torstai 28. joulukuuta 2017

Lentoliput hankittu!

Kuva: getyourguide.com.
Keväällä olisi taas tiedossa ulkomaanmatkailua. Hyvään vauhtiinhan tässä ollaan Rooman ja Prahan muodossa päästykin. Tällä kertaa kohteena on Sveitsi. Tarkoituksena on käydä moikkaamassa sukulaisia ja tutustua ainakin Zürichiin ja Berniin. Joten jos teillä on matkavinkkejä kyseisiin kaupunkeihin, jakakaa toki ajatuksianne. Otan ne mielelläni vastaan. Pikaisella vilkaisulla Zürichistä löytyy ainakin Kunsthaus, Fraumünsterin goottilainen kirkko ja Grossmünsterin katedraali. Bernissä kiehtoisi ainakin Einsteinhaus, Kunstmuseum ja Zentrum Paul Klee. 
Kuva: easyreserve.com.
Pääasiassa oleilemme siis Sveitsin saksankielisellä alueella, mutta poikkeamme päiväksi myös ranskankieliselle puolelle. Matkakohteet ovat vielä avoinna, mutta ehtiihän tässä ohjelmistoa vielä suunnitella.

Onko teillä kokemuksia Sveitsistä?

Joulun jälkeen

Joululoma on onnellisesti nautittu ja nyt ollaan jo tiukasti kiinni arjessa. Täytyy kyllä myöntää, että se keskiviikkoaamun herätys oli melkoista taistelua... Joulu oli erilainen, kaupunkijoulu, mutta kenties rennoin ja rauhallisin pitkään aikaan. Tämä oli toinen joulu, kun tein piparitaikinan itse. Ja sitä tuli tehtyä vahingossa niin suuri määrä, että lahjoitin osan siskolle ja vieläkin jäi pakkaseen osa. 
Jouluruokia oli tänä vuonna maltillisesti, mutta olen ylpeä että sain tehtyä ensimmäistä kertaa itse myös karjalanpaistia. Kyllä, se kuuluu jouluperinteisiini. Sitä on syöty pikkutytöstä lähtien mummolassa. Nyt minulla oli käytössäni mummolta peritty valurautapata. Hyvin toimitti virkaansa edelleen. Lopputulos oli tosin vähän suolaton, mutta sen sai korjattua jälkikäteen.
Jouluaattona oli uskomattoman kaunis sää. Pitkästä aikaa näkyi aurinko ja pilvien lomasta pilkisteli sininen taivaskin.
Jouluna tuli poltettua aamusta iltaan kynttilöitä, nukuttua pitkiä yöunia ja vähän päiväuniakin. Loma tuli siis todella tarpeeseen. Joulu kului myös hieman erilaisissa leffatunnelmissa, sillä aatonaattoa  edeltävänä iltana nähty uusin Star Wars The Last Jedi -elokuva täytti sitten muitakin jouluiltoja vanhemmilla Star Wars -elokuvilla. Perinteisempää ohjelmistoa edusti Mauri Kunnaksen iki-ihana Joulupukki ja noitarumpu.
Minulla oli kaksi joululahjatoivetta: yöpaita ja Ellen Thesleffin elämäkerta. Sain molemmat ja ekstrana vielä A.W. Yrjänän Joonaanmäen valaat. Ehdin aloittaa molempia ja vaikuttavat hyviltä. Nyt pitäisi vain löytää aikaa niiden loppuun lukemiseen...
Yllätyslahjana sain ystävältä Istanbulista (tai Konstantinopolista kuten me puhuimme) tuliaisiksi kaulakorun ja Hagia Sofiasta ostetun ikonin. Hän kyllä tuntee minut. ♥
Blogijutuista ja Instagramista päätellen monella muullakin on ollut onnistunut joulu. Ja osa onnellisista taitaa lomailla vielä nämä välipäivätkin. Minä sen sijaan jatkoin mosaiikkitaiteesta kertovan artikkelin kirjoittamista tulevaan Ikonimaalari-julkaisuun. Deadline on vasta tammikuun puolivälissä, mutta vuodenvaihde teettää muitakin tehtäviä kuin pelkkiä kirjoitusjuttuja. Mielenkiintoisten asioiden äärellä kuitenkin.

Vielä olisi huominen arki ennen seuraavaa juhlan odotusta.

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Joulurauhaa

Tänä vuonna vietetäänkin poikkeuksellisesti kaupunkijoulua. Ensin ajatus tuntui ihan väärältä: miten sitä nyt nostattaisi perinteisen joulutunnelman? Nyt kuitenkin tuntuu, että rauha on laskeutunut sekä taloon että mieleen. Saa tehdä ihan sellaisen joulun kuin haluaa. Harjoitella omia perinteitä. Kevyet jouluvalmistelut on tehty, kuunnellaan joulumusiikkia kynttilänvalossa, odotetaan jouluohjelmia ja mitä paketista kenties paljastuu.

Rauhallista joulua teille kaikille!

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Ikoni & maalari

Arkkipiispa Leo avaa Ikoni & maalari -näyttelyn. Taustalla Helena Saaristo-Parovuoren maalamia ikoneita, 2016.
Valamon luostarissa, Kulttuurikeskuksessa, avautui jo syyskuussa Suomen ikonimaalarit ry:n 40-vuotisjuhlanäyttely. Ikoni & maalari nimeä kantavassa  näyttelyssä kiinnitetään huomio ikonien ohella myös tekijöihin. Perinteisesti suomalaisessa ikonimaalauksessa on totuttu jättämään tekijä taka-alalle, anonyymiksi, sillä ikonit maalataan aina Jumalan kunniaksi. Tällöin ei korosteta tekijää, vaan arvo annetaan maalatulle pyhälle tai tapahtumalle.
Raija Kannisen ja Irene Dahlmanin maalaamat ikonit, 2017.
Ikonimaalauksessa noudatetaan aina kaanonia, kuvaustapojen ja ilmaisun sääntöjä, jonka vuoksi maalarin on tunnettava ja noudatettava traditiota. Jokaisella värillä ja yksityiskohdalla on perusteltu merkityksensä, eikä ikonimaalaus näin ollen ole taidetta perinteisessä mielessä.
Kaanonista huolimatta jokaisella ikonimaalarilla on aina oma persoonallinen kädenjälkensä. Tämä käy ilmi myös Ikoni & maalari -näyttelystä. Yli sadan ikonin kokonaisuus tuo esille nykyikonimaalausta 53:lta eri maalarilta eri puolelta Suomea. Toisaalta ikoneissa näkyy myös suomalaisen ikonimaalauksen kehityskaari 1970-luvulta tähän päivään. Näyttelyn kuraattorina on toiminut Ikonimaalari-lehden pitkäaikainen, nyt jo entinen, päätoimittaja Liisa Heikkilä-Palo. 
Ikonimaalauksesta on tullut ekumeenista toimintaa - se yhdistää yli kirkkorajojen. Suomen ikonimaalarit ry:n puheenjohtaja Antti Narmala kuitenkin muistuttaa, että "Pyhän tai tapahtuman on aina oltava visuaalisesti hallitsevin komponentti ikonissa, eikä se saa koskaan hävitä toisarvoiselle dekoratiivisuudelle. Tässä meillä on tämän hetken suomalaisessa ikonimaalauksessa paljon parantamisen varaa." Dekoratiivisuudella Narmala viittaa painokuvaikonien välittämään, runsaaseen ja koristeltuun, jopa hieman "muoviseen" ikonikuvastoon, joka on siirtynyt Suomeen Sofrinon kirkkotehtaasta. Jälleen palataan siis perusasioiden äärelle - maalarin on tunnettava ortodoksinen ikonikaanon edustipa hän mitä maailmankatsomusta tahansa.
Ikoni & maalari -näyttelystä jokainen löytää varmasti omaan makuun sopivia pyhiä kuvia. Itse pidin lisäksi näyttelyn ripustuksesta - ikonit kulkivat mukavassa rytmissä seinältä toiselle. Taivaansiniset - Neitsyt Marian siniset - tehosteseinät olivat myös hyvä valinta. Taustaväri korosti ikonien yksityiskohtia. 
Helge Hedmanin (2017, 2014), Anu Koivuniemen (2015), Riitta Ali-Rekolan (2013) ja Raili Mäkisen (1990) maalaamia ikoneita.
Ikoni & maalari -näyttely on esillä Valamon luostarin Kulttuurikeskuksessa 28.2.2018 saakka.

Ps. Näyttelyssä ei saa valokuvata, mutta olen saanut luvan näiden yleiskuvien julkaisuun.
Tunnelmiaan näyttelystä kirjoitti myös Maalari maalasi taivaanrantaa-blogi.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Hyvää itsenäisyyspäivää!





Sydämelliset onnittelut 100-vuotias kotimaa! 
Lämmin muisto myös kaikille heille, jotka tekivät tämän mahdolliseksi. ♥

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Pyhän Gilesin kirkko

Muistellaan Prahan matkaa vielä hetki. Kostel sv. Jiljí eli Pyhän Gilesin kirkko osui matkan varrelle sattumalta. Poikkesimme sisään eteläpuolen goottilaisesta portiikista, mutta sisäpuoli olikin täyttä barokkia. Gilesin kirkko vihittin vanhan romaanisen kirkon paikalle 1371 ja se toimi hussilaisen seurakunnan pyhäkkönä vuoteen 1420. Protestanttien kärsimän tappion jälkeen 1620 keisari Ferdinand II antoi kirkon dominikaaneille, jotka rakensivat kirkon eteläpuolelle luostarin. Kommunismin aikaan luostareiden toiminta kiellettiin, mutta sittemmin kirkko on palautettu takaisin dominikaaneille.
Kirkon holvit on koristellut  freskoilla Wenzel Lorenz Reiner eli tšekkiläisittäin Václav Vavřinec Reiner (1689-1743). Hän oli yksi johtavista barokin ajan tšekkiläistaiteilijoista, joka on myös haudattu kirkkoon. Dominikaaneista kertova katon pääfresko esittää pyhää Dominicusta ja munkkeja puolustamassa paavia pakanoilta.
En ole hirmuinen barokin ystävä. Pidän kyllä koristeellisesta tyylistä kirkoissa, mutta kevyempi gotiikka on enemmän mieleeni. Barokissa ollaan jo niin mahtipontisen ylitsevuotavia siinä kaikessa runsaudessa, krumeluurissa, kultauksessa ja koukeroissa että ähky tulee pienemmässäkin kirkkokokonaisuudessa. 
Pyhän Gilesin kirkko oli hyvä esimerkki Prahan kerroksellisesta kristillisestä historiasta. Siellä täällä seinistä oli rapsutettu esiin aiempia seinämaalauksia. Tuo alempi kerros olisi viehättänyt nykyistä enemmän.