lauantai 14. helmikuuta 2015

Yllättävää ystävyyttä

Ystävänpäivän kunniaksi haluan jakaa teidän kanssanne yllättävän ystävyyden osoituksen. Tämä tapahtui itse asiassa jo helmikuun alkupuolella, mutta ajattelin että tämä on oikea ajankohta nostaa tapahtuma esille. Kaikki alkoi siitä, kun Materian taju esitteli blogissaan vanhaa Arabian lasten lautasta. Hän oli löytänyt tuon uudenveroisessa kunnossa olevan Nooan arkki -lautasen SPR:n kirpparilta. Näytin kyseistä postausta K:lle ja hän hihkaisi pettyneenä, että haluaa samanlaisen. Hän ei ole tiennyt, että olen yrittänyt etsiä kirppareilta ja netistä kyseistä lautasta hänelle viimeiset 2-3 vuotta. Edellisen kerran lautanen tuli puheeksi maaliskuussa 2014, kun vierailimme Kansallismuseossa ja bongasimme näyttelystä kyseisen sarjan emalimukin. 
Finelin valmistama Nooan arkki emalimuki 60-luvun lopusta. Kansallismuseon kokoelmat.
Jätin Materian tajun postaukseen kommentin, jossa kerroin etsiväni samanlaista lautasta. Ei mennyt aikaakaan, kun Lumivalkoista blogin Minnamarika otti minuun yhteyttä sähköpostitse ja kertoi, että hänellä on tuo etsimäni lautanen ja olisi valmis siitä luopumaan. Hän oli nähnyt viestini Materian tajun postauksessa. Viestin luettuani en malttanut pysyä aloillani ja teki mieli hihkua innosta, mutta piti hillitä itsensä, ettei yllätys menisi pilalle.
Gunvor Olin-Grönqvistin kuvioima lautanen vuodelta 1967.
Tehtiin Minnamarikan kanssa kaupat, ja kun hain paketin postista mietin, että olisinko säästänyt yllätyksen täksi päiväksi, mutta en malttanut, kun sen viikonkin salailu teki tiukkaa. Näytin varmaan tyhmältä aika ajoin itsekseni hymyillen, mutta en paljastunut. Annoin postipaketin K:lle avattavaksi ja sanoin, että se on ennakkoon annettu ystävänpäivälahja. Ei meillä tosin ole mitään perinnettä ostella toisillemme ystävänpäivälahjoja, mutta tämä oli erikoistilanne. Ja voi sitä iloa ja hymyä mikä siitä syntyi, kun hän huomasi mikä paketista paljastuu! Taisi olla rakkautta ensisilmäyksellä.
Kovasti hän pohti raaskiiko lautasta ottaa käyttöön mutta sanoin, että enemmän siitä lautasesta on käytössä iloa, ja viikonlopun kunniaksi tein vielä K:n lempparimakeaa, porkkanakakkua. Lautaseen tiivistyy paljon hänen lapsuusmuistojaan mummolasta ja tiedän omasta kokemuksesta, kuinka tärkeitä ne muistot voivat olla. Suuren suuri kiitos Sinulle Minnamarika vielä tätäkin kautta! Kuten sanoin, tämän hienommin lautanen ei olisi voinut uudelle omistajalleen päätyä. Lautanen pääsi hyvään kotiin.
Ystävänpäivän kunniaksi minut yllätettiin kotiin tullessa tulppaanikimpulla. Kun satuin kysymään millä perusteella tulppaanien väri oli valittu (lahjakukkien värillä ei koskaan ole itselleni mitään väliä, ajatus on tärkein), sain vastaukseksi: "No tuossa sai kaksi väriä yhden hinnalla". 
Miehet... ♥ ;D

Hyvää ystävänpäivää juuri Sinulle!

10 kommenttia:

  1. Ihana tosielämän tarina ja suloinen lautanen, tuollainen olisi hieno omaankin kotiin. Sydämellistä Ystävänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intianminttu: Sanos muuta. Parasta iloa on toisen ilahduttaminen. :)

      Poista
  2. Tästä tuli hyvä mieli. Ihana lautanen ja tarina. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen: Vieläkin saan paketin avaamista muistellessani hymyn huulille! ^^

      Poista
  3. Juuri kuten yllä sanottiin. Ihana tarina ja tosi hyvä mieli tuli.
    Ihana että postaukseni poiki teille aarteen.
    Muuten kun tarkistin Arabia Wärtsilän luettelosta lautasen nimeä,
    huomasin eetä luettelossa tuotteen nimi on Noakin arkki, muuta Arabian museon sivuilla Nooan arkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sar P: Kiitos sinulle, ilman sitä sinun löytöäsi ja postaustasi olisi tainnut tämäkin lautanen jäädä löytymättä. Hmm, enpä nyt osaa sitten varmaksi sanoa, että mikä lautasen virallinen nimi on, mutta kauniisti kuvioitu. :)
      Hyvää ystävänpäivää!

      Poista
  4. Olipa mieltä lämmittävä tarina! Ja voi noita miehiä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villa Kardemumma: Niinpä,mutta onhan meillä naisillakin välillä vähän hassu logiikka... ;)

      Poista
  5. Sattumalta on kaunis sana - sillä monet kauniit asiat elämässä tapahtuvat sattumalta. Olen niin iloinen että lautanen ja omistaja vihoin kohtasivat. Vähän meidän naisten piti toimia tässä vaan välikätenä. Porkkanakakkukin maistui varmaan taivaalliselta sydänystävän suussa. Ja hauska yhteensattuma sekin että minunkin mieheni valitsi kukkakimppuni kukat värilogiikan perusteella :-) Iso kiitos kannustavasta kommentistasi blogissani

    terkuin minnamarika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. minnamarika: Olen samaa mieltä, sattuma on kaunis sana. On kuin lyhennelmä satumaasta.
      Me naiset toimimme monessa asiassa välittäjinä, se on hyvä. Terkkuja vain sinunkin miehellesi, että hyvin on kukat osannut valita! ;)

      Poista