keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Pohdintoja

Life in English blogin Anu haastoi kysymyksillä ja tämä on ihan mukavaa sadepäivän puuhaa, joten mikäs siinä. Jyväskylässä tulee vettä taukoamatta siinä määrin, että paikoin tiet jopa tulvivat.

1. Mikä sai sinut aloittamaan blogisi?
  • Olen kertonut tästä aiemminkin, mutta suurin innostus lähti siitä, että halusin purkaa omia näyttelykokemuksiani johonkin näkyvään muotoon.
2. Onko blogisi muuttunut paljon sen alkuajoista ja jos, miten?
  • Ei mielestäni sisällöltään juurikaan. Tarkoitus on pysynyt samana. Kuvat ovat nykyään suurempia ja niitä on enemmän. Mukaan on tosin ilmestynyt yhteistyöpostauksia.
3. Mitä piirteitä arvostat muiden blogeissa?
  • Laadukkaita/informatiivisia kuvia ja persoonallista kieltä. Aiheella ja teemalla ei ole niin väliä jos bloggaajan persoona paistaa tekstin läpi.
4. Lempielokuvasi ja -kirjasi?
  • Tämä on taas yksi niistä mahdottomista kysymyksistä. Maailmassa on niin monta hyvää elokuvaa ja kirjaa, ettei voi valita vain yhtä. Elokuvien kohdalla elämääni ovat vaikuttaneet mm. Edvin Laineen ohjaama Prinsessa Ruusunen (1949), Matrix-trilogia, Ihmemaa Oz, Järki ja tunteet (1995), Anna hyvän kiertää, The Holiday, Zhang Yimoun ohjaama Hero (2002), Tyttö ja helmikorvakoru, WALL-E, La vita é bella (Kaunis elämä) ja uusimpana Les Misérables.
  • Kirjoista pidän F.H. Burnettin Salaisesta puutarhasta, Hannu-Pekka Björkmanin Valkoisesta valosta, Anna Kortelaisen Virginiestä, Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamielestä, Sarah Dunantin Venuksen syntymästä, Rakel Liehun Helenestä sekä Christina Björkin ja Lena Anderssonin lastenkirjasta Linnea maalarin puutarhassa. Kyseinen kirja vei vuosia myöhemmin ihan oikeaan maalarin puutarhaan. Tällä hetkellä olen rakastumassa Antti Hyryn novelleihin.
5. Minkä asian haluaisit olevan toisin elämässäsi juuri nyt?
  • Rehellisesti? En minkään. Olen tyytyväinen juuri tähän hetkeen, vaikka gradu on kesken ja tulevasta ei tiedä.
6. Piirre, josta olet itsessäsi ylpeä? Entä vähemmän ylpeä?
  • Olen ylpeä positiivisesta, sosiaalisesta ja empaattisesta luonteestani, mutta perfektionismi ja temperamentti tuottavat minulle aika ajoin hankaluuksia.
7. Suurin muutos elämässäsi?
8. Minkä elämänohjeen antaisit 15-vuotiaalle itsellesi?
  • Toimi juuri niin kuin sydän sanoo ja et voi mennä vikaan.
9. Kolme asiaa, joista iloitset nykytilanteessasi?
  • Läheiset, opiskelu ja blogi.
10. Mitä odotat (tai pelkäät) tulevaisuudeltasi?
  • Sitä huomaa kai olevansa aikuinen kun pelkää työttömyyttä. Odotan ja toivon kuitenkin, että samanlainen hyvänolon tunne omasta elämästä jatkuisi. 
11. Mitä haluaisit toivottaa lukijoillesi?
  • Kiitos että kuljette mukanani. Olit sitten ahkera kommentoija tai hiljainen taustaseurailija, olen iloinen ja kiitollinen teistä jokaisesta. ♥ Juuri sinusta!

Kuvasarja: eläimet

Jatketaan kuvasarjaa ihmisistä eläimiin. Edellisestä poiketen eläimet osaavat olla luonnollisia tilanteessa kuin tilanteessa, mutta haasteellista kuvaamisesta tekee se, ettei eläinten käytöstä voi ennakoida. Koiran voi saada hetkeksi istumaan paikoilleen, mutta muut eläimet liikkuvat ja elehtivät siten kuin haluavat. Ja se on myös yksi koukuttavimmista asioista eläinten kuvaamisessa. Koskaan ei voi tietää millaisen kuvan saa.
Löytyykö tästä sarjasta suosikkia?

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Kuvasarja: ihmiset

Etsiessäni kuvia edelliseen postaukseen huomasin, että kansioiden kätköissä on paljon kuvia joista pidän. Näihin palatakseni ajattelin tehdä muutaman kuvasarjan sellaisista kuvista, joihin olen itse tyytyväinen. Moni on niin sanotusti tilannekuvia, jolloin etenkin ihmiset ovat luonnollisimmillaan. Aloitetaan sarja siis rajaamalla ihmisiä ja katselemalla tunnelmia heidän kauttaan.
Kun kameran kanssa onnistuu olemaan sopivalla tavalla ulkopuolinen, tilanteet ovat aitoja.

Matkailumietteitä

Sikses kivan paikan Mari päätti survoa blogini matkablogien kategoriaan, sillä hän heitti haasteen vastata 11 matkailuaiheeseen kysymykseen. Siinä missä Mari kiertelee kirkkoja ja museoita, voin itsekin rajata vastaukseni koskemaan nimenomaan kotimaan matkailua. Sillä onhan se aina matkustamista, kun siirtyy paikkakunnalta toiselle. Vaikka vain Jyväskylästä Jämsään.

1. Suunnitteletko matkasi huolellisesti etukäteen?
  • Kyllä ja erittäin perusteellisesti. Pyrin hahmottamaan paikkakuntaa (ja välimatkoja) karttojen avulla etukäteen ja etsimään nettisivuilta paikkoja joissa haluan(mme) käydä. Vaihtoehdot listataan ja niistä muotoillaan molempia osapuolia kiinnostava kattaus. Samaiseen suunnitteluun kuuluu juna/bussiaikataulujen kartoittaminen (meno-paluu), eri paikkojen aukiolot, nähtävyydet, ruokapaikat, museot ja kirpparit.
2. Millä perusteella valitset matkakohteen?
  • Hyvin usein perusteena on museo tai kirpputori, mielellään näiden yhdistelmä. Joskus matkaan innoittaa esimerkiksi luontopolku.
3. Oletko joskus valinnut matkakohteen jonkun museon perusteella?
  • Katso edellinen vastaus. Usein kotimaassa pidemmälle suuntautuvat matkat ovat juuri museoissa olevien näyttelyiden inspiroimia.
4. Oletko koskaan pettynyt matkakohteen valinnassa? 
  • En. Koska museot ja kirpputorit eivät voi koskaan pettää, oli paikkakunta muuten millainen tahansa.
5. Millä välineellä mieluiten reissaat? 
  • Vastaisin että auto, mikäli omistaisin sellaisen. Julkisilla matkustetaan, joka rajaa melko paljon matkaohjelman suunnittelua. Matkakohteeseen päästyämme, matkaa taitetaan jalan, joten vierailukohteet valitaan sen mukaan.
 6. Pidätkö matkapäiväkirjaa, jos, niin millä välineellä? 
  • Kamera, muistivihko ja kynä. Kameralla tehdään suurin työ, vihkoon kirjataan nousseita ajatuksia ja varsinainen päiväkirjaosuus näkyy usein blogissa.
7. Kiinnostavin matkakohteesi kotipaikkakunnaltasi? 
8. Käytätkö paperisia karttoja, oppaita ja esitteitä vai sähköisiä? 
  • En omista edelleenkään älypuhelinta vaan luotan vanhaan Nokialaiseen, joten en voi käyttää puhelimen avulla kartta- tai muita opaspalveluita, appseja ja mitä niitä nyt on. Tämän vuoksi printtaan kaikki tarvittavat paperit ja muistiinpanot matkalle mukaan, jolloin ne kulkevat kätevästi muistikirjan välissä. Hyvin suunnitellun matkan mukaan älypuhelinta ei edes tarvittaisi, vaikka sellainen toiselta matkalaiselta löytyykin. Itse asiassa yksi matkan kivoimmista hetkstä on mielestäni juuri se suunnittelu. Kun piirtää karttaan pisteitä paikoista, niiden aukioloista ja välimatkoista.
9. Eteläisin ja pohjoisin matkakohteesi?
  • Pohjoisin on Oulu, koska Rovaniemen pääsykoepäiviä en laske matkailun kategoriaan. Eli kovin pohjoisessa ei sanan varsinaisessa merkitysessä olla käyty, joka johtuu suurelta osin autottomuudesta. Välimatkat alkaa pohjoisessa olla sellaisia, että julkisilla ei pärjää. Eteläisin kotimaan kohde on Helsinki.
 10. Mielimuseosi maailmassa? 
  • Miten tällaista voi edes kysyä? Suomen rajojenkin sisällä on kaupunkikohtaisia suosikkeja, mutta vaikea sieltä on nostaa yhtä ylitse muiden. Syviä muistijälkiä ovat tehneet Turun taidemuseo, Visavuori, Eva Ryynäsen ateljeekoti ja kirkko. Mutta toisaalta vaihtuvat näyttelyt muokkaavat museokokemusta suuresti, sillä joskus tunnelma yksittäistä näyttelyä kohtaan saattaa olla välinpitämätön (harvoin), joka ei varsinaisesti liity museon kokonaiskuvaan/tunnelmaan. Vapriikki on onnistunut kerta toisensa jälkeen pitämään mielenkiintoa yllä. Kimmo Pyykkö -taidemuseo oli yllättävyydessään ja uutuudessaan vaikuttava.
11. Seuraava matkakohteesi? 
  • Kesäjuhlat Nilsiässä, joten aurinkoa kiitos.

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Itkusta nauruun

Myöhäiseksi jäi Uuden Polven Museossa vierailu, mutta ehdinpäs. Kankaan paperitehtaan pergamenttihallissa olevassa näyttelyssä on jälleen monipuolinen kattaus 26:lta taiteilijalta, muun muassa Tiina Ekosaari, Pavel Ekrias, Mary Jane Gregory, Eveliina Hartikainen, Johanna Ketola, Maria Matikka, Tommi Toija, Jouni Viljakainen, Ulla Virta jne.
Pauliina Turakka-Purhonen: Ex Paradiso, 2013, kirjailtu kangasreliefi.
Ensimmäisenä tulijan vastaanottivat Anssi Taulun suurikokoiset rengaskumeista tehdyt teokset, mutta taustalla näkyvä Pauliina Turakka-Purhosen tekstiiliteos veti puoleensa. Tämä oli jotain ihan erilaista mitä olin aiemin nähnyt. Teoksessa oli todella voimakas kolmiulotteisuus ja yksityiskohdat oli toteutettu hienosti. Kädet, kasvot, silmät. Tekstiilien materiaalien monimuotoisuus vain lisäsi innostusta kokonaisuutta kohtaan. Teoksen taustalla kohoaa korkea vuori, jonka takaa kajastaa auringonvalo. Vuoren edessä on vettä ja etualan rannalla seisoo ohut, punaoksainen puu, ja näyttää kuin henkilö astuisi vedestä rannalle ja samalla ulos teoksesta. Paino sanalla henkilö, sillä rinnat ja parran omaavaa hahmoa ei voi suoraan luokitella naiseksi tai mieheksi.
Yksityiskohta Pauliina Turakka-Purhosen teoksesta Ex Paradiso.
Tässä on selviä viitteitä Raamattuun: paratiisi, puu, puraistu omena ja vuori. Teoksen nimi viittaa entiseen paratiisiin. Eevan puraistua Paratiisin omenaa, nainen ja mies karkotettiin syntiinlankeemuksen vuoksi. Teoksesta syntyy mielikuva, että syyttävä sormi ei osoita tällä kertaa vain yhtä sukupuolta, vaan syntiä kantaa miesnainen.
Yksityiskohta Pauliina Turakka-Purhosen teoksesta Ex Paradiso.
Yksityiskohta Pauliina Turakka-Purhosen teoksesta Ex Paradiso.
Hyvän ja pahan tiedon puu(?) näyttää karistaneen lehtensä ja hedelmänsä. Oksat ovat ohuita ja hauraita, punaisia risuja, jotka kurkottelevat henkilöä kohti. Oikeassa kädessään tämä pitää neulaa, josta lähtee punainen lanka yhteen oksaan. Neulalla ja langalla ajatellaan usein parsittavan jotain rikkoutunutta, mutta tässä tulee ajatus myös käänteisestä reaktiosta. Henkilön astuessa ulos teoksesta, pois Paratiisista, vetääkö hän langan avulla kirjaillun puun mukanaan, purkaa menneen tarinan?
Yksityiskohta Pauliina Turakka-Purhosen teoksesta Ex Paradiso.
Sama teema jatkuu Turakka-Purhosen toisessa teoksessa. Kiasman Saattaa sisältää nykytaidetta -blogi paljasti Paratiisin vartija teoksen esikuvan syntyneen Sikstiiniläiskappelin freskosta. Syntiinlankeemus ja Paratiisista karkotus on tässä toisenlaisessa muodossa kuin edellisessä teoksessa.
Pauliina Turakka-Purhonen: Paratiisin vartija, 2013, kirjailtu kangasveistos.
Vihreäsiipisen vartijan jaloissa viekottelee käärmemäinen nainen omena kädessään. Vartijan siivissä on perhosen siipien kaltaiset silmäkuviot karkottamassa vihollisia. Pilkulliseen vartaloon on myös piilotettu tarkkaavaisia katseita. Vartijan kädessä on neula ja punainen lanka, joka johtaa naisen kieleen. Sulkeeko vartija langallaan naisen suun vai onko tämä kuitenkin seireenin kaltaisen olennon pauloissa?
Yksityiskohta Pauliina Turakka-Purhosen teoksesta Paratiisin vartija.
Yksityiskohta Pauliina Turakka-Purhosen teoksesta Paratiisin vartija.
Turakka-Purhonen ammentaa teoksiinsa usein inspiraatiota kristinuskosta, 
mutta teokset ovat mielestäni silti paljon enemmän kuin pelkkiä Raamatun kuvituksia.
Tuomas Hallivuo: Kulma, 2015, installaatio (maali, paperi, siveltimet, paita); Heikki Korkalainen: Hämärä, 2015, ääniteos (toteutettu Tuomas Hallivuon maalausinstallaation pohjalta).
Paperihallin perältä kuului ääniä ja nurkasta löytyi Tuomas Hallivuon ja Heikki Korkalaisen teoskokonaisuus. Korkalaisen Hämärä-ääniteos on toteutettu Hallivuon Kulma-maalausinstallaation pohjalta. Äänimaailma oli surrealistista. Sieltä täältä erotti kuin avainten kilinää sekä oven avaamista ja/tai sulkemista. 
Yksityiskohta Tuomas Hallivuon installaatiosta Kulma.
Yksityiskohta Tuomas Hallivuon installaatiosta Kulma.
Ensimmäisenä syntyivät mielikuvat vankilasta. Täällä on laskettu päiviä ja katseltu ikkunoista. Rakennuksia, kerrostaloja, omakotitaloja. Näkymiä, joista ei voi olla varma ovatko ne todellisia vai mielikuvia. Tajunnanvirta juoksee kuvasta ja yksityiskohdasta toiseen. Onko koti vankila?
Yksityiskohta Tuomas Hallivuon installaatiosta Kulma.
Yksityiskohta Tuomas Hallivuon installaatiosta Kulma.
Katse tarttuu sanaan verkostoituminen. Se kai somen alkuperäinen tarkoitus oli, mutta nyt se on muovautunut oman elämän esittelyyn ja siitä koukuttumiseen. Olemme koukussa oman elämän esittelyyn ja samalla muiden elämän vakoiluun, elämien vertailuun. Verkostoituminen - verkko. Sitä helposti sotkeutuu sosiaalisen median ansaan, kun oma ja muiden elämä näyttäytyy todellisuudesta rajattuna erilaiselta. 
Yksityiskohta Tuomas Hallivuon installaatiosta Kulma.
Yksityiskohta Tuomas Hallivuon installaatiosta Kulma.
Kerrostalot kaatuvat ja omakotitalot näyttävät mustilta. Musta korppi sanoo miehelle "Minä olen sun kaveri". Kansanperinteessä korpin on ajateltu olevan paholaisen liittolainen ja tuonpuoleisen sanansaattaja. Yhdestäkään kuvasta ei tunnu löytyvän valoa, iloa tai onnea. Omakotitalon elämästä kenties kertova puutarha-ajatus rikkoutuu yläreunan kiroilevaan autonkorjaajaan. Mikään ei tunnu onnistuvan, millään ei tunnu olevan merkitystä.
Yksityiskohta Tuomas Hallivuon installaatiosta Kulma.
Yksityiskohta Tuomas Hallivuon installaatiosta Kulma.
Korkalaisen musiikista erottuvat tarkasti vain ne avaimet ja oven kolina. Vuorokausi tuntuu pyörivän vain tuon oven availun ja sulkemisen ympärillä. Kuvien ja äänien tulkitseminen alkaa johtaa siihen, että ahdistus valtaa mieltä, joka purkautuu kyynelten pidättelynä. Päällekkäin, vieri viereen asetellut ja yksityiskohtia pursuilevat maalaukset eivät jätä rauhaan. Kaiken sekasorron ja epätoivon keskellä järjen tuntuvat säilyttävän vain tukkimiehen kirjanpidolla merkityt päivät ja teosten väliin valkoiselle seinälle mustalla maalilla maalatut perusmuodot: neliö, kolmio, ympyrä. Elämän perusmuodot.
Yksityiskohta Tuomas Hallivuon installaatiosta Kulma.
Löysin takaisin "tähän hetkeen" kompassimaisista ilmansuuntia osoittavista merkeistä ja tekstistä "Rakastan maalaamista mutta vihaan taidetta". Siellä oli pilkahduksia intohimosta ja toivosta, elämästä ja hyvästä olosta. Johonkin uppoutuminen, jonkin tekeminen, irrottaa onneksi monessa tilanteessa ahdistavista ajatuksista. Tuntui kuin olisin kahlannut vaikean romaanin läpi. Teoskokonaisuudelle heittäytyminen ei jossain vaiheessa tuntunut lainkaan hyvältä, mutta se vaati ajatustyön kuljettamista ahdistavienkin hetkien läpi, jonka jälkeen osasi löytää edes vähän valoa. Kenties valon etsiminen tuntui pakotetulta, ehkä joku ei näe kokonaisuudessa lainkaan valoa, mutta en olisi osannut jatkaa näyttelykierrosta siinä epätoivon tunnelmassa johon upposin. Joten loppuratkaisun "valaiseminen" sallittakoon. Toisaalta Hallivuo on kirjoittanut teokseensa "Alussa oli (musta neliö = tyhjyys?), nyt vain hämärä muisto kahdesta kulmikkaasta kuukaudesta". Paidankaulukseen oli maalattu iloisella oranssilla "Nähdään!", joten en kai ole aivan metsikössä tulkintani kanssa?
Yksityiskohta Tuomas Hallivuon installaatiosta Kulma.
Yksityiskohta Tuomas Hallivuon installaatiosta Kulma.
Saatuani itseni siihen pisteeseen, että saatoin siirtyä Hallivuon ja Korkalaisen teoksen ääreltä eteenpäin huomasin, että voimakkaasti vaikuttanut tunnelma ei jättänyt rauhaan. Moni seuraava teos ei tuntunut miltään, en jaksanut keskittyä sillä kapasiteetillä millä olisin tahtonut. Toisessa tilanteessa olisin innostunut Merja Nykäsen installaatiosta Alla ikivanhan auringon, mutta nyt pääkalloa hapuileva ja mahallaan makaava hahmo ei istunut taidemakuuni. En halunnut yhtään lisää masentavia tunnelmia.
Merja Nykänen: Alla ikivanhan auringon, 2015, installaatio (paperi, kanaverkko, readymade, spraymaali).
Yksityiskohta Merja Nykäsen installaatiosta Alla ikivanhan auringon.
Jälkikäteen installaation nimeä pohtiessani huomasin, että se lienee napattu Juha Tapion kappaleesta En mitään, en ketään (enemmän kuin sua). Ehkä tämä ei olisi ollut niin synkkä teos kuin kyseisellä hetkellä luulin. Nyt en antanut sille mahdollisuutta.
Raija Heikkilä: Kun minulla on punainen hattu, kukaan ei huomaa suuria jalkojani, 2014, tempera.
Ensimmäisiä hyvänolon tunteita alkoi herätä Raija Heikkilän teosten äärellä. Näissä oli niitä taidehistoriallisia viitteitä mistä pidän ja lisäksi värimaailma oli kaunista. Teosten nimissä oli ripaus runollisuutta, joka tuki kuvakieltä.
Pavel Ekrias: Moving parts, 2011, rotation, polyurethane, rubber, metal, electronic components.
Ensimmäinen nauramaan saanut teos oli Pavel Ekriaksen Moving parts. Mekaaninen lätkä kohosi, kiersi akselinsa ympäri ja läimäytti kovaäänisesti mustaa möhkälettä. Tämä kevensi tunnelmaa juuri oikealla hetkellä, vaikka en jäänytkään pohtimaan sitä sen syvällisemmin. Ei aina tarvitse.  
Harald Karsten: Kuka tietää? - Who Knows, 2006-2015, teräs, paimentolaismatto, polygarbonaatti.
Hallivuon ja Korkalaisen teos vaikutti synkkyydessään, mutta Harald Karstenin Kuka tietää? - Who Knows sai aikaan lapsenomaista intoa! Jollekin toiselle tämä olisi kenties ollut vain metallinen häkkyrä ilman sen suurempaa ihmettelyä, mutta minulle se toi muistoja lapsuudesta. Sain lapsena Saksassa asuvalta kummitädiltäni seinäkalenterin, jossa oli Josef Wernerin surrealistisia kuvia muun muassa erilaisista lentohärveleistä ja olioista. Tuo kalenteri on minulla edelleen ja joskus osa kuvista on ollut seinällä kehystettynäkin. Lapsena niissä vetosi outous. Jotain tunnistettavaa kuvissa oli, mutta ihan suoraan ei voinut sanoa mitä kuva esitti. Karstenin teoksesta tuli välittömästi mielleyhtymä Werneriin. Kuka tietää? oli kuin kolmiulotteinen versio jostain Wernerin keksinnöstä. 
Yksityiskohta Harald Karstenin teoksesta Kuka tietää? - Who Knows.
Pyöreät muodot ja pehmeä paimentolaismatto olivat kutsuvia. Olisi tehnyt mieli astua sisään, istua silittelemään mattoa ja tuijottaa katolla ilmavirran vaikutuksesta hiljalleen pyörivää propellia. Juuri ilmavuus ja hengittävyys loivat miellyttävän tunnelman, mutta vaikuttavia olivat myös siellä täällä pleksilasien tekemät heijastukset. Katsokaapa täältä miten taianomaisesti auringonvalo osuu teokseen! Todella monimuotoinen kokonaisuus! Tämä voisi olla toteutuma unelmieni meditaatiotilasta. Tämä sijoitettuna jonkin järven rannalle, kukkivan puun juurelle tai poutapäivänä taivaan alle ja voisin jäädä siihen. 
Yksityiskohta Harald Karstenin teoksesta Kuka tietää? - Who Knows.
Karstenin teoksen jälkeen olin yhtä hymyä ja todella iloinen siitä, että olin päässyt irti siitä Hallivuon ja Korkalaisen Kulman tunnelmasta. Näyttelykierroksen päätteeksi hymyilin vielä takaisin Merja Nykäsen teokselle Nauraen kuljen kuin kuningas mä oisin, sillä silloin tuntui juuri samalta. Olin kiertänyt näyttelyn tismalleen oikeaan suuntaan.
Merja Nykänen: Nauraen kuljen kuin kuningas mä oisin, 2015, installaatio (paperi, readymade, spraymaali).
Uuden Polven Museon näyttely on mahdollista nähdä vielä perjantaihin 31.7.2015 saakka.
Avoinna joka päivä klo 12-18.

Viime kesän näyttelytunnelmat muisteltavissa täällä.