keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Arpaonnea!

  Pieni arpaonnetar suosi minua Perhonen lensi blogissa ja tämän seurauksena Ullamaj lähetti minulle mahtavan rintakorun. Posti saapui sopivasti ennen luennolle lähtöä, joten koru pääsi lennossa käyttöön ja piristämään päivää. Kiitos Ullamaj! :)
Perhonen lensi blogi on muuten täynnä väriä, iloa, kauniita kuvia ja inspiroivia ideoita, käykää kurkkaamassa.  

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Caj Bremer - valokuvia

 
Keski-Suomen museossa vietettiin sunnuntai-iltapäivää mukavissa merkeissä. Suomen kuvajournalismin grand old man, Caj Bremer, esitteli näyttelynsä ja kertoi tarinoita valokuviensa takaa. Valokuvataiteesta puhuttaessa itseäni ovat aina kiehtoneet valokuvaajat, jotka ikuistavat ympärillämme olevaa maailmaa rehellisesti linssin läpi, ilman kuvamanipulaatioita. He muodostavat kuvansa paikan päällä. On ihastuttavaa huomata kuinka muun muassa rajauksella, kuvakulmalla ja oikealla ajoituksella tehdään ihmeitä. Kuvat ovat kuin taikaa ja herättävät itsessäni syvällisempiä tunteita kuin muokatut kuvat, vaikka taidokkaasti käsitellyt kuvatkin voivat olla upeita.
Caj Bremer sanoo vihaavansa studiota ja keinovaloa sekä välttävänsä salamavalon käyttöä. Hän sanoo että valokuvaajat erottaa toisistaan näkemys, ja se on varmasti totta koko taidekentällä. Näyttelyssä olevat kuvat on vedostettu digitaalisesti ja seinillä on noin 150 valokuvaa yli 50:n vuoden ajalta. Lehtikuvaajana pitkään työskennellyt Bremer sanoi päässeensä monenlaisiin tilanteisiin ja tapahtumiin kuvaamaan, mutta välillä joutui kuvaamaan kipeitäkin asioita, joita ei välttämättä olisi halunnut kuvata. Omien sanojensa mukaan hän on tullut valokuvaajana romanttisemmaksi kuvien suhteen, mitä vanhemmaksi hän on tullut.
Caj Bremerin valokuvanäyttely on esillä Keski-Suomen museossa 15.4.2012 saakka.  

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Allgemeine Kunstgeschichte

 
Pelastin tämän 106 vuotta vanhan saksankielisen taidehistorian kirjan yliopistolta viime syksynä roskalavatuomiolta. Kirjavanhus on jo jossain vaiheessa kärsinyt hieman tulivahingosta,mutta edelleen kaunis niin ulkoa kuin sisältä. Ihastuin suuriin koristeellisiin alkukirjaimiin, vanhaan kirjainmalliin sekä runsaisiin mustavalkoisiin kuvituksiin.

 

Vapaaehtoinen museossa

Jyväskylän taidemuseossa oli paneelikeskustelu aiheesta "Vapaaehtoinen museossa - voimavara vai penninvenytystä?" Keskustelemassa olivat Merja Herranen Porvoon museon museonjohtaja ja Museoalan ammattiliiton puheenjohtaja, Riikka Notkola taidekasvattaja ja freelancer museopedagogi, Pirkko Rissanen kulttuuriluotsi, joka osallistui Jyväskylän taidemuseon Kulttuuriluotsien löytöjä -näyttelyn valmisteluun sekä Janne Vilkuna Jyväskylän yliopiston museologian professori ja Jyväskylän yliopiston museon johtaja.
Tiivistän ranskalaisin viivoin ajatuksia ja keskustelijoiden mielipiteitä.

Teema 1: Parannetaanko museoiden tilannetta vapaaehtoisuudella?

- Kuntien budjetissa kulttuuripalvelut ovat vain 0.2-0.5 prosenttia, joten on vaarallista vähentää rahoitusta jo muutenkin "vähäosaisilta".
- Museot eivät ole vain "ylellisyyspalveluita", kuten joku ministeri mainitsi.
- Vapaaehtoiset pääsevät vaikuttamaan museon toimintaan, mutta he eivät korvaa museoammatillista osaamista.
- Notkola kertoi oman esimerkkinsä vapaaehtoisuudesta San Fransiscon modernin taiteen museosta, jossa oli ollut vapaaehtoisena museotyössä. Vapaaehtoiset olivat jo eläkkeellä olevia ihmisiä, joilla oli intohimo taiteeseen ja kulttuurin. He olivat eri alojen ammattilaisia, jotka ajattelivat että nyt on mahdollisuus olla tekemisissä taiteen kanssa, kun siihen ei omassa leipätyössä ollut mahdollisuutta. He toimivat muun muassa museon näyttelyiden oppaina.
- Rissanen peräänkuulutti museoiden avoimuutta. Hänen mielestään museoiden tulisi hyödyntää vapaaehtoisia laajemmin, sillä Suomesta löytyy paljon innokkaita ihmisiä, joita vapaaehtoityö kulttuurin parissa kiinnostaa. Rissanen ei näe vapaaehtoisuutta uhkana museoammatillisuudelle. Hän ihmetteli myös miksei vapaaehtoisia käytetty hyväksi esimerkiksi järjestämällä mielenosoituksia kulttuurialojen leikkausten vuoksi. Ammattilaisten on haettava tukea vapaaehtoisista.
- Perus museotyötä ei voi jättää vapaaehtoisten tehtäväksi.
- Guggenheim-projekti vilahti keskustelussa ohimennen, jonka seuraksena Vilkuna huomautti ettei Helsingin projektia voi verrata Bilbaon Guggenheimiin, sillä usein unohdetaan ja sivuutetaan Bilbaon tapauksessa Englanti, josta lentää halpalentoja Bilbaoon tuoden massoittain turisteja kaupunkiin. Totta kai osa näistä vierailee myös Guggenheimissa.
- Rissasen mielestä museon kokoelmia käytetään hyödyksi aivan liian vähän.
- Keskustelijat olivat sitä mieltä, että museoammattilaiset ovat projektien "aivot", ja vapaaehtoiset "suu".
- Vapaaehtoiset sitouttavat museokävijöitä museoihin ja kokoelmiin, tuovat vuorovaikutteisuutta ja lisäävät yhteisöllisyyttä.
- Museoammatillinen koulutus on tärkeää, sillä se antaa valmiudet muun muassa tallentaa nykypäivää tulevaisuutta varten, johon kouluttamattomilla ei välttämättä ole valmiuksia.
- Vapaaehtoisia ei voi ajatella ilmaisena työvoimana, jotka korvaisivat museoammattilaiset. Varsinkaan päättäjät eivät saa kuvitella, että vapaaehtoisilla saataisiin lisää säästöjä. VAARALLISTA!
- Vapaaehtoisten "säästöajatus" vaihdettava sanaan LAATU; he tuovat museoihin lisää sisältöä.

Teema 2: Museoammattilaisuus vs. "maallikot"

- Museoiden toimintaa sitoo muun muassa museolainsäädäntö, normit ja standardit.
- Keskustelijat eivät kiellä vapaaehtoisten merkitystä museoiden voimavarana.
- Vilkuna kritisoi sanaa "maallikko", sillä jokainen vapaaehtoinen on oman alansa ammattilainen ja tuo varmasti kaikkeen tekemiseensä tärkeitä osaamisalueitansa ja vahvuuksia, joista museotkin hyötyvät.
- Herranen käytti esimerkkinä "merimieskokoelmaa", jota selvittämään tarvitaan merimies, jotta kokoelma ja siinä olevat esineet avautuisivat edes museoammattilaisille. He ovat itse kokoeneet ja käyttäneet esineistöä, joten he ovat aiheen ja alan ammattilaisia, eivät museotyöntekijät. Heidän ammattilaisuutensa alkaa kokoelman hoidosta, tallentamisesta ja turvaamisesta tulevaisuuteen.
- Museoammattilaisten esimiehen on oltava myös vapaaehtoisten esimies.
- Vapaaehtoiset alentavat kynnyksiä astua museoon. Edelleen on voimassa mielikuva museoista, jotka ovat kuin pyhäkköjä, joissa on oltava hiljaa ja mihinkään ei saa koskea. Museot tekevät koko ajan työtä tämän mielikuvan rikkomiseksi, jossa esimerkiksi museopedagogiikka on avainasemassa.
- Herranen toivoi että museot olisivat tulevaisuudessa paikkoja, joihin voisi poiketa yhtä helposti kuin kauppakeskukseen, edes yhden esineen tähden. Hän toivoi myös että museot olisivat maksuttomia (tämä ei kyllä näillä leikkauksilla tule olemaan mahdollista...).
- Notkola toivoi, että museoiden yhteistyö koulujen kanssa toivottavasti muuttaa tulevien sukupolvien asenteita ja ennakkoluuloja museoita kohtaan.
- Museoalan opiskelijoille ensimmäinen askel museotyöhön on tehdä ilmaista työtä museoille. Harjoitella mahdollisia tulevia tehtäviä.
- Vilkuna ehdotti ajatusta, jossa vapaaehtoisten koulutus antaisi sertifikaatin toimia museossa tietyssä tehtävässä. Kuin partiolainen joka saa merkin rintaansa suoritettuaan tietyn koulutuksen. Jyväskylän taidemuseossa kulttuuriluotseilla on merkki rinnassaan osoittamassa tehtäväänsä museoystävinä.
- Vapaaehtoiset ovat lähempänä tavallisia museokävijöitä kuin museoammattilaiset. He toimivat näiden kahden välimaastossa.
Keskustelijoiden taustalla Kirsi Tapperin Hevonen puuveistos.

Teema 3: Museo 2.0-ajattelu - "uudet museoammattilaiset"

- Käyttäjät luovat yhä enemmän sisältöä museoihin.
- Rissasen mukaan vapaaehtoistoiminta ei saa jäädä pelkäksi puuhasteluksi.
- Museoammattilaisten resurssit eivät riitä samaan kuin vapaaehtoistoiminta.
- Vapaaehtoiset haluavat työnsä kautta tietää enemmän museotyöstä ja -toiminnasta sekä tehdä omia projekteja.
- Jyväskylässä on hyvä kulttuuriluotsitoiminta, mutta täältä puuttuu Museon ystävät -toiminta.
- Museolehtorin tehtävänä on osallistaa ja tuota museot lähemmäksi kävijöitä.
- Kaikilta museontyöntekiijöiltä kaivattaisiin tietynlaista pedagogista osaamista; jokaisen tulisi ainakin osata kertoa ja avata omaa työnkuvaansa, joka kiinnostaa vapaaehtoisia. He haluavat tietää mitä museossa tehdään ja miten.
- Vilkuna kyseenalaisti yhteiskunnan asennetta vapaaehtoistoimintaan. Suomessa on enemmän kieltoja ja rajoituksia vapaaehtoistoiminnalle kuin positiivista asennetta. Vilkuna sanoi myös uusien medioiden olevan tärkeässä asemassa tulevassa museotyössä.
- Vapaaehtoisten ja ammattilaisten yhteinen sävel tarkoittaa moniammatillista yhteistyötä.
- Vapaaehtoisten on kaikesta huolimatta saatava olla vapaaehtoisia, heiltä ei saa edellyttää esimerkiksi museonäyttelyiden opastamista jos he eivät sitä itse halua tehdä. Jyväskylässä kulttuuriluotsit ovat tukena näyttelyistä kiinnostuneiden rinnalla, vaihtavat ajatuksia ja keskustelevat.
- Vilkuna peräänkuulutti suuren museon käsitettä, jossa ei keskityttäisi vain museorakennuksiin ja siihen mitä niiden sisällä on, vaan otettaisiin huomioon, että ne selittävät myös ympäröivää maailmaa jossa elämme.
- Tästä heräsi ajatus hyödyntää vapaaehtoisia museokokoelmien viemiseksi rakennusten ulkopuolelle. Monessa museossa on lainattavia pieniä museon käyttökokoelmia, joita voisi viedä esimerkiksi palvelutaloihin.
- Herrasen mukaan avoimuus vaatii museoilta paljon. Museoammattilaisilla on oltava henkilökohtainen suhde vapaaehtoisiin, jotta he pääsisivät tutustumaan ammattilaisten kanssa esimerkiksi museon kokoelmiin.

Teema 4: Vapaaehtoisuus palveluna?

- Vapaaehtoisuus voisi olla yksi museon palvelumuoto.
- Rissanen toivoi, että esimerkiksi työttömät saisivat vapaaehtoisuuden kautta työkokemusta, eläkkeellä olevat saisivat mielekästä tekemistä ja sosiaalisuus on tärkeää. Vilkuna jatkoi ajatusta ja toivoi, että yksinäiset ihmiset saataisiin aktivoitua ja sosiaalistettua.
- Herranen komppasi edellisiä kuuluttamalla museoiden lisäävän tutkitusti henkistä ja fyysistä terveyttä.
- Rissanen sanoi haluavansa vapaaehtoisena olla mukana pidempiaikaisissa projekteissa, jossa saisi tutustua museoiden työhön syvällisemmin.
- Museot ovat arvokkaita ja vapaaehtoiset ovat lisäarvo. Tärkeintä olisi että molemmat osapuolet saisivat yhteistyöstä itsellensä jotakin haluamaansa.
___________________________________________

Puolentoista tunnin mittainen keskustelutilaisuus oli ohi hujauksessa ja keskustelua olisi riittänyt pidemmällekin. Yleisö osallistui myös yllättävän aktiivisesti keskusteluun. Keskustelu eteni hyvässä hengessä ja kaikki kannattivat vapaaehtoisuutta museoissa. Vapaaehtoisuus ei kuitenkaan koskaan korvaa museoammatillista toimintaa vaan täydentää sitä. Symbioosissa tämä toiminta kantaa varmasti hedelmää ja rikastuttaa toistensa elämää.  

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Jukka Huhtala - Godlike


Galleria 12:ssa Kuopiossa on esillä kuopiolaislähtöisen, nykyisin Helsingissä asuvan taiteilijan, Jukka Huhtalan maalauksia. Pidempään blogia seuranneet saattavat muistaa, että tämä herra kuuluu sille "tarkkaile"-listalleni, sillä teokset ovat mielenkiintoisia ja kädenjälki persoonallista.
Jukka Huhtala: God almighty, 2011, 180x180 cm, öljy kankaalle.

Godlike näyttely käsittelee ihmiskunnan tilaa ja sen negatiivisia puolia. Huhtalaa on aina kiehtonut ihminen, ja teokset pysäyttävät hetkiä elämästä tai tarkentavat katseen kehon eri osiin. Ensimmäisissä näkemissäni Huhtalan töissä mielenkiintoni herättivät juuri nuo suuret kasvokuvat, joissa katseella oli suuri vaikutus. "Silmät ovat sielun peili" sanotaan, ja katseet vangitsivat. Tässä näyttelyssä Huhtala oli kuitenkin astunut askeleen syvemmälle. Huumorin ja ironian keinoin on kuvattu nykypäivän ihmisiä ja ajatuksia siitä, mitä teemme itsellemme ja toisillemme. Mielestäni on helppoa sulkea silmänsä kauheuksilta, vaikka media ja eri viestimet välittävät uutisia maailmalta päivittäin. Asenne "se tapahtuu jossain muualla" on toisaalta välinpitämättömyyttä ja toisaalta turvakeino suojella omaa elämää, arkea ja rutiineja. Niin, se oma elämä. Huhtalan teokset nostivat eteeni välähdyksiä seitsemästä kuolemansynnistä muun muassa turhamaisuus, laiskuus ja mässäily. Kuinka moni voi väittää välttäneensä noita omassa elämässään? Aivan, vaikka sulkisimme silmämme maailmalta, oma elämä on hankalampi sivuuttaa. Teokset laittoivat tarkastelemaan omaakin elämää uudelleen.
Jukka Huhtala: Popsicle boy, 2011, 80x60 cm, öljy kankaalle. (Turhamaisuus)
Jukka Huhtala: Acid rain, 2010, 200x100cm, öljy kankaalle. (Jos teoksen nimen sivuuttaa, tämä muistuttaa laiskuutta)
Jukka Huhtala: Sariel the golden, 2011, 100x120cm, öljy kankaalle. (Mässäily/ylensyönti)

Wikipediaa selaillessani huomasin arkkipiispa Gianfranco Girottin asettaneen uudet, nykyajan kuolemansynnit: ympäristön saastuttaminen, geenimanipulaatio, ylenpalttisen vaurauden kerääminen, köyhyyden aiheuttaminen, huumekauppa ja huumeiden käyttö, moraalisesti kyseenalaiset kokeilut sekä ihmisen perusoikeuksien rikkominen. Myös näitä aiheita oli Huhtalan teoksissa läsnä.
Jukka Huhtala: Warfare, 2011, 200x130cm, öljy kankaalle.

Ahdistavinta oli katsella silmiin kasvoistaan vereslihalle maalattua nuorta sotilasta, joka toi mieleeni Michael Mooren dokumentin Fahrenheit 9/11, jossa Irakin sotaan lähteneet (pakotetut) nuoret kuuntelivat sotatantereella Bloodhound Gangin kappaletta The roof is on fire: "We don't need no water let the motherfucker burn. Burn motherfucker burn." Noh, tunne ei juuri hilpeämmäksi muuttunut, sillä selän takana odotti 15-osainen Limbo-sarja itkeviä lapsia. Sen sydäntäraapivan itkun ja huudon saattoi kuvista kuulla ja tuntea. Toisaalta teoksia tarkastellessa itkuja oli erilaisia. Vihainen itku, ahdistunut itku, lohduton itku, pelokas itku, turvaton itku.... Osa maalauksista oli käsitelty vernissalla niin, että maalauksen pinta kiilteli kuin se olisi ollut märkä. Tämä toi mielikuvan kuin kyyneleet olisivat kastelleet teokset, ja itku jatkui edelleen.
Jukka Huhtala: Limbo, noin 30x30cm, öljy kankaalle.

Hypätäkseni aiheista ja teemoista konkreettisesti itse teoksiin pidin tavasta, jossa Huhtala oli jättänyt joidenkin maalaustensa kyljet maalaamatta. Puhdas, kaunis ja ruskeanharmaa maalauskangas reunoilla oli pieni, mutta itselleni merkityksellinen yksityiskohta. Pidän myös edelleen siitä, että Huhtala ei "nuole" värejä kankaalle, vaan antaa siveltimenjälkien näkyä. Tämä tuo teoksiin fyysisyyttä ja toisenlaista tunnelmaa. Ne pienet väripaakut ja -kerrokset ovat töitä tarkkaan tutkivalle kuin pieniä aarteita polun varrella.

Synkistä ja ahdistavista aiheistaan huolimatta näyttely oli mielenkiintoinen ja onnistunut. Taiteilija on uudistunut, vaikka kädenjälki on sitä tuttua ja taattua Huhtalaa. Teosten ahdistavuuden voi toki sivuuttaa keskittymällä yksityiskohtiin, siveltimenvetoihin ja väripintoihin kuin abstrakteihin teoksiin. Tai ei. Ei voi. Kirkkaat ja voimakkaat värit ehkä luovat iloista tunnelmaa, mutta teokset huutavat nimeään liikennemerkkien tavoin, jolloin sisältö ei voi olla välittymättä.  

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Kuningatar Viktorian salatut piirrokset

 
Iso-Britannian kuningatar Viktoria (1837-1901) oli tunnettu taiteentukija, mutta nämä piirrokset hän on tehnyt itse. Piirustusten ei koskaan ollut tarkoitus tulla julkisuuteen, mutta nyt 150-vuotta myöhemmin kuusi kopiota huutokaupattiin. Kuvat pidettiin salassa suurimman osan Viktorian elämästä, ja niitä saivat nähdä vain lähimmät ja luotetuimmat ystävät. Luonnokset Viktoria piirsi vain omaksi ilokseen, niitä ei ollut tarkoitettu levitettäväksi julkisuudessa. Kuvat ovat rentoja eivätkä henkilöt poseeraa. Tämä tarjoaa kurkistuksen perheen sisälle ja näyttää palan kuninkaallista arkea.

Kuudessa kuvassa näkyy kuningattaren lapset muun muassa leikkimässä, kylvyssä ja sairaanhoitajan hoitamina. Jokaiseen kuvaan Viktoria on kirjoittanut myös kuvatekstin.
Kuvista päätellen kuningattarella on ollut viivankäyttö hallussa. Lue lisää Dailymailin sivuilta.  

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Top 5 esihistoria ja antiikki

  Jatketaan listauksilla, koska niitä oli mielenkiintoista tehdä.
5. Huittisten hirvenpääase, tunnetuin suomalainen muinaislöytö. Muoto on kaunis.

4. Lascaux'n luolamaalaukset, 15000-13000 eKr. Äärettömän kauniita piirroksia ja maalauksia. Vähillä viivoilla on tavoitettu eläinten olemus ja liikkeet. Luola- ja kalliomaalaukset ovat kiehtoneet pitkään.

3. Häränpään muotoinen uhriastia, rhyton, noin 1500 eKr. Mykeneläinen kulttuuri. Upea käsityön taidonnäyte.

2. Kiinan terrakotta-armeija, 221-207 eKr. Monituhatpäinen armeija rakennettiin suojelemaan keisarin hautaa. Suuruus saa sanattomaksi. Jokaisella sotilaalla on yksilölliset kasvot.

1. Samothraken Nike, noin 190 eKr. Voitonjumalatar löydettiin Samothrakesta vuonna 1863. Kaunis ilman päätä ja käsiä. Drapeeraukset (laskokset) tuovat mieleen puhaltavan tuulen. Jotain taianomaisen vetovoimaista tässä veistoksessa on.  

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Kätteni jälkiä

  Olette kyselleet millaisia ovat minun työni, noh, lupasin näyttää tekeleitäni, joten tässäpä niitä sitten tulee. Teokset ovat aikaväliltä 2006-2010.