus pitää sisällään ikoneita 1700-luvulta 1930-luvulle, ikonien esipiirroksia ja vanhaa grafiikkaa Valamon luostarin kokoelmista. Näyttelykokonaisuus on esillä ensimmäistä kertaa ja teokset ovat suurelle yleisölle ennen näkemättömiä.
Jyväskylän ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Timo Mäkirinta toimitti tilaisuudessa rukouspalveluksen, arkkipiispa Leo avasi näyttelyn ja pääsiäisajan näyttelyperinnettä ylläpitänyt, Keski-Suomen museon intendentti, Erkki Fredrikson kertoi hieman näyttelyn teemoja ja taustoja.
Minusta on hienoa että Keski-Suomen museo on ylläpitänyt ortodoksisuudesta kertovaa näyttelyperinnettä, sillä ortodoksisuus kuuluu vahvasti myös suomalaisuuteen. Museoissa ikoneita on helppo lähestyä sellaisenkin joka tuntee aiheen vieraaksi, sillä ainakaan itse en tohtisi lampsia kirkkosaleihin kuin taidenäyttelyyn. Ja eiväthän ikonit ole vain taidetta vaan ensisijaisesti pyhiä kuvia, vaikka taidehistorioitsijana katson puulle maalattuja pyhiä myös kuvataidelasit silmilläni. Savossa pääsee helpommin lähestymään ikoneita Valamon ja Lintulan luostareissa sekä Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa. Museo on ollut rohkea nostaessaan ortodoksisuutta esille näyttelyissään, jotta Keski-Suomessakin suurempi yleisö pääsee aistimaan jotain pyhää tässä ortodokseille suurimassa juhlassa, pääsiäisessä.
Pyhittäjät Sergei ja Herman Valamolaiset, Kazanin Jumalanäiti ja Nikolaos, 1800-luku.
Vaikka kirkollinen taide ei olisikaan lähinnä sydäntä on hyvä muistaa, että se on luonut pohjan nykyisellekin taiteelle. Akateeminen ja länsimainen taide muutti kirkollista kuvastoa maallisemmaksi, minkä vuoksi itäisten ikonien lähes muuttumaton kuvakaanon tuntuu meidän silmiimme vieraalta. Ikoni on väreihin puettua teologiaa ja rukouksen väline. Siinä missä luterilaisten kirkkojen kuvat lähinnä koristavat ja kuvittavat kirkkosaleja, ortodoksikirkkojen ikonit tuovat tilaan jotain mystistä ja pyhää. Suhtautuminen kuvaan on erilainen.
Jumalanäiti valtaistuimella ja Kristus valtaistuimella, molemmat 1700-luvulta.
Avajaisvieraita oli paljon ja puheensorina oli soljuvaa. Oli ihastumista, ihmettelyä ja tulkintoja. Taidehallin seinät olivat saaneet pintaansa punaista ja sinistä tehosteväriä. Kristillisessä symboliikassa punainen kuvastaa elämää, evankeliumia ja jumalallista rakkautta ja sininen puolestaan taivasta, jumalallisuutta ja Neitsyt Mariaa. Vaikka puheensorina oli mukavaa kuunneltavaa, se esti rauhoittumisen ikonien äärelle. Minä tarvitsen ikonin kanssa "kahdenkeskistä" aikaa, jotta pääsen ikonin pintaa syvemmälle. Aina tämä ei onnistu ja se riippuu myös kuvatusta aiheesta ja pyhästä. Pyhä henkilö, josta ei ole aiemmin kuullutkaan ei vaikuta samalla tavoin kuin Kristus ja Jumalanäiti. Usein juuri ne kaanonisesti puulle maalatut ikonit ovat helpompia lähestyä arvokkaammin kuin länsimaisesti maalatut, sillä niissä on edelleen enemmän länsimaisen silmiin vierauden tuomaa mystisyyttä. Poikkeuksen näyttelyssä teki akateemisesti maalattu Vanhurskaat Joakim ja Anna, jossa Annan katse oli koskettava ja pysäyttävä. Kasvojen ohut iho ja aavistus juonteista tekivät vanhemman vaikutelman, vaikka käsien iho loi kuvan nuoremmasta naisesta.   
Vanhurskaat Joakim ja Anna, n.1938.
Yksityiskohta teoksesta Vanhurskaat Joakim ja Anna.
Siinä missä taidehallin toinen pää oli ikonien värittämä oli toisessa päässä mustavalkoinen yleisvaikutelma esipiirrosten ja grafiikanvedosten vuoksi. Esipiirroksia en ole juurikaan aiemmin nähnyt, joten oli mielenkiintoista nähdä miten tarkkoja piirrokset olivat. Tukena oli ruudukko, jonka sisään henkilöt ja tapahtumat oli piirretty todella tarkasti. Esipiirrokset, joissa on nähtävissä vielä maali- ja muita tahroja, ovat olleet mallina Vanhan Valamon pääkirkon ikonostaasin ikoneille. Valitettavasti esipiirrosten avulla maalattuja ikoneita ei näyttelyssä ole nähtävillä.
Kristus, lyijykynäpiirros.
Viimeinen ehtoollinen, 27, sarja 7/11, M.O.Balfin vedostama, kuparikaiverrus, 1872.
Grafiikantyöt olivat taidokkaita ja pikkutarkkoja. Viimeisessä ehtoollisessa oli havaittavissa Leonardon samaisen teoksen vaikutus. Lyijykynäpiirrokset pyhistä henkilöitä ja esimerkiksi rakennusmiehistä näyttivät siltä kuin niiden mallina olisi ollut veistos. Pukujen kankaat laskeutuivat kauniisti ja laskoksia oli paljon.
Rakennusmies, lyijykynäpiirros, 1800-luku.
Kaikki esillä olevat teokset on tehty Valamossa. Vanhimmat ikonit olivat ikänsä puolesta kaunista katseltavaa, mutta uudemmissa kankaalle maalatuissa kuvissa niiden koko ja länsimaisen taiteen vaikutus saivat tekemään rinnastuksia muihin teoksiin. Esimerkiksi Syntinen nainen pesee Kristuksen jalat nardusöljyllä ja kuivaa hiuksillaan -teoksen nainen muistutti paljon prerafaeliittitaiteilijan, Dante Gabriel Rossettin, naiskuvia.
Vasemmalla: Joka teistä on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven. Oikealla: Syntinen nainen pesee Kristuksen jalat nardusöljyllä ja kuivaa hiuksillaan. Molemmat 1900-luvun alusta.
Yksityiskohta teoksesta Syntinen nainen pesee Kristuksen jalat nardusöljyllä ja kuivaa hiuksillaan.
Näyttelyssä voi nähdä myös hienon vuoropuhelun kahden vastakkaisen seinän kesken, jossa toisen musta seinä enkeleineen ja hautakuvieen kertoo pitkästäperjantaista, Kristuksen kuolemasta, ja toinen valkoinen seinä kuvaa ylösnoussutta Kristusta ja pääsiäistä.

Kristus, 1800-luku.
Näyttely on laaja ja monipuolinen, josta voi löytää paljon Raamatun teemoja ja pyhiä henkilöitä, mutta myös oivallinen oppitunti esimerkiksi taidehistoriasta kiinnostuneelle, jos haluaa tutkia kuinka länsimainen taide on vaikuttanut itäiseen kuvaperinteeseen. Upeita esimerkkejä myös grafiikasta ja lyijykynäpiirroksista kiinnostuneille.

Näyttely esillä Keski-Suomen museossa 14. huhtikuuta 2013 saakka.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Taiteen evoluutio

Jyväskylän taidemuseossa käynnistyi perjantaina luentosarja, joka liittyy museon vaihtuviin näyttelyihin Checkpoint Leonardo ja Uusikubismi. Taiteen evoluutiosta oli puhumassa kuvataiteilija Mikko Ijäs, joka oli luonut hämmästyttävän hienon PowerPoint-esityksen, jollaisia olisi mukava seurata yliopistonkin luennoilla.
Willendorfin Venus, n. 24 000 - 22 000 eaa., 11.1cm, kalkkikiveä. Veistosta säilytetään Wienin luonnonhistoriallisessa museossa. Kuva täältä.
Ijäs on kiinnostunut muun muassa neurologian mahdollisuuksista selvittää miksi ja miten taide vaikuttaa meihin. Luento oli melko pintapuolinen mikä on ymmärrettävää kun kyseessä oli kaikille avoin luento. Se kuitenkin sai ajattelemaan ja pohtimaan ihmisen roolia taiteen tekijänä. On ristiriitaista ja samalla hieman huvittavaa, että pisin taiteen historian osuus, esihistoriallinen taide, johon kuuluu esimerkiksi kalliomaalaukset, sivuutetaan taidehistoriassa usein vain taidekirjojen ensilehdillä siirryttäessä nuorempaan taiteeseen. 
Lascaux'n luolamaalauksia n. 17 000 - 15 000 eaa. Kuva täältä.
Miksi taide sitten aikoinaan syntyi? Tässä tulee muistaa, että taide sellaisena kuin me sen tunnemme ja käsitämme, on ollut olemassa vasta 1500-luvulta lähtien, jolloin renessanssi loi muun muassa mittausjärjestelmiä ja perspektiivisääntöjä. Ihmisen alkuperäinen kiinnostus taiteen tekemiseen liittyy suurempien ryhmien yhdessäoloon, monimutkaisten sosiaalisten rakenteiden ja toimintatapojen syntyyn, uskonnon, luonnonvoimien ja myyttien vaikutukseen sekä ennen kaikkea tietoisuuden eri tasoihin, kuten unitiloihin ja transseihin. Taiteen olemassaolo on todiste siitä, että ihminen haluaa olla vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. 
Leonardo da Vinci: Vitruviuksen mies, n. 1490, 34.4 × 25.5cm, kynä ja muste paperille. Kuva täältä.
Se miten koemme maailman vaikuttaa siihen miten teemme taidetta. Taide on kehittynyt koko ajan ihmisen rinnalla ja samalla on pyritty hakemaan ja löytämään uusia tapoja ilmaista itseä. Nykyihminen hallitsee taiteen säännöt ja tekniikat, joten hän voi keskittyä ilmaisemaan sekä näkyvää että näkymätöntä maailmaa rikkomalla rajoja ja kokeilemalla uutta. Todellisuuden näyttäminen on helppoa esimerkiksi valokuvauksen keinoin, mutta mielikuvien luominen näkyväksi on vaikeampaa, jolloin taiteella on suuri rooli. 1900-luvun taide toi mukanaan muun muassa abstraktismin, ei-esittävän taiteen. Teokset, joista ihminen ei voi hahmottaa kasvoja tai muutakaan esittävää, käänsi katseen sisäänpäin, tunteisiin. Ei-esittävä taide antoi esittävyyden sijasta tilaa väreille, jossa ne vaikuttivat mielikuviin ja mielipiteisiin kokonaisuudesta. Punaista energiaa, keltaista iloa, mustaa surua, vihreää eloa ja valkoista puhtautta. Värejä yhdistelemällä luotiin tunteiden vuoristoratoja. 
Mark Rothko: White Center (Yellow, Pink and Lavender on Rose), 1950. Kuva täältä.
Aikoinaan vihasin abstraktia taidetta, koska en ymmärtänyt sitä. Taidehistoria opetti puolestaan ymmärtämään sen, ettei sen tarkoituskaan ollut olla ymmärrettävää sanan varsinaisessa merkityksessä. Aloin katsoa teoksia toisella tavalla. Miltä värit tuntuvat, mitä ne tuovat mieleen, millainen olo teoksen edessä on. Abstrakti taide parhaimmillaan vaikuttaa syvemmälle kuin esittävä taide, koska siinä ei ole kysymys järjestä vaan tunteista. Nämä tunteet vaikuttavat aivojen eri alueilla, joita nykyaikaisen neurologian on mahdollista tutkia. Jään mielenkiinnolla odottamaan Mikko Ijäksen tulevaa väitöskirjaa. 

Taidemuseon tulevia luentoja voi käydä katsomassa täältä.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Jottei arki unohtuisi

Johanna K on paljastanut silloin tällöin blogissaan arkielämän "karuja totuuksia" esittelemällä kotinsa nurkkia sellaisina kuin ne arkipäivien lomassa välillä ovat. Tämän inspiroimana aion nyt tehdä jotain luonteelleni täysin epätyypillistä ja paljastaa parin kuvan muodossa miltä tässä kodissa tällä hetkellä näyttää. Rakastan siistiä kotia ja pidän siivoilusta ja asioiden järjestelystä, mutta kukaan ei voi väittää etteikö se fanaattisinkin siivoushullu välillä lipsuisi. Joten, tässäpä tulee muutama otos....
Olohuoneen pöytä näyttää tältä. Kyllä, se toimii erittäin hyvin monitoimipöytänä, jonka ansiosta siihen myös kasaantuu kaikenlaista. Tenttikirjallisuutta, sisustuslehtiä, askartelutarvikkeita, keskeneräinen käsityö, cd-levyjä, kaukosäätimiä, muistilappuja, paperisilppua, postikortteja ja monistenippuja. Vastikään tässä syntyi vanhemmalle kummipojalle nimpparikortti, joten pieni kaaos sallittakoon...
Nämä Chippendale-tuolit ovat makuuhuoneen ylpeys, mutta eihän niitä juurikaan erota kaikkien vaatekasojen alta. Alimpana pilkottaa muun muassa ruotsin sanakirja ja paksu nippu koulumonisteita (jotka odottavat kansioon pääsyä). Tutkimuksia tehdessä ja aiheisiin perehtyessä asunnon useimmat tasot peittyvät jos jonkinlaiseen taidehistorialliseen kirjallisuuteen, ja tässä tapauksessa levittäytyvät jopa lattialle.
Noniin, mitäpä tähän sanoisi. Tuo matkalaukku on töröttänyt seistä tuossa siitä saakka kun palasimme joululoman(!) jälkeen Savosta. Kyllä. Tyhjäksi sen olen onneksi aikaa sitten saanut, mutta se on odottanut siinä kärsivällisesti sitä hetkeä, että saisin vietyä sen ullakolle säilöön. Taitaa käydä kuitenkin niin että saa töröttää siinä vielä kuukauden tai kaksi, jolloin se täytyy pakata uudelleen Rooman reissua varten.

Terveisiä Hurmioituneen ei-niin-hurmioituneesta arjesta! Onneksi viikonloppuna on taas aikaa huitaista koti kuntoon :)