lauantai 27. elokuuta 2022

Kirjastohuoneen muutos

Toukokuussa kerroin nukkekotiharrastuksen aloittamisesta. Projekti etenee omalla painollaan, silloin kun inspiraatio iskee. Tähän tarvitaan tarpeeksi joutilaisuutta. Aloitin itselleni kivoimmasta kohteesta: ylimmän kerroksen huoneen muuttamisesta kirjastohuoneeksi.

Seinällä oli ennestään vähän liian romanttinen ruusutapetti, jonka revin irti. Tilalle laitoin niin ikään kuviotapetin, jossa on enemmän väriä ja tasaisempi kuviopinta. Tapetti on kuosiltaan sellainen, jonka voisin siirtää oikeankin kodin seinälle.

Lattialle asensin tumman tammilankkulattian ja ensimmäisiä huonekalujakin on jo hankittu. Kokonaisuus ei ole vielä valmis, mutta näette tästä vähän tunnelmaa, jota tavoittelen. Haluan toteuttaa nukketalossa sisustusta, joka miellyttäisi minua muutenkin, mutta jota en osaa kuitenkaan kuvitella omaan kotiin.
Talo on tarkoitus "remontoida" lattiasta kattoon sisä- ja ulkopuolelta siten, että lopputulos näyttäisi mahdollisimman aidolta kodilta pienoiskoossa.

perjantai 26. elokuuta 2022

Kesäloma tiivistettynä

Wanhan Haapaniemen ravintolapäivä ja kirpputori.

Ensimmäinen työviikko on takana. Kesäloma oli hyvä ja palauttava, sillä maanantaina ei (yllättävää kyllä), väsyttänyt nousta töihin. Törmäsin toissaviikolla työkaveriin, joka kysyi lomatunnelmia ja sanoin, että on mukava palata töihin. Tai no, töitä olisin voinut vielä hetkeksi siirtää, mutta työkavereita alkoi olla jo ikävä. Maanantaina iltapäivällä alkoi kuitenkin tuntua, että "mikä kesäloma?", mutta tämä oli oma valinta. Tiesin, että asioita pyörii eteenpäin heti elokuun alkupuolelta alkaen, joten lomalta kyytiin hyppääminen vaati jälleen pään pitämistä kylmänä ja asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen.

Jotta se kesälomatunnelma ei katoaisi niin pian, haluan säilöä tänne tärkeitä hetkiä. Raaseporin matkailun lisäksi kesä täyttyi ystävistä ja kotona oleilusta. Sää oli erinomainen, lämmin (helteinenkin), mutta sopivasti myös pilvisiä päiviä maalauspuuhaan.

Lautasella näkyi paljon grillistä ja maasta saatua kotimaista. Sisälle kannoin perennapenkistä kukkia. Selän kanssa oli aiempaa enemmän ongelmia jo ennen lomaa, jotka eskaloituivat lopulta siihen, että suorassa seisominenkin sattui. Kuntoutus jatkuu edelleen, mutta en malttanut olla kitkemättä rikkaruohoja. Se ei tehnyt selälle hyvää, mutta mieli piristyi, kun pihan reunat siistiytyivät. Nyt on puitakin sähkölämmitystä hillitsemään. Edellisvuotisiakin olisi ollut kenties riittävästi, mutta tämä on varmistuksen varmistus tulevan (ja tulevien) talven varalle. Sitä ei koskaan muista, että on se klapien siirtelykin melko fyysistä hommaa etenkin, kun tuntuu, että joka vuosi (kolme edellistä elokuuta) homma sattuu hellepäiville. Seuraavana aamuna tuntui kropassa.

Lukuharrastus jäi valitettavasti vähän ohueksi, mutta ehdin lukea sen tärkeimmän teoksen listallani: Joel Haahtelan Jaakobin portaat. Ihan ok, mutta ei vetäissyt mukaansa samalla tavalla kuin kaksi aiempaa sarjan teosta. Sen sijaan olen selannut anoppilasta tulleita vanhoja sisustus- ja puutarhalehtiä. Edelleen ihan ajankohtaisia juttuja ja ihanan rentoa tekemistä. Voi vain nauttia kauniista kuvista. Ja laittaa sitten lehdet kiertoon tai kierrätykseen.
Parasta mielen puhdistusta oli myös se, että kellarista saatiin kirpparille ja kaatopaikalle kaikki ylimääräinen roina, jota tässä lyhyehkön asumisen aikana on kertynyt yllättävän paljon. Nyt kun asioille sai omat paikkansa, kellarista löytää paremmin mitä tarvitsee. Mutta myönnän, siellä on edelleen tavaraa jota minun pitäisi käydä läpi. Siskoni pyöritteli silmiään, kun raahasin lapsuuskodista laatikollisen vanhoja postikortteja. Jotka pelastin aikoinaan mummolasta. Kuka ihme maailmassa säilöö postikortteja, jotka eivät ole edes tulleet itselle?! (Tiedän, että moni muukin pitää tilannetta varmasti ihan älyttömänä...) Mutta minulla on tästä aivan selkeä visio. Pelastin mummolasta nimittäin myös vanhoja valokuvia, ja postikorttien joukossa on nimiä ja kuvia (kiitoskortteja häistä, rippijuhlista, valmistumisista). Minun on siis tarkoitus jossain vaiheessa käydä postikorttilaatikko läpi siten, että hävitän turhat kortit, mutta kerään kortit, joista saan sukututkimuksellisesti tärkeää aineistoa. Tämä on se museotäti minussa, joka ei lepää siviilissäkään. Siskoni näytti vähän ymmärtäväisemmältä, kun selitin tilanteen, mutta piti säilömistäni ehkä silti vähän älyttömänä.
Ruud van Empel: World #23, 2006. / Kuopion museon luonnontieteellisten kokoelmien uudistettu näyttely.
Kesälomat ovat mielestäni juuri tällaisia juttuja varten. Että saa tehdä jotain, mihin arjessa ei ole aikaa tai kiinnostusta. Ehkä korttien perkaaminen on ensi kesän listalla. Tämän kesän listalla oli myös käydä tutustumassa uudistettuun Kuopion museoon. Samalla kierroksella ehdin käydä katsomassa VB-valokuvakeskuksessa hollantilaisen Ruud van Empelin näyttelyn Illusions of Reality (esillä 2.10.2022 saakka).
Ihanimmat muistot syntyivät yökyläilijöistä, joiden kanssa sai viettää aikaa ihan vain olemalla ja laittamalla yhdessä ruokaa. (Tosin sain esimerkiksi myös ikkunanpesuapua.) Elokuun hiostava ilta vei iltauinnille ja viinilasien äärelle. Pimentyvässä illassa istuttiin terassilla kynttilänvalossa ja katseltiin ukkosta. Juteltiin niin, että aika katosi ja nukkumaan malttoi siirtyä vasta lähemmäs aamukolmea. Keskustelut ovat elämän suola, jos minulta kysytään. Aamulla pöydältä löytyy illan jälkeinen sotku, mikä ei haittaa, kun mieli on vain täynnä hyvää oloa.

Loppulomasta oli suunnitelma palautella unirytmiä lähemmäs arkea, mutta en malttanut, kun päädyin juhlimaan loman lopettajaisia Aavikon keikalle. Kiinnitin ensimmäistä kertaa huomiota, että tunnelma oli sellainen kuin joskus ennen. Silloin ennen, kun ystävien kanssa tanssittiin huoletta väkijoukossa miettimättä, että kuka ympärillä olevista tartuttaa minuun viruksen. Tällaisia keikkakokemuksia on tarkoitus hakea syksyn mittaan enemmänkin, sillä kalenteri on täyttynyt jo aika monesta varauksesta.
Joten kyllä, kesäloma teki tehtävänsä. Sopivasti tekemistä ja joutenoloa, mikä lataa akkuja. Oli kiva lomailla, mutta oli kiva palata töihinkin. Arkitöiden sivussa olen lupautunut pitämään myös luentojuttuja, mitä odotan innolla. Nämä puhujakeikat liittyvät jälleen sairaalataiteeseen, taidehistorioitsijan ammattiin ja urapolun rakentamiseen. Olen kiitollinen, että minua kysytään näihin tilaisuuksiin, sillä jos joku saa kauttani kipinän ja rohkaisua, olen saanut välitettyä sitä samaa kipinää eteenpäin, jotka muut ovat minuun istuttaneet. Saan laittaa hyvän kiertämään.   
Hyvää loppukesää ja alkavaa syksyä!

sunnuntai 21. elokuuta 2022

Mustion linna

Fiskarsin lisäksi Raaseporin toinen päänähtävyys oli Mustion linna. Mustioon perustettiin rautaruukki jo vuonna 1561. Rautatehdas lopetti toimintansa 1901. Taidehistorioitsijalle Mustion linna (kartano) päärakennuksineen ja ympäröivine puutarhoineen on kokonaistaideteos. Kartanon rakennukset ovat valmistuneet vuosina 1783-1792.

Nykyisen päärakennuksen rakennutti ruukinpatruuna Magnus Linder II (1751-1801) ja se on Suomen suurin ei-kirkollinen puurakennus. Arkkitehtuuriltaan kartano edustaa rokokoon ja uusklassismin siirtymäkautta. Sisustus on puolestaan kokonaan kustavilaistyylinen.
Hjalmar Linder. Kuva: Wikipedia.
Mustion linnan kukoistuskausi ajoittuu Hjalmar Linderin (1862-1921) aikaan 1900-luvun alkuun. Hjalmar oli menestynyt liikemies, seurapiireissä viihtyvä kosmopoliitti ja taidemesenaatti. Hän hankki Suomeen yhden ensimmäisistä autoista, Mercedes Simplexin, jota oli kuuleman mukaan tavoitellut myös Belgian kuningas, mutta Linder tarjosi enemmän ja toi auton Mustioon. 1910-luvulla hänellä oli jo useita autoja mm. Rolls-Royce Silver Ghost.
Antiikin raunioita kuvaavat maisematapetit 1700-luvulta on maalattu kankaalle.
Työnantajana Hjalmar oli edistyksellinen, sillä hän otti käyttöön kahdeksantuntisen työpäivän ja maksoi palkkaa myös sairauslomien ajalta jo ennen kuin laki sitä vaati. Työntekijöiden välittämisestä kertoi myös se, että Linder perusti eläkerahaston pitkäaikaisille työntekijöilleen ja heidän perheilleen.
Vihreässä salongissa on Rörstrandin kaakeliuuni.
Valitettavasti työntekijöiden aseman puolustaminen ajoi hänet lopulta vaikeuksiin. Hjalmar Linder kritisoi avoimesti Suomen sisällissodan vankileirien ala-arvoisia oloja, minkä vuoksi hän joutui lähtemään maanpakoon 1918. Hän oli kirjoittanut Hufvudstadsbladetiin artikkelin 25.5.1918 otsikolla Jo riittää verilöyly! (Nog med blodbad!). Kirjelmässä sanottiin muun muassa:

"Hirmuteot jatkuvat maassamme, Ylipäällikön nimenomaisesta kiellosta huolimatta valkoiset ovat jatkaneet punaisten täysin mielivaltaiselta tuntuvaa murhaamista. Uhrit on usein valittu sattumanvaraisesti, ja heidät on teloitettu paikoissa, jotka eivät mitenkään liity sodanaikaisiin väkivaltaisuuksiin. Punaista hulluutta on maassamme totisesti seurannut valkoinen terrori."

Linder myös pyysi maan sivistyneistöä näkemään pidemmälle tulevaisuuteen ja estämään sukupolvien mittaisen vihan syntymisen. Kirjoituksen jälkeen Linder leimattiin maanpetturiksi ja hän sai useita tappouhkauksia. Hän joutui myymään omaisuutensa Suomessa ja muuttamaan maanpakoon Ruotsiin. Ruotsissa hän joutui vaikeuksiin, kun häneltä alettiin ulosmitata maksamattomia veroja.
Vuonna 1919 Linder lahjoitti varat taidehistorian professuurin(!) perustamista varten Helsingin yliopistolle ja seuraavana vuonna suuren taidekokoelmansa Nationalmuseetille Tukholmassa ja Suomen taideyhdistykselle Ateneumin taidemuseoon. Lahjoitus sisälsi muun muassa Suomen ainoan Rembrandtin maalauksen ”Lukeva munkki” (nykyisin Sinebrychoffin taidemuseossa) sekä brittitaiteilijoiden Joshua Reynoldsin ja Henry Raeburnin muotokuvamaalaukset. Yllä olevasta vanhasta valokuvasta käy ilmi, että myös yksi Albert Edelfeltin rakastetuimmista teoksista, Kuningatar Blanka, on sijainnut aikoinaan Mustiossa (nykyisin Ateneumin taidemuseossa).
Louis Sparren maalaus Mustion kartanon edustalta Diana-patsaalle päin, 1910.
"Kuninkaan huone". Mustion linnassa on vieraillut kuningas Kustaa III sekä tsaarit Aleksanteri I ja Aleksanteri II. 
Viimeiset vuotensa Hjalmar Linder eli Ranskassa. Kartano myytiin 1941, kunnes Magnus Linder III (1929-2016) hankki lapsuuskotinsa Mustion linnan uudelleen Linder-suvun omistukseen 1985. Kartano oli ehtinyt rapistua pahoin vuosikymmenten aikana. Magnus sai hankittua joitain suvun irtaimistosta ja maalauksista takaisin, ja kartanoa alettiin kunnostaa museoksi yhteistyössä Museoviraston kanssa. Sisustus haluttiin pitää kustavilaistyylisenä. Iso osa irtaimistosta on hankittu jälkikäteen, eivätkä ne ole Mustion linnan alkuperäiskalustoa. Sisustuksella joka tapauksessa kunnioitetaan kartanon alkuperäistä historiaa.
Roiskemaalatut tapetit trofee-tyyppisine sommitelmineen kuvaavat erilaisia ammatteja ja liittyvät Mustion ruukin historiaan. Tapetit löydettiin restauroinnin yhteydessä suojapahvien takaa.
Juhlasalin oikeanpuoleinen ovi on silmää hämäävä trompe l'oiel-maalaus.
Keltaisessa salissa on edelleen toimiva, käsinmaalattu Mariebergin kaakeliuuni.
Nykyisin säätiöityä Mustion linnaa hoitaa Magnus Linder IV:n poika Filip Linder puolisonsa Christinen kanssa. Tuntuu hienolta, että Mustion linnan historia jatkuu edelleen ja siitä pidetään hyvää huolta. 
Constantin Linderin 1. puoliso, kreivitär Marie Linder (o.s. Musin-Puškin). Marie Linder oli Hjalmar Linderin äiti. Hän kirjoitti 1867 ensimmäisen Suomessa julkaistun feministisen romaanin "Aikamme nainen".  
Albert Edelfeltin pastellimaalaus vuodelta 1903 Constantin Linderin puolisona vuosina 1896-1899 olleesta Sophie Mannerheimista(?).
Victor Westerholmin maalaus Mustionjoelta 1917.
Alkuperäinen kartanon edustalla seissyt Diana-veistos on siirretty kartanon sisälle.
Victor Westerholmin maalaus Mustion linnasta 8.3.1917.
Alfred William Finchin maalaus Mustion linnasta vuodelta 1906.
Päärakennuksen ympärille levittäytyy kaunis englantilaistyyppinen maisemapuutarha. Isojen nurmialueiden, polkujen, patsaiden, huvimajojen, näkötornin ja veden päällä kulkevan lummepolun lisäksi itse pidin eniten valtavista vanhoista jalopuista. Puutarhassa on muun muassa jalavia, siperianlehtikuusia, korkkipuita, poppeleita, lehmuksia, tammia, jalopähkinäpuita ja saarnia.
Mustion linnan puistoon on vapaa pääsy ja sinne voi tutustua omatoimisesti. Kartanoon pääsee tutustumaan sisältä vain opastetuilla kierroksilla. Minä olin varannut paikkani opastukselle jo etukäteen. Erityiskiitos mahtavalle oppaalle, joka sai kartanon monipuolisen historian heräämään eloon mielenkiintoisella tavalla. Näin entisenä museoammattilaisena arvostan hyvin järjestettyjä opastuksia.
Raaseporin turistikierroksella (Fiskarsin ruukki, Raaseporin linna, Billnäsin ruukki, Tammisaari) Mustion linna toimi hyvänä tukikohtana, sillä täällä voi myös majoittua. Ajattelin ottaa vierailusta kaiken irti ja varasin majoituksen "valkoisesta palatsista". Edelfeltiksi nimetty sivurakennus on nimetty suunnittelijansa, arkkitehti Carl Albert Edelfeltin (1818-1869) mukaan. Majoitukseen kuului erinomainen aamiainen tunnelmallisessa Linnankrouvissa.
Kulttuurintäyteinen Raaseporin matka huipentui Mustion kauniissa maisemissa.
Lähteet:

Tarja Lehtola: Mustion linnan mahtimies. Kauppalehti 23.8.2017.
Katarina Boijer: Mustion linnan traaginen ja säihkyvä historia. Kotiliesi 12.5.2018.
Katja Weiland-Särmälä: Mustion linnan kustavilainen henki. Antiikki & Design 29.7.2018.
Teija Alanko: Mustion linnan kartanopuutarha on yksi Suomen huikeimmista. Meillä kotona 13.7.2020.
Visit Raseborg: Mustion linna.