sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Mestareiden jälkiä dokumentoimassa

Joulukuun alussa Valamossa oli vasta ohut lumikerros.
Palataanpa vielä hetkeksi joulukuun alkuun. Pääsin päivän (pikemminkin vuorokauden) mittaiselle dokumentointimatkalle Valamoon, jossa valokuvasimme ja mittasimme kaikki Mestarin jälki -näyttelyssä olleet teokset Jyväskylän yliopiston Kirkkotaiteen ja -arkkitehtuurin tutkimusinstituutin käyttöön. Sain kuvat käsiini vasta nyt, mutta ajattelin että tekin haluaisitte katsoa kyseiseen näyttelyyn tässä samalla dokumentointiprojektia esitellessä. Mestarin jälki -näyttely on muuten avoinna vielä sunnuntaihin 8. helmikuuta 2015 saakka, joten vielä ehtii paikan päälle ihan livenäkin.
Näyttelyssä olevat teokset on koottu Suomen laajimmasta kristillisaiheisten teosten yksityiskokoelmasta. Saimme kunnian tavata myös itse keräilijän, mutta koska hän haluaa pysytellä pois julkisuudesta, keskitytään itse näyttelyyn. 
Kristilliset aiheet ovat olleet suomalaisten taiteilijoiden tuotannossa vähäisessä merkityksessä joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Taidehistoriallisesti tämä tuntuu hieman oudolta, sillä 1700-luvulle saakka taide oli ennen kaikkea kristillistä. Suomessa ikonitaide on edustettuna Valamon luostarin lisäksi Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa, mutta suomalaisten taiteilijoiden kristillisaiheiset teokset ovat olleet hajallaan. Näyttelyssä on esillä eurooppalaisia esimerkkejä sekä kotimaisia mestareita kultakaudesta 1970-luvulle saakka.
Näyttelyssä on yhteensä 76 teosta, joten voitte kuvitella että kaikkien valokuvaaminen molemmin puolin, erilaisten merkintöjen dokumentointi ja teosten mittaaminen ei käy tuosta vain varsinkaan, kun näyttely on samalla avoin yleisölle. Projektipäivään osallistui yhteensä viisi henkilöä ja työtehtävät oli jaettu siten, että hommat sujuisivat turvallisesti, mutta sopivalla liukuhihnameiningillä. Allekirjoittanut hääri kameran takana, kun toiset siirtelivät lisävaloja ja mittasivat teoksia. 
Tuntematon taiteilija: Raffaello Sanzion (1483-1520) mukaan "Madonna della Tenda", 1800-luku, 79.5 x 66cm, öljyväri kankaalle.
Tuntematon taitelija: Rukous Getsemanessa, 70 x 53cm, öljyväri puulle.
Tuntematon taiteilija: Pyhä Magdalan Maria, 152 x 112cm, öljyväri kankaalle.
Johannes Takanen. Rebekka, 1880-luku, korkeus 81.5cm, marmori.
Johannes Takasen Rebekka on taiteilijan tunnetuin ja pidetyin teos, joka levisi aikanaan kipsijäljennöksenä moniin koteihin. Ateneumin kokoelmista löytyy alkuperäisen kokoinen, 128cm oleva kipsinen versio samaisesta veistoksesta ja marmorinen kuuluu Tampereen taidemuseon kokoelmiin. Veistos viittaa Raamatun tarinaan, jossa Aabraham lähetti palvelijansa Elieserin etsimään pojalleen Iisakille vaimoa. Jumala antoi vastauksen palvelijan rukoukseen ilmoittaen, että ensimmäinen nainen, joka antoi Elieserille ja kamelille vettä olisi Jumalan valitsema. Rebekka on juuri saanut Elieserin tuomat lahjat ja katselee niitä.
Takanen veisti näitä pienempiä Rebekkoja tilauksesta neljä, joista kaksi myytiin Suomeen, yksi Bergeniin ja yksi Pietariin.
Inari Krohnin Pääsiäisyö ennen taustakangasta.
Joka on koskaan yrittänyt valokuvata lasin alla olevaa taideteosta tietää, että se on melkoisen haastavaa, varsinkin ilman apuvälineitä tai -käsiä. Toinen kekseliäisyyttä vaativa kohde ovat kirkkaat ja heijastavat metalliesineet. Niidenkin kanssa on tullut painiskeltua. Pelkäsin jo etukäteen näitä lasin alla olevia teoksia, sillä meillä ei ollut mahdollisuutta irrottaa teoksia kehyksistään, vaan oli toimittava vallitsevissa olosuhteissa. Onneksi olin kaukaa viisas ja otin mukaani mustan lakanan, jolla saatiin peitettyä ympäriltä tulevat lasin heijastukset. Kaksi seisoi tuoleilla pidellen mustaa lakanaa kuvaajan takana ja lopputulos oli huomattavasti parempi kuin ensimmäinen yritys.
Inari Krohn: Pääsiäisyö, 1974, 65 x 80cm, sekatekniikka.
Juho Rissanen: Kristuksen syntymä, 1939, 73.5 x 110cm, sekatekniikka.
Venny Soldan-Brofeldt: Kristus herättää Jairuksen tyttären, 1937, 97 x 132.5 cm, öljyväri kankaalle.
Väinö Hervo: Ristiltä otto, 1939, 61 x 42.5cm, öljyväri kankaalle.
Anna Snellman: Turun tuomiokirkko, 105 x 66cm, vesiväri ja pastelli paperille.
Hugo Simberg: Teidän tähtenne, n. 1895, 45 x 51.5cm, vesiväri ja guassi paperille.
Ajankäytöllisistä syistä jätimme teosten taustapuolen kuvaamisen viimeiseksi, sillä emme olleet varmoja ehtisimmekö tehdä kaiken yhtenä päivänä. Kun liukuhihnatyöskentely alkoi sujua sopivalla tahdilla, jäi meille vielä aikaa teosten kääntöpuolten tutkailuun. Tämä oli ehkä se kaikkein jännittävin vaihe. Harvoin sitä saa näyttelyssä kurkistella maalausten taakse. Paljon oli ns. normaaleja tapauksia, joissa ei ollut juurikaan merkintöjä tai oli jokin lappu kertomassa aiemmasta näyttelystä, mutta mukaan mahtui myös muutama yllätys ja ainakin yksi teos, joka pääsee tarkempaan tutkimukseen myöhemmin.
Ehdimme valokuvata myös teosten kääntöpuolet. Tässä on Hannes Autereen maalauksen kääntöpuoli.
Joskus teoksen kääntöpuoli kertoo sen provenienssista eli historiasta enemmän. Tässä on Sven Grönvallin maalauksen kääntöpuoli.
Anton Lindforsin maalauksen takaa löytyi tällainen.
Amelie Lundahl: Sisäkuva keskiaikaisesta kirkosta, 1800-luku, 72.5 x 66cm, öljyväri kankaalle.
Dokumentointipäivän tahti oli sellainen, ettei siinä ehtinyt juuri jäädä ihastelemaan teosten tunnelmaa (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta), vaan sitä mietti miten saisi otettua mahdollisimman informatiiviset kuvat. Projektitiimi osoittautui onnistuneeksi, jonka ansiosta saimme otettua suuren kokonaisuuden haltuun. Kirkkotaiteen tutkimuksen alalla mestarina toimiva, ja projektipäivää vetänyt, Heikki Hanka jakoi tietämystään teosten taustalta, haki yhteyksiä kirkkojen alttariteoksiin tai eurooppalaisiin esikuviin samalla, kun joutui ajoittamaan joitain teoksia uudelleen. Siinä oppi mukavasti samalla itse.
Nikolai Lehto: Eedenin puutarhassa, 1978, 44.5 x 47.5cm, pastelli ja öljyväri paperille.
Ina Colliander: Liturgia, 1947, 73 x 59cm, öljyväri kankaalle.
Maria Wiik: Madonna, 1800-luku, 51 x 44.5cm, öljyväri kankaalle.
Näyttelyn teoksia valokuvatessa ja tutkiessa huomasi, että kokonaisuus oli ilahduttavan monipuolinen (pyhimys- ja tapahtumakuvauksia, kirkkointeriöörejä ja -maisemia, maalauksia ja grafiikkaa), mutta myös teosten taso ja kunto vaihtelivat suuresti. Yksityistä keräiljää ei toki velvoita samanlaiset museaaliset säilytysolosuhteet kuin museokokoelmien teoksia, mutta jotkin teokset olisivat kaivanneet kipeästi konservointia. Mitä siihen aiempaan kommenttiini tulee, ettei ehtinyt teoksia ihastella, niin täytyy myöntää, että yllä oleva Maria Wiikin Madonna-teos veti puoleensa. On se vaan kaunis. Aiemmin nähty Inari Krohnin Pääsiäisyö oli myös upea hehkuvine väreineen.
Tämä oli toinen kertani Valamossa, mutta ensimmäisen kerran ehdin käydä katsomassa myös kirkkoa. Kuva: Heikki Hanka. Niin, käytin minä reissua sen verran hyväkseni, että ostin myymälästä mukaani tuohuksia.
Tämä oli taas yksi sellainen päivä, jonka myötä muistin kuinka mahtavaa on opiskella taidehistoriaa! (Vaikka se gradu välillä aiheuttaakin epävarmuuden olotiloja, ei alasta, mutta omasta osaamisesta.) Tykkään edelleen istua luennoilla ja oppia uutta, ja tällaiset ekstrajutut saavat miettimään, että saisiko sitä opiskella koko loppuelämänsä... ;P

Piispa Arsenin esittelyn näyttelystä voi käydä katsomassa täältä.

Mestarin jälki -näyttely Valamon luostarissa 8. helmikuuta 2015 saakka.

10 kommenttia:

  1. Kuulostaa kivalta projektilta! Upeita Ikoneita! Varsinkin tuo viimeinen kuva on niin pysäyttävä että jäin sitä pitkäksi aikaa tutkimaan :D
    - Kulttuurielämää Helsingissä

    VastaaPoista
  2. Kulttuurielämää Helsingissä: Olihan se, pitkä mutta mahtava päivä. Sai testata omaa tietämystään teosten ajoittamisesta, pääsi vähän tekemään kuntokartoitusta ja haastamaan itseään kuvaajana nopeassa kuvaustahdissa. Ja kirkkokin oli varsin vaikuttava.

    VastaaPoista
  3. Kylläpäs siellä on saatu upea taidenäyttely aikaan. Ihan aito Raffaellokin on mukana. Vaikka minua kiinnostaa ja puhututtaa nuo suomalaiset luomukset enempi.

    Tuo Väinö Hervon Ristiltä otto kosketti minua kaikista eniten. Maalaustyylin naivisuus tekee minuun vaiktuksen. Raami tekee siitä vielä puhuttelevamman. Noihin Madonna ja lapsi maalauksiin olen jo alkanut tottumaan etten enää nää niitä "sillä silmällä".

    Tiedätkö mitä. Olin noin kymmenen vuotias kun olin vapaaehtoisten mukana Valamossa päivän nostamassa perunaa. Samoihin aikoihin olin päivän siinäjossain lähistöllä istuttamassa metsää. Joten pitää taas huokaista ja sanoa että kaikessa sitä on ehtinyt olemaankin mukana.

    Viimeksi Suomessa käydessäni, noin kymmenen vuotta sitten, käytiin myös Valamossa. Ostin sieltä ikoonin. Nyt minulla on kolme ikoonia, yksi ostettu Malmösta ja yksi Veneziasta. Veneziassa käydessämme käytiin myös ikoonimuseossa. Se venezialainen ikooni on melko pieni triptyk tyyppinen pöytäikooni.

    Lopuksi haluan antaa tukea sinulle oman elmänkokemukseni perusteella. Huolesi on aivan luonnollista. Kukaan ei ole seppä syntyessään, eikä edes opintonsa päätyttyä. Monessa ammatissa käytäntö opettaa vähintäin yhtä paljon kuin opiskelu, jos ei enemmänkin. Elämä on yhtä koulua loppuun saakka. Opiskelun jälkeen se opiskelu vasta alkaakin, jos niin sanoisin.

    Hyvät jatkot opiskeluusi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Donna: Valitettavasti täytyy sanoa, että kyseinen Raffaello ei ole aito ja alkuperäinen, vaan tuntemattoman taiteilijan 1800-luvulla maalaama kopio Sikstiiniläismadonnasta.
      Kyseinen Väinö Hervon maalaus on puolestaan mitä todennäköisimmin esityö tai kilpailuehdotus jonkin kirkon alttariteokseksi, mihin viittaa myös tuo kehyksen muoto. En tosin osaa sanoa, että mihin kirkkoon teos olisi mahdollisesti ollut tulollaan. Sen tiedän, että Hervo on toteuttanut Orimattilaan Kuivannon kirkkoon (valmistunut 1931) alttaritaulun, jossa Jeesus on kuvattuna ristillä.

      Olet todellakin ehtinyt olla monessa mukana. Vieläköhän istuttamasi puut ovat paikallaan? Seuraavan kerran tullessasi Suomeen sinun täytyy käydä Valamossa ja Kuopiossa Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa. Siellä avautuu tänä keväänä uudistettu perusnäyttely. Kauniita sakraaliesineitä ja ikoneita kahdessa kerroksessa.

      Kiitos, noinhan se on, elämä on yhtä oppimista kehdosta hautaan. Ja hyvä niin. Elämähän kävisi tylsäksi, jos se tulisi tiettyyn ikään mennessä täysin valmiiksi.

      Poista
    2. Muisti on hyvä mutta lyhyt. Alkaa tämä lähimuisti todellakin pätkimään. Vaikka ehkäpä minä takerruin hieman ihmeissäni tuohon Raffaellon nimeen niin etten enää muistanut mitä sitä ennen luin. Mutta ei tuo huono työ tuokaan ole.

      Kiitos vinkistä. Tiedäs sitä nyt jos tulee lähdettyä,vaikka milei tekee. Minulla on jo pari muuta reissua varattuina. Huomennakin lähden käymään Nynäshamnissa.

      Muistan kyllä erittäin hyvin tapahtumia kauan aikaa sitten. Muistin tässä että olinhan minä Siilnjärvellä kesäleirilläkin yhtenä kesänä. Asuttiin teltoissa järven rannassa, urheilukentän vieressä ja kiivettiin kamalan jyrkkä mäki kolme kertaa päivässä syömään jonkin koulun ruokasaliin.

      Poista
    3. Donna: Taas pitää todeta, että on se maailma vain pieni paikka! Olet kesäleireillyt kotipaikkakunnallani Siilinlahden rannalla, Mäntyrannan kesäteatterin kulmila. Kyseinen urheilukenttä kulki aiemmin nimellä Saharan kenttä, mutta nykyisin se taitaa olla nimeltään POP-Areena. Ja koulu jonne kiipesitte mäkeä ylös oli ainakin ennen nimellä Siilinlahden koulu. Ja nykyisin siihen mäkeen on rakennettu portaat, mutta muistan omalta kouluajaltani, että se oli talvisin hyvä pulkkamäki. Tosin hieman vaarallinenkin. Sen vuoksi kai siihen ne portaat myöhemmin rakennettiin.

      Poista
    4. Pieni on. Että sattuikin. Siitä on hieman päälle 50 vuotta. Tuntuu pitkältä ajalta....Siilinjärvikin on varmasti muuttunut sitten viimeksi.

      Poista
    5. Donna: Aika kuluu äkkiä, siltä se ainakin tuntuu mitä enemmän vuosia tulee mittariin. Kyllä, Siilinjärvikin on muuttunut noista ajoista paljon.

      Poista
  4. Hei pitkästä aikaa! Täällä tuskailen lopputyöni kanssa ja samalla toivon että opiskeluni ei vielä päättyisi pitkiin aikoihin :-) Eli tunnelmat ovat meillä hyvin samankaltaiset. Kauniita, rauhoittavia maalauksia ja hienoa että opiskelusi lomassa sait tehdä dokumentointimatkan Valamoon. Minua puhutteli eritoten Maria Wiikin Madonna-taulu.


    Terku8in Minnamarika
    P.S. Laitoin sinulle vähän viestiä sähköpostiisi ;-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. minnamarika: Heipä hei! Tunnelmat ovat tosiaan samanlaiset. Tuskailua ja iloa vuorotellen.
      Maria Wiikin Madonaa olisin voinut katsella omallakin seinällä kyllästymättä.

      Kiitos viestistäsi, luin sähköpostisi ja olen ihan superinnoissani! Ei tosin paljasteta vielä että miksi, kun koskaan ei tiedä kuka täällä käy näitä tekstirivejä kurkkimassa... ;)

      Poista