Myönnetään, minut veti Galleriaan Jukka Huhtala, jonka töitä olen ihastellut jo pitkään. Siinä sivussa pääsin tutustumaan Mikko Valtosen teoksiin. Ensimmäisessä huoneessa oli Huhtalan suurikokoinen teos toukasta ja huoneen nurkassa Valtosen teos ”Sinä”. Puusta tehty pieni iloinen hahmo oli punaiseen mekkoon pukeutunut, suuririntainen nainen. Teos sai hymyilemään.
(Jukka Huhtala - Caterpillarval, 2010)
(Mikko Valtonen - Yksityisyrittäjä)
Valtosen töissä puu on voimakkaasti mukana ja teokset ovat hyvin erilailla toteutettuja. Huomasin että Valtosen töistä ei voinut etukäteen arvata mitä huoneesta toiseen siirryttäessä tulee vastaan. Tunnetilat vaihtuivat huvittuneisuudesta ja oivaltavuudesta suoranaiseen ärsytykseen. Siis todelliseen ärsytykseen, seksi liikkui mukana töissä ja se alkoi hieman häiritä. Valtonen oli ”vallannut” gallerian installaatiokseen. Seinillä oli hiilellä kirjoitettuja tekstejä ja piirroksia kuten teksti ”Ulkomaalainen persoona saunassa.” Näytteillepano oli myös erikoinen, teokset eivät välttämättä olleet tavalliseen tapaan keskellä näyttelytilaa vaan esimerkiksi ”Yksityisyrittäjä” oli nostettu paloletkukaapin päälle. Alakerran näyttelytilassa oli intiimi tunnelma, jossa suurimman huomion veivät seiniin kirjoitetut tekstit. Myös Päivi –nimi, joka kulki vaivihkaa mukana läpi näyttelyn sai huipennuksensa sanoissa ”Olen syytön…Minä rakastan sinua Päivi, ikuisesti. Muista se.”
(Mikko Valtonen - Masentunut)
Galleria 12:ssa oli yllättävän vähän Huhtalan teoksia, vaikka näyttely oli yhteisnäyttely. Tämä oli toki pienoinen pettymys, sillä Huhtalan töitä olin lähinnä tullut katsomaan. Kuitenkin kaikki maalaukset olivat tuttua ja taattua Huhtalaa. Suuria, voimakkaita värejä, lähikuvia. Pidän tavasta kuvata henkilöitä läheltä, tunnelma tulee intiimimmäksi ja henkilöiden ilmeet ja eleet luovat suuremman vaikutuksen kuin kokovartalokuvissa. Läheltä katsottuna Huhtalan teoksissa nousee esiin voimakkaat väri-ilottelut ja siveltimenvedot, kun kauemmas siirryttäessä kokonaiskuva alkaa hahmottua. Mielenkiintoinen lisä näyttelyyn oli, että Huhtalan työsketelyä voi nähdä galleriassa arkipäivisin (tosin nyt hän ei ollut paikalla). Hän maalaa suurta Syringenesis teosta, jossa henkilö piikittää itseään. Lattialla oli väripaletteja ja osa maalista kiilteli vielä tuoreuttaan.
Teokset eivät hätkäyttäneet samoin kuin Myllyssä ollut näyttely, jossa pääsi kurkistelemaan Huhtalan työhuoneeseen. Siellä hurmioiduin Johanna Rossin (?) kuvasta ja Huhtalan omakuvasta. Paikallislehdessä oli Galleria 12:n näyttelystä juttu, jossa kerrottiin Huhtalan aikovan muuttaa Helsinkiin, joten näyttely on kai myös eräänlainen jäähyväisnäyttely. Toivottavasti pääkaupunki ei ahmaise Huhtalaa kokonaan vaan saamme tulevaisuudessakin nähdä miehen töitä Kuopiossa. Jäähyväisnäyttelyksi tämä oli mielestäni laimea ja suppea.
(Jukka Huhtala - LSD-Soup)
Kokonaisuudessaan näyttely oli yllättävä, sanan kaikissa merkityksissä; Huhtalan taituruus yhdistettynä Valtosen naivismiin, teosten lukumäärät toisiinsa nähden sekä aihevalinnat. Valtosen teokset ovat varmasti mielipiteitä jakavia, joko niistä pitää tai ei, mutta keskustelua ne herättävät. Sarjakuvamaisuus on taiteilijoiden kesken pieni yhdistävä ominaisuus. Ihmettelin kuitenkin miksi juuri nämä kaksi taiteilijaa on laitettu samaan tilaan. Toisaalta mietin että Huhtalan teokset ovat tarpeeksi suuria ja huomiota herättäviä Valtosen keskustelua herättävien teosten keskellä. Huhtalan teokset eivät hukkuneet tunnemyrskyyni (ärsytykseeni) joitain Valtosen teoksia kohtaan vaan saivat ja veivät huomioni.
Niin, näyttely ei ainakaan jätä kylmäksi.
(Kuvat Galleria 12:n sivuilta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti