Insinöörihuumoria

Instagramin puolella minua seuraavat tietävät jo tilanteen taustan, mutta kerrottakoon se vielä täälläkin. Meillä oli pari kuukautta sitten erään työkaverin kanssa eräänlainen (leikkimielinen) "kehityskeskustelu" siitä, että kuinka työkavereita tulisi huomioida tasapuolisesti. Tämän keskustelun yhteydessä saatoin kerran sanoa, että minullekin voi antaa lahjoja.

Tarinassa on jonkin verran värikynää riippuen siitä, että kumpiko osapuoli tätä kertoo. Kyseinen insinöörityökaverini piti kädessään lahjaa ja alusti tilannetta näin: "Sinä kun aina sanot, että myö ei anneta sinulle mitään, niin tässä on nyt ihan sinua varten lahja. Kun kommentoit meitä insinöörejä. Ihan itse olen sen ostanut."

Toinen insinöörityökaveri kommentoi tämän kuvan nähtyään: "Ai noinko sinä yrität luoda meidän työstä mielenkiintoisen kuvan siellä somessa?"

Ennen kun näin, mistä oli varsinaisesti kysymys, sydän vähän liikahti ja ajattelin, että kuinka herttaista! (Hän ei yleensä toimi näin.) Kunnes hän avasi kätensä ja ojensi lahjan: kädestä paljastui heijastin, jossa lahjan antaja ilmoittaa ylpeästi omaavansa insinöörin supervoimat... Niin, sieltähän se insinöörihuumori jälleen paljastui. Kahvipöytäseurue alkoi nauraa, kun he huomasivat ilmeeni muutoksen todellisuuden paljastuttua. (Tarkkasilmäiset voivat myös huomata, että kyseessä on mainosheijastin....)

Tilanne sai tänään jatkoa, kun ilmoitin kyseiselle työkaverille, että minulla olisi puolestaan hänelle lahja. Ja jos minä suostun käyttämään hänen antamaansa insinööriheijastinta, niin hänen pitää luvata käyttää minun antamaani lahjaa. Vastaus oli jo ennen kuin hän oli edes nähnyt lahjaansa: "Eeiii, se on tietysti joku tyttövärinen juttu...."

Otin lahjan taskustani, ojensin sen ja pyysin häntä lukemaan tekstin ääneen, jotta ympärille kerääntyneet muut työkaverit kuulisivat saman:

Kuvan julkaisuun on saatu lupa.

Työkaverit nauroivat ja lahjan saajakin heittäytyi onneksi mukaan. Hän sanoi, että aikoo kiinnittää haalarimerkin työmaatakkiinsa: "Tämä on hyvä". Olin onnistunut päihittämään hänet, ja tässä on kuulema vaarana alkaa kilpailu. Toivottavasti ei.

Kyseinen työkaveri on täydellinen insinöörin stereotypia ja hän on äänekkäästi ylpeä siitä, että ihan huvittaa. Hän on  välillä räävitön suustaan ja silti välillämme on ammatillinen arvostus, vaikkakin hän tuppaa horjuttamaan tasapainoa viittaamalla humanisteihin ja taidekenttään "hihhuli"-kommenteilla. Tästä huolimatta hän on kiinnostunut myös taiteesta ja antaa siitä hyvää palautetta, kun aihetta on.

Ei pidä ottaa itseään liian vakavasti.