tiistai 26. maaliskuuta 2019

Kajaanin taidemuseo: Kylpijät

Hyödynsin työmatkani Kajaaniin sen verran tehokkaasti, että ehdin piipahtaa dokumentointihommien ohessa myös taidemuseossa. En ollutkaan aiemmin käynyt tuossa entiseen poliisitaloon (arkkitehti Eino Pitkänen, 1936) tehdyssä museossa. Kuukausi sitten avautunut näyttely Kylpijät esittelee kolmen kuvanveistäjän Jasmin Anoschkinin, Emma Helteen ja Tommi Toijan teoksia. Kuraattorina on toiminut Veikko Halmetoja, joka kuratoi myös Kuopioon Galleria Ars Liberan juhlavuoden 2018 näyttelyt.

Kajaanin taidemuseon kokonaisuutta kuvaillaan näin:

"Kolmen kuvanveistäjän ensimmäisessä yhteisnäyttelyssä kosketellaan kehon, puhdistumisen ja nautinnon teemoja. Heille on yhteistä aistilähtöinen kuvien veistäminen, jossa teokset muotoutuvat intuitiivisesti suoran kosketuksen vaikutuksesta. Aistillisten kokemusten salliminen on kepeää, mutta samalla tärkeää. Erilaiset kehot ja niiden teot voivat päätyä myös vallankäytön ja kieltojen kohteiksi, mistä taidemuseon putka synkällä läsnäolollaan muistuttaa. Anoschkinin, Helteen ja Toijan kahlitsemattomat hahmot asettuvat esiin vapauden merkeissä. Veistosten lisäksi esillä on videoteoksia ja piirustuksia."

Museon sisääntulo oli hieman hämmentävä, sillä ensimmäisenä astutaan käytävään, joka oli jo suoraan valjastettu näyttelytilaksi. "Ai tästäkö se jo alkaa?" Museoon pääsee ilmaiseksi, joten lipun ostaminen/Museokortin vilauttaminenkin jäi perinteisestä sisääntulorutiinista pois. Yläkerta toimii näyttelytiloina paremmin kuin alakerta, tosin alakerran entinen putka on ehdottomasti yksi vaikuttavimmista näyttelytiloista joissa olen käynyt.
Emma Helle: Afrodite eaa, 2017, lasitettu kivitavara.
Kylpijä-teemasta tulee ensimmäisenä mieleen Pierre-Auguste Renoirin veden äärellä leikkivät naiset (1887). Alastomuus, seksuaalisuus, puhdistuminen. Kolmikosta Emma Helle onkin hyödyntänyt taidehistorian klassikoita ja mielikuvia omissa töissään näkyvimmin. Vanha turkoosi tuoli toimii hienosti simpukan jalustana ja tuo antiikin tarun hieman lähemmäs suomalaista kansanperinnettä. Sandro Botticellin kuuluisan renessanssimaalauksen (1485) sijaan Helteen Venus ei peittele itseään, vaan nauttii ja heittäytyy.

Helteen töissä on herkullista kritiikkiä perinteisiä naiskuvia kohtaan. Historian läpi -installaatio on samaan aikaan sekä hätkähdyttävä, humoristinen että kantaaottava. Maailman on luonut nainen, joka istuu alastomana Euroopan veistotaidetta -kirjan päällä. Jalkojen välistä vyöryvät hedelmällisyyden ja naisellisuuden symbolit. Länsimainen taidehistoria on kulkenut naiseuden kuvaamisesta toiseen, katsellen naista miesten silmien kautta, pyhimyksestä paholaiseen ja takaisin. Emma Helle ravistelee taidehistoriallista kuvaa naisesta.
Emma Helle: yksityiskohta teoksesta Afrodite eaa.
Vasemmalla Emma Helle: Polydeukes, 2012, tempera punahongalle. Oikealla Jasmin Anoschkin: Ruotsalainen yksisarvinen uimakoulussa, 2017, puuveistos.
Näyttelyssä on esillä kaikilta taiteilijoilta yksi videoteos, joka käsittelee vettä, puhdistautumista, kastautumista. Vesi synnyttää elämää, se on symboli. Taiteilijat kuvaavat alastomat vartalot veden eri "olomuodoissa". Toijan teoksessa kastaudutaan hyiseen veteen, Helteen teoksessa puhdistaudutaan saavissa ja Anoschkinin teoksessa "Yksisarvinen kesyyntyy neitsyen kosketuksesta" ryöppyävän vesiputouksen alla. Emma Helteen kylpemistä kuvaavan videoteoksen eteen oli sijoitettu myös hänen punahonkainen veistoksensa Polydeukes. Oikeasta kuvakulmasta katsottuna näytti siltä kuin Polydeukes peittäisi kasvonsa, ettei näkisi videolla kylpevää naista. Kreikkalaisen mytologian mukaan Polydeukes ja Kastor (Pollux ja Castor) olivat Zeus-jumalan kaksospojat. Kastor oli kuitenkin kuolevainen ja Polydeukes kuolematon. Näyttelyssä Polydeukes on asetettu katselemaan kylpevää naista loputtomiin.
Jasmin Anoschkin: Ruotsalainen yksisarvinen uimakoulussa, 2017, puuveistos.
Jasmin Anoschkinin veistokset keräävät huomiota kirkkailla väreillään. Ne ovat kuin kolmiulotteisia ekspressiivisiä maalauksia. Pidän niiden huumorista ja leikkimielisyydestä. Anoschkinin iloiset veistokset tuovat sopivaa tasapainoa Tommi Toijan rujoille, vähän pelottavillekin hahmoille. Helppoja ja herttaisia eivät ole kuitenkaan kenenkään heidän teoksensa. 
Emma Helle: Kristus ristillä, 2017, tempera omenapuulle.
Kulman takaa paljastuu hämärä huone. Putkaan heijastuu valoa katonrajassa olevasta ikkunasta. Emma Helteen Kristus ristillä on asetettu rautasängyn päähän. Tilassa on vuosikymmenten saatossa varmasti moni saanut tuomionsa tai pelastuksensa. Tilanteesta riippuen. Äärimmäisen mielenkiintoinen ja monitulkintainen tila näyttelyille ja teosten esittämiseen! Toisella seinällä, pöntön reunalla kyyhöttää Tommi Toijan veistos Yksin. Putkan riipaisevan koskettava esillepano sai hiljentymään.
Tommi Toija: Yksin, 2014, maalattu ja lasitettu keramiikka.
Yläkerran näyttelytilassa katseen vangitsevat kolmikon installaatiokokonaisuus Paratiisin lähde. Veistoksia ja eläviä kasveja yhdistelevä installaatio herättää putkakokemuksen jälkeen mielen taas alkuun ja etsinnän riemuun. Teoskokonaisuus on täynnä yksityiskohtia. 

Seinän toisella puolella on Jasmin Anoschkinin piirroksia ja videoteos "kylpevästä yksisarvisesta". Ehdottomasti oma suosikkini näyttelyn videoista. Pidin musiikista ja tunnelmasta. Sopivasti outoutta, viitteitä taidehistoriaan ja visuaalisesti kaunis. Mutta samalla myös ronskisti asennetta kokonaistoteutuksessa.
Yksityiskohta esillepanosta. Tommi Toija: Vaaleanpunainen pää (takana vasemmalla), 2015, Harmaa (2017), lasitettu keramiikka. Taustalla "Ei", 2008, sekatekniikka vanerille.
Tilan toisessa päässä oli komea ripustus Tommi Toijan veistoksia. Muistan kuinka epäilin pitkään Toijan taidetta, kunnes Jyväskylän taidemuseossa olleen näyttelyn jälkeen rakastuin. Tarvitsin kerralla tilallisen Toijaa, jotta ymmärsin. Tuo kyseinen näyttely ja blogiteksti ovat jääneet itselleni voimakkaasti mieleen lähivuosien merkittävimmistä näyttelykokemuksista. 

Ensikokemus Toijan teosten kanssa muistutti Anoschkinin taidetta. Jäin hieman harmittelemaan Jasmin Anoschkinin teosten puhuttelevuutta. Niissä oli kiehtova muotokieli, sopiva ristiriita rujon veistojäljen ja kirkkaiden värisävyjen kesken. Haluaisin kuitenkin nähdä kerralla myös isomman tilallisen Anoschkinin taidetta, jotta pääsisin pintaa syvemmälle.  

Kajaanin taidemuseon Kylpijät oli hyvin koottu teoskokonaisuus, jossa tarinallisuutta oli mukava seurata. Pidin siitä, että osa teoksista oli provosoivia, sillä on helpompi rakentaa "ihan kivaa" kokonaisuutta joka ei puhuttele kuin luoda jotain sellaista, mikä saattaa ärsyttää joitakin kävijöitä. Näyttelykokonaisuus jää varmasti kävijöiden mieleen.

Vierailun jälkeen ihmettelin kuinka en ole aiemmin seurannut Kajaanin kulttuuritarjontaa. Junaillessa tulee helposti lähdettyä Jyväskylän suuntaan, mutta Kuopiosta Kajaaniin on ajallisesti tismalleen sama matka (ja ilman vaihtoja).

Kylpijät on esillä 12.5.2019 saakka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti