Raaseporin linna

Raaseporissa matkaillessa alueen nimi tuntui aluksi kummalliselta. Nimi johti kuitenkin tutkimaan sen alkulähdettä eli Raaseporin linnaa. Historioitsija Jouko Vahtolan tulkinnan mukaan Snappertunassa (hauska sana!) sijaitseva Raaseporin linna on mahdollisesti saksalaisten 1370-luvulla perustama. Nimi saattaa juontaa juurensa Lyypekin lähellä sijaitsevaan Ratzeburgin hiippakuntaan. Toisen tulkinnan mukaan linnan olisi perustanut vuonna 1374 ruotsalainen suurmies Bo Joninpoika Grip kaupan ja hallinnon keskukseksi vastapäätä Räävelin (Tallinnan) hansakaupunkia. Suomessa oli tuolloin vain kolme valtiollista linnaa: Turun, Hämeen ja Viipurin linnat.  Seutu on kuulunut keskiajalla Raaseporin linnalääniin vuoteen 1634 saakka, jolloin päällikkönä toimi joko kuninkaan tai aateliston nimittämä käskynhaltija. Linna toimi hallintokeskuksena ja vahvisti Ruotsin valtaa Suomenlahden pohjoisrannalla.

Raaseporin linna 1470-luvulla. Pienoismalli: Taina Pailos. Asiantuntija: professori Knut Drake. Raaseporin museo.

Linnassa elettiin kukoistuskautta vuosina 1465-68, jolloin se toimi kruunusta luopuneen, Ruotsista karkotetun kuningas Kaarle Knuutinpoika Bonden ja hänen hovinsa tukikohtana. Tuolloin linnassa asui noin 70 henkilöä. Linna sai osansa myös 1400- ja 1500-lukujen taisteluista Suomessa. Hetkellisesti se oli jopa merirosvoiksi kutsuttujen vitaaliveljien valtaamana.

Raaseporin linnan asema muuttui 1550-luvulla, kun Uudenmaan hallinto siirrettiin vastaperustettuun Helsinkiin ja myöhemmin edelleen Tammisaareen. Samoihin aikoihin linnassa riehui tulipalo, ja osa sen olutkellareista sortui. Lopulta merkityksensä menettänyt ja huonokuntoinen linna hylättiin 1550-luvun lopussa.

Maisemat ovat vuosisatojen myötä muuttuneet melkoisesti. Alun perin Raaseporin linna perustettiin silokalliosaarelle sisäsaaristoon. Nykyisen nurmikentän paikalla lainehti keskiajalla merenlahti, sillä merenpinnan taso oli noin kaksi metriä nykyistä korkeammalla. Korkeiden muurien ja jyrkän kallion suojissa ollutta, veden ympäröimää linnaa oli helppo puolustaa. Jatkuvan maankohoamisen vuoksi meri kuitenkin vetäytyi vähitellen linnan ympäriltä. Tämä oli osasyynä linnan hylkäämiseen. Nykyisin merenrantaan on matkaa noin 2,5 kilometriä.

Hylätty linna seisoi autiona yli 300 vuotta. Sinä aikana kasvillisuus ja puut valtasivat kokonaan linnan ympäristöineen. 1800-luvun alussa rauniolinna alkoi vetää matkailijoita puoleensa. Linnan kunnostaminen nähtävyyskohteeksi alkoi 1880-luvun lopussa.  Korjaus- ja kunnostustoimintaa johti muuten Helene Schjerfbeckin veli, arkkitehti Magnus Schjerfbeck (1860-1933). 

Raaseporin linna muodostuu päälinnasta ja kolmesta esilinnasta, joita ympäröi kivimuuri. Päälinna oli tärkein puolustusvarustus ja siellä sijaitsivat myös päällystön ja heidän perheidensä asuintilat. Päälinnan kolmesta tornista eteläinen pyöreä torni hallitsee yhä maisemaa. Pohjoisesta ja läntisestä tornista suurin osa on tuhoutunut.

Linnan sisäpuolelle on rakennettu tukevia portaita ja tasanteita, joiden avulla raunioihin pääsee tutustumaan usealta suunnalta. Kulku linnan sisäpihalle on esteetön, mutta muualla on paikoin jyrkkiä portaita, joten ylempiin kerroksiin pääseminen voi olla haasteellista.

Linna oli ennakkoajatuksiani suurempi ja aikaa vierähti odotettua enemmän. Vaikka se on raunioina, minusta oli mielenkiintoista nähdä sisäpihalla läpileikkaus rakennuksesta kellareista ja keittiöistä ylempien kerrosten saleihin ja ampumakäytävään.

Raaseporin linnaa hoitaa ja sen toiminnasta vastaa nykyisin Metsähallitus. Tutustumaan pääsee omatoimisesti (8€/Museokortti/ePassi/Smartum), mutta linnassa järjestetään myös opastettuja kierroksia.

Nyt alkaa Suomen linnoista edelleen olemassa olevat kohteet olla aika hyvin hallussa.