Terveisiä Firenzestä!

Taidehistorioitsija laskeutui paratiisiin, kun juna saapui Santa Maria Novellan asemalle Firenzessä. Toscanan pääkaupunki yllätti, sillä historiallinen keskusta ja sen nähtävyydet sijoittuivat pienemmälle alueelle mitä olin etukäteen kuvitellut. Kaikki kohteet ovat siis saavutettavissa hyvin kävellen. Kävelyä sitä sitten vajaan viikon aikana tulikin. Rooma on antanut ihania muistoja, mutta täytyy myöntää että Firenzen tunnelma, nähtävyydet ja kohtaamiset kipusivat lempparikohteissa aika korkealle. Kaupungin "pienuus" viehätti, ja Firenze on puhtaammin renessanssikaupunki kuin Rooma, jonka katukuvaa valloittavat antiikin rauniot ja muistomerkit. 

Kaupunki on täynnä ruhtinaiden ja kauppiaiden rakennuttamia palatseja, kirkkoja ja muita rakennuksia. Suurin vaikutus kaupungin kukoistukseen, kulttuuriin ja taiteisiin on ollut ehdottomasti Medicin ruhtinassuvulla, joka vaikutti kaupungissa aina 1100-luvulta 1700-luvulle saakka. Kenties merkittävimmät Medici-suvun edustajat olivat Cosimo de' Medici (1389-1464), jota kutsutaan myös lisänimellä "il Vecchio" (vanhempi) sekä tämän pojanpoika Lorenzo de' Medici (1449-1492), joka sai lisänimekseen "il Magnifico" (suurenmoinen). Suku oli tärkeä mesenaatti useille taiteilijoille. Cosimon suojeluksessa olivat mm. Fra Angelico, Fra Filippo Lippi ja Donatello. Lorenzo suosi puolestaan Sandro Botticellia, Andrea del Verrocchiota sekä Leonardo da Vinciä. Merkittävin Medicien tukema taiteilija oli kuitenkin Michelangelo, jota tukivat useat suvun edustajat. Medicien Firenzeen rakennuttamat villat ja kaksi puutarhaa kuuluvat nykyisin myös Unescon maailmanperintölistalle. Unescon arvion mukaan 60 prosenttia maailman taideaarteista on Italiassa ja noin puolet niistä sijaitsee Firenzessä (Wikipedia).

Edellä luettelin jo muutamia renessanssinerojen nimiä, mutta kaupunki pursuilee upeaa taidetta ja kulttuuria, etten oiken tiedä mistä tätä lähtisi purkamaan. Firenzessä syntyi muuten blogillekin nimensä lainannut ilmiö, hurmioituminen, Stendhalin syndrooma, joten nyt oltiin monella tapaa jännän äärellä. Tuskin missään muualla on samanaikaisesti vaikuttanut yhtä lahjakkaita taiteilijoita usean sukupolven ajan kuin Firenzessä: Masaccio, Brunelleschi, Boccaccio, Dante, Ghiberti, Cellini, Bellini, Rafaello, Vasari, Ghirlandaio, Giotto, Machiavelli, Cimabue, della Francesca jne.

Taiteen ja kulttuurin kehto houkuttelee valtavasti turisteja, joten ihmisvirtaan on hyvä henkisesti varautua. Toisaalta suurimmat ihmismassat liikkuvat ns. turistien pääväylillä, joten korttelin tai kujan verran siirtyminen syrjemmälle takaa jo rauhallisemmat ympäristöt. Vuorokaudenaikakin vaikuttaa vilinään. Tässä esimerkiksi suosittu Ponte Vecchio -silta klo 16.30:

ja sama silta klo 9.15:

Mikäli haluaa välttää ruuhkaisimpia paikkoja, kannattaa vältellä reittiä, joka kulkee Duomon katedraalilta Piazza della Signorian kautta Ponte Vecchio -sillalle ja sieltä Palazzo Pittin palatsille, joka sijaitsee Arnojoen toisella puolella, Oltrarnossa.

Kaupungin asiakaspalvelu oli erittäin ystävällistä, ruoka oli hyvää ja edullista. Englannilla pärjää loistavasti, tosin luulen, että palvelusta saa muutaman ekstrahymyn jos sujauttaa joukkoon sanan tai kaksi italiaa. Ruokapaikoissa kannattaa vältellä ihan vilkkaimpia turistikeskittymiä, sillä niissä on lukemani perusteella heikoimmat hinta-laatusuhteet. Itse voin suositella esimerkiksi näitä: Osterio del Cinghiale Bianco (illallisvaraus etukäteen), Il Pizzaiuolo (illallisvaraus etukäteen), Osteria del Caffé Italiano ja Trattoria 4 Leoni.

Seuraavissa postauksissa aion laittaa teidänkin päänne pyörälle tämän renessanssintäyteisen kaupungin kauneudesta. Pysykää mukana!

Begijnhof ja Brüggen joutsenet

Yksi Brüggen symboleista on joutsen ja niitä näkee paljon, kun Minnewaterin puisto johdattaa kävijät Begijnhofiin. Joutseneenkin liittyy oma legendansa. Brüggen kaupunkilaiset teloittivat Itävällan Maksimilianin tuomioistuimen virkamiehen 1488. Teloitetun virkamiehen, Pieter Lanchalsin, sukuvaakunassa oli kuvattuna joutsen. Legendan mukaan Itävallan keisari Maksimilian I rankaisi Brüggen kaupunkia velvoittamalla kaupunkilaisia pitämään joutsenia järvissä ja kanaaleissa ikuisuuteen asti.  

Begijnhof oli begiiniyhteisön koti vuodesta 1245 vuoteen 1928. Puiden varjostaman puiston ympärillä olevat kalkkimaalatut talot ovat 1600-1700-luvuilta. Begijnhof sai alkunsa, kun naimattomille ja leskeksi jääneille naisille (begiineille) perustettiin oma asuinalueensa. Syvästi uskonnollinen Begijnhof ei kuitenkaan ollut alun perin luostari. Begiinit saivat jättää yhteisön ja mennä naimisiin. Nykyisin Begijnhofissa toimii Pyhän Benedictuksen nunnaluostari ja joitain brüggeläisiä naisia, jotka ovat päättäneet pysyä naimattomina. Rakennukset ovat säilyttäneet alkuperäisen vaatimattomuutensa. Puisto, yhteisön kirkko ja yksi taloista (Begijnhuisje) ovat avoinna kävijöille. Täällä oli ihanan rauhallista ja hiljaista, sillä hiljaisuuteen ja kunnioitukseen kehotetaan kävijöitäkin heti sisäänkäynnillä. Aamuaurinko siivilöityi kauniisti puiden välistä.

Brüggen Begijnhof lisättiin Unescon maailmanperintölistalle vuonna 1998 yhdessä 12 muun begiiniläisen rakennuskokonaisuuden kanssa.

Gentin lohikäärme

Gentin kellotapuli (Belfort) on yksi keskustan kolmesta keskiaikaisesta tornista. Sint-Baafskathedraalin (jossa vieraillaan myöhemmin) ja Sint-Niklaaskerkin lisäksi se on kaupungin tärkeimpiä maamerkkejä. Kellotapulin rakentaminen aloitettiin jo 1300-luvun alussa, mutta sotien vuoksi se valmistui vasta 1380. Tapuli on kuulunut vuodesta 1999 alkaen UNESCOn maailmanperintölistalle. Sen merkittävyys perustuu paitsi vapauden symboliikkaan myös demokratiaan, arkkitehtuuriin, kaupunkisuunnitteluun ja musiikin historiaan.

Vasemmalta oikealle: Pyhän Johannes Kastajan kirkko (nyk. Sint-Baafskathedraal), Belfort, Pyhän Nikolaoksen kirkko ja Pyhän Jaakobin kirkko.

Torni kohoaa 91 metrin korkeuteen ja huipulle pääsee joko portaita pitkin tai hissillä. Ylös on muistaakseni 8 euron pääsymaksu, mutta Gentin City Cardilla pääsee tännekin veloituksetta. Lippuja myydään salista, joka on aikoinaan toiminut ns. kangassalina. 1400-luvun alkupuolella kellotapuli sai kylkeensä salin, jossa tarkastettiin ja myytiin kankaita. Kuten on käynyt ilmi, Gent oli keskiajalla yksi tärkeimmistä kankaiden valmistajista ja välittäjistä. Sali ei kuitenkaan koskaan valmistunut sellaiseksi kuin sitä suunniteltiin, sillä vuoden 1441 jälkeen kangaskauppa hiipui ja tilaa käytettiin muihin tarkoituksiin. Kaupunkioikeuksia säilytettiin kellotapulin salaisessa kellarihuoneessa. Aiemassa postauksessa kerroinkin, että Gent oli keskiajalla yksi etuoikeutettuimmista kaupungeista, joka tuotti sille jatkuvasti myös uhkatilanteita.

Tapulin kelloja kutsutaan yhteisesti Rolandin kelloksi (Klokke Roeland), sillä ensimmäinen iso kello nostettiin paikoilleen 1377. Rolandin kello sulatettiin 1659 ja valettiin 40:ksi pienemmäksi soittokelloksi. Kellotapuli jaksotti arkipäivän toimintaa. Kello osoitti aikaa ja tapulin kelloja soitettiin puolen tunnin välein kertomaan työtunneista sekä auringon noususta ja laskusta.

Tapulissa oli myös jatkuva valvonta. Mikäli kaupunkia uhkasi tulipalo, muu katastrofi tai lähestyvä vihollinen, torninvartijat varoittivat kaupunkilaisia soittamalla kelloja. Alimmassa kerroksessa on esillä torninvartijoita kuvaavia veistoksia, joita kutsutaan kotoisasti "Gentin miehiksi". 

Kiviset Gentin miehet oli aikoinaan sijoitettuina tornin jokaiseen kulmaan. Ne kuvaavat Pyhän Sebastianin ja Pyhän Yrjön kiltojen edustajia (kaupungin trumpetinsoittajien ja teurastajien killat).

Kelloja on vuosisatojen ajan huolettu, sulatettu ja valettu uudelleen tarpeen mukaan. Tornissa on esillä Pieter Hemonyn valmistama mekaaninen soitin vuodelta 1659. Tämä kuparinen rumpu on ohjelmoitu soittamaan neljääkymmentä kelloa ja se toimii edelleen. Laite pyörähtää käyntiin 15 minuutin välein ja ääni on voimakas. Kahden vuoden välein, juuri ennen pääsiäistä, soitettu melodia vaihdetaan. Ääninäytteen pääsee kuulemaan täältä.

Vuonna 1854 valmistunutta lohikäärmettä ei voitu enää kunnostaa, joten nykyinen valmistettiin 1979 ja vanha pääsi lepoon tapulin museoon. Uusi lohikäärme valmistettiin vanhaa kunnioittaen.

Kun kellotapuli oli miltei valmis 1377, sen katolle asenettiin perinteiden mukaan tuuliviiri. Satujen ja legendojen inspiroimana huipulle valittiin myöhemmin perinteisen kukon sijasta lohikäärme. Myyttinen otus nähtiin arvokkaiden kaupunginoikeuksien suojelijana, joita säilytettiin tapulin salaisessa kellarihuoneessa. Ensimmäinen lohikäärme asennettiin paikoilleen 1380-luvun alussa. Legendan mukaan alkuperäinen kullattu lohikäärme olisi sijainnut norjalaisen kuninkaan Sigurd Magnussonin laivan keulassa, kun tämä lähti ristiretkelle 1111. Kuningas antoi veistoksen Konstantinopolin keisarille, jotta tämä olisi sijoittanut lohikäärmeen Hagia Sofian kupoliin. Pari vuosisataa myöhemmin flaamilainen kreivi kuljetutti näyttelyesineen Brüggeen. Gentin kapinoidessa kreiviään vastaan Beverhoutsveldin taistelussa 1382, kaupunkilaiset ottivat lohikäärmeen ryöstösaalikseen ja asennuttivat sen kellotapulin huipulle muistuttamaan kaupunkilaisten oikeuksista. 1500-luvulla lohikäärme laitettiin syöksemään tulta julkisten juhlallisuuksien aikaan. Lohikäärmeen ympärille asetetut palavat pikitynnyrit olivat varmasti aikalaisille melkoinen spektaakkeli.

Vanhin säilynyt lohikäärmee runko on myös museoituna.

Aina kun tornia remontoitiin, myös kullattu kuparinen lohikäärme puhdistettiin. Nykyinen huipulla lentävä lohikäärme asennettiin paikoilleen 8. marraskuuta 1980. Helikopterilla kaupungin läpi lennätetty lohikäärme oli kaupunkilaisten mukaan unohtumaton kokemus. Runko valmistettiin ruostumattomasta teräksestä, joka päällystettiin kuparilla ja lopuksi kullattiin. Kokonaisuus painaa 455 kiloa. Tornin nykyinen koristeellinen huippu puolestaan valmistui vuoden 1913 Gentin maailmannäyttelyä varten.

Belfortin lohikäärme symboloi nykyisin paitsi kokonaisuudessaan Gentin kaupunkia, myös sen pitkää taistelua vapaudesta, itsenäisyydestä ja sosiaalisista oikeuksista. Belgialaisen oluen ystävät saattavat tunnistaa kyseisen lohikäärmeen myös Gulden Draak (Kultainen lohikäärme) merkkisestä oluesta. Se on saanut nimensä juuri tästä Gentin kellotapulin huipulla kimaltelevasta lohikäärmeestä.

Tornista on komeat näkymät ympäri Gentin kaupunkia.

Belfort on ehdottomasti vierailun arvoinen kohde Gentiin matkaaville.