maanantai 30. maaliskuuta 2015

Jumalanäidin ikonin päätyypit

Keski-Suomen museossa järjestettiin viime perjantaina luento Jumalanäidin ikonin päätyypeistä. Luennoitsijana toimi ikoniasiantuntija Matti Taalas. Kolmen päätyypin lisäksi pohdimme myös sitä, mikä tekee ikonista ikonin. Mistä tunnistaa ikonin? Sädekehistä, värimaailmasta, teksteistä, asennoista ja kuvaustavoista, mutta ennen kaikkea aiheesta.
Jumalanäidin ikonit perustuvat kolmeen päätyyppiin, joita ovat Ennusmerkki, Tiennäyttäjä ja Hellyyden Jumalanäiti. Kyseisistä perustyypeistä on kehitetty satoja toisistaan poikkeavia muunnelmia.
Jumalanäiti Ennusmerkki. Maalannut piispa Arseni. Tämä ikoni ei ole esillä Keski-Suomen museossa, vaan se on kuvattu Pyhät kuvat -näyttelyssä vuonna 2012.
Vanhin Jumalanäidin ikonien perustyypeistä on Orantti eli rukoileva, joka tulee latinan sanasta orare, rukoilla. Kämmenensä ylöspäin kohottanut kuvatyyppi on tuttu myös taidehistorioitsijoille, sillä sen varhaisia esimerkkejä on löydetty mm. Rooman katakombeista 300-luvulta. Suomen kieleen on vakiintunut nimitys Ennusmerkki, joka viittaa Jesajan kirjan ennustukseen: "Herra itse antaa teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel" (Jes. 7:14). 

Jo varhaisessa vaiheessa Ennusmerkki-ikoni kehittyi niin, että Marian rinnan päälle alettiin kuvata Kristus-lapsi puolivartaloisena. Joskus Kristus siunaa molemmin käsin, mutta yleensä oikea käsi on kohotettuna siunaukseen ja vasemmassa kädessä on kirjakäärö.

Slaavilaisella alueella ikonista käytetään nimeä Znamenie eli merkki. 
Orantti-asento näkyy myös Blahernan Jumalanäidissä. Maalannut piispa Arseni.
Tiennäyttäjä Jumalanäitejä.
Hodigitria eli Tiennäyttäjä Jumalanäiti -nimellä tunnetaan suuri joukko ikoneja, joille on yhteistä se, että Jumalanäiti osoittaa kädellään sylissä istuvaa Kristus-lasta. Jumalanäidin kohotettu käsi voi kuvata rukousta, mutta se voi myös osoittaa kysymyksen Pojan tulevasta kohtalosta.
Tiennäyttäjä Jumalanäidin yksi tyyppi on muotoutunut Kolmikätiseksi Jumalanäidiksi. 1800-luku.
Hellyyden Jumalanäitejä.
Jumalanäidin ja Kristuksen välistä lämmintä suhdetta kuvaavista ikoneista käytetään kreikan kielessä nimitystä Eleusa ja venäjässä Umilenie. Kreikan sana eleos merkitsee sääliä, laupeutta tai hyvyyttä, mutta suomalaiseen ikoninimistöön on vakiintunut nimitys Hellyyden Jumalanäiti.

Tälle ikonityypille on ominaista, että Jumalanäiti ja Kristus-lapsi on kuvattu posket vastakkain. Hellyys-ikonit ovat harvinaisia bysanttilaisessa taiteessa, mutta sitäkin suositumpia Venäjällä, jossa mallista tunnetaan lukuisia muunnelmia.
Vladimirin (Hellyyden) Jumalanäiti.
Jumalanäitiä kuvatessa käytetään kirjainyhdistelmää MP OY (kirjaimen O paikalla on kreikkalainen th-kirjain), mikä on lyhennys sanoista Miter Theu, Jumalanäiti, Theotokos. Pelkkä kuva on aina alisteinen tekstille, sillä vasta ikoniin lisätty teksti pyhittää kuvan. Jumalanäidin tunnusmerkkejä ovat myös kolme tähteä (kaksi olkapäillä, yksi otsalla), jotka kertovat hänen ainaisesta neitsyydestään (neitsyt ennen, aikana ja jälkeen synnytyksen). Mafori (päällysvaate) kuvataan yleensä tumman/viininpunaiseksi ja alusviitta puolestaan siniseksi. Punainen kuvaa kilvoittelua ja sininen taivaallista pyhyyttä. Mineassa Jumalanäidin, Neitsyt Marian, temppeliinkäyntiin liittyy kohta, joka kuuluu: Ylen ihana on kuninkaan tytär sisäkammiossa, kultakudosta on hänen pukunsa. Tähän liittyen Jumalanäidin ikoneihin on kuvattu myös maforin kultakudoslankoja.

Lähde: Ikonimaalari 2/2008 Teemana Jumalanäiti.
Mikäli ikonitaide kiinnostaa, vielä olisi mahdollisuus osallistua seuraaville asiantuntijaluennoille:


"Kuva kultihin puettu" - Ikonien koristeet ja suojausten historiasta

Aika: Ti 31.3.2015 klo 16.
Paikka: Keski-Suomen museo, Alvar Aallon katu 7.
Museon pääsymaksu 6/3 €.
Ikonien koristeista, riisoista ja suojausten historiasta kertomassa ikoniasiantuntija Matti Taalas. Esitelmän jälkeen teemallinen tutustuminen Ihmeitätekevä Jumalanäiti –näyttelyyn.


Jumalanäidin juhlien ikonit ja juhlapäivät

Aika: La 11.4.2015 klo 13.
Paikka: Keski-Suomen museo, Alvar Aallon katu 7
Museon pääsymaksu 6/3 €
Luennoitsijana ikoniasiantuntija Jyrki Pouta.


Ikonien rakenne, ajoittamisen ongelmat ja huoltaminen

Aika: La 11.4.2015 klo 14.
Paikka: Keski-Suomen museo, Alvar Aallon katu 7
Museon pääsymaksu 6/3 €.
Luennoitsijana ikoniasiantuntija Matti Taalas. Tilaisuuteen voi tuoda ikoneja, joista haluaa kysyä jotain tai kertoa esim. niiden historiasta tai käytöstä. Luennon jälkeen teemallinen tutustuminen Ihmeitätekevä Jumalanäiti-näyttelyyn.

Ps. Ikoninäyttelystä on kirjoittanut myös Olivia Orso.

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Opintojen inspiroimaa

Taiteen historia. Kuva täältä.
Sain terveisiä Lahdesta, jossa lukija kiitteli blogin tietoa ja kepeyttä yhdistelevästä muodosta. Tämä tietenkin lämmitti mieltä ja palautti samalla mieleeni myös sen, että pitäisi useammin kirjoittaa ihan taidehistorian perusasioista ja omasta näkökulmasta. Siellä ruudun toisella puolen kun taitaa olla myös muita taidehistorian opiskelijoita tai alasta kiinnostuneita. Yleensä opinnot ovat inspiroineet tarttumaan johonkin aiheeseen tarkemmin, kuten Pearlsteinin kohdalla, ja ajattelin nyt muistutella aiemmin julkaistuista postauksista.
Kuva täältä.

Nykytaiteen kuvakertomuksia (Kirjallisuuden termejä muokataan kuvataiteen käyttöön.) 
Taidehistorian vaikuttajia (Esimerkkejä samankaltaisista kuva-aiheista.)
Huutokaupan historia ja taidekaupan näkymät (Ihanan Johanna Lindforsin luento tiivistettynä.)
Sfumaton ja chiaroscuron valohämy (Sanojen merkitysten erottaminen toisistaan.)
Akateeminen taideperinne (Historian ja nykytaiteen tarkastelua.)
Akateemisen taiteen vastustajat (Nasareenit ja prerafaeliitit)
Kuutti Lavosen barokki (Tyylisuunnan taustoitusta Lavosen taiteen kautta.)
Idän Jumalanäidistä lännen Madonnaksi (Oma kurssityö Neitsyt Mariasta liittyen Rooman opintomatkaan.)
Pietarin taide 1990-luvulla (Taustaa pietarilaiselle nykytaiteelle.) 
Valinnainen erikoiskurssi tutkimuskentältä (Valamon ikonit-näyttelyn dokumentointi ja inventointikurssi. Käytännön esimerkkejä.)
Taiteen evoluutio (Taiteen synnystä ja kehityksestä.)
Konstruktivismi ja konkretismi (Sanojen merkitysten erottaminen toisistaan.)
Flaamit ja flanderit (Sanojen merkitysten erottaminen toisistaan.)
Taidehistorian vaikeuksia (Aloittelevan opiskelijan ajatuksia ismien maailmasta.)

Hauskahan noita vanhoja tekstejä on palata lukemaan, sillä ainakin itse huomaan kehitystä. Enää ei tarvitse jokaisen tiedon kanssa palata Taiteen sanakirjan tai -pikkujättiäisen ääreen, vaan voi sanoa sisäistäneensä opitut asiat.
Jean-Léon Gérôme: Pygmalion ja Galatea, n.1890, öljyväri kankaalle. Metropolitan Museum of Art.
Mikäli mieleenne tulee jokin aihe (jonka ei tarvitse olla suoranaisesti taidehistoriaa), 
josta haluaisitte lukea, nähdä ja kuulla lisää, vinkkejä otetaan vastaan. 
Muitakin askarruttavia kysymyksiä saa esittää.
Yritän vastata toiveisiin parhaani mukaan.

torstai 26. maaliskuuta 2015

Pearlsteinin alastomat

Esteettistä havaitsemista käsittelevällä kurssilla olemme tutustuneet erilaisiin taideteoksiin ja erilaisiin tapoihin katsoa kuvaa. Paljon on ollut tuttua, mm. Monet'n katsehavaintoon ja Kandinskyn sommitelmiin perustuvia esimerkkejä. Tiistain luennolla Sirkkaliisa Usvamaa-Routila nosti esille amerikkalaisen Philip Pearlsteinin (1924-) maalauksen Female Model on Eames Stool, vuodelta 1978. 
Philip Pearlstein: Female Model on Eames Stool, 1978. Kuva täältä.
Ensiksi ajattelin, että no, alaston design-tuolilla ilman päätä. Ei herättänyt sen suurempaa ihmetystä. Tai no, rajaus oli kyllä hieman erikoinen. Usvamaa-Routila kuitenkin kertoi, että Pearlstein on halunnut rikkoa teoksillaan ajatuksia alastomasta vartalosta vain pornografian tuotteena. Hän käyttää maalauksissaan alastonta vartaloa puhtaana materiaalina. Teoksissa ei ole pyritty korostamaan seksuaalisuutta, vaan kehoa käytetään samanlaisena materiaalina kuin esimerkiksi yllä olevaa Eames-tuoliakin. Nahkaa nahalla. Ihoa iholla. Henkilön persoonalla ei ole väliä, sillä usein heidän päänsä on rajattu teoksen ulkopuolelle tai katse on käännetty pois katsojasta.  

Toinen Pearlsteinin alastonkuvia yhdistävä piirre on geometria. Teokset ovat esittäviä, mutta usein sommitelmassa on haettu geometrisia muotoja mallien asennoilla. Female Model on Eames Stool ei ensinäkemältä aiheuttanut ihmetystä siksi, että keskityin vain siihen mitä se esittää. Teoksessa oli kuitenkin jotain katsehavaintoa puoleensavetävää. Kuultuani tästä geometrian hakemisesta, ymmärsin täysin mikä katsetta veti puoleensa. Sommitelmaan on piilotettuna kolmioita paitsi konkreettisesti maton kuvioinnissa myös vartalon asennossa ja elementtien linjojen myötä muodostuvissa (tyhjissä) tiloissa.
Tämän huomattuani katse ei enää tuijottanut alastonta tuolilla, vaan etsi kolmioita kaikkialta. Kotiin päästyäni innostuin sitten "kolmioimaan" muitakin Pearlsteinin teoksia. Käsien ja jalkojen kulmat vievät katsetta väkisin kolmioiden maailmaan, jonka jälkeen ei ole enää väliä, onko malli alaston vai ei, kun sommitelman näkee pelkkinä muotoina.
Philip Pearlstein: Female Model on African Stool, 1976. Kuva täältä.
Philip Pearlstein: Two Female Models Sitting on a Blue Homespun Quilt Coverlet, 1971. Kuva täältä.
Pearlstein on onnistunut katsehavainnon kiusaamisessa juuri siksi, että hän rajaa mallinsa normaalista poiketen. Yhdellä ei ole päätä, toisella ei ole jalkoja, kolmannelta on saatettu rajata puolet selästä. Ja sekös näissä teoksissa aluksi hämmentää ja kiinnittää huomion.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Miksi tulitte tähän museoon?

Helsingin Sanomat kysyi kävijöiltä, mistä sunnuntain hyvä museoretki koostuu.
Kierroslistalla olivat Helsingin alueen isot taidemuseot.
Carita Sjöström, Amos Andersonin taidemuseo: "Luin lehdestä Hammershøista ja kiinnostuin. Näyttely vastasi odotuksia, mutta oli suppea: yksi kerros ja maalauksia harvassa. Kahvilassa tai kaupassa en käynyt. Museokaupat on yleensä kalliita, vaikka onhan niillä paikkansa. Museokahvila on kiva olemassa, mutta ei välttämätön ainakaan keskustassa."
Tiina Haajanen, Kaapelitehtaan museot: "Käytiin Teatterimuseossa perheen kanssa. Valokuvat jäivät väliin tällä kertaa. Museon pitää olla koko perheelle ja lapsille kiinnostava, esineitä täytyy saada koskea. Teatterimuseossa tytär pääsi lavalle, ja sovittamaan vaatteita esimerkiksi. Museokaupan yleensä vilkaisee, nyt ei tarttunut mitään mukaan."
Pirkko Hyvärinen ja Päivi Kivijärvi, Valokuvataiteen museo: "Oltiin kulman takana taidemaalarien teosvälityksessä. Olisimme menneet valokuvamuseoon, jos siellä olisi ollut kahvila. Museokauppaa ei edes huomattu. Sisääntulo kirkui ostamaan lippua. Olemme siskoksia ja yhdistämme näihin käynteihin kuulumisten vaihtoa ja muuta."
Markus Stude, EMMA, Espoo: "En asu Suomessa, enkä ole käynyt tässä museossa. Nyt oltiin museon ravintolassa syömässä siskon, siskonmiehen ja lasten kanssa. Museokaupassa en käynyt. Ravintola oli ihan kiva, siellä oli paljon lapsiperheitä. Kellomuseon osaston kävelin läpi, se oli kiva."
Joan Jimenez, Kiasma: "Oltiin kuultu Kiasman arkkitehtuurista ja Mapplethorpesta. Tykkäsin, odotin isompaa. Muistuttaa Macbaa kotona Barcelonassa ja Bilbaon Guggenheimia. Museokauppa oli hyvä, ostin julisteita ja piirroksen Tom of Finlandilta. Olen menossa huomenna naimisiin, Kiasma oli osa etukäteishäämatkaa."
Pamela Kauppinen, EMMA, Espoo: "Naapureiden kanssa tultiin brunssille, se oli tyyris mutta tosi hyvä. Lasten kanssa täällä on hyvä käydä, on tilaa. Käytiin katsomassa kolme näyttelyä, Helinä Rautavaaraa ja vakionäyttelykin. Viime kerralla käytiin museokaupassa. Näyttelyt oli hienoja, mitä nyt lasten kanssa pystyi katsomaan."
Katariina Jaatinen ja Kari Kallio, EMMA, Espoo: "Pop Art -näyttelyä käytiin katsomassa. Aihe kiinnostaa. Tänne ei ole helppo tulla. Kaupasta käytiin varta vasten ostamassa kirja Mona Lisa to Marge. Jos ravintola olisi tunnettu ruoastaan, olisi ehkä käyty. Huvittaa, että museokaupoissa on usein samat tavarat, menet minne päin maailmaa tahansa."
Manna Kopra, Kiasma: ”Juoksin tosi nopeasti Mapplethorpen näyttelyn läpi. Olen tuomassa tänne Lahdesta 14–16-vuotiaita oppilaita ja kävi selväksi, että hyvin voin tuoda. Näyttely on mielenkiintoinen, ja onneksi on se erillinen tila. Kahvila on kiva kohtauspaikka, mutta kirjat kaupassa eivät ole kovin edullisia.”
Helene Westerlund ja Jarmo Kaila, Valokuvataiteen museo: ”Haluttiin nähdä näyttelyt. Jarmo harrastaa kuvausta. Näyttely oli hieno. Oli omat eväät, banaani molemmille ja vettä. Kahvila ei houkuttele yksin museoon, mutta jos sellainen olisi ollut, miksei olisi menty. Iän myötä kulttuuripalvelut merkitsevät enemmän. Didrichsen on museona kodikas.”
Juha Pyykkönen, Amos Andersonin taidemuseo: ”Minulla on museon vuosikortti. Hammershøi kiinnosti ja vastasi odotuksia. Kiinan muuttuvat maisemat -näyttely oli kiinnostavampi kuin tanskalainen klassikkomaalari. Museokaupassa en käynyt, mutta tiedän sen hyväksi, samoin kahvilan. Itse leivottu on ollut Amoksen kahvilassa hyvää.”
Kari Paukkunen ja Leena Tamminen, Amos Andersonin taidemuseo: ”Hammershøita oltiin katsomassa. Oltiin jo toista kertaa. Tekee vaikutuksen: ihmiset ovat selin tai heitä ei ole ollenkaan. Miksi museokaupat Hesaria kiinnostavat? Museot pärjäävät ilman, ruokakauppa taas on tärkeä. Kahvilassa ei käyty, meillä on korkeat vaatimukset kahvilan eli pullan suhteen.”
Pekka Pöyhönen ja Päivi Repola, Kiasma: ”Ei oltu aiemmin käyty Kiasmassa vaikka ulkomailla, esimerkiksi New Yorkissa ja Bilbaossa, on käyty modernin taiteen museoissa. Näyttely osaltaan veti, ja se, että Patti Smith on miehen suuri rakkaus. Kahvilassa ei käyty, ei ollut aikaa. Museokauppa oli hyvä. Ostettiin Patti Smith -kirja, yllätys yllätys.”

Nimimerkki Karhumuori kommentoi Helsingin Sanomien artikkelia seuraavasti:
"Olisi hirveän hienoa jos Hesari alkaisi huomioida taidemuseoiden lisäksi myös kulttuurihistorialliset museot näissä jutuissaan. Valitettavasti juttuja tehdään lähes poikkeuksetta taidemuseoista ja lasken nyt arkkitehtuuri- ja designmuseon taidemuseoiksi. Kulttuurihistorialliset museotkin ovat museoita, joissakin niistä käy paljon asiakkaita eivätkä ne ole niin kauhean pölyisiä ja tunkkaisia vaan melko tapahtumarikkaita nykyään. Niissä on myös paljon vaihtuvia näyttelyitä, usein museoiden omana tuotantoa. Kulttuurihistoriallisten museoiden näyttelyarviot kenties kehittäisivät ko. museoiden toimintaa entisestään." 

Mitäpä tuohon lisäämään. Vaikka tämä oli tällainen kevyt sunnuntaihaastattelu, olisin kaikesta huolimatta halunnut lukea kuulumisia myös kulttuurihistorialliselta- ja luonnontieteelliseltä puolelta.

Valokuvat: Mika Ranta/Helsingin Sanomat
Alkuperäinen juttu luettavissa täältä.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Kun taidemuseo muuttui kauneussalongiksi

Jyväskylän taidemuseo vietti tänään 17-vuotis synttäreitään. Tämän kunniaksi aulan pariisilaiskahvilassa kaksi ranskatarta tarjoili kahvia ja pullaa, opastuksia oli tunnin välein, musiikista huolehti Lauluyhtye Piccante ja asiakkaat saivat kampauksia ja kaunistusta 1950-60-luvun hengessä museoon pystytetyssä kauneussalongissa.
Vasemmalla Erkki Santanen: Viheltäjä, 1964, öljyväri; etualalla Unto Hämäläinen: Irtaantuminen, 1968, akryyliveistos.
Edessä Kain Tapper: Sibelius, 1967, pronssi; taustalla Maija Kumpulainen-Sokka: His Masters Symphony, 1968, tempera.
Salongista poistui kauniita ja hymyileviä naisia. 
Nytpä on koettu sitten kampaamon ja taidemuseonkin yhdistelmä. 
Miltäs kampaukset näyttävät?