Copie conforme - Aito kopio

 
Sunnuntai-iltapäivä meni pitkästä aikaa elokuvissa. Selailin Finnkinon sivuja ja Iltapäivä Toscanassa näytti Italiaan hullaantuneen silmiin oikealta valinnalta. Tutkin elokuvan taustatietoja ja seuraava, Emmi Koivumäen, arvostelu sai kiinnostumaan elokuvasta yhä enemmän:

"Abbas Kiarostamin uutukainen on saanut ristikseen huonon suomalaisen levitysnimen. Iltapäivä Toscanassa viittaa romanttiseen komediaan komeissa italialaisissa maisemissa. Elokuva on pikemminkin filosofinen tutkielma taiteen luonteesta, johon viittaa alkuperäinen nimikin, Aito kopio". Nyt tylsä nimi lupaa perinteistä elokuvakokemusta, vaikka iranilaisohjaajan elokuva on runollisuudessaan kaukana siitä.


Antikvariaatin omistaja Elle kutsuu taiteentutkija Jamesin päiväretkelle pieneen Toscanalaiseen kylään. Ensitapaaminen saa uuden käänteen, kun heitä erehdyksessä luullaan aviopariksi. Kysymykseksi nouseekin, onko pariskunta tavannut aikaisemmin ja mitä heidän menneisyydessään on tapahtunut. Todellisuus ja leikki sekoittuvat arvoitukselliseksi kertomukseksi, jossa totuus on vain sivuosassa. Tärkeintä on tunne.


Iltapäivä Toscanassa ei taivu tavallisten määritelmien alle. Se on pikemminkin pohdiskeleva ja esseistinen tutkielma jäljennösten tärkeydestä ja taiteen luonteesta. Elokuva käsittelee kopioiden merkitystä monesta näkökulmasta, mutta tekee sen olematta luentomainen tai jäykkä. Dialogi pulppuilee luontevasti tosielämän esimerkeistä abstraktimpiin ideoihin. Aitous näyttäytyy tyhjänä kuorena, joka saa merkityksensä vasta kopioidensa kautta. Sen määrittely ei ole helppoa, mutta onko sen oltavakaan?


Juliette Binoche palkittiin Cannesin elokuvafestivaaleilla parhaana naisnäyttelijänä, eikä suotta. Hänen vaivattomassa roolityössään Ellenä yhdistyy koko tunteiden kirjo. Jamesin roolissa nähdään oopperalavoilla paremmin tunnettu William Shimell, jonka hillitty hahmo luo tasapainoa Ellelle. Shimellin roolityö on kuitenkin kiehtovaa katsottavaa yllätyksellisyydessään. Näyttelijät lunastava suuret vaatimukset, jota heidän varaansa rakentuva elokuva heiltä vaatii. Iltapäivä Toscanassa on kunnianhimoinen, ehyt ja lajityyppejä kaihtava elokuva, joka toivottavasti Suomessa löytää katsojansa."

Arvostelu täältä.

Kuvat Google.

Noh, mitäs sitten itse pidin elokuvasta. Olin lopputekstien kohdalla hieman hämmentynyt. Elokuvalle on todellakin annettu huono suomennos,sillä Toscanan maisemia ei juurikaan näy, vaan elokuva keskittyy Ellen ja Jamesin vuoropuheluun, kopion ja aidon sekä parisuhteen pohdiskeluun. Olen aiemmin pitänyt Juliette Binochen hahmoista, mutta tässä nainen alkaa välillä käydä todella hermoille. Toisaalta, se kai on hyvän näyttelemisen merkki.

Elokuva antoi paljon ajateltavaa, loi valaistumisia, mutta jätti myös paljon kysymyksiä. Täytyy myöntää, että elokuvasta saisi varmasti enemmän irti useammalla katsomiskerralla. Sunnuntai-iltapäivä oli mielestäni onnistunut valinta elokuvalle, sillä tuskin olisin jaksanut keskittyä keskusteluihin enää arkipäivänä, luentojen jälkeen.

Katsojat saavat nauttia myös kielikylvyistä, sillä kohtauksissa risteillään niin englannilla, ranskalla kuin italiallakin. En ollut aivan yhtä ihastunut lähtiessäni kuin leffateatteriin astuessa, mutta taide, Italia, museot ja "aidon" kyseenalaistaminen kantoivat elokuvan ylitse. Elokuva on hyvällä tavalla erilainen ja valtavirrasta poikkeava.