Gentin lohikäärme

Gentin kellotapuli (Belfort) on yksi keskustan kolmesta keskiaikaisesta tornista. Sint-Baafskathedraalin (jossa vieraillaan myöhemmin) ja Sint-Niklaaskerkin lisäksi se on kaupungin tärkeimpiä maamerkkejä. Kellotapulin rakentaminen aloitettiin jo 1300-luvun alussa, mutta sotien vuoksi se valmistui vasta 1380. Tapuli on kuulunut vuodesta 1999 alkaen UNESCOn maailmanperintölistalle. Sen merkittävyys perustuu paitsi vapauden symboliikkaan myös demokratiaan, arkkitehtuuriin, kaupunkisuunnitteluun ja musiikin historiaan.

Vasemmalta oikealle: Pyhän Johannes Kastajan kirkko (nyk. Sint-Baafskathedraal), Belfort, Pyhän Nikolaoksen kirkko ja Pyhän Jaakobin kirkko.

Torni kohoaa 91 metrin korkeuteen ja huipulle pääsee joko portaita pitkin tai hissillä. Ylös on muistaakseni 8 euron pääsymaksu, mutta Gentin City Cardilla pääsee tännekin veloituksetta. Lippuja myydään salista, joka on aikoinaan toiminut ns. kangassalina. 1400-luvun alkupuolella kellotapuli sai kylkeensä salin, jossa tarkastettiin ja myytiin kankaita. Kuten on käynyt ilmi, Gent oli keskiajalla yksi tärkeimmistä kankaiden valmistajista ja välittäjistä. Sali ei kuitenkaan koskaan valmistunut sellaiseksi kuin sitä suunniteltiin, sillä vuoden 1441 jälkeen kangaskauppa hiipui ja tilaa käytettiin muihin tarkoituksiin. Kaupunkioikeuksia säilytettiin kellotapulin salaisessa kellarihuoneessa. Aiemassa postauksessa kerroinkin, että Gent oli keskiajalla yksi etuoikeutettuimmista kaupungeista, joka tuotti sille jatkuvasti myös uhkatilanteita.

Tapulin kelloja kutsutaan yhteisesti Rolandin kelloksi (Klokke Roeland), sillä ensimmäinen iso kello nostettiin paikoilleen 1377. Rolandin kello sulatettiin 1659 ja valettiin 40:ksi pienemmäksi soittokelloksi. Kellotapuli jaksotti arkipäivän toimintaa. Kello osoitti aikaa ja tapulin kelloja soitettiin puolen tunnin välein kertomaan työtunneista sekä auringon noususta ja laskusta.

Tapulissa oli myös jatkuva valvonta. Mikäli kaupunkia uhkasi tulipalo, muu katastrofi tai lähestyvä vihollinen, torninvartijat varoittivat kaupunkilaisia soittamalla kelloja. Alimmassa kerroksessa on esillä torninvartijoita kuvaavia veistoksia, joita kutsutaan kotoisasti "Gentin miehiksi". 

Kiviset Gentin miehet oli aikoinaan sijoitettuina tornin jokaiseen kulmaan. Ne kuvaavat Pyhän Sebastianin ja Pyhän Yrjön kiltojen edustajia (kaupungin trumpetinsoittajien ja teurastajien killat).

Kelloja on vuosisatojen ajan huolettu, sulatettu ja valettu uudelleen tarpeen mukaan. Tornissa on esillä Pieter Hemonyn valmistama mekaaninen soitin vuodelta 1659. Tämä kuparinen rumpu on ohjelmoitu soittamaan neljääkymmentä kelloa ja se toimii edelleen. Laite pyörähtää käyntiin 15 minuutin välein ja ääni on voimakas. Kahden vuoden välein, juuri ennen pääsiäistä, soitettu melodia vaihdetaan. Ääninäytteen pääsee kuulemaan täältä.

Vuonna 1854 valmistunutta lohikäärmettä ei voitu enää kunnostaa, joten nykyinen valmistettiin 1979 ja vanha pääsi lepoon tapulin museoon. Uusi lohikäärme valmistettiin vanhaa kunnioittaen.

Kun kellotapuli oli miltei valmis 1377, sen katolle asenettiin perinteiden mukaan tuuliviiri. Satujen ja legendojen inspiroimana huipulle valittiin myöhemmin perinteisen kukon sijasta lohikäärme. Myyttinen otus nähtiin arvokkaiden kaupunginoikeuksien suojelijana, joita säilytettiin tapulin salaisessa kellarihuoneessa. Ensimmäinen lohikäärme asennettiin paikoilleen 1380-luvun alussa. Legendan mukaan alkuperäinen kullattu lohikäärme olisi sijainnut norjalaisen kuninkaan Sigurd Magnussonin laivan keulassa, kun tämä lähti ristiretkelle 1111. Kuningas antoi veistoksen Konstantinopolin keisarille, jotta tämä olisi sijoittanut lohikäärmeen Hagia Sofian kupoliin. Pari vuosisataa myöhemmin flaamilainen kreivi kuljetutti näyttelyesineen Brüggeen. Gentin kapinoidessa kreiviään vastaan Beverhoutsveldin taistelussa 1382, kaupunkilaiset ottivat lohikäärmeen ryöstösaalikseen ja asennuttivat sen kellotapulin huipulle muistuttamaan kaupunkilaisten oikeuksista. 1500-luvulla lohikäärme laitettiin syöksemään tulta julkisten juhlallisuuksien aikaan. Lohikäärmeen ympärille asetetut palavat pikitynnyrit olivat varmasti aikalaisille melkoinen spektaakkeli.

Vanhin säilynyt lohikäärmee runko on myös museoituna.

Aina kun tornia remontoitiin, myös kullattu kuparinen lohikäärme puhdistettiin. Nykyinen huipulla lentävä lohikäärme asennettiin paikoilleen 8. marraskuuta 1980. Helikopterilla kaupungin läpi lennätetty lohikäärme oli kaupunkilaisten mukaan unohtumaton kokemus. Runko valmistettiin ruostumattomasta teräksestä, joka päällystettiin kuparilla ja lopuksi kullattiin. Kokonaisuus painaa 455 kiloa. Tornin nykyinen koristeellinen huippu puolestaan valmistui vuoden 1913 Gentin maailmannäyttelyä varten.

Belfortin lohikäärme symboloi nykyisin paitsi kokonaisuudessaan Gentin kaupunkia, myös sen pitkää taistelua vapaudesta, itsenäisyydestä ja sosiaalisista oikeuksista. Belgialaisen oluen ystävät saattavat tunnistaa kyseisen lohikäärmeen myös Gulden Draak (Kultainen lohikäärme) merkkisestä oluesta. Se on saanut nimensä juuri tästä Gentin kellotapulin huipulla kimaltelevasta lohikäärmeestä.

Tornista on komeat näkymät ympäri Gentin kaupunkia.

Belfort on ehdottomasti vierailun arvoinen kohde Gentiin matkaaville.