tiistai 15. maaliskuuta 2016

Wahlbergin museotalo

Yksi reissun kohokohdista oli päästä vip-kierrokselle Marin kanssa Wahlbergin museotaloon. Laivanvarustaja ja tupakkatehtailija Fredrik Wahlberg rakennutti talon kodikseen vuonna 1870. Uudenkaupungin porvariselämästä kertova rakennus kätkee sisäänsä muun muassa upeita vanhoja kaakeliuuneja ja kattomaalauksia sekä salongin alkuperäiset käsinmaalatut tapetit, joilla on ikää jo yli 140 vuotta. Salin katosta roikkuu komea kristallikruunu, jonka Wahlberg hankki aikoinaan Italiasta. 
Hienoista ja koristeellisista huonekaluista ja yksityiskohdista huolimatta Wahlbergin museotalossa on kodikas tunnelma. Huonekasvit ja kahvi- ja ruokapöydät herkkuineen luovat tunnelman kuin isäntäväki olisi vain poikennut johonkin. 
Robert Wilhelm Ekmanin maalaus.
Arvid Liljelundin maalaamia muotokuvia.
Uudessakaupungissa entisaikojen porvaristo oli aina tavalla tai toisella merenkulussa mukana. Tätä elämää ja elämäntapaa esittelee museon toisessa kerroksessa oleva näyttely. Merimieskirstuja, matkamuistoja, laivatauluja ja kapteenin navigointivälineitä.
Höyrylaiva Olovsborgin miehistöä.
Meri, merenkulku ja saaristolaiselämä ovat aina olleet itselleni todella vieraita. Sisämaan asukkina nautin järvimaisemista todella paljon, mutta meressä on suuruudessaan jotain pelottavaa. Myrskyluodon Maija kiehtoo, mutta esimerkiksi priki, kaljaasi, kuunari ja fregatti ovat minulle sanoina täyttä hepreaa. Tämän vuoksi yläkerran näyttely tuntui samaan aikaan hienolta ja oudolta. Tällaisia esineitä olen nähnyt aiemmin vain elokuvissa. Maanviljelykulttuuriin tottuneelle on outoa, että jollekin merenkulun historia on yhtä tuttua kuin kaskiviljelyn perinne Itä-Suomessa.
Tämän vuoksi museoissa on kiva käydä: tutustua uusiin asioihin, verestää vanhoja muistoja, 
kerätä uusia kokemuksia ja heittäytyä erilaisiin tunnelmiin.
Kiitos opastuksesta Mari! Täältä lähti myös perinteiset postikorttiterveiset sukulaisille.

12 kommenttia:

  1. Jopa ihan kodikkaan näköistä tuolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leila: Eikö! Ja kiva että on yhdistetty kotimuseota merenkulun historiaan.

      Poista
    2. Käväisepä joskus Raahessakin. Meillähän on Suomen ehkä ensimmäinen museo, vanha pakkahuone, jonne merimiehet keräilivät ihmeellisyyksiä meriltä. Myös merikapteenin asunto on Raahen vanhimmassa asunnossa, Sovion sukutalossa. Vanha palosta säilynyt viljamakasiini, nykyään Kruununmakasiini on modernina museotilana, tosi upea! Saati sitten koko Raahe on jotenkin museota. Entäs sitten vierelläni oleva 5000-vuotinen Kastellin Jätinkirkko. Tervetuloa joskus vierailemaan, Ruusumuorin kesäkahvilassakin!

      Poista
    3. Leila: Raahekin on vielä käymättä, mutta laitetaan mieleen. Kiitos kutsusta! Pitäisi tehdä joskus sellainen rannikko-roadtrip. Tai joskus Raahen voisi yhdistää vaikka Oulun visiittiin. Sekin on ollut suunnitelmissa.

      Poista
  2. Onpas ollut kiva katsella näitä sun kuvia lapsuuskaupungistani! Tykkään kanssa tuosta museotalosta, se on niin kaunis paikka. Toivottavasti sulla on mahdollisuus vierailla joskus kesäaikaankin uudelleen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saija: Olin jo ehtinyt unohtaa, että sinä olet juuriltasi uusikaupunkilainen! Minäkin toivon, että joskus pääsen vierailulle kesäaikaan. Näkisi tosiaan sen merenkin...

      Poista
  3. Voi miten suloinen paikka. Tuolla minkä olisin elänyt mielelläni:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar: Sanos muuta. Ja vip-vierailun ajaksi sain tosiaan koko rakennuksen opastuksineen omaksi. Kuinka hienoa!
      Sisältä ja ulkoa kuin karamelli, etenkin ne kaakeliuunit.

      Poista
  4. Kiitos itsellesi vierailusta. Ja Paluumuuttajatar, tervetuloa vaan tänne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin! Tervemenoa vain Wahlbergille kylään ja tutustumaan Uuteenkaupunkiin kaikki halukkaat. Minultakin jäi kirkot kokematta sisältä. Netistä tosin bongasi hyviä virtuaalikierroksia, mutta eihän se koskaan ole sama asia kuin itse paikan päällä käyminen.

      Poista
    2. Kiitos kutsusta:). Olen tässä tätä kierrosta seuratessani yrittänyt kaivaa muistini kätköistä, että asuiko yhdet sukulaisemme oikeasti Uudessakaupungissa. Kävimme heillä vierailulla, kun olin lapsi. Minulla vain ei ole enää ketään, jolta tarkistaa se asia. Mutta saahan sitä toki tehdä TOISENkin vierailun samaan kaupunkiin. ja olisihan se suotavaakin, että muistaisi oikeasti sieltä jotakin.

      Poista
    3. Paluumuuttajatar: Paikkamuistikin on yllättävän vahva. Minulle on käynyt joskus niin, että olen paikassa jossa en muista aiemmin olleeni, kunnes pieniä muistumia yksityiskohdista palauttaa muistiin jonkin monen monen vuoden takaisen hetken.

      Poista