lauantai 30. tammikuuta 2016

Maisterista museotädiksi

Asiat tuntuvat tapahtuvan sykleissä. Tammikuun tytöllä ovat olleet tähdet kohdillaan, sillä pääsin käytännössä suoraan maisteriksi valmistuttuani museotädiksi Riisaan - Suomen ortodoksiseen kirkkomuseoon. Voitteko kuvitella! Vastavalmistunut, kulttuurialan opiskelija, tällaisessa yhteiskunnan työllistymistilanteessa. Tuntuu uskomattomalta.
Savolainen palasi siis juurilleen. Tosin aion olla edelleen viikonloppujyväskyläläinen. Älä unohda minua Jyväskylä! Töissä on oltu nyt kaksi viikkoa. Pääsin suoraan keskelle toimintaa vaihtuvan näyttelyn valmisteluun ja jokainen tunti on kiireestä huolimatta hymyilyttänyt. Muutokset ja tapahtumat parin viimeisen kuukauden sisällä ovat kuitenkin olleet niin suuria ja tunteita herättäviä, että pää ei tunnu pysyvän kaikessa mukana. Olen äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen tästä työmahdollisuudesta, tunnen olevani unelmieni paikassa, mutta Jyväskylän ja Kuopion välillä matkaaminen on laittanut myös miettimään omaa identiteettiä. Kuka minä olen, kun en ole enää opiskelija?
Kuopiossa tunnen olevani kotona. Murre, välittömyys, tuttuus ja sitä myötä turvallisuus tuovat itseluottamusta, mutta samalla huomaan mielen sisällä olevani hieman eri ihminen kuin Jyväskylässä. Savossa minulla on liuta määreitä, jotka vaikuttavat huomaamatta elämääni: tytär, sisko, kummitäti, sukulainen, naapurintyttö. Tutulla paikkakunnalla jo sukunimi ohjaa ajatuksia johonkin suuntaan. Tiedättehän sen vanhempien ihmisten lauseen: Kenenkäs tyttöjä sitä ollaan? Ja vastauksella pystytään kertomaan koko elämäntarina.
Jyväskylässä minulla on käytännössä vain kaksi määrettä: Henna yliopistosta tai Hurmioitunut, joka kirjoittaa blogia. Ja tietyllä tavalla minä olen itse luonut sen mielikuvan molemmista. Savossa olen kokonaisuudessaan minä, kaikissa muodoissani, oman murteeni kera, ja se sisältää koko elämäni tähänastisen kaaren. Jyväskylässä oloni on kuitenkin monella tapaa vapaampi, sillä se keskittyy vain aikuisuuteni lähivuosiin. Jyväskylässä olen elänyt kulttuurikuplassa, sen keskellä mikä itselleni tuntuu tällä hetkellä kaikkein rakkaimmalta. Mutta samalla olen tuntenut irrallisuutta juuristani. Joten tämänhetkinen tilanne tuntuu unelmalta: saan parhaat puolet molemmista kaupungeista. 
Toinen miettimistä aiheuttanut aihe on ollut blogiminä. Miten käy sille taidehistorian tytölle, joka siirtyykin nyt työelämään? Kirjoitan tulevaisuudessakin museokentän tapahtumista, mutta joudunko jääväämään itseni jostakin sen vuoksi, että olen nyt "sisäpiiriläinen"? En voi kaikissa tapauksissa pysyä puolueettomana, etenkään jos kirjoitan Riisan näyttelyistä.
Muutokset pohdituttavat, mutta onnekseni minulla on kaksi ihanaa blogikollegaa museokentällä: Mari ja Kari, jotka ovat osoittaneet, että museotyöläinen ei kadota inspiraatiotaan muissa näyttelyissä kierrellessään tai leipäänny kulttuuriin. En voi sanoa, että Hurmioitunut pysyy muuttumattomana, sillä tuleva työelämä heijastuu väistämättä myös blogin puolelle, kuten aiempi opiskelukin, mutta sen voin luvata, että taide ja näyttelyt ovat täällä pysyäkseen.
Kiitos teille lukijat, kun olette eläneet matkalla mukanani 
ja tervetuloa mukaan uusiin haasteisiin!

28 kommenttia:

  1. Onnea työpaikan johdosta! Kirjoituksiasi on kiva lukea ja valokuvat hienoja katsella.

    VastaaPoista
  2. Onnittelut blogi- ja museokollegalta! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kari: Kiitos! :) Lisään sinut "kilauta kaverille" -listaan jos tulee joskus sellainen hetki, että tarvitsee mitali/sotahistoriatietoutta.

      Poista
  3. Onnea työpaikan johdosta! On tullut käytyä tuolla, kiinnostava paikka. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen: Kiitos! Uudistetun päänäyttelyn myötä museossa on nyt mahdollisuus järjestää vaihtuvia näyttelyitä. Helmikuun alkupuolella ikonit pääsevät vuoropuheluun kansainvälisen katolisen nykytaiteen kanssa. Ja olen ihan innoissani! Teoksia on mm. Tansaniasta, Brasiliasta ja Ranskasta.

      Poista
  4. Voi miten ihana uutinen! Juuri sinunnäköinen työ! Ja elämä on muuttuva matka, minusta on ihan loogista, että se näkyy myös blogissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar: Kiitos, kauniisti sanottu! :') Jännitin todella paljon tämän tekstin julkaisua, vaikka olenkin itse innoissani ja onnellinen uusista tuulista. "Elämä on muuttuva matka", pitääpä kirjoittaa muistiin.

      Poista
  5. Onnea vielä kerran. Ja mukavaa, jos voidaan olla "esimerkkinä". Onneksi museotyö on sen verran monipuolista, että niitä "omasta museosta" poikkeavia näyttelyitä riittää. Ja intoa niissä käydäkin. Voi olla, että alkuvaiheessa edergiasi menevät ihan vaan omaan työhösi, mutta kyllä sen aika vielä tulee. Omista näyttelyistä on todellakin vaikea kirjoittaa, mutta toivotaan, että niistä sitten kirjoittaisi joku muu. Museossasi olisikin mukava joskus vierailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari: Kiitos. Kyllä, te olette rohkaisseet ehkä tietämättänne Karin kanssa minua monella tavalla. Ja tuo on totta, että tällä hetkellä energia on melko voimakkaasti siellä työpaikalla, mikä johtuu näyttelyvaihdosta ja toisaalta omasta innostuksesta. Yritän löytää rauhassa tasapainon työn ja blogin suhteen. Omista näyttelyistä kertomiseen pitäisi löytää erilainen näkökulma/lähestymistapa.

      Lämpimästi tervetuloa Kuopio-visiitille! Riisan lisäksi maisemia katselemaan yläilmoista (Puijontorni) ja järvimaisemia Kallaveden risteylille! Tosin myönnettäköön, että itselläkin on vielä se risteily testaamatta. On ollut melko pitkään vierailulistalla, mutta kaikkien osallistujien aikatauluja ei meinaa saada sovitettua aina yhteen.

      Poista
  6. Wohou!!! Jee! Just sinulle oikea paikka, arvelisin. Melkein jo täällä pakkaan kampsuja Kuopion retkeä varten. En ole muuten ikinä käynyt Riisassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liiolii: Tervetuloa,uskon että pitäisit näkemästäsi. :)

      Poista
  7. Superhienoa saada työpaikka museosta ja vielä suoraan valmistumisen jälkeen. Onnittelut! Ja kyllähän toi pakostikin blogiin vaikuttaa, mutta muutokset eivät välttämättä ole huono asia. Olen itse haaveillut työstä museoalalla, mutta koulutus on ihan muulta alalta ja olen edelleen pätkätöissä viisi vuotta valmistumisen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veera: Ei, ei muutokset aina ole pahasta. Itselleni se opiskelija-titteli oli vain niin rakas ja turvallinen, että muutos tuntui jännittävältä, kun olin alun perin luonut blogin nimenomaan opiskelijanäkökulmasta ja tutkimusmatkailijasta käsin. Eihän se asenne toki mihinkään katoa, nyt kun miettii, vaan edelleen voi olla tutkimusmatkailijana kulttuurin joukossa.

      Mikäänhän ei estä sinua opiskelemasta museologiaa ja suuntautumasta sille alalle. Olen nähnyt muutamia onnistuneita alanvaihtoja vähän vanhemmallakin iällä. Ehkä se opiskelu pidemmän työelämän jälkeen tuntuu vaikealta, toisille virkistävältä. Mutta oma asenne ratkaissee tässäkin tapauksessa. :)

      Poista
  8. Valtavan paljon onnea työpaikasta! Reissaaminen kahden paikkakunnan välillä jatkuvasti voi kyllä alkaa tökkiä jossain vaiheessa.

    Ymmärrän hyvin tuon identiteettijutun ja jopa lauseen "Kuopiossa tunnen olevani kotona". Vaikka olen Keski-Suomen kasvatti, henkinen kotini on (sukujuurien ansiosta) Savonmuan-Karjalan suunnalla ja kielenikin alkaa elää siellä ollessa eri tavalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kenkä: Kiitos! Voihan tosiaan olla, että kahden paikkakunnan väli alkaa jossain vaiheeessa rasittaa, mutta katsoo nyt miten elämä menee ja mihin sitä loppujen lopuksi päätyy. Loppujen lopuksi on kyllä nykyisin turhan lopullinen ilmaisu. Ja kahden tunnin välimatka ei toistaiseksi ole tuntunut liian suurelta.

      Olipa hauska kuulla henkisestä kodistasi! Huomaan itsekin puhuvani ympäristön vaikutuksesta levveemmin Savossa. Nauratti ääneen, kun viikko sitten kävelin Kuopiossa ostoskeskuksesta toiseen ja torilla nuorimies ojensi alennuskupungin sanomalla: "Tännään sais silimälasit puoleen hintaan". :D Jyväskylässä asuessa siihen kieleen on kiinnittänyt entistä enemmän huomiota ja tykkään siitä savonmurteen mukanaan tuomasta rempseydestä. Tosin huomaan nykyisin myös ärtyväni savolaisesta kiertelystä, kun selvään kysymykseen ei anneta suoraa vastausta.... :P "Voitko nyt vastata KYLLÄ VAI EI!"

      Poista
  9. Onnea oikein paljon! Todella iloinen uutinen. Ihanaa.

    Tuosta kieliasiasta sen verran että tiedätkö että minualla on sellainen-kin kirja kuin savon kielen sanakirja nimeltä tavvoo savvoo, jonka on koonnut Unto Eskelinen. Minulla joka ei osaa yhtäkään kieltä kunnolla. Se on mukava huastoo hölöppyyttee, erj asija, kuka siitä selevän suap.

    Kalevalakin löytyy savonmurteella. Ostin sellaisen kerran eräälle ystävälleni syntymäpäivälahjaksi.

    Harmi että minun savon murteeni on päässyt kaikkoamaan. Ymmärrän kyllä melko hyvin, ehkä syystä että opin sitä jo lapsena kun asuin vuosia Savossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Donna: Tiedän molemmat murrekirjat ja tuota savonkielistä Kalevalaa olen miettinyt useampaan otteeseen, vielä sitä kuitenkaan hankkimatta. Ja se on ihan ymmärrettävää jos murre ruostuu, mutta melko hyvin se kieli on kuitenkin säilynyt jos ymmärrät sitä viäntämistä ja kiäntämistä. ;)

      Poista
  10. Ainiin, tulemme hiihtolomalla Tahkolle. Nyt katson ihan asiakseni, että olisiko Kuopio ja museosi mahdollista käydä sieltä käsin katsomassa muiden lasketellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar: Hienoa, tervetuloa mikäli aika antaa myöten! :) Kysäiseppä kassalla Hennaa jos olet(te) viikolla tulossa vierailulle. Viikonloppuisin en ole töissä.

      Poista
  11. Hieno uutinen, sinuahan saa nyt onnitella vähän väliä! Aika mahtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riikka: No nyt on todellakin ollut juhlimisen aiheita roppakaupalla. :)

      Poista
  12. Toivittavasti kirjoitat myös Riisan näyttelyistä, ja Kuopion kulttuurielämästä!
    Onnea ja iloa työhön ja kaikkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. katveita: Kiitos. Lupaan kirjoittaa jossain muodossa myös Riisan näyttelyistä ja Kuopion kulttuurikenttään pitäisi myös pitkästä aikaa ottautua vähän enemmän. :)

      Poista
  13. Ihan mahtava uutinen! Onneksi olkoon!

    VastaaPoista
  14. Mahtavaa, onnea! Ortodoksinen kirkkomuseo on upea paikka, tosin en ole käynyt siellä vuosiin, en remontin jälkeen (ja siitähän on... kauan). Täytyisi kyllä korjata asia. Olin siellä joskus ammoin 1990-luvun puolivälissä opiskeluaikana työharjoittelussa pukukonservoinnin puolella, ja sitten kesätöissä arkkipiispa Johanneksen puvustonhoitajana. :) Tykkäsin. Jos Leena Säppi on vielä töissä, kerro terveisiä Johanneksen kynttiläruusukkeiden tekijältä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna-Mari: Minäkin tykkään. Kerron Leenalle lämpimiä terveisiä, hän kuuluu talon vakiokalustoon. ;)

      Poista