sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Piä luontois luonais

Hei! Olen unohtanut esitellä teille uusimman taidehankintani. Instagramin puolella minua seuraavat ovatkin sen jo nähneet, mutta nostetaanpa se tännekin. Kyseessä on Kaisa Törmäsen tussityö nimeltään Huoneentaulu. Kohtasin teoksen Suonenjoella Ars Liberan Juuret(on)-kesänäyttelyssä.
Kirjoitin Taiteentuntijan puolella, että teos tuntui aluksi vähän mitäänsanomattomalta. Teoksen edessä oli paperi, jossa oli taustaa teokselle. Taustalähteenä oli käytetty Martti Haavion Kodinhaltijat-teosta. Törmänen kirjoitti:

"Isovanhempieni hirsitalossa oli erikoinen huone, jonne pääsi kurkistamaan vain talon ylisen eli ullakon kautta. Se oli oveton ja ikkunaton haltijahuone. Talo tuhoutui talvisodassa 1939.
Sota koetteli ankarasti Itä-Lappia ja tuhosi lähes kaiken aineellisen perinnön. Sota katkaisi myös henkisen perinnön; ikiaikaiset juuret, tavat ja uskomukset, joihin esivanhemmat olivat elämänymmärryksensä perustaneet. Murros uuden ja vanhan välillä oli selkeä: alkoi vaikenemisen aika.
Ehkä tuo erityinen huone on ollut osa vanhaa kerrostumaa, muinaisuskon jäänne, jossa luonnonilmiöillä ja esineillä on henki. Se on primitiivinen persoonaton voima, jota nimetään haltijaksi.Vanhalle suomenuskolle on tyypillistä, että elollisella ja elottomalla on henki (esim. löylyn henki).
Haltijausko liittyy tiiviisti omistusoikeuteen. Talo-emo on tuttu myös suomensukuisilla kansoilla. Suhde kotohaltijaan on ollut läheinen, sillä haltija oli talon ensimmäinen asukki, tulentekijä.
Kodinhaltijaa on palvottu erityisessä sille pyhitetyssä huoneessa. Se oli tavallinen huone, mutta siellä ei asuttu. Sänky siellä saattoi ola ja sinne vietiin myös ruokaa. Huoneettoman haltijan sanottiin harhailevan rauhattomana, siksi se tarvitsi oman huoneen.
Muinaisuskossa ihminen on osa luontoa, luontokappale. Luterilainen kirkko muutti uskomusmaailmaa ja hävitti järjestelmällisesti alkuperäisväestön uskoa. Osa vanhoista perinteistä sulautui kristillisiin käsityksiin (joulu ja juhannus).
Ikivanhan perinteen mukaan jokaisella terveellä ihmisellä on suojelushaltija, joka seuraa häntä koko elämän ajan. Haltiattoman ihmisen tila oli säälittävä. Haltijan poistuminen tarkoitti vähäverisyyttä eli verevyyden poistumista. Sairastumista selitettiin, että 'haltija karkas hänestä pois'".

Siksi: "Piä luontois luonais, haltijais harteillas

Taulun teksti ei avaudu sen tarinaa tuntemattomalle, mikä tekee siitä henkilökohtaisemman.
Toisaalta teksti toimii hyvänä keskustelunavaajana. 
"Ostit sitten taideteoksen, jossa on pelkkä teksti. Eikö tuollaisia saa tavan kaupastakin... Tai sama tehdä itse."
-Niin, mutta tässä on oikeasti sisältöä, toisin kuin niissä Carpe diem-tauluissa. Ja minun sukuni tarinasta ei olisi syntynyt samanlaista. Laittoi tosin pohtimaan sitäkin. Kuinka moni kaupan huoneentaulu tekee saman?

lauantai 18. marraskuuta 2017

Museum of Alchemy - Speculum Alchemiae

Prahan jännittävän kohde taisi olla Alkemiamuseo, jossa esiteltiin keskiajan tiedettä ja mystiikkaa. Pääsylippu maksaa 200 korunaa (noin 8 euroa) ja sillä saa puolentunnin opastetun kierroksen museossa. Omatoimisesti museoon ei pääsekään tutustumaan, vaan oppaan johdolla tehtävät kierrokset alkavat aina puolentunnin välein.
Alkemialla on pitkät juuret ja sitä tiedetään harjoitetun jo muinaisessa Egyptissä ja Kiinassa. Alkujaan alkemia oli kokeilu- ja tutkimustoimintaa, jonka tarkoituksena oli puhdistaa, jalostaa tai keksiä erilaisia aineita. Tämä toimi pohjana modernille kemialle. Alkemiaan liittyi myös henkinen ja uskonnollinen aspekti, joka ilmeni pyrkimyksenä jalostaa ihmismieltä. Alkemiamuseo keskittyy 1500-luvulle Rudolf II:n (1552-1612) aikaan, joka toimi Böömin kuninkaana 1576-1611. 
Museo sijaitsee yhdessä Prahan vanhimmista rakennuksista. Merkintöjä kyseisellä paikalla olleesta asutuksesta on tehty jo 900-luvulla. Tämä Haštalská-kadulla oleva rakennus sijaitsee lähellä kuuluisaa kaupankäyntireittiä, joka ulottui aina Pohjois-Espanjasta Aasiaan saakka. Kirjallisten lähteiden mukaan tällä paikalla on ollut lääkekasveihin ja -yrtteihin keskittynyt myymälä jo 1400-luvulla, josta alkemistit myivät juomiaan ja eliksiirejään. Rakennuksen sijainti juutalaiskorttelissa oli käytännöllinen myös toisesta syystä: juutalaisuus oli suopeampi taikuutta ja okkultismia kohtaan kuin kristinusko. Olihan rabbi Löwkin tarun mukaan luonut savesta Golemin suojelemaan Prahan synagogaa ja ghettoa.
1500-luvulla Rudolf II perusti rakennukseen alkemialaboratorion, jonne hän kutsui monia kuuluisia alkemisteja.  Rakennuksen alle kaivettiin alkemistien työpajoja ja maanalaiset tunnelit yhdistivät kaupungin kolme tärkeintä kohdetta: Prahan linnan, Vanhankaupungin raatihuoneen ja kasarmit. Museorakennus sisältää mystiikkaa monin tavoin, sillä talo säästyi 1800-luvun lopun juutalaiskorttelien purkamisvimmalta. Kukaan ei kuulema ole osannut sanoa varmaksi, miksi juuri tämä talo säästettiin. Purku päättyi talon vasemmalle puolelle ja jatkui talon oikealta puolelta.
Prahan alkemistien tunnus.
Jännittävin osuus alkaa, kun valoisasta aulatilasta astutaan hämärään takahuoneeseen. Tässä tilassa on säilynyt muutamia alkuperäisiä 1500-luvun huonekaluja, kuten puinen sohva ja tuoli. Katonrajassa olevat symbolimaalaukset ja koristenauhat ovat myös alkuperäisiä ja puhdistettu esiin laastin alta. Neliönmuotoisen huoneen nurkissa on kuvattuna keskiajan neljä alkuainetta: maa, ilma, vesi ja tuli. Vasta 1700- ja 1800-lukujen taitteessa kulta ja muut metallit tunnistettiin alkuaineiksi ja koko käsitystapa muuttui. Tämä on kuulema rakennuksen voimallisin ja energisoivin tila, keskellä huonetta voima on tietysti vahvin.
Alkemia koki vahvan nousun juuri myöhäiskeskiajalla, jolloin länsimaiset alkemistit yrittivät keksiä viisasten kiveä ja elämän eliksiiriä, joiden avulla uskottiin voitavan parantaa kaikki sairaudet, ja jotka voisivat tehdä ihmisestä jopa kuolemattoman.
Vaikka rakennuksen historiasta tiedettiin, sen alapuolella olevat rakenteet pysyivät piilossa vuosisatoja. Vuonna 2002 Praha kärsi vakavista tulvista ja kaupungista jouduttiin evakuoimaan lähes 50 000 asukasta. Historiallisen alueen jälleenrakentamisen yhteydessä löytyivät talon alla olevat tunnelit ja työhuoneet. Sinne astuimme oppaan johdolla salaoven(!) kautta.
Matalissa huoneissa oli uuneja, joista osa "kupli ja porisi" edelleen. Alkemistit puhalsivat itse myös käyttämänsä lasipullot ja muut välineet. Täällä on mahtanut olla melkoinen tunnelma, kun uunit ovat hehkuneet kuumuuttaan ja ilmassa on leijunut ties millaisten sekoitusten liemi. Alkemistit kehittivät monia kemian kehitykselle välttämättömiä välineitä ja keksivät uusia yhdisteitä kuten rikkihapon, typpihapon ja tislatun alkoholin.
Siinä missä aineellinen alkemia oli aineen ominaisuuksien muuttamista, niin henkinen alkemia oli ihmisen muuttamista. Tämä tarkoitti itsensä vapauttamista mm. henkisistä rasitteista, kuten peloista, sisäisistä haavoista, menetyksistä tai itsetuhoisista ajatuksista. 
Ajatteli alkemiasta sitten mitä tahansa, totta on, että kuningas Rudolf II uskoi alkemian voimaan. Hänellä oli ongelmia mielensä (masennusta ja raivokohtauksia), munuaistensa ja äkillisten kipujensa kanssa, ja todennäköisesti hän sairasti myös syfilistä. Kaikki nämä asiat huomioon ottaen oli suoranainen ihme, että hän eli jopa 60-vuotiaaksi. Keski-ikä oli tuolloin 30-35-vuotta. Joten alkemian ikuisen elämän eliksiireistä oli kuninkaalle hyötyä...
Näitä keskiajalla kehiteltyjä eliksiirejä oli myytävänä myös museokaupassa - osa nautittavaksi, osa oli kuulema niin voimallisia, että pelkkä niiden omistaminen auttoi. Osa oli kauniissa pulloissa, osa amulettimaisissa riipuksissa.
Museo avasi ovensa ja portaat maanalaisiin laboratorioihin vuonna 2012 ja rakennus on nyt UNESCOn suojelema kohde. Erittäin jännittävä ja erilainen museo! Jos kaipaa salaperäisyyttä, mystiikkaa ja historiaa, kannattaa suunnata tänne.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Muzeum LEGA

Prahan varsinainen museokohde oli 2011 avattu Muzeum LEGA. Tämän yksityisen Lego-museon ajatus syntyi keräilijä Miloš Křečekiltä, jolle oli kertynyt yli tuhannen Lego-mallin kokoelma. Hän halusi, että hänen keräämistään malleista olisi iloa myös muille. Prahan museossa Legot levittäytyvät 340 neliömetrin tilaan, useaan kerrokseen. Tämän lisäksi Křeček on laajentanut museotoimintaansa Tšekissä Kutna Horaan, Spindleruv Mlyniin, Libereciin ja Jeseníkiin. Kaikissa kaupungeissa on esillä erilaisia Lego-settejä, mutta Prahassa on esillä suurin kokoelma.
Sisäänpääsymaksu on 210 korunaa eli noin 9 euroa (lapsille, opiskelijoille ja eläkeläisille edullisempi). Mikäli museossa haluaa valokuvata, on kuvausluvasta maksettava erikseen (20 korunaa ~ 0,80 euroa). 
Prahan Lego-museo on keskittynyt rakennussarjan historiaan ja esillä on yli 2500 mallia kahdestakymmenestä eri sarjasta (mm. Harry Potter, Indiana Jones, Pirates of the Caribbean, Star Wars, Simpsonit). Tilat ovat ajoittain kapeita ja sokkeloisia, joten lastenvaunujen kanssa museoon on turha edes haaveilla. Portaita ja käytäviä on melko paljon. En ollut etukäteen hirmuisen innoissani kohteesta, mutta tila toisensa jälkeen museo alkoi kiehtoa. Sarjat ovat hienoja! Vaikka en ole itse koskaan ollut mikään Lego-fani, tunnistin paljon tuttuja Lego-sarjoja. Merenalainen dioraama oli myös upea, tässä oli mukana vedenalaisia ääniä.
Vaikuttavia olivat valtavat pienoismallit eri rakennuksista. Kokonaisuudessaan museossa on yli miljoona Lego-palikkaa. Mallit ovat perinteisesti (ja turvallisesti) lasivitriinessä, mutta yksi tila on vapaa rakenteluun ja leikkimiseen. Siellä täällä on myös mahdollisuus liikutella Lego-ajoneuvoja nappeja painamalla tai kuulla kuinka hahmot puhuvat. Valtava Zdeněk Milerin Myyrä huhuilee esimerkiksi tervehdyksiä.
Jos omistaisin jonkun Lego-hahmon, se olisi ehdottomasti tämä herttainen Wall-e ♥
Meidän reissumme osalta tiesin, että retkueen jännittävin osio olisi Star Wars -kokoelma. Se sijaitsi ylimmässä kerroksessa ja ilmeet olivat näkemisen arvoisia, kun soimaan pärähti tämä kappale.  
Museon yhteydessä toimii myös Lego-kauppa, josta saa ostettua sekä yksittäisiä Lego-palikoita painon mukaan että erilaisia sarjoja. Vaikka museoon pääsee sisälle edullisesti, niin Legojen hinnat ovatkin sitten kaupassa ihan brändinsä mukaisia... En raaskinut ostaa Wall-en hahmoa, mutta matkamuistoksi lähti muutama avaimenperä. 
Rakenteluhuoneessa jätimme terveiset Suomesta:
Muzeum LEGA on avoinna maanantaista sunnuntaihin klo 10-20 osoitteessa Národní 362/31.

lauantai 11. marraskuuta 2017

Kun ihmisiä ei piiloteta

Lomakuvaajissa on kahta lajia: niitä, jotka kadottavat kuvistaan ihmiset ja niitä, jotka keskittyvät nimenomaan ihmisiin. Minä kuulun ensimmäisiin, kuten aiemmasta postauksesta (ja pidempään reissujani seuranneet) saattoi huomata. Sitä toista joukkoa saattaa jopa ärsyttää, että kuvista rajataan ihmiset - elämä - ulkopuolelle. Niinpä päätin julkaista sellaisia otoksia, joissa kaupunkilaiset ovat läsnä. Olkaapa hyvät:
David Černy: Metalmorphosis - Franz Kafkan muotokuva.
David Černyn pyörivä Franz Kafkan muotokuva oli hienoa nähdä itse. Olin nähnyt erilaisia videoita teoksesta monta kertaa somen kuvavirrassa. Praha on täynnä erilaisia Kafkan muistomerkkejä ja veistoksia, niitä tuli vastaan siellä täällä.
Kuvaatteko vai rajaatteko ihmiset?