keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Aquaria Vattenmuseum

Jotta Tukholman matka ei Vasamuseetin ja Medeltidsmuseetin jälkeen olisi jäänyt ihan pelkäksi historian havinaksi, päätimme poiketa Aquaria Vattenmuseumissa. Tätä ei oltu etukäteen varsinaisesti suunniteltu matkaohjelmaan, mutta työkaverini kehui paikkaa, josta se jäi mieleeni. Kun tuli eteen sellainen "olisi aikaa käydä jossakin, mutta yhtään tietomäärää ei jaksa imeä" -olotila, Aquaria oli loistokohde. 
Luonto - tuo ihana rentouttaja. Tällaisissa paikoissa menen yleensä täysin fiilispohjalta, eläimiä, kasveja ja kaloja ihastellen. Joensuun Botania on vaikuttava. Linnanmäen Sea Life on myös hieno kokemus, mutta täällä oli oma viehätyksensä. Ensimmäiseksi ihastuin jo sisääntuloon, sillä katolta kohisi vettä vesiputouksen tavoin oven molemmin puolin. 
Saavuimme trooppiseen sademetsään ja vedessä ui pelottavan kokoisia kaloja. Toinen oli panssaripää(?)monni ja toinen aavemainen arovana. Tila oli rakennettu hienosti ja kahden saaren välillä kulki riippusilta. 
Ehdin astella keskelle siltaa, kun tila pimeni, alkoi sataa kaatamalla ja ukkonen jylistä. Käännyin sillalta takaisin katoksen alle, vaikka ilmeisesti sade on sen verran paikallista, että kävijät eivät voi kastua. Sademetsään tuli yö. Sateen lakattua veden pinnalle kohosi usvaa, joka ympäröi riippusillan. Ihan huikea tunnelma!! En ole koskaan kokenut vuorokauden tai säätilan vaihtelua tällaisissa paikoissa. En tiedä ohjaillaanko tapahtumia esimerkiksi museon kassalta vai muuttuuko tilanne tietyin väliajoin. Mutta vähän jännitti astua riippusillalle uudelleen.
Meriakvaario-osuus on pienehkö, mutta lapsille on rakennettu hieno haitunneli, jossa pääsee kurkistelemaan haita ja muita mereneläviä ikään kuin veden alta. Tässä altaassa oma lempparini oli linnun lailla liitelevä rausku. Se tuntui olevan kiinnostunut katsojista toisin kuin mustaevähait, jotka uiskentelivat omia menojaan.
Mureenat ovat sellaisella "lapsena pelotti" -listalla eikä se tunne ole ihan kokonaan kadonnut. Oma mureenapelkoni alkoi Muumeista. Muistatteko sen jakson, jossa Muumipeikko ui delfiinin kanssa meren alla ja meinaa muuttua kalaksi? Siinä samaisessa jaksossa mureena hyökkää kolostaan ja tuo kohtaus on jäänyt kummittelemaan mieleeni. 
Nemo! Ei kun vuokko/klovnikala.
Omiksi ehdottomiksi lemppareikseni Aquariassa nousivat meduusat. En olisi etukäteen uskonut, mutta meduusa-altaissa oli niin houkuttelevat värit, että ne yhdistettynä meduusojen tanssiin oli jotain hypnoottista. Etenkin noita pitsihelmoja oli meditatiivista katsella. Satuimme vielä sopivasti paikalle ruokkimisaikaan.
Aquaria oli rakennettu selvästi lapsia ajatellen, mutta kyllä tällainen vanhempikin kävijä oli aivan yhtä innoissaan. Lisäksi täällä oli upea aurinko- ja maisematerassi:
Mitenkäs te suhtaudutte näihin vesi- ja kasvi"museoihin"?
Keräättekö tietoa vai tunnelmia?

10 kommenttia:

  1. Akvaariot on mukavia. Mekin on visiteerattu aika monessa, mutta ei tässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä on rentouttavia paikkoja. Voi vaan olla ja katsella.

      Poista
  2. Hei!
    Minulla ei ollut aavistustakaan moisesta museosta.Pitääpä mennä käymään. Alkoi nuo medusat ja tuo siltakin kiinnostamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että täältä löytyi jotain uutta sinullekin. Tämä on sopivan kokoinen paikka.

      Poista
  3. Viimeksi kävin Kotkan Maretariumissa, jossa oli kotoisia kaloja. Kyllä minä enenmmän taidan tunnelmoida akvaarioissa kuin kerätä tietoa. Paras kokemus on Israelista Eilatista, jossa kaloja katseltiin laskeutumalla lasiseinäiseen huoneeseen suoraan Punaiseen mereen! Helsingin Sea Life on käymättä, koska se on melko hinnakas ja olen kuullut, että myös aika pieni. En ole vielä raaskinut sijoittaa lippuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Eilatin Punaisen meren kokemus kuulostaa kyllä huikealta! Minun Sea Lifen vierailusta on jo joitain vuosia. Muistan tykänneeni, mutta en kyllä enää yhtään muista että minkä kokoinen paikka se oli... Ja meillä oli itse asiassa jotkin alennusliput paikkaan, joten sekin lienee tehnyt osansa. En tiedä olisinko muuten osannut paikkaan edes suunnistaa.

      Poista
  4. Akvaariot herättävät aina ristiriitaisia tunnelmia, toisaalta monet akvaariot tekevät merkittävää työtä merien ja vesistöjen suojelemiseksi. Olen käynyt maailmalla San Franciscossa, Vancouverissa ja Bangkokissa upeissa akvaarioissa, joissa eläimet on hoidettu hyvin ja tilaa on ollut kohtalaisesti. Valitettavasti on tullut käytyä myös kamalissa akvaarioissa, esim. Malesiassa, jossa pieni kilpikonna oli aivan liian ahtaassa akvaariossa, jonka pohjalla oli soraa ja ei mitään kiviä tms., jonka päällä kilpikonna voisi levätä. Astiassa oli liikaa vettä ja kilpikonna oli hädissään potkinut kaikki sorat yhteen kulmaan, koska yritti saada ilmaa. Kuono ylettyi juuri ja juuri veden pinnan yläpuolelle. Maailman paras akvaario on kuitenkin Punainenmeri ja Thaimaassa Similanin saarialue, jossa olen nähnyt elävänä sukelluksilla esim. mustapilkkahaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, akvaariot (ja eläintarhat) herättävät ristiriitaisia tunnelmia. Tosin minä en ehkä uskaltaisi lähteä sukeltelemaan meriympäristöön. Sen vuoksi olen iloinen, että mereneläviin voi tutustua turvallisesti lasin takana. Olen kuitenkin samaa mieltä kanssasi, että meret ovat parhaita akvaarioita niiden eläjille. Useimmat akvaariot ja eläintarhat tekevät onneksi tärkeää tutkimustyötä meren ja eläinten auttamiseksi/pelastamiseksi.

      Poista
  5. Mureenasta tulee aina vaan mieleen tämä meemi :D

    https://www.google.fi/search?q=joke+eel&espv=2&biw=1920&bih=950&site=webhp&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwjJ2su22qrPAhVEFywKHWEiDSIQ_AUIBigB#imgrc=_

    VastaaPoista