Elle Sofe Company

Elle Sofe Company. Kuva: Knut Aaserud.

Kuopiossa vietetään parhaillaan Tanssii ja soi festivaalia, joka on Pohjoismaiden vanhin ja laajin kansainvälinen tanssifestivaali. Ajatus tapahtuman järjestämisestä syntyi Kuopion kaupungin silloisen orkesterinjohtaja Lauri Siimeksen myötä vuonna 1967. Festivaalia on järjestetty vuodesta 1970 alkaen, jolloin nimi oli Kuopio tanssii. Vuonna 1971 nimi muutettiin nykyiseen muotoon Kuopio tanssii ja soi. 

Kuopiossa ei voi olla tiedostamatta festivaalin merkitystä, sillä se näkyy kesällä isosti. Tästä huolimatta en muista koskaan aiemmin käyneeni katsomassa festivaalin maksullisia tanssiesityksiä. Nyt innostuin tutkimaan ohjelmistoa tarkemmin ja löysin norjalaisen Elle Sofe Companyn. Esittelyteksti vetosi ja päätin ostaa lipun:

"Norjalainen Elle Sofe Company tuo Kuopioon voimakkaan Vástádus eana / The Answer is Land -teoksen, jonka keskiössä ovat yhteisöllisyys ja sukulaisuus ihmisten, sekä meitä ympäröivän luonnon ja maapallon välillä.

Teoksen koreografia ammentaa inspiraationsa mielenosoituksista, saamelaisista hengellisistä käytännöistä ja muodostelmatanssista.

Säveltäjä ja joikuprofessori Frode Fjellheim on säveltänyt teokseen monisävyisen joikun, joka toimii sen kantavana voimana. Fjellheim esittelee joikun monipuolisuutta ja uudenlaista lähestymistapaa tähän perinnemusiikkiin.

Elle Sofe Saraa (s.1984) pidetään yhtenä sukupolvensa kiinnostavimmista ja tärkeimmistä koreografeista kotimaassaan Norjassa.

Sara yhdistää teoksissa nykytanssin, saamelaisen kulttuurin ja luonnon omaleimaisella tavalla. Hänen vuonna 2022 perustamansa tanssiryhmä Elle Sofe Company tuo teoksissaan esille pohjoisten alkuperäiskansojen kokemuksia ja perinteitä, yhdistäen tanssia, joikua ja musiikkia."

Esitys alkoi Valkeisenlammen puistosta, jonne katsojat kokoontuivat odottamaan esityksen alkua. Yleisö oli rajannut tilan ympyrämuodostelmaan, jonka keskelle tanssijat saapuivat täydessä hiljaisuudessa. Asujen lisäksi huomiota herättivät käsissä olevat megafonit.

Liike alkoi rauhallisesti ja äänettömästi. Hetken päästä askeleet alkoivat rytmittyä marssimaiseen liikkeeseen ja mukaan tuli megafonien kautta joiku. Tanssijoiden asuilla, asenteella ja vahvalla kehonkielellä oli voimakas vaikutus. Tanssijat johdattivat yleisön alkuintron jälkeen kulkueena Kuopion kaupunginteatterin Minna-näyttämölle, jonne kuljettiin poikkeuksellisesti taka-oven kautta näyttämön läpi.

Tällä kulkuemaisella osuudella yleisö ikään kuin otettiin mukaan marssiin, tunnelmaan ja "mielenosoitukseen". Kun saavuimme istumaan näyttämön katsomoon ja varsinainen tanssiosuus alkoi, olimme jo osa esitystä, olimme luoneet jonkinlaisen tunnesiteen esiintyjiin ja tematiikkaan.

En ymmärrä - eikä sillä ole merkitystä

Minna-näyttämöllä valot olivat aluksi sellaiset, että tanssijoiden asut näyttivät mustavalkoisilta. Lavalta oli kadotettu kaikki värit, vain liike kuvasi tunnelmaa. Lavan katosta roikkui revittyjä, punottuja, kudottuja ja sidottuja tekstiilikankaita, jotka olivat myös mustavalkoisia.

Musiikki ja joiku syntyivät pääasiassa tanssijoiden äänestä. Hetken päästä valot syttyivät vähitellen kankaisiin, jotka alkoivat hehkua punaisina. Valot laajenivat, jolloin tanssijoiden päähineet ja hiusnauhatkin saivat takaisin punaiset värinsä. Mustan ja punaisen kontrasti oli vahva ja paljonpuhuva. Asujen yläosat oli tehty upeasti ja joidenkin tanssijoiden yläosa muistutti eräänlaista kankaista rintapanssaria. Toisen tanssijan hame kimalteli hienovaraisesti näyttämövalojen osuessa helmaan liikkeen myötä.

En ymmärrä saamea enkä joikua, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä. Grete Dalingin laulu ja Sara Marielle Gaupin joiku menivät niin syvälle sisuskaluihin, ettei järjellä ollut enää mitään tehtävää. Uskomattoman hienoa äänenkäyttöä, joka ui johonkin alkukantaisiin soluihin, että samaan aikaan sattui ja tuntui hyvältä.

Grete Daling. Kuva: Marius Fiskum.

Sara Marielle Gaup. Kuva: Iris Eskilsdatter.

Emilie Marie Karlsen. Kuva: Lars Takla.

Seitsemän tanssijan ryhmä oli tiivis ja koreografia muodostelmatanssista ammentavaa. Esityksen koskettavin osuus syntyi Emilie Marie Karlsenin soolomaisesta osuudesta, jossa hän väsytti itsensä hengästyksiin. Liike synnytti tunteita kivusta, epätoivosta ja pelosta. Kuusi muuta tanssijaa tyynnyttivät Karlsenin liikkeen lopulta lämmöllä, lempeydellä ja välittämisellä. Ryhmän kokoontuessa yhteen ja pidellessään toisiaan, oli yleisön puolella vaikeaa pidätellä kyyneliä, sillä tanssijatkin tuntuivat herkistyvän ja rauhoittivat tilanteen hengittämällä tasaisen rauhallisesti. Yleisö tuntui paikoin tarttuvan samaan hengitysrytmiin, jolloin luotiin jälleen yhteenkuuluvuuden tunnetta esityksen sisällä.

Elle Sofe Company. Kuva: Lars Opstad.

Hurmioituminen

Mietin useamman kerran esityksen aikana, etten tahtoisi tämän koskaan loppuvan. Joiku ja laulu yhdistettynä tanssijoiden liikkeeseen oli niin voimakkaita tunnereaktioita herättävää, että tunsin samanlaista katharsismaista olotilaa - hurmioitumista - kuten parhaimmillaan joidenkin taideteosten äärellä. Kun samaan tunteeseen sekoittuu samanaikaisesti kipua ja mielihyvää, on sekoitus myös vahvasti puhdistava elämys. Nämä ovat niitä hetkiä, että haluaisi käsitellä tunteita yksityisemmin, joten yleisössä istuessa yritin vain pidätellä kyyneliä.

Elle Sofe Company oli vahvojen tunteiden ilta. The Answer is Land -teoksen pääteemoja olivat "yhteisöllisyys ja sukulaisuus ihmisten sekä meitä ympäröivän luonnon ja maapallon välillä". Isoista teemoista huolimatta ei ollut varsinaisesti väliä mitä teemoja esitys käsitteli, sillä äänimaailma ja liikeilmaisu olivat niin vahvoja, että jokainen saattoi varmasti tuntea niiden vaikutuksen omassakin kehossa.

Esitys alkoi Valkeisenlammen rannalta, kun tanssijat kävelivät ympyrämuodostelmassa olevien katsojien keskelle. Esitys päättyi siihen, että tanssijat kävelivät laulun ja joikun saattelemana katsomon ohi ja katosivat suljetun oven taakse. Alku ja loppu punoivat tarinan toisiinsa.

Koin esityksen perjantai-iltana. Lauantai-iltana kävelin sattumalta kaupunginteatterin ohi ja Valkeisenlammen takaa kantautui kyseisen illan esitys. Joiku kaikui megafoneista lammen yli vahvana ja nosti uudelleen silmäkulmiin suolapisaroita. 

Tämän kokemuksen myötä aion ehdottomasti tutkia tulevien

vuosien tanssiesitystarjontaa aiempaa tarkemmin.