tiistai 20. lokakuuta 2015

Opiskelijasta työntekijäksi

Kiirettä pitää ja blogi on ollut parisen viikkoa hunningolla ja huonolla hoidolla. Tässäpä syy. Jo viime keväänä pohditutti muun muassa lyhyen ajan sisällä elämääni vaikuttaneet suunnanmuutokset. Päätin valmistua tämän vuoden loppuun mennessä ja suljin samalla (melkoisesti epäröiden) yhden oven nenäni edestä. Luotin kuitenkin siihen, että oven sulkeutuessa joskus avautuisi toinen ovi, jossakin. Kovin kauas ei lopulta tarvinnut liikkua, sillä minulle tarjoutui mahdollisuus tutkimusavustajan hommaan omassa yliopistossa ja omalla laitoksella. Näin opiskelija-titteli vaihtui vähän lennossa työntekijäksi, ja kun muut viettelivät syyslomaa, minä aloitin työt. 
Gradu ei ole valmis, joten opiskelija-titteliä en ole ihan vielä kokonaan hylännyt. Mutta tämä on aiheuttanut sitä kiirettä, kun olen kirjoittanut gradun nyt sille mallille, että loppusuora alkaa häämöttää. Kokopäivätyön ohessa graduilu alkaisi olla jo melko työlästä. Ennen ensimmäistä työpäivää oli kaikenlaista hässäkkää verokortin ja muiden paperi- ja käytännön asioiden kanssa. Virallisena työpäivänä jännitin vietävästi ensimmäisiä aamukahveja ja henkilökunnalle esittäytymistä. Ihan naurettavaa, kun ne ihmiset olivat jo entuudestaan tuttuja! Mutta niin se oman aseman muutos vain sai perhosia vatsaan. Sitä kun on nyt hetken aikaa työntekijä niiden ammattilaisten joukossa, joita olet katsonut vähän ylöspäin koko opiskelu-urasi ajan.
Kuittasin avaimet käyttööni, valloitin J. Vilkunan työhuoneen ja uin informaatiotulvassa. Käytännön asioiden keskellä yritin hahmottaa kuvaa myös varsinaisesta tehtävästäni tutkimusavustajana. Tämä alkoi mikrofilmien dokumentoinnila Jyväskylän maakunta-arkistossa. Olin saanut mukaani paperinipun, jossa oli pitkä lista materiaalista, jonka ääreen minun pitäisi päästä. Olin käynyt maakunta-arkistossa tasan yhden kerran aiemmin (tutustumiskäynnillä) ja kyseisestä visiitistä oli aikaa kenties 4 vuotta. Astuin arkistolaitoksen ovesta sisään, mutta ongelmia ilmeni jo siinä vaiheessa, kun en ymmärtänyt mvtop-lyhennystä. Vuosia valokuvien keskellä työskennelleenä ja toimineena minulle "mv" on tarkoittanut kyseiseen päivään saakka mustavalkoista (valokuvaa). Piti siis soitella tarkennuspuhelu kunnes selvisi, että lyhennys tarkoitti museoviraston topografista arkistoa.
Kaikki informaatio ei siis mahtunut yhdellä kertaa muistiin, vaikka tuosta museoviraston arkistosta olikin hetkeä aiemmin puhuttu. Seuraavana päivänä arkistovierailu meni jo rutiinilla ja ehdin työskennellä kokoelmahallintaohjelmankin parissa.
Kuvistakin varmaan jo saa vinkkejä, että kirkkojen kanssa sitä ollaan tekemisissä. Omalla alueella siis hyvin vahvasti. Varsinaisena tehtävänä on inventoida kirkkoesineistöä ja kentällekin päästään jossain vaiheessa. Viime päivät on viety materiaalia kokoelmanhallintaohjelmaan ja etsitty taustatietoja. Nyt kun siitä alkujännityksestäkin on päästy yli, yksi parhaimmista jutuista on ehdottomasti se, että talo on täynnä oman alansa ammattilaisia. Mikäli homma pysähtyy omaan tietämättömyyteeni, sen kun lampsii vain koputtelemaan naapuriovelle tai kerrosta ylemmäs. Yksi osaa auttaa konkreettisen inventoinnin kanssa, toinen ohjeistaa sähköisten arkistoaineistojen äärelle, kolmas tunnistaa epämääräiset esineet ja avaa kulttuurihistoriallista kontekstia ja neljäs auttaa esimerkiksi latinankielisten tekstien kanssa. Ei taida olla olemassa sellaista kysymystä, johon en saisi joltakin kollegalta vastausta tai ohjeistusta kyseiseen projektiin liittyen. Aika huikea fiilis.
Joulukuun loppuun saakka mennään siis enemmän tai vähemmän jännittävissä tunnelmissa Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella. En tiedä vielä onko tämä vain alkuinnostusta vai jatkuva tunne, mutta vitsit että on kivaa!

Ps. Yritän etsiä tasapainoa päivätyöläisen ja bloggaajan kesken.

16 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. kenkä: Kiitos! Sana maistuu vieläkin vähän oudolta, edellisestä pestistä kun on jo jonkin aikaa. Mutta ihana tunne. )

      Poista
  2. Suuresti onnea työpaikasta! Ja usko vaan, kyllä se tasapaino löytyy työn ja bloggaamisen välillä! Itsekin tässä teen päivätyötä samaan aikaan ja vaikka aika on joskus tiukoilla, siitä vapaasta kyllä nauttii sitten kaksin verroin enemmän! :)

    hanna
    www.hannamariav.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna: Kiitos. :) Tuo on kyllä totta, että nyt osaa oikeasti arvostaa vapaa-aikaakin toisella tavalla, kun on arjessa kunnon rytmi.

      Poista
  3. Kuulostaa mukavalta!
    Toivottavasti joku tulevista työnantajistasi antaa Sinulle mahdollisuuden yhdistää nämä molemmat. Siihen Sinulla on taitoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. katveita: Se voisi olla hyvä idea. Toisaalta, en osaa sanoa nauttisinko bloggaamisesta yhtä paljon jos se olisi virallisesti "työ" nimikkeen alla. Ja toistaiseksi työnantajat ovat olleet positiivisella asenteella omaehtoiseen ja työtehtävistäni bloggaamiseen.

      Poista
  4. Onneksi olkoon. Hienoa. Kiva varmasti tehdä joitain uutta ja innoittavaa tässä välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Donna: Kyllä, tämä tuo ensinnäkin ihan uutta rytmiä arkeen opiskelun jälkeen ja mukava päästä tekemään jotain konkreettista kentälle eikä istua vain tietokoneen ääressä. Näistäkin todennäköisesti lisää myöhemmin. :)

      Poista
  5. Hienoa! Kyllä työn saanti on tänä aikana lottovoitto, ja tupla sellainen, kun saa työn josta innostuu! Käy katsomassa blogistani, kun ehdit, siellä on sinulle kiitokset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar: Niinpä, lottovoitolta tuntuu! Kiitos kutsusta, pitää tulla kurkkaamaan. :)

      Poista
  6. Moikka! Mä ylläpidän facebookissa tällaista korkeakouluopiskelijoiden bloggaaja-ryhmää, käyhän liittymässä: https://www.facebook.com/groups/1480775218831688/?fref=ts :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krissu: Kiitos vinkistä, pitää käydä tutustumassa muihinkin blogeihin.

      Poista
  7. Enpä ole ennättänyt aiemmin tulla onnittelemaan, mutta teen sen nyt eli lämpimät onnittelut työpaikasta! Pärjäät siinä varmasti hyvin, mukavaa, että työtä löytyi juuri siltä alalta, josta olet kinnostunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intianminttu: Kiitos! Tämä on mielenkiintoista ja mukavaa, mutta aikaavievää. Blogille ei jää enää yhtä paljon aikaa, kun on kokopäivätöissä, mutta saatte lukea tunnelmista lähiaikoina. ;)

      Poista
  8. Mahtavaa, paljon onnea oman alan töistä! Kuulostaa tosi hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saija: Kiitos! Mielenkiintoisten esineiden parissa ollaan tälläkin viikolla. :)

      Poista