Kirppislöytöjä

Viime kirppislöytöjen esittelystä näyttää olevan kuukausi, joten yllättävän paljon olen ehtinyt tehdä sen jälkeen kierrästysostoksia. Pitkään oli kausi, etten ostanut mitään, eikä oikein tuntunut löytyvänkään mitään sellaista mitä olisin tarvinnut. Tämä tennarilöytö oli kuitenkin erittäin tarpeellinen, sillä käytössä olevissa kangastennareissa alkaa pienelläkin sateella kastua sukat. Pohjien kumireunat ovat paikoin irronneet päällyskankaasta.

Ei mikään mahdottoman hyvä kirppislöytöhinta. Maksoin näistä 29 euroa, mutta käyttämättömistä kengistä silti edullinen hinta, kun alkuperäisen pakkauksen kyljessä lähtöhinta oli lähemmäs 90 euroa.

Ja nämähän eivät ole mitkä tahansa tennarit vaan täydellisen väriset rusettitennarit! Huvitti, kun kävin ystävän luona kylässä ja hänen miehensä sanoi kotiin tullessaan, että tiesi jo eteiseen astuessaan ja kengät nähdessään, että kuka heillä on kylässä.

Tämä ruukkupyramidikokonaisuus ei ollut varsinaisesti tarpeellinen, mutta kekseliäs ja ajattelin istuttaa tähän yrttejä. Hinta 7 euroa.

Nämä tuohesta tehdyt asiat ovat heikko kohtani. Minulla esimerkiksi mummolan vintiltä pelastettu tuohinen pieni olkalaukku, kaksi leipäkoria (toinen on tosin romurasiana) ja nyt ostin tällaisen tuohikorin. Jokuhan tuonkin on käsin näpertänyt, joten 12 euroa oli mielestäni halpa. Jos sienestäisin, tämä olisi sienikori, mutta toistaiseksi taitaa toimia kuljetusapuna esimerkiksi purkkien ja pullojen kuljetukseen kellarista sisälle ja sinne takaisin.

Minulla on niin paljon korviksia, että selviäisin varmasti parikin kuukautta vaihtamalla joka päivä uudet korvakorut, joten sietäisin olla niiden suhteen ostolakossa. Nämä kuitenkin puhuttelivat värityksellään niin paljon, että ostin ne mukaani 3 eurolla.

Työkaveri on kysellyt pariinkin otteeseen, että "kuinka monta mekkoa sinulla on?" En ole laskenut, mutta luulen, että parikymmentä on realistinen arvio. "-Ai niin vähän? Ajattelin, että niitä olisi useampia kymmeniä." Kyllä minulla mielestäni loppujen lopuksi pyörii aika maltillinen määrä mekkoja päälläni, mutta ehkä se ei-mekkoihmisille näyttäytyy siten, että "mekkoja on loputon määrä". Minulla on 2-3 luottomekkoa, joista tykkään kaikkein eniten. Ne päällä olo on itsevarma ja ne valitsen silloin, jos pitää olla virallisemmin edustamassa itseään tai organisaatiota.

Tämä mekko maksoi 8,50 euroa, eikä ole väritykseltään niin kirkas kuin tavallisesti tahtoisin pitää. Muoto on kuitenkin kiva ja ekstraa on se, että tässä on jopa taskut! Sininen väri yhdistyy minulla sellaiseen asialliseen toimistopukeutumiseen. Helmassakin on sopivasti pituutta.

Sellaisia löytöjä tällä kertaa. Esmeralda kirjoitti jokin aika sitten blogissaan kivan kirppispostauksen, jossa hän esiteli myös kirppareilta bongaamiaan juttuja, jotka eivät kuitenkaan päätyneet ostoskoriin. Minusta se oli hauska idea, sillä kirppareilla tulee usein vastaan jotain huikeaa tai päinvastoin ihan älytöntä.

Kirppislöytöjä

Oli jälleen innostuksessa pidättelemistä, kun löysin kirpparilta käyttämättömät Högl-merkkiset avokkaat! Olen valehtelematta hipelöinyt näitä tismalleen samanlaisia nuden värisiä versioita useamman kerran eri kauppojen kenkäosastoilla, sovitellut jalkaan ja todennut, että onhan ne nätit, mutta hinta on pysäytellyt ostohaluja. Lähtöhinnaltaan 160 euroa tuntui liian suurelta sijoitukselta, vaikka tiedän, että korkokengissä laadusta kannattaa maksaa, jos haluaa oikeasti mukavan tuntuiset korkokengät. Kaupan alennushinta 80 euroa sai jo hieman pohtimaan, että joko nyt? Kengät ovat aitoa nahkaa, pinta kiiltävää lakeria ja päkiän alla olevan platopohjan ansiosta jalka on sopivassa kulmassa, vaikka korkoa on 8cm.

En kuitenkaan koskaan ostanut kenkiä, sillä ajattelin, että minulla on jo kolmet hyvät luottokorkkarit. Ja missä sitä nykyisin voi korkokenkiä käyttää?! Tämä oli muuten asia, jonka havahduin huomaamaan vasta nyt. Työpaikkaa vaihtamalla olen joutunut luopumaan näyttelyn avajaisista, tilaisuuksista, joissa olen tavallisesti saanut korkokenkiä ulkoiluttaa. Ei  tule ihan heti mieleen tilannetta, jossa saisin nykyisen työni yhteydessä näitä käyttää. Kiinteistöhallinnon kuukausipalaveritkaan eivät ehkä ole ihan oikea paikka....

Ja mitäkö maksoin? Seitsemän euroa! Kiiltävät, naarmuttomat, pohjastaan kulumattomat - ihan uudenveroiset.

Jokin kenkäonni oli kierroksella mukana, sillä löysin myös Michael Korsin mustat lyhytvartiset kumpparit 8 eurolla. Minulla on arkikäyttössä keltaiset lyhytvartiset Hai-saappaat, joista pidän todella paljon, mutta ajattelin, että on hyvä omistaa myös yhdet ns. "edustuskumpparit". Mekkokumppareina minulla on puolestaan jo vuosia ollut Julia Lundstenin Nokialle suunnittelemat kiilakorkoiset kumpparit. Kumpparisuunnittelun helmi jos minulta kysytään. Ostovuosi taisi olla 2013 ja toivon, että ne kestävät käytössä ikuisesti.

Tämä viimeinen löytö näkyikin jokin aika sitten jo Instagramin puolella, mutta nostetaan tännekin. Vanhasta pyöreästä vintagepöytäliinasta tehty essu 5 euroa. Olisin ollut valmis maksamaan tästä vaikka 20 euroa, sillä kangas on kestävä ja ompelujälki laadukasta ja viimeisteltyä.

Money well spent.

Arjen vierestä

Taiteentuntijan puolella on tällä hetkellä niin voimakkaita taidetunteita, että päätin tulla Hurmioituneen puolelle keventämään tunnelmaa arkisilla jutuilla. Siis (kirppis)löydöillä. Kaikki ei kylläkään ole puhtaasti kirpparilta, mutta vanhoja tai vähintään kaupan alehyllyltä.

Tämä Espritin mekko oli vähän impulssiostos sillä aikaa, kun odottelin seuraavaa bussia. Kiva ja vilpoinen kesämekko, vähän erityylinen mitä yleensä käytän. Ajattelin tätä kuvaa ottessa, että tarvitsen ehdottomasti mekon kanssa sitruunankeltaiset korvikset ja huivin, joiden metsästämiseen ei onneksi mennytkään niin kauan kuin olin kuvitellut.

Oikeanlaisen rusettihuivin löytäminen on kuulkaa haastavaa, sillä materiaalin ja kuvioinnin pitää olla oikeanlainen. Yllätyin kuinka vähän näin kesäaikaan on vaihtoehtoja keltaisissa huiveissa. Löysin pari ihan kivaa, mutta rahapussini ei antanut myöten maksaa mokomasta kangaskaistaleesta kolmeakymmentä euroa. Niinpä lampsin Eurokankaaseen ja sieltä alekorista bongasin tämän Finlaysonin iloisenkeltaisen norsukankaan, 6 euroa. Korviset löytyivät Kuopion TaitoShopista. Hauska mattopiiskakuvio on valmistettu kierrätysmateriaalista.

Näitä kuvia vertaillessa tuo violettikin huivi näyttää mekon kanssa itse asiassa ihan hyvältä. Keltaisella tosin saa nostettua mekosta nimenomaan keltaisia yksityiskohtia. Olen pitkään vierastanut kyseistä väriä omassa pukeutumisessa, mutta näin se mieli muuttuu.

Ruseteista puheen ollen, en voinut olla nauramatta, kun katsoin joku aika sitten Maikkarilta Uuno Turhapuro ja kaksoisagentti -elokuvaa. Siellä hepsankeikka Unelma Säleiköllä oli jotenkin hyvin tutunnäköinen hiusasuste päänsä päällä. Olenko tosiaan huomaamattani kopioinut Unelman tyyliä?? :D

Huonekaluja tekisi mieli ostaa enemmänkin, mutta yleensä ongelmaksi muodostuvat kuljettaminen ilman autoa ja niiden sijoittaminen (ja entisten poisvienti). Tätä tarjousta en kuitenkaan voinut vastustaa. Päästävedettävä mintunvihreä sänky kaipaa maalipinnan huoltoa, mutta on rungostaan tukeva ja muodoltaan ihana. Sängyn lisäksi ostin kolme pussillista retroverhoja ja -kankaita. Tässä niistä värikkäimmät:

Joskus harvoin kirppareilla sattuu eteen The Löytö. Se on se hetki, kun huomaat kenties jo kauempaa jotain ihanaa ja toivot kovasti, että hinta olisi kohtuullinen, ellei peräti löytö. Ja ettei kukaan ehdi väliin ennen sinua. Tämä seuraava oli juuri sellainen. Näin kirpparin ylähyllyllä kauniin metsänvihreän lasipullon ja ajattelin heti, että sen täytyy olla Iittalaa, kenties kopiokin. Olin seurannut Iittalan uudelleenlanseeraamia Tapio Wirkkalan lasipulloja ihaillen, mutta en missään nimessä ollut valmis maksamaan siitä 179 euroa. Kääntelin pulloa käsissäni, mutten ollut varma oliko kyseessä aito vai kopio. Pidin kuitenkin väristä ja muodosta niin paljon, että 25€ ei tuntunut pahalta hinnalta. Kotiin päästyäni katselin ja kääntelin pulloa uudelleen. Pohja oli hieman kulunut, niin kuin ne yleensä tuppaavat olemaan. Erotin kuitenkin nyt auringonvalossa kaiverruksen: "T. Wirkkala 2508"! Kyseinen pullomalli oli tuotannossa vuosina 1959-1968. Ja mikä parasta, tämä ei ollut uustuotantoa vaan aitoa Wirkkalan aikaista lasia. ♥

Arki rullaa melko tiivisti töiden ympärillä. Kesälomailen vasta elokuun puolella, mutta olen silti ehtinyt reissata Suomea ristiin rastiin - töiden puitteissa ja vapaa-ajalla. Viime/kuluvalla viikolla oli aika raskas rupeama, sillä muutamassa päivässä tuli reissattua välillä Kuopio - Jyväskylä - Turku - Jyväskylä - Kuopio - Pielavesi - Kuopio - Joensuu - Ilomantsi - Joensuu - Kuopio. Tämä viikonloppu onkin latailtu ansaitusti akkuja, sillä tulevalla viikolla on edessä jälleen yksi pidempi työmatka.

Blogiin olisi tuloillaan vielä pari Sveitsi-postausta (mm. se koko matkan kohokohta!), mutta tekisi mieli kirjoittaa näyttelyistäkin ja ihan arkisia juttuja, kun aika antaisi myöten. Noh, nekin tulevat ajallaan. Mutta parasta kaikessa on se, että tämä kesä on ollut niin paljon parempi kuin vuosi sitten! Sitä osaa nauttia auringosta kuulkaa täysin siemauksin toimistonkin ikkunan läpi.

Mites siellä? Kesälomaa vai töitä? Reissuja vai kotoilua? 

Pukeutumiskoodeista

Tämä ajatusketju lähti vyörymään viime viikolla, kun keikkakumppani harmitteli asuvalintaansa Mokoman keikalle. Oli kuulema unohtanut mustan paidan kotiin. Mietin, että mitä ihmettä?! Tarvitseeko kolmekymppisenä enää miettiä mitä jotkut muut ajattelevat pukeutumisesta? Ja musiikkiahan sinne mennään kuuntelemaan eikä muotinäytökseen. Sitä paitsi siellä hämärässä kukaan tuskin kiinnittää asuun sen suurempaa huomiota. Myönnän minäkin 10-15 vuotta sitten välittäneeni melkoisesti siitä, että millaisissa vaatteissa mennään mihinkin tilanteeseen. Ja mustaahan sen piti usein olla. Muistan mietelauseen: "Pukeudun mustaan kunnes löydän jotain tummempaa". Vuosien saatossa persoonani on hioutunut, ja tällä hetkellä tuntuu erittäin hyvältä, että on tullut itseluottamusta sen verran, ettei tarvitse miettiä mitä muut ajattelevat. Sillä rusettipäivinä minä kyllä tunnen, että minua tuijotetaan, mutta kenelläkään ei ole koskaan ollut mitään pahaa sanottavaa. Ja vaikka olisi, huutelun osaa ohittaa.

Lähihistoriassa on ollut sen verran useat hautajaiset, että olen vältellyt mustaa kuin ruttoa. Nykyisin mietelauseeni olisi: "Tummansininen on lähimpänä mustaa mihin kykenen." No ehkä vähän liioittelen. On minulla esimerkiksi musta takki, mutta maustan sen aina värikkäällä huivilla. 

Aloin pohtia omaa suhtautumistani pukeutumiskoodeihin. Olen saanut tähänastisen elämäni pukeutua niin töissä kuin vapaa-ajalla lähes siten kuin huvittaa. Onhan niitä tilanteita, joissa on hyvä ottaa huomioon etiketti. Kun palataan ajassa lapsuusmuistoihin, pukeutumiskoodit tulivat kuvioihin aina kun mentiin kaupunkiin. Se oli jotain hienoa, että piti olla siistit vaatteet. Tilanteesta tuli jotenkin arvokkaampi. Ja niinhän se on. Pukeutumisella osoitetaan arvostusta tilannetta kohtaan, oli tilanne sitten mikä tahansa. 

Nykyisessä työpaikassani on tiettyjä kirjoittamattomia pukeutumissääntöjä. Tiloissa vierailee esimerkiksi kirkollista väkeä, joten naisena minun tulee ottaa huomioon hameenhelman ja hihojen pituus tai kaula-aukon syvyys. Kahden viimeisen kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia, mutta kerran muistan kulkeneeni liian lyhyessä helmassa. Kukaan ei siitä minulle huomauttanut, mutta tunsin itse oman oloni epämukavaksi - tunika ei ollutkaan tarpeeksi pitkä mekoksi. Mielestäni samat säännöt pätevät työpaikalla kuin työpaikalla: asiallinen pukeutuminen kunniaan.

Minua ei ole koskaan pakotettu pukeutumisella mihinkään muottiin, mutta tarkat pukeutumiskoodit ahdistavat. Olen enemmän tunnelmapukeutuja: vaatetus syntyy mielialan mukaan. Ehkä pientä epäröintiä pukeutumisen suhteen on tullut töiden mukana Valamossa. Siellä kun tulee vierailtua aika ajoin. Koen, että voin mennä luostariin työasioissa samassa asussa kuin menisin työpaikallekin, mutta kallistun esimerkiksi hamevalinnassa ennemmin kellohelmaan kuin tulppaanihelmaan. Yhden ainoan kerran olen ollut pukeutumisongelman edessä, ja se tapahtui taannoisella Armenian apostolisen kirkon vierailulla Valamossa. En ole tottunut peittämään kirkossa hiuksiani, mutta luostarissa naisten toivotaan tekevän niin jumalanpalvelusten aikana. Näin toivottiin tehtävän myös Armenian vieraiden aikana. En ollenkaan pitänyt ajatuksesta, että joutuisin kietomaan mustan huivin pääni ympäri. Tämä asia hiersi mieltäni niin paljon, että lopulta lampsin kysymään neuvoa teologiselta puolelta ajatuksella *onko pakko jos ei taho*. Kävi ilmi, että ei sen huivin tarvitse musta olla, eikä sitä tarvitse sitoa "mummomaisesti" leuan alle, vaan saa käyttää luovuutta. Kokonaisuus ratkaisee. Tämähän avasi ihan uusia ovia! Työkaverini toi kotoaan kasan pitkiä ja värikkäitä huiveja, joista lopulta valitsin kirkkaan sinivioletin. Enkä kietonut huivia leuan alle, vaan hupuksi pään ympärille ja huivin päät heitin kevyesti olan yli. Ja olo ei ollut yhtään epämukava. Itse asiassa tunsin oloni kauniiksi, ja sain ehkä hieman kiinni musliminaisten pukeutumisesta. Kuopion museossa oli tähän(kin) liittyen tammikuussa mielenkiintoinen näyttely huiveista.

Ja mites sinne Mokoman keikalle sitten asustauduttiin? Toinen sai mustan paitansa, ja minä yhdistin mustan tulppaanihameen punasävyiseen paitaan. Ja laitoin ehkä hieman paksummin eyelineria, ihan vaan tilanteen kunniaksi. ;)

Tällaisella mieliala-asustuksella tänään töissä.

Millaisia ajatuksia teillä on pukeutumiskoodeista tai -odotuksista?

Ihanat pokat

Milavidan vaihtuvana näyttelynä oli Ihanat pokat. Vähän (tai aika paljonkin) harmittaa, etten ehtinyt näkemään edellistä näyttelyä Salvatore Ferragamon kengistä. Mutta noh, aina ei ehdi kaikkialle. Milavidassa pääasia oli nähdä itse rakennus ja perusnäyttely, joten en etukäteen miettinyt Ihanat pokat -näyttelyä.

Mannerheimin lasit. Päämajamuseo, Mikkeli.

SA-kuva.

Näyttely alkaa silmälasien keksimisestä ja tulee tämän päivän silmälasimuotiin. Niin, lasit eivät ole enää pelkkä näön parantamisen väline, vaan yksi muodin laji. Samalla tavalla kuin esimerkiksi huivit, myös silmälasien pokat kertovat kulttuurista ja muodin muutoksista. Näyttelyssä on esillä mitä mielikuvituksellisempia silmälaseja, korumaisia lornjetteja, ohuen ohuita metallisankoja, koristeellisia kissamaisia laseja ja näyttäviä muovikehyksiä. Ihanat pokat nostaa esille myös tunnettuja silmälasipersoonia. Kuka teille tulee ensimmäisenä mieleen silmälaseista? Kyllä, ainakin Kekkonen ja Mikko Alatalo. Muun muassa heidänkin rillinsä ovat päässeet näyttelyyn.

Kuva: Juhani Riekkola, Vapriikin kuva-arkisto. Lasit: Suomen Kansallismuseo.

Silmälasien todellinen keksijä on jäänyt tuntemattomaksi, vaikka yhtenä keksijänä on pidetty italialaista Salvino D'Armatea, 1284. Ensimmäisiä silmälaseja käytettiin kaukonäköisyyden korjaamiseen. Likinäköisyyden korjaavia silmälaseja alettiin valmistaa vasta 1500-luvulla. Varhaisissa silmälaseissa ei ollut sankoja.

17. Kaulakorulornjetti, 1950-1960-luku. 21. Rintakorulornjetti, 1930-luku. 23. Pukukorulornjetti, 1960-luku, Yhdysvallat, strassikoristeista selluloosa-asetaattia, kissansilmämalli.

Silmälasit oliva pitkään poissa muodista, sillä ne yhdistettiin vanhuuteen. Varakkaat ihmiset näyttivät mieluummin sangattomia, kädessä pidettäviä lornjetteja tai monokkeleja. Jos silmälaseja käytettiin, ne olivat mahdollisimman pieniä ja huomaamattomia. 

Silmälast ja kotelo, 1800-luvun puoliväli. Ranskalaisvalmisteiset kehykset, 14-karaatin kultaa, x-silta. Aisojen päät taivutettu silmukoiksi. Kotelo puuta, paperi- ja helmikirjailukoristelu.

Kippurat, korvan taakse kiertyvät jousaisat, ns. ratsastusaisat, olivat 1800-luvun alun loistokeksintö. Ne oli alun perin tarkoitettu vauhdikkaaseen menoon, kuten ratsastukseen, mutta vakiintuivat lopulta yleiseksi aisatyypiksi.

Kissansilmäkehykset olivat pitkään suosiossa ja sama muoti näkyy miellyttävän jälleen. Muoti alkoi Yhdysvalloissa ja Euroopassa 1940-luvulla, mutta rantautui Suomeen myöhemmin. Trendi kesti 1960-luvun alkupuolelle saakka. 1950-luvun muovikehyksissä ei enää jäljitelty luonnonmateriaaleja, kuten luuta ja puuta,  vaan muovi sai näyttää muovilta.

7. Silmälasikehykset, 1970-luvun alku, Wood Look, Ranska. Kehykset ja aisat puuta. 5. Silmälasikehykset, 1965, Fioc, Italia. Puujäljitelmää, selluloosa-asetaattia.

23. Silmälasit, 1970-luvun alkupuoli, Menrad, Saksa, selluloosa-asetaatti. 26. Silmälasikehykset, 1970-luku, Marwitz, Saksa, liukuvärätty spx-muovi. 27. Silmälasit, 1974, Cobra, Itävalta, liukuvärjätty epoksihartsi.

1960-1970-lukujen vaihteessa silmälasien linssiaukot suurenivat. Käyttöön tuli kaksi perusmuotoa: soikio ja suorakaide. Tummat värit jäivät muodista ja tilalle tulivat läpikuultavuus sekä vaaleat värisävyt. Uusi muovi, kevyt ja kestävä optyl, tuli käyttöön 1968, joka mahdollisti valumenetelmällä valmistettavat kehykset. Sisälle ei tarvinnut enää metallista tukirunkoa. 1970-luvun alussa silmälasien peinteiset geometriset muodot ja hillityt värit hylättiin. Anatominen istuvuuskaan ei ollut enää määrittävä tekijä. Ideoita etsittiin uusista lähteistä, eri kulttuuripiireistä ja avaruudesta.

16. Ray Ban Wings. 17. Ray Ban Shooter, malli on laseerattu 1938. Keltaiset linssit ja korkealle viety silta ovat metsästäjien tarpeisiin suunniteltuja ominaisuuksia.

Sävytetyt linssit olivat 1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun hitti. Pitkän tummasävyisen ja raskastyylisen kauden jälkeen muovikehyksiin tuli 1980-luvulla vaaleita helmiäissävyjä ja läpikuultavia materiaaleja. 1970-luvulla designerit tulivat mukaan silmälasimuotoiluun ja silmälasimarkkinat vilkastuivat. 1980-luvulla myös suomalainen kehysvalmistus nosti päätään.

16. Silmälasit, 1970-1980-luvun taite, kosmeettiset sävyvärjätyt linssit.15. Silmälasit, 1980-liku, Polaris, Ruotsi, eloksoitu metalli. 21. Silmälasikehykset, 1980-luvun alkupuoli, Menrad, Saksa, selluloosa-asetaatti.

Dora Demmelin Futura-mallisto.

Dora Demmelin suunnittelema Futura-mallisto vuodelta 1974 ei ollut takoitettu arkiseen käyttöön vaan tekemään Silhouette-brändistä tunnettu. Malli löi läpi paremmin kuin oli kuviteltukaan ja se näkyi optikkoliikkeen ikkunoiden lisäksi muotilehdissä ja elokuvissa. Futura-malliston täyttäessä  40 vuotta 2014, siitä lanseerattiin 2010-luvulle päivitety versio.

Jussi 69:n aurinkolasit.

Tamperelainen Matti Hännisen vuonna 2012 perustama Kraa Kraa Eyewear valmistaa puukehyksiä mittatilaustyönä. Silmälasikehykset, malli Niilo, kotimaista koivua.

Vaikka piilolinssien ja laserleikkausten määrä on yleistynyt, toistaiseksi ei näytä todennäköiseltä, että silmälasit jäisivät historiaan. Silmälasien käyttäjiä on enemmän kuin koskaan, noin puolet kaikista yli 15-vuotiaista suomalaista. Silmälaseja myydään Suomessa yli miljoona paria vuodessa. Silmälasit ovat osa muotia ja asustusta enemmän kuin koskaan aiemmin, sillä  yhä usemmalla on käytössään useampi kehyspari erilaisia käyttötilanteita ja asuja varten.

Näyttelyn ehdottomasti hauskin osuus oli päästä itse sovittamaan peilin ääreen erilaisia laseja! Olen käyttänyt silmälaseja vuodesta 2003 lähtien, ja olen ehdottomasti enemmän silmälasi- kuin piilolinssityttöjä.

Lähde: Museo Milavida / Ihanat pokat -näyttelytekstit.

Ihanat pokat -näyttely on esillä Museo Milavidassa 21.5.2017 saakka.

Virkaten

Sen suuritöisen tilkkupeiton jälkeen en ole tainnut tehdä käsitöitä lainkaan. Kunnes Pinterestissä törmäsin mm. tähän kuvaan:

Kuva: Pinterest.

Rusettipanta! Miten en ollut tuota aiemmin ajatellut! Talvella rusettihuivit ovat liian ohuita lämmittääkseen korvia, joten tällainen neulottu/virkattu versio on toimivampi. Ostin Novitan Heijastus-lankaa, jossa on kätevän paksuuden (nopeasti valmista) lisäksi vielä sekin hyvä puoli, että langan joukossa on ohutta heijastinlankaa. Näin toivon näkyväni paremmin pimeässä myös bussipysäkillä seisoessa.

Inspiraatiokuvasta poiketen ei tullut rusettia, mutta tuli kukkanen. Tämä oli liian jäykkää rusetiksi, joten pitänee tehdä jossain vaiheessa neuloen toinen panta.

Onko siellä iskenyt käsityöinto syksyn myötä?

Kirpparikassista

...löytyi tällä kertaa tällaisia.

Ikonikatalogi 0.50 euroa, korvikset 2.50 euroa.

Takki 7 euroa.

Kun aiemmassa kirpparipostauksessa esittelin yllä olevan mustan kevättakin, kerroin vierastavani pukeutumisessa mustaa. Tuolla kirkkaalla huivilla kokonaisuus on tuntunut ihan hyvältä ja tykkään edelleen takin mallista. Väriyhdistelmä on myös tuottanut kivoja kommentteja tutuilta. Ehdin jo kaveripiirissä kovaan ääneen haukkua entisen beigen värisen kevättakkini, jonka myötä iho tuntui näyttävän aneemiselta. Olin sitä mieltä, että musta takki toi kaikesta synkkyydestään huolimatta pukeutumiseen enemmän ryhtiä kuin ruskeaan taittava beige. Mutta kuinkas sitten kävikään.... Mustan takin löytymisestä ei tainnut mennä kuin viikko tai kaksi, kun toisen kaupungin kirpparilla tuli vastaan tismalleen samanlainen takki, mutta vaaleana beigenä....

Takki 8 euroa, huivi 2.50 euroa.

Ja olihan se ostettava mukaan. Entiseen verrattuna tämä on puhtaamman ja vaaleamman värinen kuin se edellinen ruskeaan taittava, joten jouduin pyörtämään puheeni beigestä takista. Tämä tuntuu päällä enemmän omalta kuin tuo musta, vaikka olen edelleen sitä mieltä, että mustassa on tiettyä ryhtiä. Noh, mutta onpahan nyt kevättakkeja mistä valita. Ja tuo huivissa oleva vanha roosa miellyttää värinä paljon.

Kakkuvuoka 6 euroa.

En ole kovin suuri kuivakakkujen ystävä, mutta taateli- ja banaanikakku maistuvat, kunhan ne ovat tarpeeksi kosteita. Tämän pöllövuoan nähdessäni ajattelin, että voisihan sitä opetella itsekin tekemään kyseisiä kakkuja, kun siihen on nyt inspiroiva ja nätti vuoka.

Viisi Arabian matalaa ruokalautasta, 2 euroa kappale.

Sinivalkoiset astiat vetoavat edelleen kovasti, mutta tuskin olisin ostanut näitä mukaani ellei hinta olisi ollut niin edullinen. Aamu-astioita kun oli jo ennestään kattava määrä. Ehkä ajattelin kuitenkin olevani hieman suojeleva noita Aamuja kohtaan, kun päätin että nämä voisivat tulla arkisempaan käyttöön. Ei sureta niin paljon jos näille sattuisi jotain.

En tunnistanut reunakuviota entuudestaan, enkä ole löytänyt siitä vieläkään lisätietoja aktiivisesta etsinnästä huolimatta. Kuviota ei ollut Keräilijän aarteet - Arabian astiastoja opuksessa, ei Astiataivaan sivuilla eikä Designmuseon Arabia-kokoelmissa. Muistelen kyllä joskus aiemmin jossain blogissa kuvion bonganneeni (tai ainakin hyvin samanlaisen), mutta en muista enää että kenen. Leiman mukaan lautaset sijoittuvat vuosiin 1971-1975. Joten, mikäli osaat kertoa kuviosta enemmän, ottaisin tiedon onnellisena vastaan. :)