Näytetään tekstit, joissa on tunniste Raasepori. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Raasepori. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 21. elokuuta 2022

Mustion linna

Fiskarsin lisäksi Raaseporin toinen päänähtävyys oli Mustion linna. Mustioon perustettiin rautaruukki jo vuonna 1561. Rautatehdas lopetti toimintansa 1901. Taidehistorioitsijalle Mustion linna (kartano) päärakennuksineen ja ympäröivine puutarhoineen on kokonaistaideteos. Kartanon rakennukset ovat valmistuneet vuosina 1783-1792.

Nykyisen päärakennuksen rakennutti ruukinpatruuna Magnus Linder II (1751-1801) ja se on Suomen suurin ei-kirkollinen puurakennus. Arkkitehtuuriltaan kartano edustaa rokokoon ja uusklassismin siirtymäkautta. Sisustus on puolestaan kokonaan kustavilaistyylinen.
Hjalmar Linder. Kuva: Wikipedia.
Mustion linnan kukoistuskausi ajoittuu Hjalmar Linderin (1862-1921) aikaan 1900-luvun alkuun. Hjalmar oli menestynyt liikemies, seurapiireissä viihtyvä kosmopoliitti ja taidemesenaatti. Hän hankki Suomeen yhden ensimmäisistä autoista, Mercedes Simplexin, jota oli kuuleman mukaan tavoitellut myös Belgian kuningas, mutta Linder tarjosi enemmän ja toi auton Mustioon. 1910-luvulla hänellä oli jo useita autoja mm. Rolls-Royce Silver Ghost.
Antiikin raunioita kuvaavat maisematapetit 1700-luvulta on maalattu kankaalle.
Työnantajana Hjalmar oli edistyksellinen, sillä hän otti käyttöön kahdeksantuntisen työpäivän ja maksoi palkkaa myös sairauslomien ajalta jo ennen kuin laki sitä vaati. Työntekijöiden välittämisestä kertoi myös se, että Linder perusti eläkerahaston pitkäaikaisille työntekijöilleen ja heidän perheilleen.
Vihreässä salongissa on Rörstrandin kaakeliuuni.
Valitettavasti työntekijöiden aseman puolustaminen ajoi hänet lopulta vaikeuksiin. Hjalmar Linder kritisoi avoimesti Suomen sisällissodan vankileirien ala-arvoisia oloja, minkä vuoksi hän joutui lähtemään maanpakoon 1918. Hän oli kirjoittanut Hufvudstadsbladetiin artikkelin 25.5.1918 otsikolla Jo riittää verilöyly! (Nog med blodbad!). Kirjelmässä sanottiin muun muassa:

"Hirmuteot jatkuvat maassamme, Ylipäällikön nimenomaisesta kiellosta huolimatta valkoiset ovat jatkaneet punaisten täysin mielivaltaiselta tuntuvaa murhaamista. Uhrit on usein valittu sattumanvaraisesti, ja heidät on teloitettu paikoissa, jotka eivät mitenkään liity sodanaikaisiin väkivaltaisuuksiin. Punaista hulluutta on maassamme totisesti seurannut valkoinen terrori."

Linder myös pyysi maan sivistyneistöä näkemään pidemmälle tulevaisuuteen ja estämään sukupolvien mittaisen vihan syntymisen. Kirjoituksen jälkeen Linder leimattiin maanpetturiksi ja hän sai useita tappouhkauksia. Hän joutui myymään omaisuutensa Suomessa ja muuttamaan maanpakoon Ruotsiin. Ruotsissa hän joutui vaikeuksiin, kun häneltä alettiin ulosmitata maksamattomia veroja.
Vuonna 1919 Linder lahjoitti varat taidehistorian professuurin(!) perustamista varten Helsingin yliopistolle ja seuraavana vuonna suuren taidekokoelmansa Nationalmuseetille Tukholmassa ja Suomen taideyhdistykselle Ateneumin taidemuseoon. Lahjoitus sisälsi muun muassa Suomen ainoan Rembrandtin maalauksen ”Lukeva munkki” (nykyisin Sinebrychoffin taidemuseossa) sekä brittitaiteilijoiden Joshua Reynoldsin ja Henry Raeburnin muotokuvamaalaukset. Yllä olevasta vanhasta valokuvasta käy ilmi, että myös yksi Albert Edelfeltin rakastetuimmista teoksista, Kuningatar Blanka, on sijainnut aikoinaan Mustiossa (nykyisin Ateneumin taidemuseossa).
Louis Sparren maalaus Mustion kartanon edustalta Diana-patsaalle päin, 1910.
"Kuninkaan huone". Mustion linnassa on vieraillut kuningas Kustaa III sekä tsaarit Aleksanteri I ja Aleksanteri II. 
Viimeiset vuotensa Hjalmar Linder eli Ranskassa. Kartano myytiin 1941, kunnes Magnus Linder III (1929-2016) hankki lapsuuskotinsa Mustion linnan uudelleen Linder-suvun omistukseen 1985. Kartano oli ehtinyt rapistua pahoin vuosikymmenten aikana. Magnus sai hankittua joitain suvun irtaimistosta ja maalauksista takaisin, ja kartanoa alettiin kunnostaa museoksi yhteistyössä Museoviraston kanssa. Sisustus haluttiin pitää kustavilaistyylisenä. Iso osa irtaimistosta on hankittu jälkikäteen, eivätkä ne ole Mustion linnan alkuperäiskalustoa. Sisustuksella joka tapauksessa kunnioitetaan kartanon alkuperäistä historiaa.
Roiskemaalatut tapetit trofee-tyyppisine sommitelmineen kuvaavat erilaisia ammatteja ja liittyvät Mustion ruukin historiaan. Tapetit löydettiin restauroinnin yhteydessä suojapahvien takaa.
Juhlasalin oikeanpuoleinen ovi on silmää hämäävä trompe l'oiel-maalaus.
Keltaisessa salissa on edelleen toimiva, käsinmaalattu Mariebergin kaakeliuuni.
Nykyisin säätiöityä Mustion linnaa hoitaa Magnus Linder IV:n poika Filip Linder puolisonsa Christinen kanssa. Tuntuu hienolta, että Mustion linnan historia jatkuu edelleen ja siitä pidetään hyvää huolta. 
Constantin Linderin 1. puoliso, kreivitär Marie Linder (o.s. Musin-Puškin). Marie Linder oli Hjalmar Linderin äiti. Hän kirjoitti 1867 ensimmäisen Suomessa julkaistun feministisen romaanin "Aikamme nainen".  
Albert Edelfeltin pastellimaalaus vuodelta 1903 Constantin Linderin puolisona vuosina 1896-1899 olleesta Sophie Mannerheimista(?).
Victor Westerholmin maalaus Mustionjoelta 1917.
Alkuperäinen kartanon edustalla seissyt Diana-veistos on siirretty kartanon sisälle.
Victor Westerholmin maalaus Mustion linnasta 8.3.1917.
Alfred William Finchin maalaus Mustion linnasta vuodelta 1906.
Päärakennuksen ympärille levittäytyy kaunis englantilaistyyppinen maisemapuutarha. Isojen nurmialueiden, polkujen, patsaiden, huvimajojen, näkötornin ja veden päällä kulkevan lummepolun lisäksi itse pidin eniten valtavista vanhoista jalopuista. Puutarhassa on muun muassa jalavia, siperianlehtikuusia, korkkipuita, poppeleita, lehmuksia, tammia, jalopähkinäpuita ja saarnia.
Mustion linnan puistoon on vapaa pääsy ja sinne voi tutustua omatoimisesti. Kartanoon pääsee tutustumaan sisältä vain opastetuilla kierroksilla. Minä olin varannut paikkani opastukselle jo etukäteen. Erityiskiitos mahtavalle oppaalle, joka sai kartanon monipuolisen historian heräämään eloon mielenkiintoisella tavalla. Näin entisenä museoammattilaisena arvostan hyvin järjestettyjä opastuksia.
Raaseporin turistikierroksella (Fiskarsin ruukki, Raaseporin linna, Billnäsin ruukki, Tammisaari) Mustion linna toimi hyvänä tukikohtana, sillä täällä voi myös majoittua. Ajattelin ottaa vierailusta kaiken irti ja varasin majoituksen "valkoisesta palatsista". Edelfeltiksi nimetty sivurakennus on nimetty suunnittelijansa, arkkitehti Carl Albert Edelfeltin (1818-1869) mukaan. Majoitukseen kuului erinomainen aamiainen tunnelmallisessa Linnankrouvissa.
Kulttuurintäyteinen Raaseporin matka huipentui Mustion kauniissa maisemissa.
Lähteet:

Tarja Lehtola: Mustion linnan mahtimies. Kauppalehti 23.8.2017.
Katarina Boijer: Mustion linnan traaginen ja säihkyvä historia. Kotiliesi 12.5.2018.
Katja Weiland-Särmälä: Mustion linnan kustavilainen henki. Antiikki & Design 29.7.2018.
Teija Alanko: Mustion linnan kartanopuutarha on yksi Suomen huikeimmista. Meillä kotona 13.7.2020.
Visit Raseborg: Mustion linna.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , ,

lauantai 20. elokuuta 2022

Billnäsin ruukki

Fiskarsin ruukki oli hyvä kokemus ja Aistien muodot hieno näyttely, mutta en saanut paikasta sellaista ruukkikokemusta, mitä olin etukäteen odottanut. Paljon taidetta ja käsityötä kylläkin. Billnäsin ruukki puolestaan tarjosi juuri sellaista tunnelmaa mitä olin toivonut. Historiallinen teollisuusmaisema kuuluu Suomen merkittävimpiin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.

Billnäsin ruukki, 1880. Kuva: Museovirasto/Historian kuvakokoelma.

Tukholmalainen Carl Billsten (1605-1673) perusti Billnäsin rautaruukin Mustionjoen kosken rannalle 1641. Se on Suomen neljänneksi vanhin rautaruukki Siutian/Nybyn ruukin (1530-luku), Mustion ruukin (1561) ja Antskogin ruukin (1630) jälkeen. Ruukkiin rakennettiin masuuni ja kaksi kankirautavasaraa. Kankirautaa tuotettiin Billnäsissä vuoteen 1904 saakka.

Ruukin vanhin alue on joen pohjoisrannalla, missä sijaitsi kankivasara, myllyrakennus, hiilivarastot, ruukin päärakennus ja ruukin puoti. Maantien ja kallioseinämän väliin rakennettiin työläisten ja seppien asuntoja. 1700-luvulla ruukin omistus siirtyi ruotsalaiselle Hisingerin suvulle. Kuten Fiskarsissa myös Billnäsissä haluttiin parantaa ruukkityöläisten asemaa ja Hisingerit aloittivat alueella kansakouluopetuksen. Lisäksi ruukkiin perustettiin panimo ja kasvihuoneita, joissa kasvatettiin ulkomaalaisia kasvilajeja, kuten appelsiineja ja viinirypäleitä.

Valitettavasti kaikki pohjoispuolen rakennukset tuhoutuivat tulipalossa 1775. Vain kaksi Lippukallion laella sijainnutta taloa säilyi. Tuhon jälkeen mylly, hiilivarastot ja vasarapajat jouduttiin rakentamaan uudestaan.

Hisingerien aikana ruukin tuotantoa uudistettiin ja monipuolistettiin. Billnäsiin perustettiin tehdas, joka tuotti erilaisia rautatyökaluja, kuten lapioita, vasaroita ja kirveitä. Kankirautapaja toimi kuitenkin edelleen muun tuotannon ohessa. 1800-luvun lopulla ruukkiin rakennettiin muun muassa hienotaepaja ja saha sekä vuonna 1909 puusepänverstas, jossa myöhemmin valmistettiin kuuluisia Billnäsin konttorihuonekaluja.
Billnäs Bruks Aktiebolagin valmistamia konttorikalusteita hallissa. Kuva: Mauno Mannelin 1930-31, Museovirasto/Historian kuvakokoelma. 
Billnäsin tuotteet saivat hyvän maineen ja valmistusmäärät kasvoivat tasaisesti. Erityisesti Venäjän armeijan suuret työkalutilaukset johtivat ruukin uuteen kukoistuskauteen. Huippuvuonna 1915 ruukilla työskenteli 1072 työntekijää.

Billnäsin siirtyminen teollistumisen aikaan tarkoitti modernin työyhteisön muodostumista. Patriarkaalinen ruukki tarjosi työtä ja turvaa, mutta muodosti 1900-luvun alussa myös työtaistelujen, lakkojen ja jopa vallankumouksen näyttämön. Ruukinjohto vastusti pitkään työntekijöiden järjestäytymistä ja uhkasi potkuilla ja häädöillä. Työväentalo rakennettiin tästä syystä toisen kunnan eli Karjaan puolelle.
Nimikirjaimet FLH viittaavat vuorineuvos Fridolf Leopold Hisingeriin, joka sai ruukin omistukseensa 1883.
Työväenliikkeen vahva järjestäytyminen 1900-luvun alussa näkyi myös Billnäsissä. Vuosien 1905-1906 yhteiskunnallisen kuohunnan aikaan ruukkiin perustettiin sekä suomen- että ruotsinkielinen työväenjärjestö. Venäjän vallankumous 1917 ja Suomen sisällissota 1918 merkitsivät Billnäsissä politisoitumisen ja radikalisoitumisen aikaa. Huomattava osa ruukin työntekijöistä liittyi Billnäsin punakaartiin. Vallankumouksen tultua murskatuksi keväällä 1918 sadat ruukin työläiset joutuivat vankileireille. Taisteluissa, vankileireillä ja teloituksissa menehtyi yli 50 ruukin työntekijää. Sota jätti jälkeensä katkeruutta ja jännitteitä.
Patruunaomistus alkoi käydä vanhanaikaiseksi 1900-luvun taitteessa ja ruukista tehtiin osakeyhtiö: Billnäs Bruks Aktiebolag. Osake-enemmistö säilyi Hisingerillä aina vuoteen 1920 saakka, jolloin enemmistö osakkeista siirtyi nykyiselle Fiskars Oyj:lle ja Billnäsistä tuli sen tytäryhtiö. Kokonaan tehtaat siirtyivät Fiskarsin omistukseen vuonna 1957 ja vuonna 1970 tytäryhtiö sulatettiin lopullisesti emoyhtiö Fiskarsiin. Samalla lopetettiin huonekalutehtaan toiminta.
Pohjan kunta perusti 1983 yhtiön nimeltä Kiint. Oy Pohjan Ruukkiteollisuus. Valtion tuen turvin yhtiö osti keskeisiä osia Billnäsin ja Fiskarsin ruukeista, yhteensä yli 110 rakennusta, joista noin 60 Billnäsissä. Yhtiön päätavoitteeksi määriteltiin kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden ruukinmiljöiden säilyttäminen ja kunnan elinkeinoelämän monipuolinen kehittäminen. Ruukkiteollisuus-yhtiölle myönnettiin toiminnastaan Europa Nostra -palkinto 1988. Ruukkimiljöön kehittäminen jatkuu edelleen.

Teollisuustoiminta jatkuu Billnäsissä yhä ja siellä valmistetaan nykyään Fiskarsin maailmankuuluja oransseja saksia. Entisen rautaruukin vanhat tuotantotilat siirtyivät vuonna 2008 Olli Muuraisen omistukseen.
Billnäsin ruukkimaisemassa oli mukava kävellä ja täällä oli ihan toisenlainen rauha kuin Fiskarsin turistimassan keskellä. Paikkaa ei mielestäni markkinoida niin näyttävästi kuin Fiskarsia, ja Billnäsistä löytyi paljon enemmän nähtävää kuin etukäteen odotin. Kaikki alueen toimijat ja niiden verkkosivut pitäisi keskittää ja linkittää yhden verkkosivun alle (kuten Fiskarsissa). Toimijoita on kyllä listattu Billnäsin kyläsivulle, mutta joukossa on jo vanhentuneita linkkejä. Toivoisin esimerkiksi tarkempaa tietoa taidenäyttelyistä ja gallerioista.
Parempi yhteismarkkinointi parantaisi koko alueen vetovoimaisuutta, kun tällainen yksittäinenkin turisti saisi helpommin tietoa etukäteen. Nyt meinasin jättää Billnäsin ruukkialueen kokonaan käymättä, kun oletin etukäteen, että täällä olisi "vain" hotelli- ja ravintolatoimintaa ensisijaisesti kokouskäyttöön. Kierrellessä löytyi paljon muutakin. Itse kulttuurimaiseman lisäksi Billnäsin ruukkialueelta ja sen läheisyydestä löytyy muun muassa:
Tykkäsin Billnäsin ruukista alueena Fiskarsia enemmän. Toiminta on (toistaiseksi?) Fiskarsia pienempää, ja tässä tapauksessa pieni on kaunista, josta pitäisi ammentaa voimaa. Billnäsissä ei tule ähkyä ja kokonaisuuteen jaksaa keskittyä paremmin. Alueelle sijoitetut historiakyltit toivat sopivasti lisätietoa ruukin ja alueen vaiheista, etten jäänyt kaipaamaan varsinaista museokokemusta. Luonto ja joki on upeasti läsnä.
Onko teillä kokemuksia Billnäsin ruukkialueesta?
 
Lähteet:

Billnäsin kylä, historia.
Visit Raseborg, Billnäsin ruukki.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)