tag:blogger.com,1999:blog-86251029506276760952024-03-18T05:04:47.133+02:00HurmioitunutHurmioitunuthttp://www.blogger.com/profile/09310408497597126988noreply@blogger.comBlogger1569125tag:blogger.com,1999:blog-8625102950627676095.post-39280711794778146412024-03-13T20:07:00.000+02:002024-03-13T20:07:24.974+02:00Työkuulumisia<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihhy_1JOwLd_VkO8BEwKIjMld7cIJOie9of0Tixior-7e44JXaNr5eLxiXpYmiMMQT2w2uqsuhqI-PxkvUMAnWEpPmcazPd8cccu7YFZ_xxqUBo6P26WUReQROxrixHipcYOIRB0PmnRLUybQg6ocOl1LUCN8n64MyjB8BExhTDlpAyjRsBeMsWj5m7-8/s1276/Kuva_1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="781" data-original-width="1276" height="392" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihhy_1JOwLd_VkO8BEwKIjMld7cIJOie9of0Tixior-7e44JXaNr5eLxiXpYmiMMQT2w2uqsuhqI-PxkvUMAnWEpPmcazPd8cccu7YFZ_xxqUBo6P26WUReQROxrixHipcYOIRB0PmnRLUybQg6ocOl1LUCN8n64MyjB8BExhTDlpAyjRsBeMsWj5m7-8/w640-h392/Kuva_1.jpg" width="640" /></a></div><p style="text-align: justify;">Minusta tuntuu edelleen vaikealta vastata kysymyksiin "Mitäs töihin kuuluu?", sillä työtehtävien tiivistäminen lyhyeen small talk-lauseeseen on vaikeaa. Kaikki on koko ajan kesken, ja olen joutunut hyväksymään keskeneräisyyttä enemmän kuin olin etukäteen osannut edes ajatella. Silloinkin, kun tietyt asiat valmistuvat, niistä ei valitettavasti saa niin paljon iloa valmistuessaan kuin aiemmissa töissäni, sillä työpöydällä on monta kertaa enemmän keskeneräisiä asioita. Valmiista ei siis ehdi nauttia kovin pitkään, kun pitää miettiä jo muita asioita. Joten työkuulumisten kyselyihin yritän miettiä, että mikä on sillä hetkellä isointa ja näkyvintä ja sellaista, mistä saa jo puhua. Silti tämä on edelleen ihanan inspiroivaa!</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg75zJIJGcHmxx3HjXWkjJWGQQ_yRQou1h_qP8IcjWASgED6qjZPOzz4pLNFaX3eUOwBT0zEbJEFmshab3n-DKy61_wv7kBHFF2JNIio4C8EoCmrYgTyEkH5bQ7ZXDRBD40KXK3mD7yA315Xhy0_CMDUqC9ZyGIef6V0IbDgdERlu0hN3IhWmR54Q8gTbI/s1276/Kuva_2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="880" data-original-width="1276" height="442" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg75zJIJGcHmxx3HjXWkjJWGQQ_yRQou1h_qP8IcjWASgED6qjZPOzz4pLNFaX3eUOwBT0zEbJEFmshab3n-DKy61_wv7kBHFF2JNIio4C8EoCmrYgTyEkH5bQ7ZXDRBD40KXK3mD7yA315Xhy0_CMDUqC9ZyGIef6V0IbDgdERlu0hN3IhWmR54Q8gTbI/w640-h442/Kuva_2.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lainesairaalan pääaula kuvattuna 30.1.2024. Paljon on tämän jälkeen tapahtunut.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;">Se mitä odotan tällä hetkellä eniten, on Lainesairaalan (psykiatriatalo) valmistuminen ja sinne tilattujen taideteosten asentaminen. Rakennus on viimeistelyvaiheessa ja se otetaan käyttöön tämän kevään aikana. Aika on mennyt hurjan nopeasti, sillä tuntuu, että vastahan minä ilmoitin <a href="https://hurmioitunut.blogspot.com/2022/06/psykiatriatalon-taiteilijavalinnat-on.html" target="_blank"><b>Lainesairaalan taiteilijavalinnoista</b></a>. Taiteilijoiden osalta kaikki on sujunut ongelmitta ja erinomaisesti. Sydämelliset kiitokset jo tässä vaiheessa Antti Hakkarainen, Kristiina Uusitalo, Satu Laurel, Tuula Lehtinen, Samuli Heimonen ja Yuichiro Sato! Heidän taiteestaan lisää sitten, kun kaikki on valmista.</p><p style="text-align: justify;">Taiteilijoista riippumattomista syistä olen joutunut neuvottelemaan matkan varrella muun muassa teoskoon muutoksista, sillä rakennussuunnitelmat usein muuttuvat matkalla. Tällä hetkellä ongelmana on myös yhden palopainikkeen siirtäminen taideseinällä sivummalle, että seinälle suunniteltu teos mahtuu sille varatulle paikalleen. Tämä tuntuu pieneltä asialta, mutta vaatii yllättävän paljon selvittelyä ja eri tahojen yhteistyötä, että taide-, rakennustekniikka ynnä muut asiat saadaan soviteltua yhteen. Vaikka etukäteen olisi selkeät suunnitelmat yhteistyöstä, yksi asia johtaa toiseen ja muuttaa kolmatta asiaa niin, että neljäs asia saattaa matkalla unohtua. Yhtäkkiä sitä löytää itsensä selvittelemästä sellaisiakin asioita, joita ei siellä yliopiston taidehistorian kursseilla koskaan kuvitellut tarvitsevansa. Asioita, joista ei ollut aiemmin kuullutkaan. Onneksi on ihania työkavereita ympärillä, jotka auttavat eteenpäin.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHKxiDDhqs1MElJpoI9vEkOc7O7g481-RcfJ8IZ9wr0F3auoxqqAC-qSVc7pdzRS_Vmi1BnSQCsS2WJEKbjQayK7TtR5HNS8Vy21qU6i7AKjCt_hkJvqxNeVQ2nA7X5VTVBbppFXqvsxy8hWNO-qYjki8eI7XKQIe5rrUSmpM3sQoPYTCa-kgjE_FCzkE/s1519/Kuva_10.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1519" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHKxiDDhqs1MElJpoI9vEkOc7O7g481-RcfJ8IZ9wr0F3auoxqqAC-qSVc7pdzRS_Vmi1BnSQCsS2WJEKbjQayK7TtR5HNS8Vy21qU6i7AKjCt_hkJvqxNeVQ2nA7X5VTVBbppFXqvsxy8hWNO-qYjki8eI7XKQIe5rrUSmpM3sQoPYTCa-kgjE_FCzkE/w418-h640/Kuva_10.jpg" width="418" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ihanista työkavereista kertoo myös tämä naistenpäivänä taukohuoneeseen tuotu tulppaanikimppu. Kyseinen miespuolinen työkaveri sai tällä eleellä paljon kiitoksia. </td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;">Työpöydällä on/ollut lisäksi muun muassa tällaisia asioita:</p><p style="text-align: justify;"></p><ul><li>liukuovien taakse kiinnitettävien taideteosten mahdollistaminen</li><li>taideteoksen irrottaminen seinän mukana</li><li>kuvallisten akustiikkapaneelien kilpailuttaminen, tilaaminen ja asennus</li><li>kuvallisten alakattopaneelien kilpailuttaminen, tilaaminen ja asennus</li><li>taideteosten luettelointia</li><li>lahjoitettavien teosten vastaanottoa, lahjakirjojen ja vakuutusarvojen laatimista</li><li>taideteosten sijoittamissuunnitelmia mm. Varkauteen ja Iisalmeen</li><li>taidemuuttoja</li><li>näyttelyiden kalenterointi, näyttelysopimukset</li><li>kiinteistöhallinnon kehittämispäivän suunnittelua</li><li>kokousmuistioiden kirjoittamista</li><li>taideteoksen suojaamiseen liittyvää selvittelyä</li><li>yhteistyösuunnittelua Itä-Suomen yliopiston ja Savilahden Valon kaava -hankkeen kanssa</li></ul><p></p><p style="text-align: justify;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNxn0chKCjdna3Q96eA9eNzI67yzsQeXnI9A02Rp-A94JFC7uzRROEEhcWwEzc16iJELfg5kKK499vlS16R4wuQfdRlLG7_0PTk8SYwuPWjLW9kGT-eRbHZsqBXuq7Srpo6GY6-y6VMp0U55Age5l3Uaq4VKZk16gthWHtONmh3wMFO8dc5mmolxcBK1c/s1276/Kuva_8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="718" data-original-width="1276" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNxn0chKCjdna3Q96eA9eNzI67yzsQeXnI9A02Rp-A94JFC7uzRROEEhcWwEzc16iJELfg5kKK499vlS16R4wuQfdRlLG7_0PTk8SYwuPWjLW9kGT-eRbHZsqBXuq7Srpo6GY6-y6VMp0U55Age5l3Uaq4VKZk16gthWHtONmh3wMFO8dc5mmolxcBK1c/w640-h360/Kuva_8.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aalto hyvinvointikeskus, Varkaus.</td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrcyvmGxLwPP-_edplOL7ijFiZJ348kRG79PoQJuxysh2Q-QccHlPr9IkYbUfQzZmxSMqtaS_sODjupShd3Rp-Xu30D4OBiZAe7PuYw-v8D2YbrD6kCnpF3r1gt13m8Aapm7LFEO8ezdPQuzH-Zy0tMDNP3atkSGlHeZv7QkK_GwseoOqKscnQ3Q8ZRmY/s1456/Kuva_9.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1456" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrcyvmGxLwPP-_edplOL7ijFiZJ348kRG79PoQJuxysh2Q-QccHlPr9IkYbUfQzZmxSMqtaS_sODjupShd3Rp-Xu30D4OBiZAe7PuYw-v8D2YbrD6kCnpF3r1gt13m8Aapm7LFEO8ezdPQuzH-Zy0tMDNP3atkSGlHeZv7QkK_GwseoOqKscnQ3Q8ZRmY/w436-h640/Kuva_9.jpg" width="436" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lars Holmström: Elämän kehrä, 2021.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpUXUnc2HdE8JycQtaUA8TVP3r2OxYlWzIUpNMVsZIuoEKkWFIUDmqGYLkxgcbcSFtmfNOebtY8SNtZReWKyj4zqjlYEzgE3q6CMMvS4YCNgtIvudknn5MgoIgOANcXYpnvCJ-d-qZM7cOLvNpd-QpTSj-nmXIPQrQGr5OIK6yoF1Hw06WOj3MUzkuv9E/s1567/Kuva_6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1567" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpUXUnc2HdE8JycQtaUA8TVP3r2OxYlWzIUpNMVsZIuoEKkWFIUDmqGYLkxgcbcSFtmfNOebtY8SNtZReWKyj4zqjlYEzgE3q6CMMvS4YCNgtIvudknn5MgoIgOANcXYpnvCJ-d-qZM7cOLvNpd-QpTSj-nmXIPQrQGr5OIK6yoF1Hw06WOj3MUzkuv9E/w406-h640/Kuva_6.jpg" width="406" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aalto hyvinvointikeskus, Varkaus.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLB5QnDPoOwMaiHeUlfWdsX4GyIG6q3Gcfo6YnZSCblZ1gG1Wi6E7sG02KpWiBOfibsQP3iytXvjZ1wYR3uRB81Jp4HSGBgetvHXL7HI031gipNK-s7rnD6vVUu-bArrYN8t9Rsaw-uSKm3I3yIGp-foOV2vGhsrp7sW_aD8eBxZy_ofYlGOAQmNMnpQs/s1345/Kuva_7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1345" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLB5QnDPoOwMaiHeUlfWdsX4GyIG6q3Gcfo6YnZSCblZ1gG1Wi6E7sG02KpWiBOfibsQP3iytXvjZ1wYR3uRB81Jp4HSGBgetvHXL7HI031gipNK-s7rnD6vVUu-bArrYN8t9Rsaw-uSKm3I3yIGp-foOV2vGhsrp7sW_aD8eBxZy_ofYlGOAQmNMnpQs/w472-h640/Kuva_7.jpg" width="472" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aalto hyvinvointikeskus, Varkaus.</td></tr></tbody></table></p><p style="text-align: justify;"><b>Kulttuurihyvinvoinnista</b></p><p style="text-align: justify;">Kulttuurihyvinvointi ei varsinaisesti kuulu työnkuvaani, mutta koen sen tärkeänä ja siksi edistettävänä asiana. Kieltäydyin hyvinvointialueuudistuksen myötä päivittämästä KYSin omaa kulttuurihyvinvointiohjelmaa, sillä olin sitä mieltä, että uudistuksen myötä myös kulttuurihyvinvointiin liittyvät asiat tulisivat olla koko hyvinvointialueen laajuisia.</p><p style="text-align: justify;">Pohjois-Savon hyvinvointialue on valitettavan jäljessä valtakunnallisesti mitattuna kulttuurihyvinvointiin liittyvissä asioissa. Meillä ei ole vielä kulttuurihyvinvointisuunnitelmaa, kuten esimerkiksi Pirkanmaalla tai Keski-Uudenmaan hyvinvointialueella. Koen tämän henkilökohtaisesti hieman kiusallisena, sillä Pohjois-Savossa sentään on taideasiantuntija! En voi kuitenkaan edistää asioita itsekseni, vaan tarvitsin taustatuekseni ylemmältä johdolta linjauksen asian suhteen. Nyt kun tuki on saavutettu, meidän tulee myös laatia hyvinvointialueelle oma kulttuurihyvinvointisuunnitelma.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTWbdHwJsgaDSE1PlHUSi3aRH7vUUeZknjVzrtzBNCm1kgKCZWX9aPf7XYv50-N-RdNbrkuxJN0aqaZjm-6mt33lp7v0AVjs81Cs-cz-DFqC2w3E9eQAjdBcCfYtXYyVLLmAzv5LY8ubEZnU3VOylxAPeIW5q7ESs0AuhmDQkdYHabYTLmsIFiITx3XRU/s1519/Kuva_3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1519" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTWbdHwJsgaDSE1PlHUSi3aRH7vUUeZknjVzrtzBNCm1kgKCZWX9aPf7XYv50-N-RdNbrkuxJN0aqaZjm-6mt33lp7v0AVjs81Cs-cz-DFqC2w3E9eQAjdBcCfYtXYyVLLmAzv5LY8ubEZnU3VOylxAPeIW5q7ESs0AuhmDQkdYHabYTLmsIFiITx3XRU/w418-h640/Kuva_3.jpg" width="418" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pauliina Rundgren Handicraftsin valmistamista Hobispuista kirjoitin aiemmin <a href="https://hurmioitunut.blogspot.com/2023/07/hobispuut-paasivat-kayttoon-lasten.html" target="_blank"><b>täällä</b></a>. Nyt KYSissä on syntynyt positiivinen "ongelma". Diabeetikkojen mittausarvot ovat olleet niin hyviä, että vihreitä lehtiä on täytynyt tilata puuhun lisää.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;">Valtakunnallisesti koen melkoista painetta kulttuurihyvinvointiin liittyviin kysymyksiin ja tämä näkyy minulle esimerkiksi siten, että minulta kysellään asiasta tasaisin väliajoin sekä hyvinvointialueen sisältä että ulkoa. Olen iloinen, että Pohjois-Savon hyvinvointialue on mukana <a href="https://kaikukortti.fi/" target="_blank"><b>Kaikukortti</b></a>-kokeilussa, jossa vähävaraisille perheille ja henkilöille mahdollistetaan ilmaisia sisäänpääsyjä kulttuuritapahtumiin. Meillä asiaa koordinoi HYTE* ja osallisuuspalveluyksikkö (*hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen). Minä ja hyvinvointikoordinaattorit edistämme parhaamme mukaan myös kulttuurihyvinvointiin liittyviä asioita muiden töidemme ohessa.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2coFixPMGrGvAhbATtZii5pI3seUowRyd1fkt1u0PD94qwy5tFBPwu-VoMn3GtZsYKD46P_Z5u5qvHWFN-biTwec2dkkUoOFv1BHi8dxXPI7jA3BpiLWfdpik8rkPQ5siaNnr9frTxHqx4sAJ512MvwcjUngyoOPx7Dw5hi6ZpZp6IEB7bN8U6Ji_Lho/s1762/Kuva_4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1762" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2coFixPMGrGvAhbATtZii5pI3seUowRyd1fkt1u0PD94qwy5tFBPwu-VoMn3GtZsYKD46P_Z5u5qvHWFN-biTwec2dkkUoOFv1BHi8dxXPI7jA3BpiLWfdpik8rkPQ5siaNnr9frTxHqx4sAJ512MvwcjUngyoOPx7Dw5hi6ZpZp6IEB7bN8U6Ji_Lho/w360-h640/Kuva_4.jpg" width="360" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Naisten poliklinikan toimenpidehuone.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnx1vSc-qhTVnYTuJRAn9VR4gZuHCS1VksiTyJuPljb6J5KcOtTDGMI4M3cZX_YanuR8vSfoXB_dWoAvP8oNhz5NBtlM6uO5urHyG4aML6aiwvnL3wXjm2rwZD37RP1_Li3tIAhET9Xuv7Hu9u479cZ0kb4qqiIA_9cB-kiPQfAIdlrixclvIlkM7CPtM/s1762/Kuva_5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1762" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnx1vSc-qhTVnYTuJRAn9VR4gZuHCS1VksiTyJuPljb6J5KcOtTDGMI4M3cZX_YanuR8vSfoXB_dWoAvP8oNhz5NBtlM6uO5urHyG4aML6aiwvnL3wXjm2rwZD37RP1_Li3tIAhET9Xuv7Hu9u479cZ0kb4qqiIA_9cB-kiPQfAIdlrixclvIlkM7CPtM/w360-h640/Kuva_5.jpg" width="360" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Naisten poliklinikan toimenpidehuone.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;">Pyrin seuraamaan kulttuurihyvinvointiin liittyviä asioita valtakunnallisesti. Minusta on hienoa, että tieto taideasiantuntijan olemassaolosta Pohjois-Savon hyvinvointialueella on noteerattu meidän rajojen ulkopuolellakin, sillä yllättäviä yhteydenottoja on tullut ympäri Suomea. Viimeisin iloinen yllätys tuli Tampereen yliopistosta, jossa eräs opiskelija tekee parhaillaan tutkimusta hyvinvointialueiden kulttuurihyvinvointisuunnitelmiin liittyen. Minäkin pääsin mukaan haastatteluun, vaikkei meillä vielä varsinaista suunnitelmaa ole laadittu. Huomasin haastattelun lomassa, että kyllä ne minun koordinoimani taidehankkeet tietyllä tavalla hipovat myös kulttuurihyvinvointia, ja tästä saimmekin hyvää keskustelua aikaiseksi. Lupaan kertoa tästäkin enemmän, kun teksti julkaistaan.</p><p style="text-align: center;"><b>Tässä lyhyt katsaus työkuulumisiin.</b></p>Hurmioitunuthttp://www.blogger.com/profile/09310408497597126988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8625102950627676095.post-28973150190235155122024-03-05T17:10:00.000+02:002024-03-05T17:10:32.562+02:00Luonto sisälläni<p style="text-align: justify;">Koen usein taiteilijoiden ryhmänäyttelyissä ristiriitaisia tunnelmia. Välillä yhden teeman ympärille kootut teokset osoittavat monipuolisia tulkintoja samasta teemasta, mutta välillä teosten keskellä tulee sekava tunnelma. Vaikka kokonaisuus olisi onnistunut, niistä on vaikea kirjoittaa, koska yksittäiset teokset eivät kerro kokonaisuudesta samalla tavoin kuin taiteilijoiden yksityisnäyttelyt.</p><p style="text-align: justify;">Parasta ryhmänäyttelyissä on minulle se, että niistä voi löytää itselleen uusia taiteilijoita. Näin minulle kävi esimerkiksi <a href="https://www.mitabiennaali.fi/" target="_blank"><b>M_itä? Nykytaiteen biennaalissa</b></a> <a href="https://hurmioitunut.blogspot.com/2021/07/paras-mahdollinen-maailma.html" target="_blank"><b>Mikkelin taidemuseossa</b></a> 2021. Se oli hyvin koottu kokonaisuus, jossa kaikille näyttelyn teoksille oli annettu tarpeeksi tilaa. Teoksia oli sopivasti, ei liikaa. Tuolloin kohtasin ensimmäistä kertaa äänitaiteilija <a href="https://jaakkoautio.com/" target="_blank"><b>Jaakko Aution</b></a> teoksen. Kirjoitin <a href="https://jaakkoautio.com/2021/06/12/aanen-aika-ii-iii-m_ita-nykytaiteen-biennaali-mikkelin-taidehalli-12-6-2021/" target="_blank"><b>Äänen aika</b></a> -teoksesta näin: </p><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><p style="text-align: justify;">"Näyttelyn ehdottomin huomion varastaja on Aution valtavan kokoinen äänimalja, jonka keskellä on vettä. Kuorolaulajien äänet resonoivat katsojan rinta-alassa, mutta katse kiinnittyy maljassa olevaan veteen, joka väreilee äänien tahdissa. Väreet kasvavat, yhdistyvät, erkanevat, katoavat. <i>Hurmioituminen. Äänet saavat palan nousemaan kurkkuun</i>. Olisin voinut jäädä tilaan tunneiksi. Äänen aika -teos sai kehoon kokonaisvaltaisen hyvänolon tunteen. Aution teos näytti minulle parhaan mahdollisen maailman: tunteen, jossa taide todella koskettaa."</p></blockquote><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIQlP4-GGxgzIyHa27bIiBK4J06jJ7Kn2Ubw3fE8K4ybvw2c7kW7Ua04XrXg0W-f47-kpWq6zcfs-e9hyZwT2LzQjju6OhxLC9ceC7x6GR9tXHpG0K6_eNCWg1YULmaTBjAyWYEXF9RQX-krxNKTZF0-_Fz_n7ZV78hOxE90JM6G5iWOcTFSt6ygb0nSw/s1276/JA_1.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="718" data-original-width="1276" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIQlP4-GGxgzIyHa27bIiBK4J06jJ7Kn2Ubw3fE8K4ybvw2c7kW7Ua04XrXg0W-f47-kpWq6zcfs-e9hyZwT2LzQjju6OhxLC9ceC7x6GR9tXHpG0K6_eNCWg1YULmaTBjAyWYEXF9RQX-krxNKTZF0-_Fz_n7ZV78hOxE90JM6G5iWOcTFSt6ygb0nSw/w640-h360/JA_1.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Outokummun vanha kaivosalue. Teatteri Kiisu vasemmalla.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;">Toisen kerran koin Jaakko Aution <a href="https://jaakkoautio.com/2023/10/27/origination/" target="_blank"><b>teoksen</b></a> <a href="https://hurmioitunut.blogspot.com/2023/08/murtumista-sillanrakennukseen.html" target="_blank"><b>Joensuun taidemuseossa</b></a>, niin ikään M_itä? Nykytaiteen biennaalissa 2023. Kokemus vahvisti tunnelmaa siitä, että Autio osaa luoda äänillä sellaisia maailmoja ja mielikuvia, joihin haluaisin upota. Niinpä järjestelin itselleni kyydin ja seuraa Outokumpuun, jonne ajaa autolla Kuopiosta hieman päälle tunnin. Jaakko Autio toteutti installaation Teatteri Kiisussa, Outokummun entisen kaivoksen tiloissa. Teosta kuvailtiin näin:</p><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><p style="text-align: justify;">"Luonto Sisälläni (Nature Within). Pysähtyneisyyttä liikkeessä - Liikettä pysähtyneisyydessä. Luonto Sisälläni kutsuu ihmisiä lepäämään kauneuden ja keskinäisyyden tilaan.</p><p style="text-align: justify;">Luonto Sisälläni on interaktiivinen installaatio, joka sisältää generatiivista videotaidetta, musiikkia sekä performanssin, jossa taiteilija itse meditoi Teatteri Kiisussa tapahtuman ajan. Luonto Sisälläni -teoksessa Jaakko Autio ohjaa EEG-teknologialla eli aivokäyrillään videotaidetta reaaliaikaisesti. Keinoäly piirtää Aution aivokäyristä kuvia reaaliajassa Teatteri Kiisun seinälle 10 x 10 metrin kokoisena. Taiteilija toimii itse tilanteen johdattimena. Taiteilijan hermoston kautta teoksen vierailijat ja tapahtuma piirtyvät teoksen visuaaliseksi kuvaksi. Tilassa on tarjolla pastilleja, ja toiveena on, että tilassa viihdytään sen ajan, kun pastilli sulaa suussa."</p></blockquote><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZBGLDRIvdWbNnR6huaO_DytZ4ITWBiQt9c63mRLbGgRBynYEYjQXwtUxPrfu0cowb9eGhEdGDiCSq6z6m7i6tfMCgpxPDwCbF21P1J7FYx8RkSW6vNn2NLNYCrM_2b68on59adwO-sgQYLkG8xEXPWhb4RIDkX_5Cofym1synFPrbgSVSj0JQejAbet4/s1567/JA_2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1567" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZBGLDRIvdWbNnR6huaO_DytZ4ITWBiQt9c63mRLbGgRBynYEYjQXwtUxPrfu0cowb9eGhEdGDiCSq6z6m7i6tfMCgpxPDwCbF21P1J7FYx8RkSW6vNn2NLNYCrM_2b68on59adwO-sgQYLkG8xEXPWhb4RIDkX_5Cofym1synFPrbgSVSj0JQejAbet4/w406-h640/JA_2.jpg" width="406" /></a></div><p style="text-align: justify;">Tämä oli minulle uudenlainen tapa kokea Jaakko Aution taidetta, koska taiteilija oli itse paikalla. Sisältökuvaus oli äärimmäisen mielenkiintoinen ja houkutteleva. Ulkotulet johdattelivat kävijät Teatteri Kiisuun sisälle. Sisällä vastaanotettiin kävijät kertomalla hieman teoksen taustoja, että tilassa saa liikkua tai istua. Ovella jaettiin myös niitä pastilleja ja toivottiin, että tilassa viivyttäisiin pastillin verran.</p><p style="text-align: justify;">Esitys oli siirretty viereisestä Kiisuhallista Teatteri Kiisuun suotuisampien valaistusolosuhteiden vuoksi. Tilassa oli pimeää, taiteilija istui näyttämötasanteen keskellä ja edessä olevalle seinälle heijastui isokokoinen ihmishahmo.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaM2exSzVSWKFnU_BFsDLaPiGjFc_HxqRw3jUfqKT9RZ5tibYwEmLxRni3Enwr_0t62uGWgV6EULkGTCUSnI4OFPqehpluUXecS6M-CjepgsNrf3eALkUisTUfp1B9ximorTKv3U0gfgLvQNzNkKBnDy2Mxk-xBzu-Zx0wqCPROVwb-dLGKwd-OW2d8QA/s1328/JA_3.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1328" data-original-width="1276" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaM2exSzVSWKFnU_BFsDLaPiGjFc_HxqRw3jUfqKT9RZ5tibYwEmLxRni3Enwr_0t62uGWgV6EULkGTCUSnI4OFPqehpluUXecS6M-CjepgsNrf3eALkUisTUfp1B9ximorTKv3U0gfgLvQNzNkKBnDy2Mxk-xBzu-Zx0wqCPROVwb-dLGKwd-OW2d8QA/w614-h640/JA_3.jpg" width="614" /></a></div><p style="text-align: justify;">Autio kertoi saman minkä esitetekstistä olin jo lukenut. Hänen päänsä ympärillä oli panta, joka mittasi hänen aivosähkökäyröjään, jotka olivat yhteydessä tietokoneeseen. Tietokoneelle oli jo aiemmin mallinnettu hänen omakuvansa, joka oli seinälle heijastuva ihmishahmo. Heijastuva kuva muovautui koko ajan keinoälyn avulla, joka piirsi taiteilijan aiväsähkökäyrien johdattamina kuvioita ja liikkeitä seinälle. Tähän oli yhdistetty meditatiivinen ja miellyttävä äänimaisema, mikä on Aution teoksille tyypillistä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtUHqMy3Udh0bY2gr8LxoOTLC76LYSY_wsKDQ9L7XqB3RE7Plpyu1O_ekIyjoKcNdRz90z4u315hk0vTs00r8g91jLG5MgipzdJ1rgI1dBiVN5Ao3Mj_2SDDeQ8hCLYSVc7m3Slk1kVlFAD-HyrMD5uVDvYHQJQlJTnvU45oBSzRBvkrhmBDXL_fKtCW0/s1559/JA_4.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1559" data-original-width="1276" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtUHqMy3Udh0bY2gr8LxoOTLC76LYSY_wsKDQ9L7XqB3RE7Plpyu1O_ekIyjoKcNdRz90z4u315hk0vTs00r8g91jLG5MgipzdJ1rgI1dBiVN5Ao3Mj_2SDDeQ8hCLYSVc7m3Slk1kVlFAD-HyrMD5uVDvYHQJQlJTnvU45oBSzRBvkrhmBDXL_fKtCW0/w524-h640/JA_4.jpg" width="524" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEie0vMUum350LxE_-1S6P9bPQpJ8rXD9py6AAsreTexMmN1WT7hOcCdqOebB8QyuAzzVA1FOZNLRpTSOMEOw1O3A8koBjLuLEzS4SDbaedJ05a7bcyomgVjTpkorLmde197Vsr08RpcQNfKoXTJBI3IV2QxRR-lC-KrzYzw6oGkNbvMbb4qqf6xy9IK29k/s1518/JA_5.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1518" data-original-width="1276" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEie0vMUum350LxE_-1S6P9bPQpJ8rXD9py6AAsreTexMmN1WT7hOcCdqOebB8QyuAzzVA1FOZNLRpTSOMEOw1O3A8koBjLuLEzS4SDbaedJ05a7bcyomgVjTpkorLmde197Vsr08RpcQNfKoXTJBI3IV2QxRR-lC-KrzYzw6oGkNbvMbb4qqf6xy9IK29k/w538-h640/JA_5.jpg" width="538" /></a></div><p style="text-align: justify;">Installaatio tuntui yhteisölliseltä meditaatiolta. Rauhallinen musiikki ja äänet yhdistettynä seinälle heijastettujen elementtien liikkeeseen toivat mieleen paikoin avaruuden tähtipölyn ja tähdenlennot. Äänimaisemassa oli käytetty osittain myös aiemmin Oulun taidemuseoon ja ikäihmisten palveluihin toteutettua teosta <a href="https://jaakkoautio.com/2023/10/01/owla-oulu-museum-of-art-ostrobotnia-care-homes/" target="_blank"><b>Ajan Laulu</b></a>.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhY0_WexVgsuL7WIUJilgdnYYCdVoXo-nvP_J7-X-LLGVMan2Pu5Ei3XuOi51veBPO0NWnXXhmYwXb54yjzkkn2z1BvyzS8Io4mzyxZ9duG7ejf5OhrxktnT7-o6ZjlYRUq9hRuKxx2jLU4IRnSBGfxCMG5Rl5UyRaFym8Vu1KV4GTRlv2hOBW8DdP5PEA/s1491/JA_6.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1491" data-original-width="1276" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhY0_WexVgsuL7WIUJilgdnYYCdVoXo-nvP_J7-X-LLGVMan2Pu5Ei3XuOi51veBPO0NWnXXhmYwXb54yjzkkn2z1BvyzS8Io4mzyxZ9duG7ejf5OhrxktnT7-o6ZjlYRUq9hRuKxx2jLU4IRnSBGfxCMG5Rl5UyRaFym8Vu1KV4GTRlv2hOBW8DdP5PEA/w548-h640/JA_6.jpg" width="548" /></a></div><p style="text-align: justify;">Yleisö sai halutessaan osallistua teokseen puhumalla tai koskettamalla taiteilijaa. Yksi esitys kesti 45 minuuttia, jonka aikana yksi rohkea uskalsi osallistua teokseen koskettamalla Autiota. Seinälle heijastuvat kuviot hajosivat hetkeksi pienempiin osiin. Osallisuutta olisi voinut olla enemmänkin, mutta huomasin itsekin miettiväni, että nautin vallitsevasta tunnelmasta kuitenkin enemmän itsekseni kuin "rikkomalla" sitä, mitä nyt näen ja koen. Aiemmat Jaakko Aution teokset ovat olleet itselleni merkityksellisiä juuri siksi, että ne ovat menneet ihon alle henkilökohtaisen kokemisen kautta. Ajatus yhteisöllisestä kokemisesta oli hyvä, ja tässä oli siihen mainiot puitteet, mutta huomasin olevani hieman mustasukkainen aiemmille kokemuksilleni. Luonto sisälläni -teos oli ehdottomasti minulle kokemisen arvoinen, mutta se ei noussut elämyksenä aiempien rinnalle.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyrYibCkr3G4peTxQo54-FzKDb68chuKjDT8DdLDk8oWXiPspoOlpXKOtjK2dpDkNJa-dlv19h6QTxazlxHelzFTLq7_bOUvXrk3T2_JhORzti_5pewLPE2-ox1w8C-rD2-eNeTRsPqjZb9WTKC8Jb8GYlszeT6wpD5KtEqFlx082xQoKskNr8M51FOqs/s1831/JA_7.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1831" data-original-width="1276" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyrYibCkr3G4peTxQo54-FzKDb68chuKjDT8DdLDk8oWXiPspoOlpXKOtjK2dpDkNJa-dlv19h6QTxazlxHelzFTLq7_bOUvXrk3T2_JhORzti_5pewLPE2-ox1w8C-rD2-eNeTRsPqjZb9WTKC8Jb8GYlszeT6wpD5KtEqFlx082xQoKskNr8M51FOqs/w446-h640/JA_7.jpg" width="446" /></a></div><p style="text-align: justify;">Olin myös hieman pettynyt, että installaatio oli siirretty korkeasta ja tehdasmaisesta <a href="https://www.vanhakaivos.com/juhlat-ja-tilaisuudet/kiisuhalli" target="_blank"><b>Kiisuhallista</b></a> Teatteri Kiisuun, sillä täällä tilan katsomiskokemusta ja avaruutta rikkoivat pylväät. Ymmärrän, että Kiisuhallia ei liene saatu tarpeeksi pimeäksi installaatiota varten, mutta mielikuva ison tehdashallin keskellä meditoivasta taiteilijasta ja vielä isommasta heijastusseinäpinnasta jäi kutkuttelemaan toivelistalle.</p><p style="text-align: justify;">Teksti ja kuvat eivät tässä tapauksessa anna oikeutta <a href="https://jaakkoautio.com/2024/02/19/luonto-sisallani-demo-kiisuhalli-outokumpu-residenssi-3-3-2024-klo-16-19-00/" target="_blank"><b>teokselle</b></a>, jonka kokemus perustuu ääneen ja liikkeeseen. Tässä kuitenkin pieni katsaus koettuun:</p><p style="text-align: justify;">
</p><center><iframe allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture; web-share" allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/k-oOD4zGP3o?si=rMud3z2MA4RUcZjB" title="YouTube video player" width="560"></iframe></center><div style="text-align: justify;">Jaakko Autio osaa luoda äänimaisemillaan maailmoja, jotka ovat herkkiä, kauniita ja syvällisiä. Ääni ja liike uivat syvälle tajuntaan, jonka vuoksi kokemuksesta tulee hyvin henkilökohtainen. Henkilökohtaisuuden vuoksi haluaisin pitää tunnelman itselläni, jakamatta sitä muille. Olen saanut herkistyä aiempien teosten ääressä yksin, mutta nyt tilaa ja sen tunnelmaa jakoivat kanssani useat muut. Se ei ollut enää vain <i>minun maailmani</i>, josta tahdoin pitää kiinni. <i>Saako teoksen äärellä tuntea mustasukkaisuutta ja omia sen itselleen? </i></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: center;">Jaakko Aution <i>Luonto sisälläni</i> -installaatio esitettiin Outokummun </div><div style="text-align: center;">Teatteri Kiisussa sunnuntaina 3.3.2024. Uusia äänimaailmoja odotellessa.</div><p></p>Hurmioitunuthttp://www.blogger.com/profile/09310408497597126988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8625102950627676095.post-9150599697620210372024-03-02T15:09:00.005+02:002024-03-04T21:45:35.348+02:00Pyhiä ihmisiä, hyviä ihmisiä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjF17EGWkuTsjzpQPmS9DdYwSocUk9jY1GEF5OqxM_g1L1Cr22v1gW8h1u5qDbUud58SPky3F8KthL1BiJY8vpNrpDJlPvQX6B2dPVOOdK5UAHhnaFQZT8a4hX6whufUYRDv5Bp5VPa0v4RlVFnyNKBaCNIsKJFIyMuLGcpd2OyRrFefdp_xYmSb8dQYfs/s1276/Pyhat_Johannekset_11.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="688" data-original-width="1276" height="346" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjF17EGWkuTsjzpQPmS9DdYwSocUk9jY1GEF5OqxM_g1L1Cr22v1gW8h1u5qDbUud58SPky3F8KthL1BiJY8vpNrpDJlPvQX6B2dPVOOdK5UAHhnaFQZT8a4hX6whufUYRDv5Bp5VPa0v4RlVFnyNKBaCNIsKJFIyMuLGcpd2OyRrFefdp_xYmSb8dQYfs/w640-h346/Pyhat_Johannekset_11.jpg" width="640" /></a></div><p style="text-align: justify;">Uskon, että useat meistä ovat joskus tavanneet ihmisen, josta säteilee hyvää ympärilleen. Siihen vaikuttaa muun muassa ihmisen koko olemus ja se, kuinka hän käyttäytyy muita ihmisiä kohtaan ja kuinka hän puhuu. En usko <i>täydellisiin ihmisiin</i> vaan siihen, että pyrkimällä ottamaan huomioon ympärillä olevat ihmiset ja kohtelemalla heitä hyvin, sen lähemmäs täydellisyyttä ei tarvitse päästä. On inhimillistä erehtyä, toimia väärin ja käyttäytyä huonosti, mutta toivon, että silloin otetaan myös vastuu omista teoista ja käytöksestä.</p><p style="text-align: justify;">Menetin viime vuonna <i>hyvän ihmisen</i>, jota sain kutsua ystäväkseni. Hän menehtyi pitkäaikaiseen sairauteen. Hän oli ihminen, joka puhui muista ihmisistä hyvää ympärilleen, oli valoisa ja aurinkoinen myös silloin, kun omassa elämässä ei ollut mitään valoisaa. Hän jaksoi taistella ja uskoa parempaan, kunnes ilmoitettiin, että mitään ei ole enää tehtävissä. Hän sanoitti ja osoitti ilonsa ja kiitollisuutensa ympärillä oleville ihmisille. Hänen kauttaan <i>hyvien ihmisten verkosto</i> on levinnyt laajalle.</p><p style="text-align: justify;">Valitettavasti hän oli myös se ihminen, jonka ympärillä olevat ihmiset miettivät usein, <i>miksi pahoja asioita tapahtuu hyville ihmisille?</i> Pelkästään iloa ja hyvää ympärilleen levittävä ihminen sai kannettavakseen kerta toisensa jälkeen niin raskaita asioita, että väkisin kyseenalaistaa ihmiselon merkityksen. On asioita, joita ei voi järjellä ymmärtää. Minusta vähintä, mitä voimme tehdä, on ylläpitää tällaisten hyvien ihmisten muistoa, jotta tässä maailmassa olisi edes jotain järkeä.</p><p><b>Hyviä ihmisiä, pyhiä ihmisiä</b></p><p style="text-align: justify;">Aihe tuntui ajankohtaiselta myös <a href="https://www.riisa.fi/" target="_blank"><b>Riisan</b></a> uusimmassa näyttelyssä. Näyttely esittelee Suomen ortodoksisen kirkon pyhiä henkilöitä, jotka vaikuttivat 1900-luvun Suomessa. Usein kristillisen taiteen ja ikonien äärellä tuntuu unohtuvan, että kuvatut henkilöt ovat olleet todellisia ihmisiä. Kun ikoneihin tai katolisen kirkon barokkimaisen koristeellisiin maalauksiin kuvatut pyhät henkilöt on puettu niin koristeellisen runsaisiin asuihin, syntyy mielikuvia ja kommentteja "satuhahmoista". Ihmisillä ei ole enää omakohtaista kosketuspintaa kuvattuihin henkilöihin, <i>pyhiin ihmisiin</i>. Mutta mikä tekee ihmisestä pyhän? </p><p style="text-align: justify;">Ortodoksisen kirkon käsityksen mukaan pyhinä kunnioitetut ihmiset eivät ole olleet synnittömiä. He ovat kasvaneet toiminnassaan seuraamaan kristillisiä arvoja ja siten kohti pyhyyttä. Pyhyyttä ilmaisevia tunnusmerkkejä ovat:</p><p></p><ul style="text-align: left;"><li>Henkilö on saanut aikaan suuren positiivisen muutoksen, jota voidaan kutsua ihmeeksi.</li><li>Henkilö tekee yleisesti ihmeteltävää hyvää.</li><li>Henkilö luo lohduttamalla, opettamalla tai ohjaamalla pysyvästi hyvää</li><li>ja hän on kärsinyt marttyyrikuoleman tai osoittanut kestävyyttä ankarassa vainossa.</li><li>Lisäksi henkilön muiston on pitänyt säilyä kristittyjen piirissä pysyvästi ja kunnioitusta herättäen, samoin kirkon tulee kunnioitaa hänen saavutuksiaan esimerkillisinä.</li></ul><p></p><p style="text-align: justify;">Yllä olevat tunnusmerkit osoittavat, ettei pyhä ihminen ole yli-ihminen, mutta hän on usein joutunut kärsimään vakaumuksensa ja uskomansa hyvän asian vuoksi. Suomen ortodoksinen kirkko oli vuoteen 2018 saakka ainoa paikalliskirkko, jolla ei ollut omia pyhiä. Piispainkokouksen asettama työryhmä alkoi vuonna 2014 etsiä edesmenneitä kirkon jäseniä, joiden pyhyys tulisi tunnustaa kirkon piirissä. Tämän myötä Suomen ortodoksiseen kirkkoon kanonisoitiin ensimmäiset suomalaiset pyhät: </p><p></p><ul style="text-align: left;"><li>Pyhä marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalainen (1884-1918)</li><li>Pyhittäjä Johannes Valamolainen (1873-1958)</li></ul><p></p><p style="text-align: justify;">Pyhät ovat auttajia ja suojelijoita, joilta pyydetään esirukouksia. Heitä <i>kunnioitetaan</i>, ei palvota. Pyhien joukkoon lukemisen myötä (kanonisaatio) pyhistä laaditaan jumalanpalvelusteksit, kirjoitetaan elämäkerrat, maalataan ikonit ja heille annetaan nimet, jotka kuvaavat heidän elämäänsä. Nimen yhteyteen siis lisätään <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Epiteetti" target="_blank"><b>epiteetti</b></a>, joka kertoo minkälainen pyhä on kyseessä ja millä alueella hän on vaikuttanut. <span style="text-align: left;">Riisan näyttely kertoo muun muassa kahden Johanneksen matkasta pyhäksi nimeämiseen.</span></p><p style="text-align: justify;"><span style="text-align: left;"><b>Sisällissodan uhri</b></span></p><p style="text-align: justify;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgC5sFgsSwGS1X6Cra0A4YT87UVyn91kQkPbcbv32FVBimCjAiYzTtOpz98wtEkeX0XczBCP2WsppOI_ukbjBbO5rd0XOoU7YCS7xt3KyhZ4eEuAKev8gjMeAtSSdYWfmkkby0uZRKTACYaSCBqrg8FhW1ovP5BmD3wOSuWLME8wL7gmfAH5N1xgqwOmdk/s594/Ivan_Karhap%C3%A4%C3%A4.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="594" data-original-width="448" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgC5sFgsSwGS1X6Cra0A4YT87UVyn91kQkPbcbv32FVBimCjAiYzTtOpz98wtEkeX0XczBCP2WsppOI_ukbjBbO5rd0XOoU7YCS7xt3KyhZ4eEuAKev8gjMeAtSSdYWfmkkby0uZRKTACYaSCBqrg8FhW1ovP5BmD3wOSuWLME8wL7gmfAH5N1xgqwOmdk/w482-h640/Ivan_Karhap%C3%A4%C3%A4.png" width="482" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pyhä marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalainen (ent. Johannes Karhapää). Kuva: <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Johannes_Karhap%C3%A4%C3%A4" target="_blank"><b>Wikipedia</b></a>.</td></tr></tbody></table><p></p><p style="text-align: justify;"><span style="text-align: left;">Pyhä marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalainen syntyi 13.7.1884 Sonkajanrannassa, joka sijaitsee nykyisen Joensuun kaupungin alueen itärajalla ja kylä rajoittuu Ilomantsin kuntaan. Matkaa Joensuuhun on noin 50 kilometriä. Johannes Sonkajanrantalainen oli syntymänimeltään <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Johannes_Karhap%C3%A4%C3%A4" target="_blank"><b>Ivan Vasilinpoika Karhapää</b></a>. Hän toimi uskonnonopettajana sekä sivistystyön edistäjanä. Karhapään ja seurakuntalaisten ansiosta Sonkajanrantaan perustettiin muun muassa kirjasto ja kirkkokoulu, joka toimi Karjalan Veljeskunnan alaisuudessa. Koulun toiminta käynnistyi 1908 ja opetuskielenä oli suomi. Köyhät ja kauempaa saapuvat oppilaat saivat asua ja ruokailla koulussa. </span><span style="text-align: left;">1900-luvun alussa ortodoksien asema Suomessa oli hankala, sillä usko liitettiin usein venäläistämiseen. Karjalan Veljeskunnan</span><span style="text-align: left;"> koulut olivat kirkollisia, eivätkä ne edustaneet venäläistämispyrkimyksiä.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOBf7SZhvUBHSbOlil4iMLV11KK73m37A1vBC87u9fDfcyEISbNoa_HXr7oQfEvv2mSFBKZgGqdS8btpUCgk9NsObW2H_acdcvTF3DHtjjk2iYX6VvMasv3wWTmsNCd8n_0f-TfdXpb8aqL26jg8Dq1NDga1pzLVkeKGmvLefkZxK9NWt0MR7DAKtuX1Q/s1720/Pyhat_Johannekset_1.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1720" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOBf7SZhvUBHSbOlil4iMLV11KK73m37A1vBC87u9fDfcyEISbNoa_HXr7oQfEvv2mSFBKZgGqdS8btpUCgk9NsObW2H_acdcvTF3DHtjjk2iYX6VvMasv3wWTmsNCd8n_0f-TfdXpb8aqL26jg8Dq1NDga1pzLVkeKGmvLefkZxK9NWt0MR7DAKtuX1Q/w370-h640/Pyhat_Johannekset_1.jpg" width="370" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Taikalyhty (diaprojektori), jota Johannes Karhapää käytti uskonnon opetuksessa. Taikalyhdyllä heijastettiin puukehyksessä olleita lasidioja. Yksityiskokoelma. Näyttelyssä on esillä myös opetustauluja, jotka ovat olleet käytössä Sonkajanrannan koulussa.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;">Johannes Karhapään aktiivinen toiminta "ryssänkirkon" parissa herätti kuitenkin vihaa suomalaisissa nationalisteissa. Häntä syytettiin tsaarinvallan kätyriksi, venäläistäjäksi ja bolševikiksi. Suomen sisällissodan kynnyksellä vihamielisyys levisi myös ortodoksien keskuudessa. Ilomantsin ortodoksisen väestön kokous tuomitsi Johanneksen ja Sonkajanrannan koulun toiminnan epäkansallisiksi. Hän menetti kirkollisen esivallan tuen ja hänet erotettiin virastaan.</p><p style="text-align: justify;">Maaliskuussa 1918 Johannes ja hänen veljensä Jaakko määrättiin valkoisen armeijan kutsuntoihin Tuupovaaran kansakoululle. Veljekset pidätettiin ilmiannon perusteella ja vietiin Joensuuhun, jonne koottiin punaisia, punaisiksi epäiltyjä, vangiksi jääneitä venäläisiä ja muita epäilyksenalaisia, joiden joukkoon myös Johannes ja Jaakko luettiin.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEix0d88co1DxOZSfWbWzc9RsC2AsNtiAKBoJExcb9k9k3ZzL8clWHzuS7sDZ5FDMMG8COkmuAe7scGXrsdnzM64_aYGhYY5HGCvD8eALmNGc3IOwCBlGvfOngX4aC9MIAatC6D2xSJHfXEVkwQ_s2xY34l2CWaLupoTCWQZxkyV0cjGaidfWC11IckQhFQ/s1276/Pyhat_Johannekset_2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="814" data-original-width="1276" height="408" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEix0d88co1DxOZSfWbWzc9RsC2AsNtiAKBoJExcb9k9k3ZzL8clWHzuS7sDZ5FDMMG8COkmuAe7scGXrsdnzM64_aYGhYY5HGCvD8eALmNGc3IOwCBlGvfOngX4aC9MIAatC6D2xSJHfXEVkwQ_s2xY34l2CWaLupoTCWQZxkyV0cjGaidfWC11IckQhFQ/w640-h408/Pyhat_Johannekset_2.jpg" width="640" /></a></div><p style="text-align: justify;">Sisällissodan sekasortoisessa ilmapiirissä tehtiin myös sattumanvaraisia ja ilman oikeudenkäyntiä toimeenpantuja teloituksia. Näin kävi myös keväällä 1918, jolloin joukko vankeja vietiin kaupungintalon kellarista Siilaisten kaupunginosaan. Heidän joukossaan oli 33-vuotias Johannes Karhapää. Vangit teloitettiin ampumalla. Johanneksen vaimo Anna sai luvan noutaa miehensä ruumiin vasta kuukausien päästä. Vainaja tunnistettiin villasukkien raitojen perusteella. Jaakko vapautettiin muutaman kuukauden päästä.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuURp3ab4sqm1fTdWdLu0AmBiXgJbVtXkLpbrvEIxeVfcFMuzcE0PhvR1q9QZsQrsSdholSN9bdQW0qDuPn0n183qjF_eP_FYCDvnK3X9qy_ZOpEuTOAWA5q5CcK5ilo9Sn7ncw718nGZa8B8Yzd38JvGjFgBk0LT6030rZQ0R832URW0sMJ3WJ12mSpM/s1297/Pyhat_Johannekset_3.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1297" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuURp3ab4sqm1fTdWdLu0AmBiXgJbVtXkLpbrvEIxeVfcFMuzcE0PhvR1q9QZsQrsSdholSN9bdQW0qDuPn0n183qjF_eP_FYCDvnK3X9qy_ZOpEuTOAWA5q5CcK5ilo9Sn7ncw718nGZa8B8Yzd38JvGjFgBk0LT6030rZQ0R832URW0sMJ3WJ12mSpM/w490-h640/Pyhat_Johannekset_3.jpg" width="490" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pyhä marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalainen. Ikonin on maalannut Alexander Wikström 2024. Riisan kokoelmat.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;">Marttyyri (uskonsa vuoksi kuollut) ja tunnustaja (vainojen aikana uskoaan tunnustanut) Johannes haudattiin Ilomantsin Kokonniemen hautausmaalle. Hänet liitettiin pyhien joukkoon vuonna 2019. Pyhän muistopäivää vietetään 8. maaliskuuta. </p><p style="text-align: justify;"><b>Tunnettu hengellinen opastaja</b></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPAzIBQhBdvmOn5o9CjAIVnBko4r_ZSTIIZo8gJnNCekzmJM4ikcZCJkCv3Fn5ADQq0sablcEZzw0RfbU9_UqB_bh7S_8sBz2OUxTh8xEDirkfosmtnKiS7nNoaJuL0PTU3yF9Nr6DjJDD7O6U7kGlH0QbUgsarhr196h3Z52eH1y_bKtfNkmiEb5UE5g/s1233/Pyhat_Johannekset_4.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1233" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPAzIBQhBdvmOn5o9CjAIVnBko4r_ZSTIIZo8gJnNCekzmJM4ikcZCJkCv3Fn5ADQq0sablcEZzw0RfbU9_UqB_bh7S_8sBz2OUxTh8xEDirkfosmtnKiS7nNoaJuL0PTU3yF9Nr6DjJDD7O6U7kGlH0QbUgsarhr196h3Z52eH1y_bKtfNkmiEb5UE5g/w514-h640/Pyhat_Johannekset_4.jpg" width="514" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pyhittäjä Johannes Valamolainen (ent.Ivan Aleksejevitš Aleksejev). Kuvattu vuonna 1941, jolloin hänet tunnettiin nimellä Skeemaigumeni Johannes. Kuva: Riisan kokoelmat.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;">Pyhittäjä Johannes Valamolainen, syntymänimeltään Ivan Aleksejevitš Aleksejev syntyi Tverin läänissä Gubkan kylässä 14.2.1873. Aleksejevien talonpoikaisperheessä uskonto oli osa jokapäiväistä elämää. Luostarikilvoitus tuli hänelle tutuksi jo lapsuudessa, kun hänen perheensä teki pyhiinvaellusmatkoja Volokolamskin luostariin. Kolmetoistavuotiaana hän muutti Pietariin ja työskenteli veljensä kapakassa. Kolmen vuoden työskentelyn jälkeen hänelle tarjoutui mahdollisuus matkustaa Laatokalle Konevitsan ja Valamon luostareihin. Hän jäi Valamoon ja liittyi sen veljestöön 16-vuotiaana. Myöhemmin hänet vihittiin munkiksi nimellä Iakinf.</p><p style="text-align: justify;">Luostarielämä keskeytyi, kun Ivan kutsuttiin suorittamaan asevelvollisuuttaan. Palvelus Venäjän tarkka-ampujana kesti neljä vuotta. Sotaväen jälkeen hän oleskeli muutaman vuoden kotikylässään, kunnes toukokuussa 1901 hän palasi Valamon luostariin.</p><p style="text-align: justify;">Venäjän vallankumous ja Suomen valtion itsenäistyminen 1917 sulkivat itärajan ja samalla yhteydet Venäjän kirkon kanssa katkesivat. Petsamon Pyhän Kolminaisuuden luostari siirtyi Suomen ortodoksisen kirkon alaisuuteen Tarton rauhan myötä 1920. Luostari tarvitsi uuden johtajan, ja igumeniksi määrättiin vuonna 1921 papiksi vihitty Iakinf.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7JLZGwOFwy8mKtBQypmPk3ZnAiz3EUt5QJ7o9sRJKVh1_BNPyx677h5Exjxvj4JQVpWjSt2533YJju41j9PKK6ySnIsXlDh359U5IYGCGpMbLt7zMuyNkzmYWonzGJAg1zXuiF1MwI_q7ErnTYb_99HCf4zLr6ZAmC-spLBN7CJrzES1EfIVROm1eKpM/s1358/Pyhat_Johannekset_5.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1358" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7JLZGwOFwy8mKtBQypmPk3ZnAiz3EUt5QJ7o9sRJKVh1_BNPyx677h5Exjxvj4JQVpWjSt2533YJju41j9PKK6ySnIsXlDh359U5IYGCGpMbLt7zMuyNkzmYWonzGJAg1zXuiF1MwI_q7ErnTYb_99HCf4zLr6ZAmC-spLBN7CJrzES1EfIVROm1eKpM/w468-h640/Pyhat_Johannekset_5.jpg" width="468" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Petsamon luostarin johtaja 1921-1931 igumeni Iakinf.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;">Seuraavat 10 vuotta Petsamon luostarin johtajana olivat pappismunkki Iakinfille raskaita, ja lokakuussa 1931 hänet vapautettiin tehtävästä hänen omasta pyynnöstään. Hän palasi Valamoon ja hänet vihittiin munkkeuden korkeimpaan asteeseen eli suureen skeemaan, minkä myötä nimeksi tuli skeemaigumeni Johannes.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEih2X8bJ9f01bk9gN_Y1tq2TNDYpmn0SFZbO4dDQPeM3zb4oBoYklQDO_tsim9nQL2pwu3cUkj-AHgRxPfClmV_nlNyapevPzzXrDJYafkAQVoxbnSvzhOihJ3PLf5tMyTXk9xnfutbs6m9MJ9aKVYT729YhLtg8H8SCpGZ8u1-5eCC9dAtrIVQ4PhyphenhyphenybM/s1479/Pyhat_Johannekset_6.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1479" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEih2X8bJ9f01bk9gN_Y1tq2TNDYpmn0SFZbO4dDQPeM3zb4oBoYklQDO_tsim9nQL2pwu3cUkj-AHgRxPfClmV_nlNyapevPzzXrDJYafkAQVoxbnSvzhOihJ3PLf5tMyTXk9xnfutbs6m9MJ9aKVYT729YhLtg8H8SCpGZ8u1-5eCC9dAtrIVQ4PhyphenhyphenybM/w430-h640/Pyhat_Johannekset_6.jpg" width="430" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jumalanäidin Kazanilainen ikoni Johannes Valamolaisen keljasta ja pyhittäjälle kuulunut kultainen kaularisti (1797). Valamon luostarin kokoelmat. </td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLNdwygw9HU8JxiH3la1N03HKiYJwwT13uc5S3yEgz0vJJ6H5Y9zOM5toyoGIhTB9rr242aOviVob5fb1SFFkF3hqnYSO3_FNND3x3b1Pgw9WUW4eq1ZdEDXWuOsGYOIYsS5VrXhChyphenhyphengQi2UwblE75_tgGoY4DeIkqePQzNJSBRlkaJJ_4WxWnAvNxz7Y/s1068/Pyhat_Johannekset_7.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLNdwygw9HU8JxiH3la1N03HKiYJwwT13uc5S3yEgz0vJJ6H5Y9zOM5toyoGIhTB9rr242aOviVob5fb1SFFkF3hqnYSO3_FNND3x3b1Pgw9WUW4eq1ZdEDXWuOsGYOIYsS5VrXhChyphenhyphengQi2UwblE75_tgGoY4DeIkqePQzNJSBRlkaJJ_4WxWnAvNxz7Y/w594-h640/Pyhat_Johannekset_7.jpg" width="594" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Skeemaigumeni Johannes ja pappismunkki, myöhemmin arkkipiispa Paavali Uudessa Valamossa.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;">Valamon luostarin veljestö joutui jättämään luostarinsa talvisodan myötä marraskuussa 1939. Seuraavana vuonna veljestö muutti Heinävedelle. Uusi koti nimettiin Uudeksi Valamoksi. Skeemaigumeni Johanneksesta tuli luostarin rippi-isä aiemman rippi-isän, Jefremin, kuoleman jälkeen 1948. Isä Johanneksesta tuli myös monen luostarivieraan hengellinen opastaja. Rippilapsissa oli pappeja, maallikoita, emigrantteja, taiteilijoita, nuoria ja vanhoja. Ohjaajavanhus neuvoi ja opasti heitä myös kirjeitse tukeutuen opetuksessaan aina Raamatun ja pyhien isien teksteihin. Opastettaviin lukeutui muun muassa kuvataiteilija Ina Colliander (1905-1985). Skeemaigumeni Johanneksen kirjeet Inalle vuosina 1947-1957 on julkaistu teoksessa <a href="https://webtuohus.valamo.fi/kirjeita-innalle/p/9789525495348/" target="_blank"><b>Kirjeitä Innalle</b></a>.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfIua1fZBRAPQeF8pQ2nzl5ZxYGn58xIFpvDZU4JKGyK3xfSncPDbIOs8nwcdcBH1ZesqkKvtxA5ST0sat5JMJ2ODHonQpW34XQ3L24a1jSZHcR92GZh3oTvZa5-PI6XCueT4cf5Wc7nef4kaEdRbEbLl_f9QcGJXyv0e_Lq8_1bWZoxGI6xn4TPqkLPk/s1343/Pyhat_Johannekset_8.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1343" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfIua1fZBRAPQeF8pQ2nzl5ZxYGn58xIFpvDZU4JKGyK3xfSncPDbIOs8nwcdcBH1ZesqkKvtxA5ST0sat5JMJ2ODHonQpW34XQ3L24a1jSZHcR92GZh3oTvZa5-PI6XCueT4cf5Wc7nef4kaEdRbEbLl_f9QcGJXyv0e_Lq8_1bWZoxGI6xn4TPqkLPk/w472-h640/Pyhat_Johannekset_8.jpg" width="472" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pyhittäjä Johannes Valamolainen. Ikonin on maalannut Antti Narmala 2024. Riisan kokoelmat.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;">Pyhittäjä (pyhäksi nimetty luostarin asukas) Johannes Valamolainen kuoli rauhallisesti omassa keljassaan 5. kesäkuuta 1958. Hänet liitettiin pyhien joukkoon kanonisaatiojuhlassa kesäkuussa 2019. Hänen muistopäiväänsä vietetään 5. kesäkuuta. Pyhän Johannes Valamolaisen reliikit sijaitsevat Uuden Valamon luostarin kirkossa Heinävedellä.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3QBBNqOuOfZUIMKvyzAXT7xi3uN4Tu6RJ_QTzzokjpgY9cxhB_rxlW92_isySTTtqYpOLr4o6HlzUpJlh7E05MjXoU21F88tp6Yd87UZ-gSVqeB0ffyt5P_DgSG7JbEAIs1OdCiJqtMF1IGvGNivcJrOZyjuyusw1i70M3LEvL04KoKoyWsZK8JJOqP0/s1249/Pyhat_Johannekset_9.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1249" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3QBBNqOuOfZUIMKvyzAXT7xi3uN4Tu6RJ_QTzzokjpgY9cxhB_rxlW92_isySTTtqYpOLr4o6HlzUpJlh7E05MjXoU21F88tp6Yd87UZ-gSVqeB0ffyt5P_DgSG7JbEAIs1OdCiJqtMF1IGvGNivcJrOZyjuyusw1i70M3LEvL04KoKoyWsZK8JJOqP0/w508-h640/Pyhat_Johannekset_9.jpg" width="508" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näyttelystä saa poimia itselleen Pyhän Johannes Valamolaisen opetuksia hänen kirjoittamistaan teksteistä.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: left;"><b>Pyhien merkitys</b></p><p style="text-align: justify;">Minulle on joskus sanottu, että ortodoksisen (ja katolisen) kirkon valtava pyhien määrä tuntuu epäjumalien palvomiselta. <i>Kun ei ole kuin yksi Kristus ja yksi Jumala</i>. Mutta nämä osoittavat kommentoijan tietämättömyyden tai halun tahalliseen provosointiin. Ikoneihin kuvatut <i>pyhät henkilöt</i> eivät ole jumalia, vaan nimensä mukaisesti <i>pyhiä henkilöitä</i>, joiden elämäntyötä <i>kunnioitetaan </i>esimerkillisinä. Ortodokseille pyhät henkilöt toimivat esirukoilijoina, mutta mielestäni niiden tulisi muistuttaa kaikille vakaumuksesta riippumatta hyveellistä elämää, eli eettisesti ja moraalisesti arvokasta tapaa elää tässä maailmassa. Tehden ja toivoen hyvää.</p><p style="text-align: justify;">Kaikista ihmisistä ei tule - eikä tarvitse tulla - pyhiä, mutta pyhät ihmiset ovat yhtä totta kuin hyvät ihmiset. Kunnioittamisen aste on vain korkeampi ja kirkollinen. Minun on vaikea kuvitella, miksi kukaan ei kunnioittaisi ihmisiä, joiden toiminta ja päämäärät ovat hyviä, oli lähtökohta sitten kristillinen tai yleisinhimillinen.</p><p style="text-align: justify;">Viime vuonna menehtynyt ystäväni oli hyvä ihminen. Ei täydellinen, mutta päämäärissään, tarkoitusperissään ja toimissaan hyvä ihminen. Joka säteili hyvää ympärilleen. Kunnioittamalla hänen muistoaan, <i>muistelemalla häntä</i>, hän ja hänen hyvyytensä pysyy minulle elossa. Hänen hyvyytensä pysyy valitettavasti elossa vain sen aikaa, kun on elossa ihmisiä, jotka muistavat kyseisen henkilön henkilökohtaisesti. Tällainen muistiketju kestää yleensä vain noin 3 sukupolvea. Pyhiä ihmisiä tarvitaan mielestäni siksi, että hyvyys säilyy pyhyyden avulla pidempään, sukupolvelta toiselle, kun kulttuuri kantaa ja vie asioita eteenpäin.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0wbnu1rLVy7rZj56Ok7Acv0yD6EtsnV1MUfC8XbYgZOgknikX6gO_wXg-LSbGXpwz9Cy-s-Y9njagiHjQATOFWZTZhR5XtXCX_iHyiv_LuvUeK9u9IpMeuvJKsr3Y3_SUbr89Pbe705nJTtmNV69CuQe5F1XhcNhZgcsi_NXMC3W5775EF_bAH9XncL4/s1265/Pyhat_Johannekset_10.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1265" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0wbnu1rLVy7rZj56Ok7Acv0yD6EtsnV1MUfC8XbYgZOgknikX6gO_wXg-LSbGXpwz9Cy-s-Y9njagiHjQATOFWZTZhR5XtXCX_iHyiv_LuvUeK9u9IpMeuvJKsr3Y3_SUbr89Pbe705nJTtmNV69CuQe5F1XhcNhZgcsi_NXMC3W5775EF_bAH9XncL4/w502-h640/Pyhat_Johannekset_10.jpg" width="502" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pyhät Johannes Sonkajanrantalainen ja Johannes Valamolainen. Ikonin on maalannut metropoliitta Arseni 2022. Kuopion ortodoksinen seurakunta.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;">Useammilla ihmisillä on luontainen tarve säilyttää kulttuuria, luoda juuria ja pysyvyyttä, löytää historian kautta jatkuvuutta myös omalle olemassaololleen. Tästä kertoo esimerkiksi valtava sukututkimuksen kasvun innostus. Kaikkia ei tällainen kiinnosta, ja jokaisen sallittakoon elää elämänsä hetki kerrallaan. Mutta ihmisyyttä ei mielestäni ole ilman kulttuurien jatkuvuutta, oli se sitten kristillistä, kansallista, alueellista, kirjallista, taiteellista tai suullista. Kaikkien ei tarvitse tehdä töitä kulttuurin jatkuvuuden eteen, mutta minä olen tehnyt tietoisen valinnan vahvistaakseni itse taidehistoriallista kulttuuria ja sen jatkuvuutta opiskelemalla alaa. Suomen ortodoksinen kirkko on puolestaan vahvistanut omaa kulttuuriaan liittämällä pyhät Johannekset kunnioitettujen joukkoon.</p><p style="text-align: justify;"></p><div style="text-align: center;"><b>Riisan näyttely "Lohduttajia, opettajia ja marttyyrejä - 1900-luvun uusia pyhiä" </b></div><b><div style="text-align: center;"><b>on esillä 28.12.2024 saakka.</b></div></b><p></p>Hurmioitunuthttp://www.blogger.com/profile/09310408497597126988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8625102950627676095.post-70437050530182411922024-02-24T13:44:00.001+02:002024-02-24T13:44:45.262+02:00"We're all the same"<p style="text-align: justify;">Eilen alkoi verkossa Taidemaalariliiton <a href="https://hurmioitunut.blogspot.com/2024/02/teosvalitys.html" target="_blank"><b>teosvälitys</b></a>. Selasin koko kuvaston läpi ja yksi teos pysäytti. Olisi mielenkiintoista kuulla, että mitä te ensimmäiseksi ajattelette tästä Susanna Salaman teoksesta:</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcqJmX4I9nDmXW3MO1A4H9xSC09cWJ4_uw1jJme1RNmBQ2Mww5QS3X1uoDd0HR2H8_a018N_Usk5CPpqyl9uCrqy99_3xL-cFIfZG27NypUzuW87PCc4bq0bkOI73YGsrDkQ2WYZ-Th_VSKdNQ3N1PcYhq0UotoDWBmG5qcaNf85Jf7pf9fNLs5WFtzuM/s2362/Susanna_Salama_Wereallthesame.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2362" data-original-width="1872" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcqJmX4I9nDmXW3MO1A4H9xSC09cWJ4_uw1jJme1RNmBQ2Mww5QS3X1uoDd0HR2H8_a018N_Usk5CPpqyl9uCrqy99_3xL-cFIfZG27NypUzuW87PCc4bq0bkOI73YGsrDkQ2WYZ-Th_VSKdNQ3N1PcYhq0UotoDWBmG5qcaNf85Jf7pf9fNLs5WFtzuM/w508-h640/Susanna_Salama_Wereallthesame.jpg" width="508" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Susanna Salama: We're all the same, 2014, assisted ready-made, akryyli printatulle kankaalle, 41x32cm.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Tavallisesti rakastan teoksia, joissa on viittauksia ja lainauksia taidehistoriaan, mutta tämä teos puistatti. Pyydän huomioimaan, että teos on valmistunut jo vuonna 2014, eikä minulla ollut täysin muistissa mitä kaikkea maailmanpolitiikassa ja Venäjällä tuolloin tapahtui. Jouduin hieman penkomaan historiatietoja, jonka mukaan Putin aloitti toisen presidenttikautensa vuonna 2012. Ja näinhän se oli, että Venäjän sotilaallinen miehitys Ukrainan autonomiseen tasavaltaan Krimillä tapahtui juuri 2014. Muistutettakoon, että kansainvälinen oikeus pitää alueiden liittämistä Venäjään laittomana.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Susanna Salaman teoksessa lienee siis jonkinlainen kannanotto maailmanpolitiikkaan. <i>Mutta kuinka kuvaa tulisi lukea?</i> En tiedä, mutta <i>oletan</i>, että tässä on haettu tyylilajina poliittista satiiria, jossa kritisoidaan ja pilkataan kohdetta. Ikään kuin jokainen meistä olisi äidin rintaa imevä avuton lapsi?</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuOHioosyY_8ZJS-ukUz6OfyDOcvaoCZS9yLkUeBxdBZAEtuZhZYt0-zFCauQkxaL3ofgnR23oxJewxln47YDzYr_1D4lifRmK-UOIoPNJA3HxWFbff_rzao8qcgz0uzC-zxfZTaCBCT_Q_RxxYq4QRYHR4RDO2SDYtT5dhSYl4NYjLgGnuo3Kl7714VM/s1021/Leonardo_da_Vinci_attributed_-_Madonna_Litta.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1021" data-original-width="800" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuOHioosyY_8ZJS-ukUz6OfyDOcvaoCZS9yLkUeBxdBZAEtuZhZYt0-zFCauQkxaL3ofgnR23oxJewxln47YDzYr_1D4lifRmK-UOIoPNJA3HxWFbff_rzao8qcgz0uzC-zxfZTaCBCT_Q_RxxYq4QRYHR4RDO2SDYtT5dhSYl4NYjLgGnuo3Kl7714VM/w502-h640/Leonardo_da_Vinci_attributed_-_Madonna_Litta.jpg" width="502" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Leonardo da Vinci: La Madonna Litta, 1490, temperamaalaus kankaalle, kiinnitetty paneelille, 42x33cm. Eremitaasi, Pietari.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Teos ei valitettavasti toimi minulle ollenkaan, koska pohjalla on käytetty Leonardo da Vincin kuuluisaa maalausta <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Madonna_Litta" target="_blank"><b>La Madonna Litta</b></a> (1490) eli <i>Imettävä Madonna</i>. Kaikkien länsimaisten ihmisten tulisi mielestäni tunnistaa taidehistoriasta <i>Madonna ja lapsi</i>-aiheiset maalaukset, vaikka ei olisi koskaan käynyt yhdessäkään taidemuseossa. Jokaisen tulisi myös ymmärtää, että lapsi, jota Maria kannattelee sylissään on Kristus. Tätä faktatietoa vasten minä näen ja luen Susanna Salaman teosta valitettavasti siten, että Vladimir Putin rinnastetaan teoksessa Kristukseen, joka antaa teokselle täysin päinvastaisen tunnelman mitä taiteilija on todennäköisesti tarkoittanut... Ikään kuin hirmuhallitsija kohotettaisiin teoksessa maailman pelastajaksi. Tätä ristiriitaista tunnelmaa vahvistaa vielä teoksen nimi: <i>We're all the same</i>, <i>Olemme kaikki samanlaisia</i>.</div><p style="text-align: justify;">Kyllä, kristinuskon mukaan me <i>olemme kaikki samanlaisia</i>, jos viittaamme Raamattuun: "Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi (---)" (1. Moos. 1:27). Tämän vuoksi minusta teos tuntuu todella irvokkaalta ja väärältä. En tahtoisi ketään rinnastettavan Venäjän presidenttiin, saati mustaavan taidehistoriallisten klassikkoteosten mainetta.</p><p style="text-align: justify;">Ymmärrän, että taiteilijat ovat kautta aikojen tehneet pilaa johtajista, hallitsijoita, uskonnoistakin. Mutta taiteilijan tulee tuntea käyttämänsä kuvasto ja sen lukutapa, jotta sitä osaa käyttää oikein. Mielestäni esimerkiksi <a href="https://www.kajstenvall.fi/" target="_blank"><b>Kaj Stenval</b></a>l ja <a href="https://janileinonen.com/" target="_blank"><b>Jani Leinonen</b></a> ovat rohkeita ja taitavat taiteessaan kritiikin, satiirin ja huumorin onnistuneesti.</p><p style="text-align: justify;">Jotta Susanna Salaman teos olisi toiminut minulle poliittisena satiirina, en olisi käyttänyt noin voimakkaasti ja ikonisesti kristilliseen kuvastoon pohjautuvaa teosta, vaan tehnyt esimerkiksi tulkinnan, jossa taiteilija itse imettäisi Putin-kasvoista "lasta". Teoksessa olisi tuolloinkin ollut viittauksia kristilliseen Madonna-kuvastoon, mutta tulkinta olisi ollut terävämpi ja ote raikkaampi. </p><p style="text-align: justify;">Tekstin ei ole tarkoitus kritisoida taiteilijaa henkilökohtaisesti, vaan saada kenties katsojat pysähtymään ja miettimään <i>kuvanlukutaitoa </i>ja taidehistoriallista viittaamista. Olen kirjoittanut aiheesta muun muassa tekstissä <a href="https://hurmioitunut.blogspot.com/2021/09/aito-vai-ei-taideteoksen-alkuperan.html" target="_blank"><b>Aito vai ei? - Taideteoksen alkuperän lähteillä</b></a>.</p><p style="text-align: justify;"></p><div style="text-align: center;"><b>Nyt olisikin mielenkiintoista kuulla, että millaisia ajatuksia teos teissä herättää?</b></div><div style="text-align: center;"><b>Olenko yksin ajatukseni kanssa, vai vähän liian tiukkapipoinen taidehistorioitsija?</b></div><p></p>Hurmioitunuthttp://www.blogger.com/profile/09310408497597126988noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8625102950627676095.post-90875353529796252812024-02-23T16:10:00.001+02:002024-02-23T16:10:19.676+02:00Teosvälitys<p style="text-align: justify;">Taidemaalariliiton <a href="https://www.painters.fi/teosvalitys/" target="_blank"><b>teosvälitys</b></a> alkaa Helsingin Kaapelitehtaalla 8.3.2024, mutta teoksia pääsee katsomaan ja ostamaan jo nyt <a href="https://teosvalitys.painters.fi/galleria/" target="_blank"><b>verkosta</b></a>. Jos ei halua selata kaikkia teoksia läpi, voi rajata hakua esimerkiksi hinnan, koon, tekniikan tai taiteilijan nimen avulla.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmdE1kRlnqRhW3uVzS0MIm4WZWgR_Yjq4Sa5dp4lIkjv21gFYqeFAfWaYn99e_QZj7UCyDH1-_FHrC6jL3wgnsVBlWPo9bffUaEyFAtJqI2r3L4MVUFPTtn6ZpMtYqRoGZSPKuyI-NJKnwdyMPvQ3wwdNIgmY1Jp0mFPxFZs-bpU-w8PInWQ5-O1ncPPw/s1500/alex_markwith-strategy-and-mortality-above-and-below.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1500" data-original-width="1085" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmdE1kRlnqRhW3uVzS0MIm4WZWgR_Yjq4Sa5dp4lIkjv21gFYqeFAfWaYn99e_QZj7UCyDH1-_FHrC6jL3wgnsVBlWPo9bffUaEyFAtJqI2r3L4MVUFPTtn6ZpMtYqRoGZSPKuyI-NJKnwdyMPvQ3wwdNIgmY1Jp0mFPxFZs-bpU-w8PInWQ5-O1ncPPw/w462-h640/alex_markwith-strategy-and-mortality-above-and-below.jpg" width="462" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Alex Markwith: <a href="https://teosvalitys.painters.fi/tuote/strategy-mortality-above-and-below/" target="_blank"><b>Strategy & Mortality</b></a> (Above and Below), 2024, 33x24cm.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2oHAM_Vm6OeZGWvaPfcK45zRDsf8D8HmcoyWig4WU7vdcZI9HKQqwSlqoK8CKfP3gKMg2Y4RtEMU0Ff1tNbKM4OjJULSbDeYGJ6SROieNcRca5ZfIHXMikmAvxiKfDW_i8VUzGvKfzs_kYwGklF6c-B-4IV0nTTxcFP8QrrLIy9FRjL1Y_06b1Q3jbe4/s850/jouni_pajavuori_valoa_lounaasta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="607" data-original-width="850" height="458" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2oHAM_Vm6OeZGWvaPfcK45zRDsf8D8HmcoyWig4WU7vdcZI9HKQqwSlqoK8CKfP3gKMg2Y4RtEMU0Ff1tNbKM4OjJULSbDeYGJ6SROieNcRca5ZfIHXMikmAvxiKfDW_i8VUzGvKfzs_kYwGklF6c-B-4IV0nTTxcFP8QrrLIy9FRjL1Y_06b1Q3jbe4/w640-h458/jouni_pajavuori_valoa_lounaasta.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jouni Pajavuori: <a href="https://teosvalitys.painters.fi/tuote/valoa-lounaasta/" target="_blank"><b>Valoa lounaasta</b></a>, 2020, 36x50cm.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqEkOM8ihHJ_g-ZYWV7bNPESu8hZhAexzg4hyphenhyphen927aKj39-lD5bMKltLPaHhA64D5VauAv28itJQcMLKA8c_vRFnBv012ZNMPOKkJApmF23PQdwZuoW-8nvCmY3-mRdnPxf8q4hzGBHPIsIWoVEB9nTnoSdPYi_WbuWOQC4Kh04UC-iX1HcfNJ_B4MNNss/s1330/juha_kuosmanen_vareily.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1330" data-original-width="1000" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqEkOM8ihHJ_g-ZYWV7bNPESu8hZhAexzg4hyphenhyphen927aKj39-lD5bMKltLPaHhA64D5VauAv28itJQcMLKA8c_vRFnBv012ZNMPOKkJApmF23PQdwZuoW-8nvCmY3-mRdnPxf8q4hzGBHPIsIWoVEB9nTnoSdPYi_WbuWOQC4Kh04UC-iX1HcfNJ_B4MNNss/w482-h640/juha_kuosmanen_vareily.jpg" width="482" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juha Kuosmanen: <a href="https://teosvalitys.painters.fi/tuote/vareily/" target="_blank"><b>Väreily</b></a>, 2023, 60x45cm.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrukk6wN0VS4T59L6cuadvOISbhil2SFNSpnkTvZV23nE_SEMgWwxbYvgEmo9XC2iALWGSnYbxDeeaZ5LWWEBfzIILKjrx1bRNJbIF2zLVoRhbHxQT_kBZ44eEepgVCOcnQ_iZ28yMFvcttchSbsnHsOhdHRmJjK4VQ_FXwKJgzuOc-3L2loMwUv18QOk/s572/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="572" data-original-width="425" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrukk6wN0VS4T59L6cuadvOISbhil2SFNSpnkTvZV23nE_SEMgWwxbYvgEmo9XC2iALWGSnYbxDeeaZ5LWWEBfzIILKjrx1bRNJbIF2zLVoRhbHxQT_kBZ44eEepgVCOcnQ_iZ28yMFvcttchSbsnHsOhdHRmJjK4VQ_FXwKJgzuOc-3L2loMwUv18QOk/w476-h640/2.jpg" width="476" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Shahrzad Hazrati: <a href="https://teosvalitys.painters.fi/tuote/ilo/" target="_blank"><b>Ilo</b></a>, 2024, 60x45cm.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjC5h2zC7GtI0OAznjQdKJAAmZAKsJEqGkki-vCGc24Y2-fTNkWHOLDaii28o7KV_Igxf415aVGqufx-91mS9wOPjstTmdd4yCwwtn2EA9Lt0yUxTgLzzA5M2PGGeIi5wRvfZSvhyphenhyphenmoFx-EcZ3LCo24H_9dilt0bo6NM5dZ7ZL9vYjKTzCYqbwb70PAY_E/s709/Nokikkain.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="704" data-original-width="709" height="398" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjC5h2zC7GtI0OAznjQdKJAAmZAKsJEqGkki-vCGc24Y2-fTNkWHOLDaii28o7KV_Igxf415aVGqufx-91mS9wOPjstTmdd4yCwwtn2EA9Lt0yUxTgLzzA5M2PGGeIi5wRvfZSvhyphenhyphenmoFx-EcZ3LCo24H_9dilt0bo6NM5dZ7ZL9vYjKTzCYqbwb70PAY_E/w400-h398/Nokikkain.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Marja Kolu: <a href="https://teosvalitys.painters.fi/tuote/nokikkain/" target="_blank"><b>Nokikkain</b></a>, 2023, 40x40cm.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhd_zlr4MGXMqxk0QBtLt1-oN13xuuq253mNVjKfcERytxVF_SFeqss2cqgOsuAezH8v53ae7y-Abijo8oni5bsSzHYBn0MiUH58jpZOMdaAUTZ34uL_cBfnSaYYgSUev3IFI3NU4tRfCv-uqtAmdZ6_SJkmO8xNUL8ex2V-zoczQKf7tzrk9gqplGykW8/s1006/anna_aho_tea.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1004" data-original-width="1006" height="638" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhd_zlr4MGXMqxk0QBtLt1-oN13xuuq253mNVjKfcERytxVF_SFeqss2cqgOsuAezH8v53ae7y-Abijo8oni5bsSzHYBn0MiUH58jpZOMdaAUTZ34uL_cBfnSaYYgSUev3IFI3NU4tRfCv-uqtAmdZ6_SJkmO8xNUL8ex2V-zoczQKf7tzrk9gqplGykW8/w640-h638/anna_aho_tea.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Anna Aho: <a href="https://teosvalitys.painters.fi/tuote/tea-for-two/" target="_blank"><b>Tea for two</b></a>, 2023, 100x100cm.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioG_C8qGbTwd-Nzu-UWugA71NW-MrKXA1-tFaeqSiLz0id4Rn3gy4dwe7mA7n6RSR6BXp6TXlY1VnH9KDAAz83AU3hN-JwGUDdZfZfBcx9wDeaSLTZ7Lwy0piap0TSOrLwtvRYMLEtJnU34HUFlGj7-v0oJ3lqaeeE_09YPNUNvcqUo2JsIr3zrthms6g/s1024/Eliina_Hurtig_Hanging-1024x1021.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1021" data-original-width="1024" height="638" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioG_C8qGbTwd-Nzu-UWugA71NW-MrKXA1-tFaeqSiLz0id4Rn3gy4dwe7mA7n6RSR6BXp6TXlY1VnH9KDAAz83AU3hN-JwGUDdZfZfBcx9wDeaSLTZ7Lwy0piap0TSOrLwtvRYMLEtJnU34HUFlGj7-v0oJ3lqaeeE_09YPNUNvcqUo2JsIr3zrthms6g/w640-h638/Eliina_Hurtig_Hanging-1024x1021.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Eliina Hurtig: <a href="https://teosvalitys.painters.fi/tuote/hanging-with-friends/" target="_blank"><b>Hanging with friends</b></a>, 2024, 100x100cm.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpY2s1wWiyZYyCqNlivt-p4nHiJDy43zs3hUMicsuJRXfNW-lRwZLQ9pkBuNdxz0AMiJssK3nJKnxrgudLRMqiV0y-6VXVLM3Le7QLXqFBW-NZYlvO5AG9PxcHW-Bv0sQvBZnVYE0FkaLo-Vq1i6n40_w5FHLB1T-atQLQ5VxBr4eooZfk5dmdvpC1SrE/s2560/veera_tamminen_luonnoskirja2283-scaled.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2560" data-original-width="1849" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpY2s1wWiyZYyCqNlivt-p4nHiJDy43zs3hUMicsuJRXfNW-lRwZLQ9pkBuNdxz0AMiJssK3nJKnxrgudLRMqiV0y-6VXVLM3Le7QLXqFBW-NZYlvO5AG9PxcHW-Bv0sQvBZnVYE0FkaLo-Vq1i6n40_w5FHLB1T-atQLQ5VxBr4eooZfk5dmdvpC1SrE/w462-h640/veera_tamminen_luonnoskirja2283-scaled.jpg" width="462" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Veera Tamminen: <a href="https://teosvalitys.painters.fi/tuote/luonnoskirja-22-83/" target="_blank"><b>Luonnoskirja 22/83</b></a>, 2024, 30x21cm.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8mnLjcORqBeBSE-LlM62FJg8BAlDwzZURUkcTMOaWrqxKlKhvzLN8uCawnlahL8QBxKBkXX0d2YCTQkByjtPtuxL-SaSesZzqou-77lRn7qX8aWnPupWjeM2a4srrX1d2JfXhiT5bJfQ4UZq8LztRrYU-HmbOis-BNwt8vEQ6zIrEVRq1Xatf_cap7EI/s1536/eramies_kaisamaisa_perhepotretti-1174x1536.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="1174" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8mnLjcORqBeBSE-LlM62FJg8BAlDwzZURUkcTMOaWrqxKlKhvzLN8uCawnlahL8QBxKBkXX0d2YCTQkByjtPtuxL-SaSesZzqou-77lRn7qX8aWnPupWjeM2a4srrX1d2JfXhiT5bJfQ4UZq8LztRrYU-HmbOis-BNwt8vEQ6zIrEVRq1Xatf_cap7EI/w490-h640/eramies_kaisamaisa_perhepotretti-1174x1536.jpg" width="490" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kaisamaisa Erämies: <a href="https://teosvalitys.painters.fi/tuote/perhepotretti/" target="_blank"><b>Perhepotretti</b></a>, 2022, 56x43cm.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_J-ous0TghbXuri8Jf_4Fi5A-MnOQ0xwl3fSRpUVgTIGTGx1rmYP8rPH_P-DV_NRYGYDOVVLYHzHzIlWkwVPJFkoTtfLI61Fms7kd2hKjov4rEPhJfp9tXquUJvIEQJy7BfVrPPVvWqRVy8wr52d9HiQt1l9sYFkjtp_HP8ccR_p3Oc6JIcdJCgMbIaE/s1280/KU7999.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="795" data-original-width="1280" height="398" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_J-ous0TghbXuri8Jf_4Fi5A-MnOQ0xwl3fSRpUVgTIGTGx1rmYP8rPH_P-DV_NRYGYDOVVLYHzHzIlWkwVPJFkoTtfLI61Fms7kd2hKjov4rEPhJfp9tXquUJvIEQJy7BfVrPPVvWqRVy8wr52d9HiQt1l9sYFkjtp_HP8ccR_p3Oc6JIcdJCgMbIaE/w640-h398/KU7999.jpeg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kristiina Uusitalo: <a href="https://teosvalitys.painters.fi/tuote/kohti-kirkkainta-pimeaa-ii/" target="_blank"><b>Kohti kirkkainta pimeää II</b></a>, 2021, 80x130cm.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4KzmuBg0Yo_y0mFGjru19Md75PQ5kEoJ3VadNNrEMKWUuJiYHSFIN0J534xGHygc4qDAPOAcjr8zeE0rs8Cfr05wfGi_760DiauBia0EYhinaEeVGSXkZSfAzEQKJVlxCQD2MeRz5E3_Q-WZckFJwFnfdv9bzWTDSyjs7t62YNLrxe__HdTn7-1YjlUw/s2133/starr_saija_kaikki.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2133" data-original-width="1500" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4KzmuBg0Yo_y0mFGjru19Md75PQ5kEoJ3VadNNrEMKWUuJiYHSFIN0J534xGHygc4qDAPOAcjr8zeE0rs8Cfr05wfGi_760DiauBia0EYhinaEeVGSXkZSfAzEQKJVlxCQD2MeRz5E3_Q-WZckFJwFnfdv9bzWTDSyjs7t62YNLrxe__HdTn7-1YjlUw/w450-h640/starr_saija_kaikki.jpg" width="450" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Saija Starr: <a href="https://teosvalitys.painters.fi/tuote/kaikki-ennallaan-paitsi-mina/" target="_blank"><b>Kaikki ennallaan, paitsi minä</b></a>, 2023, 100x70cm.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9earzW5SXkhhl1A5sLurP17F_KrfOVWA5AkrN2_Pylfo0fz80pZOp_awtZmiNI1ORpSPRlu7A17LAmx7ShmhJt8NTo-hhnpu3l6VVIt-vh9vIKCv6A8cAw5Bm4dsiKCJcBf6bK3m-ByJCpC7a2Lg15-pg60x9c5fboJmeDTCVhN_VHYq_wcSJG-f-hks/s2560/hannes_helki_hows-it-hanging-I-scaled.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2560" data-original-width="1584" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9earzW5SXkhhl1A5sLurP17F_KrfOVWA5AkrN2_Pylfo0fz80pZOp_awtZmiNI1ORpSPRlu7A17LAmx7ShmhJt8NTo-hhnpu3l6VVIt-vh9vIKCv6A8cAw5Bm4dsiKCJcBf6bK3m-ByJCpC7a2Lg15-pg60x9c5fboJmeDTCVhN_VHYq_wcSJG-f-hks/w396-h640/hannes_helki_hows-it-hanging-I-scaled.jpg" width="396" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hannes Helki: <a href="https://teosvalitys.painters.fi/tuote/hows-it-hanging-i/" target="_blank"><b>How's it hanging I</b></a>, 2020, 80x50cm.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlPjZKPOFVu4CqGt0HJdFlUF4VuIIFfwtA2dFeRy8egknOAcWmb1zHrSW_m_IpAxC1hlR114peG1ndw9HLgdcaiU2lsSvyyyhPKc8abpVl0oXQdQ6GszGLCqNGXdA7rVvTBZfwtsSo1bW2h2A1BO0Y8sudYxispItFc-8hu31SUkLA_DNQJIeAoHmdTbY/s2048/olli_uskali_1729.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="2044" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlPjZKPOFVu4CqGt0HJdFlUF4VuIIFfwtA2dFeRy8egknOAcWmb1zHrSW_m_IpAxC1hlR114peG1ndw9HLgdcaiU2lsSvyyyhPKc8abpVl0oXQdQ6GszGLCqNGXdA7rVvTBZfwtsSo1bW2h2A1BO0Y8sudYxispItFc-8hu31SUkLA_DNQJIeAoHmdTbY/w638-h640/olli_uskali_1729.jpg" width="638" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Olli Uskali: <a href="https://teosvalitys.painters.fi/tuote/1729/" target="_blank"><b>17:29</b></a>, 2024, 50x50cm. </td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWcnKUhCj2QpTZ5P9333pivm-xeXNbUam-oUtN5aWL1O0k59fw_EWR4oQGOq9vbUgR2KRNFnO4RhRynWdX0k4lEPrXrRIzj4GqoM2xCrgqhHcp6798MKTUNo7Tb0fLzFBN7Q7Ddx_W73TLtsdmfZXSJZ66UN9Ra5nY9j7wfTbdXTrImsQjfsLEb4G1UDU/s1505/Jenni_Tuulia_Siltala_Blue_Beach_Sunset-2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1505" data-original-width="1500" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWcnKUhCj2QpTZ5P9333pivm-xeXNbUam-oUtN5aWL1O0k59fw_EWR4oQGOq9vbUgR2KRNFnO4RhRynWdX0k4lEPrXrRIzj4GqoM2xCrgqhHcp6798MKTUNo7Tb0fLzFBN7Q7Ddx_W73TLtsdmfZXSJZ66UN9Ra5nY9j7wfTbdXTrImsQjfsLEb4G1UDU/w638-h640/Jenni_Tuulia_Siltala_Blue_Beach_Sunset-2.jpg" width="638" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jenni Tuulia Siltala: <a href="https://teosvalitys.painters.fi/tuote/blue-beach-sunset/" target="_blank"><b>Blue Beach Sunset</b></a>, 2022, 50x50cm.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitHndVaL740xHLA3f6x3nWXKEubXfDgNEIxJS1JsQuSLBY21fDRWDvF6_bPe-gXPLXX6Y5DtY6jO7o3vHfyg7BTdGFVAoZoSMyGgu0PTGcH9PK71d2hk9Q2kMG8dfsxuOlIjgWWlUtSdwFyzs5SP8QygZyhSTwmlsDkSKpZclGwIZ0i4BaFuGhpsVQyis/s1024/kristina_isaksson_rajaton-1024x1005.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1005" data-original-width="1024" height="628" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitHndVaL740xHLA3f6x3nWXKEubXfDgNEIxJS1JsQuSLBY21fDRWDvF6_bPe-gXPLXX6Y5DtY6jO7o3vHfyg7BTdGFVAoZoSMyGgu0PTGcH9PK71d2hk9Q2kMG8dfsxuOlIjgWWlUtSdwFyzs5SP8QygZyhSTwmlsDkSKpZclGwIZ0i4BaFuGhpsVQyis/w640-h628/kristina_isaksson_rajaton-1024x1005.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kristina Isaksson: <a href="https://teosvalitys.painters.fi/tuote/rajaton/" target="_blank"><b>Rajaton</b></a>, 2023, 100x100cm.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6y4bJBk92jMTvvj6IXwlM6UFjMj4LT-qS2zMZiispkSKvV09Aj35xvWgz3OQHPlgxq9NvcMTr7fQmTa0r9zR2TCYnDfMEI1YX47sKESOhFcAE62ClhzFv8bJ0H79P8tb_3U4suZN8AuSdms4ENWcRPN4z7bYcTVkAcOcXoCCPANiNU2tPIG4_h_DAUOg/s2362/markku_laakso_caravaggion_kangas-kesa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2362" data-original-width="1632" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6y4bJBk92jMTvvj6IXwlM6UFjMj4LT-qS2zMZiispkSKvV09Aj35xvWgz3OQHPlgxq9NvcMTr7fQmTa0r9zR2TCYnDfMEI1YX47sKESOhFcAE62ClhzFv8bJ0H79P8tb_3U4suZN8AuSdms4ENWcRPN4z7bYcTVkAcOcXoCCPANiNU2tPIG4_h_DAUOg/w442-h640/markku_laakso_caravaggion_kangas-kesa.jpg" width="442" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Markku Laakso: <a href="https://teosvalitys.painters.fi/tuote/caravaggion-kangas-kesa/" target="_blank"><b>Caravaggion kangas - Kesä</b></a>, 2021, 200x140cm.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicauiKY3jW7lUq4ElcDTOxBdSP0tvgU5v5i7suvFs4PByIlVVGzrbMiJ80e1Jz9nfpN2B7uITG8sOBSzSLQ3tbOEKyrgrimMDlsa764Nc7Z_GB_xaJiyG7zItUNaC54P-1pTYuFmSwYL25KQhssJTJXd14-F1fqRR3IkA4lrKvT7HNAGh1G3DhL1jSLY4/s1536/tuomas_korkalo_romantikonpaivauni2-1088x1536.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="1088" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicauiKY3jW7lUq4ElcDTOxBdSP0tvgU5v5i7suvFs4PByIlVVGzrbMiJ80e1Jz9nfpN2B7uITG8sOBSzSLQ3tbOEKyrgrimMDlsa764Nc7Z_GB_xaJiyG7zItUNaC54P-1pTYuFmSwYL25KQhssJTJXd14-F1fqRR3IkA4lrKvT7HNAGh1G3DhL1jSLY4/w454-h640/tuomas_korkalo_romantikonpaivauni2-1088x1536.jpg" width="454" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tuomas Korkalo: <a href="https://teosvalitys.painters.fi/tuote/romantikon-paivauni-ii/" target="_blank"><b>Romantikon päiväuni II</b></a>, 2023, 170x120cm.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJPT92cRbEb_OfkIKCBIhliqbNJtXViZG_r9dpD3xcbraqi6Xho2PQ0X_-Oez7xir0clYibrg1zATfOT4vzrP4zODYXs7ycHDa5zneYdDrRlbtU0KJBm5_fFrx5s2p6qrC1X4KO9yaN2p5YwoFjWZuVzIUv3ywzR9Q-tYC-Vv2U-3dNoFDhLpZ-cQCPuE/s2560/jenny_olkkonen_aiti-scaled.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2560" data-original-width="2526" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJPT92cRbEb_OfkIKCBIhliqbNJtXViZG_r9dpD3xcbraqi6Xho2PQ0X_-Oez7xir0clYibrg1zATfOT4vzrP4zODYXs7ycHDa5zneYdDrRlbtU0KJBm5_fFrx5s2p6qrC1X4KO9yaN2p5YwoFjWZuVzIUv3ywzR9Q-tYC-Vv2U-3dNoFDhLpZ-cQCPuE/w632-h640/jenny_olkkonen_aiti-scaled.jpeg" width="632" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jenny Olkkonen: <a href="https://teosvalitys.painters.fi/tuote/aiti-ja-lapsi/" target="_blank"><b>Äiti ja lapsi</b></a>, 2024, 28x28cm.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwNh2nY8XxNnBbjke2oy9wyKRdQQ1DUiJNF_6PZUcs9EDaraC0E8E_iHFDlafQd4kXl4-oVs3AArX_iDh3V7rA2fW44uso5iJ4od3Uyume0F5dYCT-HARWWqP0exPzqjJfhF_V-JQpBW0s97n86exao_KPQyGuAChumMEmUB4GKv9ZtFyzw5_jdfEnajc/s1238/Sini_Kallio__Denued_.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1238" data-original-width="917" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwNh2nY8XxNnBbjke2oy9wyKRdQQ1DUiJNF_6PZUcs9EDaraC0E8E_iHFDlafQd4kXl4-oVs3AArX_iDh3V7rA2fW44uso5iJ4od3Uyume0F5dYCT-HARWWqP0exPzqjJfhF_V-JQpBW0s97n86exao_KPQyGuAChumMEmUB4GKv9ZtFyzw5_jdfEnajc/w474-h640/Sini_Kallio__Denued_.jpg" width="474" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sini Kallio: <a href="https://teosvalitys.painters.fi/tuote/denued/" target="_blank"><b>Denued</b></a>, 2024, 40x30cm.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgLwzHquclEInMnnLGRqJgX7W9Qcf5tLATERmdO452deXzbwQ718dX_SBND-va-Q7izqVx5VsQc3gU0B9yIbGrkgVeQb7UgLYIpsPW8DE_kF8Z8NcJ9lHey4qMFuubBCgg279EQpS2-gkHc4CMOU1_B3NMIWvmxSby-BtOrr9sUPqmKBSTE9yfHqMRyDA/s1024/tiina_tainio_anna-1024x1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="1024" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgLwzHquclEInMnnLGRqJgX7W9Qcf5tLATERmdO452deXzbwQ718dX_SBND-va-Q7izqVx5VsQc3gU0B9yIbGrkgVeQb7UgLYIpsPW8DE_kF8Z8NcJ9lHey4qMFuubBCgg279EQpS2-gkHc4CMOU1_B3NMIWvmxSby-BtOrr9sUPqmKBSTE9yfHqMRyDA/w640-h640/tiina_tainio_anna-1024x1024.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tiina Tainio: <a href="https://teosvalitys.painters.fi/tuote/anna-sisaisen-rauhasi-levita-ymparillesi/" target="_blank"><b>Anna sisäisen rauhasi levitä ympärillesi</b></a>, 2023, 80x80cm.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinLh6qtDwg0cooSCLeP-SMsDEiwn4UeDrk7xxKEp5qH7yVtixK1_B7nT_oZRq9XiJeeKitiv0-FyO2a3VlBRcCRe4Zym4KWNiU4iUEacCui5ECMy-W88cRTSM5Iou60F5Lr5_or-ZPZO9vIrD4K85y0Y8fi3W4_KwoGuRLdL7fRep8b_SM4gqW0QoFArQ/s1000/Ville_Raty_CityDelight.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1000" data-original-width="702" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinLh6qtDwg0cooSCLeP-SMsDEiwn4UeDrk7xxKEp5qH7yVtixK1_B7nT_oZRq9XiJeeKitiv0-FyO2a3VlBRcCRe4Zym4KWNiU4iUEacCui5ECMy-W88cRTSM5Iou60F5Lr5_or-ZPZO9vIrD4K85y0Y8fi3W4_KwoGuRLdL7fRep8b_SM4gqW0QoFArQ/w450-h640/Ville_Raty_CityDelight.jpg" width="450" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ville Räty: <a href="https://teosvalitys.painters.fi/tuote/city-delight/" target="_blank"><b>City Delight</b></a>, 2022, 70x50cm.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7v6WkyjEF53Pa-6pVPY1Z3l_e0jaCUE_KoxALzRlzhRmMW_V9dAtgqebcEHll6ZJxR03tkGwxplV4d5DEjyKJXiHYJqg5M6q1Ed7TVNqn8px77eM3syB_UGv4XIDmJRB72eWcrgpYH9Y9wVOLl9vGOna9-FnPl_WQcHKmMS5eVk7FQvZwXJlD5DV9g_Q/s1332/Emmi_Tavela_Hedelmat-poydalla.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1332" data-original-width="1125" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7v6WkyjEF53Pa-6pVPY1Z3l_e0jaCUE_KoxALzRlzhRmMW_V9dAtgqebcEHll6ZJxR03tkGwxplV4d5DEjyKJXiHYJqg5M6q1Ed7TVNqn8px77eM3syB_UGv4XIDmJRB72eWcrgpYH9Y9wVOLl9vGOna9-FnPl_WQcHKmMS5eVk7FQvZwXJlD5DV9g_Q/w540-h640/Emmi_Tavela_Hedelmat-poydalla.jpg" width="540" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Emmi Tavela: <a href="https://teosvalitys.painters.fi/tuote/hedelmat-poydalla/" target="_blank"><b>Hedelmät pöydällä</b></a>, 2023, 120x100cm.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNdbN-SxBArx5DpZdnY3w4OyW7ZWYUXm9ZOUAo36WzR60oWSssOjk-yhX5zCNcAAENJKsXctkOCWjtnAkg74aoaoaNfZu-ot56kdusDfRtLhv_rOWskD7elnTokxElhG2XGZinoRiKCU9peDkG1BCL6v2HFHibbOoCm7qGV_LCztN0Vaw96mPTOoYV5Z8/s2400/senja_teriaho_kuuntelijani.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1702" data-original-width="2400" height="454" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNdbN-SxBArx5DpZdnY3w4OyW7ZWYUXm9ZOUAo36WzR60oWSssOjk-yhX5zCNcAAENJKsXctkOCWjtnAkg74aoaoaNfZu-ot56kdusDfRtLhv_rOWskD7elnTokxElhG2XGZinoRiKCU9peDkG1BCL6v2HFHibbOoCm7qGV_LCztN0Vaw96mPTOoYV5Z8/w640-h454/senja_teriaho_kuuntelijani.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Senja Teriaho: <a href="https://teosvalitys.painters.fi/tuote/kuuntelijani-tyyni-ja-tuomitsematon/" target="_blank"><b>Kuuntelijani tyyni ja tuomitsematon</b></a>, 2023, 50x70cm.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGwTQy4tIeWFe-KZKZiWVxz56rj-lelrsZmeoMCYMmpH0_yREiDdzWS1iBW0-OQanfFUuoFOzxcHqnZFN7f4K_9NFqRvYzVkust8t9NLTq-AFEMEXXEXiNsPzzBpfvv7gt6FDJIP71il_4FRdDkQDGinvvf0s8Llg9YzNCs6AP7TnlWp6hIW23Q1-SRqw/s2560/elina_sarlin_nightfall2-scaled.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2116" data-original-width="2560" height="530" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGwTQy4tIeWFe-KZKZiWVxz56rj-lelrsZmeoMCYMmpH0_yREiDdzWS1iBW0-OQanfFUuoFOzxcHqnZFN7f4K_9NFqRvYzVkust8t9NLTq-AFEMEXXEXiNsPzzBpfvv7gt6FDJIP71il_4FRdDkQDGinvvf0s8Llg9YzNCs6AP7TnlWp6hIW23Q1-SRqw/w640-h530/elina_sarlin_nightfall2-scaled.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Elina Sarlin: <a href="https://teosvalitys.painters.fi/tuote/the-nightfall-ii/" target="_blank"><b>The Nightfall II</b></a>, 2023, 124x150cm.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZJXYyajYhM8REK9rWxnkcE-ohsqeHqEt7jymAOnyzqMCKfzWZtrYuoaeZw2NvUtCifw5p1qLy5IbSfTXgMZl4PRzogMVZPCnUIkSvu0AV07_xY-Y7ktFPClO0FAE_0MrEdzMaagO2qQS-mhAOgw8a_Crae4lbrXOjcc0hGXhM3liiyTEhtH-5jvOfkoQ/s1024/jenni_ypparila_happyface-1-946x1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="946" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZJXYyajYhM8REK9rWxnkcE-ohsqeHqEt7jymAOnyzqMCKfzWZtrYuoaeZw2NvUtCifw5p1qLy5IbSfTXgMZl4PRzogMVZPCnUIkSvu0AV07_xY-Y7ktFPClO0FAE_0MrEdzMaagO2qQS-mhAOgw8a_Crae4lbrXOjcc0hGXhM3liiyTEhtH-5jvOfkoQ/w592-h640/jenni_ypparila_happyface-1-946x1024.jpg" width="592" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jenni Yppärilä: <a href="https://teosvalitys.painters.fi/tuote/happy-face/" target="_blank"><b>Happy face</b></a>, 2023, 60x46cm.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi08var3eZyrDFLl0HPECDZAs_aAF3GA5bIzpdmJS0sc9HJiZ_Z9CHsOqUD2yvzVFLl-7zjJkXf0rh4QsdaVNn7luKBAhdoP80_pVbEDFfJjXgQ6gWHDTh_yY3PmDuyDMh7uajSjDc4eKQOyYRzvRnshTraZjhnU2nIKmb119VBwY9HgzGzyvM0v8ZmOX4/s1024/Kankaanranta_Mira_Nimeton-906x1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="906" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi08var3eZyrDFLl0HPECDZAs_aAF3GA5bIzpdmJS0sc9HJiZ_Z9CHsOqUD2yvzVFLl-7zjJkXf0rh4QsdaVNn7luKBAhdoP80_pVbEDFfJjXgQ6gWHDTh_yY3PmDuyDMh7uajSjDc4eKQOyYRzvRnshTraZjhnU2nIKmb119VBwY9HgzGzyvM0v8ZmOX4/w354-h400/Kankaanranta_Mira_Nimeton-906x1024.jpg" width="354" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mira Kankaanranta: <a href="https://teosvalitys.painters.fi/tuote/nimeton-5/" target="_blank"><b>Nimetön</b></a>, 2023, 41x53cm.</td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7Rrv2mpjEOUapduOft2iHv5fwgHZoc6Kl8RPbB-uEQSHq7DMnhrnlFImFURhgPdhyphenhyphenh7AkGMj7DTEn0tK3-ASa5A9ZEOuy-Om2iAfRPkiUmXR8lYdytYOdzaD2EJaGOh8p8l-IU2bVxN4-r_E3S2ojSK3DwEO8hK7eM6whiEyHVSXDsDgE0ZmU_OmIt2g/s1575/gary%C2%B4slastdanceinestepona2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><img border="0" data-original-height="1575" data-original-width="1269" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7Rrv2mpjEOUapduOft2iHv5fwgHZoc6Kl8RPbB-uEQSHq7DMnhrnlFImFURhgPdhyphenhyphenh7AkGMj7DTEn0tK3-ASa5A9ZEOuy-Om2iAfRPkiUmXR8lYdytYOdzaD2EJaGOh8p8l-IU2bVxN4-r_E3S2ojSK3DwEO8hK7eM6whiEyHVSXDsDgE0ZmU_OmIt2g/w516-h640/gary%C2%B4slastdanceinestepona2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="516" /></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mikko Hallikainen: <a href="https://teosvalitys.painters.fi/tuote/last-dance-in-estepona/" target="_blank"><b>Last Dance In Estepona</b></a>, 2023, 80x65cm.</td></tr></tbody></table></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqoq5lTeBTrY64KD1K3oFl9jr-s-tC-52RuWGbGtIospsMg3ceUntpgmQrHwX4rt46WtFe1hDBr8__1zE6wZob4OOGLmXFs9H-iFauoMMPbJNWek8iyQRtnYh5Q0a_mxYKU7kkqogyYmoFKQMLivKQvng24KwBy71qrukyQl3Z_1KXcmh3YvA8BJTWqJY/s640/IMG_8171.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="484" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqoq5lTeBTrY64KD1K3oFl9jr-s-tC-52RuWGbGtIospsMg3ceUntpgmQrHwX4rt46WtFe1hDBr8__1zE6wZob4OOGLmXFs9H-iFauoMMPbJNWek8iyQRtnYh5Q0a_mxYKU7kkqogyYmoFKQMLivKQvng24KwBy71qrukyQl3Z_1KXcmh3YvA8BJTWqJY/w484-h640/IMG_8171.jpeg" width="484" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Anna Seppälä: <a href="https://teosvalitys.painters.fi/tuote/huojuva-minuus/" target="_blank"><b>Huojuva minuus</b></a>, 2023, 85x64cm.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbbBpyo2Ms50YiZQJRWXhlTYVmKl7tZVI_6B8FvXvOQuTRl4CISSIQmL3bNEjo0aFfcaM8xVgLV3PwFc6h-6dedWSQACPysuY9IaODVeg_xS5lOeMU2ujvjDxU1HlXaTuGHOt_ZctTd_aU_VA82AcBYnbrEN1OsURRhWQLQSfPOFFITmvAqHgBQB2r0z4/s1181/samuli_heimoonen_kikka.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1181" data-original-width="937" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbbBpyo2Ms50YiZQJRWXhlTYVmKl7tZVI_6B8FvXvOQuTRl4CISSIQmL3bNEjo0aFfcaM8xVgLV3PwFc6h-6dedWSQACPysuY9IaODVeg_xS5lOeMU2ujvjDxU1HlXaTuGHOt_ZctTd_aU_VA82AcBYnbrEN1OsURRhWQLQSfPOFFITmvAqHgBQB2r0z4/w508-h640/samuli_heimoonen_kikka.jpg" width="508" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Samuli Heimonen: <a href="https://teosvalitys.painters.fi/tuote/kikka/" target="_blank"><b>Kikka</b></a>, 2021, 100x80cm.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Myynnissä on valtavasti hienoja teoksia, joista monet varmasti löytävät mieleisensä. Täältä löytää myös uusia seurattavia taiteilijoita, kun pääsee näkemään monenlaista kädenjälkeä. </div>Hurmioitunuthttp://www.blogger.com/profile/09310408497597126988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8625102950627676095.post-91257314299759567822024-02-21T17:56:00.000+02:002024-02-21T17:56:38.297+02:00Kohtaamisia maalaustyöpajassa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjC_neaSyKjn253bBFe4S4rwXHwViPLKfSUR8ByeIEGPm6sKMHmDJZUNEWKMsZ4m03GhX6ODbj4Q-C-8FiAvnFlcFxXAMYwni_N2-xXZeAgqII1cresfeuYcVXn0l5BXYl3jnVwSVNs-EYONY7c2vK_ATJWGa3UUi9tAVV4W-MrxD-8QKgqpAGtk755OpA/s1276/Seinamaalauskuva_1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="718" data-original-width="1276" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjC_neaSyKjn253bBFe4S4rwXHwViPLKfSUR8ByeIEGPm6sKMHmDJZUNEWKMsZ4m03GhX6ODbj4Q-C-8FiAvnFlcFxXAMYwni_N2-xXZeAgqII1cresfeuYcVXn0l5BXYl3jnVwSVNs-EYONY7c2vK_ATJWGa3UUi9tAVV4W-MrxD-8QKgqpAGtk755OpA/w640-h360/Seinamaalauskuva_1.jpg" width="640" /></a></div><p style="text-align: justify;">Itä-Suomen yliopistossa (University of Eastern Finland, UEF) on käynnissä mielenkiintoinen ja tärkeä <a href="https://uefconnect.uef.fi/tutkimusryhma/ryhmienvalisia-suhteita-ja-paikallisia-kohtaamisia-%E2%80%93-maahanmuuttajataustaisten-ja-suomalaisten-nuorten-mielikuvia-toisistaan-elamastaan-ja-tulevaisuudestaan-monikulttuurisessa-savossa/" target="_blank"><b>tutkimushanke</b></a> (2023-2026): "Ryhmienvälisiä suhteita ja paikallisia kohtaamisia – Maahanmuuttajataustaisten ja suomalaisten nuorten mielikuvia toisistaan, elämästään ja tulevaisuudestaan monikulttuurisessa Savossa". Hankkeessa on mukana suomalaisnuorten lisäksi maahanmuuttajanuoria Ukrainasta, Syyriasta ja Iranista. Heidän taidelähtöinen työskentelynsä taidetyöpajoissa toimii nuorten kohtaamispaikkana ja tutkimusaineiston tuottamisen menetelmänä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsEZihlx5d3jqxVorZMeow4vTR8cAGWdOYQ1CB-0o1vFKn1vxMaMnhwsebAGbx0-nVkUoVLsfqIDz0C8kXtx_2OJojNvb3wY29AOlejQgvfQdU-_LQtyCIzxLy3Ke-4q7yJxY2N0DLt8wCeE9iaqhyphenhyphenHfF_YwgDTJtsEbo0YsHWksZcwihB6_7GRINfUL0/s1276/Seinamaalauskuva_2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="718" data-original-width="1276" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsEZihlx5d3jqxVorZMeow4vTR8cAGWdOYQ1CB-0o1vFKn1vxMaMnhwsebAGbx0-nVkUoVLsfqIDz0C8kXtx_2OJojNvb3wY29AOlejQgvfQdU-_LQtyCIzxLy3Ke-4q7yJxY2N0DLt8wCeE9iaqhyphenhyphenHfF_YwgDTJtsEbo0YsHWksZcwihB6_7GRINfUL0/w640-h360/Seinamaalauskuva_2.jpg" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8EmMoSJCI9WncQyJTTmYUlGD-_dC1vPMOOrZO0S3JnBnUHF5V-nKCD1lrbCxDXOIyypcp7IDJ8kW8qvUHNwUtu_DGRtGRec2p1fRZyyAupQMlyodaCAulc6wFzTLMCIbbF-n8_Qj8TF1WIaw1hTsY8IWjB7DQPrtok9hMdibBizPYt-Nxu9vc5Jy1PbI/s1276/Seinamaalauskuva_3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="718" data-original-width="1276" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8EmMoSJCI9WncQyJTTmYUlGD-_dC1vPMOOrZO0S3JnBnUHF5V-nKCD1lrbCxDXOIyypcp7IDJ8kW8qvUHNwUtu_DGRtGRec2p1fRZyyAupQMlyodaCAulc6wFzTLMCIbbF-n8_Qj8TF1WIaw1hTsY8IWjB7DQPrtok9hMdibBizPYt-Nxu9vc5Jy1PbI/w640-h360/Seinamaalauskuva_3.jpg" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBfCZ6QFfVbNuRUF9HsZT57JPJdkhbNiX2BP2BImqboGCVYJBMrGCSHZu7GcaVXDQhUAtXmEIm1q0IgkQvJF1SU5vSgTTj6uTPjQrJyWPcXfaLvr3jAEyPgKNSWVqp8SWaoBC25I0HgkvpUJ0tOCbkdbEhLMhfm59LdXQRLAhCtP8vL-_-4lNl1TBjZ70/s1466/Seinamaalauskuva_4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1466" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBfCZ6QFfVbNuRUF9HsZT57JPJdkhbNiX2BP2BImqboGCVYJBMrGCSHZu7GcaVXDQhUAtXmEIm1q0IgkQvJF1SU5vSgTTj6uTPjQrJyWPcXfaLvr3jAEyPgKNSWVqp8SWaoBC25I0HgkvpUJ0tOCbkdbEhLMhfm59LdXQRLAhCtP8vL-_-4lNl1TBjZ70/w434-h640/Seinamaalauskuva_4.jpg" width="434" /></a></div><p style="text-align: justify;">Tutkimushankkeen rahoittaa <a href="https://koneensaatio.fi/apurahat-ja-residenssipaikat/ryhmienvalisia-suhteita-ja-paikallisia-kohtaamisia-maahanmuuttajataustaisten-ja-suomalaisten-nuorten-mielikuvia-toisistaan-elamastaan-ja-tulevaisuudestaan-monikulttuurisessa-savossa/" target="_blank"><b>Koneen Säätiö</b></a> ja sitä johtaa sosiaalipsykologian yliopistonlehtori Jari Martikainen. Hänellä on vuosien kokemus ja vahva tutkimuspohja muun muassa <a href="https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/36588" target="_blank"><b>taidelähtöisten menetelmien</b></a> hyödyntämisestä.</p><p style="text-align: justify;">Yksi hankkeeseen sisältyvistä taidetyöpajoista toteutettiin yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston, Siilinjärven kansalaisopiston ja Pohjois-Savon hyvinvointialueen kesken. Nuoret maalasivat Kuopion yliopistollisessa sairaalassa D-rakennukseksi kutsutun rakennuksen porraskäytävät kolmessa kerroksessa. Maalaukset on suunniteltu väliaikaisiksi teoksiksi. He saivat suunnitella ja toteuttaa kuvaston itse, jonka teemana oli <i>kohtaaminen</i>. Oli ilahduttavaa huomata, kuinka he olivat keränneet kansalaisuudesta riippumatta asioita, jotka ovat heille kaikille yhteisiä: luonto, eläimet, vesistöt, ystävyys, toisista välittäminen ja niinkin suuri asia kuin avaruus ja maailmankaikkeus. Olemme kaikki osa isompaa kokonaisuutta.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmjnN1RK7ziKAiDHFUg8H2jdtzhfljXOTvW0n9nEv0uwTBQ-cJdL0yR28UMuzHh5ujRZ-4tuMXW-QYhEh-XcI0cxLh14MymdmIWBNzAUjVPmjpMCEj2IUvOV7OgCGqNM41SfM2zLZUVSO36LJn6ZbCEkFSHGENR30ukJsh7OKjDj2jKOznF_yM6HcCN8A/s1762/Seinamaalauskuva_5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1762" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmjnN1RK7ziKAiDHFUg8H2jdtzhfljXOTvW0n9nEv0uwTBQ-cJdL0yR28UMuzHh5ujRZ-4tuMXW-QYhEh-XcI0cxLh14MymdmIWBNzAUjVPmjpMCEj2IUvOV7OgCGqNM41SfM2zLZUVSO36LJn6ZbCEkFSHGENR30ukJsh7OKjDj2jKOznF_yM6HcCN8A/w360-h640/Seinamaalauskuva_5.jpg" width="360" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqlz-woo_7UkvHz1UVko2rzgCO8_lJ_ivkZMvd2ix_sHbthFaCRMlzKXIvWbyuTxx8W-2njy_dkNfjJXFXHZbJeHbTLkydxzW1I2Zl2IcqWAmBSAgYNfnhiDnGnRV7Ywb5oaTA_XuqNM_zk-4RqFw8CWh3g2qCG3K5vFf5IcSWR5-Nbstb5JhzmSKVnmI/s1276/Seinamaalauskuva_6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="791" data-original-width="1276" height="396" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqlz-woo_7UkvHz1UVko2rzgCO8_lJ_ivkZMvd2ix_sHbthFaCRMlzKXIvWbyuTxx8W-2njy_dkNfjJXFXHZbJeHbTLkydxzW1I2Zl2IcqWAmBSAgYNfnhiDnGnRV7Ywb5oaTA_XuqNM_zk-4RqFw8CWh3g2qCG3K5vFf5IcSWR5-Nbstb5JhzmSKVnmI/w640-h396/Seinamaalauskuva_6.jpg" width="640" /></a></div><p style="text-align: justify;">Nuoret maalasivat seiniä kahtena päivänä, jonka aikana useampi henkilöstön jäsen kulki hymyillen ohi tai pysähtyi katsomaan heidän työskentelyään. Monet kommentoivat, että onpa mukavaa, että valkoiset seinät saavat väriä. Kenties maalaukset aktivoivat henkilöstöä käyttämään arjessaan portaita hissien sijaan.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPhPCugJgI-lGZ5WQlGWQvDCmdQeux7QmmkPWqB-fSxVkhF_-dY0d75Qp-V17Uf2aVUfpkSESLTY5FWAKCC3CkqLj8yk6sQHfe08_tKKcqx0WJ17fM_YL7LUuMHfFnBF4mG3qW3pAlD-DgzJkdWqwI8VuxC4SJaxIzmjLzi2etvAL1pkhf8-0fh8L5uVk/s1276/Seinamaalauskuva_8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="718" data-original-width="1276" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPhPCugJgI-lGZ5WQlGWQvDCmdQeux7QmmkPWqB-fSxVkhF_-dY0d75Qp-V17Uf2aVUfpkSESLTY5FWAKCC3CkqLj8yk6sQHfe08_tKKcqx0WJ17fM_YL7LUuMHfFnBF4mG3qW3pAlD-DgzJkdWqwI8VuxC4SJaxIzmjLzi2etvAL1pkhf8-0fh8L5uVk/w640-h360/Seinamaalauskuva_8.jpg" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpYI2t7muDgCc_I0HSONuldSzyNxbP6O__CP5VnipJMnzEsfWXVpSD-bFTAFYlLqPPY-tpY2KHa0cZqoC55ZvFUbwye3DwSx57HSgNQ6KJb-64Vr6kBsgWxEmCbDVvl68ksWR2XAvWGJUmjBzOJza6Pfa0gRWe1_xDSYExKaMOaEHmyB-t8sx8w6HWXFs/s1276/Seinamaalauskuva_9.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="718" data-original-width="1276" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpYI2t7muDgCc_I0HSONuldSzyNxbP6O__CP5VnipJMnzEsfWXVpSD-bFTAFYlLqPPY-tpY2KHa0cZqoC55ZvFUbwye3DwSx57HSgNQ6KJb-64Vr6kBsgWxEmCbDVvl68ksWR2XAvWGJUmjBzOJza6Pfa0gRWe1_xDSYExKaMOaEHmyB-t8sx8w6HWXFs/w640-h360/Seinamaalauskuva_9.jpg" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRmkK5R-Ba2sx3UemCw_KKAGEQwprQH605gUqMenG5sOnHBxnW6btA9pxInybs5iXIQXlH2NoEhuYUfZy2JQX5uoWQ4DYR0JcNZiezoPADHk8oa3CLZtgsiUVToZVtPBVAAC479JytM2Oq5wOhiyj-r6awRxxfuAU-7bnQzRPfkyfwCkQalJydW80zFMQ/s1477/Seinamaalauskuva_10.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1477" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRmkK5R-Ba2sx3UemCw_KKAGEQwprQH605gUqMenG5sOnHBxnW6btA9pxInybs5iXIQXlH2NoEhuYUfZy2JQX5uoWQ4DYR0JcNZiezoPADHk8oa3CLZtgsiUVToZVtPBVAAC479JytM2Oq5wOhiyj-r6awRxxfuAU-7bnQzRPfkyfwCkQalJydW80zFMQ/w430-h640/Seinamaalauskuva_10.jpg" width="430" /></a></div><div style="text-align: justify;">Savon Sanomat kävi haastattelemassa nuoria hankkeeseen liittyen. Heiltä muun muassa kysyttiin, että kuinka kommunikointi monikulttuurisessa yhteistyössä sujuu. Eräs nuori vastasi, että "ei yhdessä tekeminen aina tarvitse sanoja, ja aina voi näyttää esimerkkiä tai osoittaa mitä tarkoittaa". Olin itse yllättynyt kuinka hyvin Ukrainasta kotoisin olevat nuoret ymmärsivät suomea. Puhuminen tuntui olevan paikoin jännittävää, mutta kenelleppä meistä ei olisi, jos olisimme samassa tilanteessa. He ovat näppäriä käyttämään tarvittaessa myös puhelimen kielenkääntäjäsovellusta. Minusta oli mukava seurata kuinka eri kulttuuritaustoista olevat nuoret kommentoivat positiivisesti toistensa tekemistä ja lopputuloksia.</div><p style="text-align: justify;">Tutkimushanke ja taidelähtöinen työskentely tuo esille nuorten äänen, edistää eri kulttuuritaustoista tulevien nuorten vuorovaikutusta ja tukee heidän yhteiskunnallista osallistumistaan. Taidetyöpajoissa syntyneitä teoksia tullaan esittelemään muun muassa Kuopion museon näyttelyssä. Hankkeen myötä on syntynyt jo eri tasoisia kohtaamisia. Nuoret ovat viettäneet vapaa-aikaa yhdessä ja käyneet esimerkiksi elokuvissa.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyOwWp2FgZ4GIfQ8ebH05oEk7u-7sipirT0GSBnKrvJYW7Rz26d7BQ1g81ZvAwe1fUTEqpbd-lVAwt_QolXcMDN6T_9e1IRSc_WE_sLC1LNxSQbM5sm1s715tjkOvOaDyDRD5ysi51-nCsj-7yiyjG03iD_6r6LkHKoojqV1whNwVS6QP-2VJ_cKTbU4Q/s1323/Seinamaalauskuva_11.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1323" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyOwWp2FgZ4GIfQ8ebH05oEk7u-7sipirT0GSBnKrvJYW7Rz26d7BQ1g81ZvAwe1fUTEqpbd-lVAwt_QolXcMDN6T_9e1IRSc_WE_sLC1LNxSQbM5sm1s715tjkOvOaDyDRD5ysi51-nCsj-7yiyjG03iD_6r6LkHKoojqV1whNwVS6QP-2VJ_cKTbU4Q/w480-h640/Seinamaalauskuva_11.jpg" width="480" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kiitokset tutkimushankkeen työryhmälle yhteistyöstä! Tässä oli ilo olla mukana! Etualalla vasemmalta oikealle: tutkimushankkeen johtaja, sosiaalipsykologian yliopistonlehtori Jari Martikainen (UEF), väitöskirjatutkijat Hadi Farahani (sosiaalityö, UEF) ja Katja Lötjönen (sosiaalipsykologia, UEF). Keskellä vieressäni tutkijatohtori Helena Rovamo (sosiaalipsykologia, UEF) ja kuvataideopettaja Mari Puttonen (Siilinjärven kansalaisopisto). Yläreunassa suunnittelija Tapani Utunen (koulutuspalvelut, yliopistopalvelut, UEF).</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;"></p><div style="text-align: center;">Kunpa tällaisia positiivisia kohtaamisia syntyisi meidän aikuistenkin kesken,</div><div style="text-align: center;">monikulttuurisessa Savossa ja Suomessa.</div><p></p>Hurmioitunuthttp://www.blogger.com/profile/09310408497597126988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8625102950627676095.post-5077635720730629642024-02-14T18:13:00.000+02:002024-02-14T18:13:14.840+02:00Ystävänpäivänä<p style="text-align: justify;">Tänä vuonna jäivät ystävänpäiväkortit lähettämättä. Uskon siihen, että ystäväni tietävät olevansa minulle tärkeitä ilman korttiakin. Koen kuitenkin tärkeänä osoittaa ystävyyttä tapaamalla tai pitämällä muuten yhteyttä. Välillä tulee tarve purkaa ajatuksia syvemmin, jolloin kirjoitan lyhyen tai pidemmän viestin kiitokseksi ystävälle. Vaikka ystävyyden parhaimmillaan tuntee tiedostamatta asiaa sen suuremmin, on sen äärelle silti hyvä välillä pysähtyä. Kaikilla ei ole ystävyyden tuomaa supervoimaa. Silloin yksittäinen ystävällinen sana saattaa olla tuntemattomalle arjen keskellä äärimmäisen merkityksellinen.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhi4uRqi0Xene2uZ-IZLKIItrKBw43n4vjl-GeXJsIaFV_tdXSXASWrAYGO0iWu3q1TvC4SdjIJPvKMby4jYkOAuOqsGkxou6isGsee6R7aNM-HBpk7rLnVxznQ4eL4qyrgf01hwy2Z2CEkLQjMUv-SwcMLack964Mf9AqZGYkBqwsw9U-63iWugNOKjVc/s1321/MV_18.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1321" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhi4uRqi0Xene2uZ-IZLKIItrKBw43n4vjl-GeXJsIaFV_tdXSXASWrAYGO0iWu3q1TvC4SdjIJPvKMby4jYkOAuOqsGkxou6isGsee6R7aNM-HBpk7rLnVxznQ4eL4qyrgf01hwy2Z2CEkLQjMUv-SwcMLack964Mf9AqZGYkBqwsw9U-63iWugNOKjVc/w480-h640/MV_18.jpg" width="480" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mikko Valtonen: Paras sarjakuvalehti, 1992. Kuopion taidemuseon näyttely <a href="https://hurmioitunut.blogspot.com/2022/08/mikko-valtonen-syvaan-paatyyn.html" target="_blank"><b>Mikko Valtonen - Syvään päätyyn</b></a>, 2022.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: center;">"Toisen ilahduttaminen voi tuottaa sellaista mielihyvää,<br />että tekee mieli kiittää häntä siitä."<br />-Henry de Montherland-</p><p style="text-align: center;"><b>Hyvää ystävänpäivää!</b></p>Hurmioitunuthttp://www.blogger.com/profile/09310408497597126988noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8625102950627676095.post-54695971174012699862024-02-12T17:51:00.000+02:002024-02-12T17:51:34.162+02:00Mielipuolen päiväkirja<div style="text-align: right;">*kaupallinen yhteistyö <a href="https://varkaudenteatteri.fi/" target="_blank"><b>Varkauden Teatteri</b></a></div><br /><div style="text-align: justify;">Organisaatiouudistus, organisaatiokaavio, prosessiuudistus, prosessikaavio… Tehokkuus- ja tuloslaskemat, kustannus- ja talousarviot. Erittäin tuttuja ja ajankohtaisia asioita omankin työni ympärillä.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEPT7MbYMyx2jXGy3blJvKhWdJQzsW_3PaDWoX0ZUELNGLTE6k6CPgGIf2f9CVLOMrqCcHeNdqe04HZx3cAIQxv99peQ7QpE8id6OjRfmygH-bVn39ATsy_DTJT6LNY-Y3KHB31LInmXUDE9rbb-FMjSCuWCXO-0XzBU4O_UfF3Ql0Is3_mbZXplT00BI/s1276/Mielipuolen%20paivakirja_Varkauden%20Teatteri_1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="850" data-original-width="1276" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEPT7MbYMyx2jXGy3blJvKhWdJQzsW_3PaDWoX0ZUELNGLTE6k6CPgGIf2f9CVLOMrqCcHeNdqe04HZx3cAIQxv99peQ7QpE8id6OjRfmygH-bVn39ATsy_DTJT6LNY-Y3KHB31LInmXUDE9rbb-FMjSCuWCXO-0XzBU4O_UfF3Ql0Is3_mbZXplT00BI/w640-h426/Mielipuolen%20paivakirja_Varkauden%20Teatteri_1.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tiina Ruutiainen, Saara Saastamoinen, Pietari Pentikäinen, Pekka Johansson, Miia Immonen ja Jukka-Pekka Löhönen. Kuva: Sampo Luukkainen / Kuwaamo.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Antero Putkonen (<b>Pekka Johansson</b>) on laskenta-assistentti, joka työskentelee nousujohdanteiseen tulevaisuuteen tavoittelevassa teknologiafirmassa. Hän on omasta mielestään erinomainen työntekijä ja ylivoimainen Excel-osaaja, joka uskoo ylennykseen. Firman työntekijöinä on karikatyyrimäisiä toimistotyöläisiä, joita johtaa nuori ja innovatiivinen, mutta sovinistinen Snushuvud (<b>Pietari Pentikäinen</b>). Hän puskee työntekijöitään parempiin ja tehokkaampiin tuloksiin, mutta miksi organisaatiokaaviot näyttävät kerta toisensa jälkeen vain monimutkaisemmilta?</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Mihin aika hukkuu?</b></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Eräänä aamuna Putkonen huolestuu, kun herätyskellon soidessa hänen kellostaan onkin kadonnut 11 minuuttia. Mitä ajan katoaminen tarkoittaa pidemmällä aikavälillä? Peiliin katsoessaan hän huomaa tukkansakin hävinneen jonnekin. Pekka Johanssonilla on hyvä tarinankertojan ääni ja rytmitys, joka sopii Putkosen rooliin, joka samaan aikaan sekä elää elämäänsä että kertoo tapahtumista katsojille. Putkosesta on tehty niin tavallinen, että kuka tahansa pystyy samaistumaan hänen asemaansa, vaikkei toimistotyö olisikaan tuttua. Hän on äärimmäisen tunnollinen ja herttaisen hyväuskoinen, joka muistaa muistuttaa muitakin siitä, että <i>aina on hyvä päivä, kun muistaa vain ryhdistäytyä</i>.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkYeqOxs1ZWg6GZyKo19MK4ZDn-RglIa_BZBaaOocPg4vbi9uezjtUgEBbGPFrryRls7meSu0yA7U3eiaURlS7P2weDUwI30YYb-0kVrjeZVv7SZfB46dEWpdbE3Oo9VAmTj5kmxsDfNOqk7IDW2-j55m2PbEhJBtEnYlvYXZqxjvgTknty7KQ6qCtrlw/s1276/Mielipuolen%20paivakirja_Varkauden%20Teatteri_2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="850" data-original-width="1276" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkYeqOxs1ZWg6GZyKo19MK4ZDn-RglIa_BZBaaOocPg4vbi9uezjtUgEBbGPFrryRls7meSu0yA7U3eiaURlS7P2weDUwI30YYb-0kVrjeZVv7SZfB46dEWpdbE3Oo9VAmTj5kmxsDfNOqk7IDW2-j55m2PbEhJBtEnYlvYXZqxjvgTknty7KQ6qCtrlw/w640-h426/Mielipuolen%20paivakirja_Varkauden%20Teatteri_2.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Antero Putkonen (Pekka Johansson). Kuva: Sampo Luukkainen / Kuwaamo.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Minua huvitti, että toimistotyötä kuvaavissa kliseissä on valitettavasti perää. Putkosen työpisteellä olevat kirkkaan väriset post it -laput <i>muistavat muistuttaa</i> tekemättömistä tehtävistä, yhteydenotoista, kirjaamattomista asioista tai työkaverin viestistä. Puhuva kopiokone (<b>Ville-Veikko Valtanen</b>) ja printteri (<b>Pietari Pentkäinen</b>) tuntuvat tietävät toimiston asioista kaiken ja päivittelevät ääneen muun muassa työpaikan suhdekiemuroita. Väitän, että jokaisella työpaikalla on jokin paikka, jossa puhutaan niistä asioista, joista ei haluta toisten kuulevan. <i>Mutta jos seinät osaisivat puhua</i>…. Kopiohuoneet tuntuvat olleen suosittuja salaisille keskusteluille toimistotyöläisten keskuudessa, tosin tilojen <i>tehokkuuskäytön</i> näkökulmasta nämäkin lienevät jo kadonneen. Ei ole <i>kustannustehokasta</i> hukata neliöitä siihen, että kopiokoneille ja printtereille olisi omat huoneet, siksi laitteita onkin siirretty yhteisiin tiloihin tai käytäville.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Kova työ palkitaan</b></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Antero Putkosen päättymätön usko omiin kykyihinsä kantaa lopulta hedelmää ja hän menestyy urallaan. Teknologiafirma myydään ulkomaiselle omistajalle, jonka myötä Putkosesta tulee Suomen konttorin toimitusjohtaja. Voimakas kasvu tuo mainetta, mutta taustalla häilyy kuitenkin pelko ajan hukkaamisesta ja tukan menettämisestä. Työelämä kuluttaa ja antaa viitteitä loppuunpalamisesta. Onko tuuhea tukka menestyksen mittari? Mitä tapahtuu ystäville menestyksen myötä?</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjli_B0Jvk6G_Z5ssbpBfaCxBo5-dHiSmh-SOOgriZtBTR8bymO78VbUxaTKBfYdjVX7LcdVQa4ruHeTssoLs2GT1R4c3hQhylGLqc4mOWnB2tJQsy6XQiyIcQdjqBi4HDFFG8FSpwA7vDA-D49WTaIUestYy1D0qsX_vuJ_stQs7MMKGH4MbQmpzfOmG8/s1489/Mielipuolen%20paivakirja_Varkauden%20Teatteri_3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1489" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjli_B0Jvk6G_Z5ssbpBfaCxBo5-dHiSmh-SOOgriZtBTR8bymO78VbUxaTKBfYdjVX7LcdVQa4ruHeTssoLs2GT1R4c3hQhylGLqc4mOWnB2tJQsy6XQiyIcQdjqBi4HDFFG8FSpwA7vDA-D49WTaIUestYy1D0qsX_vuJ_stQs7MMKGH4MbQmpzfOmG8/w426-h640/Mielipuolen%20paivakirja_Varkauden%20Teatteri_3.jpg" width="426" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jussi Immonen, Pekka Johansson, Ville-Veikko Valtanen ja Pietari Pentikäinen. Kuva: Sampo Luukkainen / Kuwaamo.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Ajankohtaisohjelmissa näytetään uutisia ja tilanteita maailmalta, pääseepä Putkonen haastateltavaksi A-talk -ohjelmaankin. Näissä kohtauksissa on onnistuttu piikittelemään yhteiskunnallisilla aiheilla ja uutisankkurit Keijo Leppänen (<b>Jukka-Pekka Löhönen</b>) ja Kirsi Alm-Siira (<b>Saara Saastamoinen</b>) ovat lukeneet esikuviaan erinomaisesti. Silti tulevaisuus ei näytä uutisten valossa positiiviselta, vaikka Alm-Siira lukisi ne samalla omalle hupsuudelleen kikatellen. <i>Onko maailman oltava tällainen?</i></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Tragedia toimii komediaa paremmin</b></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://varkaudenteatteri.fi/ohjelmisto/mielipuolen-paivakirja/" target="_blank"><b>Mielipuolen päiväkirja</b></a> on käsikirjoitettu (<b>Sami Keski-Vähälä</b> ja <b>Esa Leskinen</b>) tragikomediaksi ja sen on ohjannut Varkauden Teatteriin Ville-Veikko Valtanen. Hän on tehnyt myös lavastus- ja videosuunnittelun. Näytelmä tähtää osoittamaan, kuinka länsimaiset yhteiskunnat imevät ihmisistä energian jatkuvalla tehostamisella ja itsensä ylittämisellä. Mutta miksi? Unohdetaanko tehokkuusajattelussa pysähtyä miettimään päämääriä ja sitä, miksi ja kenelle töitä tehdään? Aina on kuitenkin Putkosia, jotka jaksavat uskoa hyvään ja muistavat ryhdistäytyä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Näytelmä on nimensä mukaisesti tragikomedia, mutta ensimmäinen puoliaika oli mielestäni liian hektinen. Ymmärrän, että tällä korostettiin entistä enemmän työelämän hulluutta, <i>mielipuolisuutta</i>, kun Putkosta tanssitettiin muun muassa Käärijän <i>Cha cha chan</i> tahtiin. Käärijäkin on tunnettu sanonnan lisäksi kappaleestaan <i>It’s crazy, it’s party</i>. Tiedän olevani katsojana haastava ja kovakuorinen kuin pähkinä etenkin komediallisuuden suhteen. Nautin tilannekomiikasta, mutta käsikirjoitettu huumori on vaikea pala, elleivät näyttelijät saa luotua tilanteita luonnollisiksi. Erityismaininta kuitenkin videolla vauhdikkaasti ja värikylläisesti flossanneelle* <b>Frank Härköselle</b>, huikea heittäytyminen ja hymyilyttävän hyvänmielinen hetki! </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">(*floss dance = hittitanssi, jossa heilutellaan lantiota ja suoria käsiä edestakaisin)</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tämän vuoksi näytelmä voitti minut puolelleen vasta toisen puoliajan myötä. Hahmot olivat syventyneet ja tarina edennyt komediasta traagisuuden puolelle. Tragedia sattuu ja pistää syvemmälle kuin hetken komedia. Putkosen elämä ei olekaan sitä mitä hän on toivonut ja koko elämänsä tavoitellut.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Mikä lopulta on tärkeintä?</b></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><i>Mielipuolen päiväkirja</i> sai ajattelemaan paitsi yksittäisen työntekijän myös työyhteisön merkitystä. Vaikka olisit ”erinomainen työntekijä ja ylivoimainen Excel-osaaja”, se ei vie sinua välttämättä mihinkään. Tarvitset työyhteisön tukea menestyäksesi, vaikka meidät huijataan pärjäämään yksin ja menestymään kukin ”oman onnensa seppänä”.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Näytelmän alussa itsenäisenä ja ujona puurtajana Antero Putkonen on salaa ihastunut työkaveriinsa Kirstiin (Saara Saastamoinen), mutta ei uskalla kertoa tälle tunteistaan. Kirsti on vahva ja suorasanainen nainen, joka oikoo sovinistisen johtajan Snushuvudin lauseita. Tällaiset naiset tuntuvat pelottavan.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHJhkKTQmuPdSCRI85b3-VWY0EwKi-dSWqBP6FLjbrB6w9a-xbbnQJ446qoUK6KtuOpwBNDzWvw1FhyphenhyphengNewgV2tW3TB8UW3mGZ5yR64lZPG1OsFQmG0SIAEBlZhSwNcbyOd-DMffLqs5X4ovKJCq7nEF4lvEMDGX_OYTDgqid8bd0GX3rk3Vn9S8i1AdE/s1489/Mielipuolen%20paivakirja_Varkauden%20Teatteri_4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1489" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHJhkKTQmuPdSCRI85b3-VWY0EwKi-dSWqBP6FLjbrB6w9a-xbbnQJ446qoUK6KtuOpwBNDzWvw1FhyphenhyphengNewgV2tW3TB8UW3mGZ5yR64lZPG1OsFQmG0SIAEBlZhSwNcbyOd-DMffLqs5X4ovKJCq7nEF4lvEMDGX_OYTDgqid8bd0GX3rk3Vn9S8i1AdE/w426-h640/Mielipuolen%20paivakirja_Varkauden%20Teatteri_4.jpg" width="426" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pekka Johansson ja Saara Saastamoinen. Kuva: Sampo Luukkainen / Kuwaamo.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Putkosen menestyttyä urallaan, hän unohtaa hetkeksi entiset työkaverinsa, vaikka heillä on edelleen vaikutusta hänen elämäänsä. Kirstinkään elämä ei oletuksista huolimatta mennyt niin kuin kaikki olivat ehkä etukäteen ajatelleet. Tavattuaan vuosien jälkeen sattumalta Anteron kadulla, Kirsti yrittää löytää yhteyden hänen ja Anteron välille uudelleen. Saara Saastamoinen on mielestäni omimmillaan näissä syvällisten pohdiskelijoiden rooleissa, jolloin lempeys ja äänensävyt luovat luottamusta henkilöhahmoja kohtaan enemmän kuin äkkipikaisten hahmojen karikatyyrimäiset naiset.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Näytelmän loppu oli itselleni ennalta-arvattava, mutta silti koskettava ja vaikuttavasti toteutettu. Se antaa raikkaalla tavalla äänen inhimillisyydelle, joka kyseenalaistaa valintojamme ja maailmaa, jossa elämme. Musiikki (<b>Sami Ruutiainen</b>) on tässäkin tärkeä tunnelmanluoja.<i> Tänään on hyvä päivä, mutta pitääkö aina ryhdistäytyä?</i></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: center;"><b><i>Mielipuolen päiväkirjaa</i> esitetään Varkauden Teatterissa 18.5.2024 saakka.</b></div>Hurmioitunuthttp://www.blogger.com/profile/09310408497597126988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8625102950627676095.post-14918499445757649872024-02-09T15:17:00.000+02:002024-02-09T15:17:56.170+02:00Tuulipäiväkirja<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0Y-P8wB_0RefnE-pCR5-NrMtTVtFoyDw7GLl-z-wzpY_T4PlsccFJFOiGRMB1NHMeKYIl7G49JuRXdi3_W0Uk6d4BjOx1Izci5cUeK6IU4XVFC1pwbyDL3HSzwtA-sV7is9u2xQOSFqhMwO1tJ069bTY2kT5711q5UDJIWa9rPZmZqmvnZX8PmSw2WKs/s1308/Iida%20Valkonen_Tuulipaivakirja.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1308" data-original-width="1276" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0Y-P8wB_0RefnE-pCR5-NrMtTVtFoyDw7GLl-z-wzpY_T4PlsccFJFOiGRMB1NHMeKYIl7G49JuRXdi3_W0Uk6d4BjOx1Izci5cUeK6IU4XVFC1pwbyDL3HSzwtA-sV7is9u2xQOSFqhMwO1tJ069bTY2kT5711q5UDJIWa9rPZmZqmvnZX8PmSw2WKs/w624-h640/Iida%20Valkonen_Tuulipaivakirja.jpg" width="624" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Iida Valkonen: Tuulipäiväkirja, 3/15, 2023.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;">Taidemuseo Eemilissä ollut Iida Valkosen <a href="https://hurmioitunut.blogspot.com/2023/12/tuulen-maa.html" target="_blank"><b>näyttely</b></a> teki sellaisen vaikutuksen, etten päässyt kuvamaailmasta irti. Kirjoitin <i>Tuulipäiväkirja</i>-kuvasarjasta tuolloin näin:</p><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: justify;">"(---) Istun näyttelytilan keskellä olevalle sohvalle ja tuijotan <i>Tuulipäiväkirjan</i> kuvia yksi toisensa jälkeen. Huomaan palaavani ajatuksineni niihin antiikin Kreikan anemoksiin - ihmishahmoisiin tuuliin - joista jokainen vastaa yhtä ilmansuunnan tuulista. Valkosen talvinen kuvasarja muistuttaa kaunista, mutta kylmää pohjoistuulta <i>Boreasta</i>, jonka John William Waterhouse on kuvannut maalauksessaan vuonna 1903.</blockquote><div style="text-align: justify;"><br /></div><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: justify;">Iida Valkosen kuvissa tuuli näyttää kauniilta, herkältä ja kevyeltä. Silti jokainen tietää millainen tuhovoima tuulella pahimmillaan on. Se kaataa puita, hurrikaanit nostattavat myrskyjä eikä ihminen lopulta mahda sen voimalle mitään, vaikka onkin valjastanut osittain tuulen energian lähteeksi. Kovassa vastatuulessa hengittäminen tuntuu vaikealta, jos tuuli puhaltaa suoraan keuhkoihin."</blockquote><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIXjOT83j5x1j2PQoDtKZTaOT1lG7BEVlU4xeBP5PWxxnyo1X-vmTfUM2teJpAnf4wZGBtriJDvBy7TS2_IsVda8u_YQkLK7MnVphUijzoCekmfrzyrL_SozERGNZNOBQpGRie4vD3w47DBRHwybkoWahL9Q5pIHSqBuC54NmovBRb6OGRgXb5emfez30/s639/Boreas.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="639" data-original-width="454" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIXjOT83j5x1j2PQoDtKZTaOT1lG7BEVlU4xeBP5PWxxnyo1X-vmTfUM2teJpAnf4wZGBtriJDvBy7TS2_IsVda8u_YQkLK7MnVphUijzoCekmfrzyrL_SozERGNZNOBQpGRie4vD3w47DBRHwybkoWahL9Q5pIHSqBuC54NmovBRb6OGRgXb5emfez30/w454-h640/Boreas.jpg" width="454" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">John William Waterhouse: Boreas, 1903, öljymaalaus kankaalle, yksityiskokoelma. Kuva: <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Boreas_(painting)" target="_blank"><b>Wikipedia</b></a>.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">En tiedä onko Iida ajatellut kreikkalaisen mytologian tuulijumalia valokuvasarjaa kuvatessaan, mutta tämä on minusta kaunis uudelleentulkinta aiheesta. Valokuvassa yhdistyy viittauksia maalaustaiteen historiaan, mutta myös fyysiseen piirtämiseen, sillä silkkikankaaseen on piirretty siveltimellä tuulen liikettä kuvaavia viivoja. Fyysesti tuuli on näkymätön. Huomaamme tuulen muiden elementtien liikkeistä. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Silkkikankaan takaa hohtava talviaurinko luo kuvaan pehmeän valon ja häivähdyksen lämmintä värimaailmaa, vaikka jokainen suomalainen tietää näissä tammi- ja helmikuun pakkasissa talviauringon yhdistyvän usein hyytävän kylmään ilmaan. Tämän ansiosta kaunis kuva on muutakin kuin pelkkä kaunis kuva; herkkä voi olla samalla äärimmäisen vahva.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: center;">Iida Valkosen <i>Tuulipäiväkirjan</i> kuva on nyt osa omaa taidekokoelmaani.</div><div style="text-align: center;">Teos odottaa vielä kehystystään.</div>Hurmioitunuthttp://www.blogger.com/profile/09310408497597126988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8625102950627676095.post-67256778652385989802024-02-05T20:49:00.000+02:002024-02-05T20:49:20.155+02:00Rauta-aika<p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkbdqtPyb2obkCK__pnwDsXqrmo1BzWYLcV_nVx8f0TPSytymXJCFs5T5RsqGJOJP3DJqFlrWyxlB7goWyCbPFKH90F4oBEXnwnUKkNizP521CzuDwBH6v17jSVzqreiEbdvsJFSw7wr32U0Bu2KrMu0xXNjujVAymag1-Hiaz_itKGWpqoqOjRY9Cgc4/s1276/Olli_L%C3%A4hdesm%C3%A4ki_1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1223" data-original-width="1276" height="614" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkbdqtPyb2obkCK__pnwDsXqrmo1BzWYLcV_nVx8f0TPSytymXJCFs5T5RsqGJOJP3DJqFlrWyxlB7goWyCbPFKH90F4oBEXnwnUKkNizP521CzuDwBH6v17jSVzqreiEbdvsJFSw7wr32U0Bu2KrMu0xXNjujVAymag1-Hiaz_itKGWpqoqOjRY9Cgc4/w640-h614/Olli_L%C3%A4hdesm%C3%A4ki_1.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Olli Lähdesmäki: Rauta-aika, 2023.</td></tr></tbody></table><p></p><div style="text-align: justify;">Kallioseinämä, avaruus, maaperä, ruostunut metalli. Tällaisia ajatuksia heräsi ensinäkemältä Olli Lähdesmäen valokuvasta <i>Rauta-aika</i>. Nimi viittaa mielessäni myös Paavo Haavikon käsikirjoittamaan ja Kalle Holmbergin ohjaamaan samannimiseen <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Rauta-aika"><b>draamaelokuvaan</b></a>, joka perustuu Kalevalaan. Nimessä tunnutaan leikittelevän useammalla tasolla. Aikakauden näkökulmasta rauta-aika muistuttaa jotain esihistoriaan viittaavaa. Rauta on materiaalina kovaa ja kestävää, mutta sekin ruostuu.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYBB3N0xTZkiEobKFzSlIXo07beQXx97lgC2AL2E_J-3oFOq-cEAfxsxIT-nr5T7Fckp5JgneE_6n4CMcy3PNaLqjGwwY2NKkm-g5P0Kd_DjWmwar3-jRTSw05Ibp05A4wGbT08taS_LhVaQHk0yj4UzepX1Sv0NPw7areBsg9wIuT1xBSTWzMyoEQVUw/s944/Hubble.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="944" height="488" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYBB3N0xTZkiEobKFzSlIXo07beQXx97lgC2AL2E_J-3oFOq-cEAfxsxIT-nr5T7Fckp5JgneE_6n4CMcy3PNaLqjGwwY2NKkm-g5P0Kd_DjWmwar3-jRTSw05Ibp05A4wGbT08taS_LhVaQHk0yj4UzepX1Sv0NPw7areBsg9wIuT1xBSTWzMyoEQVUw/w640-h488/Hubble.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">NASA Hubble Space Telescope, 2015. Kuva: <a href="https://hubblesite.org/contents/media/images/2015/12/3519-Image.html" target="_blank"><b>Hubblesite</b></a>.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Lähdesmäen valokuvassa on samaan aikaan jotain ikiaikaista ja kestävää, mutta samalla herkkää. Hehkuva siniharmaa värimaailma lumosi minut heti. On kuin tuijottaisi Hubble-teleskoopin ottamia avaruuden yksityiskohtakuvia. Halkeamien keskellä olevat hopeanväriset täplät ovat kuin helmiä. Ruosteinen ja railoinen metallin pinta on puhutteleva. Kuluminen näkyy ja pinnan karheat ja sileät kohdat voi miltei tuntea käsien alla.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Ostin tämän Olli Lähdesmäen valokuvan kotini seinälle. Toinen kokoelmaani täydentävä Lähdesmäen teos on kuuraisia kasvinosia kuvaava valokuva.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHaBhnrOragTDp31PBGvl4Qbz0p1UwfhXdxggjuaiK8dbSIc_NPla4vQQDZ6OrWTSiMDH-i2WJ1x3TdfkqiPEhWZM4Sm5y0bJRmXm0-Zudh22XHwzkrV9PSv9DdVJ_C5NjIH_GksgmQk97CIztrAe4guMt-jrZ0QwYKeuph8rGFJY5dwR_UKnb08Sao-g/s1276/Olli_L%C3%A4hdesm%C3%A4ki_2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1276" data-original-width="916" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHaBhnrOragTDp31PBGvl4Qbz0p1UwfhXdxggjuaiK8dbSIc_NPla4vQQDZ6OrWTSiMDH-i2WJ1x3TdfkqiPEhWZM4Sm5y0bJRmXm0-Zudh22XHwzkrV9PSv9DdVJ_C5NjIH_GksgmQk97CIztrAe4guMt-jrZ0QwYKeuph8rGFJY5dwR_UKnb08Sao-g/w460-h640/Olli_L%C3%A4hdesm%C3%A4ki_2.jpg" width="460" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Olli Lähdesmäki: Nimetön, 2023.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Tässä valokuvassa minua kiinnosti mielleyhtymä taidehistoriaan, kankaiden runsaisiin draperioihin ja alankomaalaisiin 1600-luvun maalauksiin. Valokuva on minulle samaan aikaan esittävä ja abstrakti. Valokuvan värisävyt eivät tule kuvassa esille niin kauniisti kuin luonnossa, mutta jäätyneet ja kerrostuneet lehdet osoittavat luonnon elinkaaren. Talven aikana lehdet maatuvat, jolloin teos muistuttaa vanitas-aiheisia maalauksia 1600-luvulta. Tuolloin asetelmamaalauksissa kuvattiin symbolisesti ihmiselämän lyhyyttä ja kuolevaisuutta muun muassa pääkallojen, kynttilöiden, kellojen ja tiimalasien avulla.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIv3NN1C1cbIt0_hyGtzOKQDPkPhejtqG6MEjHJkO4Kbg-cPwolIHvF1EbMlFdm5salK4LoZB_oNwFK9p9Yxw_cVyVIN3LnD_8SxUeNROZEQY1S6oCPTS-8VGzO-ZUh3LmkOmZI0BkoVPAoyIOzrQmgW5auMZxrdbjEvfmKKisydLfzgY83wPvQ-VgeME/s1042/Maria_van_Oosterwyck_-_Bouquet_of_Flowers_in_a_Vase_-_Google_Art_Project.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1042" data-original-width="800" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIv3NN1C1cbIt0_hyGtzOKQDPkPhejtqG6MEjHJkO4Kbg-cPwolIHvF1EbMlFdm5salK4LoZB_oNwFK9p9Yxw_cVyVIN3LnD_8SxUeNROZEQY1S6oCPTS-8VGzO-ZUh3LmkOmZI0BkoVPAoyIOzrQmgW5auMZxrdbjEvfmKKisydLfzgY83wPvQ-VgeME/w492-h640/Maria_van_Oosterwyck_-_Bouquet_of_Flowers_in_a_Vase_-_Google_Art_Project.jpg" width="492" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Maria van Oosterwijck (1630-1693): Kukkakimppu vaasissa, noin 1670. Denverin taidemuseo. Kuva: <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Maria_van_Oosterwijck#/media/File:Maria_van_Oosterwyck_-_Bouquet_of_Flowers_in_a_Vase_-_Google_Art_Project.jpg" target="_blank"><b>Wikipedia</b></a>.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgH7hJkmbNL11rAte7WnZ4BTMJv_yhm_yY8kk6DcvDmcuevUFPfoW_R5pqPC4ks777zYlc9lxh-srTNP8y1Dh3VxDByXoZhP2UkX72ibEnq3uSIKLis2fzCPLrj_nwFy8KX75dHHnCBA6vfcgVljNY2GQYavBUAtHKJEuxFr3zJWhWv9ILTX2XcBt6QH5U/s900/rachel-ruysch-still-life-of-flowers-with-a-nosegay-of-roses-marigolds-larkspur-a-bumblebee-and-les-classics.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="712" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgH7hJkmbNL11rAte7WnZ4BTMJv_yhm_yY8kk6DcvDmcuevUFPfoW_R5pqPC4ks777zYlc9lxh-srTNP8y1Dh3VxDByXoZhP2UkX72ibEnq3uSIKLis2fzCPLrj_nwFy8KX75dHHnCBA6vfcgVljNY2GQYavBUAtHKJEuxFr3zJWhWv9ILTX2XcBt6QH5U/w506-h640/rachel-ruysch-still-life-of-flowers-with-a-nosegay-of-roses-marigolds-larkspur-a-bumblebee-and-les-classics.jpg" width="506" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rachel Ruysch (1664-1750): Kukka-asetelma. Kuva <a href="https://fineartamerica.com/featured/rachel-ruysch-still-life-of-flowers-with-a-nosegay-of-roses-marigolds-larkspur-a-bumblebee-and-les-classics.html" target="_blank"><b>täältä</b></a>. </td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Toisaalta läheltä valokuvatut kasvien lehdet muistuttavat siitä, mitä oli ennen kuuraa ja lakastumista. Valokuva on kuin pikkutarkka maalaus ja tutkielma kasviaiheista, joita niin ikään kuvattiin Alankomaissa 1600-luvulla, etenkin naiset asetelmamaalauksissaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Olli Lähdesmäen nimettömässä valokuvassa on myös herkkää ja puhuttelevaa tunnelmaa kuin <i>Rauta-aika</i> valokuvassakin. Hän on kuvaillut työskentelyään ja valokuvien teemoja näin:</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><blockquote style="border: none; margin: 0 0 0 40px; padding: 0px;"><div style="text-align: justify;">"Olen kiinnostunut merkkien kielestä, miten yksityiskohdat muodostavat kuvallisia elementtejä, usein ne eivät esitä mitään. Rajauksen myötä niistä syntyy kuvia, jotka mahdollistavat katsojalle erilaisia tulkintoja. Monesti huomaan, että kuvista löytyy viittauksia kuvataiteen historiaan."</div></blockquote><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: center;">Ja kaikkein eniten taiteessa minä haluan etsiä ja löytää noita viittauksia. </div><div style="text-align: center;">Kiitos Olli upeista kuvista.</div>Hurmioitunuthttp://www.blogger.com/profile/09310408497597126988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8625102950627676095.post-39725364451192810242024-01-26T18:10:00.000+02:002024-01-26T18:10:04.500+02:00Kirppislöytöjä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEWZXFEWq31kTbGdpvg5F3rFTlIUBqv5WjXCafZRFzusrs13sZuF7Tcra04rMV_aZFtjO8bRIRF72e-nECeTWFamUiB09-fWubM9paVJ5gC0w94V37jMlbN7_YN33YtYRvQuwPJmdp5joXTyzBN5KDhITb2w2MMSOf3o5kGWlyPt8knshsnKhU_R-HtXY/s1276/Lto_13.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1043" data-original-width="1276" height="524" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEWZXFEWq31kTbGdpvg5F3rFTlIUBqv5WjXCafZRFzusrs13sZuF7Tcra04rMV_aZFtjO8bRIRF72e-nECeTWFamUiB09-fWubM9paVJ5gC0w94V37jMlbN7_YN33YtYRvQuwPJmdp5joXTyzBN5KDhITb2w2MMSOf3o5kGWlyPt8knshsnKhU_R-HtXY/w640-h524/Lto_13.jpg" width="640" /></a></div><p style="text-align: justify;">Edellisten kirppislöytöjen esittely oli <a href="https://hurmioitunut.blogspot.com/2023/11/jalkoihin-sopivat.html" target="_blank"><b>marraskuussa</b></a>. Sen jälkeen olen jälleen tehnyt kivoja ja hyödyllisiä löytöjä. Nytkin mukana on kenkiä. Näistä vaaleanpunaisista Catmandoon Stacy-talvikengistä maksoin 14 euroa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiN5vJ1lGJGPCG5wC4-eBw1wHD30TW33QwBxzVGcX1BfzvO-LVl3IAvwRCfaygoBtHKeqOMgtobR3Z-RK8KdN6D_i2hado0iq_XYKgyXgGCsm8bXYHqeRiIqTPP-vJEfHClh4f1UjytMRrySAt9u3ZLCu1GmOpLpVGaLFA6fJjfT-3aPayyR5MokueLrxQ/s1767/Lto_12.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1767" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiN5vJ1lGJGPCG5wC4-eBw1wHD30TW33QwBxzVGcX1BfzvO-LVl3IAvwRCfaygoBtHKeqOMgtobR3Z-RK8KdN6D_i2hado0iq_XYKgyXgGCsm8bXYHqeRiIqTPP-vJEfHClh4f1UjytMRrySAt9u3ZLCu1GmOpLpVGaLFA6fJjfT-3aPayyR5MokueLrxQ/w360-h640/Lto_12.jpg" width="360" /></a></div><div style="text-align: justify;">Nähdessäni tämän takin henkarissa, tykkäsin erityisesti ruosteenoranssista väristä, mutta mietin, että onko 50 euroa kirppishinnaksi liikaa. Kun kurkkasin uusien Didriksonsin talvitakkien hintaa, ei tämä enää tuntunutkaan kalliilta. Tämä oli erinomainen -30 asteen pakkasille, ei tuntunut kylmä missään. Harvemmin löydän kirppareilta talvitakkeja muussa värissä kuin mustina, saati omassa koossa. Joten tätä voi sanoa erinomaiseksi löydöksi.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqsItNNE-lEmIT5_5V2abr-yghiHSivcXFzmU3RtIRTQbC_ArylswJTazW3XZOJ2LSCgbnuyTo7IyZY_JzQ4Ydo9CxgZOe6xxSnCJzrD4EYA3GuLH7EqVNWTAp3-5M1DeMHB3wDebgurIyqeov7nc_YlelIJzBbBMw2Blb4emVzxU0sqiFvurofg6b-KI/s992/Lto_14.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="984" data-original-width="992" height="396" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqsItNNE-lEmIT5_5V2abr-yghiHSivcXFzmU3RtIRTQbC_ArylswJTazW3XZOJ2LSCgbnuyTo7IyZY_JzQ4Ydo9CxgZOe6xxSnCJzrD4EYA3GuLH7EqVNWTAp3-5M1DeMHB3wDebgurIyqeov7nc_YlelIJzBbBMw2Blb4emVzxU0sqiFvurofg6b-KI/w400-h396/Lto_14.jpg" width="400" /></a></div><div style="text-align: justify;">Näitä korviksia ei voi sanoa kirppisostokseksi, sillä ostin ne suoraan kuopiolaisesta <a href="https://www.riemupuoti.fi/" target="_blank"><b>Riemupuodista</b></a>. Nämä Jättihumu-korvikset olivat kuitenkin poistomyynnissä 19 euroa. Todella nätit ja kevyet pitää. Tuovat mielestäni sellaista iloa ja tyttömäisyyttä.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5eUHby2yhqK27Q7C-bn1FM9-5vGNi1xJuv0kZqAEsaJRnuJx7Alx9kxlWF_LpPSS5iYfBNI7yNqMzRKwvPn1FuqfI419qLceHqx7kwQjNbAhxJ2yqLw3HdjU3vgjmDBNnfNeuiaAVzqehLbXhkO48IapQD-gyjoa_CZQAb9y4CPu1fup9jZ71F0iw0S0/s1274/Lto_15_1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1134" data-original-width="1274" height="570" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5eUHby2yhqK27Q7C-bn1FM9-5vGNi1xJuv0kZqAEsaJRnuJx7Alx9kxlWF_LpPSS5iYfBNI7yNqMzRKwvPn1FuqfI419qLceHqx7kwQjNbAhxJ2yqLw3HdjU3vgjmDBNnfNeuiaAVzqehLbXhkO48IapQD-gyjoa_CZQAb9y4CPu1fup9jZ71F0iw0S0/w640-h570/Lto_15_1.jpg" width="640" /></a></div><div style="text-align: justify;">Iloa ja tyttömäisyyttä huutavat myös nämä. Meinasin vähän kiljahdella nämä löytäessäni. Täydellisen mukavat Disney-prinsessakengät. Mukana ovat myös omat suosikkiki: Lumikki ja Belle. Nämä ovat niin nätit ja siistit, että haluasin näiden säilyvän tällaisina. Ulkona likaantuvat varmasti käytössä nopeasti, joten näistä tulee työkavereidenkin iloksi heittämällä kiinteistöhallinnon näteimmät toimistotennarit! Ja mitäkö maksoin? Vaivaiset 10 euroa! Kuka tämmöisistä haluaa luopua?! Nämä <a href="https://hurmioitunut.blogspot.com/2022/05/kirppisloytoja.html" target="_blank"><b>rusettitennarit</b></a> ovat tähän mennessä olleet kivoin kenkälöytö, mutta nyt jäävät kyllä kakkosiksi. </div><div><div><br /></div><div><div style="text-align: center;"><b>Onko siellä tehty hyviä kierrätyslöytöjä?</b></div></div></div>Hurmioitunuthttp://www.blogger.com/profile/09310408497597126988noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8625102950627676095.post-43818878997200789252024-01-14T15:27:00.000+02:002024-01-14T15:27:23.416+02:00Rottien pyhimys<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZQGIBWWMxMy_VLNL0siQK4BXsNJA32EUCGA5JTfQqcmzaBWtOlUc3TPohXja9YVIJR7y69mHm_5lYSw4s_u_zIyTpDtK-2PItmo_b1HDuMxepb2rIIt3Tu35tikKxtRrUguxMLtyIaZx8gqqKuXeaf3t3vPe0ABHHdUeuAVpEqGVkXIPyuPidKjRS1rE/s1276/IMG_0281_pieni.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="850" data-original-width="1276" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZQGIBWWMxMy_VLNL0siQK4BXsNJA32EUCGA5JTfQqcmzaBWtOlUc3TPohXja9YVIJR7y69mHm_5lYSw4s_u_zIyTpDtK-2PItmo_b1HDuMxepb2rIIt3Tu35tikKxtRrUguxMLtyIaZx8gqqKuXeaf3t3vPe0ABHHdUeuAVpEqGVkXIPyuPidKjRS1rE/w640-h426/IMG_0281_pieni.jpg" width="640" /></a></div><p style="text-align: justify;">Suomen keskiaikaisissa kirkoissa pääsee mielestäni edelleen osaksi sitä tunnelmaa, kun uskonto on ollut arkielämässä enemmän läsnä ja opettajan roolissa. Kuinka lukutaidoton kansa on kuvia katselemalla muistanut Raamatun lauseita ja opetuksia. Työteliäässä ja raskaassa arjessa ei ole ollut juuri muita kuvia. Kirkkoon on tultu kuulemaan sanaa ja katsomaan kuvia.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtKFWjZA0jnMhK7CQTOvQr2YNFWbKg_ZNVYEO5WdQJ-f3jhvFxZ4txhOPpEb_S-B-UUuXyJvDRi5UxRAuE0ysoZVItvMzkAsC7626sTOu-Usi8i0mIwYQPK9vEO8Aznvj9QbofXISRqsvRMUTLZSE91a7HXGNYa_Lax66CifeBVkvwr7BALgc_FHlbrJE/s1276/IMG_0269_pieni.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="850" data-original-width="1276" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtKFWjZA0jnMhK7CQTOvQr2YNFWbKg_ZNVYEO5WdQJ-f3jhvFxZ4txhOPpEb_S-B-UUuXyJvDRi5UxRAuE0ysoZVItvMzkAsC7626sTOu-Usi8i0mIwYQPK9vEO8Aznvj9QbofXISRqsvRMUTLZSE91a7HXGNYa_Lax66CifeBVkvwr7BALgc_FHlbrJE/w640-h426/IMG_0269_pieni.jpg" width="640" /></a></div><p style="text-align: justify;">Usein osalta tuntuu edelleen unohtuvan, että Suomi - vaikka sitä ei valtiona tuolloin vielä ollutkaan - oli <i>katolinen</i>. Kuva ja sana täydensivät toisiaan, kunnes luterilaisuuden myötä kirkoista pyyhittiin kuvat ja pyhimykset lähes kokonaan. Minun on vaikea suhtautua kuulemiini kommentteihin, joissa "puhdasoppiset luterilaiset" kritisoivat kuvallisia kirkkoja ja niiden pyhimyksiä (tähän sisältyy katolisuuden lisäksi myös ortodoksisuus). Ei se luterilaisuus tyhjästä ole kehittynyt, jonka vuoksi kannatan <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Ekumenia" target="_blank"><b>ekumeenisuutta</b></a> ja ylipäänsä ymmärrystä toisista uskonnoista. Ainakin luterilaisiin seurakuntasaleihin on havaintojeni mukaan ilmestynyt ikoneita, ja puheissa kuulee myös kaipuuta kuvallisuuteen, joten taiteella on mielestäni merkityksellinen rooli myös nykyisissä luterilaisissa kirkoissa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWJLvwTSCK71FBcFgBE-fQ2N843yRUADh6vAKoB1DS1CIKi0u0RP_yn__FGLaZJ1tBZ99Ip95FmFw4e6NVx4_mvKe815UDKVdEsOylilM5gO3jwomXMYGFCofrwc5ZVVzHWPOzaL_FrrkP7SWi1gfKaLjnbiLNN4e96ZmueDI0VY0Kw9PvZbm7ZTJYGBk/s1488/IMG_0237_pieni.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1488" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWJLvwTSCK71FBcFgBE-fQ2N843yRUADh6vAKoB1DS1CIKi0u0RP_yn__FGLaZJ1tBZ99Ip95FmFw4e6NVx4_mvKe815UDKVdEsOylilM5gO3jwomXMYGFCofrwc5ZVVzHWPOzaL_FrrkP7SWi1gfKaLjnbiLNN4e96ZmueDI0VY0Kw9PvZbm7ZTJYGBk/w426-h640/IMG_0237_pieni.jpg" width="426" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMJ-gfc5tKVWSXxw8OszRSHtEqTQMCIj2D63aFgOtNTp7f3qQ_Gn7SniLSjdknIOH5MRBVwNo7Bxoz5CPATB0ZHPy5ORJJpYNx6QVYhzAhBVAnFvxtHW22dhmNGBF_kaIIvWiDKCb_FH3qvyx4BObtVtqrIbod1Jfn9l26DLqZgWgGc4MoypsD-G2sHxU/s1488/IMG_0271_pieni.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1488" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMJ-gfc5tKVWSXxw8OszRSHtEqTQMCIj2D63aFgOtNTp7f3qQ_Gn7SniLSjdknIOH5MRBVwNo7Bxoz5CPATB0ZHPy5ORJJpYNx6QVYhzAhBVAnFvxtHW22dhmNGBF_kaIIvWiDKCb_FH3qvyx4BObtVtqrIbod1Jfn9l26DLqZgWgGc4MoypsD-G2sHxU/w426-h640/IMG_0271_pieni.jpg" width="426" /></a></div><p style="text-align: justify;"><b>Hattulan kirkko</b></p><p style="text-align: justify;">Keskiaikaiset kirkot esineistöineen näyttävät millainen aika ja yhteiskunta oli 1100-1500-luvuilla. Syvällisemmin, mutta romaanin muotoon kirjoitettua ajankuvaa voi lukea <b>Anneli Kannon</b> teoksesta <a href="https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/anneli-kanto-kirjoitti-elamanmakuisen-romaanin-rottien-pyhimys-hattulan-kirkon-keskiaikaisten-maalausten-innoittamana-" target="_blank"><b>Rottien pyhimys</b></a>. Kirja on etenkin näin taidehistorioitsijalle erinomaisen viihdyttävä, jännittäväkin. <i>Rottien pyhimys</i> kertoo Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalausprojektista 1500-luvulla ja siihen kietoutuvista ihmisistä. Teos on fiktiivinen, mutta perustuu faktoihin jopa niin hyvin, että romaanin on helppo kuvitella olleen totta. Tämä lienee syy siihen, miksi Hattulan kirkkoon on kirjan ilmestymisen jälkeen ollut suorastaan kansainvaellus. <a href="https://www.hattulanseurakunta.fi/kirkot-ja-tilat/kirkot/pyhan-ristin-kirkko" target="_blank"><b>Hattulan seurakunnan</b></a> sivuilta löytyi tieto, että kesällä 2023 kirkossa vieraili lähes 14 000 kävijää.</p><p style="text-align: justify;">Oma pitkäaikanen haaveeni vierailla <a href="https://hurmioitunut.blogspot.com/2013/07/hattulan-pyhan-ristin-kirkko.html" target="_blank"><b>Hattulan kirkossa</b></a> toteutui jo kesällä 2013, kun tein matkan Hämeen vanhimpaan kirkkoon. Viimesyksyinen matkani Lohjalle, <a href="https://hurmioitunut.blogspot.com/2023/09/lohjan-pyhan-laurin-kirkko.html" target="_blank"><b>Pyhän Laurin kirkkoon</b></a> jatkaa myös Anneli Kannon romaania ja historiallista tutkimustietoa, jonka mukaan Lohjan kirkon maalarit olisivat samat, jotka olivat maalanneet Hattulan kirkon.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUK7Lp_9u9hx_FgprmpJtkvhFeGG9Q3fweAan97wRF-pD_gOXn_LkI5AllPp6BqWHA6MyRL6e548yRn6UIuU7cjPX8as4ZF60ePmOXpkJ_ipXSDHcAxou5Dm1jeJI5hjh3DlNmW7LH0SJzeH2WaK82f5bbp-RW1MWEug33EJbl91vCga1eoKPdNJv8kmY/s1276/53172028402_6d05ad6eae_k.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="851" data-original-width="1276" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUK7Lp_9u9hx_FgprmpJtkvhFeGG9Q3fweAan97wRF-pD_gOXn_LkI5AllPp6BqWHA6MyRL6e548yRn6UIuU7cjPX8as4ZF60ePmOXpkJ_ipXSDHcAxou5Dm1jeJI5hjh3DlNmW7LH0SJzeH2WaK82f5bbp-RW1MWEug33EJbl91vCga1eoKPdNJv8kmY/w640-h426/53172028402_6d05ad6eae_k.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Katariina Kuisma-Syrjä, Lasse Sandberg, Jyri Ojansivu, Antti Virmavirta, Sonja Silvander-Valo, Johanna Reilin. Kuva: Tapio Aulu.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;"><b>Hämeenlinnan teatteri</b></p><p style="text-align: justify;">Näiden keskiaikaisten kirkkojen ja Anneli Kannon romaanin innoittamana päätin tehdä myös teatterimatkan keskiajalle. <a href="https://www.hmlteatteri.fi/etusivu" target="_blank"><b>Hämeenlinnan teatteri</b></a> on tuonut <a href="https://www.hmlteatteri.fi/ohjelmisto/node/rottien-pyhimys" target="_blank"><b>Rottien pyhimyksen</b></a> teatterin lavalle 120-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Näytelmän on ohjannut <b>Milko Lehto</b> ja sen ovat dramatisoineet Milko Lehto ja <b>Katja Krohn</b>. <b>Anne Laatikainen</b> on suunnitellut aikakauteen sopivat upeat asut ja lavastuksesta on vastannut <b>Juha Mäkipää</b>.</p><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><p style="text-align: justify;">"Hattulan pitäjässä uusi uljas kirkko on valmistunut ja se tarvitsee seinilleen maalaukset Jumalan kunniaksi ja kirkkokansan opetukseksi. Työhön palkataan kaukaa Ruotsinmaalta kirkkomaalarimestarit Andreas Pictor (<b>Antti Virmavirta</b>), Mestari Martinus (<b>Mikko Nousiainen</b>) ja apupoikansa Vilppu (<b>Miika Suonperä</b>). Maalarien saapuminen syrjäiseen pitäjään aiheuttaa hälyä kyläläisissä, sillä edustavathan he sivistystä, taiteilijuutta ja jumalaista mystisyyttä, jota harvoin on Hattulassa nähty.</p><p style="text-align: justify;">Työn edistyessä sattuu apupoika Vilpulle onnettomuus, joka pakottaa mestarit etsimään apuvoimia. Kun muita tarjokkaita ei ole, joutuvat he palkkaamaan avukseen tiilimestarin orvon Pelliinan (<b>Sonja Silvander-Valo</b>). Hänen pestaamisensa herättää kuohuntaa, onhan hän nainen, syrjäläinen ja usean mielestä mieleltään epävakaa, mutta osoittautuu taitavaksi ja nopeaoppiseksi. Ja niin maalaminen pääsee vauhtiin intohimolla, vimmalla ja käänteillä, joita kukaan ei olisi voinut aavistaa."</p></blockquote><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjkhsWXCtiaRsZmZQGz4u8KA2IK_YduWNzVFYBe-HbR3y5mP45IQuJczgjcjAwdj5UVbSBp6anf9EXG8hds299IAwbnrUqBx-sqR0pJurVAfsqrewM3utxLZpMUZCieZLmHMIdpY8PbObNVl4TNa_Lx7VPG-SmftBStIg5DKJTBkxTAV2vhfaHxssDL7U/s1276/53172821864_76b5ac5ba4_k.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="851" data-original-width="1276" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjkhsWXCtiaRsZmZQGz4u8KA2IK_YduWNzVFYBe-HbR3y5mP45IQuJczgjcjAwdj5UVbSBp6anf9EXG8hds299IAwbnrUqBx-sqR0pJurVAfsqrewM3utxLZpMUZCieZLmHMIdpY8PbObNVl4TNa_Lx7VPG-SmftBStIg5DKJTBkxTAV2vhfaHxssDL7U/w640-h426/53172821864_76b5ac5ba4_k.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Miika Suonperä, Antti Virmavirta, Mikko Nousiainen. Kuva: Tapio Aulu.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;"><b>Näyttelijävalinnoista</b></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Mietin etukäteen, että saadaanko teatteriesitykseen upotettua kaikki kirjan käänteet, ja siinä oli onnistuttu hyvin. Esitys kestää noin kolme tuntia sisältäen väliajan. Aina on myös riski, että kun itse kuvittelee kirjan hahmot tietynlaisiksi, näytelmäversio ei kohtaa kuvitelmia. Siksi jännitin erityisesti Antti Virmavirran esittämää Andreas Pictoria ja Mikko Nousiaisen Mestari Martinusta. Kuinka "kasvottomat" keskiajan hahmot toimisivat julkisuudesta tutuilla kasvoilla?</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Virmavirran näyttelemä Andreas Pictor on onnistunut tulkinta vanhasta mestarista, joka osaa olla opetuksessaan tiukka, mutta tarvittaessa lempeän isällinen. Itseäni häiritsi ainoastaan se, että mielestäni kirjan hauskimmassa kohdassa, jossa Andreas moittii kirkon seinälle maalattuja saunavihtoja, kuvittelin äänen aggressiivisemmaksi ja vahvemmaksi, kun Virmavirta on tulkinnut osion enemmän hermostuneen yllättyneeksi. Hän saa kohtauksen mielessäni anteeksi näytelmän loppupuolella, jossa Andreas Pictor lohduttaa Pelliinaa ja kaivaa tästä esiin sisäistä voimaa ja rohkeutta hieman yllättävälläkin tavalla. Yksi näytelmän vahvimmista ja tunteikkaimmista kohtauksista, jossa on kuitenkin lempeyttä ja lämpöä. (Nenäliinavaroitus.)</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Jos ihan rehellisiä ollaan, ajattelin ensin, että Mikko Nousiainen on liian hyvännäköinen näyttelemään keskiaikaista maalaria, vaikka romaanissakin muistaakseni viitataan Mestari Martinuksen ulkonäköön. Nousiainen kuitenkin onnistui vakuuttamaan omassa roolissaan siten, että näyttelijä katosi roolihahmon alle. Romaanissa muistelin Andreas Pictorin olleen isommassa roolissa, mutta näytelmässä Mestari Martinuksella onkin keskeisempi tehtävä tarinan kuljettamisen kannalta. On vaikea kirjoittaa Nousiaisen roolista ilman, että paljastaa juonenkäänteistä liikaa, sillä tekisi mieli kuvailla yksityiskohtaisesti herkutellen useampi kohtaus, jossa huomasin sykkeeni kohoavan. Hän osaa luoda jännitteisiä henkilökemioita lavalle pienin elein, jolloin juonta kuljetetaan katsojalle sopivalla tahdilla, ettei kaikki paljastu kerralla. Mestari Martinus ottaa vahvan roolin myös silloin, kun Andreas Pictor on sattunut juopottelemaan hieman liikaa. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Miika Suonperän näyttelemä apupoika Vilppu oli kuvitelmistani poiketen ivallisempi ja luonteeltaan terävämpi. Mutta näytelmän myötä Suonperä teki Vilpusta paremman kuin kuvitelmissani. Hän osoitti vahvemmin syyt ja seuraukset Vilpun käytökselle ja teki roolityöllään hänestä inhimillisemmän ja kokonaisemman persoonan.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPMi57R413Mh9wFPeVCgOVL6CSCSxmBtKjpojGDz7Ouyuf_jZc2OGZroPDkH_Esn0mPjoGilyYxQVatQQCYgth9ziPE7naxgA8ZgwECFFMEFNgiJv-OsGaxM47TjhSdPhD0-6nvs9LJLVdZr6x6TFfffXehrEKIl54lvLoe84PB-WXrEpJBhALgC4UgBQ/s1276/53172621266_b905c7bc58_k.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="851" data-original-width="1276" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPMi57R413Mh9wFPeVCgOVL6CSCSxmBtKjpojGDz7Ouyuf_jZc2OGZroPDkH_Esn0mPjoGilyYxQVatQQCYgth9ziPE7naxgA8ZgwECFFMEFNgiJv-OsGaxM47TjhSdPhD0-6nvs9LJLVdZr6x6TFfffXehrEKIl54lvLoe84PB-WXrEpJBhALgC4UgBQ/w640-h426/53172621266_b905c7bc58_k.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mikko Nousiainen, Panu Valo, Antti Virmavirta. Kuva: Tapio Aulu.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;"><b>Panu Valo</b> näyttelee nuorta kirkkoherra Petrus Herckepaeusta, joka kamppailee saavuttaakseen seurakunnan arvostuksen, mutta samalla epäilee maalareiden toimia ja kuvien sopivuutta Herran huoneeseen. Valo on myös onnistunut antamaan roolihahmolleen kehityskaaren; hieman ärsyttävästä ja virkaintoisesta kirkkoherrasta kasvaa lopulta seurakunnan arvostama esipaimen. Herckepaeuksen rooli kuvaa hyvin aikaa ja yhteiskunnallista asemaa, jolloin koulutus ei ollut kaikkien saatavilla.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0APkcTx9RVxqCOwdw33H9pwTd_-dCnaXz2WmlZGvZI37_BXuEA5at3_tNivUoOQIflW0m9ijMpVydqp73Na3lDIYPMKWs8EjOQDzOc8avvaYFpVTNY86grw-m8bsZbbR9MzZfALTtxVeAvbmn0cCIS4OeTbgG4k_oFjax0dCVpgy92grS6rM6rghAQXw/s1276/53173104373_6e998a254c_k.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="851" data-original-width="1276" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0APkcTx9RVxqCOwdw33H9pwTd_-dCnaXz2WmlZGvZI37_BXuEA5at3_tNivUoOQIflW0m9ijMpVydqp73Na3lDIYPMKWs8EjOQDzOc8avvaYFpVTNY86grw-m8bsZbbR9MzZfALTtxVeAvbmn0cCIS4OeTbgG4k_oFjax0dCVpgy92grS6rM6rghAQXw/w640-h426/53173104373_6e998a254c_k.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Birgitta Putkonen, Katariina Kuisma-Syrjä, Lasse Sandberg. Kuva: Tapio Aulu.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;"><b>Lasse Sandbergin</b> näyttelemä kirkkoväärti Klemetti on täydellinen mielleyhtymä kirjan roolihahmon kanssa. Kirkkoherraa vanhempi ja käytännön asioissa kokeneempi Klemetti on monessa juonenkäänteessä se, joka kirkon asioita oikeasti ohjailee Herckepaeuksen vielä hakiessa rooliaan. Vahva ja suorasanainen Klemetti näkee kirkossa - ja sen ympärillä - tapahtuvat asiat usein muita laajemmin. Seurakunta kaipaa näitä kansan ja kirkonmiesten välissä olevia inhimillisiä voimahahmoja.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6cxYc64_1kqsY5xJ8eVsmsyAh8AiDpL-yU2-KjNS842-yX6yTS5CwRWo1tCA-8SFJhxbii4Z1oDOfcKIUDb82XAY4An3D0HHdUYkdkoiMnTyvh6sc-IIJlF0PvL94OkEzxqHIpngs8iIiEik8tl0WwNSX-chh8tlEyhghKU6-hwt57YBD6j6phgjpcyw/s1276/53172621281_40ded0cd96_k.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="851" data-original-width="1276" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6cxYc64_1kqsY5xJ8eVsmsyAh8AiDpL-yU2-KjNS842-yX6yTS5CwRWo1tCA-8SFJhxbii4Z1oDOfcKIUDb82XAY4An3D0HHdUYkdkoiMnTyvh6sc-IIJlF0PvL94OkEzxqHIpngs8iIiEik8tl0WwNSX-chh8tlEyhghKU6-hwt57YBD6j6phgjpcyw/w640-h426/53172621281_40ded0cd96_k.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sonja Silvander-Valo. Kuva: Tapio Aulu.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Näytelmän tärkeimmän roolin esittää Sonja Silvander-Valo. Hän on outolintu ja hyljeksitty Pelliina, tiilimestari Rutgerin adoptoima orpotytär, jolle tämä opetti keramiikan lisäksi kieliä, lukemista ja laskemista. <i>Ennen kuulumatonta, että rahvaalle tytölle, saati mieleltään vajaalle opetettaisiin tuollaisia taitoja</i>. Jälleen tärkeä yhteiskunnallisen kehityksen näkökulma, joka ei valitettavasti vieläkään toteudu kaikkialla.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Minulle oli näytelmän kannalta tärkeää, että Silvander-Valo oli itselleni uusi kasvo. Näin en ollut ladannut häneen näyttelijänä ennakko-odotuksia tai -luuloja. Hän <i>oli </i>Pelliina. Ja kuinka vahvasti ja uskottavasti hän toi esiin kaikki tunteet; ensijärkytys kirkkoon astuessa, kun epätietoisuus maalauksista ja kuvista aiheuttaa kauhua, aina siihen rohkeuden siemenen kasvuun, että hänen annetaan hiertää väripigmenttejä ja lopulta sivellin käteen. Mielestäni yksi tärkeimmistä tarinan opetuksista on se, mikä merkitys opettamisella, rohkaisulla ja toisen tukemisella on mihin tahansa asiaan. Mikä merkitys ihmisyydelle syntyy siitä, että joku toinen uskoo sinuun ja osoittaa sen.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Oli nautinnollista katsoa ja elää Pelliinan myötä kaikki se hämmennys ja lapsenomainen riemu uuden oppimisesta. Katsoa kuinka maalaukset hiljalleen syntyvät seinille, ja kuinka Andreas Pictor ja Mestari Martinus opettavat hänelle pyhien symboliikkaa ja merkitystä. Kuvasuunnittelusta erityiskiitokset <b>Toni Haaraselle</b>, valosuunnittelusta <b>Jari Vuorelle</b> ja äänisuunnittelusta <b>Lauri Malinille</b>. Ilman heitä häkellyttävän upeasti toteutetut kirkkokohtaukset olisivat jääneet kolkoiksi.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8dGBORdfZLGXYINa_yeFdARJWDPDMaPR-izE-tSHVJRXcpKR9mseoSd-KHHrw-3M_nNx3RMt8VCWhFtCbmCEDspx2g8QGqg-NKAEA2WtPe4btpkRrzhzaJNIY-q4YQLA3X7lF2tU7jqo9WTqw9ahn2XRM_tHkZjTR3rZJ0R21b5tR-VkXOYpGaceH2Sg/s1276/53172619791_09f5e58b3e_k.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="851" data-original-width="1276" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8dGBORdfZLGXYINa_yeFdARJWDPDMaPR-izE-tSHVJRXcpKR9mseoSd-KHHrw-3M_nNx3RMt8VCWhFtCbmCEDspx2g8QGqg-NKAEA2WtPe4btpkRrzhzaJNIY-q4YQLA3X7lF2tU7jqo9WTqw9ahn2XRM_tHkZjTR3rZJ0R21b5tR-VkXOYpGaceH2Sg/w640-h426/53172619791_09f5e58b3e_k.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mikko Nousiainen, Panu Valo, Johanna Reilin, Jyri Ojansivu, Katariina Kuisma-Syrmä, Birgitta Putkonen, Henna-Maija Alitalo. Kuva: Tapio Aulu.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;"><b>Vereväkielinen</b></div><div style="text-align: justify;"><i><br /></i></div><div style="text-align: justify;"><i>Rottien pyhimys</i> oli reippaasti eteenpäin kulkeva kokonaisuus juonenkäänteitä, historiaa, tunteita ja huumoria. Anneli Kanto on onnistunut romaanissaan luomaan henkilöhahmoistaan moniulotteiset siten, ettei yksikään tarinan hahmo ole vain hyvä tai paha. Sellaisiahan me kaikki olemme; pääsääntöisesti hyväntahtoisia, mutta reagoimme ärsykkeisiin, tilanteisiin, vietteihin ja tarkoitusperiin eri tavoin riippuen siitä, kuinka toiset henkilöt meitä kohtaan käyttäytyvät.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Esitykset ovat olleet suosittuja, vaikka katsojakunta oli iältään ainakin oman vierailuni aikaan suhteellisen korkea. Aiheena keskiaikaisten kirkkomaalausten tarina ei ehkä ensikuulemalta ole kaikkein jännittävin(?), mutta uskallan väittää, että se yllättää positiivisesti. Näytelmän jälkeen tosin kuulin erään vanhemman miehen kommentoivan, että näytelmä ei ollut häntä varten. Hänen seurassaan ollut nainen kysyi syytä ja tämä vastasi, että kielenkäyttö oli järkyttävää, <i>pitikö koko esityksen ajan puhua alatyylisesti?</i></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div><div style="text-align: justify;">Niin, tämä tulenee yllätyksenä heille, jotka eivät ole kirjaa lukeneet. Näytelmää ja romaania kuvaillaan <i>vereväkieliseksi</i>, joka tarkoittaa sitä, että Anneli Kanto on tutkinut keskiajan kirosanoja ja sanontoja tutkijoiden <b>Mikko Heikkilän</b> ja <b>Veli-Pekka Toropaisen</b> avustuksella. Niitä on sekä kirjassa että näytelmässä melko runsaasti:</div><div style="text-align: justify;"><br /></div></div><blockquote style="border: none; margin: 0 0 0 40px; padding: 0px;"><div><div style="text-align: justify;">"Esimerkiksi kirjan kirosanat ovat peräisin Toropaisen tutkimista vanhoista käräjäasiakirjoista, joissa kuvataan ihmisten välisiä riitoja ja herjauksia. Vanhoja solvauksia löytyi myös netissä toteutetusta ruotsalaisen Skoklosterin linnan kiroilukoulusta", Anneli Kanto kuvailee Marjo Kytöharjun <a href="https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/anneli-kanto-kirjoitti-elamanmakuisen-romaanin-rottien-pyhimys-hattulan-kirkon-keskiaikaisten-maalausten-innoittamana-" target="_blank"><b>haastattelussa</b></a>.</div></div></blockquote><div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Mutta jälleen palauttaisin ymmärryksen <i>ajankuvaan</i>. Kuinka moni luulee, että kouluttamaton rahvas on keskiajalla miettinyt kielenkäyttöään samalla tavalla kuin nyky-yhteiskunnassa? Kielikin oli aivan erilainen, sillä <b>Mikael Agricola </b>(1510-1557) alkoi 1500-luvulla vasta luoda suomen kieltä. Ja samalla huomauttaisin, että jokainen meistä tietää omat suosikkikirosanansa ja toisaalta nuorison viljelemän runsaan v-sanan käytön, joka useimmilla laimenee sitä mukaa, kun siirrytään työelämään.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7rV2vlQQkBGMe9EIsbYfz8bd_IHi6TZ-JtUoDk71Ho5KRehoZxTlelp4TvnNBPWfx0fykCr9jXSlbxZ9VVI5rgpTozAdz_GxxlyP2OgGee9h_36nL8m8kYRicimxvndI9kJRvjdkAnOUZwcGVlhyuSh6otlIqSi5EqbqrvA9hdaJxQJMNg1jOEmLQqNQ/s1276/53172028277_a10b824aff_k.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="851" data-original-width="1276" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7rV2vlQQkBGMe9EIsbYfz8bd_IHi6TZ-JtUoDk71Ho5KRehoZxTlelp4TvnNBPWfx0fykCr9jXSlbxZ9VVI5rgpTozAdz_GxxlyP2OgGee9h_36nL8m8kYRicimxvndI9kJRvjdkAnOUZwcGVlhyuSh6otlIqSi5EqbqrvA9hdaJxQJMNg1jOEmLQqNQ/w640-h426/53172028277_a10b824aff_k.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Miika Suonperä, Katariina Kuisma-Syrjä, Lasse Sandberg, Jyri Ojansivu, Antti Virmavirta, Sonja Silvander-Valo, Johanna Reilin, Panu Valo, Birgitta Putkonen. Kuva: Tapio Aulu.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Hämeenlinnan teatteri on tehnyt kunniaa Anneli Kannon romaanille ja <i>Rottien pyhimys</i> on myös visuaalisesti hienoa teatteria. Suosiosta kertoo se, että kaikki kevään esitykset ovat loppuunvarattuja yhtä lukuun ottamatta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><i>Rottien pyhimyksestä</i> ovat aiemmin kirjoittaneet myös:</div><div style="text-align: justify;"><ul><li><a href="https://kirjakkoruispellossa.blogspot.com/2023/09/rottien-pyhimys-hameenlinnan-teatterissa.html" target="_blank"><b>Kirjakko ruispellossa</b></a></li><li><a href="https://kirsinbookclub.com/2023/09/anneli-kannon-rottien-pyhimys-hameenlinnan-teatterin-nayttamolla-jatkaa-romaanin-voittokulkua/" target="_blank"><b>Kirsin Book Club</b></a></li><li><b><a href="https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-teatteri/onnistunut-aikamatka-keskiajan-kirkkotaiteeseen-hameenlinnan-teatterin-rottien-pyhimys/" target="_blank">Kulttuuritoimitus</a></b></li></ul></div></div>Hurmioitunuthttp://www.blogger.com/profile/09310408497597126988noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8625102950627676095.post-70114249510448614562024-01-11T19:58:00.001+02:002024-01-11T19:58:15.051+02:00Richard Powers: Ikipuut<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtfdTWqm71axU_9FDD_BoFYRzRodxL1IQTbK7_EBiRsk2UlbJ5pXgzTjSbo1L4wQ-3SS7f-XUQgmPVHmLxuWIh7AtpLFi43M7_Z0bUt6aMMvXB_js8T1nbwi5isgmzysyhhVcWTlrHFNpUp1cKICuEqFQZYck1rLcnIyIxWKp9nhfUM6t9If5jycF-Vls/s1276/PT_10.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="718" data-original-width="1276" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtfdTWqm71axU_9FDD_BoFYRzRodxL1IQTbK7_EBiRsk2UlbJ5pXgzTjSbo1L4wQ-3SS7f-XUQgmPVHmLxuWIh7AtpLFi43M7_Z0bUt6aMMvXB_js8T1nbwi5isgmzysyhhVcWTlrHFNpUp1cKICuEqFQZYck1rLcnIyIxWKp9nhfUM6t9If5jycF-Vls/w640-h360/PT_10.jpg" width="640" /></a></div><div style="text-align: justify;">Suhtaudun palkittuihin kirjoihin nykyisin vähän varauksella, sillä huomionosoituksia saaneet kirjat eivät välttämättä tarkoita sitä, että minä pitäisin niistä. Ne voivat tietenkin kirjallisuuden lajiedustajina olla erinomaisia, mutta mikäli kirjan tyyli ja sisältö ei ole itselleni mieluinen, se on ristiriitaista. Näin minulle kävi esimerkiksi Pulitzer-palkinnon 2014 voittaneelle <a href="https://www.wsoy.fi/kirja/donna-tartt/tikli/9789510402498" target="_blank"><b>Donna Tarttin Tikli</b></a>-teokselle. Olin toivonut, että teoksessa käsiteltäisiin Carel Fabritiuksen <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Carel_Fabritius#/media/Tiedosto:Fabritius-vink.jpg" target="_blank"><b><i>Tikli</i></b></a>-maalausta (1654) enemmän, mutta kirja oli sisällöltään jopa vähän ahdistava. Maalaus oli lopulta sivuroolissa, vaikka ilman sitä tarina ei olisi kehittynyt. Joten lähes 900-sivuisen tiiliskiven lukeminen läpi oli itselleni pettymys.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEoovNhYuz712jB69oRjUGjlRd0k3ONbgtZXtPf4NPBr3DhwXJhoebP6qM2_pTO8uBlJhZ0wY9OjFNlBeMWpShY_HNElXpfWxEQhKBqLSZ82xTUq0QznZlPnB5xtnqTQfQBGbJMYQCqGIkI3Qg4yNm17MFhfB3tB_HL3qUku-AumcKP3izPtwBTYs3-KE/s1276/IMG_5457_ikipuut.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="850" data-original-width="1276" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEoovNhYuz712jB69oRjUGjlRd0k3ONbgtZXtPf4NPBr3DhwXJhoebP6qM2_pTO8uBlJhZ0wY9OjFNlBeMWpShY_HNElXpfWxEQhKBqLSZ82xTUq0QznZlPnB5xtnqTQfQBGbJMYQCqGIkI3Qg4yNm17MFhfB3tB_HL3qUku-AumcKP3izPtwBTYs3-KE/w640-h426/IMG_5457_ikipuut.jpg" width="640" /></a></div><div style="text-align: justify;">Yritän etsiä itselleni hyvänmielen kirjallisuutta, taidetta, elämäkertoja tai kerronnaltaan kauniisti kuvailevaa tekstiä. Olin pohtinut jo pari vuotta <b>Richard Powersin <i>Ikipuut</i></b>-teoksen (Gummerus, 2021) lukemista, mutta Pulitzer-voittajan titteli 2019 laittoi pohtimaan, että entä jos tämä on toiveista huolimatta samanlainen pettymys kuin <i>Tikli</i>. Tämäkin on tiiliskivi (649 sivua), joten mietin haluanko käyttää aikaa tähän, kun lukulistalla olisi varmempiakin vaihtoehtoja.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Takakannen teksti vietteli kuitenkin mukaansa:</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><div style="text-align: justify;">"Aikamme arvostetuimpiin amerikkalaiskirjailijoihin kuuluvan Richard Powersin Ikipuut on suurromaani puista ja ihmisistä. Se on polttavan ajankohtainen kuvaus elämäntapamme hinnasta ja paikastamme maailmassa. Se on myös henkeäsalpaavan upea ja koskettava ylistyslaulu luonnon ihmeille: sen sivuilla tuoksuvat neulaset ja humisevat sumusta kosteat rannikkometsät. Se saattaa muuttaa elämäsi."</div></blockquote><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPX5v4odzUTfWel-n7tHeF2OGd17mna0xLiMl2QnOEDV6hGtINEl1b2V-h6TneowjNfLkdwBw-iQrbjkntiyAOPEV2BOemR8ITqJcYsFLSO6ZFZ5rtzOleK15wyLb2JrhiWHIh4QmtsKeiO4DOu0O22N3dFfetHbt4YkNYO1iRfu4m7C3F4_ZHKJBuWEo/s1276/PT_16.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="718" data-original-width="1276" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPX5v4odzUTfWel-n7tHeF2OGd17mna0xLiMl2QnOEDV6hGtINEl1b2V-h6TneowjNfLkdwBw-iQrbjkntiyAOPEV2BOemR8ITqJcYsFLSO6ZFZ5rtzOleK15wyLb2JrhiWHIh4QmtsKeiO4DOu0O22N3dFfetHbt4YkNYO1iRfu4m7C3F4_ZHKJBuWEo/w640-h360/PT_16.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="https://hurmioitunut.blogspot.com/2023/08/paavolan-tammi.html" target="_blank"><b>Paavolan tammi</b></a>.</td></tr></tbody></table><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><div style="text-align: justify;">"(---) Mikään ei kuitenkaan kosketa häntä samalla tavalla kuin Donald C. Peattien luonnonhistoriaa käsittelevät teokset, jotka ovat peräisin hänen isänsä hyllystä. Hän saa niistä loputtomiin virkistystä. Niiden lauseet haarautuvat ja kääntyvät kohti aurinkoa:<span style="text-align: left;"> </span></div></blockquote><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><div style="text-align: justify;"><span style="text-align: left;"> </span></div></blockquote><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><div style="text-align: justify;"><i>Kuninkaita on kukistunut ja uusia imperiumeja muodostunut. Loistavia ideoita ja upeita taideteoksia on syntynyt, ja tiede ja keksinnöt ovat mullistaneet maailman. Silti kukaan ei vieläkään kykene ennustamaan, kuinka monen vuosisadan ajan tämä tammi pysyy pystyssä tai mitkä valtiot ja uskonnot häviävät ennen sitä</i>...." (s.162-163)</div></blockquote><div style="text-align: justify;"><br /></div><div><div style="text-align: justify;">Ei kirja muuttanut elämääni, mutta se sai ajattelemaan puiden merkitystä koko maapallolle uudella tavalla. Se sai huomaamaan, kuinka lyhyt yksi ihmiselämä on satavuotiaiden puiden rinnalla, joista osa sinnittelee elossa jopa tuhansia vuosia. Niin lyhyt kuin yksi ihmiselämä onkin, sen aikana voidaan saada aikaan paljon tuhoa, jos ei ymmärretä metsien suojelun merkitystä.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRahpQ2Khh2HATC5w1ig-EpaR5udInufYFOxJbF61eVtKyi444dZPrQtiJD-hf06G2gYBsF0iGQKXWGGHXpjxC9vNGH7_5Vvb5ngeVce8MVX05RzAlPaAI7rw0ZhyantrPZXd1jEhy6ks0VHFBES1WIZ7Zh2mO-v3QD989hqdpmKYyeAv6fIe6g0wZKao/s1276/IMG_3864_ikipuut.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="850" data-original-width="1276" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRahpQ2Khh2HATC5w1ig-EpaR5udInufYFOxJbF61eVtKyi444dZPrQtiJD-hf06G2gYBsF0iGQKXWGGHXpjxC9vNGH7_5Vvb5ngeVce8MVX05RzAlPaAI7rw0ZhyantrPZXd1jEhy6ks0VHFBES1WIZ7Zh2mO-v3QD989hqdpmKYyeAv6fIe6g0wZKao/w640-h426/IMG_3864_ikipuut.jpg" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgq8ZS3DL3kONDHRHHpSPRdKqZ9zenkpTSewwTYZ015zjnSGXSFvbWwUCfUHQMEcVvrgm7Gy1nLkiXcsLUkO2IIHM92iTa9vCrT4frqO1Pk-WHtqbHKYbBvZKwAuMmzISN0zgPuJG-9WQkQCynPPOVZGQSRQgBq8531irYNYGaOkdTqrRdlvRDsZRszt94/s1276/IMG_6683_ikipuut.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="850" data-original-width="1276" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgq8ZS3DL3kONDHRHHpSPRdKqZ9zenkpTSewwTYZ015zjnSGXSFvbWwUCfUHQMEcVvrgm7Gy1nLkiXcsLUkO2IIHM92iTa9vCrT4frqO1Pk-WHtqbHKYbBvZKwAuMmzISN0zgPuJG-9WQkQCynPPOVZGQSRQgBq8531irYNYGaOkdTqrRdlvRDsZRszt94/w640-h426/IMG_6683_ikipuut.jpg" width="640" /></a></div></div><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><div><div style="text-align: justify;">"Jos lännendouglaskuuset jätetään - ja nyt seuraa jutun juju - jos ne jätetään ilman, valon ja veden vaalittaviksi, jokainen niistä saattaa painaa kerran tuhansia kiloja. Jokainen taimista saattaa venyä pituutta seuraavat kuusisataa vuotta ja tulla niin korkeaksi, että isoinkin tehtaanpiippu näyttää siihen verrattuna kääpiöltä. (---) Ne pudottavat vuodessa alaoksilleen jopa kymmenen miljoonaa neulasta ja kasvattavat siten omille oksille multakerroksen, josta tulee niiden omien ilmassa keinuvien puutarhojen perusta." (s.122-123)</div></div></blockquote><div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><i>Ikipuut </i>kertoo yhdeksän ihmisen tarinan, jotka kietoutuvat toisiinsa jaksoissa, jotka on jaettu <i>juuriin</i>, <i>runkoon</i>, <i>latvukseen </i>ja <i>siemeniin</i>. Kaikki tarinat eivät ole yhtä mielenkiintoisia ja tästäkin luulin etukäteen, että kirja keskittyisi enemmän luonnontieteelliseen näkökulmaan puista. Mutta itse asiassa tarinat ovat merkityksellisempiä, kun ihmiskohtaloihin nivoutuu eri puut hieman yllättävilläkin tavoilla. Parasta teoksessa ovat nimenomaan runsaat luontokuvaukset. Powersin kirja myös osoittaa, kuinka paljon rikkaampi amerikkalainen puusto on Suomen luontoon verrattuna. Sen vuoksi toivoisi, että siitä pidettäisiin huolta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div></div><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><div><div style="text-align: justify;">"Pian hän ymmärtää jotain. Metsäntutkimus on hakoteillä kaikkialla, ei pelkästää Purduessa vaan koko Yhdysvalloissa. Alan vaikuttajat unelmoivat suorien, oksattomien ja tasalaatuisten tukkipuiden kasvattamisesta maksiminopeudella. He puhuvat satoisista nuorista ja ränsistyneistä vanhoista metsistä sekä keskimääräisestä vuotuisesta kasvusta ja optimaalisesta tuotosta." (s.165)</div></div></blockquote><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggj9JO9VVBhOplDT-EysMHBqBbKFccotu8sTF1_JS4STlR7NFeynzXSWQbtHOMl6N-dsax-3OSXpiOgtDkej3UZeoUje9tADZQarLfowYJ9OOmwFDF4Bc6olH_zaukabrwkwCOgNxwipPRDfOny_pZ5cn3IAc4Y3iiOnWLo6PabkCry0IwAonnG7nRWvI/s1276/20210811_200805_ikipuut.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="718" data-original-width="1276" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggj9JO9VVBhOplDT-EysMHBqBbKFccotu8sTF1_JS4STlR7NFeynzXSWQbtHOMl6N-dsax-3OSXpiOgtDkej3UZeoUje9tADZQarLfowYJ9OOmwFDF4Bc6olH_zaukabrwkwCOgNxwipPRDfOny_pZ5cn3IAc4Y3iiOnWLo6PabkCry0IwAonnG7nRWvI/w640-h360/20210811_200805_ikipuut.jpg" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6zy3cb7OpO8xDfAkxvYq4fEOHyXW_6bqO-U0_HO2d8MBczn5G2g9HyJszChw44x_d-Enizzq6_56mpO7tugYhaL3LIAU1SE90Bp9KetegVIoEjSIeoyS7tk9aNBcXShi5vvGxK1WyN10Yzn5iOxZ8iyvj6hocDSGVfOcKjvhZr84MdwAFmYdlNClEoF8/s1488/IMG_2863_ikipuut.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1488" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6zy3cb7OpO8xDfAkxvYq4fEOHyXW_6bqO-U0_HO2d8MBczn5G2g9HyJszChw44x_d-Enizzq6_56mpO7tugYhaL3LIAU1SE90Bp9KetegVIoEjSIeoyS7tk9aNBcXShi5vvGxK1WyN10Yzn5iOxZ8iyvj6hocDSGVfOcKjvhZr84MdwAFmYdlNClEoF8/w426-h640/IMG_2863_ikipuut.jpg" width="426" /></a></div></div><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><div style="text-align: justify;">"Patricia kietoo käsivartensa ympärilleen ja purskahtaa itkuun ilman syytä. Puu, josta navajot kertovat auringon talon laulussa. Puu, jonka lähisukulaisen oksia Herakles kietoi seppeleeksi ja uhrasi palattuaan manalasta. Puu, jonka lehdistä valmistettu juoma suojeli intiaanimetsästäjiä pahalta. Yhtäkkiä tämä puu tuntuu aivan pakahduttavan poikkeukselliselta, vaikka se on Pohjois-Amerikan yleisin ja vaikka muita sen kaltaisia kasvaa kolmella mantereella." (s.176)</div></blockquote><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0Y_zszphMMCBjk29_1w4KMJUNmsZ8advbnGB5lQ_ebswlwkKaVzXGUw7uEhVy2R3d6u9gm86ocW4djSRAaur2VT1qvXzkOZar2qdj8vv8uFpAS2NhU-KIVW3UwO0xkpkFXwuNRNtscTfxx3LX-_OFLclIsmjAcdw6bbYH4fs3VEiFlacxgbvVfm8z1Tg/s1276/20211003_080026_ikipuut.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1206" data-original-width="1276" height="604" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0Y_zszphMMCBjk29_1w4KMJUNmsZ8advbnGB5lQ_ebswlwkKaVzXGUw7uEhVy2R3d6u9gm86ocW4djSRAaur2VT1qvXzkOZar2qdj8vv8uFpAS2NhU-KIVW3UwO0xkpkFXwuNRNtscTfxx3LX-_OFLclIsmjAcdw6bbYH4fs3VEiFlacxgbvVfm8z1Tg/w640-h604/20211003_080026_ikipuut.jpg" width="640" /></a></div><div style="text-align: justify;">Olen samaa mieltä <a href="https://www.maailmankirjat.ma-pe.net/richard-powers-ikipuut/" target="_blank"><b>Vesa Lahden</b></a> kanssa siitä, että keskusteluosiot ovat paikoin kömpelöitä ja turhan pitkiä. Lahden sanoin: "Teoksen 649 sivua olisi kaivannut tiivistämistä." Olen Lahden kanssa samaa mieltä myös siitä, että muutaman henkilöhahmon olisi voinut jättää tarinasta pois ilman, että kerronta häiriintyy. Itselleni esimerkiksi Neelay Mehtan tarina tuntui muihin verrattuna irralliselta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Pidin eniten pariskunnasta, joka alkoi kylvää puita pihalleen hääpäiviensä kunniaksi ja Hoelien perheestä, joiden sukutarina alkaa 1800-luvulta, jolloin Yhdysvaltoihin saapunut Jørgen Hoel istuttaa pihalleen kastanjoita, joista vain yksi lopulta selviää. Tuosta kastanjasta tulee merkityksellinen paitsi Jørgenin pojalle Johnille myös alueen muille asukkaille:</div><div style="text-align: justify;"><br /></div></div><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><div><div style="text-align: justify;">"John Hoel hautaa isänsä sen kastanjan juurelle, jonka isä kylvi. Kastanjan siimeksessä on nyt pieni kalmisto, jota ympäröi metrin korkuinen valurauta-aita. Puu varjostaa yhtä auliisti eläviä ja kuolleita. Johnin kädet eivät enää yllä sen rungon ympärille. Alimmatkin vihreät oksat kohoavat ulottumattomiin.</div></div><div><div style="text-align: justify;"><br /></div></div><div><div style="text-align: justify;">Hoelien kastanjasta tulee yksi niistä maamerkeistä, joita maanviljelijät sanovat vartiopuiksi. Perhekunnat suunnistavat sen avulla sunnuntairetkillään. Se toimii viljameren yksinäisenä majakkana seudun asukkaiden opastaessa vieraspaikkakuntalaisia.</div></div><div><div style="text-align: justify;"><br /></div></div><div><div style="text-align: justify;">(---) Kun hänen postimerkinkokoisessa Iowan kolkassaan ei ole enää mitään muuta kuvattavaa, hän kääntää kameran kohti Hoelien kastanjaa, joka on täsmälleen samanikäinen kuin hän. (---) Hänen päähänsä pälkähtää suuri suunnitelma, joka tuntuu aivan itse keksityltä. Hän päättää kuvata lopun ikäänsä kastanjaa ja selvittää, miltä sen kasvu näyttää nopeutettuna ihmisen mielen mukaiseksi. (---) Kastanjan kuvaamisesta tulee rituaalinomainen hartaudenharjoitus, jonka hän toistaa jopa sateessa, tuiskussa ja sietämättömässä kuumuudessa; siitä tulee levittäytyvän kasvijumalan kirkkokunnan liturgia, jonka hän toimittaa aina ypöyksin." (s.20-21)</div></div></blockquote><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrHj_XNL8K5gmZx7rEJJi1HVuqeoPnpnFQ2XSCW8E_CK8kt8moZVf658fmcqcW35w5BMQI3RCc9XLqxMd0mwF5_dIFljJ0uytnXlGtLh8s4rBMAJFgRVynnPteu2XS5kLwQXTFQfn32QCn7lZs7wkDFfaNmsO2q6XhDXiMEOsDTCopDG5Cr0rizEjDd1c/s1276/20220802_184848_1_ikipuut.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1245" data-original-width="1276" height="624" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrHj_XNL8K5gmZx7rEJJi1HVuqeoPnpnFQ2XSCW8E_CK8kt8moZVf658fmcqcW35w5BMQI3RCc9XLqxMd0mwF5_dIFljJ0uytnXlGtLh8s4rBMAJFgRVynnPteu2XS5kLwQXTFQfn32QCn7lZs7wkDFfaNmsO2q6XhDXiMEOsDTCopDG5Cr0rizEjDd1c/w640-h624/20220802_184848_1_ikipuut.jpg" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNtLaWzeWnCnmealV0zzROXznL15ZIN7abB1YVBUzMFm0Kn57l-Xr0cYE9p4oXA7DZXKuM6I8yEQwLMa-ADKOdbokggpZ4R1etOeYVcs21K0O_kb_kF1jKSx6iy3H5Z9ud1JctxhNIWmNM6KbnllsJOsIIywUv0rvhZZ43g9cUqkjtM_gGqWl64aQ84do/s1276/IMG_1498_ikipuut.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="850" data-original-width="1276" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNtLaWzeWnCnmealV0zzROXznL15ZIN7abB1YVBUzMFm0Kn57l-Xr0cYE9p4oXA7DZXKuM6I8yEQwLMa-ADKOdbokggpZ4R1etOeYVcs21K0O_kb_kF1jKSx6iy3H5Z9ud1JctxhNIWmNM6KbnllsJOsIIywUv0rvhZZ43g9cUqkjtM_gGqWl64aQ84do/w640-h426/IMG_1498_ikipuut.jpg" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWZGw2S-6lzOMHwMsUIFcTxfgfeUYfCkyApB-GbRwLsDn9TrDLI5hfTCWMkLPYAguy4f6BGreCQTL7pANlxH1NHRv4bVLG6C8eGvtSnaBLajPfiilrgS_b23cGxzYkThAUwwwJO2yGVa2gGlvTfkF7BYBlx7IF02o2k2TB_RW7uOUP6sZ2wLHNU307JiQ/s1762/PT_11.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1762" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWZGw2S-6lzOMHwMsUIFcTxfgfeUYfCkyApB-GbRwLsDn9TrDLI5hfTCWMkLPYAguy4f6BGreCQTL7pANlxH1NHRv4bVLG6C8eGvtSnaBLajPfiilrgS_b23cGxzYkThAUwwwJO2yGVa2gGlvTfkF7BYBlx7IF02o2k2TB_RW7uOUP6sZ2wLHNU307JiQ/w360-h640/PT_11.jpg" width="360" /></a></div><p></p><div style="text-align: justify;">Kirjan luettuani olin entistä onnellisempi siitä, että omistan tontin verran maata, ja että pihalla kasvaa puita, vanhempia kuin minä: koivuja, omenapuita, luumupuu, mongolianvaahtera, vaahtera, pihlaja, haapa. Nyt pihalla kasvaa myös pieni tammi, jonka taimen sain lahjaksi. Kirjan luettuani näen pihapuuni uudessa valossa ja yksilöinä.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8y3dfiZsARC5MMIhRJpoF3Uddsfofe10ziVbs21ZinjDV9e8aQlZpzOge7vJAG_NuXpEw8t9W87MFWm0jFoO_Niudr5WIb-e8Yd2mlsVw9y6gtQM2Gw1T4fr50cPk84a8OztkpReSl_yIaO9gXArdUJkF3YCAYpR08LDNlKGIr3cpzBCxBu1Gm2N0sGw/s1586/20231013_162509_ikipuut.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1586" data-original-width="1276" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8y3dfiZsARC5MMIhRJpoF3Uddsfofe10ziVbs21ZinjDV9e8aQlZpzOge7vJAG_NuXpEw8t9W87MFWm0jFoO_Niudr5WIb-e8Yd2mlsVw9y6gtQM2Gw1T4fr50cPk84a8OztkpReSl_yIaO9gXArdUJkF3YCAYpR08LDNlKGIr3cpzBCxBu1Gm2N0sGw/w514-h640/20231013_162509_ikipuut.jpg" width="514" /></a></div><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><div style="text-align: justify;">"Kukaan ei näe puita. Me näemme hedelmät, pähkinät, raaka-aineen, siimeksen. Näemme koristeet ja kauniin ruskan. Tien tukkivat ja laskettelurinteet pilaavat esteet. Synkät ja uhkaavat paikat, jotka täytyy raivata. Näemme oksat, jotka uhkaavat murskata talomme katon. Näemme hakkuukypsän metsän. Mutta puut - ne ovat näkymättömiä." (s.549)</div></blockquote><p style="text-align: justify;">En todennäköisesti tule lukemaan muita Richard Powersin kirjoja, sillä kaikki tuntuvat olevan yli 600 sivun järkäleitä ja niihin tarttuminen on itselleni kynnys. Tässä kiehtoi nimenomaan puut ja metsien merkitys, sillä viehätyn kirjallisuudessa luontokuvauksista. Yksi ehdottomista suosikeistani tämän suhteen on Frances Hodgson Burnettin <i>Salainen puutarha</i> (1911).</p>Hurmioitunuthttp://www.blogger.com/profile/09310408497597126988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8625102950627676095.post-24531060976706857662024-01-07T18:32:00.000+02:002024-01-07T18:32:37.204+02:00TAYSin taidetta<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJDIqDy8ByFvZwj8WyLEm6dufQxMJFVcsNPgN0atmGrFFMtUk7uCaTbdfJgF0mABdMR7K2b5kKnmFYqvT97aift5AquEs97L55T4dpSA8MEma6LMb6DGfVJosx1z5ASvN4tBXqrXXuVMVjKqvCe0xKViNshmgKk9fcFWdJ4UYtL93TKXe9YnRt_06j1Zo/s1276/T_taide_29.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="718" data-original-width="1276" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJDIqDy8ByFvZwj8WyLEm6dufQxMJFVcsNPgN0atmGrFFMtUk7uCaTbdfJgF0mABdMR7K2b5kKnmFYqvT97aift5AquEs97L55T4dpSA8MEma6LMb6DGfVJosx1z5ASvN4tBXqrXXuVMVjKqvCe0xKViNshmgKk9fcFWdJ4UYtL93TKXe9YnRt_06j1Zo/w640-h360/T_taide_29.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">ROP-ryhmä (Tuomo Rosenlund, Pekko Orava): Suoja, 2019.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;">Yksi merkittävimmistä palautteista työstäni sairaalan (ja nykyisin hyvinvointialueen) taideasiantuntijana on se, kun ihmiset ovat kertoneet, että ovat alkaneet kiinnittää aiempaa enemmän huomiota sairaalataiteeseen. Sairaaloissa oleva taide on niin sanotusti puolijulkista taidetta, sillä se on saavutettavissa niissä tiloissa, joissa henkilöstö työskentelee ja asiakkaat vierailevat, mutta teoksia ei varsinaisesti markkinoida ulkopuolelle. Eivätkä kaikki tilat ole saavutettavissa kaikille, vaikka taidekokoelmia varmasti pääsääntöisesti pyritään pitämään esillä yleisissä tiloissa. Jotta sairaalataide tulisi aiempaa näkyvämmäksi, olen pitänyt tärkeänä tuoda esille sairaaloiden taidekokoelmia.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbH1XUTkHdPEfONbbrR_6QpSSmyZMcMwLQCVsofZ1aiCgo_5tULvqNKFh3rWLhCXw0u3bXukPgf5mjFZJojA7Fps_fBMkMPadf1erCKTY60_TxcVeHh2cPsIMSdKVHZqNSnv8A2l7-0ztufWSwpab52PXoRoDXmL9fwZUCirPuXukoiOVzOebAr9o5Ukw/s1276/T_taide_31.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="718" data-original-width="1276" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbH1XUTkHdPEfONbbrR_6QpSSmyZMcMwLQCVsofZ1aiCgo_5tULvqNKFh3rWLhCXw0u3bXukPgf5mjFZJojA7Fps_fBMkMPadf1erCKTY60_TxcVeHh2cPsIMSdKVHZqNSnv8A2l7-0ztufWSwpab52PXoRoDXmL9fwZUCirPuXukoiOVzOebAr9o5Ukw/w640-h360/T_taide_31.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">ROP-ryhmä (Tuomo Rosenlund, Pekko Orava): Suoja, 2019.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiJ0qRrYKdMyURHcoat1wzf6ojX5eyddvzk-z_hAVwEhgfeX1_hF_S64VYS5tBB98W6a3vdm0raCLQ3oMoDFUBdVVpZku0Z8bZDfjuQWkJlSMUOLNnmRowly8J4SQvJAwGRdE-WvQdv7CpyKnOvRhjd5EQ2bhxc0FbH1COXjsGofp28EHqGbF_Bz-LUBo/s1688/T_taide_32.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1688" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiJ0qRrYKdMyURHcoat1wzf6ojX5eyddvzk-z_hAVwEhgfeX1_hF_S64VYS5tBB98W6a3vdm0raCLQ3oMoDFUBdVVpZku0Z8bZDfjuQWkJlSMUOLNnmRowly8J4SQvJAwGRdE-WvQdv7CpyKnOvRhjd5EQ2bhxc0FbH1COXjsGofp28EHqGbF_Bz-LUBo/w376-h640/T_taide_32.jpg" width="376" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">ROP-ryhmä (Tuomo Rosenlund, Pekko Orava): Suoja, 2019.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;">Toiveena on, että pääsisin näkemään eri puolilla olevaa sairaalataidetta silloin, kun siihen avautuu mahdollisuus. Pohjois-Karjalan keskussairaalan <a href="https://hurmioitunut.blogspot.com/2021/09/taidetta-joensuun-psykiatriatalossa.html" target="_blank"><b>L-talossa </b></a>vierailin työkavereiden kanssa syksyllä 2021. Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vierailin ensin itsekseni ja myöhemmin työmatkan myötä loppuvuodesta 2023. TAYSin kokoelmassa on paljon hienoja teoksia, mutta vanhempien teosten yhteydessä on harvemmin teostietoja esillä. Tämän vuoksi en voi lisätä tekijätietoja myöskään kuvatietoihin. Tämä on yksi asia, johon toivoisin sairaalataiteessa panostettavan aiempaa enemmän; kun teoksia asetetaan esille, niiden yhteydestä löytyisi teostiedot. Kaikki eivät kiinnitä taiteeseen huomiota yhtä intensiivisesti, mutta tällä on mielestäni arvomerkitys. Kun tekijä- ja teostiedot ovat esillä, sillä annetaan arvo paitsi taiteen tekijälle, myös sairaalan taidekokoelmalle. Ettei kokoelma jäisi vain nimettömäksi kokonaisuudeksi, vaan se raha ja sisältö mitä teoksiin on vuosikymmenten aikana laitettu, säilyttäisi arvonsa eikä unohdettaisi.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0uZDtqvZtuwNPXdz0j_jMhmYYyLtZTPxNtYgUlA30ZKaVVHL-SWThIaSoWBlfVEB3IlCCmT8LkRHXtR7lJLP8fHcpHrEtrCjSDdkdHs0IH9AVbZ4_1ZdYSbdJKEYKTwBgnreXdmoAS_fQ5QCyvagCGxnp5lKNIwNzrTgA_irrLWHzvzZ3rTA1try1_zc/s1540/T_taide_11.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1540" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0uZDtqvZtuwNPXdz0j_jMhmYYyLtZTPxNtYgUlA30ZKaVVHL-SWThIaSoWBlfVEB3IlCCmT8LkRHXtR7lJLP8fHcpHrEtrCjSDdkdHs0IH9AVbZ4_1ZdYSbdJKEYKTwBgnreXdmoAS_fQ5QCyvagCGxnp5lKNIwNzrTgA_irrLWHzvzZ3rTA1try1_zc/w412-h640/T_taide_11.jpg" width="412" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kirsi Kaulanen: Elämänlähde, 2019.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgefeyjawsESD3H2N_QalPlUuOA4MTpLjk13Xh6mEJFsRp8u8s4IfGSQ_aNpUfyXeYu9wtboyDlAt47Np45VK60hf_V83wtHag-_KOeQvIBcIjdlxD-6gOgcDvkMC7akRQ3Vir11HhMwtOk-20FQeUSnkarX2m1eXmBfn73J3DTB2Ag-roJwPVZo0R6owQ/s1614/T_taide_7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1614" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgefeyjawsESD3H2N_QalPlUuOA4MTpLjk13Xh6mEJFsRp8u8s4IfGSQ_aNpUfyXeYu9wtboyDlAt47Np45VK60hf_V83wtHag-_KOeQvIBcIjdlxD-6gOgcDvkMC7akRQ3Vir11HhMwtOk-20FQeUSnkarX2m1eXmBfn73J3DTB2Ag-roJwPVZo0R6owQ/w394-h640/T_taide_7.jpg" width="394" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kirsi Kaulanen: Elämänlähde, 2019.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjykixl17yITEb4lPU2zoNAK6MAcDRIswjiMgtaV2g84V1t2XKA_mJRjD2C57MxBU8uCBrOnxvSKqAU6xgn4z1_pVSthYgvuk1uwrC6wMKqhnSHe8jO6Awqc8gNTFCNRyhHQ5x5jo5QWbziTkjLQ0iBcgGG1B58RUDfjWR-K6qqosV1I5tqnL4N-6fk_r4/s1276/T_taide_6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="718" data-original-width="1276" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjykixl17yITEb4lPU2zoNAK6MAcDRIswjiMgtaV2g84V1t2XKA_mJRjD2C57MxBU8uCBrOnxvSKqAU6xgn4z1_pVSthYgvuk1uwrC6wMKqhnSHe8jO6Awqc8gNTFCNRyhHQ5x5jo5QWbziTkjLQ0iBcgGG1B58RUDfjWR-K6qqosV1I5tqnL4N-6fk_r4/w640-h360/T_taide_6.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kirsi Kaulanen: Elämänlähde, 2019.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPNZcU4Xw6y1B3yx738GplfuGQu8ycednYGDvUA41HnlRirRQcZhNwwdqwOQtxADvXg1zjX2PBdrJlcGinxLZHaK8qTsBMsmQYKdw7c54SCNLo-Y3M7AS3sUN2u96TRTWVmdNmjjVe6jpH5mYrk_I8UpI8A3qi9aXQCwKMYD9hSNAYtsntCl3L-gZ_afY/s1593/T_taide_10.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1593" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPNZcU4Xw6y1B3yx738GplfuGQu8ycednYGDvUA41HnlRirRQcZhNwwdqwOQtxADvXg1zjX2PBdrJlcGinxLZHaK8qTsBMsmQYKdw7c54SCNLo-Y3M7AS3sUN2u96TRTWVmdNmjjVe6jpH5mYrk_I8UpI8A3qi9aXQCwKMYD9hSNAYtsntCl3L-gZ_afY/w398-h640/T_taide_10.jpg" width="398" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kirsi Kaulanen: Elämänlähde, 2019.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8gBqHmey2_ezJKWiXTRzA6-FOpUvOkRH8q77ENiVk2ZgklSir0pHX40AGRWqKv1adtrIg9twE1oC3wBetOH1CSBpCMjAdWo1XtEBqP8e58QDI5u76CFhlUqVT5dlwq8wybyVWPkNN_RtThKh5jAdLzR6YLwcytRnwWx7xCwwA44dW9Be8w1S-YKpRS8w/s1762/T_taide_15.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1762" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8gBqHmey2_ezJKWiXTRzA6-FOpUvOkRH8q77ENiVk2ZgklSir0pHX40AGRWqKv1adtrIg9twE1oC3wBetOH1CSBpCMjAdWo1XtEBqP8e58QDI5u76CFhlUqVT5dlwq8wybyVWPkNN_RtThKh5jAdLzR6YLwcytRnwWx7xCwwA44dW9Be8w1S-YKpRS8w/w360-h640/T_taide_15.jpg" width="360" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kirsi Kaulanen: Elämänlähde, 2019.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Uudemmissa sairaalarakennuksissa tekijätietojen esittäminen teosten yhteydessä on onneksi jo yleistä. Vanhemmissa TAYSin rakennusosissa kiertely osoitti, että teoksia on ilahduttavan paljon esillä, mutta teostietoja ei ole, jonka vuoksi ajattelen teosten jäävän vähän sisustuksenomaisiksi esimerkeiksi, eikä niinkään taideteoksiksi.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1YgBhM7xCEreGKy5iYGDFhLaz6Dz1BiFStGB7S79aMHdgK-VmHt7tYTEXhDk9OLlvnhz1DvHNF0Ycw479h_Csx69dBmCbH_AF5-g01hsDw8Rq-EKbGfgOvE5kcWLF2R-cyaZEz_S-kBFtGXQ_HH_ibxv3h0M_W0TulQvHhN4SleWwkiCJ58ivf4waQC8/s1276/T_taide_23.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="809" data-original-width="1276" height="406" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1YgBhM7xCEreGKy5iYGDFhLaz6Dz1BiFStGB7S79aMHdgK-VmHt7tYTEXhDk9OLlvnhz1DvHNF0Ycw479h_Csx69dBmCbH_AF5-g01hsDw8Rq-EKbGfgOvE5kcWLF2R-cyaZEz_S-kBFtGXQ_HH_ibxv3h0M_W0TulQvHhN4SleWwkiCJ58ivf4waQC8/w640-h406/T_taide_23.jpg" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnfy3gd-YOhYLi6938HcbjkdooXtT5wM_AoTxDOXIH1BIINH9_n75FKWvPTtIc9IxygAvJlBo5XB10upVHrTwkcfBx1ZNgMi20H57YBYrGcnqxybfpr2XBIvcf7Y8qE8bI3WIUGVoQN9DS4j3MSuaRiX1wccZ8MKyyOwxM6aXialKz8NNotzg8JPrUGgA/s1276/T_taide_22.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="747" data-original-width="1276" height="374" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnfy3gd-YOhYLi6938HcbjkdooXtT5wM_AoTxDOXIH1BIINH9_n75FKWvPTtIc9IxygAvJlBo5XB10upVHrTwkcfBx1ZNgMi20H57YBYrGcnqxybfpr2XBIvcf7Y8qE8bI3WIUGVoQN9DS4j3MSuaRiX1wccZ8MKyyOwxM6aXialKz8NNotzg8JPrUGgA/w640-h374/T_taide_22.jpg" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdCaNdQFm8XAx50aLf9Q1VuVz2BwfEemjXHPsPXvCqAX-7kf1IR2_95pEkuNcvFhzTLZl6hYj1Hn8uEdkJfgzYWWmSvXunHavi3ozfCn13e1AfRZqHUS2wmP0aa99mXm5AGo5pgmaB33UX5KKRslh3EVQme28N_BjUxMl5OgM_2GMAC4-M5pfyxQxQLQQ/s1403/T_taide_19.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1403" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdCaNdQFm8XAx50aLf9Q1VuVz2BwfEemjXHPsPXvCqAX-7kf1IR2_95pEkuNcvFhzTLZl6hYj1Hn8uEdkJfgzYWWmSvXunHavi3ozfCn13e1AfRZqHUS2wmP0aa99mXm5AGo5pgmaB33UX5KKRslh3EVQme28N_BjUxMl5OgM_2GMAC4-M5pfyxQxQLQQ/w452-h640/T_taide_19.jpg" width="452" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8_sqz8nFsrfkehQVkaIhE3_dyFb-18uwWxEm8wyDfizsAZcUDSYjroJ6UjgH8FxnXn9-2-zTFE1W4K570vyWvRszEPoPzvjgTMTewdX5FhvK3kPsBtcBU8CQH30segsIuRxt39hUFCQOKrp9xitiQ1G8qaib5VqxAJAy9Jzw4AuOR8gT9YjkhYHOWG1E/s1276/T_taide_18.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="829" data-original-width="1276" height="416" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8_sqz8nFsrfkehQVkaIhE3_dyFb-18uwWxEm8wyDfizsAZcUDSYjroJ6UjgH8FxnXn9-2-zTFE1W4K570vyWvRszEPoPzvjgTMTewdX5FhvK3kPsBtcBU8CQH30segsIuRxt39hUFCQOKrp9xitiQ1G8qaib5VqxAJAy9Jzw4AuOR8gT9YjkhYHOWG1E/w640-h416/T_taide_18.jpg" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiA8TimhN9BpAnJZjiA7-sicLtxgUSpLKSSv01jYwONfaNpVixxvngQiU-qaTj5HeqvOqEDLW5fu9mBJJrKkoTtaBIg5LY-dR-eCfAV-rLVsg1JYQFPuNMRnEvBD7v_r9EVnxt-OHV3oSAtCCCsZmUe7spgwDKpB57RNt5mvvei9mc0Dc4eEzuR8Ds1Onk/s1276/T_taide_27.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="718" data-original-width="1276" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiA8TimhN9BpAnJZjiA7-sicLtxgUSpLKSSv01jYwONfaNpVixxvngQiU-qaTj5HeqvOqEDLW5fu9mBJJrKkoTtaBIg5LY-dR-eCfAV-rLVsg1JYQFPuNMRnEvBD7v_r9EVnxt-OHV3oSAtCCCsZmUe7spgwDKpB57RNt5mvvei9mc0Dc4eEzuR8Ds1Onk/w640-h360/T_taide_27.jpg" width="640" /></a></div><div style="text-align: justify;">Sairaalataidetta etsiessä huomaan kiinnittäväni aiempaa enemmän huomiota myös siihen, että mihin ympäristöön, millaiselle seinälle ja mille korkeudelle teoksia on sijoitettu. Yllätyin, miten erikoiseltakin aluksi tuntuva sijoituspaikka jossain katonrajassa tuntui toimivan, kun lähestyi teosta eri suunnista. <i>Ripustuksella on väliä.</i></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2k4KDx-od9HEwOExv5LvQCybTs3GiBaJHCUESp-2xByRVN0_SJUXBf_3B6mhQQlv8MVdyfd8MswuNaVfLJZpE44Cg5bQBBXZi1se_Li1KMN0m_FNT9C_-qcIAW6IppVxenRNHzQHU91qAhOcv3OZVRQGfygpr8nNlE5L2e_NF8NFmdgXTQDXA3jrk_4M/s1276/T_taide_14.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="766" data-original-width="1276" height="384" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2k4KDx-od9HEwOExv5LvQCybTs3GiBaJHCUESp-2xByRVN0_SJUXBf_3B6mhQQlv8MVdyfd8MswuNaVfLJZpE44Cg5bQBBXZi1se_Li1KMN0m_FNT9C_-qcIAW6IppVxenRNHzQHU91qAhOcv3OZVRQGfygpr8nNlE5L2e_NF8NFmdgXTQDXA3jrk_4M/w640-h384/T_taide_14.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kirsti Tuokko: Chillaa meidän kanssa, 2018.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjt9jeT8FVQVAZ7GBYSCg7-VGriXKrffZ6i9C0k9BaESpNINCh569Z-zqdqael16atIklTbjMrarqWBSHOwU44go9JrSzALMCVZYiEG-PKAqRMdKdj4YUdonGb7wlJsWKbPiUr9559o4z4c084nSizRnrbyIStW0uO_3gY78sbTRp5wxGHvqYNeJxWkfc8/s1429/T_taide_21.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1429" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjt9jeT8FVQVAZ7GBYSCg7-VGriXKrffZ6i9C0k9BaESpNINCh569Z-zqdqael16atIklTbjMrarqWBSHOwU44go9JrSzALMCVZYiEG-PKAqRMdKdj4YUdonGb7wlJsWKbPiUr9559o4z4c084nSizRnrbyIStW0uO_3gY78sbTRp5wxGHvqYNeJxWkfc8/w444-h640/T_taide_21.jpg" width="444" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Virve Lilja: Samaa savea I, 2020.</td></tr></tbody></table><div><div style="text-align: justify;">Näin entisenä museotyöntekijänä olen yleensä eniten huolissani odotustilojen tai käytävien taiteesta silloin, kun suoraan teosten alle on sijoitettu tuoleja tai penkkejä. (Irtonaulakot ovat pahin painajaiseni.) Tässä toiminnallisuus ja teosten suojelu joutuvat hyvin usein vastakkain. Sisustusarkkitehti suunnittelee odotustilan käyttöä varten, jossa tuolit ovat oleellisessa roolissa asiakkaiden kannalta. Taiteella halutaan piristää tilaa ja tuoda siihen tiettyä tunnelmaa, mutta usein taide on alisteinen muille määreille. Käytännön syistä taide on usein samalla seinällä tuolien kanssa (eikä istuessa katseen suunnassa), koska tilojen tehokkuudesta johtuen se on todennäköisesti ainut seinäpinta, johon jotain voi ripustaa. Tämä vain on hyväksyttävä. Pidän kuitenkin huonona ratkaisuna sitä, jos taideteos alkaa suoraan tuolin tai penkin yläreunasta. Näissä tapauksissa joku asiakas todennäkoisesti jossain vaiheessa nojailee teosta vasten, mikä kuluttaa tai vaurioittaa teosta.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicgPL3SRbpocunLcr2GwKLQT4VpilGSWQyVyIssqHBvvgtY0ED2TiLjgpYOZGlrBUZjXVJBOtTojAl1E2L-Izj_qAK2weBpW6Enm8QJKuhoVJJyV3JiKcvQA4Jqq3yvzzu09LsB8rHozyv8rdxDeO9JL0kSH9SaWxQMGa2CbGHQItYqlOB5382GFU-CU0/s1276/T_taide_28.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="835" data-original-width="1276" height="418" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicgPL3SRbpocunLcr2GwKLQT4VpilGSWQyVyIssqHBvvgtY0ED2TiLjgpYOZGlrBUZjXVJBOtTojAl1E2L-Izj_qAK2weBpW6Enm8QJKuhoVJJyV3JiKcvQA4Jqq3yvzzu09LsB8rHozyv8rdxDeO9JL0kSH9SaWxQMGa2CbGHQItYqlOB5382GFU-CU0/w640-h418/T_taide_28.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Erinomainen ripustusratkaisu, jos tuolit saadaan pidettyä paikoillaan. Annukka Laine: Valoa kohti-sarjasta Elämän vuodenajat.</td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOdCDwkJeWjRc4_9TwJGINXaRhKWIU5QzXeo_YF9oO3ZrnS7KARu6RM8DnBexWljArvoOS70eBePg7jU2ZiCDfUDkYsS0yu0FB2xuKB7vsC1jifONoKccgX4jNc_HoWChsNyBg6W68f_qlRgKQ8znIUeusVxkCG8c05g8XXcXJf7DeVgHQ9D9ufUOWsqA/s1276/T_taide_24.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="839" data-original-width="1276" height="420" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOdCDwkJeWjRc4_9TwJGINXaRhKWIU5QzXeo_YF9oO3ZrnS7KARu6RM8DnBexWljArvoOS70eBePg7jU2ZiCDfUDkYsS0yu0FB2xuKB7vsC1jifONoKccgX4jNc_HoWChsNyBg6W68f_qlRgKQ8znIUeusVxkCG8c05g8XXcXJf7DeVgHQ9D9ufUOWsqA/w640-h420/T_taide_24.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pidän myös tästä, että sohvaa ei ole sijoitettu suoraan teoksen alle, kun pitkä seinä antaa mahdollisuuden sijoittaa se teoksen viereen.</td></tr></tbody></table><br /><div style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbzgbrS3MVWy76p4PVLFAix8lYiYfep5keFIrKd7WZjyaf6Hfo-Cuc5wo5WcCWVZw-2yH9s6Wqviqs8P9MNLpP4LMyp5plSjlnw_id9OKW4B2-5K6QYF74MqUjZM60HFrCyoFqkKz88ihPx-h3LCnBusvWaUX6-srwUT0lcspcRlX580-BQpie0Q-7MeI/s1630/T_taide_25.jpg" imageanchor="1"><img border="0" data-original-height="1630" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbzgbrS3MVWy76p4PVLFAix8lYiYfep5keFIrKd7WZjyaf6Hfo-Cuc5wo5WcCWVZw-2yH9s6Wqviqs8P9MNLpP4LMyp5plSjlnw_id9OKW4B2-5K6QYF74MqUjZM60HFrCyoFqkKz88ihPx-h3LCnBusvWaUX6-srwUT0lcspcRlX580-BQpie0Q-7MeI/w390-h640/T_taide_25.jpg" width="390" /></a></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTIO6XxqWHkp9b0yklkoM-Fl2kHIRnpMefMXAtjMz6cBPSYle4wYsYPtwpwoznOFmlEQ00k4AHb_yqfoU5Cs9MvctrfYc-sXsyRNBiGgB5vwbwWC1PfoeOARrFvIh8oZczpA2eerpBFNKjaCLR6HHC_jchQBCuaOpkYD4-A-sj8ciuXFJSL7Z_jdLNSFY/s1276/T_taide_16.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="841" data-original-width="1276" height="422" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTIO6XxqWHkp9b0yklkoM-Fl2kHIRnpMefMXAtjMz6cBPSYle4wYsYPtwpwoznOFmlEQ00k4AHb_yqfoU5Cs9MvctrfYc-sXsyRNBiGgB5vwbwWC1PfoeOARrFvIh8oZczpA2eerpBFNKjaCLR6HHC_jchQBCuaOpkYD4-A-sj8ciuXFJSL7Z_jdLNSFY/w640-h422/T_taide_16.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tällä seinällä ei todennäköisesti ole alun alkaen ollut penkkiriviä, tai penkkirivi on ollut ihan seinän oikeassa reunassa. Teoksen edessä oleva kirkas suojalevy suojaa teosta penkiltä ja nojailulta, mutta pelkän kuvan perusteella olisin siirtänyt penkkiä hieman oikealle ja teosta ylemmäs suojalevystä huolimatta.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Itse kuitenkin toivoisin, että toiminnallisuuden ja taiteen ei tarvitsisi olla vastavoimia. Kun taidenäkökulma huomioidaan oikein, teokset ja istuimet saadaan kaikki sovitettua tilaan ja toimimaan yhdessä. Tässä tulisi ottaa huomioon tilan lisäksi teosten ja istuinten koko ja korkeus. Ja vaikka kaikki sujuisi suunnittelu- ja sisustusvaihessa oikein, sairaalat ovat <i>muuttuvia ympäristöjä</i>, joissa taiteen on sopeuduttava muutoksiin. Yllä olevissa kuvissa on mielestäni hyvin sijoitettu yhteen taide ja istuimet, mutta siinä missä taide usein säilyttää sijoituspaikkansa pidempään, penkit ja tuolit siirtyvät arjessa luonnollisesti edes takaisin, tai vaihtuvat kokonaan toisenlaisiin. Harvempi kiinnittää tällaisiin asioihin minkäänlaista huomiota, mutta minulle tämä on yksi oleellisin työnäkökulma. Että taiteelle annetaan mahdollisimman turvallinen ympäristö sairaalan toiminnallisuutta ymmärtäen.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHzVJAhUKYPeOED0WhEksBkWbgv-hsDEtMwRmjVxwU2fCb2WhI2YuOB1W02YetIDJzDz4vPzzmw525awZGnUe4s6eoctxQwkBM9CYUOBPIgs0nbO7WLg9VjHCU-Df5NDPTeHeX-1QBdUFMK_f2CuuDfVXs8iAOItgO7npxCNNC9ZGBolA-kfTcuo9_Sgg/s1276/T_taide_17.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="718" data-original-width="1276" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHzVJAhUKYPeOED0WhEksBkWbgv-hsDEtMwRmjVxwU2fCb2WhI2YuOB1W02YetIDJzDz4vPzzmw525awZGnUe4s6eoctxQwkBM9CYUOBPIgs0nbO7WLg9VjHCU-Df5NDPTeHeX-1QBdUFMK_f2CuuDfVXs8iAOItgO7npxCNNC9ZGBolA-kfTcuo9_Sgg/w640-h360/T_taide_17.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Göran Augustson: Kesä, 1970.</td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFWWMqP7B6tZecF_MzZHE1r86H5MUjS1Ny1Vp0id_apIs5VL4h7KgdPvLgYejFolHqrLSwsJC9QWmkClJ-QnksWzjwBhD6cUPfkT45YFzwh2v7820a1GzGni5ly10IJXQyj7yO2ljeNKPKvKUFCjGdFGWfSUdeGTKTAHrNCB-AiPNyR3LsvPBj6qVhY1Y/s1276/T_taide_26.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="762" data-original-width="1276" height="382" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFWWMqP7B6tZecF_MzZHE1r86H5MUjS1Ny1Vp0id_apIs5VL4h7KgdPvLgYejFolHqrLSwsJC9QWmkClJ-QnksWzjwBhD6cUPfkT45YFzwh2v7820a1GzGni5ly10IJXQyj7yO2ljeNKPKvKUFCjGdFGWfSUdeGTKTAHrNCB-AiPNyR3LsvPBj6qVhY1Y/w640-h382/T_taide_26.jpg" width="640" /></a></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiteO4BreYp0ySFl58a81v05rYgIu97d5kZ0OHclI0SMo5Yaeb8A0kL231iGLuxpAUw8Btbtk0fGS5C3j7DWWhcIhRvnEkck-e8Tilz01rlZ7ucNkEbZWnWGapItXVC3rusfFMZi8M7Cg9DhL6GndFC16Bol1EdOdKcQ4bZ1nV0mN9zZDOmUhN0RhyWYpI/s1276/T_taide_20.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="772" data-original-width="1276" height="388" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiteO4BreYp0ySFl58a81v05rYgIu97d5kZ0OHclI0SMo5Yaeb8A0kL231iGLuxpAUw8Btbtk0fGS5C3j7DWWhcIhRvnEkck-e8Tilz01rlZ7ucNkEbZWnWGapItXVC3rusfFMZi8M7Cg9DhL6GndFC16Bol1EdOdKcQ4bZ1nV0mN9zZDOmUhN0RhyWYpI/w640-h388/T_taide_20.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Muotokuvaseinällä oli kyllä tiedot maalatuista lääkäreistä (professori Leo Ojala, professori Ossi Auvinen, professori Eino Linko), mutta ei tietoa heidät maalanneista taiteilijoista.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Se, että nostan näitä asioita esille ei tarkoita sitä, että meillä Kuopiossakaan olisi asiat parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta kyllä, minä olen se, joka ohi kulkiessaan siirtää itseilmoittautumisautomaattia veistoksen edestä sivummalle, suoristaa tauluja tai siirtää niitä irtonaulakoita maalauskankaiden ääreltä. En tietenkään pysty hallitsemaan koko sairaalan arkea ja toimintaa, mutta kiinnitän siihen huomiota ja pyrin huomioimaan näitä asioita etenkin silloin, kun rakennamme uutta tai peruskorjaamme vanhaa, ja <i>taiteen halutaan olevan osa tiloja</i>. Asiat kehittyvät paremmalle tolalle kun on joku, joka pitää näistä asioista ääntä ja tuo asioita esille. Mielestäni tämä on vähän samanlainen järkeilyasia kuin se, että putki- tai sähkömies sanoo, että mistä kannattaa tehdä läpiveto johonkin tai sijoittaa katkaisija. Siinä tulee ottaa huomioon muita ammattilaisia ja tilan toiminnallisuutta. Kun asioita selvitetään yhdessä ja puhutaan vaihtoehdoista ääneen, saadaan yhteistyöllä myös parhaimmat lopputulokset.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5_j4XUM2mnn1yMOf1cBipecLxLfPdXdj2sW7_xFxis1xpIPbZjRtWHlB6aO0itxA1mM-7mwdlNivO9EYQ-NJlN_R7IYobEVEsJ6HaipG5uL3-5YeEqqL7h0YqePvmFQYBGY_McTikgXcU1-Wn2crRed3BJqVCgIiIsb8NaKX0yqhAVlylGuyiEO_OJ7I/s1582/T_taide_33.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1582" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5_j4XUM2mnn1yMOf1cBipecLxLfPdXdj2sW7_xFxis1xpIPbZjRtWHlB6aO0itxA1mM-7mwdlNivO9EYQ-NJlN_R7IYobEVEsJ6HaipG5uL3-5YeEqqL7h0YqePvmFQYBGY_McTikgXcU1-Wn2crRed3BJqVCgIiIsb8NaKX0yqhAVlylGuyiEO_OJ7I/w402-h640/T_taide_33.jpg" width="402" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Teija-Tuulia Ahonen: Virtaus, 2019.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsMUVB05dUb6AGtmsKO-Fhd4y8rQdVD1E52crn47_v1FmggA87YLfCAsmxzLQ3q2LxbvDMVCrZix4fv8dVndGqq-ZbujvK2_XLi-yy6ki4My_yUoDdgvVevGI1ZPM8vIcX-9pxT5Zvb8TKSwo4qlRVoU2s7WBYQ477PdbQo7M1P2XGDnnbb0K9TfaDznM/s1762/T_taide_12.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1762" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsMUVB05dUb6AGtmsKO-Fhd4y8rQdVD1E52crn47_v1FmggA87YLfCAsmxzLQ3q2LxbvDMVCrZix4fv8dVndGqq-ZbujvK2_XLi-yy6ki4My_yUoDdgvVevGI1ZPM8vIcX-9pxT5Zvb8TKSwo4qlRVoU2s7WBYQ477PdbQo7M1P2XGDnnbb0K9TfaDznM/w360-h640/T_taide_12.jpg" width="360" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Eila Hiltunen: Elämänliekki, 1972.</td></tr></tbody></table></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2A0rZV_WgsfYc1bXa_hVF2QmbXueGt35hKLhe1OiIVO3KQ3cd5UesIeKr71uWH-FiqIte4lOygyh4nxjxaufBlN2qs-C7kXrFs_w8-rHamEi3Ilydmm_0cJ-1VTJCH0iLztMMNnqvTsFhN5phBhuJZSBsABmicYX8Y5UUaTHooVsJvaIUGdZy2rpOiXo/s1276/T_taide_4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="771" data-original-width="1276" height="386" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2A0rZV_WgsfYc1bXa_hVF2QmbXueGt35hKLhe1OiIVO3KQ3cd5UesIeKr71uWH-FiqIte4lOygyh4nxjxaufBlN2qs-C7kXrFs_w8-rHamEi3Ilydmm_0cJ-1VTJCH0iLztMMNnqvTsFhN5phBhuJZSBsABmicYX8Y5UUaTHooVsJvaIUGdZy2rpOiXo/w640-h386/T_taide_4.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tomas Regan: Petra vartijana (Miinan kanssa), 2012.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCmyU82BOtfVNftziWqQSL-50t1cDG3FocDSdPaKARJZU_JlDz04pRg0SABqlMlzvXrRU1pbizhjCd22YAkOSA8eLwrjsxgDg_LlItzKK1CsIKuooE_ywTORgtJ6wIz_2smYjpzr94aosBuHOBmnyzOk92JjX7990FrlD-n3BJU-uLv6dOtggwZfFdgVQ/s1508/T_taide_5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1508" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCmyU82BOtfVNftziWqQSL-50t1cDG3FocDSdPaKARJZU_JlDz04pRg0SABqlMlzvXrRU1pbizhjCd22YAkOSA8eLwrjsxgDg_LlItzKK1CsIKuooE_ywTORgtJ6wIz_2smYjpzr94aosBuHOBmnyzOk92JjX7990FrlD-n3BJU-uLv6dOtggwZfFdgVQ/w422-h640/T_taide_5.jpg" width="422" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tomas Regan: Petra vartijana (Miinan kanssa), 2012.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Ripustuksen ja sijoituspaikkojen lisäksi minusta on kiehtovaa nähdä se, millaista taidetta eri sairaaloiden kokoelmissa on. Millaisia kuvamaailmoja halutaan laittaa esille ja miten ne kuvittavat olemassa olevia tiloja. Sairaaloihin tullaan tavallisesti hakemaan apua johonkin, joten ei ole ihan sama, että millaisia teoksia esille asetetaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYnIfUgVhWHA4C4k3fwMgK4k1ssA6-H_Oqh1EtTD_w6hFJRqAgvXKq7-LrWM6YEG_YpKd1Cb95HqrQY2b46W2komvbAVgtt8vNllMWNBr6mJTm0rIyyVcVC5Uhh3TrH0vKCEircVcxIWJs8lDbcZH5DDc8NXsRe2TuFjKlraoTMA-QkFYLUbpSlKbxWME/s1276/T_taide_1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="718" data-original-width="1276" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYnIfUgVhWHA4C4k3fwMgK4k1ssA6-H_Oqh1EtTD_w6hFJRqAgvXKq7-LrWM6YEG_YpKd1Cb95HqrQY2b46W2komvbAVgtt8vNllMWNBr6mJTm0rIyyVcVC5Uhh3TrH0vKCEircVcxIWJs8lDbcZH5DDc8NXsRe2TuFjKlraoTMA-QkFYLUbpSlKbxWME/w640-h360/T_taide_1.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kerttu Horilan veistoksia.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKZqYjQUaipj249a3xO8tDlBeuPpR3gjrfK-ZFO7FubJttELBlp3eOE82E1VDL7GbjjEIOJVz_aYcYUECyc-g9dcD-Fhy5Z63UZSCKp93LS6IEP7ra6j3GqohHOLOMW8b7z7kcoYlDW4hbwj_qMe4vOtajk8-Bh-Ynym2xJre-KZF5Fzr-5Nbvzh204KQ/s1276/T_taide_3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="811" data-original-width="1276" height="406" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKZqYjQUaipj249a3xO8tDlBeuPpR3gjrfK-ZFO7FubJttELBlp3eOE82E1VDL7GbjjEIOJVz_aYcYUECyc-g9dcD-Fhy5Z63UZSCKp93LS6IEP7ra6j3GqohHOLOMW8b7z7kcoYlDW4hbwj_qMe4vOtajk8-Bh-Ynym2xJre-KZF5Fzr-5Nbvzh204KQ/w640-h406/T_taide_3.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kerttu Horila: Kukkahattunainen ja koira, 2007.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-LJPwomek8yC5OBWA4fC_Boy5T8_v01O-A4BlhFhRoN55gXTvsivNPP57k7gyjlHtW9ZGSV5RAuCiOpjgLR2YRJhiKpymAbZDkQJnHyWXxSWPWLT3YTCma2Y_mkU_o0-j1UUghsM7oucr2QE9xeFEoEWR8k8UzZXAQUCO2AVF3LQQ9ux2tIrpXnDyZjw/s1540/T_taide_2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1540" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-LJPwomek8yC5OBWA4fC_Boy5T8_v01O-A4BlhFhRoN55gXTvsivNPP57k7gyjlHtW9ZGSV5RAuCiOpjgLR2YRJhiKpymAbZDkQJnHyWXxSWPWLT3YTCma2Y_mkU_o0-j1UUghsM7oucr2QE9xeFEoEWR8k8UzZXAQUCO2AVF3LQQ9ux2tIrpXnDyZjw/w412-h640/T_taide_2.jpg" width="412" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kerttu Horila: Kukkahattunainen ja koira, 2007.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Tampereen yliopistollisessa sairaalassa oli paljon hienoja teoksia ja ripustuspaikkojen suhteen sain uudenlaisia ideoita kenties kotikentälle Kuopioonkin. Toinen ilahduttava asia oli se, että myös TAYSilla on vaihtuvien näyttelyiden tila, jonne taiteilijat voivat ehdottaa teoksiaan esille.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Lisää TAYSin taiteesta: </div><div style="text-align: justify;"><a href="https://www.tays.fi/fi-FI/Taysin_taidekokoelma_siirtyy_tukisaation(157733)" target="_blank"><b>Taysin taidekokoelma siirtyy tukisäätiön siipien suojiin</b></a></div><div style="text-align: justify;">Kulttuuritoimitus: <a href="https://kulttuuritoimitus.fi/artikkelit/artikkelit-kuvataide/taysissa-on-pienen-taidemuseon-verran-taidetta-kokoelman-vakuutusarvo-on-kolmisen-miljoonaa/" target="_blank"><b>Taysissa on pienen taidemuseon verran taidetta</b></a></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div><div style="text-align: justify;"><div style="text-align: center;"><b>Olisi mielenkiintoista kuulla, että oletteko te kiinnittäneet huomiota</b></div><div style="text-align: center;"><b>oman paikkakunnan sairaalassa olevaan taiteeseen,</b></div><div style="text-align: center;"><b>ja onko jokin teos jäänyt muita enemmän mieleen?</b></div></div></div>Hurmioitunuthttp://www.blogger.com/profile/09310408497597126988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8625102950627676095.post-85435949665494496182024-01-02T19:39:00.000+02:002024-01-02T19:39:31.712+02:00Synttärityttö kulttuurin keskellä<div style="text-align: justify;">Uusi vuosi ja uusi syntymäpäivä. Vuosi sitten toivoin vähän rauhallisempaa työtahtia, mutta se toteutui vasta loppuvuodesta. Josko tämä vuosi olisi tahdiltaan sellainen, että aikaa jäisi töiden ohessa muuhunkin mukavaan, nyt kun <a href="https://hurmioitunut.blogspot.com/2023/12/aihetta-juhlaan.html" target="_blank"><b>opinnotkin</b></a> on saatettu päätökseen.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqmO88zCKkkoa1bMH8AQFCNv8wmjOK70fIdKRaN5hZPvhgmezvAU2eWcFNItOPXnBmNtWyAYVgpZw4AecXKdYZjueXgMOzXMulEzX3IgpBgnh80Rz0QYVZrDQfkXS-6yhQ801TkWjRGG_y0g8JabJTR6TjvETi2g_6ooSx5ajZKsfhywQ7Ti9svetqffc/s1276/Behm_Sawohouse%20UG.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="718" data-original-width="1276" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqmO88zCKkkoa1bMH8AQFCNv8wmjOK70fIdKRaN5hZPvhgmezvAU2eWcFNItOPXnBmNtWyAYVgpZw4AecXKdYZjueXgMOzXMulEzX3IgpBgnh80Rz0QYVZrDQfkXS-6yhQ801TkWjRGG_y0g8JabJTR6TjvETi2g_6ooSx5ajZKsfhywQ7Ti9svetqffc/w640-h360/Behm_Sawohouse%20UG.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Behm.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVwe93x_RRPMpI6FwlhsN1IePYjxdEBAGQ_EUjqO7CiVe3iXhjYPqLGsJWxDiwROsWuzb8NAft2v-wNUUDoZ_d28T8B2B4PVtc-hQlpImYf4RON_KveC7kzv7W9K9MabHjvAHE6k-nDRSEsuOGqaNDtrXyP2y_0P4xbrsQREJA-Bx2eocARCENZd6c1Lg/s1276/Mount%20Fool_blogi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="756" data-original-width="1276" height="380" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVwe93x_RRPMpI6FwlhsN1IePYjxdEBAGQ_EUjqO7CiVe3iXhjYPqLGsJWxDiwROsWuzb8NAft2v-wNUUDoZ_d28T8B2B4PVtc-hQlpImYf4RON_KveC7kzv7W9K9MabHjvAHE6k-nDRSEsuOGqaNDtrXyP2y_0P4xbrsQREJA-Bx2eocARCENZd6c1Lg/w640-h380/Mount%20Fool_blogi.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mount Fool.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Rehellisyyden nimissä on kyllä myönnettävä, että sitä <i>muutakin mukavaa</i> on vapaa-ajalla tehty, kun aikaa on vain ottanut itselleen. Kalenteri oli etenkin loppuvuodesta täynnä erilaisia kulttuuritapahtumia. Koronavuosien jälkeen teinkin tietoisen päätöksen, että haluan nähdä ja kokea kulttuuria nyt, kun siihen on taas mahdollisuus. Monet lienevät tehneet samoin, sillä ainakin museokentältä on kuulunut hyviä uutisia, että kävijäennätyksiä on rikottu.</div><div style="text-align: justify;"><ul><li>Viime vuonna kulutin Museokorttia 28 kertaa. </li><li>Galleriavierailuja ja Museokortin ulkopuolisia näyttelykohteita en ole tilastoinut, mutta niitäkin lienee ainakin parisenkymmentä.</li><li>Teatterissa vierailin 12 kertaa.</li><li>Yksittäisiä musiikkikeikkoja kertyi ainakin 14.</li><li>Elokuvateatterikäyntejä noin 7.</li><li>Yksi stand up -ilta.</li><li>Kuuntelin livenä Anna Kortelaisen ja etänä Liisa Väisäsen kulttuuriluennot.</li><li>Osallistuin Pohjois-Savon kulttuurifooruumiin (osittain työjuttu).</li><li>Osallistuin Savilahden Valoilmiö -tilaisuuteen, jossa esiteltiin alueelle hankitut julkisen taiteen teokset.</li></ul></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKtLHkoHSE0uy8opXPTChbwHSNWIDfIscB-1euVfUlNESLAB27CR0MYxLEzXqw_hKXILBnEwO9Y8_IlSzlcsq_x1dVse0ggh3W2Dm-zsBdUSPdoXRuKfSQGfAsU8oOAxq_nUDoUXs-X9ow8W5QaOrOgrVRz8ZUQ-8Q8A60vj488LQ_Kc_CdYwE1HMRq3g/s1276/PM_1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="644" data-original-width="1276" height="324" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKtLHkoHSE0uy8opXPTChbwHSNWIDfIscB-1euVfUlNESLAB27CR0MYxLEzXqw_hKXILBnEwO9Y8_IlSzlcsq_x1dVse0ggh3W2Dm-zsBdUSPdoXRuKfSQGfAsU8oOAxq_nUDoUXs-X9ow8W5QaOrOgrVRz8ZUQ-8Q8A60vj488LQ_Kc_CdYwE1HMRq3g/w640-h324/PM_1.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Helsingin Kaupunginteatteri: Pieni merenneito.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Jätin listauksen ulkopuolelle töihin ja opintoihin liittyvät kulttuuritilaisuudet ja omat luennot, vaikka välillä rajan vetäminen siihen, mikä on työasia ja mikä kuuluu vapaa-aikaan, on vähän häilyvää. Koen, että molemmat puolet tukevat toisiaan, kun liikun kulttuurin parissa. "Vapaan" kirjallisuuden lukeminen on jäänyt vähemmälle, sillä opintojen ja töiden ohessa lukeminen on tuntunut vaivalloiselta. Tähän haluaisin tänä vuonna panostaa enemmän.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4iUx2H2rOO0EmXPmaP1AeZsKugLc51pyVvPm5Cz5j2egpiqkbJoQwSX-USLA1OwaGzQFJVvrGhdHy2RZ0kNXfIxRwsElTjGpFnyrDd52nJIYQi6BGv7xTenUmo1zwlT9JKS5Bm_LJ8jo5DMKSxfDZAYyav1Ikerkl-OWgdpFyPp9VXRua1qzQE5ZZKsU/s1475/20231202_165019_1_blogi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1475" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4iUx2H2rOO0EmXPmaP1AeZsKugLc51pyVvPm5Cz5j2egpiqkbJoQwSX-USLA1OwaGzQFJVvrGhdHy2RZ0kNXfIxRwsElTjGpFnyrDd52nJIYQi6BGv7xTenUmo1zwlT9JKS5Bm_LJ8jo5DMKSxfDZAYyav1Ikerkl-OWgdpFyPp9VXRua1qzQE5ZZKsU/w430-h640/20231202_165019_1_blogi.jpg" width="430" /></a></div><div style="text-align: justify;">Uuden vuoden lupausten tekeminen tuntuu vaikealta, sillä tässä hetkessä liika tavoitteellisuus tuntuu tukahduttavalta. Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että on hyvä juuri näin. Koen, että tärkein ammatillinen saavutukseni oli aikoinaan taidehistorian opinnoista valmistuminen (sillä se oli usean vuoden ajan isoin haaveeni), ja kaikki mitä on tapahtunut sen jälkeen, on ollut vain plussaa. En sano, etteikö haaveita ja tavoitteita olisi edelleen eri elämän osa-alueilla, mutta nyt tuntuu, että voisin hetken nauttia siitä mitä minulla on. Mielestäni elämä juoksee ohi, jos koko ajan vain tavoittelee jotain, eikä koskaan pysähdy huomaamaan, mitä kaikkea on jo saavuttanut. Eikä niiden saavutusten tarvitse olla elämää suurempia. Itse toivon, että tärkein saavutukseni olisi se, että ihmiset ympärilläni ajattelisivat, että olen huomannut heidät ja kohdellut heitä oikein. Sillä tavoitteli tässä maailmassa mitä tahansa, harva meistä lopulta saa mitään puhtaasti yksikseen tekemällä. En minä ainakaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: center;"><b>Lempeyttä ja myötätuntoa alkaneeseen vuoteen!</b></div>Hurmioitunuthttp://www.blogger.com/profile/09310408497597126988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8625102950627676095.post-90253181996739546172023-12-29T22:50:00.000+02:002023-12-29T22:50:43.945+02:00Tuulen maa<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhg8xrPZD0CbksyBt5_Y78Cpfig-X3uR6wjB1ODScETdtKBacDjMkQqTeB4Sy9uRHCTEXNnMnG63TpzXb8j5kTsbsUKLshvGNuAGdWeujb9vJkG85CndWo6qMXCCkz9bJWT12FqrremYcbpa7m2Tw-WCJpWpQIlZNughQaJi_TkOiEw95YUu0bF5IcB6Fw/s1276/IV_1.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="843" data-original-width="1276" height="422" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhg8xrPZD0CbksyBt5_Y78Cpfig-X3uR6wjB1ODScETdtKBacDjMkQqTeB4Sy9uRHCTEXNnMnG63TpzXb8j5kTsbsUKLshvGNuAGdWeujb9vJkG85CndWo6qMXCCkz9bJWT12FqrremYcbpa7m2Tw-WCJpWpQIlZNughQaJi_TkOiEw95YUu0bF5IcB6Fw/w640-h422/IV_1.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Iida Valkonen: Kotelo, 2022-2023, valokuva ja piirros.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;">Kaikki tietävät miltä tuuli tuntuu. Lämmin kesätuuli kasvoilla tai talven viiltävä viima, joka puskee vaatteiden läpi ja saa poskipäät kipristelemään. Mutta miltä tuuli näyttää? Taidehistoria tuntee tuulen muun muassa antiikin Kreikan mytologioista, joissa tuulten jumalat - anemokset - on kuvattu esimerkiksi siivekkäinä miehinä tai hahmoina, jotka näyttävät puhaltavan ilmaa posket pullollaan, kuten Zefyros Sandro Botticellin maalauksessa <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Venuksen_syntym%C3%A4_(Botticelli)#/media/Tiedosto:Sandro_Botticelli_-_La_nascita_di_Venere_-_Google_Art_Project_-_edited.jpg" target="_blank"><b>Venuksen syntymä</b></a> (1485). </p><p style="text-align: justify;">Todellisuudessa tuuli on näkymätön, mutta kuinka kuvata näkymätöntä? <a href="https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija/valkonen-iida" target="_blank"><b>Iida Valkonen</b></a> on kuvannut tuulen olomuotoa liikkeeseen pohjautuvien ilmiöiden kautta <a href="https://www.eemil.fi/" target="_blank"><b>Taidemuseo Eemilin</b></a> näyttelyssä <i>Tuulen maa</i>. "Piirtäjänä minulle merkityksellistä on muodon antaminen sellaisille asioille, joilla ei ole pysyvää fyysistä muotoa ja jotka jollain tapaa ylittävät ihmisen havaintokyvyn. Teoksen lähtökohtana toimii usein liike, siitä muodostuva rytmi ja eri aistien tuottamat kokemukset", Iida Valkonen kertoo.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRjDOrXccYfn4kvwGO1aYCJ_neD8kfrXIVHh92s2ZpsA8xhxbUmzogdLnpuyBNNQVpscB25NRXsdya45F2HBYy4yG7oM3FvnW2nAZX3__awmn71N7OWIh6PHOS_K2EeeXf5E1nvvRXMO9R_Cl6VHbzLGmKei__D9faiH46F8P3RQBvsPgFFkjvKVyqbNs/s1276/IV_2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="702" data-original-width="1276" height="352" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRjDOrXccYfn4kvwGO1aYCJ_neD8kfrXIVHh92s2ZpsA8xhxbUmzogdLnpuyBNNQVpscB25NRXsdya45F2HBYy4yG7oM3FvnW2nAZX3__awmn71N7OWIh6PHOS_K2EeeXf5E1nvvRXMO9R_Cl6VHbzLGmKei__D9faiH46F8P3RQBvsPgFFkjvKVyqbNs/w640-h352/IV_2.jpg" width="640" /></a></div><p style="text-align: justify;">Näyttely koostuu erilaisista viivoista ja valokuvista. Piirretyillä viivoilla täydennettyjä puhtaanvalkeita silkkikankaita on pingotettu kiilakehyksiin tauluiksi ja niistä on tehty tuulessa liehuvia purjeita. Tuuli muuttuu näkyväksi sekä viivoin että liikkeen avulla.</p><div style="text-align: justify;">"Olen pyrkinyt kuvaamaan tuulen liikettä sekä liikkeen toisintamisen että mielikuvien kautta. Näyttelyä tehdessäni olen myös kiinnittänyt huomiota siihen, miten piirros tulee osaksi tilaa. Tuuli saa muodon osuessaan johonkin massaan, kuten veteen tai puiden latvoihin. (---) Koen, että piirros voi olla ikään kuin tallenne liikkeestä ja siihen liittyvästä kokemuksesta, joka muuntuu kuvaksi siitä ilmiöstä, jota se pyrkii käsittelemään. Pyrin tietoisesti poispäin havaintoon perustuvasta piirtämisestä, tutkin ennemmin viivaa eleenä ja tallenteena. Piirtäminen voi olla näkymättömän näkyväksi tekemistä ja eri aisteille herkistymistä", Valkonen kuvailee.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9G3D8J-xKh5Ap1vkSEm_boqd1cBvYRhQfacpXYRcPrn4WA8tZ0XKy5FqytJt3wAzdzFXcvq_BGokkxCwtEQJGaDObT7atfxWbv9L6faD5NAV9YCdND-9MaxY4haYcR_XhcbML-tkr1cLkiG8ZUPAVvwb03S6w6w6AInJsHvd2uhiDH0DZlBGzOUafnMI/s1276/IV_4.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="734" data-original-width="1276" height="368" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9G3D8J-xKh5Ap1vkSEm_boqd1cBvYRhQfacpXYRcPrn4WA8tZ0XKy5FqytJt3wAzdzFXcvq_BGokkxCwtEQJGaDObT7atfxWbv9L6faD5NAV9YCdND-9MaxY4haYcR_XhcbML-tkr1cLkiG8ZUPAVvwb03S6w6w6AInJsHvd2uhiDH0DZlBGzOUafnMI/w640-h368/IV_4.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Piirros on parhaimmillaan silloin, kun se karkaa paperilta." Iida Valkonen: Havina, 2023, hiili ja mustepiirros.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Näyttelykokemus on samaan aikaan valoisa ja rauhallinen. Näyttelyripustus on maltillinen, mutta joka seinällä on katsottavaa. Ehkä syynä on osittain joulun ja uudenvuoden välipäivien rauhallinen rytmi, sillä samanlaista rauhallista ja meditatiivista liikettä on Valkosen näyttelyssä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Tyhjin toivein herkistymään</b></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tämä on ensimmäinen Iida Valkosen museonäyttely ja hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä, jonka näen. Teosten keskellä mieleen valui taas se ajatus, kuinka ristiriitainen suhde minulla on ryhmänäyttelyihin. Niistä saattaa parhaimmillaan löytää uusia taiteilijoita seurattavaksi, yksittäisiä teoksia hurmioitumisen lähteeksi, mutta siellä harvoin kokee sellaista tarinallisuutta, mitä taiteilijoiden yksityisnäyttelyt tuottavat. Kun taiteilija käsikirjoittaa teoksillaan kokonaisen tarinan, jonka maailmaan pääsee uppoamaan parhaimmillaan täysin.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Olen aiemmin kulkenut Valkosen teosten ohi ryhmänäyttelyissä hieman hajamielisesti, tarttumatta teosten sanomaan sen suuremmin. Nytkin astuin näyttelyyn "tyhjin toivein", joka kenties auttoi herkistymään teoksille puhtain mielin. Nautin näkemästäni suunnattomasti ja liu'utin katsetta seinältä ja teokselta toiselle. Tutkin näkymiä tilasta toiseen, eri kulmista eri teokset ottivat toisiinsa kontaktia. Ikkunoiden heijastuksista teokset saivat vielä uusia tulkintoja.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpxkgyopiMWvX8M8SIVW9zI9NusjGy1K44wTmHKL8v_P0wcQTNanjGI3qFNnepT_n20w3KjCFVj4rNHwujov6EUpGVHOpnydP15Q6aasoS4oaYljvzFZfd0sQD3S7NdpHNwuRDdaeanlZvezQiyKUApWxKsXwjPtijFe2a7dbp0Nd482NS4oVFBA0WH78/s1588/IV_5.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1588" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpxkgyopiMWvX8M8SIVW9zI9NusjGy1K44wTmHKL8v_P0wcQTNanjGI3qFNnepT_n20w3KjCFVj4rNHwujov6EUpGVHOpnydP15Q6aasoS4oaYljvzFZfd0sQD3S7NdpHNwuRDdaeanlZvezQiyKUApWxKsXwjPtijFe2a7dbp0Nd482NS4oVFBA0WH78/w400-h640/IV_5.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Iida Valkonen: Kotelo, 2023; Ilmava, ykstyiskohta, 2023.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;"><b>Tuulen kansaa Taivaan kannen alla</b></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Valkonen on piirtänyt paperille <i>Tuulen kansaa</i>. Piirroksia, joiden muotokieli tuo muistumia Elina Merenmiehen <a href="https://hurmioitunut.blogspot.com/2022/09/elina-merenmies-taivaalliset-sotajoukot.html" target="_blank"><b>tussi- ja mustetöistä</b></a>. Valkosen teoksissa on kuitenkin enemmän pehmeyttä ja lempeyttä, satumaistakin. Hahmot voisivat olla kuvia muinaisuskojen tuulen ilmentymistä, heidän voimistaan ja teoistaan.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCQiIhebODKgOD7DVw8O92ZKrADg9mDpgghPMKQaO7dlM-XJCuuxMOpz4MLoURQmP9h3kbhhYaZzFOzsU_sblLvO-IXzCYHss1VpvZxs0-IBVH6UcTez2OJpuL7Sh-r_BllPAkhzkZGylSzR1yjEXBIs3WUoFmxjromkhkkTB3UBAAK7zteS7AJQAQeeo/s1564/IV_7.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1564" data-original-width="1276" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCQiIhebODKgOD7DVw8O92ZKrADg9mDpgghPMKQaO7dlM-XJCuuxMOpz4MLoURQmP9h3kbhhYaZzFOzsU_sblLvO-IXzCYHss1VpvZxs0-IBVH6UcTez2OJpuL7Sh-r_BllPAkhzkZGylSzR1yjEXBIs3WUoFmxjromkhkkTB3UBAAK7zteS7AJQAQeeo/w522-h640/IV_7.jpg" width="522" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Iida Valkonen: Tuulen kansaa, yksityiskohta, 2022-2023, mustepiirros.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjabnA0Jp55_OdlX-mdLQwK0VLrxHMu6Uppk9SqLzWPoWhbsrMk66_NEgl-6PaooWFEONh5h06eaKbrREz7wWyLiB8r2Me7k1L0mDvSXH_zhloz-NJQU7MukyHKf64Woa9Cmu8RHf85Mm2zIYZZsEyNXii9kXF2V9PZBxnK7utX3laUb-jfdjraoQr0bUI/s1461/IV_6.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1461" data-original-width="1276" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjabnA0Jp55_OdlX-mdLQwK0VLrxHMu6Uppk9SqLzWPoWhbsrMk66_NEgl-6PaooWFEONh5h06eaKbrREz7wWyLiB8r2Me7k1L0mDvSXH_zhloz-NJQU7MukyHKf64Woa9Cmu8RHf85Mm2zIYZZsEyNXii9kXF2V9PZBxnK7utX3laUb-jfdjraoQr0bUI/w558-h640/IV_6.jpg" width="558" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Iida Valkonen: Tuulen kansaa, yksityiskohta, 2022-2023, mustepiirros.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_5lBhXdWFMd7362iRkTdKBAAiyDOR9zCVfHtxOZxQeYWjgbAqHwIMFf_ZhDGggLwrFfsnOFp5eNVo23zdfNnYbEmi8J6iO-XQMd2W1zBoRahchx3a97lcPTjke1E1dC8uRZklyd-i2y5E4xtEkpYOZ2RbcWe_NZr4w_Q3ssVsJUpbnvtxFj1GEJYP9F8/s1634/IV_8.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1634" data-original-width="1276" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_5lBhXdWFMd7362iRkTdKBAAiyDOR9zCVfHtxOZxQeYWjgbAqHwIMFf_ZhDGggLwrFfsnOFp5eNVo23zdfNnYbEmi8J6iO-XQMd2W1zBoRahchx3a97lcPTjke1E1dC8uRZklyd-i2y5E4xtEkpYOZ2RbcWe_NZr4w_Q3ssVsJUpbnvtxFj1GEJYP9F8/w500-h640/IV_8.jpg" width="500" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Iida Valkonen: Tuulen kansaa, yksityiskohta, 2022-2023, mustepiirros.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Tiedostan, että Valkonen on kuvannut töissään pääasiassa tuulen liikettä tehden sen vain näkyväksi piirtämällä, mutta en voi olla miettimättä teosten äärellä tuulen symboliikkaa ja merkitystä. <i>Taivaan kansi</i> -teos ei kuvasta minulle varsinaisesti tuulen liikettä, vaan eri kansojen mytologiaan pohjautuvia tulkintoja muun muassa taivaasta ja tähdistä. Babylonialaisen maailmankuvan mukaan taivaankannen yläpuolella on vettä, joka sataa maahan taivaankannen raoista. Helminauhamaisesti asetellut soikeat pisarat kimaltavat sinisen ja hopean eri sävyissä ja voisivat olla viittaus esimerkiksi noihin taivaankannen raoista sataviin sadepisaroihin.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4s9DEsCwpJOZhV_KTxbaJxImlMnuCa1la9rqsrvb4oMEGmnKp-EjOMXaJbv4fdIFlAuygZPiLQrbeRyfKACntD5I_b-kWVW0Jez8BYx1FKRhfRXxI0EcG2K_mSE6KM6ic3lRTpLskjUe80F2qeoIf8OEq4zoEPwIZiFK_08c0tkbj6rMlTXrwNspeb-w/s1276/IV_9.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="958" data-original-width="1276" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4s9DEsCwpJOZhV_KTxbaJxImlMnuCa1la9rqsrvb4oMEGmnKp-EjOMXaJbv4fdIFlAuygZPiLQrbeRyfKACntD5I_b-kWVW0Jez8BYx1FKRhfRXxI0EcG2K_mSE6KM6ic3lRTpLskjUe80F2qeoIf8OEq4zoEPwIZiFK_08c0tkbj6rMlTXrwNspeb-w/w640-h480/IV_9.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Iida Valkonen: Taivaan kansi, 2022-2023, kierrätetty lumppupaperi, muste.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7Kc6AX1asGOXCsBT5jCxHrXqoaCzTv8AxQa1DscAvctA4SkGlnRrpJfK3F3qUMdG79d8xKC8Ofj0XjJ0zFOFrzcwFDnimGoVyXId8xAHbvarMWAFeKR6NUMhm-RcUjMt6gwbnMNGS5oa9oP_ALFmZCvm1oysPXH-OLcGq22EC-b0kU2kq-MtP6xXS1d0/s1762/IV_10.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1762" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7Kc6AX1asGOXCsBT5jCxHrXqoaCzTv8AxQa1DscAvctA4SkGlnRrpJfK3F3qUMdG79d8xKC8Ofj0XjJ0zFOFrzcwFDnimGoVyXId8xAHbvarMWAFeKR6NUMhm-RcUjMt6gwbnMNGS5oa9oP_ALFmZCvm1oysPXH-OLcGq22EC-b0kU2kq-MtP6xXS1d0/w360-h640/IV_10.jpg" width="360" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Iida Valkonen: Taivaan kansi, yksityiskohta, 2022-2023, kierrätetty lumppupaperi, muste.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;"><b>Liikkuva viiva</b></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tuulen liikettä ja suuntaa mitataan tuulipussilla. Iida Valkonen on valjastanut tuulipussin muodon teokseensa <i>Ilmava</i>, joka lepattaa keskellä näyttelytilaa tuulettimen huristessa ilmaa pussin sisälle saaden sen liikkumaan. Toisen huoneen seinällä hulmuaa seinän kokoinen silkkikangas, joka on myös täynnä tuulen viivoja. Teosten liikkeet ovat rauhoittavia ja vetävät puoleensa. Tässä on jotain alkukantaista, mikä vangitsee katseen; jotain samanlaista kuin veden ja aaltojen liikkeissä.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnSDK0mg76pY1VS5rYGg9muKI8bTOfPDdwTUQs9p9RHCBRqIgvqewaoRtH5taF0-UqZ0ZEueOGefj8D3S9nNCYw5GT0oUUMLbmyKsHTxvWwes8b6qmTieHuIBwSSWoI_qfy-19t_phKVKcuYsQST76Jkn_s5fpMyUMRCqPeWOReYD7vYzUunp1p_eokEQ/s1308/IV_12.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1308" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnSDK0mg76pY1VS5rYGg9muKI8bTOfPDdwTUQs9p9RHCBRqIgvqewaoRtH5taF0-UqZ0ZEueOGefj8D3S9nNCYw5GT0oUUMLbmyKsHTxvWwes8b6qmTieHuIBwSSWoI_qfy-19t_phKVKcuYsQST76Jkn_s5fpMyUMRCqPeWOReYD7vYzUunp1p_eokEQ/w486-h640/IV_12.jpg" width="486" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Iida Valkonen: Ilmava, 2023, silkki, koivuvaneri, mustepiirros.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyZb_IQnhKzkSWcwsNkF4izpu9dC66FXg1A_SuMyYZ9b5VBVBlYh0wMdATgqk3I8qIbgXzCy2Jht1FWa53ybvVA737sDlo1Lbre-0ww8pYJHqHpVGIjQlHv2Qh0c7OyTv8dLXstN8qeIBsE7Cu6mg-m32Cxn_1Q4h4r_IDfE6ge2dfTcLmmdiNAjZouxE/s1524/IV_13.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1524" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyZb_IQnhKzkSWcwsNkF4izpu9dC66FXg1A_SuMyYZ9b5VBVBlYh0wMdATgqk3I8qIbgXzCy2Jht1FWa53ybvVA737sDlo1Lbre-0ww8pYJHqHpVGIjQlHv2Qh0c7OyTv8dLXstN8qeIBsE7Cu6mg-m32Cxn_1Q4h4r_IDfE6ge2dfTcLmmdiNAjZouxE/w416-h640/IV_13.jpg" width="416" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Iida Valkonen: Ilmava, yksityiskohta, 2023, silkki, koivuvaneri, mustepiirros.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Vaikka näyttelyn tekniikat ja materiaalit vaihtelevat, kaikissa on mukana piirtäjän viiva. Samanlainen liikkuva viiva löytyy tuulen liikettä kuvaavan purjeteoksen vierestä QR-koodin takaa. Nettisivu avautuu kuvaamaan reaaliaikaisesti maailman <a href="https://earth.nullschool.net/" target="_blank"><b>tuulitilannetta</b></a>, niiden liikettä ja pyörteitä.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0Gji1_imx0XD8r8bCSx2_1Yz933PiVbOlGOIVw_AwJ8gHP2LuiVh-xi27VdLsC4yN2u6Q27GUaZLPJLOBY7rUrujAmhu_G19B1be3z3VcOIWiUiB_aQj9-L6KFmRfa-dk9kHAeJlsKEVHPQVGp_BAov1KkOUjRr_WD-LmpSVNV5leJznVGWig1F0vk6Y/s1802/IV_11.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1802" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0Gji1_imx0XD8r8bCSx2_1Yz933PiVbOlGOIVw_AwJ8gHP2LuiVh-xi27VdLsC4yN2u6Q27GUaZLPJLOBY7rUrujAmhu_G19B1be3z3VcOIWiUiB_aQj9-L6KFmRfa-dk9kHAeJlsKEVHPQVGp_BAov1KkOUjRr_WD-LmpSVNV5leJznVGWig1F0vk6Y/w352-h640/IV_11.jpg" width="352" /></a></div><b>Näkyvä tuuli<br /></b><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Ulkona ollut aurinkoinen talvisää ja puhtaat lumihanget jatkuivat museon sisäpuolella Valkosen valokuvasarjassa <i>Tuulipäiväkirja</i>. Sisä- ja ulkopuolen yhdistyessä toisiinsa jäin miettimään, olisinko tulkinnut teoksia kesällä toisella tavalla? Nyt se valkoisuus henki puhtautta, raikkautta ja ilmavuutta, kun kesällä olisin ehkä keskittynyt kuvissa olevaan talven kylmyyteen kontrastina ulkoilman lämmölle.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Vaikka tuuli on näkymätön, sen havaitsee myös ikkunasta katsomalla, kun tuuli heiluttaa puiden oksia ja muita kasveja. Sen havaitsee sateen mukana ja pisaroiden tai lumihiutaleiden liikkeestä. Mutta kuinka tuulen havaitsee pysäytetystä valokuvasta avaran järven jäällä? Valkonen on ottanut kuviinsa tuulen liikkeillä piirretyn silkkikankaan, joita on esillä myös näyttelyssä. Valokuvissa tuuli heiluttaa silkkikangasta, vaikka mikään ei kuvassa liiku. Katse havaitsee liikkeen pysäytetystäkin kuvasta. Ja ne kuvat ovat kauniita. </div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizoS2gW1q6V3ncj8Gih6KRJ29G76V01pmOQ9bVCFm10bo19OYqopgE94DdsWVdxRLFMR7xzG4CSpBM3mSRsjD4jv5-7eGNiTI_gTVoU5POoinFQwcRmPsVEqrI_fS0HKfM9UhwOxuud4q1gD-xTL9Sk_Y0p8Gix7VMydFZeBRv9IuRF3U4_LiTtzx_Ads/s1276/IV_14.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="968" data-original-width="1276" height="486" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizoS2gW1q6V3ncj8Gih6KRJ29G76V01pmOQ9bVCFm10bo19OYqopgE94DdsWVdxRLFMR7xzG4CSpBM3mSRsjD4jv5-7eGNiTI_gTVoU5POoinFQwcRmPsVEqrI_fS0HKfM9UhwOxuud4q1gD-xTL9Sk_Y0p8Gix7VMydFZeBRv9IuRF3U4_LiTtzx_Ads/w640-h486/IV_14.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Iida Valkonen: Tuulipäiväkirja, 2023, valokuvasarja.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Istun näyttelytilan keskellä olevalle sohvalle ja tuijotan <i>Tuulipäiväkirjan </i>kuvia yksi toisensa jälkeen. Huomaan palaavani ajatuksineni niihin antiikin Kreikan anemoksiin - ihmishahmoisiin tuuliin - joista jokainen vastaa yhtä ilmansuunnan tuulista. Valkosen talvinen kuvasarja muistuttaa kaunista, mutta kylmää pohjoistuulta <i>Boreasta</i>, jonka John William Waterhouse on kuvannut maalauksessaan vuonna 1903.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXHr4yaqzF5a1k_Lh3MGkQb2aGhc_vBeD10swUIx5wDymUQjinvYIZRMgkX_z9lq_Cc5d4ECRoQIt0JDtX2EevmQaN9TbU10rQ8XhDk2V9Zf7zEoQriAauJn-XPd0lSywX8_vi8p24a9_iw3Hg94ZETbiArQAsGFliuIVu5xoqiZMqB29IYwEPpRJOnC4/s743/Boreas.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="743" data-original-width="528" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXHr4yaqzF5a1k_Lh3MGkQb2aGhc_vBeD10swUIx5wDymUQjinvYIZRMgkX_z9lq_Cc5d4ECRoQIt0JDtX2EevmQaN9TbU10rQ8XhDk2V9Zf7zEoQriAauJn-XPd0lSywX8_vi8p24a9_iw3Hg94ZETbiArQAsGFliuIVu5xoqiZMqB29IYwEPpRJOnC4/w454-h640/Boreas.jpg" width="454" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">John William Waterhouse: Boreas, 1903. Kuva: <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Boreas" target="_blank"><b>Wikipedia</b></a>.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Iida Valkosen kuvissa tuuli näyttää kauniilta, herkältä ja kevyeltä. Silti jokainen tietää millainen tuhovoima tuulella pahimmillaan on. Se kaataa puita, hurrikaanit nostattavat myrskyjä eikä ihminen lopulta mahda sen voimalle mitään, vaikka onkin valjastanut osittain tuulen energian lähteeksi. Kovassa vastatuulessa hengittäminen tuntuu vaikealta, jos tuuli puhaltaa suoraan keuhkoihin.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZ5AUcXNXqk5LMRe-Bk6XSPj3Pz7D-CjrNdZEvUgCzu5aU9_C0OWwf646cFHCrDqTgDjVlxK6fMwz8xItKWSZCIS0vcoYs2cIeo5vLnBDM0C37VdizHHGAHHk36s8Ck4qeGH4MXUNMIuzu7R7v8R560FppT8oH-owPgXoQrtOguax6hIyxYkLtWpgI4gk/s1329/IV_15.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1329" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZ5AUcXNXqk5LMRe-Bk6XSPj3Pz7D-CjrNdZEvUgCzu5aU9_C0OWwf646cFHCrDqTgDjVlxK6fMwz8xItKWSZCIS0vcoYs2cIeo5vLnBDM0C37VdizHHGAHHk36s8Ck4qeGH4MXUNMIuzu7R7v8R560FppT8oH-owPgXoQrtOguax6hIyxYkLtWpgI4gk/w478-h640/IV_15.jpg" width="478" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Iida Valkonen: Tuulipäiväkirja, yksityiskohta, 2023, valokuvasarja.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Kuvia katsellessa tuuli tuntuu ystävälliseltä ja turvalliselta. Juuri tämä herkkyyden ja vahvuuden vastakohtaisuus tekee kuvista jännitteisiä ja syvällisiä. Kuvat eivät ole vain kauniisti rajattuja ja pysäytettyä hetkiä, vaan kertovat minulle myös karummasta puolestaan. Iida Valkonen on kuvannut samoja tunnelmia myös videon muodossa:
<center><iframe allow="autoplay; fullscreen; picture-in-picture" allowfullscreen="" frameborder="0" height="360" src="https://player.vimeo.com/video/873800420?h=ee770b2868" width="640"></iframe>
<p><a href="https://vimeo.com/873800420">Wind notes, 2023</a> from <a href="https://vimeo.com/user153220096">Iida Valkonen</a> on <a href="https://vimeo.com">Vimeo</a>.</p></center>
</div><div style="text-align: justify;"><i>Tuulen maa</i> -näyttely oli pelkistetty ja kaunis. Yllätyin kuinka vahvasti teokset vaikuttivat, vaikka kyseessä oli "vain viivaa, liikettä ja ilmaa". Tämän kokemuksen jälkeen pysähdyn todennäköisesti Valkosen teosten äärelle aiempaa pidemmäksi aikaa. Tai sitten tämä oli vain onnistunut hetki, jossa kaikki palaset sattuivat kohdalleen. Se jää nähtäväksi. Tämä hetki vaikutti kuitenkin vielä kotimatkallakin siten, että selasin näyttelyssä ottamiani kuvia ja videoita edestakaisin, jotta saisin säilytettyä tunnelman kehossa pidempään.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: center;"><b><i>Tuulen maa</i> on esillä Taidemuseo Eemilissä Lapinlahdella 31.12.2023 saakka.</b></div>Hurmioitunuthttp://www.blogger.com/profile/09310408497597126988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8625102950627676095.post-47491904788623486372023-12-19T20:27:00.000+02:002023-12-19T20:27:24.466+02:00Aihetta juhlaan<p style="text-align: justify;">Viikko alkoi siten, että työsähköpostissa odotti todellinen yllätys. Sain tiedon, että nimeni löytyy Mediuutisten laatimalta <a href="https://www.mediuutiset.fi/uutiset/koko-lista-on-nyt-julki-mediuutiset-valitsi-taas-100-terveysalan-vaikuttajaa/51ca048c-4363-4035-84b7-5c26e49b1900" target="_blank"><b>100 Terveysalan vaikuttajaa</b></a> -listalta. "Terveysalan sadan vaikuttajan lista on Mediuutisten toimituksen keräämä listaus ihmisistä, jotka toimituksen näkemyksen mukaan ovat vaikuttaneet tänä vuonna merkittävästi terveydenhuoltoon ja vieneet sen toimintaa eteenpäin. (---) Listalle pääsevät henkilöt, jotka ovat toimineet nimenomaan tänä vuonna. Siksi mukana ei ole aina kaikkia isoissakaan päättävissä viroissa olevia henkilöitä."</p><p style="text-align: justify;">Minua ilahduttaa, että minut on listattu kategoriaan <b>Arjen parantajat</b>: "Taideasiantuntija, Pohjois-Savon hyvinvointialue. Hän vastaa koko hyvinvointialueen sairaaloiden ja muiden sote-kiinteistöjen taiteesta. Hän on pitänyt sairaalataiteesta luentoja ja puheenvuoroja ja tuonut taiteen ja taideasiantutijan työn merkitystä terveydenhuollossa esiin myös blogissaan."</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSbP5ljdXhl3x5RViVNRtdFpQ185PE11rmlZS9cvqDPZZt5dxOpVvzwQ9LozEdSbuvsVGM_YfcqzC2IbC0_zJ9W3OgxQpaMdqe40B91vR873qDs-SLhNhGj1FXvqE4wiGSBWDZQVIYjtv1PJowGD6VzlEDF_DXIQf_CJxq_yPOUWEvJePtqQFB44QqG5E/s1662/20231215_141406_pieni.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1662" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSbP5ljdXhl3x5RViVNRtdFpQ185PE11rmlZS9cvqDPZZt5dxOpVvzwQ9LozEdSbuvsVGM_YfcqzC2IbC0_zJ9W3OgxQpaMdqe40B91vR873qDs-SLhNhGj1FXvqE4wiGSBWDZQVIYjtv1PJowGD6VzlEDF_DXIQf_CJxq_yPOUWEvJePtqQFB44QqG5E/w382-h640/20231215_141406_pieni.jpg" width="382" /></a></div><p style="text-align: justify;"><b>Julkisen taiteen asiantuntija</b></p><p style="text-align: justify;">Yllätyksen lisäksi odotettu hetki oli se, että viime perjantaina päättyi todistusten jakoon kaksivuotinen Taideyliopiston Avoimen kampuksen luotsaama <i>Julkisen taiteen taideasiantuntijan erikoistumiskoulutus</i> (40 op). Suoritin koulutuksen työn ohessa, joka on osaltaan vaikuttanut siihen työmäärään, minkä kanssa olen parin viime vuoden kanssa paininut. Hain koulutukseen siksi, että koin työssäni tarvetta oppia lisää muun muassa rakennushankkeisiin sisältyvistä julkisen taiteen hankinnoista ja sopimusasioista.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrwVUZCo4Ap3VdvZd_KUL6TAXjTKTymhPPRRFUBE-nbhyphenhyphen0QYkMNZqsriCOZnV5TD1fRh-mWZJXOhyphenhyphenr-3PEQIrOXiSrgiXWsfV3eeIMqiYuDojAT2cwIvAAPLiDkGYEQeOzYs0jU6pWKshO1FToljgNtRlx79T9uwzSTDVTVyMCimCrsu94uYdMIbMpN9k/s1276/Julkisen%20taiteen%20erkon%202022-2023%20valmistuneet.%20ONNEA!%20kuva%202_pieni.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="811" data-original-width="1276" height="406" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrwVUZCo4Ap3VdvZd_KUL6TAXjTKTymhPPRRFUBE-nbhyphenhyphen0QYkMNZqsriCOZnV5TD1fRh-mWZJXOhyphenhyphenr-3PEQIrOXiSrgiXWsfV3eeIMqiYuDojAT2cwIvAAPLiDkGYEQeOzYs0jU6pWKshO1FToljgNtRlx79T9uwzSTDVTVyMCimCrsu94uYdMIbMpN9k/w640-h406/Julkisen%20taiteen%20erkon%202022-2023%20valmistuneet.%20ONNEA!%20kuva%202_pieni.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vuosikurssi 2022-2023.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;">Kurssikaverit ovat olleet ehdottomasti luentojen lisäksi koulutuksen parasta antia.</p><p style="text-align: justify;">Koulutuksen keskeiset sisältöalueet olivat:</p><p style="text-align: justify;"></p><ul><li>Julkisen taiteen ja prosenttiperiaatteen mahdollisuuksiin, toimintaperiaatteisiin ja yhteistyöverkostoihin perehtyminen.</li><li>Taidehankkeiden kuratoinnin ja tuottamisen sekä moniammatillisen asiantuntijayhteistyön rakentaminen ja kehittäminen.</li><li>Projektinhallinnan ja johtamisen taidot, vaativien projektien ja hankkeiden kokonaissuunnittelu ja johtaminen.</li><li>Taidehankintojen rahoitukseen ja erilaisiin rahoitusmalleihin perehtyminen sekä taidekonsultoinnin ja taideasiantuntijapalveluiden kehittäminen.</li></ul><p></p><p>Pääkouluttajina toimivat:</p><p></p><ul style="text-align: left;"><li>Denise Ziegler, erikoistumiskoulutuksen johtaja, professori, Taideyliopisto ja Aalto-yliopisto</li><li>Tom Engblom, kuvataiteilija, lehtori, Lapin yliopiston taiteiden tiedekunta</li><li>Petri Kaverma, kuvataiteilija, tutkija ja kouluttaja, Taideyliopisto</li><li>Petteri Nisunen, kuvataiteilija, arkkitehti, varadekaani, Taideyliopiston Kuvataideakatemia</li><li>Pasi Rauhala, mediataiteilija, kuvataiteilija ja kouluttaja, Taideyliopisto</li><li>Riikka Stewen, professori, Taideyliopiston Kuvataideakatemia</li><li>Lisäksi vierailevina kouluttajina 48 kotimaista ja ulkomaista julkisen taiteen asiantuntijaa ja taiteilijaa.</li></ul><p></p><p style="text-align: justify;">Koulutuksen toteuttajina olivat Taideyliopisto, Aalto-yliopisto ja Lapin yliopisto. Rahoittajana toimi Opetus- ja kulttuuriministeriö.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh676u1XgOa8gv2ikbwBiLwwnwau8cve8vXjmRwxdXpa_Z_a0CvI4TWkUbdPqaTprX9EFW_4R4rKc3NEyBjfMNK3MPW-Rpnm9gdkr2mNAer7PLz9edQXPXBuqgfmC8X4f2fwtNzKWKHS-SOVOqKSw9KeNQZ3mIzgG8h_wypbLmuT_ZtZDNaM2HJLFAslxM/s1289/20231219_105723_pieni.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1289" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh676u1XgOa8gv2ikbwBiLwwnwau8cve8vXjmRwxdXpa_Z_a0CvI4TWkUbdPqaTprX9EFW_4R4rKc3NEyBjfMNK3MPW-Rpnm9gdkr2mNAer7PLz9edQXPXBuqgfmC8X4f2fwtNzKWKHS-SOVOqKSw9KeNQZ3mIzgG8h_wypbLmuT_ZtZDNaM2HJLFAslxM/w492-h640/20231219_105723_pieni.jpg" width="492" /></a></div><p style="text-align: justify;">Vein koulutustodistuksen kopion töihin, että työkaveritkin näkevät minkä sisältöisellä kurssilla olen kahden vuoden ajan reissannut. Yksi vekkuli oli sitten ehtinyt päivän aikana täydentää todistuksen alareunaan merkinnän: "Valitettavasti jätetään luokalle".</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1BOWygw2iYbxGIG0v7zzuYU8Ou3kgOE4qpevzuP7bKwFC8xtXzqsj5FSrTSWwWaRApBCNrztUDonVKYWFS-lGpWhwn1JzDo0DmI8RLVKtRciqXIRPMmb35_ZqlOn9ECUjJKsevbnaoqFxAY5SfeEfY7aUKCgaj3A874mWO_PNsk2OnsheY5hfFuMfDyI/s1440/20231214_163430_pieni.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1440" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1BOWygw2iYbxGIG0v7zzuYU8Ou3kgOE4qpevzuP7bKwFC8xtXzqsj5FSrTSWwWaRApBCNrztUDonVKYWFS-lGpWhwn1JzDo0DmI8RLVKtRciqXIRPMmb35_ZqlOn9ECUjJKsevbnaoqFxAY5SfeEfY7aUKCgaj3A874mWO_PNsk2OnsheY5hfFuMfDyI/w440-h640/20231214_163430_pieni.jpg" width="440" /></a></div><p style="text-align: justify;">Opintoihin sisältyi myös artikkelin kirjoittaminen. Kaikkien opiskelijoiden artikkelit on nyt koottu yhteen julkaisuun: <a href="https://taju.uniarts.fi/handle/10024/7997" target="_blank"><b>Julkisen taiteen äärellä: Näkökulmia julkisen taiteen tilaan</b></a>. Linkin takaa on ladattavissa koko julkaisu ilmaiseksi. Minä kirjoitin oman artikkelini otsikolla "Taideasiantuntijan merkitys sairaalataiteelle", joka on luettavissa sivuilta 339-355.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNYu-PQ9PIVc_O4y0PdnoLAlv6RI2XWh1X5CuXgasE5Ki5vgAEIJI785N3IJMuqtl6rE_ry17Y0plnDtBvYG9yB0lH1hqhZlpws388Ct3_cZ3NzlNxQV0WHFbhJDq5uGuh-NTDwiacqrA3IhcXQP_IFoMhRbvUr1ZMv8APTC85mEojoRnc1gI-gJ4QRgE/s1328/Julkisen%20taiteen%20erkon%20valmistuneet%202022-2023%20kuva%202_pieni.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1328" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNYu-PQ9PIVc_O4y0PdnoLAlv6RI2XWh1X5CuXgasE5Ki5vgAEIJI785N3IJMuqtl6rE_ry17Y0plnDtBvYG9yB0lH1hqhZlpws388Ct3_cZ3NzlNxQV0WHFbhJDq5uGuh-NTDwiacqrA3IhcXQP_IFoMhRbvUr1ZMv8APTC85mEojoRnc1gI-gJ4QRgE/w478-h640/Julkisen%20taiteen%20erkon%20valmistuneet%202022-2023%20kuva%202_pieni.jpg" width="478" /></a></div><p style="text-align: justify;">Tämä kahden vuoden opiskelu huipentui paitsi todistukseen myös tuohon Mediuutisten antamaan huomionosoitukseen. Näihin tunnelmiin tuntuu hyvältä päättää vuosi 2023.</p>Hurmioitunuthttp://www.blogger.com/profile/09310408497597126988noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8625102950627676095.post-36856740011857678592023-12-11T17:25:00.000+02:002023-12-11T17:25:34.112+02:00Ajatuksia teatterijuhlavuodesta<div style="text-align: right;">*kaupallinen yhteistyö Varkauden Teatteri</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzrUvabE1IrsSN9dKyYfFhWCqd1Ly3TKvUlkN838PFBf7hxb-Qpl3Cj2iFBpAJDmsepYQEKZe-OqNHdFpRm-cAUxvTHw57t7ihllDFryty-NndqiDLgHcbgOHgarCeRCGZZ9oJ8PkxmYArbJhgi1ubABXL4nXmHsIzJW5fyS4xYMPm7AAgplDrg1XlzAY/s1276/Varkauden%20Teatteri_Baskervillen%20koira.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1229" data-original-width="1276" height="616" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzrUvabE1IrsSN9dKyYfFhWCqd1Ly3TKvUlkN838PFBf7hxb-Qpl3Cj2iFBpAJDmsepYQEKZe-OqNHdFpRm-cAUxvTHw57t7ihllDFryty-NndqiDLgHcbgOHgarCeRCGZZ9oJ8PkxmYArbJhgi1ubABXL4nXmHsIzJW5fyS4xYMPm7AAgplDrg1XlzAY/w640-h616/Varkauden%20Teatteri_Baskervillen%20koira.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Varkauden Teatterin henkilöstöä Baskervillen koira -näytelmän ensi-illassa.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;"><a href="https://varkaudenteatteri.fi/" target="_blank"><b>Varkauden Teatterin</b></a> 110-vuotisjuhlavuosi alkaa olla lopuillaan. Haluan kuitenkin kirjata vielä muistiin ajatuksia ja huomioita, joita vuosi on herättänyt. Lähdin yhteistyöhön uteliaisuudella, sillä en ole ollut aiemmin kovin ahkera teatterikävijä, vaikka yhdestäkään näkemästäni esityksestä en ole koskaan lähtenyt pettyneenä. Teatterikokemukseni ovat rajautuneet aiemmin lähinnä Kuopion kaupunginteatteriin.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5NgUUUzaBCmdKOjqrY73IP7121jpuEzvtsP0Wd-yQx9T1gNekfvuD-9d6rYV43TEg8d7zIEj1U2u7w_CWrMQmOMuWOBplRNj1y33KOsPenMIj1jOUaJWYQPMMxYG5S1AwZR4cx4qQWOcqKc2GxT06RGy-QSXGHifXIJ_WwfmBDruWyx2KfV-HgBqdeTk/s1276/Varkauden%20Teatteri.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="730" data-original-width="1276" height="366" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5NgUUUzaBCmdKOjqrY73IP7121jpuEzvtsP0Wd-yQx9T1gNekfvuD-9d6rYV43TEg8d7zIEj1U2u7w_CWrMQmOMuWOBplRNj1y33KOsPenMIj1jOUaJWYQPMMxYG5S1AwZR4cx4qQWOcqKc2GxT06RGy-QSXGHifXIJ_WwfmBDruWyx2KfV-HgBqdeTk/w640-h366/Varkauden%20Teatteri.jpg" width="640" /></a></div><div style="text-align: justify;">Uuden paikkakunnan teatteri ja sen näyttelijät tuntuivat mielenkiintoiselta haasteelta. Kaiken kokemuksen voisi aloittaa niin sanotusti puhtaalta pöydältä, koska en tiennyt Varkauden Teatterista mitään. Ulkonäköään suurempi, kaunis ja vanha keltainen puutalo kätkee sisäänsä teatterin taikaa, johon pääsin tutustumaan <a href="https://hurmioitunut.blogspot.com/2023/05/behind-scenes-lavasteet-ja-tarpeisto.html" target="_blank"><b>Behind the scenes</b></a>-kierroksella.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1RxrKpBXsVHzYnfD9coembfu0iKcItq_77xNwxCdhiXP5I2ZNprQjnLHZTk52sUzq8_bJ4zwmwp0M1oWUOKS7vwy3LuVdFJMnPaoxy4esBYZS9yCKGWdmmO9uLYXMo3HgcpBtb0v-KOu7o-NSRtHHTmQExX7eFK39HLjA9TiauGpt1MkLqwc3KZ1sch4/s1276/Lasinen%20el%C3%A4intarha.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="718" data-original-width="1276" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1RxrKpBXsVHzYnfD9coembfu0iKcItq_77xNwxCdhiXP5I2ZNprQjnLHZTk52sUzq8_bJ4zwmwp0M1oWUOKS7vwy3LuVdFJMnPaoxy4esBYZS9yCKGWdmmO9uLYXMo3HgcpBtb0v-KOu7o-NSRtHHTmQExX7eFK39HLjA9TiauGpt1MkLqwc3KZ1sch4/w640-h360/Lasinen%20el%C3%A4intarha.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Varkauden Teatterin henkilöstöä Lasinen eläintarha -näytelmän ensi-illassa.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Ensimmäinen näkemäni näytelmä oli Tennessee Williamsin klassikkoteos <a href="https://hurmioitunut.blogspot.com/2023/01/tennessee-williams-lasinen-elaintarha.html" target="_blank"><b>Lasinen eläintarha</b></a>, josta itse asiassa muodostui toinen juhlavuoden näytelmäsuosikkini. Tässä oli upea puvustus ja sellainen lavastus, että olisin voinut ottaa näytelmän huonekaluja ja esineitä omaankin kotiin. Näytelmässä käsiteltiin paljon kipeitä asioita, jonka vuoksi huomasin pitäväni tästä tyylilajista samaan tapaan kuin kuvataiteessa: se mikä vähän sattuu, vaikuttaa mielessä pidempään ja syvällisemmin kuin pelkkä komedia tai kauniisti kuvatut asiat.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Musiikkikomediaksi ”piilotettu” <a href="https://hurmioitunut.blogspot.com/2023/10/iltatahti.html" target="_blank"><b>Iltatähti</b></a> oli hauska, mutta käsitteli rivien välissä myös vaikeita asioita muun muassa vanhuuteen, dementiaan, vanhainkoteihin, yksinäisyyteen, haaveisiin ja terveydenhoitoon liittyen. <i>Iltatähti </i>oli toinen juhlavuoden näytelmäsuosikkini.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Yleisön rooli teatterissa</b></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Asia, mikä tuli itselleni yllätyksenä ja täysin uutena asiana oli Varkauden Teatterin yleisö. Olin tottunut sellaiseen perinteiseen(?) roolitukseen, jossa teatterin lavalla tapahtuvat asiat ovat omassa ”kuplassaan” ja katsomossa istuva yleisö katselee hiljaisuudessa näytelmän alusta loppuun. Lavan ja katsomon välillä on ikään kuin näkymätön verho. Aplodit ja muu suosionosoitus annetaan esityksen lopuksi.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Näin ei kuitenkaan ole Varkauden Teatterissa. Muistan, että olin ensimmäisellä kerralla aivan puulla päähän lyöty ja jopa närkästynyt siitä, että joku yleisöstä nauroi äänekkäästi. Toisessa kohtauksessa jotkut antoivat väliaplodit ja minä mietin, että <i>mitä täällä tapahtuu?</i> Onko äänekkäästi nauraminen soveliasta ja eikö ”ylimääräiset” väliaplodit katkaise näytelmän tunnelman? <i>Lasisen eläintarhan</i> tunnelma oli läpi esityksen melankolinen ja painostava, joten siellä pieniin ilon aiheisiin liittyneet yleisön naurahdukset tuntuivat rikkovan oman katsomiskokemukseni. Tai näin ensin ajattelin.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Olin niin häkeltynyt yleisön vahvasta reagoinnista näytelmään, että kävin tutkimassa Varkauden Teatterin nettisivuja jälkikäteen tarkemmin. Siellä lukikin <a href="https://varkaudenteatteri.fi/muuta/vinkkeja-teatteriin-tulijalle/" target="_blank"><b>Vinkkejä teatteriin tulijalle</b></a> -osiossa, että ” Väliaplodit ovat sallittuja ja jopa toivottuja. Meillä saa nauraa ja eläytyä mukana. Kovaäänistä juttelua tulee kuitenkin välttää, jotta kanssakatsojatkin saavat nauttia esityksestä.” <i>Ai tämä onkin ihan sallittua?</i> Vinkkisivu oli kaikin puolin hyödyllinen, sillä sitä lukemalla kynnys astua teatteriin varmasti madaltuu, kun tietää miten toimia ja kuinka olla:</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Meillä [Varkauden Teatterissa] sinun on ok…</b></div><div style="text-align: justify;"><ul><li>kysyä henkilökunnalta, jos et tiedä.</li><li>lähettää henkilökunnallemme esim. kukkia loppukiitoksiin. Jätä muistamiset naulakkohenkilökunnalle.</li><li>nauraa, itkeä ja tuntea.</li><li>jättää ylimääräiset tavarat naulakkoon.</li><li>antaa palautetta. Löydät aulasta palautelaatikon.</li><li>tulla juttelemaan näyttelijöiden kanssa.</li><li>tulla yksin.</li><li>tilata väliaikatarjoilu etukäteen.</li><li>ohjeistuksesta huolimatta jäädä istumaan katsomoon väliajan ajaksi</li></ul></div><div style="text-align: justify;"><b>Meillä sinun ei tarvitse</b></div><div style="text-align: justify;"><ul><li>laittaa pukua päälle.</li><li>kaatua hajuvesipulloon. Kanssakatsojasikin arvostavat toisten huomioimista.</li><li>tulla yksin, jos et halua. Vapaaehtoiset Teatterikaverimme kutsuvat sinut kanssaan nauttimaan esityksistä.</li></ul></div><div style="text-align: justify;">Käsi ylös, jos joku muukin on teatterin väliajalla joskus miettinyt, että onko ok jäädä istumaan, jos ei ole tilannut väliaikatarjoilua tai ei tarvitse käydä vessassa? Käsi ylös, jos joku on miettinyt, saako teatteriin mennä ihan tavallisissa vaatteissa? Kaikkien teattereiden nettisivuilta pitäisi löytyä tällainen vinkkilista! Minulle tuli todella huojentunut ja vapautunut olo, että saan olla ja mennä katsomaan teatteria juuri sellaisena kuin olen.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Minulta on joskus kysytty etikettiohjeita gallerioihin ja näyttelyiden avajaisiin, joten tästä aiheesta pitänee joskus kirjoittaa, kun huomasin näiden teatterivinkkien vaikutuksen itseeni. Museo- ja galleriakenttä on itselleni tuttu, joten olen unohtanut, että joku voi kokea samanlaista epävarmuutta siellä kuin minä teatterimaailmassa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Tunnelma vapautuu</b></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Toinen näkemäni näytelmä oli huumoria räiskyvä revyy <a href="https://hurmioitunut.blogspot.com/2023/04/savonmuan-piaton-historia.html" target="_blank"><b>Savonmuan piätön historia</b></a>. Tässä esityksessä yleisön välitön reagointi nauruin ja aplodein kesken esityksen nosti tunnelmaa entisestään. Ensimmäisen ”järkytyksen” jälkeen olin tilanteeseen jo tottunut ja aloin itsekin katsojana vapautua tunnelmaan.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjf_wGrIM2tjaDoeCX-xjL8h5M8SfKIrFlmKm9Nz3PkGAG5ER_H-CbInDTiLmSNK1sbyXqSpsRtjPh82EdgbVSANc1-uDgt_wak6AAodFF8yTrj5_CuYZTKb03mLu8NQ03gQnFq2p5MWBN2grV3-QPoNuRpKkXgl6pc_RJ2ljUxWdhyqcvVE2XoZy_d_Xs/s1276/SPH_4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="705" data-original-width="1276" height="354" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjf_wGrIM2tjaDoeCX-xjL8h5M8SfKIrFlmKm9Nz3PkGAG5ER_H-CbInDTiLmSNK1sbyXqSpsRtjPh82EdgbVSANc1-uDgt_wak6AAodFF8yTrj5_CuYZTKb03mLu8NQ03gQnFq2p5MWBN2grV3-QPoNuRpKkXgl6pc_RJ2ljUxWdhyqcvVE2XoZy_d_Xs/w640-h354/SPH_4.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Savonmuan piätön historia.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Pohdin jälkikäteen omaa reaktiotani ja sen muutosta teatterivuoden aikana. Tarkkailin yleisön reagointia näytelmien lomassa ja tulin siihen tulokseen, että Varkauden Teatterissa yleisö on ottanut teatterin ikään kuin toiseksi kodikseen. Siellä on varmasti paljon vakiokävijöitä, joille teatteriin meneminen on samanlainen harrastus kuin minulle se, että käyn museoissa. Kulttuurista nautitaan ja näyttelijöille halutaan osoittaa tukea ja arvostusta koko esityksen läpi. Huomasin suhtautuvani lämpimästi tähän oivallukseen ja ajattelevani, kuinka hienoa tuollainen yhteys yleisön ja näyttelijöiden välillä on. Enää lavan ja katsomon välillä ei ollutkaan sitä näkymätöntä verhoa, vaan kaikki muodostivat esityksissä näytelmän kokonaisuuden. Sen tunnelman, jolla Varkauden Teatteri luo näytelmiinsä tervetulleen tunnelman.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Kiinnostus teattereita kohtaan kasvaa</b></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Varkauden Teatteri herätti uutuudenviehätyksen, jonka ansiosta huomasin kiinnostuvani enemmän teattereista myös muualla Suomessa. Pääsin irti siitä ajatuksesta, että teatterin tulisi olla omalla paikkakunnalla, jotta sinne tulee lähdettyä. Tämä vaatii kuitenkin enemmän viitseliäisyyttä ja aikaa, sillä museoista poiketen teatteriesityksiä ei voi lähteä katsomaan kovin kauas ilman, että siitä tulee kahden päivän matka. Museoissa voi vierailla päiväretken verran, mutta teatteriesitysten painottuessa iltaan, tulee julkisilla kulkiessa matkasta tavallisesti yön yli reissu (jolloin elämyksen hinta myös kohoaa mahdollisten majoituskustannusten verran).</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kesäteattereissa vierailin Iisalmessa, Kiuruvedellä ja Nilsiässä. Ammattiteattereiden esityksiä olen käynyt vuoden aikana katsomassa Kuopion ja Varkauden lisäksi Helsingissä, Turussa ja Hämeenlinnassa. Minusta on vuodessa kasvanut teatterikiinnostuja.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Ja tiedättekö mitä? Se, että Varkaudessa yleisön aktiivinen reagointi esityksiin aluksi häiritsi, on vaivannut poissaolollaan välillä muualla. Kävin esimerkiksi katsomassa erään komediallisen draamaesityksen, jossa oli kohtauksia, jotka olisivat kaivanneet yleisön vahvempaa ”tukea” näyttelijöille. Huomasin eräässä kohtauksessa, että yksi tai kaksi katsojaa aloittivat taputtamaan väliaplodeja, mutta kukaan ei lähtenyt mukaan. Tilanne hiljeni ja näyttäytyi minulle kiusallisena. Tilanne oli näyttelijöiden puolelta hauska ja taidokas, joka olisi ansainnut suosionosoituksia.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Asia, mikä tuntuu minulle teatterissa itsestään selvältä, on esityksen lopussa aplodit seisten, mikäli esitys on ollut erittäin ansiokas. En ole vielä päässyt ihan selville siitä, mitkä kaikki asiat tähän vaikuttavat, nouseeko yleisö seisomaan vaiko ei. Sen verran kerrottakoon, että oman kokemukseni mukaan Varkaudessa ja Kuopiossa aplodeja annetaan seisten melko usein, vaikka koko yleisö ei tähän yhtyisikään. Olin suorastaan pöyristynyt, että eräässä esityksessä Savon ulkopuolella yksikään ei noussut loppuaplodien aikana seisomaan, vaikka näytelmä oli kaikin puolin huikea, ja omalla mittapuullani kenties tähänastisen elämäni upein teatterielämys. <i>Ettekö te muut nähneet samaa kuin minä?!</i> Vieressäni ollut matkakumppani kuiskasikin, että <i>Kuopiossa yleisö olisi ollut jo seisaallaan</i>.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Näyttelijät</b></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Uusien teattereiden kohdalla nautin eniten siitä, että näyttelijät ovat vieraita, eikä heihin ole ehtinyt muodostaa minkäänlaista mielipidettä. Tällöin näytelmän tunnelmaan keskittyy toisella tavalla kuin silloin, jos mukana on tuttu tai kuuluisa näyttelijä. Varkaudessa kaikki näyttelijät olivat itselleni uusia.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwceJsor3UumkaITHZSyoDl7o5zVXx4tcm7AcT5bY4YfZC8fXpJrb3N5I6wGhPqpxSNztCQjsqNp5rQU6-ZgcvouI7LF_T5qvy9QQmbCZEM1hC0LHwR034hVAMPQsIoEyZN96YE-3MJ2ztfnq1fp1dl3-bkCHqyJ8PuflJeTbgRVexResf1oSAgv8TW9Y/s929/Lasinen%20el%C3%A4intarha_3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="613" data-original-width="929" height="422" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwceJsor3UumkaITHZSyoDl7o5zVXx4tcm7AcT5bY4YfZC8fXpJrb3N5I6wGhPqpxSNztCQjsqNp5rQU6-ZgcvouI7LF_T5qvy9QQmbCZEM1hC0LHwR034hVAMPQsIoEyZN96YE-3MJ2ztfnq1fp1dl3-bkCHqyJ8PuflJeTbgRVexResf1oSAgv8TW9Y/w640-h422/Lasinen%20el%C3%A4intarha_3.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lasinen eläintarha. Pietari Pentikäinen. Kuva: Sampo Luukkainen / Kuwaamo.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;"><i>Lasisessa eläintarhassa</i> vaikutuin <b>Pietari Pentikäisen</b> luomasta herkästä ja taiteellisesta nuorukaisesta (Tom Wingfield), joka joutui olosuhteiden pakosta elämään toisenlaista elämää kuin toivoi. Tom Wingfieldin roolissa Pentikäinen sai ilmaista herkkyyden lisäksi turhautumista, tuskaa, vihaa ja tunteiden ristipainetta. Muissa näytelmärooleissa Pentikäinen esiintyi huumoripainotteisemmin, mikä sopii hänen ilmeikkäälle olemukselleen. Jäin kuitenkin kaipaamaan lisää sitä vakavampaa tunneilmaisua, johon koen hänellä olevan paljon annettavaa. Nuorehkot miehet ymmärrettävästi käsikirjoitetaan komeiden miesten rooleihin, mutta koen hänen potentiaalinsa menevän hukkaan pelkissä perinteisissä nuoren miehen rooleissa.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjX-ep3ZYNd2VYDHV3qF-1uquG93gOc_33nHJ8FiDT0c6UqA7KYK0YpkU8OWqrTFGc5dCITHCYq9guo36QK4sQd4qV_O5seNURjpgEkTSO0OpGduFcLbCh40jwPpUv__xSNiG2oyGsANWdceQNMVIErGBZz23vKbDrz4RAkj1xdiE0AjckCVXmRNLQ2u-g/s928/Lasinen%20el%C3%A4intarha_2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="613" data-original-width="928" height="422" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjX-ep3ZYNd2VYDHV3qF-1uquG93gOc_33nHJ8FiDT0c6UqA7KYK0YpkU8OWqrTFGc5dCITHCYq9guo36QK4sQd4qV_O5seNURjpgEkTSO0OpGduFcLbCh40jwPpUv__xSNiG2oyGsANWdceQNMVIErGBZz23vKbDrz4RAkj1xdiE0AjckCVXmRNLQ2u-g/w640-h422/Lasinen%20el%C3%A4intarha_2.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lasinen eläintarha. Saara Saastamoinen, Katariina Lohiniva, Pietari Pentikäinen. Kuva: Sampo Luukkainen / Kuwaamo.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Pentikäisen tavoin <b>Saara Saastamoinen</b> teki huikean ensivaikutelman <i>Lasisen eläintarhan</i> Laurana. Laura Wingfield oli raajarikko, traumatisoitunut ja pelkäsi sosiaalisia tilanteita. Saastamoinen sai koottua rooliinsa herkän ja haavoittuvan Lauran, jonka sisäinen maailma heijastui katsojalle kuitenkin ensisilmäystä syvällisemmin. Muissa näytelmissä Saastamoisella oli juonen kannalta tärkeä asema, mutta roolit olivat muuten mielestäni sivuosassa. En päässyt tutustumaan vuoden aikana Saastamoisenkaan osaamiseen niin hyvin kuin olin etukäteen ajatellut.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfkcfg9brbDeISkyKJHvQHHCJShkSG-suFd2_Khu3XJsavanRo2zr0Tf6mxCiqzJEgFXvdK5XpXYGzmHQP-NhjhBE4uLhRu_vKe3khShppzytV2XtamTLxBuM5_5y0LCTDQ3oHzal0GDd-BFYxKRIbe4CGj44O9G_TA1rmjpmebmEttFXZz9GCW9_yDiA/s920/Iltat%C3%A4hti.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="619" data-original-width="920" height="430" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfkcfg9brbDeISkyKJHvQHHCJShkSG-suFd2_Khu3XJsavanRo2zr0Tf6mxCiqzJEgFXvdK5XpXYGzmHQP-NhjhBE4uLhRu_vKe3khShppzytV2XtamTLxBuM5_5y0LCTDQ3oHzal0GDd-BFYxKRIbe4CGj44O9G_TA1rmjpmebmEttFXZz9GCW9_yDiA/w640-h430/Iltat%C3%A4hti.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Iltatähti. Marja Sundgrén. Taustalla Pietari Pentikäinen ja Tiina Ruutiainen. Kuva: Petteri Aartolahti. </td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Vuoden yllättäjä oli mielestäni <b>Marja Sundgrén</b>, jonka <i>Iltatähdessä</i> esittämä Hertta-vanhus rikkoi ennakko-oletuksia vanhainkodin mummoista. Marja Sundgrénilla oli <b>Mimmi Rantalan</b> lisäksi näytelmän runsaimmat ja moniulotteisimmat roolit, joissa ensinäkemän alta paljastui yllätyksiä. Sundgrén loi Hertasta hahmon, joka ei ollut vain humoristinen mummo teatterin lavalla, vaan kirjava joukko tunteita käärittynä kovakuoriseen pakettiin. Uskottava ja samaistuttava hahmo, joka sai peilaamaan omiakin tunteita, unelmia ja haaveita.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTN5-jx9ygm1uOlWctO49aAjTBVOFdSB985NaKBgt0rQDmhhGQ5OTn1YKirYaPl4uJOsM3ZThOJGR6Uc2acilEaWclqQ9w-WcBJzvi5KJfXQYXbjVH1yf0dafTHsDVbb7Vye4CTKCYxZrerww0WIT4ue_VTUD2zffHVIoZwOe0Ng6qacoNglQ4vF9dw-s/s1024/53277962607_513a6c33c1_b.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="683" data-original-width="1024" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTN5-jx9ygm1uOlWctO49aAjTBVOFdSB985NaKBgt0rQDmhhGQ5OTn1YKirYaPl4uJOsM3ZThOJGR6Uc2acilEaWclqQ9w-WcBJzvi5KJfXQYXbjVH1yf0dafTHsDVbb7Vye4CTKCYxZrerww0WIT4ue_VTUD2zffHVIoZwOe0Ng6qacoNglQ4vF9dw-s/w640-h426/53277962607_513a6c33c1_b.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Baskervillen koira. Pietari Pentikäinen, Saara Saastamoinen, Ville-Veikko Valtanen. Kuva: Petteri Aartolahti.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Varkauden Teatterin muistettavin näyttelijä on <b>Ville-Veikko Valtanen</b>, joka on kahminut huomion kaikissa rooleissaan, joita vuoden aikana ehdin nähdä. Hän on onnistunut tekemään jopa sivuroolihahmoistaan sellaisia, että katsoja ei voi niitä unohtaa. Valtanen on omimmillaan huumoripainotteisissa rooleissa, mutta toisaalta hän osaa punoa kieroa huumoria myös hahmoihin, joissa sitä ei ensinäkemältä ole. Onnistunein Valtasen roolisuoritus on mielestäni <a href="https://hurmioitunut.blogspot.com/2023/11/baskervillen-koira.html" target="_blank"><b>Baskervillen koirassa</b></a>, jossa hän esittää perhostenkeräilijä Stapletonia. Ylisuojeleva ja maaniselta näyttäytyvä hahmo on saatu oudolla tavalla pelottavaksi, kun ulosanti on kikatteleva, mutta puheessaan terävä. Valtanen vaikuttaa olevan Varkauden Teatterin kulmakivi, jonka voisi heittää rooliin kuin rooliin huoletta, ja hän loihtisi siitä omanlaisensa ja yleisöön vetoavan kokonaisuuden.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tietenkin ymmärrän, että kaikki näyttelijät eivät pääse rooleissaan yhtä näkyville, sillä riippuu näytelmästä ja siitä, millainen rooli heille on näytelmässä annettu. Tämän vuoksi toivon, että Varkauden Teatteri jatkaa monipuolisella ohjelmistolla myös tulevaisuudessa. Komedialliset esitykset vetoavat valtaväestöön ja ovat usein helposti lähestyttäviä, mutta kuten kirjoitin, ”se mikä vähän sattuu, vaikuttaa mielessä pidempään ja syvällisemmin kuin pelkkä komedia tai kauniisti kuvatut asiat”.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: center;"><b>Kiitos juhlavuoden yhteistyöstä Varkauden Teatteri!</b></div>Hurmioitunuthttp://www.blogger.com/profile/09310408497597126988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8625102950627676095.post-80029881412588267472023-12-09T19:28:00.000+02:002023-12-09T19:28:02.653+02:00Herman Grönbärj osa 3<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFKmPqycuxo298iWmzikb3-QcHRF49ItAb3bBEWlMjMuwsKPA1LgXCWvVdQTRvmqVJGJK7BctltwsjmqrygahzuFahZqtsskVqhcfzV7mrd5GA80Nkh6OoNxbF-lImn44P8nqcBLxDwN0qEVxz5Y6IJSqFYM1-R84TxarGcqtzo98OinYUJlfw3rziarM/s1381/Painajainen_7_1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1077" data-original-width="1381" height="500" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFKmPqycuxo298iWmzikb3-QcHRF49ItAb3bBEWlMjMuwsKPA1LgXCWvVdQTRvmqVJGJK7BctltwsjmqrygahzuFahZqtsskVqhcfzV7mrd5GA80Nkh6OoNxbF-lImn44P8nqcBLxDwN0qEVxz5Y6IJSqFYM1-R84TxarGcqtzo98OinYUJlfw3rziarM/w640-h500/Painajainen_7_1.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuvakaappaus televisiosarjasta Painajainen 1/4.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;">Palataan jälleen jännittävään Herman Grönbärjin <a href="https://hurmioitunut.blogspot.com/2022/02/herman-gronbarj.html" target="_blank"><b>luonnoskansioon</b></a>, jonka arvoitusta olen hiljalleen yrittänyt selvittää. <a href="https://hurmioitunut.blogspot.com/2023/01/herman-gronbarj-osa-2.html" target="_blank"><b>Aiemmassa postauksessa</b></a> kerroin, että luonnoskansiosta löytynyt hiilipiirros osoitti epäilykseni oikeiksi, kun sen pohjalta tehty maalaus vilahti Ismo Sajakorven käsikirjoittamassa ja Eero Melasniemen tähdittämässä televisiosarjassa <i>Painajainen</i> (1988). Sarja kuvattiin Herman Grönbärjin suunnittelemassa taiteilijakodissa Sunnanlidissä Lohjalla.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjitCdIdhMoNXclxj76Z6emfC4OO37qUtVTS7FaHw3FBBAVcqYaVgYpYsB0tS04c_CPoE8QMCH5RClPx2k3jRXaw9Vp5UvykhNfqeymEPakX3IlEkldN1N2hxd1Jw8OGTefYvdorSCeckyPCeqlshpjEXdq1w3nXpYS4JTBy4vcuYltJvQ8iAkQbE8KJv4/s1093/Painajainen_1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1093" data-original-width="850" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjitCdIdhMoNXclxj76Z6emfC4OO37qUtVTS7FaHw3FBBAVcqYaVgYpYsB0tS04c_CPoE8QMCH5RClPx2k3jRXaw9Vp5UvykhNfqeymEPakX3IlEkldN1N2hxd1Jw8OGTefYvdorSCeckyPCeqlshpjEXdq1w3nXpYS4JTBy4vcuYltJvQ8iAkQbE8KJv4/w498-h640/Painajainen_1.jpg" width="498" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Herman Grönbärjin luonnos.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjS-QkIwbl7Mp-kcKm5lQjF985UiFl5oR9sBp6dcPeTX3F0jpoB3dwKynZi9GZziiMQlvcXd8_NsP73xTdOi5hVKztlUXwLDSkXSqQTavneWblnGB8vblEp1VIKUwBkMYUIMS1UhaazHx3PAzt32-pn6oZrzNh0TDiLKYc4wflmzywJdOUX7kkLrpqLBl8/s1385/Painajainen_8_1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1073" data-original-width="1385" height="496" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjS-QkIwbl7Mp-kcKm5lQjF985UiFl5oR9sBp6dcPeTX3F0jpoB3dwKynZi9GZziiMQlvcXd8_NsP73xTdOi5hVKztlUXwLDSkXSqQTavneWblnGB8vblEp1VIKUwBkMYUIMS1UhaazHx3PAzt32-pn6oZrzNh0TDiLKYc4wflmzywJdOUX7kkLrpqLBl8/w640-h496/Painajainen_8_1.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuvakaappaus televisiosarjasta Painajainen 1/4.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Sarjassa ei valitettavasti näy teos kokonaan, mutta se todistaa, että luonnoskansiosta tehdyn luonnoksen pohjalta on toteutettu lopullinen maalaus. Valitettavasti kyseinen maalaus tuhoutui lähes sadan muun Grönbärjin maalauksen mukana Sunnanlidin tulipalossa 2006.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div><div style="text-align: justify;">Painajainen -sarjan katsottuani meni hyvän aikaa, ennen kuin aloin katselemaan ihan toisissa tunnelmissa Yle Areenasta Peter von Baghin toimittamaa dokumenttisarjaa <a href="https://areena.yle.fi/1-4329470" target="_blank"><b>Sininen laulu: Suomen taiteiden tarina</b></a>. Sarja oli tuolloin katsottavissa Areenassa viimeistä viikkoa, mikä näin jälkikäteen tuntuu onnelliselta sattumalta, että ylipäänsä päädyin katsomaan sitä. Toisen maailmansodan kulttuurivuosista Suomessa kertova jakso "Miksi me taistelemme 1939-1944" esitteli muun muassa Helsingin Taidehallissa ollutta näyttelyä. Siinä kerrottiin, että "Taidehallissa avautui [1939?] näyttely, jossa on sodan innoittamaa taidetta". Peter von Bagh kertoi, että loppujen lopuksi näyttelyssä oli ollut esillä yhteensä 314 taideteosta, joista vain 10% liittyi sotaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Dokumenttisarja (toteutettu 2003-2004) oli mielenkiintoinen, enkä ollut katsonut sitä aiemmin, vaikka se lienee pyörinyt Ylen kanavilla useamman kerran. Sattuipa niin, että Taidehallin sota-aikaista näyttelyä esiteltäessä näyttelytilan takaseinällä oli valtavankokoinen maalaus, jonka nähdessäni kiljahdin välittömästi niin, että vieressäni istunut henkilö meinasi saada lievän sydänkohtauksen. <i><b>Siinä se on! Siinä se on!</b></i> -huusin ja juoksin viereiseen huoneeseen. <b><i>Pysäytä kuva! Pysäytä kuva!</i></b> -huusin perässäni.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEix-KYGOIZB3Z5sDByhwGzkfrBvp_bz4ooz1kira4lUO7UieZb8taU7nG3aG91YXILPMESG8zLY6l0Uu4iORLNMEUDdWoHM8eRghX8BTtnOyWtdsSZFE0HgO6ROvIl1Tq5fZGUI3t0a1rwfj3TuVbQt1VzcTXLUykbLPn3g31QZ433Feo463tajDxy2J34/s1276/Gr%C3%B6nb%C3%A4rj_7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="787" data-original-width="1276" height="394" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEix-KYGOIZB3Z5sDByhwGzkfrBvp_bz4ooz1kira4lUO7UieZb8taU7nG3aG91YXILPMESG8zLY6l0Uu4iORLNMEUDdWoHM8eRghX8BTtnOyWtdsSZFE0HgO6ROvIl1Tq5fZGUI3t0a1rwfj3TuVbQt1VzcTXLUykbLPn3g31QZ433Feo463tajDxy2J34/w640-h394/Gr%C3%B6nb%C3%A4rj_7.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuvakaappaus dokumenttisarjasta Sininen laulu: Suomen taiteiden tarina, jakso "Miksi me taistelemme 1939-1944".</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Toinen jäi television ääreen tasaamaan säikähdystään ja muistutti varmasti kysymysmerkkiä, kun minä nostin kirjahyllyyn jemmaamani luonnoskansion lattialle ja etsin pinosta oikeaa kohdetta. <i><b>Tässä se on</b></i>, ja saavuin pysäytetyn televisiokuvan viereen luonnoskuvan kanssa. Nyt se sydänkohtaukselta täpärästi välttynyt henkilökin alkoi hymyillä ja ymmärsi mistä oli kysymys...</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiM9YniyNRPV_Ogf04-OwfcBaMOSH_p862ltqgjNwJK3awTCrOXCquodD80c7KzPgPw3BQaUdwSbw1k0f4dj-ANWaXLyS-9I9Nici0eyZsuXh5bQWC7mQgmQCy39UJL2gh3WryTYrbyiaHgb8pt4wvxibZRRZu_LdjxluSygg_PfihwY4XLvgNpLb6faZ4/s1276/Gr%C3%B6nb%C3%A4rj_8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="712" data-original-width="1276" height="358" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiM9YniyNRPV_Ogf04-OwfcBaMOSH_p862ltqgjNwJK3awTCrOXCquodD80c7KzPgPw3BQaUdwSbw1k0f4dj-ANWaXLyS-9I9Nici0eyZsuXh5bQWC7mQgmQCy39UJL2gh3WryTYrbyiaHgb8pt4wvxibZRRZu_LdjxluSygg_PfihwY4XLvgNpLb6faZ4/w640-h358/Gr%C3%B6nb%C3%A4rj_8.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuvakaappaus dokumenttisarjasta Sininen laulu: Suomen taiteiden tarina, jakso "Miksi me taistelemme 1939-1944".</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Nyt pystyin ensimmäistä kertaa vertaamaan luonnoskuvaa lopulliseen maalaukseen kokonaisuudessaan, vaikka kuvassa ei ollutkaan värejä. Tuijotin maalausta ja sen yksityiskohtia, kelasin dokumentin kohtia edestakaisin. Sydän jyskytti minullakin, eikä se malttanut hidastua, kun alkuinnostuksen jälkeen aloin etsiä kuvasta muitakin yksityiskohtia.</div></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiD9nBYKFmgCUPkfw7HnRRABzk4ZUXLeGhAMpe1klEsFvTS0d0X_A1R9enW5yCnU1o00VHvb9byi-my2gng3tAR2nXwFBLS4doik6Pw3iEXb9DjI0EvhoWCSu-udX2Vbp9DkSNwLPNoCxy1oFg7qp4746npk2mXr17YiyBS9V80o_TUqWyaEbb3OAqWmfg/s1276/Gr%C3%B6nb%C3%A4rj_9.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1027" data-original-width="1276" height="516" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiD9nBYKFmgCUPkfw7HnRRABzk4ZUXLeGhAMpe1klEsFvTS0d0X_A1R9enW5yCnU1o00VHvb9byi-my2gng3tAR2nXwFBLS4doik6Pw3iEXb9DjI0EvhoWCSu-udX2Vbp9DkSNwLPNoCxy1oFg7qp4746npk2mXr17YiyBS9V80o_TUqWyaEbb3OAqWmfg/w640-h516/Gr%C3%B6nb%C3%A4rj_9.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuvakaappaus dokumenttisarjasta Sininen laulu: Suomen taiteiden tarina, jakso "Miksi me taistelemme 1939-1944".</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Ison maalauksen oikealla puolella, jalustalla seisovan veistoksen takana oli luontokuva, joka näytti tutulta. Kyllä, luonnoskansiossa oli vastine myös tälle toiselle seinällä olevalle maalaukselle. Yläpuolella oleva kalliomaisema, jossa on etualalla kaksi ylöspäin kurkottelevaa havupuuta ja taustalla siintävä järvenselkä, on lähes samanlainen kuin luonnoskansiossa oleva maalaus. Varsinaisen maalauksen muoto on kuitenkin pystysuora, kun kankaalle tehty luonnosmaalaus on enemmän suorakaide, miltei neliö.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8X-OKfP2ja-uMnv75vAQhaPr5UU7bcpktUnHkyGB8IwNjAhqyPjwokAYJSSzZVmAjAKDdrtUVtXdViyHB07tqqAwgiueQf5DZfXeJJjoOThyphenhyphenJlPVoGLUk5vM6CN-YTy325z3f5X7e6SKOv5bI5ZqJ5Xi7SfHHDLsygO06LaTFvvvuR2rySVsse_0U7ns/s1276/Gr%C3%B6nb%C3%A4rj_10.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="968" data-original-width="1276" height="486" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8X-OKfP2ja-uMnv75vAQhaPr5UU7bcpktUnHkyGB8IwNjAhqyPjwokAYJSSzZVmAjAKDdrtUVtXdViyHB07tqqAwgiueQf5DZfXeJJjoOThyphenhyphenJlPVoGLUk5vM6CN-YTy325z3f5X7e6SKOv5bI5ZqJ5Xi7SfHHDLsygO06LaTFvvvuR2rySVsse_0U7ns/w640-h486/Gr%C3%B6nb%C3%A4rj_10.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuvakaappaus dokumenttisarjasta Sininen laulu: Suomen taiteiden tarina, jakso "Miksi me taistelemme 1939-1944".</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Tämän havainnon tehtyäni päätin antaa luonnosmaalaukselle arvoisensa arvonnousun ja kävin kehystyttämässä sen pois kansiosta. Minulle on tärkeää, että luonnoskansiokokonaisuus säilyy yhdessä tavalla tai toisella. Tämän vuoksi olen kirjoittanut kehystettyjen teosten taakse yhteyden alkuperäiseen luonnoskansioon ja Herman Grönbärjiin.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3ZET3nZx8fgYnVp6Tmn33leJpgiDEsYTR8dz4akGLkcnKfKYaj3e2O2Ga5D1H02kIPL_hLKhBe737BQuk7VAiYeScLtMVMvePEljZrYJjL7s73Gvkzb9HzraaTYHPkzkLnRzlrgYUM7VIaLKVbF9ttf4iBtf7jqbxVBm9B6fvWW2cBVT661Xt0IAQyxw/s1276/Gr%C3%B6nb%C3%A4rj_11.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1191" data-original-width="1276" height="598" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3ZET3nZx8fgYnVp6Tmn33leJpgiDEsYTR8dz4akGLkcnKfKYaj3e2O2Ga5D1H02kIPL_hLKhBe737BQuk7VAiYeScLtMVMvePEljZrYJjL7s73Gvkzb9HzraaTYHPkzkLnRzlrgYUM7VIaLKVbF9ttf4iBtf7jqbxVBm9B6fvWW2cBVT661Xt0IAQyxw/w640-h598/Gr%C3%B6nb%C3%A4rj_11.jpg" width="640" /></a></div><div style="text-align: center;"><b>Tämä tuntuu kuin salapolisiiromaanien jatkokertomukselta.</b></div>Hurmioitunuthttp://www.blogger.com/profile/09310408497597126988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8625102950627676095.post-87404335291427485252023-11-26T20:55:00.001+02:002023-11-26T21:01:30.250+02:00Juho Rissanen 150 vuotta<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjN71m1eTC6Hmj1FMxopbr7Gqcipd-EDNl_rn96Hf6Hpz3cxYv-qiTTSmCdtS0UvISbCq_0SHEj57RU3gi9BpZxc1yuSKHgvWZA8l6FGg6YIxjNX7c5NgyLsvcfw8hEoiGZOQRbvcAtoaVDDae4hxypOURTrVekz-zPwFTchn_WXMgoMH5yMXc9dca4FEU/s1276/JR_1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="862" data-original-width="1276" height="432" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjN71m1eTC6Hmj1FMxopbr7Gqcipd-EDNl_rn96Hf6Hpz3cxYv-qiTTSmCdtS0UvISbCq_0SHEj57RU3gi9BpZxc1yuSKHgvWZA8l6FGg6YIxjNX7c5NgyLsvcfw8hEoiGZOQRbvcAtoaVDDae4hxypOURTrVekz-zPwFTchn_WXMgoMH5yMXc9dca4FEU/w640-h432/JR_1.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: justify;">Savolaisesta taidehistoriasta nousee ensimmäisenä mieleen <b>Halosen taiteilijasuku</b> ja <b>Juho Rissanen</b> (1873-1950). Viimeksi mainittu viettää tänä vuonna 150-vuotisjuhlavuotta, jonka myötä <a href="https://kuopiontaidemuseo.fi/juho-rissanen-kuvauksen-vilkkaus/" target="_blank"><b>Kuopion taidemuseo</b></a>, <a href="https://kuopionkorttelimuseo.fi/nayttelyt/" target="_blank"><b>Kuopion korttelimuseo</b></a> ja <a href="https://kuopionkaupunginteatteri.fi/maalari" target="_blank"><b>Kuopion kaupunginteatteri</b></a> ovat luoneet toisiaan täydentävän yhteisohjelmiston taiteilijan kunniaksi.</p><p style="text-align: justify;">Kuopiossa köyhiin oloihin syntynyt Juho Rissanen joutui todella tekemään töitä noustakseen tunnetuksi ja tunnustetuksi taiteilijaksi. Lähtökohdat huomioon ottaen on ihme, että näin tapahtui. 1800-luvun loppupuolella syntyneistä taiteilijoista valtaosa kasvoi säätyläisperheissä. Juho Rissanen oli savolaisen työläisperheen kasvatti. Rissasen Heikki-isä oli kiertelevä sekatyömies, juoppo ja käytökseltään väkivaltainen. Juhon äiti työskenteli piikana. Hänen viidestä sisaruksestaan neljä kuolivat kulkutauteihin alle 10-vuotiaina. Perheellä ei ollut vakinaista kotia Kuopiossa, vaan he kiertelivät loisina talosta toiseen.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfuVEWr5N4eY4EpLlwADgB8bj0MhCS2EZFQB1qJ40ORb28CG28xK17_4z-r84Dh5P215PIaZL8d66ywLwbc3rd5ydBHsoP5Ag_wMk5Jk-2C8AMWecM6vj8vV6sP8_TJPR2rZWiFTv-6F4Lb-2yji0VdNEFiB6LiJNM6kuAZ7H_steUINR-Em1BnU9JlEY/s1603/JR_16.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1603" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfuVEWr5N4eY4EpLlwADgB8bj0MhCS2EZFQB1qJ40ORb28CG28xK17_4z-r84Dh5P215PIaZL8d66ywLwbc3rd5ydBHsoP5Ag_wMk5Jk-2C8AMWecM6vj8vV6sP8_TJPR2rZWiFTv-6F4Lb-2yji0VdNEFiB6LiJNM6kuAZ7H_steUINR-Em1BnU9JlEY/w396-h640/JR_16.jpg" width="396" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juho Rissanen: luonnos teokseen Lapsuuden muisto, 1902, liimaväri kankaalle, Kuopion taidemuseo.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;"><b>Isän kuolema</b></p><p style="text-align: justify;">Talvella 1884, Juhon ollessa 10-vuotias, Heikki-isä eksyi markkinoilta tullessaan Maljalahden jäälle ja paleltui humalapäissään kuoliaaksi. Tapahtuma jätti Juhoon trauman, jota hän käsitteli taiteessaan paljon vuosina 1900-1903 tehden erilaisia luonnoksia ja maalauksia. Rissasen oli tarkoitus toteuttaa aiheesta kolmiosainen teos, jonka aiheina olisivat olleet isän kuolema, ruumiin kantaminen paareilla sekä äidin ja pojan ruumissaatto. Teoksista valmistui vain keskimmäiseksi osaksi tarkoitettu <i>Lapsuuden muisto</i> (1903), joka sijaitsee nykyisin Budapestin taidemuseossa. Siinä Rissanen on kuvannut itsensä hämmentyneeksi lapseksi, sivustaseuraajaksi.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUOsQ4ctVewo91F2EmEvKsAWexdExhUMHH79GhlIEM7DsYRQeTCJDpwCjxMKCzOrB7TBrkHXJIy5W0rwlNmFfxjNxPEflO9hGHqw4M7-kPb9u-oaKD7WAB0gVLeu6GgJbN8bpIndaNgOqH2JmmpCEy4EWXo87W6YFOauWusIR5ECTvbmUc2k4dock969Q/s1233/JR_6.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1233" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUOsQ4ctVewo91F2EmEvKsAWexdExhUMHH79GhlIEM7DsYRQeTCJDpwCjxMKCzOrB7TBrkHXJIy5W0rwlNmFfxjNxPEflO9hGHqw4M7-kPb9u-oaKD7WAB0gVLeu6GgJbN8bpIndaNgOqH2JmmpCEy4EWXo87W6YFOauWusIR5ECTvbmUc2k4dock969Q/w514-h640/JR_6.jpg" width="514" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juho Rissanen: Ruumiinpesijä, 1908, vesiväri, lyijykynä ja hiili paperille, Kuopion taidemuseo.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;">Rissasen lapsuus päättyi viimeistään isän kuolemaan. Hänestä tuli perheen elättäjä, joka työskenteli muun muassa juoksupoikana, muurarina, suutarina ja kirjakauppiaana. Juho pääsi myös oppipojaksi kuopiolaisen koristemaalarimestari <b>Viktor Bergin</b> verstaaseen 1889-1892. Tuolloin hän alkoi kiinnostua kuvataiteesta.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1HnMWLlelDsudxMU4IIpb21mPvDyhSi7p0sN03BYb7BhzJ1Jpix-hUOPsXxgdZKOPjCw8pCMbvlKnI3cu59-6J44bomzgNRKZFjhlXeBEe9BbEzBOiSiyLzRkYfWBLWgjU2rnczFzjV1yVNk3h8mDOQyX9eOyzSIQADRz6oDgFCk6aSHVx09BMwQUBHY/s1346/JR_4.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1346" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1HnMWLlelDsudxMU4IIpb21mPvDyhSi7p0sN03BYb7BhzJ1Jpix-hUOPsXxgdZKOPjCw8pCMbvlKnI3cu59-6J44bomzgNRKZFjhlXeBEe9BbEzBOiSiyLzRkYfWBLWgjU2rnczFzjV1yVNk3h8mDOQyX9eOyzSIQADRz6oDgFCk6aSHVx09BMwQUBHY/w472-h640/JR_4.jpg" width="472" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Albert Edelfelt: Juho Rissanen, luonnos, 1902, vesiväri ja lyijykynä paperille, Kuopion taidemuseo. Teos on luonnos kuvituksesta Vänrikki Stoolin tarinoihin, jossa Rissanen sai olla mallina Sven Dufvan hahmolle. Edelfelt käytti Rissasta mallinaan myös <i>Turun Akatemian vihkiäiset 1640</i> -maalaukseen. Teos tuhoutui talvisodassa. Kopio teoksesta on esillä Helsingin yliopiston juhlasalissa.</td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnBik7xX4w32xK5DpmL4Q8nTuKCcccuHeVxp9g81rEUFZRLdBj_xoCXioT25CF0IY_HRtmkD0ik00XMMQE25495jiS4Ryb61J4mrjRXr6PUztSyUwfo47TJ-sSuGsE_Vmtl_ZHvFNs6FrW48B2vR3MhKZvFjT4eYTZ5SfKpfFbJ3wzKkh60It-TAKqRc4/s1276/JR_8.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="718" data-original-width="1276" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnBik7xX4w32xK5DpmL4Q8nTuKCcccuHeVxp9g81rEUFZRLdBj_xoCXioT25CF0IY_HRtmkD0ik00XMMQE25495jiS4Ryb61J4mrjRXr6PUztSyUwfo47TJ-sSuGsE_Vmtl_ZHvFNs6FrW48B2vR3MhKZvFjT4eYTZ5SfKpfFbJ3wzKkh60It-TAKqRc4/w640-h360/JR_8.jpg" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMRSSUATLWXAM9fMAqnSGmqVNdxgFqV4dGfXKvBNVqoztnNF9LqfR5tzxKVxQjiLM8dSYaRHsg0VUcbZLMluwOuxxjxP5rXZqsaM6atCF8WL5dagrMZYpCIp9y9fajUytuRQwXpmVYr_QWwPxboDXTSkzfwQ-j4-lPbz9WkIn3V0iDwdFVAZjj5XqAXXg/s1276/JR_9.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="881" data-original-width="1276" height="442" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMRSSUATLWXAM9fMAqnSGmqVNdxgFqV4dGfXKvBNVqoztnNF9LqfR5tzxKVxQjiLM8dSYaRHsg0VUcbZLMluwOuxxjxP5rXZqsaM6atCF8WL5dagrMZYpCIp9y9fajUytuRQwXpmVYr_QWwPxboDXTSkzfwQ-j4-lPbz9WkIn3V0iDwdFVAZjj5XqAXXg/w640-h442/JR_9.jpg" width="640" /></a></div><p style="text-align: justify;"><b>Taiteilijan uralle</b></p><p style="text-align: justify;">Juho Rissanen pääsi <b>Albert Edelfeltin</b> (1854-1905) avulla aloittamaan varsinaiset taideopinnot Helsingin Taideteollisuuskeskuskoulussa 1895. Edelfelt ei koskaan itse toiminut Rissasen opettajana, mutta auttoi häntä muuten monin keinoin. Hän esimerkiksi mahdollisti Rissaselle pääsyn <b>Ilja Repinin</b> (1844-1930) oppilaaksi. Toinen Rissasen tärkeä tukija etenkin rahallisesti oli <b>Ferdinand von Wright</b> (1822-1906), jonka kanssa Rissanen kävi paljon kirjeenvaihtoa. Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun hän pääsi 1896 <b>Albert Gebhardin</b> (1869-1937) oppilaaksi. Rissanen jatkoi Gebhardin yksityisoppilaana 1896-97 ja kävi samaan aikaan Turun piirustuskoulua <b>Victor Westerholmin</b> (1860-1919) johdolla. Tuolloin hän maalasi yhden tunnetuimmista teoksistaan, <i>Hauta-Heikin mummon</i> (1897).</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5Po4C-jBrpn2Pa-lWBzIGBj4vPVOvwxOn019VVz6Qb3CwetqxguTKNpx_Z5qNrDlESJaER5uazuwL7BN4NAal42P90kDjXliv3rXUMIQNF-H2mRi6FL0DNntaLjtoEEVTJXCOFgHEQNxBHNHmxmRpFJ7geyCsPwRQBbm-e5zQms5nY5O5QERJjddOQBo/s1276/JR_13.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1164" data-original-width="1276" height="584" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5Po4C-jBrpn2Pa-lWBzIGBj4vPVOvwxOn019VVz6Qb3CwetqxguTKNpx_Z5qNrDlESJaER5uazuwL7BN4NAal42P90kDjXliv3rXUMIQNF-H2mRi6FL0DNntaLjtoEEVTJXCOFgHEQNxBHNHmxmRpFJ7geyCsPwRQBbm-e5zQms5nY5O5QERJjddOQBo/w640-h584/JR_13.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juho Rissanen: Hauta-Heikin mummo, 1897, vesiväri paperille, yksityiskokoelma.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;"><b>Savolaisten Mona Lisa</b></p><p style="text-align: justify;"><i>Hauta-Heikin mummo</i> on maalattu 1897 Etelä-Savossa Puumalassa, missä Rissanen työskenteli opettajansa Albert Gebhardin kanssa. Aiheena on tervahaudanpolttaja Heikin vaimo. Kuopion seudulla maalaus tunnetaan myös nimillä <i>Savolaisten madonna</i> tai <i>Savon Mona Lisa</i>. Teos oli esillä Helsingissä Suomen Taiteilijain näyttelyssä 1899, joka oli Rissasen ensimmäinen julkinen esiintyminen taiteilijana.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHO86NoCGJs7z-t6o-L08mWF2wMtVnGRbYXBQ4IUEeaL9yh7KFacDv_0MBeGnfe8qdzpsfMOBJjSX9igc4vK0Isu_zcTtDCvH8ULkqrA1gbhgsA8qpV9iQtYfcEJ6sWgHWl4l4EJkAu7RulSQVg-uxSNINws0JPqyvI7M2NXstY30XZWPdLg-cddMDN40/s1276/JR_14.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="809" data-original-width="1276" height="406" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHO86NoCGJs7z-t6o-L08mWF2wMtVnGRbYXBQ4IUEeaL9yh7KFacDv_0MBeGnfe8qdzpsfMOBJjSX9igc4vK0Isu_zcTtDCvH8ULkqrA1gbhgsA8qpV9iQtYfcEJ6sWgHWl4l4EJkAu7RulSQVg-uxSNINws0JPqyvI7M2NXstY30XZWPdLg-cddMDN40/w640-h406/JR_14.jpg" width="640" /></a></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDCbv9iT1FP1248Ff9nnpv3r9Wr4Rm4j1mxnv0uihctfBG56jAmHQB6onUr91iiuRFG4KghkSSAJjn5YbwsZ4lBNu1c_q2WluiWTesDTIdWG9GUESZFnSRJ84WEQOt3N2kqm_HV_X6nEyOZj8ogIiTi77OxDDErqpR3XsVrfsoTt5YuABATnZXyi8rwW8/s1276/JR_5.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1129" data-original-width="1276" height="566" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDCbv9iT1FP1248Ff9nnpv3r9Wr4Rm4j1mxnv0uihctfBG56jAmHQB6onUr91iiuRFG4KghkSSAJjn5YbwsZ4lBNu1c_q2WluiWTesDTIdWG9GUESZFnSRJ84WEQOt3N2kqm_HV_X6nEyOZj8ogIiTi77OxDDErqpR3XsVrfsoTt5YuABATnZXyi8rwW8/w640-h566/JR_5.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juho Rissanen: Palmikoitsija, 1916, hiili paperille, Kuopion taidemuseo / Kuopion kulttuurihistoriallisen museon talletus.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;"><b>Savolaisten kuvaaja</b></p><p style="text-align: justify;">Juho Rissanen tunnetaan nimenomaan tavallisen kansan ja savolaisten kuvaajana, mutta hän ei kuvannut ensimmäisissä teoksissaan kansaa työssä, vaan lepohetkien tai askareiden parissa. Tällaiset hiljaiset, arkipäivän huolet ylittävät kuvaukset sopivat myös tunnelmaltaan 1800-luvun symbolismin henkeen.</p><p style="text-align: justify;">Ensimmäiset työtä kuvaavat teokset liittyvät vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyyn, jonka Suomen paviljonkiin tilattiin suomalaista työtä kuvaavia teoksia. Maanviljelyshallituksen osastolla oli esillä Rissasen teokset <i>Nuotallaonkijat </i>ja <i>Nuotanvetäjät</i>. Teokset oli maalattu Savonkylässä (nykyinen Siilinjärven Koivusaari). Juho Rissanen palkittiin Pariisin maailmannäyttelyssä pronssimitalilla.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg77v1MBYRaRrqd57v8TMbpLf0r0_d8Q0J5VJFEErhfpPOn220w-cfaVvCBgF6xPVlfQxY7riDWrYid2PTF7e1DWcSFs41qjqGt4DqtJnsHiQELs-C1zzturnkwv9-VHfclwskH62Tp08fHs811wKsf7COB7fKnKyUUADo80dj6YqnuMyHnf-BMpZ54WLo/s1276/JR_7.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="870" data-original-width="1276" height="436" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg77v1MBYRaRrqd57v8TMbpLf0r0_d8Q0J5VJFEErhfpPOn220w-cfaVvCBgF6xPVlfQxY7riDWrYid2PTF7e1DWcSFs41qjqGt4DqtJnsHiQELs-C1zzturnkwv9-VHfclwskH62Tp08fHs811wKsf7COB7fKnKyUUADo80dj6YqnuMyHnf-BMpZ54WLo/w640-h436/JR_7.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juho Rissanen: Nuotanvetäjät, 1900, vesiväri ja lyijykynä paperille, Kuopion taidemuseo.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;">Kuopion taidemuseon näyttelyssä on esillä <i>Nuotanvetäjien </i>luonnos, johon liittyy jännittävä historia. Juho Rissanen jätti suuren Talvinuotanvetoa kuvaavan luonnoksen Taskilan talon tyttärelle Hildalle, jonka sängyn alta teos löytyi vuonna 1960. Juho ja Hilda pysyivät ystävinä koko elämänsä ajan. He tapasivat aina, kun Juho kävi Kuopiossa ja kirjoittivat kirjeitä toisilleen. Kerrotaan, että Hilda piti Juhon kuvaa yöpöydällään vielä vanhainkodissa asuessaan.</p><p style="text-align: justify;"><b>Köyhästä pojasta tunnustetuksi taiteilijaksi</b></p><p style="text-align: justify;">Rissanen esitti ihmiset realistisesti korostaen nöyrän hiljaista työn suorittamista. Hän tunsi kuvaamansa kansanosan varmasti paremmin kuin muut aikalaisensa, sillä oli itse kasvanut heidän parissaan. Rissasella ei siksi ollut samanlaista kaipuuta kansanelämän alkuperäisyyden etsimiseen, mitä ylemmän keskiluokan kulttuuripiireissä harrastettiin. Hän tunsi tavallisen kansanihmisen läheiseksi, mutta pyrki tietoisesti itse nousemaan yhteiskunnallisesti arvostettuun taidemaalarin asemaan. </p><p style="text-align: justify;">Rissanen viihtyi taiteilijapiireissä ja nautti saavutetusta asemastaan. Hänestä kasvoi kosmopoliitti, joka matkusti paljon maailmalla ja opiskeli taidetta muun muassa Pietarissa, Firenzessä ja Saksassa. Rissasen kerrotaan puhuneen ranskaa savolaisittain ja kirjottaneen kirjeitä rallitanskalla. Hän ei kuitenkaan kokonaan hylännyt tavallista kansaa ja savolaisia, jonka parista oli noussut. Hän vietti Suomessa kesiään ja lähetti kotimaahansa kirjeitä ja paketteja. Paketeista osa oli osoitettu Kuopion kulttuurihistorialliselle museolle, johon Rissanen lähetti muun muassa keräämiään esineitä.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2lO5P2FW28sDcsw1Qh9FYYn0f4PsnHjSBO2p84OaCGAjsyTWkUw5KO6FVqKF4V1L-_w0OyILH2CdAG_c7FcYN8vpvjgMcTx_LqU2PvDAdqWCtOgEqQeISRHTL6D4O_yscZcjvIwYhHDApbRNUJKUuFxAATwu1jVhEaaRYbo7BnsfFMWBGeyXzjPgUDZY/s1276/JR_19.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="781" data-original-width="1276" height="392" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2lO5P2FW28sDcsw1Qh9FYYn0f4PsnHjSBO2p84OaCGAjsyTWkUw5KO6FVqKF4V1L-_w0OyILH2CdAG_c7FcYN8vpvjgMcTx_LqU2PvDAdqWCtOgEqQeISRHTL6D4O_yscZcjvIwYhHDApbRNUJKUuFxAATwu1jVhEaaRYbo7BnsfFMWBGeyXzjPgUDZY/w640-h392/JR_19.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuopion kaupunginteatteri: Maalari - Juho Rissanen.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;">Juho Rissanen piti tasaisesti yhteyttä ystäviinsä ja tuttaviinsa Kuopiossa ja Savossa. 1900-luvun alussa hän työskenteli useaan otteeseen Nilsiässä, jossa hänelle annettiin tehtäväksi alttaritaulun (Ristin tie, 1907) maalaaminen Josef Stenbäckin suunnittelemaan <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Nilsi%C3%A4n_kirkko" target="_blank"><b>kirkkoon</b></a> (1906). Kuopion kaupunginteatterin esitys <a href="https://kuopionkaupunginteatteri.fi/maalari" target="_blank"><b>Maalari - Juho Rissanen</b></a> -näytelmä kertoo tuosta ajanjaksosta Rissasen elämässä. Näytelmä on visuaalisesti kaunis ja koskettava, mutta väritetty <a href="https://www.viikkosavo.fi/paikalliset/5778983" target="_blank"><b>käsikirjoittajansa Antti Heikkisen</b></a> luomalla fiktiolla ja huumorilla. Mukana ovat myös taiteilijan rakkaussuhteet nilsiäläiseen <b>Saimi Juliniin</b> (<b>Lotta Vaattovaara</b>) sekä säätyläisperheeseen syntyneeseen taiteilija <b>Hilda Flodiniin</b> (<b>Lina Patrikainen</b>). Juho Rissasen roolissa loistaa hämmästyttävän upeasti ja soljuvasti savon murteella näyttelevä <b>Ilkka Pentti</b>.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpogu8Xo8NcIRSp7x09Im5ww32s7lQ-zAQyWgGlwz87BPFuqIV3x_5n2-RXnBk-x6vsGH3GCHioJYrOSABnHH8QeU3XY0i43EQUoidCk2RJ4J09KgWvIyUli2yDoc9BqsZTqXCK2hzrTzTcXazjnld12GUZw07ARGIQ9fw67Wj5gfVuUyicxkDhlc4Zrs/s1355/JR_17.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1355" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpogu8Xo8NcIRSp7x09Im5ww32s7lQ-zAQyWgGlwz87BPFuqIV3x_5n2-RXnBk-x6vsGH3GCHioJYrOSABnHH8QeU3XY0i43EQUoidCk2RJ4J09KgWvIyUli2yDoc9BqsZTqXCK2hzrTzTcXazjnld12GUZw07ARGIQ9fw67Wj5gfVuUyicxkDhlc4Zrs/w468-h640/JR_17.jpg" width="468" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juho Rissanen Miamissa 1940-luvulla. Juho Rissasen arkisto, Kuopion taidemuseo.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;"><b>Pois Suomesta</b></p><p style="text-align: justify;">Taiteilijan uralle päästyään Rissanen vietti suurimman osan elämästään ulkomailla. Kiinnostus ihmisiin kuitenkin säilyi ja ulottui kulttuureihin, jotka näyttäytyivät savolaissyntyiselle maailmankansalaiselle eksoottisina. Näyttelyssä on esillä muun muassa Algerian matkalla säilyneitä akvarelleja, tutkielmia heidän asuistaan ja ympäristöstään.</p><p style="text-align: justify;">Rissanen kammoksui sotia. Ensimmäinen maailmansota palautti taiteilijan maailmalta takasin Suomeen 1914-1918, mutta kotimaassa syttynyt sisällissota sai hänet jättämään Suomen lopullisesti 1918. Hän muutti ensin Tanskaan, myöhemmin Italiaan ja Ranskaan. Toisen maailmansodan uhka 1939 sai 66-vuotiaan Juho Rissasen jättämään Euroopan ja matkustamaan Yhdysvaltoihin lopullisesti. Suomalaiset siirtolaiset auttoivat taiteilijaa asettumaan uuteen kotimaahansa. </p><p style="text-align: justify;">Rissanen oli pärjännyt auttavalla kielitaidollaan hyvin Euroopassa, mutta englantia hän ei koskaan kunnolla oppinut. Ulkomaalaisena, iäkkäänä ja kielitaidottomana hänen oli vaikea saada tilaustöitä. Hän kuitenkin jatkoi maalaamista ja pyrki saamaan elantonsa taiteella kaikin keinoin. Rissanen muun muassa maalasi valokuvien pohjalta muotokuvia ja laajensi aihepiiriään maisemiin. Talvet hän vietti vaihtuvissa osoitteissa Miamissa, kesäisin hän matkusteli amerikansuomalaisten parissa Amerikan pohjoisosissa. Valitettavasti Amerikan vuodet merkitsivät Rissaselle taiteilijauran hiipumista, mikä oli hänelle pettymys. Hän kuitenkin nautti lämpimästä ilmastosta ja Miami Beachin rannoista. Juho Rissanen kuoli Floridassa 1950, mutta hänen tuhkansa ovat haudattuna Kuopion Isolle hautausmaalle.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvJztU9RrVauP-5Cr7qKgv0PZrCsoqDgmafDDTOAeevH4n_lZqXO8eX-OmdikWo9Eco5qzHq5O9MdWei-e6nMeiZKsTAu1g60bYmdsIRP6BbJy93P6FQLqw4f6dvJW5ziB6n_C6sXSQnSFM_IxEGql3AQlY6Pi5CzkiXkcd1b4Uny0shQfm33qtHbTIqI/s1276/JR_15.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="980" data-original-width="1276" height="492" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvJztU9RrVauP-5Cr7qKgv0PZrCsoqDgmafDDTOAeevH4n_lZqXO8eX-OmdikWo9Eco5qzHq5O9MdWei-e6nMeiZKsTAu1g60bYmdsIRP6BbJy93P6FQLqw4f6dvJW5ziB6n_C6sXSQnSFM_IxEGql3AQlY6Pi5CzkiXkcd1b4Uny0shQfm33qtHbTIqI/w640-h492/JR_15.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juho Rissanen: Tappelu, 1939, vesiväri ja liitu paperille, Kuopion taidemuseo.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;"><b>Viivassa on kaikki</b></p><p style="text-align: justify;">Minulle Juho Rissasen taidokkuus tiivistyy hänen viivankäyttöönsä. Viivat ovat näkyviä ja vahvoja, hahmot sitä myöten hieman karuja ja jopa kulmikkata. Hiili ja lyijykynä tekee viivasta kuitenkin pehmeän. Hän tahtoi teknisesti hallita viivankäytön täysin ennen kuin alkoi käyttää värejä. Rissanen siirtyi väreihin asteittain, ensin akvarellitekniikalla sitten öljyväreillä. Mielestäni Rissanen on omimmillaan nimenomaan alkuvuosien piirros- ja akvarellitekniikkaa yhdistellessään. Öljyvärien myötä teoksista katoaa hengittävyys ja värit tuntuvat paikoin paksuilta ja raskailta, mikä vie huomiota itse aiheelta.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNN8PVlZ8OHwfckZ2WeqXh65S6kCNTbKQmSledLQIQy7J9Wy53wxH68GkkiamlEyxG9tUUd1YABkRRFjOFtMhLtwbrf4d-_WZqx7OCaz3XDGVj8CgE77i152329_H3nSelwODTU5y_DBpckgv2V60oW5xUXDhfg8ih81oJn0DEEKwwjQ4DtmcmXS-ftEI/s1276/JR_12.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="886" data-original-width="1276" height="444" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNN8PVlZ8OHwfckZ2WeqXh65S6kCNTbKQmSledLQIQy7J9Wy53wxH68GkkiamlEyxG9tUUd1YABkRRFjOFtMhLtwbrf4d-_WZqx7OCaz3XDGVj8CgE77i152329_H3nSelwODTU5y_DBpckgv2V60oW5xUXDhfg8ih81oJn0DEEKwwjQ4DtmcmXS-ftEI/w640-h444/JR_12.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juho Rissanen: Kutoja, 1937, öljy kankaalle, yksityiskokoelma. Juho Rissanen: Kukkien poimijat, 1939, öljy kankaalle, OP Pohjois-Savo.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;">Näyttelyssä on esillä kenties Rissasen viimeiseksi työksi jäänyt muotokuva (1950), joka on maalattu valokuvan pohjalta. Siinä taiteilija tuntuu kadottaneen oman viivansa jäljitelessään puhtaasti sitä mitä kuvassa on nähnyt. Teos on jopa hieman imelä kuvaus naisesta ja koirasta, mutta tilaustyönä Rissanen lienee tehnyt kaikkensa rahojensa eteen. Näyttely on hyvä läpileikkaus taiteilijan tuotantoon, opiskeluvuosilta viimeisiin vuosiin.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCuC5oHvBU7u2rGWVn2wHkZc-pzB87SHxM-_Mi3wKEW3x2k5H15L0XP46VaBynkwKp2ynG-vRyQ3K6_54kBXUbXUvd7GosA_6wEPL-qBAHAuGquxzAr0N6I6UZiyN2tAEtimRHfQSXx84h1GMgQC6oD_AkR3VAIc7AJoaytJSNDF10kMjZ6bNMFDOkwSg/s1276/JR_2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="786" data-original-width="1276" height="394" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCuC5oHvBU7u2rGWVn2wHkZc-pzB87SHxM-_Mi3wKEW3x2k5H15L0XP46VaBynkwKp2ynG-vRyQ3K6_54kBXUbXUvd7GosA_6wEPL-qBAHAuGquxzAr0N6I6UZiyN2tAEtimRHfQSXx84h1GMgQC6oD_AkR3VAIc7AJoaytJSNDF10kMjZ6bNMFDOkwSg/w640-h394/JR_2.jpg" width="640" /></a></div><p style="text-align: justify;"><b>Juho elää kirjeissä</b></p><p style="text-align: justify;">Näyttelyn parasta antia ovat kirjeet, joita saa kuulla sekä itsensä Juho Rissasen (näyttelijä Ilkka Pentin) kertomina että luettuna näyttelymateriaaleista. Kuopion taidemuseon arkistossa on valtava määrä Rissasen kirjeenvaihtoa, jotka on digitoitu. Kirjeissä taiteilijan oma ääni, persoona ja luonne pääsevät esiin. Niistä välittyy muun muassa syvä kiitollisuus Haminalahdessa eläneelle ja Rissasta taloudellisesti auttaneelle Ferdinand von Wrightille, jota Rissanen puhuttelee muun muassa <i>Jalomielisenä ja kunnioitettavana</i> <i> vanhuksena</i>.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAUEdMq28DTwLuXEx2rFlrkbe2WgOujUnVemauJ3_CMNB1y_BN5vjoUnrkgbl9viNF-GVAZAsACwbcPKROVLeK4iH1ucvB8Lzcq3ar7pmCcAvPex8A3I7fliVzJD0CCsE0-6u2zvY7oE6yyIhNN9W2lektJpZ4tquN5wulGOffyEiHILIBp76GMXKwGRw/s1445/JR_10.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1445" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAUEdMq28DTwLuXEx2rFlrkbe2WgOujUnVemauJ3_CMNB1y_BN5vjoUnrkgbl9viNF-GVAZAsACwbcPKROVLeK4iH1ucvB8Lzcq3ar7pmCcAvPex8A3I7fliVzJD0CCsE0-6u2zvY7oE6yyIhNN9W2lektJpZ4tquN5wulGOffyEiHILIBp76GMXKwGRw/w440-h640/JR_10.jpg" width="440" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juho Rissasen kirje Ferdinand von Wrightille, Helsinki 21.9.1897.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgy7dcBWvNW60ApQKsN6VELQmiCiMYFLRNnfK0U2I2neYsVWclPIIXzlae-kVxKhOzsP7d-eQ_rOfMBM58DkXq4SHLEjJmt1-np98qPSHiy4dbhs452ls0hm48KpVwgg9zF2zW8U2vi_9-yDMzXpOf1ooXYDBBytOp7O9uD7R3Y6Lt9Z0n8lS4hqLDeN74/s1577/JR_11.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1577" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgy7dcBWvNW60ApQKsN6VELQmiCiMYFLRNnfK0U2I2neYsVWclPIIXzlae-kVxKhOzsP7d-eQ_rOfMBM58DkXq4SHLEjJmt1-np98qPSHiy4dbhs452ls0hm48KpVwgg9zF2zW8U2vi_9-yDMzXpOf1ooXYDBBytOp7O9uD7R3Y6Lt9Z0n8lS4hqLDeN74/w402-h640/JR_11.jpg" width="402" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juho Rissasen kirje Ferdinand von Wrightille, Helsinki 5.11.1897.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;">Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tutustuin Juho Rissasen taiteeseen muutenkin kuin vain taidehistorioitsijoiden kertomana. Kuopion taidemuseo tuo näyttelyssä esiin taiteilijan koko elämänkaaren ja vahvasti hänen itsensä kertomana. Se köyhistä ja surullisista oloista lähtenyt poika saavutti haaveilemansa taiteilijanuran, vaikka viimeiset vuodet eivät olleetkaan suotuisia. Sisukkuus ja määrätietoisuus kantoivat kahden ensimmäisen ja vaikean vuosikymmenen yli. Hänen kykyihinsä uskottiin, siitä kertoo muun muassa vanhempien taiteilijamestareiden tuki. Juho Rissanen on hieno esimerkki nyky-yhteiskuntaankin siitä, että kaikki on mahdollista, kun vain jaksaa tehdä paljon töitä. Se, että menestyy, vaatii kuitenkin ympärille oikeinlaisia ihmisiä kannattelemaan taitavaakin ihmistä siten, että unelmista tulee mahdollista.</p><p style="text-align: justify;">Eino Leino kirjoitti Juho Rissasesta vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyn jälkeen: </p><p style="text-align: justify;">"Rissanen (---) herätti oikeastaan ennemmin huomiota ulkomailla kuin kotimaassa. Tosin oli hän täälläkin jo pannut jonkun kerran näytteille ja oli hänen voimakas, miltei raaka maalaustapansa monta hämmästyttänyt. Ruvettiin katsomaan, mitä tästä pojasta tulee. Tuli sitten Pariisin näyttely ja sielläkös hienostuneet ranskalaiset kilvan ihailivat nuorta Rissastamme, joka 'talonpoikana talonpoikien keskuudessa' oli niin varmasti heidän elämäänsä kuvannut."</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiPp_Bhheu8UZ6SrJePW2Qg7IiOGzLJMj5U540iw_0T8hopLoZnVj65NaXQFS_GOi1an2BOMxGbiyb1E32C0Mrb8DDvNioGbD_39xYJuZt3ZnvhoaB8XWejYq9BJuY6NHLxHxwOs5wTrcAC6wzGdSh7LHkXWYtiTqcMl4dXspgY73zur3m5PTqQeBYyes/s1276/JR_3.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="781" data-original-width="1276" height="392" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiPp_Bhheu8UZ6SrJePW2Qg7IiOGzLJMj5U540iw_0T8hopLoZnVj65NaXQFS_GOi1an2BOMxGbiyb1E32C0Mrb8DDvNioGbD_39xYJuZt3ZnvhoaB8XWejYq9BJuY6NHLxHxwOs5wTrcAC6wzGdSh7LHkXWYtiTqcMl4dXspgY73zur3m5PTqQeBYyes/w640-h392/JR_3.jpg" width="640" /></a></div><p style="text-align: justify;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXmN86vwXN7tNOybsIdK2iY6gVMkQb3qL6WRyyKyJTOKSxXnDTZbwcgzzVnP2EwhiEU5V83SyxjAV6tFoUjH0dygkOxFmeEX8VtbXIK3IKokZIMNcKarRhfoZ182VBTffWXqWVB9M1nyxAVGVA8tPb2nO4Lr-As8kgZpT-03aQy-yVZvTjJyCFDT81LXw/s1247/JR_18.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1247" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXmN86vwXN7tNOybsIdK2iY6gVMkQb3qL6WRyyKyJTOKSxXnDTZbwcgzzVnP2EwhiEU5V83SyxjAV6tFoUjH0dygkOxFmeEX8VtbXIK3IKokZIMNcKarRhfoZ182VBTffWXqWVB9M1nyxAVGVA8tPb2nO4Lr-As8kgZpT-03aQy-yVZvTjJyCFDT81LXw/w510-h640/JR_18.jpg" width="510" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juho Rissanen: Äidin muotokuva, 1941, hiili ja vesiväri paperille, Kuopion taidemuseo / Kuopion kulttuurihistoriallisen museon talletus.</td></tr></tbody></table>Ote Juho Rissasen kirjeestä Miamista Kuopion (kulttuurihistorialliselle) museolle 11.8.1948:<p></p><p style="text-align: justify;">"Nyt minä lähetän äitivainaajani kuvan vesivärein ja hiilelle tehty paperille, se on pakattuna vahvaan pahviputkeen, jonka en luule särkyvän ja siksi uskon, että se tulee hyvin perille, vaikka matka on pitkä ja mutkainen. Sitten kun se on saapunut perille, niin, että antaisitte sen kehystäjälle, että siihen laitettaisiin kehys, joka on vanhan kullan värinen ei kovin paksu ja lasi päälle. (---) Taulua ei pidä asettaa senlaiseen paikkaan, johon aurinko paistaa, eikä myöskään senlaiseen paikkaan, jossa on kostea. Minä maksan kulut tästä kaikesta kun annatte minulle tietää. Kiitän paljon edestäpäin ja lähetän tämän seudun kuumat terveiset kaikille yhteisesti, vastoja en voi lähettää, mutta löylyä täällä nyt on."</p><p style="text-align: justify;">Näyttelyyn on hyvä varata kunnolla aikaa, sillä katsottavaa, luettavaa ja kuunneltavaa on paljon, jos haluaa löytää Rissasen persoonan teosten takaa. Hänen uransa ja elämänsä on uskomaton selviytymistarina, joka luo samalla uskoa ihmisten hyväntahtoisuuteen. Tästä kertoo myös esimerkiksi näyttelyssä esillä oleva, ennennäkemätön Juho Rissasen perikunnalta Yhdysvalloista lahjoituksena kesällä 2023 saatu teos <i>Työstä paluu</i> (1908). </p><p style="text-align: center;"><b><i>Juho Rissanen - Kuvauksen vilkkaus</i> on esillä Kuopion taidemuseossa 7.4.2024 saakka.</b></p>Hurmioitunuthttp://www.blogger.com/profile/09310408497597126988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8625102950627676095.post-75715664385121172172023-11-19T17:20:00.000+02:002023-11-19T17:20:11.620+02:00Rakkaudesta kulttuuriin - vai onko sittenkään?<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhU5ka-kPhWFME6MV3dOwqC_pOjOyupLWQT0r3-962LwxGX7YNVdU3jFtHy-e0SMeUWOIIML02B8mNw3hg7ZISpmejOxc0DwW10P96blJUQMLOHqFb1OgHewMmQkR3ylUn0U9uZY9uxiePtxXwnrOOrr4Uf7trDn0CmWqYnq5QGo98LqyCJfewwC6sya2I/s1276/KV_3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="848" data-original-width="1276" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhU5ka-kPhWFME6MV3dOwqC_pOjOyupLWQT0r3-962LwxGX7YNVdU3jFtHy-e0SMeUWOIIML02B8mNw3hg7ZISpmejOxc0DwW10P96blJUQMLOHqFb1OgHewMmQkR3ylUn0U9uZY9uxiePtxXwnrOOrr4Uf7trDn0CmWqYnq5QGo98LqyCJfewwC6sya2I/w640-h426/KV_3.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lainit-katutaidetapahtuma Kuopion Savilahdessa 2017.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Kävin äskettäin äärimmäisen mielenkiintoisen keskustelun entisen opiskelukaverini kanssa kulttuurikentän työpaikoista ja alalla työskentelystä. Kaikki kulttuurikentällä työskentelevät tai sinne haluavat tietävät, että työpaikkoja on vaikea saada, sillä hakijoita on (paikkakunnasta riippuen) todella paljon, työt ovat usein määräaikaisia ja projektiluonteisia ja palkkataso on pieni. Palkasta huolimatta alalle halutaan, sillä ne ovat niitä niin kutsuttuja <i>kutsumusammatteja</i>. Töitä tehtäisiin vaikka ilmaiseksi, koska se on niin mukavaa, jonka vuoksi itse osittain aiheutamme oman palkkakuoppamme.</div><p style="text-align: justify;">Myönnän, että kulttuuriala on minullekin hyvin voimakkaasti kutsumusammatti. (Voitte halutessanne käydä lukemassa omista haasteistani opintopolulla: <a href="https://hurmioitunut.blogspot.com/2022/10/jos-olisin-menestynyt-paremmin.html" target="_blank"><b>Jos olisin menestynyt paremmin</b></a>). Löydettyäni taidehistorian minulla ei ole ollut mitään muuta vaihtoehtoa. Halusin töihin museoon ja taiteen pariin, joten tavoittelin tuota päämäärää voimakkaasti ja kaikin keinoin. Tämän vuoksi olen ollut myös kiitollinen, että minulle on avautunut työpaikkoja kulttuurin parissa.</p><p style="text-align: justify;">Keskustelussamme kävi ilmi, että me molemmat uskomme siihen, että kuka tahansa pystyy Suomessa mihin tahansa, jos vain tekee tarpeeksi paljon töitä, on sinnikäs ja määrätietoinen. Tämä ei aina riitä, vaan matkalle tarvitaan niitä, jotka näkevät sinut ja potentiaalisi. Tämän jälkeen ajatuksemme erosivat.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoHQG9AfNEgY1HJjaVmfw16ymNIHpFBqha0MrMsKbmj71X5D0zi9NQI2qGgb9J8huWodmGgJkCWooL-VWuxSx6dC995JH_PJWy8oOEcbuv3goE9SZlY15bF9AXntiqSpMsO-6FccS4KGnMtuNMlpd7dgxQflMGAYZElkA5_2eavoKUhbMdPskSCI3eAR0/s1276/KV_5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="857" data-original-width="1276" height="430" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoHQG9AfNEgY1HJjaVmfw16ymNIHpFBqha0MrMsKbmj71X5D0zi9NQI2qGgb9J8huWodmGgJkCWooL-VWuxSx6dC995JH_PJWy8oOEcbuv3goE9SZlY15bF9AXntiqSpMsO-6FccS4KGnMtuNMlpd7dgxQflMGAYZElkA5_2eavoKUhbMdPskSCI3eAR0/w640-h430/KV_5.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Il Posto, Vertical Dance Company: Skyline-tanssiteos. Puijon torni, 2023.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;"><b>Asiantuntijuus voi olla myös taakka</b></p><p style="text-align: justify;">Hän sanoi, että mitä korkeammalle ammatillisesti tähtäät sitä pienemmät ovat mahdollisuutesi työllistyä, sillä korkean asiantuntijuuden työpaikkoja on Suomessa suhteellisen vähän. Vaikka tekisit töitä miten paljon tahansa tiedät, että työpaikan hakijoissa tulee olemaan kymmeniä yhtä hyviä kuin sinä, ja sinun tulee erottua joukosta. Joudut koko ajan enemmän ja enemmän perustelemaan erinomaisuuttasi. Jos taas haluaisit palata "alemmalle" asiantuntijuuden tai toiminnan tasolle, sinua ei välttämättä palkata siksi, että olet tehtävään ylikoulutettu. Miksi maksaa tehtävästä enemmän, kun joku toinen osaa tehdä sen yhtä hyvin kuin sinäkin ja pienemmällä palkalla? Keskustelussa käytettiin myös lausetta: "Ja minä olen väsynyt asiantuntijuuteen ja ainaiseen olemassaolon perusteluun".</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7Yx0e75pH_33Y6OsaKVXiTJkWutyIg492lQKHSTrunTC1kUle97zGJDQu9Xvw7ove8VRt5AAmmbZYp1s6wWp65NlJRkauQvsLpqygrgITbJRZmqD3vzuj_s-sBDdF2tSqe2m_JCsETRcQcP_s1kiJCZt-TDPHNbvmuilgNrfvGfEuvlFlaPDQPzxHtLs/s1253/KV_2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1253" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7Yx0e75pH_33Y6OsaKVXiTJkWutyIg492lQKHSTrunTC1kUle97zGJDQu9Xvw7ove8VRt5AAmmbZYp1s6wWp65NlJRkauQvsLpqygrgITbJRZmqD3vzuj_s-sBDdF2tSqe2m_JCsETRcQcP_s1kiJCZt-TDPHNbvmuilgNrfvGfEuvlFlaPDQPzxHtLs/w506-h640/KV_2.jpg" width="506" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kansallisbaletin vierailu Jyväskylän Lounaispuistossa 2015.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;">Ensimmäinen tunnelma puhetta kuunnellessani oli järkytys. Henkilö, jota arvostan asiantuntijana ja kulttuurialan ammattilaisena on luovuttanut yhteisen taistelun kulttuurin hyväksi. Ensimmäisen tunneaallon jälkeen koin kuitenkin jonkinlaista helpotusta ja sanoin ääneen: "Kiitos. Että sanot asian noin suoraan ja rehellisesti." Hän kertoi työskentelevänsä nykyisin ihan muualla kuin kulttuurin parissa ja juuri siksi nauttivansa nyt myös kulttuurista uudella tavalla: </p><p style="text-align: justify;">"Olen ymmärtänyt, että en voi olla töissä ja vapaa-ajalla tekemisissä saman asian kanssa, joka merkitsee minulle niin paljon ja tuottaa samalla iloa. Tuntuu kuin aivot menisivät lukkoon ja menettäisivät luovuutta. Nyt kun en työskentele kulttuurin parissa, minun ei tarvitse miettiä työpäivän jälkeen työasioita ja aivoissa on ja jää tilaa taiteelle ja luovuudelle. Tykkään siitä mitä nyt teen työkseni ja tunnen olevani siinä hyvä. Nyt työ- ja vapaa-aika ovat paremmin tasapainossa." </p><p style="text-align: justify;">Hän ei koe, että mikään hänen oppimansa ja opettelemansa asia kulttuurialalta olisi mennyt hukkaan. Entiset opit ja asiat eivät vain ole enää niin näkyviä. Hän on esimerkiksi huomannut, että kirjallisesta lahjakkuudesta on ollut hyötyä alalla, jossa muut työntekijät eivät ole kirjallisesti omimmillaan. Hän täydentää joukkoa omalla osaamisellaan.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZWdkmQNZvITMes_JKjMEyoDmwiEZVH2hLDTM9KzcPjED7L_BpF9INbKRptpCgMhArG83UlUcOBu90fYy7SHDH2vz2KkxC4Q53EZ7XMRdRPkphsQHg4GzrajPwEQ7e02MDjoIqxWhDrr1i-d2uoajcuU_ib0MM_sLjtUL3ehGX4Jm3IrhXPsvuft4inCM/s1272/KV_4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1272" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZWdkmQNZvITMes_JKjMEyoDmwiEZVH2hLDTM9KzcPjED7L_BpF9INbKRptpCgMhArG83UlUcOBu90fYy7SHDH2vz2KkxC4Q53EZ7XMRdRPkphsQHg4GzrajPwEQ7e02MDjoIqxWhDrr1i-d2uoajcuU_ib0MM_sLjtUL3ehGX4Jm3IrhXPsvuft4inCM/w500-h640/KV_4.jpg" width="500" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Maria Baric Company: Ave Fenix -tulisirkusesitys Valon kaupunki-tapahtumassa. Jyväskylä 2015.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;">Menin hämilleni, mutta jokainen sana painui syvälle tajuntaan. Ehkä hieman pistikin. Ymmärsin häntä ja osasin ensimmäistä kertaa kyseenalaistaa myös itse oman näkemykseni ja kokemukseni <i>rakkaudesta kulttuuriin</i>, kun "kulttuurikuplakritiikki" tuli oman alani ammattilaiselta. Kerroin hänelle tilanteen, jossa olin jutellut yhden nykyisistä työkavereistani kanssa, ja sivusimme tätä samaa aihetta. Työkaverini yritti herätellä minua miettimään omaa jaksamistani suhteessa työaikaan ja työtehtäviin. Hän sanoi minulle tuolloin vielä myrkylliseltä kuulostavat sanat, että <i>työ on vain työtä</i>. Vastasin, että "Ei. Työ ei ole vain työtä. Sen vuoksi minä olen kulttuurialalle kouluttautunut, että työ ei olisi vain työtä vaan jotain, mistä samalla nauttii." Ajattelin ääneti, että onpa surullista, että hän kokee työnsä <i>vain työnä</i>. Mutta nyt jälkikäteen ymmärrän paremmin hänen katseensa, sillä hän lienee ajatellut puolestaan minusta, että <i>onpa surullista, jos hän tuolla asenteella kuluttaa itsensä loppuun</i>.</p><p style="text-align: justify;">Entisen opiskelukaverin kanssa käymäni keskustelun jälkeen näin ja ymmärsin asian uudelleen. Terveellisellä tavalla uudelleen, vaikka nykyinen työkaverini oli yrittänyt ihan samaa. Hänellä ei kuitenkaan ollut antaa minulle omakohtaista kokemusta kulttuurialan haasteista. Ajattelen silti edelleen, että työ ei ole minulle <i>vain </i>työtä. Eikä sen tarvitse olla. Minulla on sisäinen palo tehdä kulttuurin eteen hyviä tekoja, koska saan nauttia kulttuurikentän ammattilaisten tekemistä tuloksista ja olen saanut vaikeuksien kautta raivattua itseni alalle töihin. Minun luovuuteni ei kärsi siitä, että työskentelen ja vietän vapaa-aikaani kulttuurin parissa, mutta nyt suostun tiedostamaan, että omien rajojen määritteleminen on tarpeen. Vaikka rajapinta työn ja vapaa-ajan välillä on häilyvä, se rajapinta tulisi olla. Tämän vuoksi koen arvokkaana sen, että työskentelen nyt kulttuurikuplan ulkopuolella. Työkaverini eivät ole kulttuurialan ammattilaisia. He antavat minun intoilla taiteesta ja kulttuurista rauhassa, mutta osaavat myös pysäyttää silloin, jos vauhti tuntuu olevan liian tiivis.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQIiGomdtLlmOxqpPAMpjwMadoVoDVSHPGIWWxI4qphkYKq2gYhFmWI0Z5nIHLxZ2LcdpfDGNg_KXnzKJea0IfvTFClf_q8uyCyP29-c01UQ2MoiihMLQ-znm0shxUvOzpLjXz6SPvnogcNYLO4PP2lROWLJxapCUwyP9iXCN-6cVFNJErt2XGw0OMwNM/s1277/KV_6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1277" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQIiGomdtLlmOxqpPAMpjwMadoVoDVSHPGIWWxI4qphkYKq2gYhFmWI0Z5nIHLxZ2LcdpfDGNg_KXnzKJea0IfvTFClf_q8uyCyP29-c01UQ2MoiihMLQ-znm0shxUvOzpLjXz6SPvnogcNYLO4PP2lROWLJxapCUwyP9iXCN-6cVFNJErt2XGw0OMwNM/w498-h640/KV_6.jpg" width="498" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Amanda Parer: Intrude, 2016. Valon kaupunki-tapahtuma, Jyväskylä.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;"><b>Olemassaolon perustelua</b></p><p style="text-align: justify;">Tiedostan myös keskustelussa ilmaistun kommentin, että asiantuntijana ainainen olemassaolon perustelu alkaa jossain vaiheessa väsyttää. Kulttuurikenttä joutuu jatkuvasti (vähintään vuosittain) perustelemaan olemassaoloaan ja oikeutustaan työskenteli missä roolissa tahansa. Sillä olemassaolo mitataan rahassa, vaikka kulttuurin syvin olemus on jossain aivan muissa arvoissa. Kulttuurin tulee tuottaa euroja, jotta sen olemassaolo sallitaan. Taiteilijat anovat näyttelyaikoja ja apurahoja, tutkijat apurahoja tutkimukselleen ja sen merkitykselle, museot, teatterit ja orkesterit perustelevat olemassaoloaan ja ammattilaisten määrää ansaitakseen valtionrahoitusta (vos-järjestelmä), puhumattakaan pienempien tai isompien kulttuuritapahtumien järjestäjistä lyhyt- tai pitkäkestoisesti.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRc2dEQTuO5UrYKzdtVrO8BirSaL5iadfW_BNnhl_GPofkrWuhCnQSc7SYqIBPHdPa5THCa_wXK8fZLT8BVEBZ5P6YXYNzdRba6sCzN12E3QKhd9zrvomRVMZTjNhZxaNC3uAAo30BCG2yTnfAqyRGk_E2TDNAfGined3adOJ3mo-TXaa2Cw6XAMzWK6o/s1276/KV_1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="850" data-original-width="1276" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRc2dEQTuO5UrYKzdtVrO8BirSaL5iadfW_BNnhl_GPofkrWuhCnQSc7SYqIBPHdPa5THCa_wXK8fZLT8BVEBZ5P6YXYNzdRba6sCzN12E3QKhd9zrvomRVMZTjNhZxaNC3uAAo30BCG2yTnfAqyRGk_E2TDNAfGined3adOJ3mo-TXaa2Cw6XAMzWK6o/w640-h426/KV_1.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jyväskylän Kesä 2015, performanssi keskustan Kompassilla.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;">Minä aloin totutusti ja tietoisesti perustella omaa olemassaoloani aloittaessani sairaalan taideasiantuntijana. Halusin tehdä tämän alun perin siksi, että koin oman tehtäväni tärkeänä ja olin ylpeä siitä, että tällainen ammatti sairaalassa ylipäänsä on. Kun huomasin tehtäväni ainutlaatuisuuden valtakunnallisesti, halusin perustella olemassaoloani Suomen laajuisesti, koska koen saamani palautteen ansiosta taiteella olevan merkitystä sote-kentällä. Jokaisella hyvinvointalueella tulisi olla oma taideasiantuntija edistämässä kulttuuriasioita. Ja kulttuurista ei valitettavasti kirjoiteta eikä sitä nähdä, jos ei ensin pidä itse itsestään meteliä. Näin se on, olitpa minkä alan taideammattilainen tahansa.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisJn_zCdl7tNLwddhBNo20rWWnZTrY2PP44GXHWBzSV3u4tTqw39nPo0drk7fOOvwMJU_oCOReAc_Q3dKvnKbXBmeUIIKWyObjrexRm5IBvFRI5T8dy2oKuhG1FoDjJ5KAS5ZWqRqPTqkuYS0yRXJyvlk_UMM5k6ZZ_2M8vCX_efCn_IV0LW38imzMQy0/s1276/KV_7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="850" data-original-width="1276" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisJn_zCdl7tNLwddhBNo20rWWnZTrY2PP44GXHWBzSV3u4tTqw39nPo0drk7fOOvwMJU_oCOReAc_Q3dKvnKbXBmeUIIKWyObjrexRm5IBvFRI5T8dy2oKuhG1FoDjJ5KAS5ZWqRqPTqkuYS0yRXJyvlk_UMM5k6ZZ_2M8vCX_efCn_IV0LW38imzMQy0/w640-h426/KV_7.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kirsi Pitkänen: Kupla-performanssi, 2011, Jyväskylä. Performanssi oli osa Tanssin Aika-tapahtumaa.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;"><b>Rakkaudesta kulttuuriin</b></p><p style="text-align: justify;">Erilaiset luentotilaisuudet, haastattelut, netti- ja lehtiartikkelit ovat auttaneet siinä, että Kuopion yliopistollisen sairaalan ja nyttemmin Pohjois-Savon hyvinvointialueen sairaalataiteesta tiedetään aiempaa enemmän. Seuraava askel ja päämääräni on muotoilla (muiden töiden ohessa) Pohjois-Savon hyvinvointialueelle kulttuuri(hyvinvointi)strategia tai rakenne, jolla mahdollistetaan kulttuuria kaikkialle. Tämän tulee mielestäni keskustella Kuopion kaupungin laatiman kulttuuristrategian kanssa, koska siellä on määritelty yhteistyökuvioita HVA:n kanssa. Tämä on toteutuessaan mielenkiintoinen haaste, jota ei saavuteta yhdessä tai kahdessa vuodessa.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-det__GSdUGD5EIONuh9WW59ujSco6A0DWyuQu-DLt9jNYuKkf5sQ4fgiR5lJNoZiKW34Kl_W4G33E-3E4aEq4ViZeHEF-GaLXIOQ_kCil3UdqJ2Azyz850t1urbxSnqAZREfMqgQ41KELwyR4mk62lIcLOmcUUunAQzqxOiJ9zVvxqtLmFpvkPsCv_0/s1134/PAlaM_1_4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="638" data-original-width="1134" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-det__GSdUGD5EIONuh9WW59ujSco6A0DWyuQu-DLt9jNYuKkf5sQ4fgiR5lJNoZiKW34Kl_W4G33E-3E4aEq4ViZeHEF-GaLXIOQ_kCil3UdqJ2Azyz850t1urbxSnqAZREfMqgQ41KELwyR4mk62lIcLOmcUUunAQzqxOiJ9zVvxqtLmFpvkPsCv_0/w640-h360/PAlaM_1_4.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Petri Ala-Maunus: History and Utopia of Landscape, yksityiskohta, 2018-2019, öljymaalaus kankaalle.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;">Käytän mielelläni edelleen tunnistetta <i>rakkaudesta kulttuuriin</i>, koska minulle se on juuri sitä. Mutta vasta viimeisen vuoden aikana olen hyväksynyt itselleni sen, ettei rakkauden tarvitse olla äärimmäistä. Eihän rakkauden ensihuumakaan kestä ikuisesti, vaan todellista rakkautta on se, kuinka saada se kestämään. Ja se mitataan vuosissa, parhaimmillaan vuosikymmenissä.</p>Hurmioitunuthttp://www.blogger.com/profile/09310408497597126988noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8625102950627676095.post-88685163431299698692023-11-18T12:38:00.002+02:002023-11-18T13:10:01.802+02:00KYSin vaihtuvat näyttelyt<p style="text-align: justify;">Olin kuukausi sitten Itä-Suomen yliopiston ja Kuopion taidemuseon järjestämässä tiedekahvila-tilaisuudessa, jossa keskusteltiin aiheesta <a href="https://vimeo.com/870935745" target="_blank"><b>Kulttuuri hyvinvoinnin lähteenä</b></a>. Kanssani olivat keskustelemassa Kuopion taidemuseon intendentti Marja Louni ja kansanterveystieteen professori Jussi Kauhanen Itä-Suomen yliopistolta. Sairaalassa esillä olevasta taiteesta puhuttaessa Marja Louni kommentoi itse toivovansa, että sairaalaan astuessa ei välttämättä tulisi ensimmäisenä mieleen, että "Täällä minä saan nyt sen ikävän piikin, tai täällä minä saan jonkun ikävän uutisen. Että syntyisi myös positiivisia ja hyvän mielen viestejä taiteen kautta". Hän kertoi, että Kuopion yliopistollisen sairaalan Jorma Hautalan <a href="https://hurmioitunut.blogspot.com/2022/11/taide-osana-hoitoymparistoa.html" target="_blank"><b><i>Lämmin horisontti</i>-seinämaalaus</b></a> tuo hänelle hyvää oloa: "Itselleni se on sellainen, että aina kun sen näen, tulee hyvä mieli, että '<i>Ai niin, täällä on tämä, jes.</i>' Teos ottaa heti vastaan siinä aulassa ja kiinnittää huomion, saa hyvälle mielelle."</p><p style="text-align: justify;">Tällaisia tuntemuksia minäkin haluaisin vahvistaa, sillä olen itse kärsinyt sairaalapelosta. (Sen vuoksi on hieman surkuhupaisaa, että työskentelen sairaalaympäristössä.) Toivon, että kokoelmateosten lisäksi myös vaihtuvat näyttelyt rikkovat jännityksiä ja ilahduttavat sekä potilaita, asiakkaita että henkilöstöä. Tällä hetkellä KYSissä on esillä tällaisia kokonaisuuksia:</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi50axd9qlFBoZM0EkNxqARvEfDgpicwBxRTJzBg1L1W_tS0TsNJPjnRdE-afMsuyqtIaZjR212YITb_9wW8fNzIfE-ohLZnc6FjBwDJZ7e_o_nA4IezIVuqTP9_CNsv1YIX6oQ-YzSH8aGeSkLx9zgCUgRc_KLMqRKIq0P41e2BwLV8-boTVJiIVMVHBQ/s1276/OL_1.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="789" data-original-width="1276" height="396" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi50axd9qlFBoZM0EkNxqARvEfDgpicwBxRTJzBg1L1W_tS0TsNJPjnRdE-afMsuyqtIaZjR212YITb_9wW8fNzIfE-ohLZnc6FjBwDJZ7e_o_nA4IezIVuqTP9_CNsv1YIX6oQ-YzSH8aGeSkLx9zgCUgRc_KLMqRKIq0P41e2BwLV8-boTVJiIVMVHBQ/w640-h396/OL_1.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Olli Lähdesmäki: Keltainen neliö I, Keltainen neliö II, Keltainen neliö III, Keltainen ympyrä, Musta neliö I, Musta neliö II, Musta neliö III, Hauras I, Hauras II.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;"><span style="text-align: left;"><b>Olli Lähdesmäki - Valokuvia</b></span></p><div style="text-align: justify;">Olli Lähdesmäki on Lapinlahdella asuva valokuvaaja ja taiteen maisteri. Hän on aiemmin työskennellyt muun muassa valokuvauksen ja kuvataiteen opettajana. Hän jäi pari vuotta sitten eläkkeelle ja kertoo, että nyt hänellä on taas aikaa kokeilla valokuvauksen luomia mahdollisuuksia. Näyttelyn tekemistä on tukenut Pohjois-Savon Kulttuurirahasto.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh98jvWSwQzgD58LFBg6kCCdkjZbBqkJu0LVWeVxAWWUDYeVB9XqRknLAwI0hX-5dlUZj-eJx5kwizI74BEjIntNFbGJLbsDh1MUr7L8pKF8_BDXVfmkiLdBwUzJlISIic6AdMO8DBv-xdHDge7bTeg2wPk-GB5j7Ht-dU764d1ee1lScCFNRhdeyq8Lxg/s1276/OL_2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="757" data-original-width="1276" height="380" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh98jvWSwQzgD58LFBg6kCCdkjZbBqkJu0LVWeVxAWWUDYeVB9XqRknLAwI0hX-5dlUZj-eJx5kwizI74BEjIntNFbGJLbsDh1MUr7L8pKF8_BDXVfmkiLdBwUzJlISIic6AdMO8DBv-xdHDge7bTeg2wPk-GB5j7Ht-dU764d1ee1lScCFNRhdeyq8Lxg/w640-h380/OL_2.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Olli Lähdesmäen nimeämättömät valokuvat.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Lähdesmäki kuvailee valokuvien teemoja ja työskentelyään: </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">"Olen kiinnostunut merkkien kielestä, miten yksityiskohdat muodostavat kuvallisia elementtejä, usein ne eivät esitä mitään. Rajauksen myötä niistä syntyy kuvia, jotka mahdollistavat katsojalle erilaisia tulkintoja. Monesti huomaan, että kuvista löytyy viittauksia kuvataiteen historiaan.</div><div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kuvatessa viihdyn parhaiten vanhan metsän tunnelmassa - nykyisin yhä enemmän myös risukoissa. Useimmat kuvani ovat syntyneet lähes pihapiirissä. Käytän usein panoraamatekniikkaa ja pitkää teleobjektiivia, joka kutistaa perspektiiviä. Koetan pelkistää näkemisen väriksi, rytmiksi, usein vain pinnaksi. Yritän ratkaista näkemisen prosessia suhteessa kuvaan. Katse ei pysähdy kohteeseen vaan se tutkii yksityiskohtia koko ajan, lisäten näkemäänsä ajattelun. Onko näkeminen kubistista?"</div><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjLaUtWAz4BCu5NNPDCS_KR-PDwv7cuJlZuWgKR25I6bSkO4jFhIX5PD_BKSXP8Wt8O53ZUmRg4sDf1kxAPSqDzYGlKyok0X-xtwHTgQ2fblujqfivzVSzWWqJpkiBx_H2vyWF37UNAR3E1R6hkHD-DHz58frFJchMs9q7n1IfW66GM2txNKSawmH1ouU/s1382/OL_4.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1382" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjLaUtWAz4BCu5NNPDCS_KR-PDwv7cuJlZuWgKR25I6bSkO4jFhIX5PD_BKSXP8Wt8O53ZUmRg4sDf1kxAPSqDzYGlKyok0X-xtwHTgQ2fblujqfivzVSzWWqJpkiBx_H2vyWF37UNAR3E1R6hkHD-DHz58frFJchMs9q7n1IfW66GM2txNKSawmH1ouU/w460-h640/OL_4.jpg" width="460" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yksityiskohta Olli Lähdesmäen nimeämättömästä valokuvasta.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQnUhgbcLsWeIjwoZUpUbLysEl6yc2lFO7iBx89eHtQYV5yoOF0JNaJNPT5sgU-bFziA2We0U0mWsxUs6WfkmtQIiv_JRLRA6IY4J4nu3XKlKx2J5DNUHETND44Ga-rvVpAi52Lf08pYbgs8YH34tCuNF2bV40GJrs2eez9UA44dq1SAu4WLz7Ljml_N8/s1313/OL_5.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1313" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQnUhgbcLsWeIjwoZUpUbLysEl6yc2lFO7iBx89eHtQYV5yoOF0JNaJNPT5sgU-bFziA2We0U0mWsxUs6WfkmtQIiv_JRLRA6IY4J4nu3XKlKx2J5DNUHETND44Ga-rvVpAi52Lf08pYbgs8YH34tCuNF2bV40GJrs2eez9UA44dq1SAu4WLz7Ljml_N8/w484-h640/OL_5.jpg" width="484" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Olli Lähdesmäki: yksityiskohta valokuvasta Musta neliö III.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">"Käytän kuvankäsittelyn mahdollisuuksia, mutta vain harkiten. Kaikki kuvat olisivat mahdollista tehdä myös perinteisellä filmitekniikalla. Tein 90-luvulla valokuvauksen lopputyöni yhdistämällä pimiössä negatiiveja samaan tapaan. Välillä kuvani ovat koosteita, välillä eivät. Tämä luo työskentelyyni mielenkiintoisen kontrastin", Lähdesmäki kertoo.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLWXyav1S9hMIXGV1MZM9RR3aLpDsj3aZa625ZB8Fxan4TlpMknODzuhQ2mA59tVcqWpIOQfB4wSiR5XNnT2oT7sboIMBcuD8gM2aM5iE6JCuxFMPpNYX4Ciwq9JoGam3yawUHbUrBVF3nHzHme0V1BzYaccQpqyZZpNXJfEYtq8WJ2_AL35GaBhwCcMU/s1395/OL_3.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1395" data-original-width="1276" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLWXyav1S9hMIXGV1MZM9RR3aLpDsj3aZa625ZB8Fxan4TlpMknODzuhQ2mA59tVcqWpIOQfB4wSiR5XNnT2oT7sboIMBcuD8gM2aM5iE6JCuxFMPpNYX4Ciwq9JoGam3yawUHbUrBVF3nHzHme0V1BzYaccQpqyZZpNXJfEYtq8WJ2_AL35GaBhwCcMU/w586-h640/OL_3.jpg" width="586" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Olli Lähdesmäki: Rauta-aika.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">"Tähän näyttelyyn tein myös sarjan neliönmuotoisia kuvia. En tallentanut itse kohdetta, vaan sitä mitä abstraktista siitä löysin. On vain rajaus, pinta, väri ja muoto. Mitä kuva viestii perustekijöiden avulla, ilman että tietää mikä kuvattava kohde on. Herättääkö se katsojassa enemmän ajatuksia ja mahdollisuuksia? Mielestäni kuvani ovat edelleen valokuvia. Tutkin, voiko valokuva lähestyä kuvataidetta menettämättä omintaan – hetken löytämisen ainutkertaisuutta", Lähdesmäki pohtii. Valokuvat on kuvattu ja tulostettu vuosina 2019-2023.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1buvIH_jOgRgAP2e9uA6pBc4NYtzzxJ-5x0jZQ-SV4nN6nb6kbL9kyr1dgMOJz_bSQlI2OArvyJxn_Cprq-YEFwwacY9bQs9hde3PFb4X179PzBD3zIglPlvwdPCfU8z7b-eHwHPO4_BoMdONj5XC4tiyw_oTKM84K4M_2q37VYtRgaY3VedtKeHlveQ/s1276/OL_6.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="616" data-original-width="1276" height="308" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1buvIH_jOgRgAP2e9uA6pBc4NYtzzxJ-5x0jZQ-SV4nN6nb6kbL9kyr1dgMOJz_bSQlI2OArvyJxn_Cprq-YEFwwacY9bQs9hde3PFb4X179PzBD3zIglPlvwdPCfU8z7b-eHwHPO4_BoMdONj5XC4tiyw_oTKM84K4M_2q37VYtRgaY3VedtKeHlveQ/w640-h308/OL_6.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Olli Lähdesmäki: Keltainen neliö I, Keltainen neliö II, Keltainen neliö III, Keltainen ympyrä.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: center;"><b>Olli Lähdesmäen valokuvia on esillä KYSin pääsairaalan <br />G2-käytävägalleriassa 30.1.2024 saakka.</b></div></div><div><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgV22d9BvuwmoB4iP8yO34p3go3WZhYktjAkt62tF9D62VuDHggKejN6B7Ssta20ZBtOUtNR1UlgHjAVbc1rLyHgfqpVw1JbF9mXXiM0XZTR5Hnej_hXxsfzA_UI2Fwbm1yBHJa8xxXCbIu4brPvRv1uV0avE07gF8suYz9o_-MplqP_vXlBV6gJrwylgo/s1276/EP_1.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="661" data-original-width="1276" height="332" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgV22d9BvuwmoB4iP8yO34p3go3WZhYktjAkt62tF9D62VuDHggKejN6B7Ssta20ZBtOUtNR1UlgHjAVbc1rLyHgfqpVw1JbF9mXXiM0XZTR5Hnej_hXxsfzA_UI2Fwbm1yBHJa8xxXCbIu4brPvRv1uV0avE07gF8suYz9o_-MplqP_vXlBV6gJrwylgo/w640-h332/EP_1.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Elisa Pennanen: Mökkiranta I-III, öljyväri kankaalle.</td></tr></tbody></table><div><b>Elisa Pennanen - Kesäunelmia</b></div><div><br /></div><div style="text-align: justify;">Elisa Pennanen on harrastajamaalari ja -valokuvaaja Siilinjärveltä. Pennanen työskentelee KYSissä farmaseuttina ja proviisorina. Hän on nuoresta alkaen piirtänyt ja maalannut eri tekniikoilla. Pennanen sai rippilahjaksi ensimmäiset öljyvärinsä ja kameran, josta lähtien molemmat ovat olleet hänen tärkeimmät itseilmaisunsa välineet. Viime vuosina hän on hakeutunut kansalaisopiston kursseille kehittämään taitojaan ammattilaisten ohjauksessa.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXAnKg_20XWxIaWmW75zduJM8pSKm7GfpGJI4kM2pWoIgYtJk3msQW2OI91BpMo8u8L1WTnMvKHx6JdiD-IfD_Ix7iYuvzJBL1acv1q9m-R7_otPtkL2i9Rqm9tvhjZ6uLsTuOgLRONVQED841EEH6JlLsp7Fb2bHVCGcMGTBrgZa7ZSOEf-QKTKqSMx8/s1264/EP_2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1264" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXAnKg_20XWxIaWmW75zduJM8pSKm7GfpGJI4kM2pWoIgYtJk3msQW2OI91BpMo8u8L1WTnMvKHx6JdiD-IfD_Ix7iYuvzJBL1acv1q9m-R7_otPtkL2i9Rqm9tvhjZ6uLsTuOgLRONVQED841EEH6JlLsp7Fb2bHVCGcMGTBrgZa7ZSOEf-QKTKqSMx8/w502-h640/EP_2.jpg" width="502" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Elisa Pennanen: Kallavesi II, öljyväri kankaalle.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Pennanen kertoo luonnon ja valokuvauksen innoittavan häntä maalaamaan:</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div><div style="text-align: justify;">"Inspiroidun yhä uudelleen luonnon kauneudesta. Luonto on minulle paikka, jossa rauhoitun. Metsässä ja veden äärellä asiat tuntuvat asettuvan mittasuhteisiinsa, ja kiire katoaa. Otan usein kameran mukaan luontoretkille. Kuvattava kohde saattaa olla pienen pieni yksityiskohta tai käsittää kokonaisen maiseman. Toisinaan käytän ottamiani kuvia maalausten lähtökohtana. Luodessani valokuvan pohjalta maalauksen, pyrin näyttämään, mikä valokuvassa sykähdytti minua. Valokuvaus ja maalaaminen käyvät näin eräänlaista vuoropuhelua keskenään, ja menetelminä ne täydentävät toisiaan."</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAeyt0FGWIwpM-4IZGameWOGdPRVxdUUNS8PkC7zBxvJR80_gzO543pUXpWYwgEjr_i8jRCQ2XNlHF7n1ffOWtK8gS6PButscp4yTDQS3jQWAujwlIeqmxXxn4y2FUiL4EJ2zT6dXlRh0Ox-7J-JESdWKILwmXiK1lo5O8RjRhWbzCMPNf35FRMNa7GcY/s1276/EP_4.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="954" data-original-width="1276" height="478" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAeyt0FGWIwpM-4IZGameWOGdPRVxdUUNS8PkC7zBxvJR80_gzO543pUXpWYwgEjr_i8jRCQ2XNlHF7n1ffOWtK8gS6PButscp4yTDQS3jQWAujwlIeqmxXxn4y2FUiL4EJ2zT6dXlRh0Ox-7J-JESdWKILwmXiK1lo5O8RjRhWbzCMPNf35FRMNa7GcY/w640-h478/EP_4.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Elisa Pennanen: Omenapuu kukkii; Mustikat; Niitty, öljyväri kankaalle.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgag4EF5BFfL98Wy1LqiCudlU9n2pC230bJUAQWk9ZgdzIx2Bg9Ot3tk6ap6_hkOocxYLtIcZHkL9WvqVOQHbi9FGAnc0I-jLs600Nxy3TJQYzijrqnysiU98s-yfRKdN5sbvH-mMDJc1ZB-SUzvR_gycK1Whi2KTR9iY3ugnGOpOG8IZ3Bij_zgkZbW80/s1212/EP_3.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1212" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgag4EF5BFfL98Wy1LqiCudlU9n2pC230bJUAQWk9ZgdzIx2Bg9Ot3tk6ap6_hkOocxYLtIcZHkL9WvqVOQHbi9FGAnc0I-jLs600Nxy3TJQYzijrqnysiU98s-yfRKdN5sbvH-mMDJc1ZB-SUzvR_gycK1Whi2KTR9iY3ugnGOpOG8IZ3Bij_zgkZbW80/w524-h640/EP_3.jpg" width="524" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Elisa Pennanen: Pisarat, öljyväri kankaalle.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: center;"><b>Elisa Pennasen <i>Kesäunelmia</i> -näyttely on esillä KYSin Kaarisairaalan 4.kerroksessa, <br />dialyysiosastolla joulukuun loppuun 2023 saakka.</b></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwSGcS4S6UKZzFZTKbuviruWHtX6WgMrWz8hgEhDDRZmw3MDynMAINiT64jfUL1uVtpD98-_oQNTLyk0NUy-Gms2GEBvtQIJDl9HRdqY_mn6VMCiM8uMhANlRLbveHvjQ-VZgA6FTJ7pfuYlNfko8B9xecvafmMQKCk4HpWePor8GUWgMeluuX33qUJGg/s1371/SV_1.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1371" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwSGcS4S6UKZzFZTKbuviruWHtX6WgMrWz8hgEhDDRZmw3MDynMAINiT64jfUL1uVtpD98-_oQNTLyk0NUy-Gms2GEBvtQIJDl9HRdqY_mn6VMCiM8uMhANlRLbveHvjQ-VZgA6FTJ7pfuYlNfko8B9xecvafmMQKCk4HpWePor8GUWgMeluuX33qUJGg/w464-h640/SV_1.jpg" width="464" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sinikka Vesterinen: Välkettä, 2022, sekatekniikka.</td></tr></tbody></table><b>Sinikka Vesterinen - Unelmia ja välkettä</b><br /><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Sinikka Vesterinen on taidehistorioitsija, joka teki työuransa museoalalla. Nykyisin hän on siirtynyt maalaustaiteen ja keramiikan pariin. Hän on kuulunut Kuopion Kuvataideseura Arttiimiin vuodesta 2008 alkaen.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Vesterinen on tuonut KYSin pääsairaalan näyttelyvitriiniin keraamisia veistoksia ja värikkäitä installaatioita.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgK-sA92KbTMpIFpYtB3gvNQ-0lbogp055wBR76NOGyKgCCRWCwzgrfQHRj4Y2hcMEFH54-38TNA6p4aS15rBm5khbOPnXT3QGRcuPwd9V-pbLaSzNyQcVn31RvEAkc3l3otBqVArvE8X9toMVXJ0NP2O6T-epst3p12YZcaku27I51p9XgYvJ_gyY4KLM/s1276/SV_2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="998" data-original-width="1276" height="500" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgK-sA92KbTMpIFpYtB3gvNQ-0lbogp055wBR76NOGyKgCCRWCwzgrfQHRj4Y2hcMEFH54-38TNA6p4aS15rBm5khbOPnXT3QGRcuPwd9V-pbLaSzNyQcVn31RvEAkc3l3otBqVArvE8X9toMVXJ0NP2O6T-epst3p12YZcaku27I51p9XgYvJ_gyY4KLM/w640-h500/SV_2.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sinikka Vesterinen: Tukka tuulessa, 2023, keramiikka, kultalasite; Näin se tehtiin, 2023, keramiikka, kultalasite.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: center;"><b>Sinikka Vesterisen <i>Unelmia ja välkettä</i> -näyttely on esillä <br />pääasairaalan pääaulan vitriineissä 30.11.2023 saakka.</b></div><div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Minä tiedän, että nämä vaihtuvat näyttelyt tuottavat iloa, vaikka harvemmin olen itse kuulemassa katsojilta suoraa palautetta. Silloin tällöin saan sähköpostia, jossa kiitellään, mutta eniten ovat tainneet antaa suoraa positiivista palautetta potilaskuljettajat. He kävelevät sänkyjen ja potilaiden kanssa sairaalan käytäviä edestakaisin. Joku heistä onkin joskus sanonut, että he eivät ehdi päivän aikana katsoa teoksia kunnolla, joten käyvät työpäivän jälkeen tutustumassa näyttelyihin, kun huomaavat teosten vaihtuneen.</div></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div><div style="text-align: justify;">Sairaalan <b>infopisteiden työntekijöiden</b> lisäksi haluan välittää julkiset kiitokset myös <b>potilaskuljettajille</b>, sillä näiden työntekijäryhmien asiakaspalvelua olen päässyt sivusilmällä seuraamaan. Olette aina kohdatessa olleet iloisia ja hymyileviä, tervehtineet ja auttaneet minuakin tarvittaessa. Muistan muun muassa kerran, jolloin eksyin itse sairaalan kellarikäytäville ja potilaskuljettaja opasti minut takaisin tutulle reitille. Avuliaisuus on asia, jota työkavereissa arvostan, vaikka työskenneltäisiinkin eri yksiköissä ja tehtävissä. Kiitos, kun saatte minut hymyilemään.</div></div></div>Hurmioitunuthttp://www.blogger.com/profile/09310408497597126988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8625102950627676095.post-22723785391108577192023-11-14T18:05:00.000+02:002023-11-14T18:05:32.044+02:00Grönbärjit kehystettynä<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJeL4u_Ii4YKzBKZh3MCRXhlgIUiYw3pFXqlHEABGR1QcHXohgx_XgI2UI6nRxGm7h4-ubBwIEs8rZfy_pQdkjAbHZbivlgQFW2Lo1rP6rTHwTRLTJM9-6jRzjn6bRw6XchqH1OvXOLS6ONFUEl6pcv5KkZfCoEUpJMo4DDOZsJeZ91E56Oc0FTvDoqA4/s1276/Gr%C3%B6nb%C3%A4rj_5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="697" data-original-width="1276" height="350" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJeL4u_Ii4YKzBKZh3MCRXhlgIUiYw3pFXqlHEABGR1QcHXohgx_XgI2UI6nRxGm7h4-ubBwIEs8rZfy_pQdkjAbHZbivlgQFW2Lo1rP6rTHwTRLTJM9-6jRzjn6bRw6XchqH1OvXOLS6ONFUEl6pcv5KkZfCoEUpJMo4DDOZsJeZ91E56Oc0FTvDoqA4/w640-h350/Gr%C3%B6nb%C3%A4rj_5.jpg" width="640" /></a></div><div style="text-align: justify;">Kehystyksellä on väliä, kuten jo <a href="https://hurmioitunut.blogspot.com/2023/09/kehystettyja.html" target="_blank"><b>aiemmin</b></a> syksyllä kirjoitin. Nyt kävin kehystyttämässä lisää Herman Grönbärjin (1875-1958) taidetta. Te, ketkä ette ole vielä lukeneet tarinaani huikeasta kirpputorilta löytyneestä luonnoskansiosta josta nämäkin teokset ovat, suosittelen lukemaan <a href="https://hurmioitunut.blogspot.com/2022/02/herman-gronbarj.html" target="_blank"><b>Herman Grönbärj</b></a> ja <a href="https://hurmioitunut.blogspot.com/2023/01/herman-gronbarj-osa-2.html" target="_blank"><b>Herman Grönbärj osa 2</b></a> tekstit. Taiteilija ja luonnoskansion sisältö on edelleen tutkimuksen alla, mutta etenee hitaasti. Tiedonmuruja löytyy lisää silloin tällöin, mutta enemmän tämän asian selvittäminen on eräänlainen harrastus vailla aikatauluja.</div><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvK3yXHVwODlcs8pI09fmQKLaW0iZmHu3EOvDulaypHpSq27fh9ThWon1Li3m0-O4mApMXIDrmCiEA9BLa7dsnqzj5KTMwjvG5eB2QU4p296ST9vdGGPFj2Yme0jZe3fxKCjRxVO49yHiCR0Hfve-ogOT6pyLOc3icaixyxD4BgOpBLCNXGu5ugJLgchY/s1242/HGj_18.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1242" data-original-width="850" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvK3yXHVwODlcs8pI09fmQKLaW0iZmHu3EOvDulaypHpSq27fh9ThWon1Li3m0-O4mApMXIDrmCiEA9BLa7dsnqzj5KTMwjvG5eB2QU4p296ST9vdGGPFj2Yme0jZe3fxKCjRxVO49yHiCR0Hfve-ogOT6pyLOc3icaixyxD4BgOpBLCNXGu5ugJLgchY/w438-h640/HGj_18.jpg" width="438" /></a></div><div style="text-align: justify;">Mielestäni mielenkiintoisimpia ja kauneimpia luonnoksia olen kehystänyt pikku hiljaa sillä uskon, että uv-suojatun lasin alla teokset säilyvät paremmin ja pidempään kuin päällekkäin yhdessä pinkassa. Olen tosin hankkinut happovapaata paperia, jonka väliin luonnokset kansiossa laitan, jotta värit ja paperit eivät hankaudu toisiaan vasten. (Entisen museoammattilaisen persoona elää minussa myös kotioloissa.)</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><span style="text-align: left;">Se on iso muutos, kun näkee teoksen ensin pelkkänä paperin palasena, kunnes se muuttuu kehysten myötä toisella tavalla taiteeksi. Olen tarkka kehysten suhteen, sillä haluan niiden sopivan teokseen. En ikinä mieti sitä, että kuinka eri kehykset sopivat toisiinsa, vaikka välillä ihailenkin yhtenäisesti kehystettyjä tauluseiniä sisustuslehdissä.</span></div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6Yl9H-4hkWHkD8MagiD5wI0C-MQ-FfUgVM5icY6uqjyKasrPAGnRR5Lz6mDLtHfDdwiufd8Vmm6ry9yhHn2aLaAtF7O3matr3TiyTza_6YijUdKFrq4yOv5lRjHnb8uvvzkA0fBNRe-TpBW0W0l_65YA6zUP52rCUmNVbEvAu9gaZgd3ub1Z2lKPmy7I/s1276/Gr%C3%B6nb%C3%A4rj_4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1038" data-original-width="1276" height="520" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6Yl9H-4hkWHkD8MagiD5wI0C-MQ-FfUgVM5icY6uqjyKasrPAGnRR5Lz6mDLtHfDdwiufd8Vmm6ry9yhHn2aLaAtF7O3matr3TiyTza_6YijUdKFrq4yOv5lRjHnb8uvvzkA0fBNRe-TpBW0W0l_65YA6zUP52rCUmNVbEvAu9gaZgd3ub1Z2lKPmy7I/w640-h520/Gr%C3%B6nb%C3%A4rj_4.jpg" width="640" /></a></div></div><p style="text-align: justify;">Tässä pienessä pastellivärein toteutetussa asetelmamaalauksessa idea kehyksiin syntyi pöydällä näkyvästä metalliastiasta. Mallailimme kehystäjän kanssa muutamaa eri vaihtoehtoa samasta sävymaailmasta, mutta pidin tästä eniten. Pidän siitä, että kehystäjä tekee omia ehdotuksiaan, luotan heidän ammattitaitoonsa, mutta uskallan sanoa rohkeasti mielipiteeni jos olen eri mieltä. Tässä kehysten ulkoreunan patina ja sisäreunan kiilto tuovat mieleeni pöydällä olevan astian.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfYjW0aTC_L7k7adq5Wt7b3ywh7-d8kF_EoEiV3UJ2kzq4A5uR1XTAJE0oixi5u9KQMmcz1dnNdly4zkWBvV7dMEYg0YrHqnQ6LiHgNRpPasKbZqadGaYpFTw0uChdZKJAzkrt5GHjq3y_NK2fJlP2gYMnZ6vUH-sw-yRXpEEddYslji9jsQQEFGXaqIE/s1276/Gr%C3%B6nb%C3%A4rj_6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="891" data-original-width="1276" height="446" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfYjW0aTC_L7k7adq5Wt7b3ywh7-d8kF_EoEiV3UJ2kzq4A5uR1XTAJE0oixi5u9KQMmcz1dnNdly4zkWBvV7dMEYg0YrHqnQ6LiHgNRpPasKbZqadGaYpFTw0uChdZKJAzkrt5GHjq3y_NK2fJlP2gYMnZ6vUH-sw-yRXpEEddYslji9jsQQEFGXaqIE/w640-h446/Gr%C3%B6nb%C3%A4rj_6.jpg" width="640" /></a></div><div style="text-align: justify;">Pastellimaalaus on kiinnitetty hieman kellertävälle pohjapahville ja sitä jätettiin tarkoituksella näkyviin, jotta se korostaa teoksen sävyjä. Vihreä passepartout toistaa puolestaan teoksen vihreitä värejä.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHm0AYg2Q8E9l63Vg3EtID4ehvYxwmH_uxJBa_jLGsJW8YO0bZjNq4zqwXlfkCAXLRf2S-TYk4Ad9nWc9LXL_l4q6VhQjNJahYKJR3MMvN-bOD-tKeBDfa4HMhUYb6tzXG8YLOe8NQABjBCfFQ-k88vSSGRjCk-L37a3PLtDfKsf8xeFyGLhyphenhyphenL1V2VuEs/s1276/Gr%C3%B6nb%C3%A4rj_1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1052" data-original-width="1276" height="528" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHm0AYg2Q8E9l63Vg3EtID4ehvYxwmH_uxJBa_jLGsJW8YO0bZjNq4zqwXlfkCAXLRf2S-TYk4Ad9nWc9LXL_l4q6VhQjNJahYKJR3MMvN-bOD-tKeBDfa4HMhUYb6tzXG8YLOe8NQABjBCfFQ-k88vSSGRjCk-L37a3PLtDfKsf8xeFyGLhyphenhyphenL1V2VuEs/w640-h528/Gr%C3%B6nb%C3%A4rj_1.jpg" width="640" /></a></div><div style="text-align: justify;">Toinen kehystetty teos on paperille tehty öljymaalaus. Tässä on käytetty samanväristä passepartout'ta kuin aiemmassa työssä, mutta alla oleva keltainen pohjapahvi on kirkkaamman keltainen (mikä ei kuvasta valitettavasti juurikaa erotu).</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEju8PdMRJSpyPPyjVANa2LeLfbVpevCxVgrpo3VzzIKh9Hxlfl1ZvFnAnwZsWqyIJXI_cHOwaWhYynzXfMA6OoSomlbeOQ-0xkVsEByg8kXMLMXfyETeVCH20Doseqol-2oljfg6oeJkYgBSnsfFbsZJ3I3tGJh8GRGyAMhCFPSqan8EZTUP8ZG8yfOUh4/s1276/Gr%C3%B6nb%C3%A4rj_2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="889" data-original-width="1276" height="446" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEju8PdMRJSpyPPyjVANa2LeLfbVpevCxVgrpo3VzzIKh9Hxlfl1ZvFnAnwZsWqyIJXI_cHOwaWhYynzXfMA6OoSomlbeOQ-0xkVsEByg8kXMLMXfyETeVCH20Doseqol-2oljfg6oeJkYgBSnsfFbsZJ3I3tGJh8GRGyAMhCFPSqan8EZTUP8ZG8yfOUh4/w640-h446/Gr%C3%B6nb%C3%A4rj_2.jpg" width="640" /></a></div><div style="text-align: justify;">Öljymaali kiiltää paperin pinnassa melko paljon jo itsestään, jolloin korostuu entisestään heijastamattoman uv-lasin tärkeys. Käytän kehysten kanssa nykyisin vain heijastamatonta uv-lasia, sillä teokset näyttävät siltä kuin niissä ei olisi lasia lainkaan. Jos näissä olisi ns. peruslasi, kuvissa näkyisi minun kasvoni ja kameran heijastus. Nyt lasin voi unohtaa kokonaan ja teos saa olla pääosassa. Inhoan eniten sitä, jos jossain pitää seilata taideteoksen edessä edestakaisin sen vuoksi, että heijastukset estävät näkymän. Hyvät ammattikehystäjät osaavat tarjota asiakkaalle sen tavallisen lasin vaihtoehdoksi heijastamatonta lasia. Vaihtoehtoesimerkit näkemällä jokainen voi itse päättää kumpaanko lasiin päätyy. Myönnän, että näissä on jonkinmoinen hintaero, mutta olen itse ajatellut asian niin, että jos haluan panostaa kehystykseen valmiskehyksistä poiketen, se kannattaa tehdä kunnolla. Enkä ole katunut ainuttakaan kehystystyötä.</div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvLg3XHzBpK8qz8I2F5tghlTa8ACPpAYf1fCscjqecZeHS7wFPcl2AHBLQiRIg5mR0-6TC7CbBFtLv4IexusKNUAoK1_ghPPxfEaXaWi6bo6YnIVSgnC8u0ipBJWPKoETgj4RtEkMt7fzEYpUUgsgGjWNlrBlwCCvf6D_hFU-9RNfh4cIMv9AxIp491Zk/s1382/Gr%C3%B6nb%C3%A4rj_3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1382" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvLg3XHzBpK8qz8I2F5tghlTa8ACPpAYf1fCscjqecZeHS7wFPcl2AHBLQiRIg5mR0-6TC7CbBFtLv4IexusKNUAoK1_ghPPxfEaXaWi6bo6YnIVSgnC8u0ipBJWPKoETgj4RtEkMt7fzEYpUUgsgGjWNlrBlwCCvf6D_hFU-9RNfh4cIMv9AxIp491Zk/w460-h640/Gr%C3%B6nb%C3%A4rj_3.jpg" width="460" /></a></div><br /><div style="text-align: justify;">Tähän kukkamaalaukseen valikoitui tällaiset antiikkipatinoidut kehykset, joissa patina on vihertävää. Sopii mielestäni erinomaisesti maalauksen värimaailmaan. Vaikka molemmat teokset ovat signeerattuja, uskon näiden siitä huolimatta olevan luonnoksia. Herman Grönbärjin kansiosta nimittäin löytyy muitakin pieniä ja signeerattuja teoksia, joiden tiedän olleen luonnoksia suurempiin, varsinaisiin maalauksiin. </div><div><p style="text-align: justify;">Se tunne, kun pääsee hakemaan teoksia kehystäjältä ja näkee lopputuloksen, tuntuu kuin antaisi itselleen joulu- tai syntymäpäivälahjan. On samaan aikaan jännittynyt ja innoissaan.</p></div></div>Hurmioitunuthttp://www.blogger.com/profile/09310408497597126988noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8625102950627676095.post-20107791849860551032023-11-13T19:04:00.001+02:002023-11-13T19:26:58.741+02:00Baskervillen koira<p style="text-align: right;"> *kaupallinen yhteistyö Varkauden Teatteri</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjA7ZeEX7SlE19RI-a-U22ZmXaCuo1iIZVO5WTnomcrhjqU0zvuaAcMkSnmeTUlQ30P0yHzbEeGLBZv2dqN0jaopIpC-FA6P7diuaJcCZGaUp5bvV_Uo6KOqH5BFsRb06zwcjGwSB1YUbrrHBPapmLc-QzlmI6eK7kyRFtzSQjvfkmeQDTBXieQD1EuVuc/s2047/53278850461_3da829c12a_k.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2047" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjA7ZeEX7SlE19RI-a-U22ZmXaCuo1iIZVO5WTnomcrhjqU0zvuaAcMkSnmeTUlQ30P0yHzbEeGLBZv2dqN0jaopIpC-FA6P7diuaJcCZGaUp5bvV_Uo6KOqH5BFsRb06zwcjGwSB1YUbrrHBPapmLc-QzlmI6eK7kyRFtzSQjvfkmeQDTBXieQD1EuVuc/w640-h426/53278850461_3da829c12a_k.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ville-Veikko Valtanen, Jukka-Pekka Löhönen, Pekka Johansson ja Pietari Pentikäinen. Kuva: Petteri Aartolahti.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;">Englannin lounaiskärjessä sijaitsevassa Devonissa eletään 1800-luvun loppua. Devonin nummialueella Dartmoorin kylässä sijaitsevan Baskervillen kartanon isäntä sir Charles Baskerville on kuollut. Baskervillen suvun ystävä tohtori Mortimer saapuu tapaamaan salapoliisi Sherlock Holmesia tämän asuntoon Baker Streetille. Mortimer uskoo, että Charles Baskerville murhattiin ja kertoo Holmesille Baskervillen suvun kirouksesta. Suvun esi-isän Hugo Baskervillen tappoi 1700-luvulla uskomusten mukaan Dartmoorin nummilla elävä paholaiskoira. Kyläläiset pelkäävät nummea, sillä uskovat hirviökoiran edelleen elävän siellä. Tohtori Mortimer uskoo koiran hyökänneen sir Charlesin kimppuun kartanon pihassa, sillä ruumiista löytyi koiran jälkiä. Mortimer pyytää Holmesia selvittämään tapausta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tästä käynnistyy <a href="https://varkaudenteatteri.fi/" target="_blank"><b>Varkauden Teatterin</b></a> näytelmä <a href="https://varkaudenteatteri.fi/ohjelmisto/baskervillen-koira/" target="_blank"><b>Baskervillen koira</b></a>. Näytelmä perustuu yhdysvaltalaisen näytelmäkirjailija <b>Ken Ludwigin</b> (1950-) sovitukseen alkuperäisestä brittiläisen kirjailija <b>Sir Arthur Conan Doylen</b> (1859-1930) <i>Sherlock Holmes</i> -jatkokertomusromaanista <i>The Hound of the Baskervilles</i> (1901-1902). Ken Ludwig on sovittanut romaanin dekkarikomediaksi, jonka on Varkauden Teatterissa ohjannut näyttämölle teatterinjohtaja <b>Juha Vuorinen</b>:</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">”Baskervillen koira lukeutui poikavuosieni suosikkeihin. Olin pitänyt lyhyistä Sherlock Holmes -tarinoista, mutta tässä romaanissa oli jotain vielä kiehtovampaa. Teatterialalle tultuani olen monesti miettinyt tämän teoksen tuomista näyttämölle. Mutta toimiiko ensisijaisesti jännitykseen perustuva tarina teatterin lavalla, se epäilytti. Kun sitten Ludwigin komediallinen sovitus ilmestyi, innostuin taas. Tässä on se versio, komediajännäri, jonka haluaisin itsekin nähdä! Ja kun Varkauteen aloin miettiä ensimmäistä ohjaustani, sai ehdotukseni henkilökunnankin varauksettoman kannatuksen”, Vuorinen kertoo.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Itselleni Sherlock Holmesin tarinat ovat tuttuja vain pintapuolisesti. Olen nähnyt jonkin vanhan mustavalkoisen elokuvasovituksen alkuperäisestä Baskervillen koirasta, mutta en muistanut tarinan juonta enää kovin vahvasti, enkä tiennyt dekkarikomediasovituksesta. Näytelmä noudattaa alkuperäisen kirjan juonta, jonka alussa Holmesin ystävä ja luottomies tohtori Watson arvailee, kuka on unohtanut kävelykeppinsä vastaanotolle. Watson tietää vastauksen, mutta tahtoo Sherlock Holmesin ottavan osaa arvailuun. Tämän vuoksi näytelmän alku tuntui sekavalta. Paljon englanninkielisiä nimiä, henkilöitä, paikkoja ja tilanteita, kun samalla yritin saada juonesta kiinni.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tämän alkuosion ”ylimääräisen” arvuuttelun jälkeen, kun tohtori Mortimer kertoo epäilynsä Charles Baskervillen kuolemasta Sherlock Holmesille, tarina varsinaisesti vasta alkaa. Tässä vaiheessa pääsen katsojana mukaan tarinan juoneen. Holmes lähettää omien työkiireidensä vuoksi ystävänsä Watsonin suojelemaan Baskervillen suvun uutta isäntää sir Henryä, joka on perinyt mittavan 740 000 punnan omaisuuden. Watson pitää Holmesin ajan tasalla postittamalla tälle tasaisin väliajoin raportteja tilanteesta. Dartmoorissa Watson tutustuu paitsi Baskervillen kartanon palvelusväkeen myös kylän asukkaisiin. Tohtori Watson toimii myös näytelmän kertojana.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhspqhxpedD0OQRvYmfF-hT_kNmTu-3iIN-0dd4rfEYvQnqzKD0Iy6IFAn05bwNfF1A9DJcLkxb3B97adO8cQFMZ64Y6o4CUgAlsUQZH71Qu9NDwseD_xYOlPa9RpbRScj_5Z6ehuTzw1kSsMsKaAT9ogT1qarnL3ctQCc3JiyOaeJbE364YkEMnzHEpjo/s2048/53279316190_2097aa1e3a_k.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1366" data-original-width="2048" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhspqhxpedD0OQRvYmfF-hT_kNmTu-3iIN-0dd4rfEYvQnqzKD0Iy6IFAn05bwNfF1A9DJcLkxb3B97adO8cQFMZ64Y6o4CUgAlsUQZH71Qu9NDwseD_xYOlPa9RpbRScj_5Z6ehuTzw1kSsMsKaAT9ogT1qarnL3ctQCc3JiyOaeJbE364YkEMnzHEpjo/w640-h426/53279316190_2097aa1e3a_k.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jukka-Pekka Löhönen, Pietari Pentikäinen, Ville-Veikko Valtanen ja Saara Saastamoinen. Kuva: Petteri Aartolahti.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;"><b>Toimiiko dekkari komediana?</b></div><br /><div style="text-align: justify;">Tarinan edetessä katsoja tutustuu tarkemmin kyläläisiin ja epäiltyihin, joilla saattaisi olla yhteyksiä Charles Baskervillen oletettuun murhaan. Aika ajoin nummilta kuuluu uhkaavaa koiran ulvontaa. Katsojaa pidetään jännityksessä, onko hirviökoira todella olemassa ja kuka murhasi sir Charles Baskervillen.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Itselläni meni jonkin aikaa, että lämpenin dekkarikomedian luonteelle. Alun epävarmuus siitä mitä on tulossa ja missä tässä nyt mennään katosi hyvien näyttelijäsuoritusten myötä. Hämmästyttävintä tässä on se, että kokonaisuus on luotu vain viiden näyttelijän voimin. <b>Pekka Johanssonin</b> (Sherlock Holmes) ja <b>Jukka-Pekka Löhösen</b> (Tohtori Watson) lisäksi varsinaisen maratonsuorituksen tekevät <b>Pietari Pentikäinen</b>, <b>Saara Saastamoinen</b> ja <b>Ville-Veikko Valtanen</b>, jotka juoksuttavat lavalle lähes 40 eri henkilöhahmoa. Näissä tilanteissa katsoja ei voi olla miettimättä taustavoimia, jotka ovat tehneet tästä kaikesta mahdollista. Runsaan henkilökaartin ja nopeiden juonenkäänteiden vuoksi lavasteet (<b>Jani Jeulonen</b>) on pidetty minimissä, mutta muunneltavina ja nopeasti liikuteltavina. 1800-luvun puvustuksesta ja sen valmistuksesta ovat vastanneet <b>Sari Kirjavainen</b> (pukusuunnittelija-puvustonhoitaja) ja <b>Sari Vepsä</b>. Kampaukset ja maskin on toteuttanut <b>Miia Immonen</b>, tarpeiston on valmistanut <b>Mirja Ryytty</b>.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Katsojalle näytelmä soljuu eteenpäin koko ajan tunnelmaa tiivistäen, mutta lavan takana käy kuhina. Nopeat asujen ja hahmojen vaihdot käyvät välillä niin nopeasti, että käsikirjoituksessa siitäkin on tehty huumoria. Kun ensimmäinen puoliaika meni itselläni tutustuessa hahmoihin ja opetellessa dekkarikomedian genreä, olin toisen puoliajan tullessa jo vapautuneempi ja vangittuna tunnelmaan. Jännitystä pidetään yllä valaistuksella (<b>Marko Etelärinne</b>) ja äänimaailmalla (<b>Jussi Heiskanen</b>). Usvaiset nummet ja pimeä yö luodaan hienosti muun muassa runsaalla näyttämösavulla.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">En ole helpoin katsoja komedian suhteen, sillä harvemmin huomaan nauravani ääneen. Nyt näyttelijäsuoritusten lisäksi muun muassa asu-, tarpeisto- ja äänitehosteilla on luotu oivaltavia yksityiskohtia tarinan sisälle, jotka saavat nauramaan. Dekkari toimii myös komediana, kun se osataan tehdä oikein. Nyt useamman Varkauden Teatterin näytelmän nähneenä voin sanoa, että Ville-Veikko Valtanen on noussut omaksi näyttelijäsuosikikseni komedian suhteen. Baskervillen koirassa hän vakuuttaa ja samalla hauskuuttaa katsojaa hyönteistutkijana ja perhosten keräilijänä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Sherlock Holmes ratkaisee lopulta tarinan arvoituksen ja onnistuu huijaamaan jopa ystäväänsä Watsonia. Holmes-tarinoista pitävät viihtyvät näytelmän mukana varmasti, mutta uskon että itseni kaltaiset dekkarikomedian genreä epäilevät, tai genren uudet katsojat, yllättyvät Baskervillen koiran toteutuksesta positiivisesti.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUs_x-YDLN_2Jra4O2d7n3hPBrXnrRqXMemThUN_g575tL48G59g6hhBKskHjH2Wz3zDo7XjHvVJUQseAec4sQE9Wc514q1o82cwOQVyCLxgt8_YKZcpB_CNHHWyM-OcE7bsXsclNeAPVnZxtkFDm8DE4Qa4TaZR9DRsR-Lo1ktDZxgJ2CJyC8AmCrmwY/s2048/53279315665_98692ba292_k.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUs_x-YDLN_2Jra4O2d7n3hPBrXnrRqXMemThUN_g575tL48G59g6hhBKskHjH2Wz3zDo7XjHvVJUQseAec4sQE9Wc514q1o82cwOQVyCLxgt8_YKZcpB_CNHHWyM-OcE7bsXsclNeAPVnZxtkFDm8DE4Qa4TaZR9DRsR-Lo1ktDZxgJ2CJyC8AmCrmwY/w640-h426/53279315665_98692ba292_k.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jukka-Pekka Löhönen, Pekka Johansson ja Pietari Pentikäinen. Kuva: Petteri Aartolahti.</td></tr></tbody></table><div style="text-align: center;">Baskervillen koiran esityspäivät löydät <a href="https://varkaudenteatteri.fi/ohjelmisto/baskervillen-koira/" target="_blank"><b>täältä</b></a>.</div>Hurmioitunuthttp://www.blogger.com/profile/09310408497597126988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8625102950627676095.post-8376944881481582402023-11-12T15:45:00.001+02:002023-11-12T15:45:13.273+02:00Tampereen ortodoksinen kirkko<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSQOcFRTV3jQcCu1qwhk1GJXgallfzrRMZKo1FANMyQxRgDbCRdyEKtDs6feaXQGlmccujmU1mGOxEXDDibPz0uFwGvD7Og_odAQqQeTe6IfU8e2GDnRgVAYEXtl3src6RPea2lZgKHxIx-vFbGEvvWvysHq5cLwIyBJSCZXXGQwA3DjpFNE91nD5w20o/s1276/Tre_ort_1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="787" data-original-width="1276" height="394" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSQOcFRTV3jQcCu1qwhk1GJXgallfzrRMZKo1FANMyQxRgDbCRdyEKtDs6feaXQGlmccujmU1mGOxEXDDibPz0uFwGvD7Og_odAQqQeTe6IfU8e2GDnRgVAYEXtl3src6RPea2lZgKHxIx-vFbGEvvWvysHq5cLwIyBJSCZXXGQwA3DjpFNE91nD5w20o/w640-h394/Tre_ort_1.jpg" width="640" /></a></div><p style="text-align: justify;">Kirkkovierailujen sarja jatkuu. Kesälomalla vierailin Lohjalla <a href="https://hurmioitunut.blogspot.com/2023/09/lohjan-pyhan-laurin-kirkko.html" target="_blank"><b>Pyhän Laurin kirkossa</b></a>, mutta aiemmin keväällä vierailin <a href="https://www.tampereort.fi/seurakunta" target="_blank"><b>Pyhän Aleksanteri Nevskin ja Pyhän Nikolaoksen kirkossa</b></a> Tampereella. Uusbysanttilainen ortodoksinen kirkko rakennettiin vuosina 1896-99 ja sen suunnitteli venäläinen insinööriupseeri T. U. Jazukov. Tontin kirkkoa varten lahjoitti kaupunki. Kirkko rakennettiin lahjoitusvaroin ja se sijaitsee nykyisen Sorin aukion itälaidalla. Huomattava yksityiskohta on se, että muun muassa Finlaysonin tehtaan patruuna Wilhelm von Nottbeck lahjoitti kirkon rakennushankkeeseen 1000 markkaa ja 15 000 tiiltä. Kirkko on suojeltu ja se kuuluu Tampereen rakennushistoriallisesti, kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti merkittävien rakennusten joukkoon.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbUnT9B1CH1ZQRM7CZeb6HN0az5Uqy8gQG1S5EpK0jDOP4p4A-fGR036ZRpU48NCNEOuohmi-AeDH3s1WUQnozM60XTK6gvoz-cY9DSzIdMxwVNrvVeSHFkqHp6bz-emsW38mgqCZnc2ckscgKdCaORbM7E-Zp72LpZj6BBwaP13uaQB6GlybLazXGzC4/s1276/Tre_ort_10.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="718" data-original-width="1276" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbUnT9B1CH1ZQRM7CZeb6HN0az5Uqy8gQG1S5EpK0jDOP4p4A-fGR036ZRpU48NCNEOuohmi-AeDH3s1WUQnozM60XTK6gvoz-cY9DSzIdMxwVNrvVeSHFkqHp6bz-emsW38mgqCZnc2ckscgKdCaORbM7E-Zp72LpZj6BBwaP13uaQB6GlybLazXGzC4/w640-h360/Tre_ort_10.jpg" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuAi7GHaPfPg9NbuE83bkRCPVsIVt7QtcmCmc6Jo-6eYzplwhif4zyQRDUSgFKtRETzU8TCmVEoUzamlSt0xcTuXnmJlg-9GvGAPmGy845kLICLt13jly5ED9rVjQzcTRBBUROIhyW0Cj-JqrEYqZTPBmN12SOVCNQLzxWJWv4u66vIpz6xGIHY2L75kk/s1545/Tre_ort_2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1545" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuAi7GHaPfPg9NbuE83bkRCPVsIVt7QtcmCmc6Jo-6eYzplwhif4zyQRDUSgFKtRETzU8TCmVEoUzamlSt0xcTuXnmJlg-9GvGAPmGy845kLICLt13jly5ED9rVjQzcTRBBUROIhyW0Cj-JqrEYqZTPBmN12SOVCNQLzxWJWv4u66vIpz6xGIHY2L75kk/w410-h640/Tre_ort_2.jpg" width="410" /></a></div><p style="text-align: justify;">Sisällissodassa 1918 kirkko kärsi pahoja vaurioita. Kirkkoon hyökättiin, sen sisälle surmattiin ihmisiä, esineistöä ryöstettiin ja alttari häväistiin. Suurin osa irtaimistosta katosi sodan, Tampereen valtauksen ja valtion takavarikoinnin seurauksena. Kirkko oli sodan jälkeen tyhjillään, kunnes kaupunki luovutti sen luterilaiselle seurakunnalle. Eräs seurakuntalainen kuitenkin löysi arkistosta dokumentin, jolla kirkon osoitettiin kuuluvan Hämeenlinnan ortodoksisen seurakunnan omaisuudeksi. Rakennus luovutettiin takaisin Suomen ortodoksiselle kirkolle 1919 ja sitä alettiin korjata yksityisin varoin. Talvisodan pommituksissa 1939 kirkko sai vaurioita eteläsiipeensä, mutta säilyi muuten lähes ehjänä. Tosin vuotava katto aiheutti koristemaalauksille tuhoja. Sotien jälkeen 1950 Tampereesta tuli oma seurakuntansa. Kirkko restauroitiin vuosina 1958-61, peruskorjattiin 1997 ja ikonit konservoitiin vuosina 1988-1999.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqoHmdz5g5WzeNx1BCdaPwUwcocS-sQKaotwgmrFlHUtdbB-8SaHpo_SXf_I4xeWZoOJPg5R5gmBaCVVryMP-oRqizEEwayma8VIebW1xLRE18K8_5JB0aG-k74PAHPxUIOdxywipjUnfTWv7Nk5nsQCj_KGCQXvIhosNYS-oB9SvC0xhlEmwD_Miz1Qg/s1276/Tre_ort_5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="802" data-original-width="1276" height="402" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqoHmdz5g5WzeNx1BCdaPwUwcocS-sQKaotwgmrFlHUtdbB-8SaHpo_SXf_I4xeWZoOJPg5R5gmBaCVVryMP-oRqizEEwayma8VIebW1xLRE18K8_5JB0aG-k74PAHPxUIOdxywipjUnfTWv7Nk5nsQCj_KGCQXvIhosNYS-oB9SvC0xhlEmwD_Miz1Qg/w640-h402/Tre_ort_5.jpg" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoLNi09lk8QfaW263q_Kg5B7gd1LXNozebfOpPfQ5CDJRzwPDYGVm7f9jDRmtCL43IYYwk9Zr1eiKcsvNkH86luxGiz-P8PkLJ1ZIBCXo4f6agqL2WyxS4DGIEhycobgL6fRkdRtxcyk9rVOiAdF0PJ-kACCwS0pH0OlQJVWFxpJOHDBA5a_9j96OWdcs/s1276/Tre_ort_11.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="718" data-original-width="1276" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoLNi09lk8QfaW263q_Kg5B7gd1LXNozebfOpPfQ5CDJRzwPDYGVm7f9jDRmtCL43IYYwk9Zr1eiKcsvNkH86luxGiz-P8PkLJ1ZIBCXo4f6agqL2WyxS4DGIEhycobgL6fRkdRtxcyk9rVOiAdF0PJ-kACCwS0pH0OlQJVWFxpJOHDBA5a_9j96OWdcs/w640-h360/Tre_ort_11.jpg" width="640" /></a></div><p style="text-align: justify;">Kellotornissa, joka sijaitsee pääsisäänkäynnin yläpuolella kirkon länsipäädyssä, on yhdeksän kelloa, joista suurin on Suomen kolmanneksi suurin kirkonkello. Suurin sijaitsee Suomenlinnan kirkossa (ent. Pyhän Aleksanteri Nevskin kirkko) ja toiseksi suurin kello Uspenskin katedraalissa Helsingissä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiL85IXgo_ZHdF68BVWNizKYlCGFHWXOOlzEgJuH4XGg4KkQgLhxG7Ga0bxCc05RL1DdvE8PAY-to1BJzlOWiQsIZKvN_4nkReBECK86XYmOAUzJCZxmDD34nsrpsVGV07VqAyXC9aG9-jSHGjq2gg149KFnzVFimp421-fJjK-yIGaA3FOJuVrqoGtEG8/s1276/Tre_ort_3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="754" data-original-width="1276" height="378" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiL85IXgo_ZHdF68BVWNizKYlCGFHWXOOlzEgJuH4XGg4KkQgLhxG7Ga0bxCc05RL1DdvE8PAY-to1BJzlOWiQsIZKvN_4nkReBECK86XYmOAUzJCZxmDD34nsrpsVGV07VqAyXC9aG9-jSHGjq2gg149KFnzVFimp421-fJjK-yIGaA3FOJuVrqoGtEG8/w640-h378/Tre_ort_3.jpg" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdS5-i0_t49MoVgeu1F0YaphcESOdIVMX1VlMbiwtzej0AZ7Hw-cR9esNlNqd9Ts8_QWgW5QWBW_neKUMUZ85iQNW35ZIBIn4psmPrhe3L_1_XySNIswloZvfH6-fuXD3VBseWWih6FtCTzWOIHQixODmGXK_pV_-e2_8wtghMEGHPQd-GcYBHjaJJBUg/s1762/Tre_ort_7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1762" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdS5-i0_t49MoVgeu1F0YaphcESOdIVMX1VlMbiwtzej0AZ7Hw-cR9esNlNqd9Ts8_QWgW5QWBW_neKUMUZ85iQNW35ZIBIn4psmPrhe3L_1_XySNIswloZvfH6-fuXD3VBseWWih6FtCTzWOIHQixODmGXK_pV_-e2_8wtghMEGHPQd-GcYBHjaJJBUg/w360-h640/Tre_ort_7.jpg" width="360" /></a></div><p style="text-align: justify;">Ikonostaasin ikonit on maalattu öljyväreillä metallilevylle Pietarissa 1800-luvulla ja ne edustavat länsimaalaista maalaustyyliä. Ikonit lahjoitti kirkkoon moskovalainen kauppias. Keskellä ikonostaasia ovat kuninkaanovet (Pyhä portti), johon on kuvattu neljä evankelistaa: Matteus, Johannes, Markus ja Luukas. Nämä ikonit ovat peräisin Hämeenlinnan varuskuntakirkosta, sillä alkuperäiset katosivat vuonna 1918, kuten myös Neitsyt Marian ilmestys -ikoni evankelistojen yläpuolelta.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzS-kNSAWp-rPjGrHL-EIxyD1_0mgvIGRlwFrBQVsieVz-AgIJ9cdtCYIkG3Gy4uEMRKw5ob1NNRJLh5Qx1ztJ18ajei3WbUUoNH9aRfMNL4SwNgia4PMUj40bPKQnF-LdP1mBxNJhiJnGTEyGIK-iWYdmj3-HSSPJqX2Lg1Qg_CVqFvVUmV_fS9FnwXY/s1260/Tre_ort_14.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1260" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzS-kNSAWp-rPjGrHL-EIxyD1_0mgvIGRlwFrBQVsieVz-AgIJ9cdtCYIkG3Gy4uEMRKw5ob1NNRJLh5Qx1ztJ18ajei3WbUUoNH9aRfMNL4SwNgia4PMUj40bPKQnF-LdP1mBxNJhiJnGTEyGIK-iWYdmj3-HSSPJqX2Lg1Qg_CVqFvVUmV_fS9FnwXY/w504-h640/Tre_ort_14.jpg" width="504" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVR28xGykah4u25cU-OJoBEmzBwnO3TMw1PjVhiAy5qFhvYl39PgJJsHI21t3jyiylXZVh3c4oyzCsnna8zvPkhV8FoGb7YgYlEcBtHuu2WELAEVT-3UdbMlEvQ2c8egP8w2TPO1eqN2dNmg3_IaWXqjNlOICfO7ic91uFaeGYGC8BvfA9w4OJIvqlobY/s1434/Tre_ort_15.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1434" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVR28xGykah4u25cU-OJoBEmzBwnO3TMw1PjVhiAy5qFhvYl39PgJJsHI21t3jyiylXZVh3c4oyzCsnna8zvPkhV8FoGb7YgYlEcBtHuu2WELAEVT-3UdbMlEvQ2c8egP8w2TPO1eqN2dNmg3_IaWXqjNlOICfO7ic91uFaeGYGC8BvfA9w4OJIvqlobY/w442-h640/Tre_ort_15.jpg" width="442" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjo7xu3YMTQ31Ba97WteCwv8Ouln8t6BmeMQvQ4Pg4zJPIPIY8JtdrOYUiTnU4wC-kkoKqCRh-6DjoZzsjtVOk_QcsGzoMBTmiBxmGRQwnDLcbb-KJFPk6pSPHhLpKUSWs9CLrTFRDh8gLCn6Vtahaz-MAuR2lm2Ej-fx6vkgngiYMt4Ka6scZ0xP_qZ_E/s1619/Tre_ort_4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1619" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjo7xu3YMTQ31Ba97WteCwv8Ouln8t6BmeMQvQ4Pg4zJPIPIY8JtdrOYUiTnU4wC-kkoKqCRh-6DjoZzsjtVOk_QcsGzoMBTmiBxmGRQwnDLcbb-KJFPk6pSPHhLpKUSWs9CLrTFRDh8gLCn6Vtahaz-MAuR2lm2Ej-fx6vkgngiYMt4Ka6scZ0xP_qZ_E/w392-h640/Tre_ort_4.jpg" width="392" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-4zc80nmAvZtm1R4xavW9y1ZhrhWlO6n_0ezQW1HNEAx617_bD8aERnQt159JK53tX-K3sFtjJnkMtDewfRFucLep7OiODVY0-QI-1X9wCH2PzZkMzsHZ3O8uoE06-NCTuLMF9m4YA9-VsiQwPoh2KUXB-LpcggnhdLKCbI-n11gdgA_qgx1PPI3dQUY/s1060/Tre_ort_6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1060" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-4zc80nmAvZtm1R4xavW9y1ZhrhWlO6n_0ezQW1HNEAx617_bD8aERnQt159JK53tX-K3sFtjJnkMtDewfRFucLep7OiODVY0-QI-1X9wCH2PzZkMzsHZ3O8uoE06-NCTuLMF9m4YA9-VsiQwPoh2KUXB-LpcggnhdLKCbI-n11gdgA_qgx1PPI3dQUY/w598-h640/Tre_ort_6.jpg" width="598" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFOWs8agQE28E0t7kIPDdbiptystGACrZRFe7gIl8Xz8WsP5tiOTWzxtFPnio9lYenaST0AY7AxQH2j-1arETQOJM60Lpnf1lfrKor8LSfqTue8QVWRa26FBz6BToGJQqxdl0DeVNtCZziG0NkYxRuDa0y13Ot7EcaRj2oL2z7jqwFZsjFhALuSx7ccSI/s1530/Tre_ort_9.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1530" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFOWs8agQE28E0t7kIPDdbiptystGACrZRFe7gIl8Xz8WsP5tiOTWzxtFPnio9lYenaST0AY7AxQH2j-1arETQOJM60Lpnf1lfrKor8LSfqTue8QVWRa26FBz6BToGJQqxdl0DeVNtCZziG0NkYxRuDa0y13Ot7EcaRj2oL2z7jqwFZsjFhALuSx7ccSI/w414-h640/Tre_ort_9.jpg" width="414" /></a></div><div style="text-align: justify;">Tampereen ortodoksinen kirkko on todella kaunis kokonaisuus, johon suosittelen tutustumaan. Katsottavaa riittää kirjaimellisesti lattiasta kattoon, sillä se on täynnä upeita yksityiskohtia. Kirkon temppelijuhlia vietetään <b>23. marraskuuta</b> Pyhän Aleksanteri Nevskin ja <b>6. joulukuuta</b> Pyhän Nikolaoksen kunniaksi.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGHUiq24Bd2AXigLHiClggzOqb1nU1YY3gkxtTwaE8K2kizh8EP_pwnwlD91BR40ywcnrlTC7ZKajw7HZkQE8hJldFsb9ya88VEP1m4bgkjOgGZopvp798nGXNE6FUCy4q2uWVZAFGAFXL5lu6mrEwApq5rto2enPc60tJM2OnbkJZa7KX6qnTjsqLZFY/s1762/Tre_ort_12.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1762" data-original-width="992" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGHUiq24Bd2AXigLHiClggzOqb1nU1YY3gkxtTwaE8K2kizh8EP_pwnwlD91BR40ywcnrlTC7ZKajw7HZkQE8hJldFsb9ya88VEP1m4bgkjOgGZopvp798nGXNE6FUCy4q2uWVZAFGAFXL5lu6mrEwApq5rto2enPc60tJM2OnbkJZa7KX6qnTjsqLZFY/w360-h640/Tre_ort_12.jpg" width="360" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0rfCM3TxujQpqVGaU7E4W2NZTGBQJ-aCpvHmmdhxLOhOt7ShlUshp77DNpwxKpXtal5160TYJLiwHB9ZWMTZSRuIQYPA-VxWDF0-U51gAdkuKbcgaPT-bn1nNktUUjnuGBatIC3BbYFFOvsQ-QPKS0LZaOcVuVRP89p2uLk1j-ILB1N7CNjudg9wg-ho/s1276/Tre_ort_13.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="761" data-original-width="1276" height="382" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0rfCM3TxujQpqVGaU7E4W2NZTGBQJ-aCpvHmmdhxLOhOt7ShlUshp77DNpwxKpXtal5160TYJLiwHB9ZWMTZSRuIQYPA-VxWDF0-U51gAdkuKbcgaPT-bn1nNktUUjnuGBatIC3BbYFFOvsQ-QPKS0LZaOcVuVRP89p2uLk1j-ILB1N7CNjudg9wg-ho/w640-h382/Tre_ort_13.jpg" width="640" /></a></div>Lähteet: <div>Tampereen ortodoksinen kirkko, Tampereen ortodoksisen seurakunnan esite.<br /><div style="text-align: justify;">Temppelin vuosisata - Tampereen ortodoksinen kirkko 100 vuotta, Tampereen ortodoksisen seurakunnan julkaisu. Gummerus 1999.</div></div>Hurmioitunuthttp://www.blogger.com/profile/09310408497597126988noreply@blogger.com0