sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Maisemamatkalla

Valamon näyttelynavajaiset oli ensimmäinen kerta, kun minulla oli auto ja liikuin omien aikataulujeni mukaan. Ei ollut minuuttiaikatauluja eikä varsinaisia työtehtäviä. Sain olla vieraana ja olla vaan. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja kiertelin valokuvaamassa yksityiskohtia.
Töiden ja erilaisten projektien kautta olen kuitenkin ilokseni saanut tutustua muutamaan veljestön jäseneen. Tämän myötä uskon saavuttaneeni myös sellaisen luottamuksen, että en koe enää olevani kameroineni uhka kierrellessäni heidän kodissaan. Sillä kotihan Valamo veljestölle on. En minäkään haluaisi, että minun kodissani pyörisi paparazzeja. Joten minulla on (ja kaikilla muillakin tulisi olla) kunnioitus tätä näkökulmaa kohtaan. Yllä olevaan kuvaan kysyin erikseen kuvausluvan.
Se työmatkanäkökulma, mikä minulla usein Valamoon mennessä on, on vähän ristiriitainen. Ajomatka metsä- ja peltomaisemien halki virittää jo omanlaiseensa tunnelmaan, että tässä ei olla menossa tavallisiin töihin. Vierailut eivät siis oikeastaan tunnu työltä vaan pikemminkin kyläilyltä. Kyläilen töiden varjolla Valamossa, sillä ihan pelkkä turistikaan en tunne olevani.
Tällä viime kyläilyllä päätin kuitenkin olla hieman turistina ja kierrellä ihan vain omaksi ilokseni. Huomasin samalla havahtuvani siihen ajatukseen, että en ole tainnut koskaan käydä Valamossa kesäaikaan vaan aina ns. turistikauden ulkopuolella. Vierailut ovat aina tapahtuneet myöhäissyksyllä, talvella tai varhaiskeväällä. Tämän vuoksi tajusin, että en ole käynyt kertaakaan esimerkiksi Valamon hautausmaalla.
Lempipaikakseni on toistaiseksi muodostunut laivalaituri ja sen äärellä oleva Pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän tsasouna. Täällä on aina vieraillessani ollut täydellisen hiljaista eikä näy muita. Menin seisomaan laiturille ja katsomaan tasaisenvalkoista maisemaa. Lumihiutaleita putoili taivaalta juuri sen verran, että ne tunsi kasvoilla ennen kuin sulivat.
Tämä hetkeen pysähtyminen tuli juuri oikeaan aikaan. Kun ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin oloaan siinä lumisella laiturilla. Hengitystä ja niitä lumihiutaleita kasvoilla. Kiire oli jossain muualla. Seisoin laiturilla aikani, kunnes tuli jo sen verran kylmä, että päätin lähteä jatkamaan matkaa. Jäin kuitenkin miettimään, miten ihanaa olisi kesällä vain istua tuossa laiturilla ja piirtää maisemaa. Tosin ymmärsin, että kesäaikaan en saisi omittua paikkaa täysin itselleni. Pitäisi joskus käydä kokemassa Valamon kesähulina, vaikka vain päiväseltään. Onko siellä hulinaa?
Kotimatkalla pilviverho alkoi repeillä hieman ennen auringonlaskua. Oli turvallisempaa pysähtyä tuijottelemaan maisemia yksittäisille bussipysäkeille kuin ajaa autoa kääntelemällä koko ajan päätä. Kun siihen oli kerrankin mahdollisuus.
Tekipä hyvää käydä rauhoittumassa maisemamatkailulla. 
Jakakaapa vinkkejä kuinka te rentoudutte ja rauhoitutte? 
Jospa saisin niistä laina-ajatuksia omaankin arkeen.

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Valamon kätköistä

Tämä on niitä työn parhaimpia puolia: hyvät ja toimivat yhteistyökuviot. Yksi viime vuoden suurimmista projekteista oli luetteloida Valamon luostarin yli 200 käspaikkaa. Minä valokuvasin, tekstiilikonservaattorimme luetteloi ja projektitutkijamme käänsi ukrainankielisiä tekstejä suomeksi. Luostarilla on huomattava käspaikkakokoelma Suomessa, sillä siihen kuuluu kaikkiaan yli 300 käspaikkaa. Karjalainen nimitys käspaikka tulee sanoista käsi ja paikka (=liina, huivi). Käspaikka on pitkä, kapea ja useimmiten päistään koristeltu pyyheliina, jolla on arkisen käytön lisäksi ollut karjalais-ortodoksiseen kulttuuriin ja etenkin ikoneihin liittyvä merkitys. Vastaavanlainen rituaaliliina tunnetaan laajalti muuallakin, ja sen juuret ulottuvat tuhansien vuosien takaisiin alkuperäiskansojen uskomuksiin.
Valamon luostarin kulttuurikeskuksessa avautui 17.3. Valamon kätköistä - käspaikkoja ja metalli-ikoneja -niminen näyttely. Esillä on miltei 100 käspaikkaa ja yli 600 metalli-ikonia. Monet ovat ennennäkemättömiä. Näyttelyn avasi luostarin johtaja arkkimandriitta Sergei. Näyttelyn metalli-ikonit on tutkinut Moskovan Andrei Rublev -museon tutkija Elena Zotova.
Mikäli käsityötekniikka (pitsit, kirjonnat, revinnäiset ym.) tai kasvien ja ornamenttien symboliikka kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti suunnata Valamoon. Minäkään en ole varsinaisesti mikään tekstiili-ihminen, mutta voin sanoa, että melko jännittäviä löytöjä ja tarinoita noissa käspaikoissa on. Vai mitäs sanotte esimerkiksi tästä:
"Lentävä".
Ukrainassa Dneprin vasemman rannan alueiden käspaikkojen joukosta löytyy sellaisia, joiden ornamenteissa voidaan nähdä avaruusaluksia. Maan asukkailla on aina ollut kontakteja avaruusolentoihin, jopa silloin kun ihmisten koneet eivät vielä olleet valloittaneet ilmatilaa. Silloin kun ainoat lentävät asiat olivat linnut ja hyönteiset, näitä avaruudellisia asioita kutsuttiin kansansuussa nimellä "lentävä" (летуче).
Jokaisella kukalla, kasvilla ja kuviolla on oma symbolinen merkityksensä, joten kannattaa varata näyttelyyn riittävästi aikaa. Valamon luostari julkaisee käspaikoista keväällä myös kuvapainotteisen kirjan, jossa esille pääsevät myös kauan kaivatut pitsit.
Aikaa kannattaa varata myös kauniille ja erikoisille metalli-ikoneille. Oman työni kannalta tämä oli oikea aarreaitta! En ollut koskaan nähnyt esimerkiksi 900-1200-luvuilta peräisin olevia metalliristejä. Yleensä työskentelen 1700-1800-luvuilta olevien metalli-ikonien parissa. Näyttelyssä on siis upea läpileikkaus metalli-ikonien historiasta ja kehityksestä, värityksestä emalikoristeluineen sekä valmistuspaikoista ja niiden luomista ominaispiirteistä.  
Emaloituja metalli-ikoneja 1800-luku ja 1900-luvun alku, Moskova.
Metalli-ikonien laajempi tuotanto loppui Venäjällä lokakuun vallankumoukseen 1917, jolloin ateistinen neuvostohallitus kielsi ikonien ja kirkollisten esineiden valmistamisen. Metalli-ikoneja valettiin kuitenkin salaa. Niiden valmistus jatkuu näyttävästi edelleen ja uusia malleja sekä tekniikoita on otettu käyttöön. Näyttelyssä on esillä myös nykyajan metalli-ikoneja, joiden suunnitteluun ja toteutukseen on käytetty esimerkiksi tietotekniikkaa. Käspaikkakirjan lisäksi Valamon luostari julkaisee alkukesästä teoksen Metalli-ikonit - vuosituhantista perinnettä. En malta odottaa!
Metalli-ikoneja Keski-Venäjän kylistä, 1700-luvulta 1900-luvun alkuun.
Käsiristi, 1600-luku. RIISAn kokoelmat.
Näyttelylainassa on myös RIISAn kokoelmiin kuuluva Pyhittäjä Avrami Rostovilaisen ristin toisinto 1600-luvulta. Ristin kääntöpuolelle on kaiverrettu teksti: "Tämä risti, kuuluneena Staraja Ladogasta Valamoon siirretylle vanhalle Vasiljevin kirkolle, isä igumeni Damaskinin anomuksesta on palautettu luostariin Pyhästä Synodista Hengellisen Konsistorion asetuksella 20.5.1858."
Mikäli näyttelyn lisäksi innostuu metalli-ikonien tai käspaikkojen valmistamisesta itse, kannattaa seurailla Valamon opiston kurssitarjontaa.

Valamon kätköistä - käspaikkoja ja metalli-ikoneja 
on esillä Valamon kulttuurikeskuksen suuressa näyttelysalissa
vuodenvaihteeseen 2018/2019 saakka. 

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Kun taide kohtaa muodin

Naistenvaateketju Lindex on valjastanut kahdeksan nuoren pohjoismaalaisen taiteilijan luomat taideteokset osaksi tämän kevään muotia. Art meets fashion -yhteistyö juhlistaa naiseutta. Lindexin markkinoinnista ja viestinnästä vastaavan Eva Kujansivun mukaan taiteilijoille annettiin vapaat kädet toteuttaa omalla ilmaisullaan ja tekniikallaan Lindexille taideteos, joiden pohjalta vaateketjun suunnittelijat alkoivat hahmotella mallistoa. Lindex myös osti mallistoa varten tehdyt taideteokset ja kauppaa ne Lindexin showroomissa Tukholmassa. Tuotot vaateketju lahjoittaa HERproject-hankkeelle, joka pyrkii parantamaan kansainvälisissä tehdastuotannossa työskentelevien matalapalkkaisten naisten asemaa.
Simon Dahlgren Strååt: Greta. Kuva: Lindex.
Simon Dahlgren Strååt (s. 1984, työskentelee Tukholmassa) on tehnyt kunniaa uimahyppyikoni Greta Johanssonille, jossa öljyvärimaalaus on toiminut inspiraationa bikineille ja huiville.
Kuva: Lindex.
Nina Noreskär: Tell again. Some arrive this far. Kuva: Lindex.
Nina Noreskär (s. 1989, työskentelee Tukholmassa) loi "Tell again. Some arrive this far" teoksen yhdistelemällä useita maalattuja kankaita toisiinsa.  Tämän teoksen pohjalta syntyivät värikäs kimono ja leveä vyötärövyö.
Kuva: Lindex.
Katja Beckman: Pink. Kuva: Lindex.
Katja Beckman toteutti herkän teoksen "Pink", joka toimi inspiraationa pehmeille puseroille.
Tämä pusero on ehditty myydä jo loppuun. Kuva: Lindex.
Nayab Ikram: Body Unlimited. Kuva: Lindex.
Nayab Ikram (s. 1992, työskentelee Turussa) teoksessa "Body Unlimited" on hiuksista otettuun käännettyyn valokuvaan perustuva abstrakti värikuvio, joka oli esikuvana korvakoruille. Teokset heijastavat hänen omaa kulttuuri-identiteettiään hiusten kautta, niin tietoisella kuin tiedostamattomallakin tasolla, vaikutteinaan yhteiskunta ja henkilökohtaiset kokemukset. "Body Unlimited" ilmaisee ajatusta, jossa kaikilla on paikkansa tässä yhteiskunnassa.
Kuva: Lindex.
Polat Ghasemloo:The Rising. Kuva: Lindex.
Polat Ghasemloo (s. 1982, työskentelee Tukholmassa) ylistää keramiikkateoksessaan tanssiduo Marthaa ja Nikiä. Tämä innoitti suunnittelijat luomaan sadetakin ja sateenvarjon. 
Kuva: Lindex.
Kuva: Lindex.
David von Bahrin taiteessa tummansininen väri symboloi universaalia energiaa, vapautta ja ehdotonta rakkautta. Nämä ajatukset loivat Lindexille modernin takin ja repun.  
Kuva: Lindex.
Sara Kallioinen Lundgren: Culo. Kuva: Lindex.
Sara Kallioinen Lundgrenin keramiikkateos "Culo" on ylistys tanssiville muodoille, jonka pohjalta syntyi laukku.Värit symbolovat naiseuden iloa ja onnea.
Kuva: Lindex.
Kuva: Lindex.
Valokuvaaja Lina Jelanski on tallentanut vahvan graafisen otoksen, joka toimi inspiraationa korvakoruille sekä aurinkolaseille ja kotelolle. Jelanski lähestyy aihettaan paneutumalla väreihin ja pintarakenteiden muodostamiin kontrasteihin.
Kuva: Lindex.
Miltäs tällainen muoti näyttää, joka ammentaa inspiraationsa taideteoksista?
Voisitko kuvitella käyttäväsi jotain näistä?

lauantai 3. maaliskuuta 2018

Kauneuden kaipuusta

Huhhuh mitkä kaksi viikkoa! Töiden lisäksi on ollut bloggauskeikkaa, valokuvauskeikkaa, konsertti ja sukulointeja. Vielä olisi jaksettava seuraavat 2,5 viikkoa ennen kuin on mosaiikkitaidetta esittelevä vuoden päänäyttely pystyssä. Ja sen sivussa hoidettuna kaikki muut museojutut. Kaksi kertaa olen myöhästynyt bussista, mutta toisella kerralla naapuri pelasti tilanteeni kuskaamalla minut seuraavalle pysäkille. Kiire, liian lyhyet yöunet, venyvät työpäivät ja aikataulutetut viikonloppuohjelmat tekivät sen, että odotin tätä viikonloppua kuin viimeistä päivää. Siitäkin huolimatta, että noihin viikkoihin on sisältynyt paljon kivaa. Ja yksi totaalinen hermostuminen töissä sähköpostikeskustelujen lomassa, mikä sai pariin otteeseen kävelemään ulos työhuoneesta että rauhoittuisin. Noh, elämä on tällaista.
Viime yönä sain onneksi nollattua  tilanteen ja kuittasin akuuteimmat univelat 11 tunnin yöunilla. Ja puolen tunnin päikkäreillä. Aamu oli aika ihana ♥, ja tunnelmaan voi palata täällä. Pitkästä aikaa hidas aamu, omaa aikaa, lukematon lehti ja hyvää musiikkia. Musiikilla on aina ollut elämässäni iso rooli. Olen purkanut sillä aggressioitani, rauhoittunut, nukahtanut, ihastunut. Tästä syystä musiikkimakuni on laaja. Jokaiseen tilanteeseen on omanlaisensa musiikki.
Kauneuden kaipuu liittyy minulla rauhoittumiseen ja rentoutumiseen. Saan hallittua (sekä sisäistä että ulkoista) kaaosta keskittymällä kauniisiin asioihin. Turha kuvitella, että elämässäni olisi kaikki asiat järjestyksessä ja kauniisti aseteltua. Ei ole. (Näkisittepä tämänhetkisen tilanteeni esim. työpöydällä...) En vain koe saavuttavani mitään sillä, että levitän ikäviä asioita ympäriinsä. Välillä pitää toki purkautua, mutta saan palautettua sisäisen hyvinvoinnin, kun keskitän huomioni johonkin kauniiseen. Se voi olla mm. musiikkia, taidetta, elokuvaa, (puhelin)keskustelua, kirjallisuutta, käsillä tekemistä tai luonnosta nauttimista. Muiden blogeja tai Instagram feedejä. Rakastan valokuvaamista, ja huomaan etsiväni kauneutta linssin läpi kaikissa tilanteissa. Tässä on esimerkiksi hetkiä -22 asteen pakkasessa. Mitkä valot ja värit! Ihastuin moottoritiellä ajaessani maisemaan, ajoin sivutielle ja pysäytin auton, että sain tallennettua tunnelman. Pitkän pimeän kauden jälkeen auringonvalo on (ikkunankin läpi) sitä mitä olen kaivannut.
Sinne hujahti helmikuu, tervetuloa maaliskuu ja kevätaurinko! ♥
Mitäs ruudun sille puolen kuuluu?