perjantai 20. syyskuuta 2019

Kaksi matkaa

Kuva: E. Ukkonen.
Joensuun taidemuseossa on esillä Nanna Suden ja Canal Cheong Jagerroosin yhteisnäyttely Blue and Red - Kaksi matkaa. Näyttelyn lähtökohtia  kuvaillaan näin: 
"Suomalainen ja kiinalainen kulttuuri kohtaavat Nanna Suden ja Canal Cheong Jagerroosin yhteisnäyttelyssä. Vuonna 2015 taiteilijat aloittivat Blue and Red -projektin, jonka tavoitteena oli syventää kulttuurienvälistä ymmärrystä. Kaksikko lähti yhteiselle matkalle Kiinan ja Suomen halki. Matka kuljetti heidät läpi kulttuurien, arvojen ja tunnetilojen, ja näitä kokemuksia he hyödynsivät taiteessaan."
Näyttely on ollut esillä ennen Joensuuta mm. Jyväskylän taidemuseossa. Joensuusta näyttely siirtyy Korundiin, Rovaniemen taidemuseoon. Kiinassa Blue and Red -näyttely ehti vierailla mm. Xianin taidemuseossa. 

Nanna Susi on ihastuttanut impressionistisella väripaletillaan ja ekspressiivisellä sivellintyöskentelyllään minua jo useampia vuosia. Canal Cheong Jagerroosin taiteesta en tiennyt etukäteen mitään. Ajatus kulttuurienvälisestä yhteistyöstä on hieno. Taiteilijat saavat tutustua toistensa kulttuureihin ja kenties ammentaa sitä kautta töihinsä jotain uutta. Näyttelyssä on esillä myös kaksi videota: taiteilijoiden yhteismatkasta Kiinassa ja Suomessa.
Nanna Susi: Hurmos, 2019, öljy kankaalle.
Suden teoksiin on helppo heittäytyä. Kaikissa maalauksissa on jokin esittävä elementti, joka vetää katsetta puoleensa. Suurin osa kankaasta on kuitenkin pyhitetty ekspressiiviselle väri-ilottelulle. Hurmos oli minulle italialainen maisema. Etualalla ohuena, mutta vahvana kasvava puu, ja taustalla vilisevä kaupunkimaisema. 
Nanna Susi: yksityiskohta teoksesta Hurmos.
Esittävyydestä huolimatta katseeni hakeutuu Suden teoksissa aina yksityiskohtiin. Väreihin, jotka on levitetty kankaalle paikoin erittäin paksusti, paikoin miltei laveeraten. Värit tekevät maalauksista minulle vetovoimaisia jopa siinä määrin, että huomaan sykkeeni kohoavan ja vatsanpohjassa kipristelevän. Miten joku osaa sekoittaa kaikki sateenkaaren värit ja saada lopputuloksesta puhuttelevan? Värit herättävät tunteita ja olotiloja, joita on vaikea pukea sanoiksi. Tämän vuoksi minulle on tärkeää, että teokset eivät ole liian esittäviä. Tunne on esittävyyttä voimakkaampi, tärkeämpi.
Nanna Susi: yksityiskohta teoksesta Hurmos.
Nanna Susi: Pumpulikukkia, 2019, öljy kankaalle.
Silloin tällöin olen kokenut Suden maalaukset liian makeiksi. Kuopiossa (2016) keijukaiset ylittivät makeuden rajan, vaikka näyttelyssä oli esillä myös rouheampia töitä. Joensuun taidemuseossa oli esillä muutama naiskuva pitkissä mekoissaan, mutta värimaailmalla oli onnistuttu luomaan sopivasti kutkuttava ristiriita.
Nanna Susi: yksityiskohta teoksesta Pumpulikukkia.
Nanna Suden teoksissa on usein käytetty runollisia, jopa romanttisia nimiä. Nämä tarinallistavat teoksia tiettyyn suuntaan. Pidän siitä, että Susi on aina puhunut avoimesti taiteestaan, teemoistaan ja tekemisestään. Verhoamatta niitä mihinkään taidekuplaan. Tätä olen itsekin kirjoituksillani toivonut: saada ja tehdä taiteesta helpommin lähestyttävää muuttamatta siitä kuitenkaan mitään.
Nanna Susi: yksityiskohta teoksesta Pumpulikukkia.
Pumpulikukkia teos oli näyttelyn toinen suosikkini Hurmoksen lisäksi. Vihertävänsiniseen usvaan on kadonnut pöytä, jonka päällä on pulleamahainen ruukku. Työssä voi aistia tuulen, joka puhaltaa pumpulikukat viimeisistä varsistaan lentoon. Pääasia ei ole pöytä tai ruukku, vaikka katse hakeutuu etenkin vahvaviivaiseen ruukkuun. Se seisoo tukevasti paikallaan, kun tuulen virrassa leijuvat pumpulipallot leijuvat eteenpäin.
Nanna Susi: yksityiskohta teoksesta Pumpulikukkia.
Liike ja tunnelma syntyvät nimenomaan okrankeltaisista pumpulipalloista. Ilman niitä maalaus olisi vain toteamus pöydällä olevasta ruukusta. Nyt maalaus on myös kuvaus ajasta, hetkestä ja sen kulumisesta. Sen ohikiitävyydestä. Kun pumpulipallot leijailevat maahan, hetki on ohi. 
Nanna Susi: From Eternity to Here (vasemmalla), 2017 ja Ribbons (oikealla), 2017. Molemmat: akryyli, hiili, sekatekniikka silkille ja kankaalle.
Kulttuurienvälisestä vuorovaikutuksesta ja uudenlaisesta Nanna Sudesta kertoi silkille ja kankaille toteutettu teossarja. Ote oli edelleen tuttua Nanna Sutta, mutta materiaali toi lopputulokseen kerroksellisuutta ja yllätyksellisyyttä. Silkkihuivien kuviot ja läpikuultavuuden. Nämä teokset kertoivat parhaiten näyttelyn teemasta: kaksi matkaa.
Nanna Susi: yksityiskohta teoksesta From Eternity to Here.
Canal Cheong Jagerroos: Määrittelemätön ekskluusio I, 2019, sekatekniikka kankaalle

Canal Cheong Jagerroosin töissä tunnelma oli Nanna Suden teoksia aggressiivisempi ja kantaaottavampi. Kertoneeko se jotain Suomen ja Kiinan taidemaailmojen ja kulttuurien eroista? Tunnelmaa vahvistivat voimakkaat värien kontrastit, kollaasimaisuus ja teosnimet. Taiteilijalla tuntui olevan vahvasti sanottavaa. Teosnimet kuten Määrittelemätön ekskluusio ja Lineaarinen toivo antoivat vihjeitä töiden sisällöstä, mutta tulkinta jäi arvailujen varaan. Länsimaisen taidehistorian omaksuneena on äärimmäisen vaarallista mennä tulkitsemaan kiinalaista nykytaidetta. Merkeistä en ymmärtänyt mitään, vaikka tekstit olisivat varmasti avanneet portin toiseen tarinalliseen tasoon. 

Näin ollen jouduin olemaan pelkästään teosnimien varassa. Ekskluusiolla tarkoitetaan ulosjoutumista tai syrjäytymistä yhteisöstä, tuotannosta, vallasta tai yhteiskunnan täysivaltaisesta jäsenyydestä. Koin tämän suorana kannanottona. Kiinassa on harjotettu voimakasta sensuuria esimerkiksi mielipiteiden ja taiteen saralla. Kun syrjäytymisestä tehdään määrittelemätöntä, se tarkoittaa mielestäni samaa kuin epämääräinen, rajaamaton ja vapaa. Voiko, tai pikemminkin saako, syrjäytyminen ja syrjäyttäminen olla rajaamatonta ja vapaata?
Canal Cheong Jagerroos: Luontainen todennäköisyys I, 2019, sekatekniikka kankaalle.
Canal Cheong Jagerroosin teoksia oli hankala tulkita, ja vaikka yleistunnelma oli painostava, löytyi joukosta valoakin. Tai näin tämä länsimaalainen taidehistoritoitsija olettaa. Luontainen todennäköisyys piti sisällään okranvärisen sian ja sydämen. Sydämen tulkitsin yleismaailmallisesti positiivisuuden ja rakkauden symboliksi, mutta sian symbolisia merkityksiä jouduin tarkistamaan.
Canal Cheong Jagerroos: yksityiskohta teoksesta Luontainen todennäköisyys I.
Kiinalainen uusivuosi-sivustolla kerrotaan näin:
"Kiinassa sika on olennainen osa kulttuuria, tietenkin horoskoopin kannalta, mutta myös muilla osa-alueilla. Tästä kertoo esimerkiksi ”kotia” tarkoittava merkki 家 jia, jonka ylempi osa tarkoittaa kattoa ja alempi sikaa. Merkki symboloi, ettei koti varsinkaan maatiloilla ollut oikea koti ilman kasvatettavia sikoja. (---) Sika katon alla tuottaa siis onnea ja turvaa.

(---) Sian vuosi on perinteisen kiinalaisen käsityksen mukaan hyväntahdon vuosi. Sen uskotaan suosivan taloudellista, sosiaalista ja intellektuaalista kukoistusta. Sian vuosi liitetään myös ’hyvän elämän’ käsitteeseen: elämän uskotaan olevan runsaskätinen. Ilmapiirissä väreilee hyvinvointia, tyytyväisyyttä, nautiskelevaa otetta asioihin ja ilmiöihin. Myös suvaitsevaisuus kuuluu Sian vuoden tunnuspiirteisiin: avarakatseisuus ja toleranssi kaikkea erilaista kohtaan."

Luontainen todennäköisyys on siis kaikesta huolimatta hyvä elämä, onnellisuus?
Canal Cheong Jagerroos: yksityiskohta teoksesta Luontainen todennäköisyys I.
Canal Cheong Jagerroos: yksityiskohta teoksesta Luontainen todennäköisyys I.
Canal Cheong Jagerroos: yksityiskohta teoksesta Luontainen todennäköisyys I.
Nanna Suden ja Canal Cheong Jagerroosin yhteisnäyttely oli tervetullut kulttuurienvälinen kohtaaminen, mutta huomasin kaipaavani lisätietoa etenkin Jagerroosin taiteesta ja sen lähtökohdista. Joensuun taidemuseossa Suden ja Jagerroosin teokset oli jaettu omiin huoneisiinsa (Jagerroosin töitä on sijoitettuna myös museon kolmanteen kerrokseen). Ilahduin Nanna Suden silkkikankaille ja huiveille maalatuista teoksista, joissa oli viittaus kiinalaiseen kulttuuriin. Olisin kaivannut esimerkiksi tähän saliin kommentiksi Jagerroosin töitä. Ymmärrän, että taiteilijoiden teoksissa tunnelmat ovat miltei päinvastaisia, mutta he ovat käyneet matkaa yhdessä. Mielestäni molempien voimakas ilmaisu olisi kestänyt ripustuksellisesti yhden yhteisen tilan. Tästä huolimatta näyttelykokemus oli onnistunut ja mielenkiintoinen.

Blue and Red - Kaksi matkaa: Nanna Susi & Canal Cheong Jagerroos
on sillä Joensuun taidemuseo Onnissa 27.10.2019 saakka.

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Olohuone ennen ja jälkeen

Nurkassa näkyy vielä seinien väri ennen maalausta.
Olen päästänyt teidät kurkistamaan aiemmin keittiön ja eteisen muutoksiin. Tällä kertaa näette hieman olohuoneessa tapahtunutta muutosta. Kuten keittiössäkin, täälläkin oli käytetty seinissä suttuista maalaustekniikkaa. Väri ei ollut niin päällekäyvä kuin se keittiön migreenivihreä, mutta maalausjälki teki seinistä likaisen näköiset. Seinät maalattiin siis ensimmäiseksi valkoisiksi, jonka jälkeen alkoi vasta suunnitelmat seinien tulevasta sävystä.
Muistutettakoon vielä, että ennen varsinaista muuttoa teetetty lattioiden hionta ja valkolakkaus raikasti huoneiden ilmettä melkoisesti. Harvat ehtivät nähdä tätä tummunutta mäntylattiaa, mutta tämä oli ehdottomasti paras rahan sijoitus. Lopputulos ilahduttaa joka päivä. Ilman hiontaa ruskea lattia olisi vienyt huomiota tapetilta.
Alun perin eteisen Vildtuta-tapetti oli suunnitteilla olohuoneeseen ja tämä art nouveau/jugend-henkinen tapetti oli menossa eteiseen. Tapetit vaihtuivat kuitenkin päinvastoin ja lopputulos on mielestäni erittäin onnistunut. Tähän Boråstapeterin Siri-tapettiin sattui sointumaan myös erinomaisesti Häklin vihreä liinavaatekaappi ja mummolasta peritty räsymatto. 
En halunnut jättää muita seiniä täysin valkoisiksi ja jonkin aikaa meni arpoessa, että millä sävyllä muut seinät maalattaisiin. Vihreä, beige, vanha roosa? Vihreä oli pitkään vahvoilla, mutta päädyin lopulta kuitenkin neutraaliin beigeen, sillä seinille on tulossa vielä paljon tauluja enkä halunnut huoneesta liian ahtaan näköistä. Lopulta seiniin valikoitui Teknoksen sävykartasta T1669. Kermanvärinen sävy on lämmin ja luonteikkaampi kuin pelkkä valkoinen.
Kaapin päällä Timo Kokon veistos.
Vasemmalla T1669, oikealla valkoinen. Sävyero valkoiseen ei ole kovin voimakas, mutta tuo lämpöä.

Nurkassa ollut keinonahkainen nojatuoli siirtyi yläkertaan, ja tilalle vaihtui mummolasta peritty Parolan Rottingin Lumikenkä. Näitä on kaksi ja ne ovat toimittaneet vuosikymmenten aikana virkaansa olohuoneessa, parvekkeella ja eteisessä. Tilasin Parolan Rottingilta pehmusteet ja istumismukavuus parani, kun ei tarvitse enää kaikenmaailman vilttejä ja tyynyjä. En ole varsinaisesti koskaan ollut rottinkikalusteiden suurin ystävä, mutta tämä Lumikenkä on aina miellyttänyt muotoilullaan silmääni. Te, ketkä olette näissä joskus istuneet tiedätte, että ne ovat äärimmäisen mukavia istua.  
Nyt kun kodin käytetyimmät huoneet alkavat olla sellaiset kuin kodilta toivon, alkaa talo tuntua jo oikeasti kodilta.