Jyväskylässä asustellessa kulminoituu kaupungin arkkitehtuuri yhteen nimeen: Alvar Aalto. Itselleni yliopiston rakennukset ovat jo niin arkipäiväistyneet, että enää sitä ei ajattele olevansa mitenkään erikoisessa paikassa. Ja itse asiassa en ole koskaan erityisemmin välittänyt Aallon arkkitehtuurista, enemmän pidän muotoilusta. Täällä sitä kuitenkin on oppinut arvostamaan. Luulen että siellä ruudun toisella puolen on sellaisiakin lukijoita, jotka eivät ole aaltomaista kampusaluetta nähneet, joten ajattelin näyttää että millaisia ne Aallon yliopiston kuuluisimmat rakennukset ovat. Pahoittelen kuvien laatua, idea postauksesta tuli kesken päivän ja mukanani oli vain kakkoskamera.
Punatiilinen C-rakennus (päärakennus) valmistui vuonna 1955. C-lyhenne tulee sanasta Capitolium. Rakennuksessa sijaitsee myös kahvila Aallokko sekä Aallon kirjasto. Juhlasalissa järjestetään yliopiston suurimmat juhlat, luennot ja tentit sekä konsertit. Aulan portaat johtavat luentosaleihin.
Päärakennus takaa kuvattuna. Tällä puolella ei ikkunoita juuri näykään.
Aulan pääovet. Näiden ovien läpi kulkee varmasti tuhansia opiskelijoita päivittäin.
Juhlasaliin vievät ovet. Täällä järjestimme keväällä 2011 muun muassa Museologian seminaarin.
Aallon arkkitehtuurissa miellyttää juuri tämä valon käyttö kattoikkunoiden kautta. Näitä portaita on lampsittu muun muassa italian ja museologian luennoille.
Aaltomaista muotoa naulakoilla.
Aallon nahkaverhoiltuja, koivuisia "69"-tuoleja Aallokon kahvilassa. Suunniteltu vuonna 1935. Aalto hyödynsi tuoleissaan L-jalkarakennetta, joka mahdollisti jalan liittämisen suoraan istuinlevyyn. Nämä ovat Aallon suosituimpia ruokapöydäntuoleja. 69-tuolia valmistettiin alunperin Alvar Aallon suunnittelemaan Viipurin kirjastoon.
Yliopistolla näkyy Aallon arkkitehtuurin lisäksi myös hänen muotoilunsa. Ovenkahvoihin, tuoleihin, pöytiin ja valaisimiin on jo niin tottunut ettei enää ajattele olevansa "designin ympäröimänä". Alvar Aalto museon henkilökunnan pitämä luento kuitenkin muistutti, että Alvar Aalto on maailmalla vielä suositumpi kuin Suomessa. Japaniin oli viety joskus Aallosta kertova kiertävä näyttely, jossa esineisiin ei luonnollisesti saanut koskea, museoesineitä kun olivat. Siellä joku näyttelyvieras oli sitten sanonut, että oli äärimmäisen kateellinen kun me Suomessa saamme istua hänen suunnittelemissaan tuoleissa ja käyttää muutenkin arkielämässämme hänen esineitään. Siellä Aallon esineitä oli katsottu suurin piirtein samoin kuin me katsoisimme Louvressa Mona Lisaa: "Siinä se nyt on! Taiteilijan itsensä tekemä!". Toinen hieman huvittava tapaus, jonka samaisen museon työntekijä kertoi oli, että joku yhtiö Aasiasta lennätti valokuvaajan kuvaamaan Säynätsalon kunnantaloa, koska halusivat kuvia Alvar Aallosta kertovaan julkaisuun. Valokuvaaja käytti hommaansa puoli päivää odotellen juuri oikeanlaista valoa täydellisen kuva saamiseen. En muista saatiinko sitä aivan täydellistä kuvaa otettua, mutta sen puolen päivän jälkeen kuvaaja lensi takaisin Aasiaan. Voitteko kuvitella?! Lentää nyt Aasiasta Suomeen puolen päivän takia! Tämän tapauksen kuultuani aloin todella katsoa Aallon tuotteita uusin silmin...
Päärakennuksesta löytyy myös Aallon varta vasten tänne suunnittelemia kolmijalkaisia tuoleja.
Aallon kirjasto. Täällä en ole itse koskaan viettänyt aikaani, sillä yleensä oleilen joko Yliopiston kirjastossa tai Jyväskylän kaupungin kirjastossa jos tarvitsen kirjaston palveluja. Jyväskylän yliopiston kirjasto toimi näissä tiloissa vuosina 1958-1974.
Koivusta ja pellavasta suunniteltu nojatuoli "406" vuodelta 1939. Istuinosaa verhoaa pellavasatulavyöpunos, joka on kiinnitetty yksinkertaiseen puurunkoon.
Ilmari Tapiovaaran verhoiltu Domus-tuoli. Tapiovaara suunnitteli Domus-tuolin vuonna 1947 Domus Academican opiskelija-asuntoloiden lukutuoliksi.
Tässä taas upeaa kattoikkunoiden käyttöä.
Aallon arkkitehtuurilla jatketaan. Kreikkalaista temppeliä muistuttava Lyhty toimi aikoinaan opettajien ruokalana, nykyisin kokoustilana. Täällä pohdittiin muun muassa keskiviikkona taidehistorian laitoksen asioita yhdessä opiskelijoiden ja henkilökunnan kanssa (lisää kursseja kaivattaisiin!). Täältä voi kurkata Lyhdyn sisätiloja.
Lyhty on valaistu muun muassa A330S-valaisimilla, jotka tunnetaan myös Kultakello-nimellä. Aalto suunnitteli valaisimen alkujaan maineikkaaseen ravintola Savoyhin vuonna 1939. Toiset valaisimet ovat messinkisiä Mehiläispesiä (A332). Valaisimen portaittain laskeutuvat valkoiset lamellit on asemoitu juuri oikealla tavalla, jotta valaisimen valo pääsee siivilöitymään lamellit yhdistävien messinkiristikoiden lävitse. Lamellien asento ohjaa valon suuntaa ja messinkiristikko antaa valolle juuri oikean lämpimän sävyn. Aallolle oli tärkeää, että valaisimen valo on lämmintä ja siksi hän käytti paljon messinkiä valaisimissaan, joka värjäsi hehkulampun värin vieläkin lämpimämmäksi. Sisältä löytyy myös "46"-nojatuoleja.
Punatiiliset rakennukset jatkuvat. Lyhdyn vieressä sijaitsee ravintola Lozzi. Nimi Lozzi tulee kuuluisasta sveitsiläisestä kasvatustieteilijästä J. H. Pestalozzista.
Ravintolan/ruokalan suuri ikkunaseinä on näyttävä. Keväisin ja syksyisin lounaan voi tuoda lasi-ikkunoiden eteen terassille ja nauttia ruokansa auringonpaisteessa.
Tässäpä hieman Jyväskylän yliopiston aaltoilua. Lisää kuvia ja tunnelmia päärakennuksesta voi käydä katsomassa esimerkiksi Jalkaisin-blogista, jossa on keskitytty yksityiskohtiin, mutta vieraillaan muun muassa juhlasalissa ja yhdessä luentosalissa. Vanhemmasta arkkitehtuurista ja kampusrakennuksista kiinnostuneet voivat käydä muistelemassa Seminarium-postausta täällä.
