torstai 29. heinäkuuta 2010

Asuntomessut osa 2

 
Tänään kävimme Asuntomessuilla työporukan kanssa. Hellettä oli tosiaan se +35 astetta, joten huivi päässä ja vesipullo kassissa oli tarpeen. Koska olin kierrellyt alueen jo kertaalleen avajaispäivänä, oli mukavaa keskittyä enemmän yksityiskohtiin, joten nyt on hieman erilaisia messukuvia. Olimme fiksuja ja kiersimme messualueen päinvastaiseen suuntaan, joten vältimme ruuhkan. Suosittelen.










Tuohon altaaseen olisi tehnyt mieli pulahtaa!





Museolehtorimme Marja piti messuilla mosaiikkityöpajaa (mosaiikkityöpaja on vielä huomenna perjantaina).




 

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Työkavereilta

 
Tämä aamu alkoi mitä mukavimmin. Työkaverit olivat tyhjennelleet kaappejaan ja sain heiltä tällaisia:

Hiuksiin,laukkuun tai vaatteisiin pieni turkoosi kukkanen.


Kesäisen vihreä laukku,joka pintansa ansiosta kestää pientä vesisadettakin.


Kuviollinen kietaisupaita.


Nämä korvikset eivät tulleet työkavereilta, vaan ostin ne kirpparilta. Virkatut korvikset, joissa pieni muovihelmi keskellä, 3,20 euroa.



Mukavassa työympäristössä, mukavien ihmisten ympäröimänä on mukavaa tehdä töitä ja tällaisina päivinä se on vielä mukavampaa!
 

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Töissä

 
Työpaikan pihamaa on vielä remontin jäljiltä; pihasuunnitelmia on tehty, mutta niitä ei vielä ole toteutettu. Pihamaa ei siis vielä viheriöi loistossaan, mutta tätä herra Jänöjussia se ei näytä haittaavan. Tätä puputtavaa pientä ruohonleikkuria on mukava seurata. Aika ajoin pomppii pihamaalle. :)





 

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Sunnuntailounas

 
Siskoni kysyi minua sunnuntailounaalle kiinalaiseen ravintolaan. Sehän sopi,sillä edellisestä kerrasta olikin jo aikaa. Pidän kiinalaisesta ruoasta, muttei sitä kovin usein voi syödä. Ruoan jälkeen menimme siskoni luokse, jossa sain kesäisemmän hiustyylin.



 

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Kirpparilöytöjä

 
Porvoossa 1902 painettu Lyhyt biblian historia: ensimmäisen Raamatun omilla sanoilla kerrottu pienten lasten kouluja ja kotiopetusta warten. Maksoin tästä kuvitetusta upeudesta vain 6 euroa!






Tämä retro kietaisumekko oli 3 euroa. Musta vyö oli minulla jo ennestään. Vyö ja vaikka yksivärinen bolero tuovat ruskeaan kukkakuosiin rauhallisuutta. Tämä oli kiva :)


Lopuksi löysin mitä olen pitkään etsiskellyt. 40 senttinen Afrodite -veistos. Jonkun Kreikan (tai Kreikan saarten) matkamuisto. Nettihuutokaupoissa tämä samanlainen on ollut 40 euroa + postikulut. Nyt maksoin 28 euroa. Jonkun aikaa jouduin hintaa punnitsemaan, mutta mieliteko voitti. :P Jonkun krääsä, minun ilo. Jalustassa lukee himmeästi kreikaksi Afrodite, mutta minulle veistos on aina Venus of Milo. Nainen on kaunis.


Siinäpä päivän saalis.
 

Nykyinen - tuleva

 
Nykyisen asunnon parvekkeelta on tällaiset maisemat:


Ja tulevan asunnon parvekkeelta tällaiset:



Nyt ei tarvitse enää miettiä kuka mahdollisesti kurkkii ikkunoista sisään. Saa olla korkeuksissa ihan rauhassa. :)
 

torstai 22. heinäkuuta 2010

Art 360, Galleria 12

 
Keskiviikkoaamun lehdessä oli kirjoitus otsikolla ”Käyttöoikeudet myyntiin”. Jutussa yhdeksän pohjoissavolaista taiteilijaa osallistuu pilottihankkeeseen, jossa testataan käyttöoikeuksien kauppaamista. Halukkaat voivat ostaa esimerkiksi oikeuden käyttää taideteoksen kuvaa käyntikortissa. Tämä kuulosti mielenkiintoiselta. Yksi tällaisista käyttöoikeuksia kauppaavista taiteilijoista on Jyrki Heikkinen. ”Kaikki kokeilut, joissa etsitään väylää taiteilijan ja ostajan välillä, ovat tärkeitä ja mielenkiintoisia. Uskon, että tällainen oikeuksien myyminen voi toimia, kunhan kaupankäynnissä ollaan tarkkoja. Kaiken pitää mennä pilkulleen oikein, ettei jää väärinkäsityksiä siitä, millaisia oikeuksia on kaupattu.

Taideteoksen käyttöoikeus on mahdollista ostaa uuden Alaano -myyntijärjestelmän kautta. ”Järjestelmä laskee käyttötarkoituksen perusteella hinnan, ja sekä taiteilijalla että ostajalla on selvä käsitys siitä, mihin työtä käytetään. --- Toista tällaista järjestelmää ei ole koko maailmassa, kertoo Alaano –järjestelmän ideoija Mikko Mäntyniemi.” Taiteilijoilla on myös lopullinen valta sanoa, mihin heidän teostaan saa käyttää. Kuulostaa hyvältä. Toivottavasti idea saa tuulta alleen ja taiteilijat saisivat teoksiaan helpommin esille ja myytyä.

Näiden pohjoissavolaisten, hankkeessa mukana olevien, taiteilijoiden näyttely oli Galleria 12:ssa. Lehtijutun lopussa oli, että näyttely on myyntinäyttely ja teokset saa siis suoraan seinältä mukaansa, mikäli haluaa jonkun työn ostaa. Niinpä päätin töiden jälkeen kipaista katsomaan näyttelyn, kun siellä vielä oletettavasti olisi taidetta seinillä.

Sisään astuessani tervetulleeksi toivotti Pauno Pohjolaisen massiivinen työ. Pohjolaisen työt ovat sellaisia, että näkisi niitä missä tahansa, tunnistaisi ne kyseisen taiteilijan tekemiksi. Eniten huomioni kiinnittyi Ikoni ja riisa –teokseen, sillä se oli hauska rinnastus töissä näkemiini oikeisiin ikoneihin. Puusta tehty veistos oli abstrakti, jota hallitsi punainen väri. Riisaa symboloi rypistetty pelti.


Samassa tilassa Pohjolaisen kanssa oli Arto Väisäsen tussipiirustuksia, kuten teos Kärpästen herra. Työt eivät olleet kehystettyjä, vaan ne oli kiinnitetty pienillä klipseillä seinään. Helppo siis ostaa ja ottaa mukaan. Hymyilin Väisäsen kädenjäljelle. Väisänen opetti minulle muutama vuosi sitten käsivarapiirustusta (en muista oliko kurssi tarkalleen tuon niminen), mutta en menestynyt kurssilla kovin hyvin. En löytänyt sitä ”omaa viivaa”, joka oli kurssin perusajatus. Väisäsen persoonasta pidin silti paljon. Hyvin ”Väisäsmäistä” on myös jättää paperille paljon tyhjää tilaa.

Ulla-Mari Lindströmin valokuvasarjan Kohtaamisia maalauksissa olin nähnyt aiemmin Kuopion taidemuseossa. Triptyykissä on postmodernia otetta lainaten Jan Vermeerin Tyttö ja helmikorvakoru teosta. Seinän toisessa reunassa oli hymyilyttävä panoraamateos Irti arjesta, jossa nainen silittää vauhdikkaasti. Tuo arkipäivän askare tuo varmasti varsinkin naisille monenlaisia tuntemuksia, mukavia tai epämiellyttäviä.


Ikkunalaudalle oli päässyt Kirsi Siposen pronssiveistoksia, jotka jo tilaan tullessa saivat ihastumaan. Kahdessa työssä oli kuvattu lapsuutta ja sen riemua aidosti ja taitavasti. Vieressä oli vasikka, joka oli kuvattu asentoon, jossa se yrittää tavoitella maitoa. Hellyttävä! Siposesta en ollut aiemmin kuullut, kunnes selvisi, että taiteilija on lapinlahtelainen ja hänen miehensä on opettanut minulle pronssivalua! Pieni se on maailma, täytyy taas todeta. Pronssivalukurssi oli upea kokemus joka laittoi todella arvostamaan käsityöläisten ammattia. Itse valmistin kurssilla noin 20 cm korkean kurjen, josta olen ylpeä, vaikkei sitä kai taiteeksi voi kutsua. :P En olisi uskonut kuinka monta vaihetta pronssiveistoksen valmiiksi saattamiseen meneekään.

Yläkerran näyttely oli hyväntuulinen, värikäs ja kesäinen. Puhtaita värejä, iloa ja valoa. Teosten nimetkin huusivat tuota samaa tunnetta: ”Kevätiloa”, ”Rantamaisema”, ”Wonderful life”.

Alakerrassa tunnelma muuttui hieman apeammaksi. Ensimmäinen kohtaaminen oli Ulla-Mari Lindströmin valokuvan ”Weeping girl” kanssa. Kimaltavat, punaiset hiukset ja kasvot painettuja käsiin. Teosten nimiä olivat muun muassa ”Menneisyys”, ”Syksy” ja ”Toinen portti”. Pieni apeus ei kuitenkaan masentanut, vaan toivo hehkui alakerrankin näyttelyssä. Kirsi Siposen pronssinen taidonnäyte oli jälleen ”Uimaan”, jossa kolme poikaa värjöttelevät vedenrajassa, vanhimman pojan uskaltaessa koskettaa varpaankärjellään vedenpintaa.


Art 360 oli raikas ja monipuolinen näyttely, jonka varmasti jaksaisi käydä katsomassa toistekin. Mitä mukavinta antia kesän lämpöön. Käykää kurkistamassa näyttely ennen kuin teokset katoavat seiniltä.

Lisää Alaano –hankkeesta osoitteesta www.alaano.fi sekä Art 360 –hankkeesta osoitteesta http://www.art360.fi/
 

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Asuntomessut 2010

 
En ollut aiemmin ajatellutkaan meneväni Asuntomessuille. Ajattelin ettei siellä olisi minulle mitään. Yllätyin todella, kun avopuolisoni sanoi, että hänestä olisi mukavaa käydä Asuntomessuilla nyt kun ne ovat kotikaupungissa. Hetken katsoin häntä suu auki; mies ehdottaa lähtöä Asuntomessuille, kiertelemään sinne helteeseen ja ihmispaljouteen?! Noh, pienen keskustelun jälkeen asia jäi taka-alalle, kunnes työkaverini kysyi muutamaa päivää myöhemmin haluaisinko kahden hengen vapaalipun Asuntomessujen avajaispäivälle. Ja sehän passasi! Näin pääsimme puolison kanssa kiertelemään messuhumua ja hienoja taloja.

Aurinko helli kuten arvata saattaa, mutta ihmisiä ei ollut enää iltapäivästä niin paljon kuin olin pelännyt avajaispäivänä olevan. Taloissa sai kierrellä ilman suurempaa tungosta. Paljon oli taloja ja sisustuksia, joihin en muuttaisi. Ne olivat kolkkoja, kylmiä ja enemmän edustustaloja kuin koteja, sanan varsinaisessa merkityksessä. Pari taloa oli sellaista, jotka viehättivät silmää ja muutama sisustus, jotka olisin suoraan tahtonut siirtää omaan asuntooni. En ole tosiaan aiemmin Asuntomessuilla käynyt, mutta allekirjoitan väitteen, että Kuopion messuilla on kenties kaunein miljöö mitä messuilla on koskaan ollut. Miltei kaikista taloista oli järvinäköala.

Tässä hieman maistiaisia :)





Sisätiloja:









Katsokaapa mikä paikka porealtaalle?!














Paaaaljon olisi ollut lisää kaikkea kivaa, mutta kaikki ei tänne millään mahdu. Onnistuneet ensimmäiset Asuntomessuni, joten tervetuloa Savon sydämeen! :) Onkos teistä joku kenties tulossa tai edes harkinnut tulevansa?