lauantai 20. joulukuuta 2014

Joulurauhaa

Joulutunnelma oli etsinnässä edellisessä postauksessa, mutta tämän seuraavan tapahtuman myötä pääsin viimeistään oikeaan joulutunnelmaan. Kävin moikkaamassa entisiä työtovereita Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa ja pääsin samalla osallistumaan ortodoksisen kirkollishallituksen hautausmaakävelyyn. Tämä taisi olla järjestyksessään kolmas tai neljäs hautausmaakävelyni, jolla olen aina saavuttanut oman jouluhenkeni: rauhan ja muistamisen tärkeyden.
Keskustalon työntekijät ovat jo yli kahden vuosikymmenen ajan tehneet perinteisen hautausmaakävelyn kirkollishallituksen entisten työntekijöiden haudoille, jotka sijaitsevat Kuopion isolla hautausmaalla. Noin tunnin mittaisella kierroksella sytytetään kynttilöitä ja lauletaan poisnukkuneiden muistoksi "Ollos iäti muistettu" tai "Olkaa iäti muistetut". Vaikka perinne ei varsinaisesti kosketa itseäni, se palauttaa mieleeni mummoni ja virittää joulutunnelmaan.
Uusille osallistujille kerrottiin lyhyesti muisteltavista henkilöistä, keitä he olivat ja mikä oli heidän tehtävänsä kirkollishallituksen parissa. Suurin osa oli itselleni tuntemattomia, mutta joukossa oli myös nimiä, jotka herättivät enemmän ajatuksia vaikken ole ketään heistä henkilökohtaisesti tuntenutkaan.
Hautausmaakävelyn perinne on lähtenyt todennäköisesti Johannes Muren (1907-1987) haudalta vuonna 1987, jolloin henkilökunta oli käynyt sytyttämässä kynttilän hänen haudalleen ja miettinyt eikö samalla voisi käydä muistelemassa muitakin poisnukkuneita. Johannes Mure ei varsinaisesti kuulunut kirkollishallituksen henkilökuntaan, mutta hän toimi Lahden ortodoksisessa seurakunnassa kanttorina. Itselleni juuri Muren perhe tuntui tärkeältä, koska heidän kotitilalleen Lapinlahdelle on perustettu Suomen Asutusmuseo, jossa sain olla töissä kesällä 2011.
Ylidiakoni Leo Kasanko (1906-1973) oli myös itselleni entuudestaan tuttu, sillä hän vastasi sotien jälkeen jälleenrakennuskirkkojen sisustuksesta. Säädösten mukaan luovutetuilta alueilta pelastettu kirkkokalusto oli käytettävä uusien kirkkojen sisustamiseen. Leo Kasanko oli henkilö, joka vastasi inventoinnista ja esineiden jakelusta seurakuntiin. Näin pelastetut jumalanpalvelusesineet seurasivat siirtolaisia uusille kotiseuduille. Leo Kasanko, yhdessä pastori Aari Surakan kanssa, olivat myös ne keskushenkilöt, joiden ajatuksesta syntyi Suomen ortodoksinen kirkkomuseo.
Kierros päättyi Suomen autonomisen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Hermanin (1878-1961) haudalle. Arkkipiispa Hermanin elämä ja toiminta Suomessa oli aktiivista kirkon hengellisen ja aineellisen elämän rakentamisen kautta. Arkkipiispa arvosti Suomea ja Karjalaa, isänmaallisuutta ja kansallisia perinteitä. Arkkipiispa suunnitteli jäävänsä eläkkeelle vuonna 1955, mutta jäi palvelukseen vielä viideksi vuodeksi, jonka aikana hän hioi itselleen apulaispiispasta, pappismunkki Paavalista, seuraajansa.
Laulu ja suitsukkeen tuoksu eivät valitettavasti välity kuvien kautta, 
mutta kokonaistunnelma oli kaunis.

Rauhallista joulua!

6 kommenttia:

  1. Oi mikä ihana perinne! Kiitos, kun saimme olla mukana edes näin ruudun avulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar: Tällaisia jouluperinteitä pitäisi hyödyntää itsekin enemmän. Materialittomia joululahjoja. Muistaminenkin on lahja toiselle. Itse aion antaa ainakin yhden lahjan joulusiivouksen ja lumitöiden muodossa. (Kun sitä luntakin vihdoin saatiin!)

      Poista
  2. Tunnelma välittyi, kaunista. Täällä ei ole lunta. Joulunodotuksen iloa sinne päin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liiolii: Hyvää joulunodotusta Sinullekin! :)

      Poista
  3. Onpas ollut lämpöinen tapahtuma, kaunis ajatus ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SatuKoo: Sitä se oli. Pitkä ja kaunis perinne.

      Poista