Rainbowcrash

Perjantai-iltana kävimme siskon kanssa Henkassa Rainbowcrashin levynjulkkarikeikalla. Musiikki kuulosti hyvältä ja erityisesti katosta roikkuvat valot toivat mukavaa tunnelmaa. Kuin olisivat soittaneet tähtien alla.

 

Syksy 2

 

Blogitunnustus

Sain blogitunnustuksen Taiteen Tarinoita blogin Mikko B:ltä. Perusteluna oli "Koska olet bloggaajana taitava, tietävä, innostunut ja omistautunut" Suuri kiitos kunniasta ^^

Välitän tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille:

1. Cosy Home. Kuvataiteilijan ihana blogi, jossa kodin pienet yksityiskohdat pääsevät esille. Uutta ja vanhaa, arkea ja juhlaa. Villasukissa kotoilua ja design-kurkistuksia.

2. Villa Inkeri. Käsistään kätevä valokuvaaja päästää kurkistamaan perheensä arkea kauniilla kuvilla höystettynä. Inspiroivaa katseltavaa ja matkakertomuksia. Kodin lämpöä ja käsillä tekemistä.

3. Kaponieeri. Turun museokeskuksen tutkijan mietteitä. Museoarkea ja maailman tuulia. Matkakertomuksia ja historian havinaa. Yleissivistävää ja pinnan alle sukeltavaa.

4. Tuhat ja yksi tarinaa matkan varrelta. Suomalaisperheen arkea Turkissa ja matkakertomuksia maailmalta. Pieniä historiakatsauksia ja paljon kokemuksia.

5. Uusi Kuu. Kaikkea kaunista perheen, kodin ja arjen ympärillä. Lähiaikoina blogia värittävät uusi oma koti ja toinen odotettu perheenlisäys. Jalat maassa, kaikki lukijat huomioiva, aurikoinen Emilia.

_______________________

Tunnustuksen säännöt ovat:

1. Kiitä linkin kera blokkaajaa, jolta sait sen.
2. Anna tunnustus (5) suosikkiblogillesi ja kerro heille siitä.
3. Kopio Post-it ja liitä blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta vaikka sen onkin kerrottu vain Post-it -lapulla ja toivo, että lempiblokkaajasi jakavat sen eteenpäin.  

Sokoksen juhlanäyttely

Jyväskylän Sokos avattiin 21.9.1962. Sokoksella juhlittiin 50-vuotiasta taivalta 17.-23.9. ja juhlaviikon kunniaksi ihmisten keskelle luotiin taidenäyttely. Kävelykadun ja Asemakadun näyteikkunat ovat jyväskyläläisen graafikon, Eero Heikkisen, taiteen näyttämönä. Kävelykadun puoleisessa näyteikkunassa on Sokoksen juhlavuoden kunniaksi valmistunut teos.

Eero Heikkinen - Keskeistä palvelua jo pitkään

"Eero Heikkinen yhdistelee pelkistetyissä teoksissaan symbolismia, surrealismia ja naivismia. Aiheina ovat taivas, maa, ja niiden välillä toimiva aktiivinen tekijä, pieni punatakkinen mies. Turhat kuormittavat yksityiskohdat ovat poissa ja näin keveyden ilmapiiri siirtyy helposti myös katsojaan. Kuvat tuovat ajalle siivet ja huulille hymyn, joka nousee silmiin asti."

Eero Heikkinen - En kai häiritse

Eero Heikkinen - Hyvässä nosteessa

"Heikkinen pitää tavarataloa mainiona alustana taiteelle ja kulttuurille.
- Maailmalla taidetta on esillä usein yllättävissäkin paikoissa. Tavaratalon näyteikkunat ovat mainio tapa tuoda kulttuuria ihmisten keskelle, normaalien asiointireittien varrelle."

Eero Heikkinen - Hello, Goodbye

Tekstilainat: Suur-jyväskylän lehti 19.9.2012 ja näyteikkunan taiteilijaesittely  

Dionaea muscipula

Enpä olisi koskaan uskonut tämmöistä omistavani, mutta niin siinä vain kävi. K rakastui kauppareissulla lihansyöjäkasviin ja sellainen oli kuulema kotiin saatava. Noh, ehkäpä kasvinhoito alkaa kiinnostaa uudella tavalla. Minua tuo kyllä hieman pelottaa. Ovat tietojen mukaan vaikeita hoitaa, että katsellaan kuinka kauan kasvi jaksaa elää tässä huushollissa. Nyt odotellaan sitten kärpäsiä. ("Nyt kun niitä tarvitsisi niitä ei näy missään...")

Syksy

 

Heippatirallaa saakeli

Tanssin aika festivaali (19.-22.9.2012) toi Suomen käsityön museoon Heippatirallaa saakeli esityksen avoimet harjoitukset.

Käsiohjelmassa esitystä kuvaillaan seuraavasti:
"Saakeli ammentaa perinteestä, Kata ja Paula (Katariina Hiukka ja Paula Kettu) tästä päivästä. Yhdessä näistä aineksista muodostuu uutta kansantanssia ja -laulua yhdistävä show, josta ei puutu herkkyyttä eikä hupia. Teos soljuu sydäntä riipivien kohtaloiden ja kepeiden tarinoiden viidakossa kohti tuntematonta. Vahvat naiset laulavat ja tanssivat toisiaan suohon tunteen palolla."

Tanssia museossa, mahtava yhdistelmä. Sain kylmiä väreitä, niin ihanaa esityksiä oli katsella.  

Sormenjälkiä

Suomen käsityön museossa on meneillään Anu Tuomisen näyttely Sormenjälkiä. Astuin kävelykadulta sisään kuluttaakseni aikaa luentojen välissä ja sain vastaani kirkkaan väriryöpyn. Esineet ovat tarinoita ihmiskäden työstä ja tuotoksista. Mukana kulkevat myös voimakkaasti päävärit: sininen, keltainen ja punainen. Museon sivut paljastivat, että taiteilija leikittelee näyttelyssään myös museon nimellä "Suomi, käsi, työ ja museo". Tuominen kertoo näyttelystään seuraavaa: ”On kiehtova ajatus, että kun esineet kuluvat käytössä, niihin ja muuhun arkiseen ympäristöömme jää väistämättä sormien ja käsien jälkiä ajan kuluessa. Aika ja ajan sormenjälki ovat läsnä näyttelyssäni, kuluneet esineet ja parsitut lapaset, työn ja käden jäljet.”

Kiersin näyttelyn juurikaan ajattelematta, mutta yllä mainittujen asioiden ja teemojen lisäksi huomasin että ympyrämuoto toistui teoksesta toiseen. Näyttelyn kerrotaan sopivan lapsille, lähihistoriasta kiinnostuneille, keittiössä viihtyville, kivien kerääjille, kirpputoreilla kulkijoille, virkkaajille, nikkaroijille, ajattelijoille, väreistä nauttiville, katsojille ja näkijöille. Allekirjoitan. Näyttely on helposti lähestyttävä, oivaltava ja innostuttavan värikäs!

Pidän Suomen käsityön museossa siitä, että aulanäyttelyyn on aina vapaa ja ilmainen pääsy. Tämä madaltaa kynnystä astua museoon ihan vain vaikka poikkeamaan.  

Top 6 renessanssin maalaustaide

Nyt joudun joustamaan ja lisäämään yhden teoksen top 5 listaan, sillä renessanssin taiteesta ei voi puhua ilman Michelangeloa ja Leonardo da Vincia ja maailma pitää sisällään monen monta muutakin mielenkiintoista renessanssimaalausta.

6. Hans Holbein nuorempi - Jean de Dinteville ja Georges de Selve "Suurlähettiläät", 1533, 206 x 209 cm, National Gallery, Lontoo. Renessanssi toi mukanaan paljon uutta ja maailmankuva laajeni. Maalaus on hyvä osoitus löytöretkistä, tieteestä ja tiedonjanon kasvusta, mutta samalla myös vallasta ja vauraudesta. Alareunassa on optisesti vääristynyt pääkallo, joka muistuttaa kuolevaisuudesta. Kuva täältä.

5. Jan van Eyck - Arnolfinin kihlaus/perhe, 1434, 82 x 59,5 cm, National Gallery, Lontoo. Miniatyyrimaisen tarkka kuvaus porvariperheestä. Renessanssin aikaan ihmiset ja materiaalit pyrittiin kuvaamaan tarkasti ja luonnonmukaisesti. Maalauksen keskellä, perspektiivin katoamispisteessä, olevasta peilistä heijastuu maalarin itsensä kuva. Tällä tavalla näkymätön tila on saatu näkyväksi. Peili viittaa myös kaikkinäkevään Jumalan silmään. Naisen asennosta on arvaltu oliko hän raskaana. Jan van Eyck maalasi mielellään runsassymbolisia kuvia. Kuva täältä.

4. Piero della Francesca - Battista Sforza ja Federico da Montefeltro Urbinon herttua, diptyykki, 1465-1472, Uffizi galleria , Firenze. Nämä profiilista kuvatut muotokuvat ovat yksi tyypillinen renessanssiaihe. Varsinkin naisilla näissä korostuu kauniit hiuslaitteet. Ajan maalauksista käy ilmi että naisilla on hyvin vaaleat kulmakarvat tai niitä ei ole lainkaan. Lisäksi hiusraja on usein nypitty päälaelle, jotta otsa näyttää korkealta. Federico da Montefeltro oli menettänyt oikean silmänsä turnajaisissa (siitäkö tämä profiilimuotokuva?) ja tarinan mukaan hän leikkasi kolon kaarevaan nenäänsä laajentaakseen kaventunutta näkökenttää. Kuva täältä.

3. Leonardo da Vinci - Pyhä Anna kolmantena, 1510, 168 x 130 cm, Louvre, Pariisi. Leonardolta olisi tähän listaan löytynyt useitakin vaihtoehtoja, mutta valitsin tämän koska maalauksessa on renessanssille tyypillinen kolmiosommitelma. Kuva täältä.

2. Andrea Mantegna - Kuollut Kristus, 1474 jälkeen, 66 x 81 cm, Brera-galleria, Milano. Perspektiivin kehittyminen oli myös yksi renessanssin ansioista ja tässä Andrea Mantegnan maalauksessa se on huipussaan. Jalat katsojaan päin makaavaa Kristusta ylhäältä käsin kuvatessaan taiteilija on joutunut tekemään vaikeita lyhennyksiä. Myöhemmät maalarit ovat hakeneet oppinsa Mantegnan maalauksista. Kuva täältä.

1. Michelangelo - Sikstuksen kappelin kattofreskot, 1508-12, ja alttariseinä 1534-41, Vatikaani. Maalaustaide ei taiteilijan omien sanojensa mukaan ollut hänen ominta alaansa, mutta niinpä vain syntyivät maailman kuuluisimmat freskot. Ja ei taida olla maailmassa enää ketään jonka mukaan maalaustaide ei olisi ollut taiteilijan ominta alaa... Kuva täältä. Freskoja pääsee ihastelemaan lähietäisyydeltä täällä ja kuulemaan samalla kirkkomusiikkia. Kulje nuolella ympäri kappelia ja sen yksityiskohtia.