sunnuntai 29. joulukuuta 2024

Tutkimusmatka väreihin

Henri Hagman: Musiikin sisältö; Leikkisää pelailua; Goethe was here; Kandisney; Kaksi suhdetta.

Marraskuun harmaa sää ja musta asfaltti unohtuivat hetkeksi, kun Taidekeskus Mältinrannassa oli esillä rovaniemeläisen Henri Hagmanin (s.1974) taidetta. Näyttely päättyi jo 12.11.2024, mutta tämä jäi kutkuttelemaan mieltä sen verran, että halusin käsitellä sisältöä myös blogissa.

En muista nähneeni Hagmanin taidetta aiemmin, mutta jo ensivilkaisulta tässä oli taidehistorioitsijalle paljon viitteitä väriteorioihin ja abstraktin taiteen historiaan, mutta uudella ja raikkaalla tavalla. Hagman on sisällyttänyt teoksiinsa huumoria ja leikkisyyttä, paitsi teosten muotoihin myös nimeällä maalauksiaan esimerkiksi "Goethe was here" ja "Kandisney".

Henri Hagman: Goethe was here, 2013-2024, öljy, alkydi ja epoksi mdf-levylle ja puulle.
Henri Hagman: Kandisney, 2019-2024, öljy, akryyli, lasimaali ja epoksihartsi puulle ja kovalevylle.

Muistan edelleen, että ennen taidehistorian opintoja ne abstraktit maalaukset tuntuivat todella vaikeilta. Mikä tässä on taidetta? Mitä tässä pitäisi nähdä? Miksi tämä on maalattu? Kun taidehistorian myötä ymmärsin, että uusilla taidesuuntauksilla ja tyyleillä haluttiin rikkoa vanhoja perinteitä ja kaavoja, löytää jotain uutta ja ennennäkemätöntä, aloin nähdä abstraktit teokset uudella tavalla. Jos taiteen ei ole tarkoituskaan esittää mitään, on siitä turha etsiä esittävyyttä. Tämän asian tiedostaminen ja omaksuminen järkiyhteiskunnassa oli vaikeaa. Älä yritä ymmärtää. Päästä irti ymmärtämisestä ja keskity siihen tunnelmaan, minkä teos antaa.

Henri Hagman: Maalaus vs. Katsoja, 2019, öljy puulle.

Värimaalarin katse

Henri Hagmanin teokset ovat äärimmäisen hyviä askelia abstraktin taiteen maailmaan. Taiteilija kehotti näyttelytekstissä itsekin: "Maalauksista ei tarvitse etsiä merkkejä ja merkityksiä." Ilman näyttelytekstin lukemistakin huomasin, että taiteilija on perehtynyt vahvasti abstraktin taiteen historiaan, sisältöihin ja väriteorioihin. Lopussa kävikin ilmi, että Hagman on taiteilijan lisäksi myös taidepedagogi, joka opettaa kuvataidetta Lapin yliopistossa ja Lapin AMK:n kuvataiteen koulutusohjelmassa. Hän on julkaissut Lapin yliopistoon valmistelemaansa väitöskirjaan liittyen kirjan, joka käsittelee abstraktin maalaustaiteen kokemista ja vastaanottamista sekä taiteellista prosessia.

"Värimaalauksen huipulle - 18 askelta puhtaampaan näkemiseen" -kirjassa Hagman esittelee paitsi värienkäytön perusteet myös uudenlaisen tavan katsoa maailmaa. "Kirjan katsomis- ja maalausharjoitukset opettavat kahdeksassatoista askeleessa, kuinka värimaalari näkee ja ajattelee." Hagman on hyvä kirjoittamaan käytännönläheisesti turhia hienostelematta. Akateemisesta taustasta huolimatta teksti on helposti luettavaa ja viihdyttävääkin. Ensikertalainen ei todennäköisesti lukaise teosta yhdeltä istumalta, sillä muun muassa värilämpötilan, -kylläisyyden, vaaleusasteen ja simultaanikontrastin kanssa on paljon pureskeltavaa. 

Väriteorioihin perehtyneille kirjassa on paljon tuttua, eikä Hagman väitä niitä kumoavansa:

"Väriteorioiden traditioon kuuluu se, että uusi kirja uhoaa kumoavansa edelliset. Minä en tietenkään pyri sitä tekemään, sillä kaikessa kuivuudessaankin menneisyyden väriopit ovat varsin käyttökelpoisia, kun niitä luetaan mielikuvituksella niistä iloiten, lomamielellä pilke silmkulmassa irrotellen. (---) Väriteoriat ovat legopalikoita, niitä voi rakennella moneen suuntaan ja leekailla niin kuin haluaa."

Pidin lattiaa hauskana "osana teosta". Henri Hagman: Air, 2019-2023, akryyli ja öljy kankaalle.
Kauempaa katsottuna teos näytti yksiväriseltä, mutta lähempää tarkasteltuna maalauksesta löytyi paljon sinisen sävyjä. Henri Hagman: Air, 2019-2023.

Aistimellisuus

Merkitysten etsimisen sijaan Hagman kannustaa tutkimaan abstraktissa taiteessa aistimellisuutta.

"Suhtaudumme mitään esittämättömään maalaukseen kuin mustetahratestiin, arvoitukseen, jonka haluamme ratkaista. Ja johtuen tästa patologisesta katsomistavastamme, voidaan sanoa, että abstraktia taidetta ei ole olemassakaan. On vain esittävää taidetta - väriläiskiä ja muotoja, joita katsoessamme näemme omia mielleyhtymiämme.

(---) Abstraktiin taiteeseen tavallaan siis liittyy pyrkimys tehdä katseesta abstrakti, tai tarkemmin sanottuna aistimellinen. (---) Abstraktin taiteen vaatima aistimellinen katse on sellaisen mielentilan katse, joka ei yritä ymmärtää. (---) Se ainoastaan nauttii siitä, mitä se näkee. (---) Kyseessä on oikeastaan kaikesta irrallaan olevan lomailijan katse (---). Mitä maalaustaiteessa nyt tulee katsoa, kun kuva-aihe käy yhdentekeväksi? Väriä tietenkin."

Kirja auttaa esimerkkien avulla poisoppimaan pakonomaisesta tavasta nähdä teoksia älyllisesti.

Henri Hagman: Stonehenge, 2019-2021, öljy, alkydi, akryyli, epoksi ja lasimaali puulle ja pleksille.
Henri Hagman: yksityiskohta teoksesta Stonehenge.

Aisteja aktivoiva

Monet tuntuvat edelleen ajattelevan, ettei abstraktissa taiteessa "ole mitään katsottavaa". Ettei se ole taidetta ollenkaan. Että se on "vain värejä maalipinnalla". Totta kai on helpompaa katsella teoksia, joissa on jotain tuttua ja tunnistettavaa katseltavaksi. Samalla väitän, että taidehistorian esittäviä klassikkoteoksia katsellessa on joissain tapauksissa paljon kuormittuneempi kaikesta siitä merkityssisällöstä, jota "tulisi tietää, tulisi etsiä ja löytää" kuin siitä vapaudesta minkä abstrakti taide parhaimmillaan antaa.

Taidemuseoissa ja niiden taidehistoriallisten merkkiteosten keskellä tulee jossain vaiheessa väistämättä ähky. Mieli ei enää jaksa ottaa vastaan kaikkea näkemäänsä. Abstraktin taiteen äärellä tulee hyväksyä se vaikea tunne, että ei tarvitse ymmärtää. Ei tarvitse etsiä ja löytää merkityksiä. Kun on kerran päässyt sen vaikean tunteen ylitse, että en ymmärrä, mutta haluan aistia, on seuraava kokemus abstraktin taiteen äärellä jo edellistä kertaa helpompi.

Tämän vuoksi Henri Hagmanin näyttely oli itselleni todella vapauttava kokemus. Tämä oli puhdasta abstraktia taidetta ilman taidehistoriallista kuormaa. Vaikka nautin aina siitä, että löydän nykytaiteesta viitteitä taidehistoriaan, tässä tapauksessa se jäi lopulta taustalle. Taidehistorian abstrakteissa klassikkoteoksissa (Kandinsky, Malevits, Picasso, Miró, Pollock, Rothko jne.) sisällytän teoksiin aina jollain tasolla yhteiskunnallisen ajankohdan, taiteilijan elämäkerran tai muun varsinaiseen taiteen aistimiseen kuulumattoman "kuorman".

Nykytaiteessakin heijastuvat aina yhteiskunnalliset vaikuttimet, mutta abstrakteissa teoksissa niitä on helpompi olla ajattelematta. Hagmanin teoksissa ihastutti se, että tunnistin taidehistoriallisia viitteitä, mutta ne eivät olleet teosten pääsanoma. Teokset olivat itsenäisiä teoksia. Näyttelykokonaisuus oli värikkyydessään hyväntuulinen ja aisteja aktivoiva. Näennäisesti mustavalkoiselta vaikuttava teoskin hehkui reunoiltaan seinälle värikkäät heijastukset.

Henri Hagman: Vangin maalaus, 2019-2024, akryyli, öljy, kaseiini, alkydi ja epoksi kovalevylle ja puulle.
Henri Hagman: Vangin maalaus, 2019-2024, akryyli, öljy, kaseiini, alkydi ja epoksi kovalevylle ja puulle.
Henri Hagman: yksityiskohta teoksesta Vangin maalaus.

Tutkimusmatka väreihin

Näyttelyn näennäisen kevyeen tunnelmaan vaikutti myös se, että olin ennen Mältinrantaa vieraillut naapurissa, Milavidassa, katsomassa historiallisten pukujen näyttelyn, johon olin käyttänyt ison osan näyttelyn keskittymisenergiasta. Mältinrantaan saavuin sattumalta ystäväni ehdotuksesta, jolloin en tiennyt yhtään mitä odottaa. Aivojen "älyllinen tulkintakapasiteetti" oli jo valmiiksi puoliteholla, joten puhtaaseen värien ja materiaalin tuottamaan iloon oli helppo heittäytyä.

Henri Hagman: Musiikin sisältö, 2019-2024, öljy, alkydi, akryyli, epoksi ja lasimaali puulle.

Tutkimusmatka väreihin ja siihen kuinka värit käyttäytyvät erilaisilla pinnoilla, miten värit muuttuvat ohuina ja paksuina pintoina, läpikuultavina ja heijastettuina. Näyttely oli löytämisen iloa. Itse asiassa häkellyin näyttelykokonaisuudesta jo ensimmäisen teoksen kohdalla, sillä ihastuin sen materiaalisuuteen. Musiikin sisältö -teos oli maalattu paksulle puulaudalle, jossa oli paikoin niin paksusti värikerroksia, että ne valuivat reunojen ylitse.

Henri Hagman: Musiikin sisältö, 2019-2024, öljy, alkydi, akryyli, epoksi ja lasimaali puulle.
Henri Hagman: yksityiskohta teoksesta Musiikin sisältö.

Maalin alta näkyi kuitenkin puhdas puulaudan pohja, josta erottui myös oksien kohdat. Väriä oli levitetty pinnalle paljon, mutta osa näytti nuppineulanohuilta raidoilta. Teos tuntui kevyeltä ja raskaalta samaan aikaan. Tuntui kuin elävästä puupinnasta kasvaisi jotain, kuin se kuplisi väriä pintaansa. Tämän teoksen ääreen palasin useamman kerran näyttelyn aikana.

Hagman kannusti näyttelyssä vierailijoita aistimaan teoksiaan esimerkiksi näin:

  • Millaiselta musiikilta maalaus kuulostaa?
  • Millaisilta liikkeiltä se vaikuttaa?
  • Millaisia lämpötiloja siinä on?
  • Onko niissä turvallisuutta vai vaaraa?

Henri Hagman: Itseensä viittaava Vesuvius, 2019-2022, öljy, alkydi, epoksi ja lasimaali pellille.
Henri Hagman: yksityiskohta teoksesta Itseensä viittaava Vesuvius.

Näyttelyn ripustus oli monipuolinen, mutta maltillinen. Teoksia oli asetettu esille yhteensä 21 kappaletta, vaikka Hagman on maalannut tutkimusprosessissaan teoksia yhteensä noin 250 kappaletta vuosina 2019-2024. Tämä oli hyvä läpileikkaus taiteilijan lähivuosien tuotantoon ja tutkimusmateriaaliin. Näyttelyä ja työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus. 

Pidin siitä, että perinteisen suorakaiteen muotoisen maalauksen muotoa oli paikoin rikottu. Tämän lisäksi kerroksellisuus oli monimuotoista: konkreettisia värikerroksia, läpinäkyviä kerroksia ja maalin kiiltoasteiden mukana tulleita heijastumia maalipintoihin. Monet teoksista olivat myös hyvin reliefimäisiä, jolloin maalaus venytti rajojaan jopa veistoksen puolelle.

Mältinrannan näyttely oli yllättävä kohtaaminen, mutta lisäsi jälleen yhden taiteilijan seurattavien listalleni. Samoissa tiloissa toimiva Tampereen Taiteilijaseuran taidelainaamo näytti myös sisältävän houkuttelevia teoksia.

*Tekstilainaukset ovat teoksesta Henri Hagman: Värimaalauksen huipulle - 18 askelta puhtaampaan näkemiseen (Kustannus Oy Taide, 2023).

4 kommenttia:

  1. Onko sulle tuttu Jukka Virkkunen? Katso instassa hänen väri-iloitteluaan. ( Hennan veli) Marita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kuulosta äkkiseltään nimenä tutulta, mutta kiitos vinkistä pitääpä käydä tutustumassa. 😊

      Poista
  2. Hei Henna. Uusien mahdollisuuksien uutta vuotta. Ylellä oli uutinen naisista joilla on oma punk-bändi, minkä kautta he luovat jotain uutta eivätkä jää rämpimään suossa sen takia, että heidän työsuhteensa ovat pätkittäisiä tai ovat jääneet työttömäksi. Uusi vuosi tuo uusia mahdollisuuksia ja aina kannattaa kokeilla jotain uutta. Uskaltaa olla rohkea ja ottaa ensimmäinen askel. Minulla katkesi työsuhde. Ei oma syy vaan säästöt. Minulle jää nyt aikaa enemmän olla luova. Lukea uusia kirjoja, neuloa, tehdä käsilläni jotain. Käydä edelleen näyttelyissä. Kiiruhtaa hitaasti. Avata uusia ovia. Taiteessa ja luovuudessa minua ilahduttaa aina värit, että sisäinen ääni pääsee kuuluviin. Värit ovat minulle hyvin rakkaita ja ymmärrän miksi Mältinrannan näyttely kokonaisuus sykähdytti sinua. Joskus värit ovat kova äänisiä ja voimakkaita, mutta joskus se väri puhuttelee vasta oikeassa ympäristössä, valaistuksessa, ripustuksessa. Väri voi muodostua kontrasteista, jopa teoksen reunat puhuttelevat. Viime vuoden aloitin Rafael Wardin näyttelyllä. Tänä vuonnakin Helsingin suunta aloittaa vuoden. Menemme puolen kuun jälkeen siihen suuntaa. Saa suositella. Minulla on tapa kun olen töissä lasten kanssa, että puhun taiteesta ja omasta luovuudesta eli he saavat itse ilmaista omaa maailmaansa kuinka he näkevät esimerkiksi minut. Minulla on aika monta kuvaa seinällä mitä lapset ovat piirtäneet vuosien aikana esimerkiksi minusta. Haluan kertoa lapsille, että oma sisäinen ääni on arvokas.Jokaisella ihmisellä on rikas sisäinen maailma, oma luovuuden lähteensä. Minusta on ihanaa, että sinä olet tuonut omaa sisäista maailmaa esiin rohkeasti ja avoimesti, mutta osannut puhua taiteen ja kulttuurin tärkeydestä. Kiitos Henna viime vuodesta blogisi seurasta ja odotan mielenkiinnolla ja rohkeudella tätä uutta vuotta blogisi seurassa.
    "Elämään tarvitaan siivet ja juuret sekä unelmat suuren suuret."
    -siperoinen-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei siperoinen, punk-asenne kuulostaa juuri siltä, mitä tämä vuosi kaipaa! Kiitos vinkistä, pitää kaivaa esiin tuo uutinen.

      Olen todella pahoillani työtilanteesi puolesta. Tämä on nyt enemmän kuin tavallista, että työsuhteita irtisanotaan ja leikataan. Ja tämän takia koen, että minulla ei ole edes oikeutta jäädä omaa tilannettani valittamaan, sillä sain sentään pitää sen 50%. Olen häkeltynyt, kuinka omasta tilanteestasi huolimatta näet tilanteessasi valoisana puolena luovuuden läsnäolon. Ihanaa kuulla. On tärkeää, että osaa sanoittaa ja nähdä tilanteessa mahdollisuuden läsnäolo. Inspiroit olemuksellasi minuakin.

      Kaikki eivät ehkä tule ajatelleeksi arjen keskellä, kuinka paljon väreillä on vaikutusta. Kunnes ehkä sitten, jos värit poistettaisiin. Onpa hyvin sanoitette, kuinka "Joskus värit ovat kovaäänisiä ja voimakkaita", sillä siltä minustakin joskus tuntuu. Kyllä ympäristöllä, valaistuksella ja ripustuksella on paljon merkitystä värien kokemiseen, ja toisaalta myös sillä, että millainen oma mieli ja vastaanottokyky on kyseisellä hetkellä. Ja ah! Didrichsenin taidemuseon Wardi-näyttely oli upea!

      Jos ehtisin Helsinkiin alkuvuodesta, antaisin itselleni vinkkeinä Kiasmassa olevan "Pauline Curnier Jardin" -näyttelyn. Siinä on ilmeisesti synkkiä pohjasävyjä, mutta esillepano on värikäs ja karnevalistinen. Jos et ole ehtinyt vielä nähdä Ateneumin Gothic Modern -näyttelyä, sitä suosittelen lämpimästi. Vaikutuin. Kirjoitan siitä lähitulevaisuudessa myös blogiin, mutta näyttely päättyy 26.1.2025. HAMissa on Tove Janssonin julkisista taideteoksista koostuva näyttely: "Taiteilijan päämääränä oli tuottaa ympärilleen kauneutta ja elämäniloa sekä tarjota aineksia tarinoiden maailmaan."

      Taidegallerioista tarkastan itse aina Helsinkiin mennessäni ainakin Galerie Forsblomin, Gallery Halmetojan (vastapäätä myös Galleria Duetto), Galerie Anhavan ja Galleria Heinon (vieressä on myös Taidemaalariliiton TM-galleria) näyttelytarjonnat. Niistä saa vierailuun lisää sisältöä "helposti ja kevyesti", kun sisään voi pistäytyä ilmaiseksi. Usein niissä myös yllättyy positiivisesti, jos lyhyt vierailu venähtääkin pidemmäksi taiteen tulkinnaksi.

      Minun on ollut helpompaa avata omaa sisäistä maailmaani blogiin, sillä te lukijat ja seuraajat olette olleet positiivisia ja kannustavia. Myötäeläviä kaikenlaisissa hetkissä. Vähemmän olen saanut negatiivisia kommentteja, vaikka nekin kai kuuluvat asiaan. Haluan edelleen osoittaa, että kulttuuri kuuluu osaksi jokaisen arkea ja auttaa löytämään siitä merkityksiä. Jos saan omalla toiminnallani jonkun ajattelemaan taiteesta uudella tavalla tai inspiroitumaan siitä, se on paras palaute mitä voin saada. Ja tällaiset sinunkaltaiset kommentit saavat jopa herkistymään. Tuolla elämän siivistä ja unelmista kertovalla lainauksella aion elää tätä vuotta. <3

      Poista