Luonto keskellä Berniä

Onpa ihana päästä pitkästä aikaa omalle tontille kirjoittamaan! Päivätyöt ja Taiteentuntija ovat vieneet oman aikansa, jonka vuoksi toukokuu on ollut Hurmioituneen puolella hiljaista. Instagram päivittyy nopeammin, joten sieltä voi kurkistella kuvamuodossa arkisia muruja hieman useammin. Täällä ovat edelleen kesken Sveitsin kuulumiset ja pysytään Bernin keväässä vielä hetki. Nyt ollaan kuitenkin kiritty vuodenajassa kiinni tuo vuoristomaa. Tänä keväänä sai ikään kuin kaksi kevättä: Sveitsissä ja Suomessa.

Edellisissä postauksissa esittelin Bernin historiaa ja kenties sen kuuluisinta asukasta. Einsteinin lisäksi kaupunki on tunnettu karhuistaan. Kyllä. Turkoosin Aare-joen rannalla keskellä kaupunkia on Bärenpark, karhupuisto, jossa elää kaupungin nimikkoeläimet, ruskeakarhut. Karhuja pääsee katsomaan ilmaiseksi ja puisto sijaitsee aivan Nydeggbrücke-sillan vieressä.

Ilmaista katsottavaa löytyy myös kasvitieteellisestä puutarhasta. Sekin sijaitsee joen varrella Lorrainebrücken ja Kornhausbrücken välissä. Kevät oli huhtikuun ensimmäisinä päivinä vielä aluillaan, mutta tarkkasilmäinen löysi paljon kukkia.

Puutarhassa oli hyönteishotelleja sekä rakennettuja kivimuureja sisiliskoille. Siellä ne paistattelivat päivää kylki kyljessä lämpimien kivien koloissa.

Tämä oli kaunis ja rauhallinen paikka viettää pieni evästauko. Kaupunkilaisetkin olivat ilmeisesti samaa mieltä, sillä moni oli tullut istumaan puiston penkeille ja nauttimaan auringosta eväineen. Parasta vastapainoa museokierroksille ovat tällaiset yksinkertaiset ja ilmaiset, mutta vaikuttavat kaupunkikohteet. Ei tarvinnut kuin istua ja ihailla.

Kuka muu kiertää kaupunkilomilla myös puutarhoja/luontokohteita?

Taidehistoriallista muistipeliä

Kunstmuseum Bern oli omalla listallani kaupungin odotetuin museo. Täällä oli myös kiva pieni kahvila, josta saa sekä suolaista että makeaa syötävää. Museokauppa oli täynnä ihania taidekirjoja. Sveitsin vanhimman taidemuseon (1879-) kokoelmissa on yli 4000 maalausta ja veistosta 1300-luvulta 1900-luvulle sekä mm. kymmeniä tuhansia piirustuksia, videoita ja valokuvia. En tiennyt kokoelmista etukäteen sen enempää mitä mainoslauseessa sanottiin: "sisältäen Delacroix'n, Manet'n, Monet'n, Cézannen, Braquen, Grisin, Picasson, Kleen ja Kandinskyn teoksia". Aika vaikuttavaa. 

Vaihtuvissa näyttelyissä ei saanut kuvata, mutta kokoelmanäyttelyssä sillä perinteisellä "ilman salamaa" -ohjeella. Itse asiassa museo on laittanut kokoelmanäyttelynsä myös verkkoon ja teoslistan voi nähdä täällä.

Arnold Böcklin: Pietà, 1877, öljyväri puulle.

Henri Matisse: Pianisti ja asetelma, 1924, öljyväri kankaalle.

Henri de Toulouse-Lautrec: Madame Misia Natanson pianon ääressä, 1897, öljyväri kartongille.

Franz Marc: Sininen hevonen II, 1911, öljyväri kankaalle.

Euroopan taidemuseot ovat paras muistipelikenttä omalle taidehistorialliselle kuvastolle. Treenaan muistiani aina kun mahdollista, ja yritän tunnistaa taiteilijan maalaustyylin ja aiheiden perusteella lukematta teoslappua. Esimerkiksi Franz Marc on helppo: siniset hevoset ovat tyypillinen taiteilijan attribuutti. Tämä onkin jännittävä peli, sillä koskaan et voi olla varma mitä teoksia tulet kohtaamaan.

Pablo Picasso: Unelias juomari (juovuttava annos), 1902 ja 1912/1913, öljyväri kankaalle.

Picasson taiteessa melankolinen sininen kausi on suosikkini. 

Claude Monet: Seine Argenteuilissa, 1874, öljyväri kankaalle.

Ja Claude Monet'n taide saa aina sydämen pamppailemaan. ♥

Ernest Biéler: Kuolleet lehdet, 1899, öljyväri kankaalle.

Täällä oli mukavaa huomata, että teosten provenienssit eli omistushistoriat oli laitettu näkyviin. Näin ollen teosten aitous voidaan todistaa, ettei tule ikäviä yllätyksiä, kuten ranskalaisessa Elnen museossa sattui tapahtumaan. Aina on myös palkitsevaa löytää omalle taidelistalle uusia suosikkeja, kuten tämä suurikokoinen Ernest Biélerin Kuolleet lehdet. Miten kaunis!

Bernin taidemuseo oli vielä suht maltillisen kokoinen verrattuna esimerkiksi Zürichin taidemuseoon, josta myöhemmin lisää. Kokonsa puolesta teoksille malttoi antaa enemmän aikaa, ettei lopputulos ollut läpijuoksemista. Täällä sai Winterthuriin verrattuna tietoa myös englanniksi, mikäli saksantaito ei satu olemaan hallussa.

Barry - kansallissankari

Bernin museokortti kannattaa hankkia, mikäli haluaa käydä taidemuseon lisäksi jossain toisessakin museossa. Vaihtoehtoina ovat 24 tunnin tai 48 tunnin kortit. 24 tunnin kortti maksoi 28 frangia (noin 24 euroa), kun sisäänpääsy pelkkään taidemuseoon kaikkine näyttelyineen olisi maksanut 24 frangia (noin 20 euroa). Museokortin innoittamana vierailimme mm. luonnontieteellisessä museossa. Paikka on tarkoitettu toiminallisuudessaan ehkä enemmänkin lapsille ja lapsiperheille, mutta oli siellä paljon nähtävää vähän vanhemmillekin kävijöille. Esimerkiksi Barry. Kultaisessa vitriinissä oli täytetty koira. 

Barry (1800-1814).

Ensimmäinen hämmästyksen aihe oli se, että täytetty koira oli bernhardilainen. Ei se näyttänyt lainkaan sellaiselta bernhardilaiselta, jonka olin tottunut tuntemaan mm. Beethoven-elokuvissa. Tämä oli jälleen havahtuminen (koira)rotujen jalostukseen. 1800-luvulla eläneet bernhardilaiset olivat nykyiseen verrattuna kevyempirakenteisia, eikä niiden posket/huulet roikkuneet samoin kuin nyt. Nykybernhardilaiset ovatkin seurakoiria, sillä niitä ei voi käyttää pelastustehtävissä raskaan ruumiinrakenteensa vuoksi.

Tämä koira muistuttaa jo enemmän nykyisiä bernhardilaisia.

Bernhardinkoira on alkujaan sveitsiläinen vuoristokoira, jota on käytetty etsintä- ja pelastuskoirana. Rodun juuret ovat Pyhän Bernhardin luostarissa Länsi-Alpeilla, joka on ollut tärkeä kulkureitti Keski-Euroopan ja Italian välillä jo 1000-luvulta alkaen. Luostari sijaitsee miltei 2500 metriä vedenpinnan yläpuolella. Munkit käyttivät bernhardilaisia mm. vetokoirina ja avaamaan polkuja umpihankeen. Lyhytkarvainen bernhardilainen on alkuperäinen muunnos, mutta siitä jalostettiin myös pitkäkarvainen muunnos, sillä pitkän karvan uskottiin auttavan paremmin vuoriston kylmissä olosuhteissa. Pian kuitenkin huomattiin, että pitkä turkki keräsi itseensä lumipaakkuja. Tämän vuoksi luostarissa pidettiin lyhytkarvaiset pennut ja pitkäkarvaiset annettiin kuulema vuoristokylien lemmikeiksi.

Barryn merkittävyys Sveitsin kansallissankarina liittyy sen elämäntehtävään. Barry syntyi vuonna 1800 Pyhän Bernhardin luostarissa. Luostari on tarjonnut ruokaa ja suojaa kulkijoille yli tuhannen vuoden ajan ja koirat ovat pelastaneet vuoristossa yli 2000 henkeä. Korkeasta sijainnista johtuen vuoristossa on ympäri vuoden kylmää, sumua ja lunta. Barrysta kehittyi luostarin veljestölle väsymätön kumppani, joka pelasti elämänsä aikana yli 40 ihmistä paleltumiskuolemalta.

Barryn oma kuolema tarinallistettiin museossa traagiseksi vahingoksi. Sen kerrotaan lähestyneen haavoittunutta Napoleonin sotilasta, joka erehtyi luulemaan koiraa sudeksi ja pisti sitä miekallaan. Barryn pelastettava koituikin lopulta sen kohtaloksi. Barry kuoli myöhemmin saamiinsa vammoihin. Tämä on kuitenkin vain legenda.

Foundation Barry -sivuilla kerrotaan toisenlaista tarinaa. Barry siirrettiin vanhuudenpäivillään Berniin 1812, jossa se kuoli kahta vuotta myöhemmin 1814. Pyhän Bernhardin luostarin priori halusi Barryn säilyvän myös jälkipolville, ja täytätti sen Bernin ensimmäiseen luonnontieteelliseen museoon 1815. Tuohon aikaan eläinten täyttäminen oli haastavaa, sillä välineet olivat rajalliset. Barry oli rujo ilmestys alkuperäisestä, kunnes vuonna 1923 eläintentäyttäjä Georg Ruprecht sai tehtäväkseen muokata mallia uudelleen. Ruprecht rakensi koko koiran muotin uudelleen, johon ei enää tarvittu Barryn alkuperäistä kalloa. Se saatiin säilytettyä ehjänä ja se on nyt esillä täytetyn Barryn vieressä.

Bernhardinkoiria luostarissa 1913. Kuva täältä.

Bernhardinkoira on ollut Sveitsin kansalliskoira vuodesta 1887. Barry on ehdottomasti tunnetuin rotunsa edustaja maailmassa. Sen kuuluisin pelastustehtävä liittyi paleltuneeseen poikaan, jonka se löysi jääluolasta. Koira lämmitti poikaa kehollaan niin kauan, että sai viimein pojan selkäänsä ja kuljetettua hänet turvaan. Barrysta on tehty useita kirjoja ja elokuvia. Pyhän Bernhardin luostarissa on aina yksi koira, joka on nimeltään Barry.