sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Kuopion torikirppis + ilmoitusasiaa

Helteistä kesäkuun viimeistä! Sunnuntai alkoi Kuopion perinteisellä kauppatorin kesäkirppiksellä. Sää vaihteli sateisen painostavasta täyteen auringonpaisteeseen, mutta myyjiä oli tällä kertaa vähemmän kuin yleensä. Rakastan torikirppisten tunnelmaa ja myyntipaikkojen välissä kuljeskelua, vaikka harvoin teen superlöytöjä. Sisko löysi kummipojalleni kahdet housut ja lastenvaatteiden ja -lelujen metsästykseen tällaiset tapahtumat ovatkin omiaan. Kivoja sisustusjuttuja ja vanhoja tavaroitakin olisi löytynyt, mutta nykypäivänä myyjät ovat "valitettavan" hintatietoisia, jolloin jätän kivatkin tavarat usein ostamatta. Iltapäivällä piipahdin vielä erään pikkuneidin 1-vuotissynnttäreillä ja perinteisellä kirppiksellä. Halukkaat voivat muuten piipahtaa torikirppikselle seuraavan kerran sunnuntaina 11.8. jolloin löytöjä voi etsiä klo 7.00-16.00.
Torikirppikseltä ei itselle löytynyt mitään, mutta tavan kirppikseltä ostin Ylpeyden ja ennakkoluulon (2,5 euroa) sekä Beatrix Potterin lastensatukimaran (2 euroa). Edellä mainittua sarjaa löytyy leffahyllystä jo kahden dvd:n verran. Ihanasti piirretty lastenohjelma!
Mukaan lähti myös Nanny Stillin Kehrä-tarjoilukulho hintaan 8 euroa. Näin sitä pikkuhiljaa voi korvata vähemmän kivat astiat kivemmilla. Joku saattaa muistaakin aiemmin löydetyt Kehrä-juomalasit.
Lopuksi hieman ilmoitusluontoista asiaa. Joku onkin jo huomannut että Hurmioitunut-blogista voi tykätä nyt myös Facebookissa. Päätin helpottaa teidän lukijoiden elämää viemällä blogin myös sinne. Blogia voi seurata edelleen myös Blogilistan ja Bloglovinin kautta

tiistai 25. kesäkuuta 2013

San Lorenzo fuori le Mura

Santa Costanzassa pääsimme häihin, mutta täällä oli alkamassa hautajaiset.
San Lorenzo fuori le Mura on omistettu vuonna 258 marttyyrikuoleman kohdanneelle Lorenzolle (Laurentius). Lorenzo sai määräyksen viedä Rooman seurakunnan omaisuus keisarille, mutta hän jakoi varat köyhille. Keisarin eteen Lorenzo meni yhdessä köyhien kanssa ilmoittaen että he ovat kirkon oikea aarre. Tästä syystä Lorenzo ruoskittiin ja lopulta poltettiin.
Portiikin freskot on maalattu 1200-luvulla ja ne kuvaavat kohtauksia pyhien Lorenzon ja Stefanuksen (Stefanos/Tapani) elämistä.
Konstantinus Suuri rakennutti Lorenzon hautapaikalle ensimmäisen basilikan ja paavi Pelagius II rakensi sen lähes uudelleen vuonna 576. Lähellä oli myös 400-luvulla rakennettu Neitsyt Marialle omistettu kirkko. Nykyinen kaksitasoinen kirkko on tulos näiden kahden kirkon yhdistämisestä, joiden yhteen sulautuminen alkoi 700-luvulla. Rakennustyöt saattoi päätökseen paavi Honorius III 1200-luvulla, jolloin keskilaiva, portiikki ja suurin osa koristeluista lisättiin. San Lorenzo on haudattu 500-luvun kirkon kuoriin.
Triumfikaaressa on bysanttilaisia mosaiikkeja 500-luvulta, jotka kuvaavat Kristusta ja pyhimyksiä.
Kirkossa sijaitsee myös marmorilaatta, jolle Lorenzon ruumis laskettiin heti kuoleman jälkeen. Kristityt toivat marmorilaatan läheiseltä Ciriacan hautausmaalta.
San Lorenzon ruumis on jättänyt marmorilaattaan jälkensä.
Kirkko ei ollut täyteen koristeltu, joten sen jaksoi kiertää ja mosaiikit pääsivät oikeuksiinsa. Hieman tuli tunkeileva olo kun hautajaiset olivat alkamassa ja tuntui että pitää päästä nopeasti pois. Valo siivilöityi ikkunoista kauniisti ja muun muassa lattiamosaiikit olivat upeita.
Mitäpä sanoisitte tällaisesta lattiakuvioinnista?

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Vatikaanin museot

Vatikaanin museoista minulla ei ollut etukäteen sen suurempia mielikuvia. Tiesin kokonaisuuden suureksi, mutta ajattelin että jos Louvrestakin on selvitty niin miksei tästäkin. Näin jälkikäteen voin sanoa että olin väärässä. Louvre ei ollut mitään verrattuna Vatikaanin museoiden ihmismääriin ja ahtaisiin käytäviin. Olimme onneksi varanneet liput etukäteen, joten suuremmalta jonottamiselta vältyttiin. Se loppumattomalta tuntuvan jonon näkeminen ja ohi kulkeminen hieman kauhistutti.
Vatikaanin museot koostuvat entisistä renessanssipaavien (mm. Sixtus IV, Innocentius VIII, Julius II) palatseista, joihin Donato Bramante suunnitteli pitkät sisäpihat ja galleriat. 1700-luvulla toteutettiin rakennusten myöhempiä lisäyksiä, jolloin myös kokoelmien taideaarteet laitettiin ensimmäistä kertaa esille.
Pinjakävyn sisäpiha, Cortile della Pigna, on saanut nimensä jättimäisestä pronssikävystä, joka sijaitsi alun perin antiikkisessa suihkukaivossa Isiksen temppelin vieressä. Myöhemmin se siirrettiin Pietarinkirkon sisäpihalle, jossa Dante oli nähnyt kävyn ja käytti sitä mittana kuvaillessaan helvetissä tapaamiensa jättiläisten kokoa kirjassaan Jumalainen näytelmä.
Museo koostuu useasta kokoelmasta, galleriasta, aihepiiristä ja teemasta, joten kannattaa etukäteen suunnitella mitä haluaa nähdä, sillä kaikkea ei taatusti pysty kiertämään kerralla. Suurin osa Vatikaanin museoista on omistettu Kreikan ja Rooman taiteelle. Veistoksia on ripoteltu paitsi omiin saleihin myös pihoille ja salien välisille käytäville ja seinille.
Museoissa voi tutustua edellä mainittujen lisäksi muun muassa Egyptin ja Assyrian taiteeseen, etruskilaiseen ja muuhun esiroomalaiseen taiteeseen, varhaiskristilliseen ja keskiajan taiteeseen, 1400-1800-luvun taiteeseen sekä moderniin uskonnolliseen taiteeseen. Näiden lisäksi taidetta löytyy erilaisista huoneista ja saleista, kuten Konstantinuksen salista ja Heliodoruksen huoneesta.
Paikka on niin suuri että osa teoksista ja hienoudesta hukkuu massaan. Välillä huoneiden koristelut, kuten seinämaalaukset tai lattiamosaiikit veivät huomion esille asetetuilta teoksilta. Jokainen poimii kokonaisuudesta ne itseä koskettavat teokset ja kohteet.
Jotkut käytävät olivat TODELLA pitkiä ja jotkut kulmat, oviaukot, portaikot ja huoneet todella ahtaita, jolloin ihmisten määrä ahdisti. Näin laajasta kokonaisuudesta on hankala nimetä yksittäisiä suosikkeja, mutta jos jotain pitäisi mainita niin useimmat veistokset, varhaiskristillinen taide, Pinacoteca (kristillistä taidetta 1100-1800-luvulta) sekä Rafaelin huoneet. 
Näiden Rafaelin maalausten ympäristö yllätti. En ollut koskaan tajunnut että maalaukset ovat seinämaalauksia eivätkä kankaalle maalattuja tauluja. Sitä se taidehistorian kirjojen kuvien rajaaminen teettää ;P
Haluatte tietenkin kuulla jotain myös Sikstuksen kappelista. En voi kieltää etteikö Michelangelon työn jälki olisi sanoinkuvaamattoman kaunista, mutta konteksti jossa teoksia katsellaan on aivan väärä. Hämärä kappeli joka on ahdettu täyteen ihmisiä jotka supisevat keskenään, ja joita yrittää hiljentää lauma museovahteja suhisemalla "Ssshhhh" ja huutamalla "No foto" (kielto jota jokainen salissa olija yrittää rikkoa parhaansa mukaan). Tilanteesta on kaikki hartaus kaukana, joka pilaa kokemuksen. Olen edelleen sitä mieltä että saatte paremman kokemuksen Sikstuksen kappelista virtuaalisesti täältä.
Giuseppe Momo suunnitteli kierreportaat vuonna 1932.
Vaikka ihmismäärä ajoittain ahdisti siinäkin määrin että olisi tahtonut ulos koko rakennuksesta, oli Vatikaanin museot ehdottomasti käymisen arvoinen kohde. Mikäli suuntaan museoihin toiste, varaan lippuni todennäköisesti muulle ajankohdalle kuin maanantaiaamuun.

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Keskikesän juhla

Ilman ennakko-odotuksia ja vaatimuksia syntyvät usein ne muistettavimmat hetket. 
Hyvää juhannusta!