torstai 30. toukokuuta 2013

Forum Romanum

Tiesin jo ennen Roomaan lähtöä että tulen yllättymään joidenkin nähtävyyksien mittasuhteista. Toiset olivat pienempiä kuin olin kuvitellut ja toiset suurempia. Forum Romanum oli jälkimmäistä. Ennen matkaa suoritettu Rooman topografia ja rakennushistoria kurssi auttoi hahmottamaan raunioita ja niiden tarkoitusta. Yllätyksen tuotti myös luonto, sillä Forumin olivat raunioiden lisäksi vallanneet erilaiset kukkakedot. Miespuoliset ryhmämme vetäjät saivat kahden viikon aikana tottua siihen että 10 naista haluaa välillä keskittyä pieniin ja kauniisiin asioihin, kuten kukkien ja eläinten kuvaamiseen ;) Nostan herroille hattua sillä jaksoivat hienosti naislauman väsyneemmätkin hetket.
Forum Romanum oli antiikin Rooman politiikan, kaupan ja oikeuslaitoksen keskus jossa harjoitettiin paitsi uskonnollisia menoja myös prostituutiota. Ennen Forumille laskeutumista oli hyvä tarkastella aluetta lintuperspektiivistä ja hahmottaa kokonaisuutta.
Forumin lisäksi odotin innolla Via Sacran näkemistä ja olihan se hieno tunne kävellä tietä jota jo antiikin ihmiset ovat kulkeneet. Via Sacra johti Capitoliumin Juppiterin temppeliltä Colosseumille.
Fokaan korinttilainen pylväs on 13,5 metriä korkea.
Fokaan pylväs on niitä harvoja, jotka ovat pysyneet pystyssä valmistumisestaan asti. Pylväs on viimeinen Forumille asetettu monumentti, joka pystytettiin vuonna 608 jKr. Bysantin keisarin Fokaan kunniaksi.
Septimus Severuksen valkoisesta marmorista valmistettu triumfikaari oikealla.
Septimus Severuksen triumfikaari on Forumin parhaiten säilyneitä monumentteja. Se pystytettiin vuonna 203 jKr. Septimus Severuksen valtaannousun kymmenvuotisjuhlan kunniaksi. Reliefit, jotka ovat suurelta osin kuluneet, kertovat keisarin voitosta Parthiassa ja Arabiassa. Kaaren yläosan kirjoituksessa oli alun perin Septimuksen lisäksi hänen poikiensa Caracallan ja Getan nimet, mutta Septimuksen kuoltua Caracalla murhasi Getan ja poistatti veljensä nimen.
Vasemmalla Saturnuksen ja oikealla Vespasianksen temppelin rauniot. Taustalla Tabularium.
Saturnuksen temppeli käsittää korkean tasanteen, kahdeksan pylvästä ja osan palkistoa. Paikalla oli Saturnuksen temppeli jo vuonna 497 eKr. mutta se jouduttiin rakentamaan uudelleen useita kertoja. Nykyiset rauniot ovat vuodelta 42 jKr. Saturnus oli roomalaisessa mytologiassa sadonkorjuun jumala. Hän hallitsi hyvinvoinnin ja rauhan leimaamana kulta-aikana, jolloin ei ollut orjuutta, yksityisomaisuutta, rikollisuutta eikä sotia. Tämän vuoksi Saturnus vetosi etenkin alempiin yhteiskuntaluokkiin ja orjiin. Saturnuksen hallituskautta muistettiin joka vuosi 17.-23. joulukuuta Saturnalia-juhlassa, johon kuului uhreja ja juhla-aterioita. Juhlaviikon ajaksi normaali yhteiskuntajärjestys käännettiin päälaelleen. Orjat saivat syödä ja juoda isäntiensä kanssa (joskus jopa isännät tarjoilivat heille). Senaattorit ja muut korkea-arvoiset roomalaiset luopuivat aristokraattisista toogistaan, joilla he yleensä erottuivat  alemmista ryhmistä ja pukeutuivat tasa-arvoisemmin. Tuomioistuimet ja koulut suljettiin juhlan ajaksi, vankeja ei saanut rangaista eikä sotia julistaa.

Vespasianuksen temppelistä on jäljellä enää kolme pylvästä, osa temppelin sisähuoneesta sekä tasanteesta. Se valmistui vuonna 87 jKr. Temppeli kärsi merkittävistä vaurioista keskiajalla ja erityisesti 1300-luvulla, jolloin paavi Bonifatius VIII ja Nikolaus V muokkasivat Forumia uudelleen. Tämä johti muun muassa temppeli molempien kulmien purkamiseen.

Tabularium oli Rooman valtakunnan valtionarkisto joka rakennettiin 78 eKr. Sen päälle rakennettiin vuosina 1582-1605 Palazzo Senatorio, joka on Rooman nykyinen kaupungintalo.
Saturnuksen temppeli oli uskomattoman korkealla. Portaiden kiipeäminen temppeliin on mahtanut olla kokemus.
Vestan temppeli.
Vestan neitsyet eli vestaalit olivat kotilieden jumalattaren Vestan papittaria antiikin Roomassa. Vestaaleja oli yhteensä kuusi ja ehdolle asetettavan tytön tuli olla iältään kuuden ja kymmenen välillä eikä hänellä saanut olla ruumiillisia tai henkisiä vammoja. Tytön tuli lisäksi olla vapaiden Rooman kansalaisten tytär. Vestan neitsyeksi valittu antoi siveyslupauksen ja palveli tehtävässään 30 vuotta. Kymmenen ensimmäistä vuotta kuluivat vestaalin tehtävien opetteluun, seuraavat kymmenen vuotta tehtävien hoitoon Vestan temppelissä ja viimeiset kymmenen tehtävien opettamiseen seuraajille. Yksi Vestan neitsyistä toimi papitarten johtajana, Virgo Vestalis Maximana.
Vestaalien tärkein tehtävä oli vartioida ja ylläpitää Vestan temppelissä palavaa pyhää tulta. Tämän lisäksi he osallistuivat uhrimenojen valmisteluihin ja esiintyivät juhlissa Rooman valtakunnan pappiskollegion johtajan seurassa. Vestan neitsyet saivat useita etuoikeuksia ja heitä kunnioitettiin suuresti, mutta samalla heiltä edellytettiin tehtäviensä moitteetonta hoitoa. Roomalaiset uskoivat että Rooman menestys oli riippuvainen tulesta, ja siksi sen sammumista pidettiin tuhon merkkinä.
Vestaalit asuivat temppelin vieressä sijainneessa kolmikerroksisessa talossa, jossa oli 50 huonetta ja keskellä puutarhapiha, joka on nykyään täynnä ruusuja.
Antoniuksen ja Faustinan temppeli.
San Lorenzo in Mirandan kirkon barokkifasadi on ottanut osakseen antiikin Antoniuksen ja Faustinan temppelin portiikin. Keisari Antonius Pius vihki temppelin edesmenneelle puolisolleen Faustinalle vuonna 141 jKr. Keisarin kuoltua se omistettiin pariskunnalle yhteisesti. 1000-luvulla siitä tehtiin kirkko, koska uskottiin, että San Lorenzo oli tuomittu kuolemaan tällä paikalla. Nykyinen kirkko on peräisin vuodelta 1601.
Romuluksen temppeli.
Tiiliverhoillusta betonista valmistettu pyöreä Romuluksen temppeli on rakennettu varhain 300-luvulla jKr. Alun perin sillä on ollut tukenaan myös kaksi pitkää hallia, mutta holvit ovat aikaa sitten romahtaneet. Oikeanpuoleinen halli on osittain säilynyt ja sisäänkäynnin edessä seisoo edelleen kaksi pylvästä. Vasemmanpuoleinen korinttilaispylväs on tehty Flavianusten aikaan noin vuonna 90 jKr. Pronssiovet ovat alkuperäiset ja ne saatiin Septimus Severuksen rakennuksesta.
500-luvulta lähtien temppeli on ollut Santi Cosma e Damianon kirkon eteisenä. Myös itse kirkko toimii antiikin ajan rakennuksessa, Vespasianuksen Rauhan forumin salissa.
Forumin vaikuttavin nähtävyys on järisyttävän suuri Konstantinuksen ja Maxentiuksen basilika. Rakennuksen juurella tuntee itsensä muurahaisen kokoiseksi. Rakennus oli antiikin Rooman suurin basilika. Rakennustyöt aloitettiin vuonna 308 jKr. keisari Maxentiuksen aikaan. Konstantinuksen syrjäyttäessä hänet Mulviuksen sillan taistelun jälkeen vuonna 312, massiivisen hankkeen rakentamista jatkettiin uuden keisarin toimeksiannosta. Rakennusta käytettiin Rooman muiden basilikojen tavoin tuomioistuinten toimitilana ja liikeasioiden hoitoon.
Rakennuksessa oli suuri päälaiva ja kaksi sivulaivaa, joista pystyssä seisoo enää pohjoinen sivulaiva. Päälaivassa oli kolme valtavaa ristiholvia, joiden ruoteet lähtivät kohoamaan yhtä lailla vaikuttavista monoliittisista korinttilaisista pylväistä. Näistä viimeinen jäljellä ollut siirrettiin vuonna 1613 Santa Maria Maggioren kirkon aukiolle. Basilikassa oli myös Konstantinus Suurta esittävä massiivinen patsas, jonka marmoriosia (pää, käsi, jalka) on koottu Capitoliumin museoiden Palazzo dei Conservatorin pihalle. Vierailumme aikaan rakennuksen seiniä oltiin ilmeisesti kunnostamassa ja veistoksen osat oli huputettu rakennustelineiden keskelle.

Forum Romanum oli yksi mukavimmista reissun kierroksista, vaikka se oli myös matkan kuumin päivä. Itsensä tunsi pieneksi ja Forumin suureksi ja pitkäksi historian näyttämöksi.

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Capitoliumin museot

Capitolium on korkein Rooman seitsemästä kukkulasta. Keskiajalla Capitolium oli Rooman siviilihallinnon keskus ja 1500-luvulla paikka koki perusteellisen muutoksen, kun Michelangelo suunnitteli Piazza del Campidoglion (ja sen geometrisen kiveyksen) ja sitä ympäröivät palatsit Palazzo dei Conservatorin, Palazzo Senatorion ja Palazzo Nuovon. Nykyään nämä yhdessä muodostavat Capitoliumin museot. Piazzan keskellä on kopio antiikkisesta Marcus Aureliuksen ratsastajapatsaasta ja alkuperäinen on sijoitettu sisälle museoon.
Marcus Aureliuksen ratsastajapatsas, 161-180 jKr., pronssia, 424 cm.
Capitoliumilla on renessanssista saakka ollut antiikin veistoskokoelma. Ensimmäisen pronssiveistosten ryhmän lahjoitti kaupungille paavi Sixtus IV vuonna 1471. Paavi Pius V lahjoitti lisää patsaita 1566. Vuonna 1734 paavi Klemens XII Corsini antoi käskyn tehdä rakennuksesta suurelle yleisölle avoin museo. 
Marmorinen Amazonin pää. Kopio 400-luvun eKr. mallista.
Sisäpihalla sijaitseva Marforion marmoriveistos. 242cm, 90-100-luvulta jKr. Se otettiin osaksi suihkulähdettä vuonna 1592 Giacomo della Portan suunnitelman perusteella.
Konstantinus Suuren pronssinen pää ja vasen käsi. Pää: 177 cm, käsi: 150 cm, 300-luvulta jKr.
Eros virittää joustaan. Marmoria, 123 cm. Alunperin Villa d'Estestä.
Oresteksen ja Ifigeneian mosaiikki, 100-200-luvulta jKr. Terrakottapohjainen ja ollut alunperin osa lattiamosaiikkia. Äärettömän pikkutarkkaa työtä, jonka sotkee kauempaa katsottuna maalaukseen.
Veistoksista pitäville Capitoliumin museot ovat käymisen arvoinen kohde. Huoneet ja käytävät ovat täynnä kauniita veistoksia ja niiden osia. Kokonaisuuteen kuuluu myös muun muassa maalauksia, mosaiikkeja ja kuvakudoksia. Osa huoneista itsessään ovat jo upeaa katseltavaa runsaine koristeluineen. Kävijöitä oli maltillisesti ja kiertely oli tämän vuoksi erittäin mukavaa.
Discobolus. Kiertynyt vartalo oli osa kreikkalaista kiekonheittäjäveistosta. 1700-luvulla kuvanveistäjä Pierre-Etienne Monnot teki hahmoon lisäyksiä, jolloin siitä tuli haavoittunut soturi. Alkuperäinen torso on 90-luvulta jKr., 148 cm.
Arkaainen hymy.
Marsin (Pyrrhus) marmoriveistos, 90-luvulta jKr., 360 cm.
Kyyhkysten sali.
Lucius Junius Brutuksen pronssimuotokuva. 300-200-luvulta eKr., 69 cm. Brutus oli toinen Rooman ensimmäisistä konsuleista vuonna 509 eKr. Brutus syrjäytti Rooman viimeisen kuninkaan Lucius Tarquinius Superbuksen ja perusti Rooman tasavallan. Silmät on luotu hämmästyttävän upeasti.
Pronssinen Capitoliumin naarassusi. Pitkään ajoitettu etruskityöksi 400-luvulle eKr. mutta saattaa olla keskiaikainen kopio 1200-luvulta. Antonio Pollaiolon Romulus ja Remus lisätty veistokseen 1400-luvulla.

Santa Maria in Aracoelin Madonna

Santa Maria in Aracoelin kirkko sijaitsee Capitoliumin alueella. Se on rakennettu 500-luvulla Junon muinaisen temppelin paikalle ja kirkon nimi viittaa taivaanalttarin Neitsyt Mariaan. Päälaivan 22 pylvästä on on kerätty antikin rakennuksista ja yhdessä pylväässä lukee "a cubiculo Augustorum" keisareiden makuuhuoneesta.
Santa Maria in Aracoeli on ollut aikoinaan Rooman senaattorien ja kansan kirkko, jota käytettiin muun muassa kiitosjuhliin. Meriaiheita sisältävä katto tehtiin Lepanton meritaistelun (1571) muistoksi paavi Gregorius XIII Boncompagnin aikana. 
Santa Maria in Aracoelin Madonna Avvocata.
 
Vanha kuva Santa Maria in Aracoelin Madonnasta. Kuva: Istituto Centrale per il Catalogo e la Documentazione: Fototeca Nazionale. Kuva täältä.
Itselleni mielenkiintoisin kirkon nähtävyys oli barokkityylisellä alttarilla sijaitseva Madonna Avvocata (puolestapuhuja) ikoni, jossa Neitsyt Maria on esitetty ilman Jeesus-lasta kädet esirukousasennossa. Tämä alunperin 900-luvulta oleva ikoni (useita päällemaalauksia) on kopio Santa Maria del Rosarion nunnaluostarissa olevasta ikonista, joka ajoitetaan 400-luvulle ja jonka uskotaan olevan yksi evankelista Luukkaan maalaamista ikoneista. Alkuperäinen ikoni tunnetaan myös nimellä Kultakätinen Madonna (Madonna with Golden Hands), sillä kreikkalaiset uskoivat oikean käden omaavan erikoisia voimia. Tämän vuoksi Madonnan oikeaa kättä ei maalattu vaan se päällystettiin ohuella kullalla. Muutama vuosisata myöhemmin myös vasen käsi kullattiin, jonka myötä syntyi nimi Kultakätinen Madonna. Madonnalla ei ole enää kultaisia käsiä, vaikka ne olivat näkyvissä vielä vuoden 1950 restauroinnissa. Luostarissa sijaitseva Madonna on sijoitettu nykyisin paksun lasin ja metalliritilän taakse, riisan alle, eikä alkuperäisestä maalikerroksesta ole paljonkaan jäljellä. 
Santa Maria del Rosarion Madonna Avvocata. Kuva täältä.
Vanhassa kuvassa kultaiset kädet ovat vielä näkyvissä. Kuva:  Istituto Centrale per il Catalogo e la Documentazione: Fototeca Nazionale. Kuva täältä.
Roomassa on kuusi samantyyppistä Madonna Avvocata ikonia: Santa Maria in Aracoelissa, Santa Maria del Rosariossa, Santa Maria in Via Latassa, Santi Bonifacio e Alessiossa, San Lorenzo in Damasossa sekä Marsin kentällä sijaitsevassa Santa Maria della Concezionessa.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Villa Lante

Kahden viikon Rooma-oleilu tapahtui Suomen Rooman instituutissa, Villa Lantessa, joka sijaitsee Gianicolo-kukkulalla. Se on yksi Rooman parhaimmin säilyneistä renessanssihuviloista, jonka rakennustyöt aloitettiin ilmeisesti jo vuonna 1519. Arkkitehtina toimi Giulio Romano, Raffaellon oppilas, ja Villan maalauskoristelusta vastasivat niin ikään Raffaellon koulukunnan taiteilijat Vincenzo Tamagni da San Gimignano, Polidoro da Caravaggio ja Maturino.
Näkymä terassilta sisäpihalle.
Näkymä sisäpihalta kaupunkiin.
Villa rakennettiin alunperin Baldassare Turinille, joka tahtoi pois kaupungin kuumuudesta ja osti viiniköynnösten ja puutarhojen peittämän tontin Gianicolo-kukkulalta. Villaa ei rakennettu pysyväksi asunnoksi vaan oppinutta keskustelua varten Turinille ja hänen ystävilleen, paavin hovimiehille, tiedemiehille ja taiteilijoille. Villa valmistui todennäköisesti vuonna 1531 ja vuonna 1551 rakennus maa-alueineen siirtyi Lante suvun omistukseen, josta juontuu myös paikan nykyinen nimi. 1800-luvun alkuun mennessä Lante-suvun omaisuus oli suurelta osin mennyttä ja rakennus myytiin ruhtinas Camillo Borgheselle, joka oli Napoleonin sisaren Paulinen aviomies. 
Näkymä terassilta nunnaluostariin ja sen puutarhaan.
Villa Lante ei kuitenkaan vaikuttanut kiinnostavan Borgheseja, sillä se myytiin jo vuonna 1837 ranskalaiselle Madeleine Sophie Barrat'lle, Jeesuksen Pyhän Sydämen nunnajärjestön perustajalle. Nunnaluostari toimii edelleen Villa Lanten alapuolella olevassa puutarhassa. Salone-huoneen freskot eivät kuitenkaan kuuluneet kauppaan mukaan ja ne irrotettiin katosta. Niiden aiheina ovat antiikin Janiculum-kukkulan tarut ja legendat: Januksen ja Saturnuksen kohtaaminen, Numa Pompiliuksen haudan löytyminen, Clelian pako ja Clelian vapautuminen. Katon pienemmissä kuvakentissä on ollut 32 freskoa, joissa on kuvattu amoriineja ja mytologisia aiheita.
Salone-huone. Seinällä Valentin de Boulognen suurikokoinen Historia d'Italia -maalaus.
Keskellä kattoa on Borghese-sukuisen paavi Paavali V:n vaakuna.
Nykyisin Villa Lanten Salonen freskot ovat Palazzo Zuccarissa, jossa sijaitsee Saksan taidehistoriallinen instituutti, Biblioteca Hertziana. Pääsimme näkemään hyväkuntoiset freskot paikan päällä.
Naarassusi imettää Romulusta ja Remusta.
Numa Pompiliuksen haudan löytyminen. Taustalla näkyy Villa Lanten rakennus.
Madeleine Barrat sijoitti huvilaan noviisiasuntolan ja tästä syystä sivuhuoneiden freskot, joita pidettiin aiheiltaan sopimattomina, maalattiin peittoon. Kun luostari ei enää itse tarvinnut huvilaa se vuokrattiin ulkopuolisille. Vuonna 1887 arkeologi Wolfgang Helbig vuokrasi huvilan ja teki paikasta yhdessä venäläisen ruhtinatarvaimonsa kanssa arvostetun kulttuurisalongin. Wolfgang Helbigin poika, Demetrio, joka oli kemisti ja Italian ilmavoimien kenraali, osti huvilan nunnilta vuonna 1909. Toisen maailmansodan jälkeen, vuonna 1946, kenraali Helbig vuokrasi Villan ylimmät kerrokset Suomen Vatikaanin suurlähetystön asianhoitajalle, Göran Steniukselle. Muutama vuosi tämän jälkeen Stenius ilmoitti, että vanha kenraali olisi valmis myymään rakennuksen suomalaisille hyvin edullisesti. Vuonna 1938 perustettu Institutum Romanun Finlandiae -säätiö osti Villa Lanten vuonna 1950 perustajansa Amos Anderssonin varoin. Huvilan mahtavaa sijaintia ja upeaa näkymää Rooman ylle ihastelevat ja kadehtivat paitsi roomalaiset itse, myös muut Euroopan instituutit.
Loggia.
Loggian näköala ulottuu Vatikaanista Albanolaisvuorille. Tila on alunperin rakennettu sekä näköalapaikaksi ja vilvoittavaksi loggiaksi, yhtä aikaa avoimeksi ja suljetuksi tilaksi. Katon stukkokoristeluissa on aiheita antiikin mytologiasta ja holvin keskelle on kuvattu Kuu, Jupiter ja Aurinko. Täällä testattiin myös akustiikkaa kun viimeisenä yhteisenä aamuna saimme kuulla yhden kurssilaisemme laulavan oopperaa. Kaunista kuunneltavaa joka sai aikaan kylmiä väreitä.
Ensimmäinen aamu Roomassa.
Tämän huoneen jaoin toisen kurssilaisen kanssa.
Näkymä huoneen ikkunasta.
Pieni kirjasto- ja oleskeluhuone. Ryhmämme oleskeli kuitenkin vapaa-aikana pääasiassa keittiössä ja terassilla.
Keittiössä kokkailtiin yhdessä ja ulkona kävimme syömässä vain muutamana iltana.
Terassilla tuli istuttua iltaa usein ja katseltua kuinka aurinko laski Rooman taakse ja kuu vaihtui taivaalle. Täällä naurettiin, keskusteltiin, ruokailtiin, maisteltiin viinejä ja kuunneltiin läheisessä palmupuussa viihtyvän mustarastaan laulua. Näkymää ei unohda eikä siihen koskaan ehtinyt kyllästyä.
Villa Lantesta (vasemmalla) oli vain noin 10 minuutin kävelymatka Vatikaaniin. Oikealla Pietarinkirkon kupoli.
Päivät alkoivat miltei joka aamu klo 8-9 ja takaisin Lantessa olimme 18-19 maissa. Pitkiä päiviä, mutta olivat sen arvoisia. Muistoja kertyi paljon ja hieman sai harjoitella italiaakin.
Näkymä terassilta kaupunkiin.