lauantai 3. maaliskuuta 2018

Kauneuden kaipuusta

Huhhuh mitkä kaksi viikkoa! Töiden lisäksi on ollut bloggauskeikkaa, valokuvauskeikkaa, konsertti ja sukulointeja. Vielä olisi jaksettava seuraavat 2,5 viikkoa ennen kuin on mosaiikkitaidetta esittelevä vuoden päänäyttely pystyssä. Ja sen sivussa hoidettuna kaikki muut museojutut. Kaksi kertaa olen myöhästynyt bussista, mutta toisella kerralla naapuri pelasti tilanteeni kuskaamalla minut seuraavalle pysäkille. Kiire, liian lyhyet yöunet, venyvät työpäivät ja aikataulutetut viikonloppuohjelmat tekivät sen, että odotin tätä viikonloppua kuin viimeistä päivää. Siitäkin huolimatta, että noihin viikkoihin on sisältynyt paljon kivaa. Ja yksi totaalinen hermostuminen töissä sähköpostikeskustelujen lomassa, mikä sai pariin otteeseen kävelemään ulos työhuoneesta että rauhoittuisin. Noh, elämä on tällaista.
Viime yönä sain onneksi nollattua  tilanteen ja kuittasin akuuteimmat univelat 11 tunnin yöunilla. Ja puolen tunnin päikkäreillä. Aamu oli aika ihana ♥, ja tunnelmaan voi palata täällä. Pitkästä aikaa hidas aamu, omaa aikaa, lukematon lehti ja hyvää musiikkia. Musiikilla on aina ollut elämässäni iso rooli. Olen purkanut sillä aggressioitani, rauhoittunut, nukahtanut, ihastunut. Tästä syystä musiikkimakuni on laaja. Jokaiseen tilanteeseen on omanlaisensa musiikki.
Kauneuden kaipuu liittyy minulla rauhoittumiseen ja rentoutumiseen. Saan hallittua (sekä sisäistä että ulkoista) kaaosta keskittymällä kauniisiin asioihin. Turha kuvitella, että elämässäni olisi kaikki asiat järjestyksessä ja kauniisti aseteltua. Ei ole. (Näkisittepä tämänhetkisen tilanteeni esim. työpöydällä...) En vain koe saavuttavani mitään sillä, että levitän ikäviä asioita ympäriinsä. Välillä pitää toki purkautua, mutta saan palautettua sisäisen hyvinvoinnin, kun keskitän huomioni johonkin kauniiseen. Se voi olla mm. musiikkia, taidetta, elokuvaa, (puhelin)keskustelua, kirjallisuutta, käsillä tekemistä tai luonnosta nauttimista. Muiden blogeja tai Instagram feedejä. Rakastan valokuvaamista, ja huomaan etsiväni kauneutta linssin läpi kaikissa tilanteissa. Tässä on esimerkiksi hetkiä -22 asteen pakkasessa. Mitkä valot ja värit! Ihastuin moottoritiellä ajaessani maisemaan, ajoin sivutielle ja pysäytin auton, että sain tallennettua tunnelman. Pitkän pimeän kauden jälkeen auringonvalo on (ikkunankin läpi) sitä mitä olen kaivannut.
Sinne hujahti helmikuu, tervetuloa maaliskuu ja kevätaurinko! ♥
Mitäs ruudun sille puolen kuuluu?

10 kommenttia:

  1. Täällä loma vielä jatkuu muutamalla päivällä. On todellakin tehnyt hyvää. Niin loma kuin tämä loputon auringonpaiste. Toivottavasti sinullakin pian helpottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt onkin ollut ihan mahtavat säät lomailuun. Ihanaa auringonvaloa! Kyllä sitä nykyisin arvostaa lomaa ja vapaapäiviä ihan toisella tavalla kuin ennen. Opiskellessa luentopäivät olivat melko kevyttä ja puolet päivästä sai tehdä (periaatteessa) mitä halusi. Mutta nyt elämä on niin aikataulutettua, että pelkkä oleminen tuntuu hyvältä. Ja se on aika kiva tunne - olla vaan. Tunnelma kevenee, kunhan saadaan näyttelynvaíhto suoritettua.

      Poista
  2. Ihania maisemia! <3 Mulle kuuluu tällä erää vain yskää ja nuhaa. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan. Tuota on liikkeellä ja vaikka ei olisikaan kuumetta, kyllä se vie voimia ja väsyttää oloa - nuha ja yskiminen. Tule terveeksi!
      Luonto on ihmeellinen. Mikähän alkukantainen tekijä siinä on, että maisemien tuijottelu tuo hyvää oloa.

      Poista
  3. Oi kun kauniita kuvia ja Puijon tornikin siintää kaukana. Kyllä valo tekee niin hyvää mielelle ja ulos lenkille on päästävä nautiskelemaan. Eläkeläisellä kun on aikaa, ei enää työpaineita eikä kelloon katsomista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bongasit maamerkin. ;) Olen tosiaan huomannut, että valo vaikuttaa mielialaani todella paljon. Sain vuosi sitten lahjaksi kirkasvalolampun, mutta vasta nyt viime syksynä sain sen varsinaisesti käyttööni. Olen ollut syys-lokakuusta lähtien kirkasvalon äärellä viitenä päivänä viikossa noin puolisen tuntia ja kyllä se on minua auttanut. Se kaamoksen pimeys ei masentanut oloa totaalisesti kuten edellisinä vuosina.
      Nauti eläkepäivistä! Jokainen on ne ajallaan ansainnut. Hetkiä itselle. :)

      Poista
  4. Terve pitkästä aikaa! Mistähän maasta noin ihania kuvia voi ottaa!? Taidan arvata. Mutta kauneudentajun lahja tekee ihmisestä voimakkaamman!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noissa kuvissa tuntui talven ihmemaalta. Pidän talvesta ja tammikuu-maaliskuu ovat siitä kivoja, että on pakkasta, mutta samalla myös auringonvaloa. Lumen kautta aurinko voi toki häikäistä, mutta samalla se on juuri sellainen energiapommi, jota pitkän pimeän kauden jälkeen tarvitsenkin. Ja tekeehän se nyt maisemasta ihan uskomattoman kauniin. Hyvin sanottu, kauneudentaju tekee ihmisestä voimakkaamman.

      Poista
    2. Pieni tarina: Kun odotin ensimmäistä poikaani, teki mieli toivoa ne kolme toivomusta. Niin sitten toivoin. 1. terveys, tottakai, 2. henkinen selkäranka (olen nähnyt että älyllä ei tee mitään ilman sitä) ja sitten mietin pitkään, mikä olisi se kolmas, jolla voisi saada sitä henkistä selkärankaa. Sitten keksin: 3. kauneudentaju!

      Poista
    3. Hyvät toiveet. Kaikki noista liittyy jollain lailla toisiinsa. Eihän toki terveyttä voi aina hallita, mutta asenteellakin on osuutta asiaan.
      Kotona on ihanaa, että ikkunoista avautuu laaja maisema. Taivas on aina erilainen. Samalla tavoin matkustellessa rakastan katsella maisemia. Sen vuoksi annan mielelläni jollekin muulle autonavaimet, että saan itse keskittyä maisemiin. Pienistä asioista sitä saa parhaimmillaan hyvää mieltä.

      Poista