Kannun henki

Olen seurannut graffititaidetta sivusilmällä 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Kiinnittänyt huomioni alikulkutunneleiden värikkäisiin teoksiin ja viimeisimpinä vuosina kaupunkien koko seinän peittäviin muraaleihin. Kuopion yliopistollisen sairaalan taidekokoelmaan kuuluu muuten myös graffiti, Jukka Hakasen toteuttama Kurkistus metsään.

Kirjoitin ensimmäisen graffititaidetta puoltavan tekstini lukion äidinkielentunnilla, jossa käsittelin ihmisen luontaista tarvetta jättää jälkeensä merkkejä (vrt. kallio- ja luolamaalaukset). Myöhemmin opiskellessani taidehistoriaa Jyväskylässä, kaupunkiin avattiin laillinen graffiteille ja katutaiteelle osoitettu alue, Katutaidetunneli (2014). Paikka näyttää olevan elinvoimainen edelleen. Katutaidetunneliin tutustuessani pääsin sattumalta haastattelemaan kahta grafftimaalaria, joiden vastauksista avautui itselleni uusia näkökulmia mm. maalarin identiteetistä ja toisen maalarin työn kunnioittamisesta.

Graffitit ja katutaide ovat onneksi kokeneet valtakunnallisesti arvonnoussua. Kauas on tultu Helsingin kaupunginvaltuuston 1998 lanseeraamasta hankkeesta Stop törhyille, jonka tarkoituksena oli poistaa graffitit, tägit, tarrat, julisteet ja muu niin sanottu katutaide Helsingin katukuvasta kokonaan. Nyt katutaide on vallannut museon.

Kuopion taidemuseon ja Katutaideyhdistys Urbaani ry:n yhteistyönä on koottu kahteen kerrokseen avautunut Kannun henki -näyttely:

"Kannun henki on ennennäkemätön kaupunkitaiteen moninaisuutta käsittelevä näyttely. Esillä on laaja kirjo teoksia taidemuseon seiniin maalatuista tekstipohjaisista graffiteista suuriin katutaideteoksiin ja veistoksiin, sekä Urbaanin tallentamaa, kuopiolaista graffitiskeneä avaavaa dokumentaarista aineistoa. (---) Näyttely esittelee kaupunkitaiteen eri tyylisuuntia edustavia eturivin taiteilijoita ympäri Suomea: Teoksia on esillä 14 eri taiteilijalta tai taiteilijaryhmältä. Kannun hengen taiteilijat ovat Anna Pekkala, Deos, Electro Future Kids (Tazer, Disco, Kemp, Thrower88), Jesse Pasanen, Jubilemus, Jukka Peltosaari, Jukka Silokunnas, JR, Kummitus, Maikki Rantala, Niina Mantsinen, Pallo, Rives ja Taneli Stenberg. Lisäksi Kuopion alueen graffiti- ja katutaideosaamista näyttelyssä edustaa Urbaani All Stars muuttuvalla kokonaisuudella."

Jukka Silokunnaksen töiden sisältö avautuu skannaamalla kuvat QR-koodin kautta. Teokset on animoitu maalaamalla jokainen liike erikseen.

Katutaideyhdistys Urbaani ry on kuopiolainen katutaiteen asiantuntijaorganisaatio, joka tukee, edistää, ylläpitää ja dokumentoi Kuopion alueen katutaidetta ja graffitia. Näyttelyn valokuvakokoelma pohjautuu Mikko Parviaisen laajamittaiseen dokumentaatiotyöhön useiden vuosien ajalta. Urbaani on järjestänyt Kuopiossa Lainit-katutaidefestivaalia vuodesta 2016 lähtien.

Näyttely on upea läpileikkaus katutaiteen monipuolisuudesta, vaikka edelleen koen, että se paras katutaide löytyy itselleni sattumalta eteen tulevista paikoista, kaupunkiympäristössä. Kuopion taidemuseo on heittäytynyt ennakkoluulottomasti yhteistyöhön Urbaani ry:n ja muiden graffitimaalareiden kanssa, kun on antanut maalauttaa teokset suoraan näyttelytilan seiniin. Näyttelyn yhteyteen sisältyy myös erilaisia tapahtumia mm. katutaidekävelystä ohjattuun tarra-, tägi- ja graffitimaalaustyöpajoihin sekä katutaideleiriin.

Pidän graffiti- ja katutaiteessa erityisesti siitä, että se on spontaania ilmaisua. Se ottaa rohkeasti kantaa ja kuvaustapa voi olla kaikkea röyhkeästä aggressiiviseen ja kauniista herkkään. Perinteisten tekstipohjaisten teosten rinnalle on tullut koko ajan uudenlaisia ilmaisukeinoja ottaa tila haltuun sekä ulkona että sisällä. Viime vuonna ilahduin esimerkiksi Purkutaiteen ja Helka hotellin tekemästä yhteistyöstä.

Kannun henki -näyttelyn ehdottomasti paras tila löytyy ensimmäisen kerroksen perältä. Koko tila on tehty oleskelua varten. Nurkassa on isot, pehmeät lattiatyynyt, mutta koko muu tila on rakennettu skeittirampiksi. Koin lapsenomaista riemua ja ylpeyttä siitä, että sain kerättyä melkoiset tätipisteet tuodessani kummipoikani näyttelyyn skuuttaamaan. How cool is that! Kummipojan koulukaverit olivat jälkikäteen kysyneet, että missä hän oli käynyt, kun olivat nähneet kuvia paikasta.

Näyttelystä lähdettiin tukka ja paita märkänä. Tuntui hyvältä saada ja antaa toisellekin erilainen tilallinen kokemus siitä, millaisena taidemuseot perinteisesti ymmärretään. Kun ei saa koskea. Nyt sai koskea ja kuluttaa tilaa tekemällä. Taiteentutkijan näkökulmasta oli kiva katsoa kuinka graffitit, tila ja nuori skuuttaaja loivat sen kokonaisuuden mitä katutaide parhaimmillaan on: toiminnallinen kokemus, jossa taide on varsinainen tekemisen hetki, ei välttämättä enää pelkkä lopputulos. Katutaide elää ja on läsnä, kun "haistaa tuoreen maalin, kuulee spraykannun suhinan ja skeittaamisen kolinan", kuten näyttelyn esittelytekstissä kerrotaan.

Kannun henki -näyttely avaa katutaiteen taustoja, mutta se ei ole historiantunti vaan katsaus siihen mitä kaikkea katutaide voi olla. Tekniikat ovat monipuolisia ja avaavat silmät tekijöiden taituruudelle. Minua on aina hämmästyttänyt se, kuinka valtavankokoisissa kuvissa saa pysymään mittasuhteet oikeanlaisina. Ja tuskin se spraykannun käyttäminenkään on niin yksinkertaista kuin kuvittelen. Se, kuinka saada maalattua tarkkaa ja terävää linjaa ja toisaalta maalauksellisen ohutta ja kevyttä.

Kannun henki -näyttely on esillä Kuopion taidemuseossa 27.8.2023 saakka.

Sinä olet koru - Kesän Siivekäs

Koronapandemia ja Ukrainan sota. Molemmat ovat vaikuttaneet usean vuoden ajan tavalla tai toisella meihin kaikkiin. Kannan huolta etenkin kotimaisista yrittäjistä, sillä tämä maa on täynnä osaamista ja taitoa, jonka toivoisin säilyvän. Jenni Rutonen on kuopiolainen muotoilija ja kultaseppä, joka luotsaa Jenni Rutonen Design sekä SAVU Design & Jewellery -korumerkkejä.

Tämä ei ole maksettu mainos, vaan vilpitön halu auttaa. Jenni ilmaisi loppuvuodesta 2022 hätähuutonsa omien yritystensä toiminnan säilymisen puolesta ja avasi mesenaattisivuston kautta kanavan, jolla kerätä rahaa toiminnan pelastamiseksi. Kannoin tuolloin oman korteni kekoon tilaamalla itselleni Kesän Siivekäs -sarjan cocktail-sormuksen. Sain sormuksen itselleni tällä viikolla.

Jennin koruilla on aina tarina. Tarinat ammentavat mm. mytologiasta, muistoista, perinteistä ja haaveista. Kaikesta mikä tekee meistä inhimillisiä. SAVU -yrityksen tuotteet ovat mystisiä ja maskuliinisia, korpiromantiikkaa henkiviä. JRD-korut ovat naisellisia ja siroja, joskin malleista löytyy myös miehille suunnattuja koruja. JRD-koruperheen tuotteet ovat kevyempiä ja ilmavampia muodoiltaan kuin SAVUn.

Minulla oli jo ennestään JRD -koruista Mummolan Pitsi -sarjan korvakorut, jotka sain läksiäislahjaksi edellisestä työpaikastani. Lahjan antajat tunsivat minut hyvin, sillä korun kuvailema tarina oli samaistuttava ja minulle tärkeä:

”Matka mummolaan tuntui aina liian pitkälle, mutta perillä tuoksui tuore pulla ja aurinko rauhallisesti sirosi säteensä pitsiverhojen raoista. Ikkunalla hehkui pelargonia ja ulkona näkyi kukkameri punamultaisen piharakennuksen edessä, perhoset leijailivat ympäriinsä. Vintti oli oikea aarrekammio kaikkine vanhoine tavaroineen ja sinne saattoi unohtua tuntikausiksi tutkimaan vanhoja vekottimia kunnes kuului kutsu. Voi kuinka lämmin pulla ja kylmä maito maistuivatkin hyvälle!”

Kesän Siivekäs -korusarja oli Vuoden koru 2021 finalisti. Kilpailussa etsittiin kotimaista korusarjaa, joka tekee säväyksen tunnistettavalla, omanlaisella muotoilullaan ja puhuttelee taidokkaalla muotokielellään. Jenni Rutonen kuvailee Kesän Siivekäs -korusarjaansa näin:
”Se syntyy munasta toukaksi, kasvaa ja koteloituu. Eräänä päivänä se on aikuinen ja kuoriutuu ulos kotelostaan paljastaen kauneutensa, herkkyytensä ja voimansa, nousten lentoon yhä ylemmäs, kohti taivaita.”

Perhonen on monissa kulttuureissa symboloinut muun muassa muutosvalmiutta, kauneutta, katoavaisuutta ja iloa. Perhonen on tulkittu lintujen tavoin myös sielun eläimeksi, joka kuljettaa ihmisen sielun tuonpuoleiseen. Sen leijaileva liikkuminen on tuonut mieleen myös keijukaiset, suojelushenget ja lemmenjumalat. Keijukaiset, unenhaltijat ja henkiolennot on usein varustettu perhosen siivin.

Minulle sormus on eräänlainen mukana kannettava taideteos. Siinä on sisällöltään samanlaista resilienssin ajatusta kuin omistamassani Antti Immosen veistoksessa. Päiväperhosilla on hennot ja hauraan oloiset siivet, mutta ulkonäkö pettää. Edesmennyt hyönteistutkija Kauri Mikkonen (1938–2014) on kirjoittanut, kuinka perhosten ”lujat siipisuonet pingottavat siipikalvon levälleen, ja etusiiven etureunassa on erityisen vahvat tuet”. Perhoset voivat myös menettää palasia siipiensä ulkoreunoista ja selvitä saalistajien iskiessä, jos pääsevät siten pyristelemään vapaiksi.

Perhoset on asetettu sormuksessa toistensa päälle siten, että isommat kannattelevat pienempäänsä. Jokainen on kaunis, jokaisella on siivet ja jokainen osaa lentää, mutta alkuun saattamiseksi tarvitaan apua ja esimerkkiä. Pieni ja herkkä voi olla myös vahva ja sitkeä. Tässä on minulle myös sukupolvien välisen ketjun symboliikkaa.

JRD ja SAVU -korumerkit tarvitsevat edelleen tukea, jotta toiminta voi jatkua. Parhaiten voit osoittaa tukesi ostamalla koruja verkkokaupasta, Jennin pajalta tai tekemällä oman korutilauksen. Jennin käsissä vanhatkin korut voivat saada uudenlaisen elämän. Äitienpäiväksi 2023 suunniteltuja Valkovuokko -koruja ei ole enää myynnissä verkkokaupassa, mutta muutamia on vielä jäljellä pajamyymälässä.

Kultaseppä, joka kuvailee toimintansa perustan näin, 

ansaitsee saada intohimosta syntyneelle toiminnalleen jatkoa:

Kiitos Jenni, Kesän Siivekäs on minulle enemmän kuin koru.

Kamala Luonto valtasi Lasten ja nuorten osaston

Marja Lappalainen ja Jarkko Vehniäinen. Kuva: Sakari Partanen / Pohjois-Savon hyvinvointialue.

Lasten ja nuorten osasto muutti KYS Uusi Sydän -rakennushankkeen myötä uusin tiloihin maaliskuussa 2023. Osasto halusi tuoda tiloihin lisää persoonallista viihtyisyyttä käyttämällä sisustukseen lahjoitusvaroja. Heillä syntyi ajatus Kamala Luonto -sarjakuvataiteesta, koska piirrosjälki sopisi rakennushankkeen kautta tilattuun sarjakuvataiteilija Petteri Tikkasen taiteeseen. Tikkasen taidetta on sijoitettu hoitaja-aseman lisäksi potilashuoneisiin.

Hoitaja-asemassa on Petteri Tikkasen piirtämä kuvitus, seinällä puolestaan Kamala Luonto -sarjakuvasta tutut kettuhahmot.

Yhteistyö Kamala Luonto -sarjakuvataiteilijoiden Jarkko Vehniäisen ja Marja Lappalaisen kanssa alkoi keväällä 2021. Tuolloin kartoitettiin osaston toiveet ja alustavat sijainnit taiteelle. Sarjakuvahahmoja haluttiin käytäville, jolloin hahmot toimivat samalla eräänlaisina opastavina elementteinä. Osaston alkuperäinen ajatus oli maalauttaa hahmot suoraan seinään, mutta lopulta päädyttiin teettämään kuvat alumiinikomposiittilevyille painettuina. Näin teokset ja niihin sijoitettu raha kestävät pidempään, koska teokset saa tarvittaessa mahdollisten tilamuuttojen ja muutosten myötä mukaan.

Osaston henkilökunta antoi alustavia toiveita hahmojen luomasta tunnelmasta, mutta pääasiassa taiteilijoilla oli vapaat kädet toteuttaa ideoitaan. Henkilökunta kommentoi luonnoskuvissa lähinnä hahmojen ilmeisiin liittyviä yksityiskohtia ja joitain hahmovaihtoehtoja.

Oman haasteensa projektiin toi rakennushankkeen aikataulu. Alun perin oli tarkoituksena saada hahmokuvat valmiiksi ja asennettua ennen kuin osasto muuttaa uusiin tiloihin. Tässä aikataulussa ei valitettavasti pysytty, mutta yhdessä päätettiin, että hoidetaan kaikki kerralla kunnolla ja viimeistellysti kuin hätiköiden. Taiteen puuttuminen ei kuitenkaan vaikuttanut heidän toimintaansa, vaan osasto pääsi muuttamaan uusiin tiloihin suunnitellusti.

Minun tehtäväni oli muun muassa laatia sopimukset tilaajana toimivan yksikön ja taiteilijoiden välille. Taideprojektin eri vaiheet jouduttiin pilkkomaan eri sopimuksiin, jotta saatiin vietyä asioita nopeammin eteenpäin. Kaikista osioista ei oltu vielä tilauksen alkuvaiheessa varmoja ja yksityiskohdat selventyivät matkalla. Lähtökohtaisesti kaikki sujuu aina parhaiten, jos sopimukseen saadaan kirjattua kaikki asiat mahdollisimman tarkasti. Kuka on vastuussa mistäkin, mitkä ovat tilaajan ja taiteilijan tehtävät. Kaikki lähtee yleensä siitä, että vastataan kysymyksiin: mitä tilataan, keneltä tilataan, mihin tilataan, mihin hintaan ja missä koossa? Kuulostaa helpolta, mutta noidenkin asioiden pohtiminen tuotti haasteita esimerkiksi teosten koon miettimisen suhteen, koska samalla piti ottaa selvää toiminnalliseen suunnitteluun liittyvistä yksityiskohdista sekä tilasuunnittelusta yleensä. 

Pidin aluksi itse seinillä olevia käsijohtimia rajoittavana tekijänä, mutta Marja ja Jarkko ideoivat käsijohteet osaksi hahmojen tarinaa. Lopputuloksesta tuli mielestäni todella hauska.

Maisematapetit 

Käytävillä olevien hahmokuvien lisäksi osasto teetti lasten leikkilöihin Kamala Luonto -aiheiset maisematapetit. Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen inspiroituivat kuopiolaisesta luonnosta, joten maisematapeteissa näkyy muun muassa Puijon mäkihyppytornit ja Puijonnokan näköalapaikka. Käytävien hahmokuvista tarkkasilmäisimmät löytävät esimerkiksi kalakukon ja viitteitä Veljmies -patsaaseen.

Luonnospiirrokset: Jarkko Vehniäinen.

Luonnospiirros on lisätty digitaalisesti työmaavaiheessa kuvatun seinän pintaan. Näin mittasuhteet hahmottuivat tilaajalle paremmin. Luonnospiirros: Jarkko Vehniäinen.

Huomasin, että yhteisissä Teams -kokouksissa joidenkin osaston henkilöiden oli vaikea kuvitella mustavalkoiset luonnoskuvat värillisinä ja lopullisen näköisinä. En ollut itse osannut tätä näkökulmaa edes ajatella, sillä luonnospiirrosten katselu on itselleni automaattista. Tämä oli minullekin hyvä opetus, sillä en aluksi osannut pohjustaa esiteltyjä luonnoksia tarpeeksi selkeästi. Minä osaan kuvitella lopputuloksen mustavalkoisesta luonnoksesta etenkin, jos taiteilijan aiempi tuotanto on itselleni tuttua. Tiedän mitä odottaa. Mutta ei voida olettaa, että henkilöstö olisi tietoinen kuvataidekentästä, vaan silloin testataan minun taitoani olla tarvittaessa "tulkkina" taiteilijoiden ja tilaajan välillä. Tässä tapauksessa lähtökohta oli kuitenkin helppo, koska osasto oli itse taiteilijat valinneet. Heillä oli molemminpuolinen halu tehdä yhteistyötä.

Valmis Kamala Luonto -maisematapetti.

Toimenpidehuoneen revontulitaivas

Rakennushanke ei taideasioita odottele, jonka vuoksi jouduimme tekemään joitain kompromissiratkaisuja. Kamala Luonto -taidetilaus tuli rakennushankkeen näkökulmasta todella myöhään, joten taiteen osalta ei päästy enää vaikuttamaan esimerkiksi taloteknisiin ratkaisuihin. Tämä oli jälleen hyvä muistutus siitä, että vaikka taide usein asennetaan rakennushankkeissa viimeisten joukossa, se tulisi huomioida koko rakennushankkeen läpi, sillä niihin liittyy usein asioita, joita tulee huomioida myös talotekniikkaa suunnitellessa.

Toimenpidehuoneeseen tilattiin revontulikokonaisuus, jonka toivotaan helpottavan toimenpiteiden tuomaa jännitystä. Seinällä on revontulimaisema, jossa Kamala Luonto -sarjakuvan hahmot ihailevat värikästä taivasta. Katossa on revontulitaivas, joka on toteutettu osittain valaisinominaisuudella. 

Revontulikatto jouduttiin taloteknisistä syistä toteuttamaan kompromissiratkaisuna. Alun perin toiveena oli toteuttaa kaikki kahdeksan paneelia himmennettävällä valaisinratkaisulla, mutta tämä ei ollut mahdollista. Samoin kuvitukselle varattavien paneelien sijaintia jouduttiin rikkomaan, koska katossa on tekniikkaa, jonka vuoksi kuvasta ei saanut täysin yhtenäistä kokonaisuutta. Revontulikuva painettiin osittain suoraan alakattolevyille ja osittain himmennettäville valaisinpaneeleille. Nyt vain osa paneeleista "herättää revontulet eloon". Kuten mainitsin, tätä ideaa ei oltu otettu huomioon rakennusvaiheen suunnittelussa, koska lahjoitusvaroin hankittava taidekokonaisuus tuli rakennushankkeen ulkopuolelta ja myöhäisessä vaiheessa.

Näillä rajauksilla tehtiin kuitenkin parasta mitä pystyttiin. Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen Kamala Luonto -kokonaisuuteen. Tehtävä opetti minulle paljon projektinhallintataitoja. Kokonaisuudesta on tullut todella paljon hyvää palautetta osaston ulkopuoliseltakin henkilöstöltä ja tietenkin toivon, että teokset toteuttavat tehtäväänsä ilahduttaen ja lievittäen jännitystä.

Lasten ja nuorten osaston tilaustyö on Jarkko Vehniäiselle ja Marja Lappalaiselle ensimmäinen tilataidekokonaisuus. Molemmat taiteilijat ovat olleet projektista innoissaan ja kiitollisia, että heidän luomansa eläinhahmot ovat päässeet sairaalaympäristöön ilahduttamaan sekä henkilökuntaa että potilaita. ”Täällä hahmoilla ja meidän tekemällämme työllä on todella paljon merkitystä”, sanoo Marja Lappalainen.

Marja Lappalainen ja Jarkko Vehniäinen. Kuva: Sakari Partanen / Pohjois-Savon hyvinvointialue.

Tämä oli mielettömän kiva projekti, jossa sain olla mukana. Samalla näin isokokoisen ja monimateriaalisen teoskokonaisuuden koordinointi muiden töiden ohella ja aikataulupaineessa vei voimia. 

Tässä lyhyt pintaraapaisu siihen, mitä projektissa tuli ottaa huomioon:

• sopimusasiat
• hankintapäätökset
• tekijänoikeudet
• painotalon ja valaisintoimittajan kilpailutukset
• rakennushankkeen aikataulu
• osaston muuttoaikataulu
• taiteilijoiden kuvitusaikataulu
• painotalon aikataulu
• valaisintoimittajan aikataulu
• kuvituskuvien resoluutiot
• painolevyjen koot
• painettavat materiaalit sairaalaympäristöön sopivia (alumiinikomposiittilevyjen reunat pyöristettiin, jotta ne eivät vahingossakaan aiheuta viiltohaavoja)
• alakattopaneelien hajuhaitta (painoväri aiheuttaa voimakasta hajua, joka voi allergisoida joitain potilaita, jonka vuoksi paneeleita tuuletettiin pari viikkoa ennen asennusta)
• talotekniikka
• neuvotteluja sähkösuunnittelijoiden ja sisustusarkkitehdin kanssa
• Teams-kokousten järjestäminen ja aikatauluttaminen kaikille sopivaksi
• muistioiden kirjoittaminen
• lattiapuhdistuskoneen muoto ja korkeus suhteessa teosten ripustuskorkeuteen
• suurtulosteena toteutettujen maisematapettien materiaali ja asennus

Kiitos Marja ja Jarkko saumattomasta yhteistyöstä! Sitä ehti kertyä peräti parisen vuotta. Ilman teidän joustavaa, oma-aloitteista ja sydämellistä asennetta tämä olisi ollut minulle vaikea paikka. Ja kiitos Lasten ja nuorten osasto, että teitte tästä projektista mahdollista!