Kuopiorock 10v

Kuopiorockissa vietettiin viikonloppuna 10-vuotis juhlavuotta. Ja kyllä, minä olen ollut mukana niissä jokaisessa. Tänä vuonna tosin vain yhtenä päivänä, sillä juhlavuoteen nähden olin aluksi hieman pettynyt bänditarjontaan. Kaksipäiväiset festarit vietettiin miltei täysin suomalaisvoimin. Perjantaina olisi esiintynyt mm. Chisu, Stam1na ja Sparzanza, mutta koska olin nähnyt kaksi viimeisintä en halunnut maksaa yhden esiintyjän näkemisestä ylihintaa. Siksipä ostimme liput vain lauantaille, koska halusin nähdä Kaija Koon, Verjnuarmun, Turmion Kätilöt ja illan pääesiintyjän Nightwishin. Ilmeisesti juuri Nightwish oli haukannut ison palan järjestäjien festaribudjetista. Mutta kyllä se sitten olikin näkemisen arvoinen.

Kaija Koo aloitti päivän ja täytyy kyllä sanoa että hän otti ison lavan haltuun hienosti. Paikalla oli paljon väkeä niin nuorta kuin vanhaa, ja kaikki olivat yhtä innoissaan. Keikka oli huomattavasti onnistuneempi kuin edellinen jonka kävin katsomassa, sillä nyt Kaijan ei tarvinnut nousta kaljakorin päälle jotta yleisö olisi nähnyt hänet. Uudet ja vanhat hitit osattiin ulkoa ja laulettiin mukana :)

Verjnuarmu näytti kuinka hyvin savon murre toimii laulettuna vielä nykypäivänäkin. Ylpeitähän noista viikatemiehistä saa olla kun vievät savolaisuutta eteenpäin.

Festarit menivät kuten yleensä,leppoisasti, bändit vaihtuvat vuosittain (suurin osa) ja yöllä on ihanaa päästä suihkuun ja omaan sänkyyn nukkumaan. Pari negatiivista asiaa tuli silti huomattua. Vesipisteitä ei ollut lauantaina käytössä kuin yksi(!) mikä aiheutti järkyttävän jonon stadion- ja rantalavan väliin. Perjantaina vesipisteitä oli ilmeisesti ollut toinenkin ja yleensä niitä on kaksi ollutkin, mutta kyseisillä helteillä vettä olisi ehdottomasti pitänyt olla tarjolla useammasta pisteestä. Vettä jonottaessa sai karsia melkoisen tovin jonkin bändin esiintymisestä, sillä aiempina vuosina en ole moista jonoa nähnyt. Toinen mieltäni ärsyttänyt asia oli roskisten vähäisyys. Joko roskiksia ei ollut tarpeeksi tai sitten olin aina väärässä paikassa, mutta mieluummin olisin nakannut lautaset ja mukit/kupit roskiin kuin jättänyt jonkin aidan/teltan kulmalle. Tosin roskien kerääjille täytyy kyllä nostaa hattua, heitä oli mielestäni riittävästi ja tekivät työnsä kiitettävästi.

Positiivista palautetta saa uusi stadionlava, joka oli sijainniltaan parempi kuin aiempien vuosien telttalava. Nyt Rönöön menevää liikennettä ei ilmeisesti tarvinnut sulkea festarikansan liikkuessä rannalta tien yli muille lavoille. Mietimme kyllä että tuleekohan järjestäjille jälkikäteen kuittailua nurmikon pilaamisesta vai onkohan nurmikon uusiminen otettu huomioon festaribudjetissa....? Ei se kuitenkaan niin huonoon kuntoon näyttänyt menneen kuin olisin voinut kuvitella.

Turmion Kätilöt on tuttu ja vakionäky Kuopiorockissa, omassa kaupungissaan kun ovat. Meininki on aina yhtä hienoa vaikka esiintymisessä rauhallisempaan suuntaan on mentykin. Liekkö asiaan vaikuttanut herrojen ukkoutuminen ;P Tällä kertaa festarikansa sai nähdä bändin uusimman jäsenen: Kaija Gootin! Kaija lauloi mukana yhden kappaleen verran.

Ja illan pääesiintyjä Nightwish: huhhuh. Visuaaliset lavaefektit olivat kerrassaan upeat, vaikka itse esiintyjiä ei juuri nähnytkään valtavan ihmismäärän takaa. Stadionlavan edusta oli pitkälle taakse täpötäynnä, niin vip- kuin anniskelualueetkin. Tässä olisi tietysti toivonut screenejä lavan molemmin puolin, jotta esiintyjistä olisi nähnyt edes jotain, mutta ehkäpä ensi vuonna? Vip-teltassa kyseinen screen oli, mutta suurinta osaa se ei auttanut. Mutta vaikka soittajia ei juuri nähnytkään, lavan yläreunassa ollut screen näytti niin kaunista ja upeaa maisemaa ja kuvitusta biisien tahtiin, että esityksestä ei voinut olla nauttimatta. Tämä oli ensimmäinen Nightwish keikkani ja Anette suoriutui hyvin myös Tarjan aikaisista kappaleista kuten Ever dream. Tosin itse olen jakanut Nightwishin aikakauden kahtia: Tarjan aikaan ja nykyiseen Anetten aikaan ja en olisi välttämättä kaivannut niitä vanhoja kappaleita. Tarja oli kuitenkin ainutlaatuinen kappaleiden tulkitsija eivätkä ne tietenkään ole samanlaisia Anetten esittäminä. Pidin Nightwishista Tarjan aikana, mutta pidän bändistä myös nyt uudistuneena Anetten aikana. Tuomas ei ole kadottanut sitä hämmästyttävää lahjaansa, jolla luodaan yltiömäisen kauniita kappaleita.

Stadionlava oli hyvällä paikalla, mutta varsinkin Nightwish-ryntäyksen aikaan olisi toivonut että lavan edusta/ympäristö olisi ollut leveämpi. Miksausteltta peitti ison alueen jonka takaa ei nähnyt mitään, joka ilmeisesti aiheutti yleisöryntäyksen myös anniskelualueelle, josta olisi nähnyt paremmin, mutta jonne eivät tietenkään mahtuneet kaikki halukkaat. Ymmärrän toki että alueen levittäminen on käytännössä mahdotonta, mutta ne screenit olisivat parantaneet tilannetta. Oli miten oli, ilta oli kuitenkin esiintyjien puolesta erittäin onnistunut ja luinkin tiedotteesta että Kuopiorock myytiin tänä vuonna loppuun 20 000 kävijän voimin.

Marco kiitteli kovasti mahdollisuuttaan päästä kotikaupunkiin esiintymään ja kieltämättä olin odotellut että koska Nightwish saataisiin Kuopioon. "Se on meidän kaupunki. Minun ja teidän. Ja nyt otetaan se haltuun. Tehdään sille uusi keisarinna ja se on Anette!"

Illan kruunasi perinteinen ilotulitus. Kiitos Kuopiorock näistä kymmenestä vuodesta; ovat olleet täynnä elämyksiä! Katsotaan mitä seuraavat kymmenen vuotta tuovat tullessaan.  

Taidetori

Kuopion satamatorilla on parhaillaan menossa kolmatta kesää järjestettävä Taidetori tapahtuma. Ilmainen tapahtuma pitää sisällään muun muassa työpajoja (osa maksullisia), musiikkia, käsityö- ja taidetuotteiden myyntiä. Tämä on minusta yksi Kuopion parhaista kesätapahtumista, sillä mikäs sen mukavampaa kuin nauttia kauniista satamaympäristöstä leppoisassa ilmapiirissä taidokkaita käsityötuotteita hypistellen. Siinä sivussa voi nauttia esimerkiksi kupillisen kahvia, jäätelöä tai lounastaa ja korkata kuplivaa Wanhassa Satamassa.

Vierailupäiväni oli sunnuntai, jolloin satamaan oli saapunut myös kirpparipöytiä. Päivä oli onneksi aurinkoinen ja lämmin, joten ihmisiäkin oli liikkeellä paljon. Kyseinen visiitti Taidetorille tuotti seuraavanlaisen löydön:

Juha Kokkonen: Valööri, harjoitelma, 2011.

Tämän tunnelma vangitsi täysin. Pidän sen luonnosmaisuudesta ja sävymaailmasta, vaikka sain kommenttia että maalaus on pelottava. Minusta tämä on rauhallinen ja raukea. Vieno hymynkare huulilla toi mieleeni Leonardo da Vincin Pyhän Annan.

 
Leonardo da Vinci: Luonnos Pyhästä Annasta, 1500. Kuva täältä.

Hymy on arvoituksellinen ja siksi mielenkiintoinen. Pidin maalauksen kasvoja aluksi naisen kasvoina, mutta jossain vaiheessa huomasin kasvojen piirteiden yhdistyvän kuopiolaiseen ravintolapäällikköön ja metallibändin basistiin. Tämä toi kuvaan lisää mielenkiintoa ja ristiriitaa; ei liian itsestään selvää teosta jaksa kauan katsella. Kuvan androgyyniys viehättää.

Taidetori Kuopion satamatorilla joka päivä klo 14-20 5.8.2012 saakka.  

Lenni lokinpoikanen

Työpaikan takapihalle on ilmestynyt kaksi lokinpoikasta, jotka eivät näyttäneet häiriintyvän siitä että kuvasin niitä ikkunan läpi. Ihmettelin kuitenkin miksi ne sinne kallioiselle rinteelle olivat jääneet eivätkä järven tuntumaan, jossa ruokaakin olisi todennäköisesti ollut enemmän. Vaikka en lokeista normaalisti juurikaan pidä, näiden venyttelyjä ja lopulta väsymystä oli mukava kahvitauolla seurata :)

 

Kesä"töissä"

Ennen tätä sadekautta nautittiin Pohjois-Savon kesäluonnosta ja muun muassa kiipeiltiin katolla poistamassa tiilikaton vihollista sammalta. Yksi enoistani valmisti valokatteen ja täytyi vain ihastella sitä taitoa joka noissa käsissä on. Lisäksi ollaan vietelty yhdet synttärit ja rippijuhlat.

 

Vanhat Jumalat, uudet ikonit

Galleria Carreessa toivotettiin vierailijat tervetulleeksi värikkäästi asfalttipiirroksilla. Sisällä oli esillä kuopiolaisen kuvataiteilijan Pekka Hiltusen sekatekniikalla toteutettuja töitä. Vanhat Jumalat, Uudet Ikonit niminen näyttely tarjosi värikkäitä jumalhahmoja egyptiläisillä mausteilla. Teosten joukosta löytyy muun muassa Bastet, Anubis ja Horus. Carreen sivuilla Hiltusen kerrotaan kuvaavan eläinhahmojensa avulla kokemuksia ihmisistä, ympäristöstä, elämästä ja yhteiskunnasta.

Ensimmäisenä huomio kiinnittyy voimakkaisiin väreihin ja perinteisen suorakaiteen taulumuodon rikkomiseen. Monessa teoksessa on aaltoileva alareuna, jollain teoksella on ”korvat” ja osalla on kaareva yläreuna. Kiertelen ja katselen, katselen ja kiertelen. Jokin niissä kiehtoo, mutta en saa ajatuksesta kiinni. Minulle teokset olivat vaikeita lähestyä. Osassa teoksista ei näyttänyt olevan maata, taivasta tai horisonttia lainkaan ja siihen yhdistettynä epätavallinen taulumuoto sai olon epämukavaksi. Teoksia tuntui helpommalta tarkastella kauempaa, mutta tekniikan tutkiminen vei lähemmäs. Niinpä seilasin edestakaisin teosten äärellä.

Pekka Hiltunen: Bastet taivas, 2010, 130 x 95,5 cm, sekatekniikka puulevylle.

Aluksi jopa teosten nimet tuntuivat olevan ristiriidassa itse teoksissa olevien tekstien kanssa. Sitten aloin yhdistellä nimiä ja teosten sanoja: Tuolla jossain – Rakas koti, Takaisin tähtiin – Ad astra, Mennyt tulevaisuus – Silta, Minä olen - Luoja. Tämä oivallus palautti toivon ja mielenkiinnon. Sanojen kanssa leikkiminen toimi. Perinteisen taulumuodon rikkominen oli virkistävää, mutta jossain vaiheessa olisin kuitenkin kaivannut ihan perinteistä suorakaidetta. Nyt kokonaisuus oli niin moniulotteinen ja –kerroksellinen etten saanut tarpeeksi tarttumapintaa. Luulen että egyptiläisten jumalten tunteminen olisi myös auttanut. Selvitin jälkikäteen Bastetin olevan mielihyvän jumalatar, Anubis kuoleman jumala ja Horus taivaan ja auringon jumala. Pohjolaa kuvaavissa teoksissa toistuu samanlainen Diana-hahmo, joka on roomalaisessa mytologiassa metsästyksen jumalatar. Hänet tunnetaan myös siveyden vertauskuvana.

Usein kierrän näyttelyitä mielelläni ilman taustatietoja, jotta ajatuksiani ei johdateltaisi liikaa, mutta tässä tapauksessa olisin kaivannut sitä pientä A4:sta avaamaan taiteilijan ajatuksia. Galleria Carreen sivuilta selvisi seuraavaa:

”Näyttely ottaa ajankohtaisesti kantaa kerskakulutukseen ja siihen olemmeko unohtaneet tässä pörssikurssien ylä- ja alamäessä perinteiset arvomme. Hiltunen haluaa muistuttaa meitä entisaikojen tasapainoon ja tyytyväisyyteen pyrkineestä maailmasta, jossa halusimme tulla toimeen jumaliemme kanssa... Nykyihmisellä, usko on edelleen vahva, vaikkakaan siihen eivät enää jumalat kuulu. Historian kulussa palvonnan kohteet ovat vaihtuneet jumalista maallisen mammonan palvontaan. Kaikesta huolimatta meidän vanhat jumalamme ovat yhä voimissaan ja ihmiskunnan käytössä. Vanhat Jumalat, Uudet Ikoonit teemallaan Hiltunen pysäyttää meidät miettimään elämämme arvoja.”

Pekka Hiltunen: Ristiretki, 2010, 129 x 96 cm, sekatekniikka vanerilevylle.

Pysähdyin, mutta en miettimään elämäni arvoja vaan jumalhahmojen merkityksiä ja symboleja. Intensiiviset värit ihastuttivat ja vihastuttivat. Ne kiehtoivat, mutta eivät päästäneet irti, hyökkäsivät kohti. Maalaustekniikka oli monimuotoista. Sileää pintaa, jossa siveltimenjäljet oli hävitetty yhdistettynä kauniiseen pintastruktuuriin. Myös viivapiirroksina toteutetut hahmot maalausten päällä olivat mukava tehokeino luomaan kolmiulotteisuutta ja tunnelmaa. Kokonaisuus oli hyvällä tavalla ärsyttävä, vaikka se ei iskenyt niin syvälle kuin olin ajatellut.