sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Colosseum by night

Jokainen sai ennen Rooman reissua listata jonkin kohteen, jossa haluaisi käydä. Yhtenä toiveena oli tietenkin Colosseum. Minä olin amfiteatterin jo nähnyt, joten ehdotin, että tutustuttaisiin kohteeseen hieman toisella tavalla. Colosseum by night kuulosti mielenkiintoiselta, sillä opastetulla kierroksella pääsisi tutustumaan myös maanalaisiin osioihin. 
Tarkemmat historiatiedot voitte lukaista aiemmasta Colosseum-postauksesta, mutta tässä muistin virkistämiseksi pieni tiivistelmä. Colosseum oli Rooman valtakunnan suurin amfiteatteri, jonka keisari Titus avasi 80 jKr. satapäiväisillä taistelunäytöksillä. Nimi oli alun perin Flaviusten amfiteatteri, rakennuttajiensa mukaan. Colosseum-nimi otettiin käyttöön vasta keskiajalla. Viimeiset maininnat gladiaattoritaisteluista ovat vuodelta 435, mutta eläinten metsästysnäytökset jatkuivat 520-luvun alkuun saakka.
Marcelluksen teatteri ja taustalla Apollonin temppelin kolme korinttilaista pylvästä.
Marcelluksen teatteri.
Colosseumin esikuvana on toiminut Marcelluksen teatteri (Teatro di Marcello), joka valmistui keisari Augustuksen aikana 13 eKr. Augustus omisti teatterin siskonpojalleen ja vävylleen Marcellukselle, joka kuoli vain 19-vuotiaana 23 eKr. Augustus oli aikonut tehdä Marcelluksesta seuraajansa. Teatterissa oli alun perin kolme kerrosta, joista alin oli koristeltu doorilaisilla, keskimmäinen joonialaisilla ja ylin korinttilaisilla pylväillä. Sama jako näkyy myös Colosseumissa.
Colosseumin "yökierroksia" (klo 20.40, 21.20 ja 22.10) järjestetään mahdollisimman lähellä täydenkuun aikaa. Meillä kävi tuuri, sillä kuukauden ainut yökierros järjestettiin sopivasti toisen matkapäivämme iltana. Kierrokselle on paikkoja rajoitetusti, joten liput kannattaa varata etukäteen. Meidän kierroksellamme oli noin 25 osallistujaa, joten tutustuminen historialliseen rakennukseen on todella ainutlaatuinen. Ei tarvitse huolehtia turistimassoista, sillä kierrosten aikana paikka on jo suljettu muilta kävijöiltä.
Oppaana toimii Colosseumissa työskentelevä arkeologi, joten asiantuntevampaa opasta ei voisi saada. Meidän kierrostamme johti ihana nainen, jonka puheesta hehkui innostus ja rakkaus aiheeseen. Colosseum kärsi pahoin mm. vuoden 1349 maanjäristyksessä, sen runkoa tukevat pronssikiinnikkeet ja kaarien alla olevat pronssiveistokset käytettiin asemateriaaliksi, se unohdettiin vuosisadoiksi ja kasvillisuus valtasi amfiteatterin. Colosseumin raunioita käytettiin 1400- ja 1500-luvuilla kivilouhoksena, sillä paavit kierrättivät sen travertiinilohkareita mm. siltojen, palatsien ja Pietarinkirkon rakentamiseen.
Suuren (valossa hehkuvan) pääkaaren alta juoksetettiin areenalle taistelemaan saapuvat gladiaattorit. Areena oli puinen lattia, jonka päällä oli hiekkakerros. Alla olevat käytävät kätkivät sisäänsä mm. erilaisia mekanismeja, joilla nostettiin eläimet luukkujen kautta areenalle.
Kasvillisuutta alettiin kitkeä 1870-luvulla, ja areenan alla olleet rakenteet paljastuivat vuosien 1893-1896 arkeologisissa kaivauksissa.  Nykyisin Colosseum on katolisen kirkon pyhä paikka. Paavi johtaa vuosittain pitkäperjantain Ristin tien soihtukulkuetta Colosseumin areenalle. 
Yksityiskohta Abraham-Louis-Rodolphe Ducros'n maalauksesta The Interior of Colosseum, 1787-1793. Kunkin aikakauden taiteilijoiden töistä saa hieman ajatusta siitä, millaiselta Colosseum on aikoinaan näyttänyt. Tässä aika ennen arkeologisia kaivauksia, kasvillisuuden peitossa. 1800-luvun kasvitieteilijät innostuivat tutkimaan ja luetteloimaan Colosseumin kasvit, joista julkaisiin myös kirjoja.
I do remember me,
that in my youth,
when I was wandering,
upon such a night,
I stood within the Colosseum's wall,
midst the chief relics of almighty Rome.
The trees which grew along the broken arches,
waved dark in the blue midnight,
and the stars,
shone through the rents of ruin.

- Lord Byron: Manfred - 
Tätä käytävää pitkin gladiaattorit kulkivat taisteluareenalle.
Holvausta ilman laastia.
Colosseumin viereen rakennettiin gladiaattorikouluja ja muita amfiteatterin toimintaa tukevia rakennuksia. Areenan alla toimi valtava määrä orjia, jotka pitivät huolen siitä, että ottelut onnistuivat. He pyörittivät vinssejä kahdessa kerroksessa, joilla nostettiin mm. häkeissään olleet eläimet areenalle taistelemaan. Mikäli jokin meni vikaan tai ei toiminut, keisari nostatutti orjat areenalle taistelemaan hengestään. Ludus Magnus-gladiaattorikoulussa oppilaat sekä asuivat että harjoittelivat verisiä taisteluja varten. Koulusta oli suora yhteys Colosseumin alle. Kuwait on lupautunut rahoittamaan Ludus Magnus-koulun ja Colosseumin välisen tunnelin. Gladiaattorit kulkivat pimeän käytävän halki Colosseumin toiselle laidalle, jonka pääsisäänkäynnistä he astelivat varsinaiselle areenalle.
Rekonstruoitu vinssi, jolla mm. eläimet nostettiin areenalle.
Pienoismallissa näkyy mm. kaikki veistokset, jotka holvikaaria ovat koristaneet sekä yläreunan mastot, joihin purjekankaat oli kiinnitetty auringonpaahteen ehkäisemiseksi.
Arkeologisissa kaivauksissa löytyneitä reliefikoristeita.
Arkeologisissa kaivauksissa löytyneitä eläinten luita, joissa on jälkiä teurastuksesta ja osittaisesta palamisesta.
Colosseum an icon-näyttely on esillä tammikuuhun 2018 saakka ja esittelee monumentin vähemmän tunnettua historiaa ja kaivauksissa tehtyjä löytöjä. Taiteilijoiden tulkinnat Colosseumista olivat mielenkiintoista katsottavaa.
Kierrokselle osallistui myös kissa, joka kulki perässämme.
Colosseum by night-kierroksella sai totaalisen toisenlaisen ja syvemmän tietouden ja tunnelman rakennuksesta kuin tavallisella omatoimikierroksella päivänvalossa. Seisoessa rekonstruoidulla areenanpalasella ja katsellessa ylöspäin kohoavia kivipenkkirivejä, syntyi kylmät väreet siitä historiasta mitä se on pitänyt sisällään. Saati kuvitella maan alla olevissa käytävissä sitä hien, veren, lian, eläinten ja niiden jätösten sekoittunutta hajua. Sitä kuinka soihtujen valossa orjat ovat työskennelleet viimeiseen saakka. Kuinka gladiaattori on juossut pimeän käytävän läpi toiselle laidalle ja lopulta noussut areenalle huutavan yleisön eteen. Veti sanattomaksi.

Hieno elämys! Yle Areenasta löytyy muuten hyvä dokumentti Maanalaisesta Roomasta (katseltavissa vain Suomessa vielä 7 päivää), jossa päästään Colosseumin lisäksi kurkistamaan kaupungin alla oleviin kaivoksiin, Cloaca Maxima-viemäriin sekä Caracallan kylpylään.

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Una bella esperienza

Saluti da Roma! Oli pienoinen sääshokki palata Suomen takatalveen aurinkoisen ja vihreän Rooman jälkeen. Sää oli tosin Roomassakin tavalliseen vuodenaikaan nähden viileä 12-16 astetta (paikallisten mukaan kylmä - tiedättehän, toppatakit ja pipot yllä), mutta minulle varsin sopiva nähtävyyksien kiertelyyn.
Vajaa viikko kaupungissa oli kokonaisuudessaan kaunis kokemus. Muistan, kun hain opintomatkalle Roomaan 2012 olin varma, että hakijoita olisi niin paljon, etten koskaan pääsisi mukaan. Kun valituista opintomatkailijoista ilmoittava sähköposti kilahti omaan postilaatikkoon, tavasin listaa ylhäältä alaspäin. Luin tuttujen opiskelukavereiden nimiä ikuisuudelta tuntuvan hetken, mutta omaa nimeä ei näkynyt - kuin vasta viimeisellä rivillä! Olin päässyt mukaan Roma Obscura: pinnanalainen kaupunki-kurssille! Olin äärettömän kiitollinen avautuneesta mahdollisuudesta tutustua ikuiseen kaupunkiin, mutten ollut varma palaisinko sinne enää toiste, sillä maailma on täynnä upeita kaupunkikohteita. 
Kun aloimme ystävän kanssa suunnitella yhteistä matkakohdetta 30-vuotissynttäreiden kunniaksi, hän ehdotti Roomaa. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Pääsisin jälleen tuohon länsimaisen taidehistorian ja kulttuurin kehtoon. Olin innoissani, mutta samalla hieman jännittynyt. Jos ensikokemus Roomaan tapahtuu hulppeasti asumalla kaksi viikkoa upeassa renessanssihuvilassa kaupungin kauneimmalla näköalalla, voi tavallinen turistikokemus tuottaa odotuksille melkoisen kolauksen.  
Asunnon ikkunasta näkyi mm. Forum Romanumilla sijaitseva Santi Luca e Martina-kirkon kupoli.
Tämänkertainen majoitusvalinta osui kuitenkin nappiin. Hotellihuoneiden sijaan vuokrasimme kolmion rauhallisen kadun varrelta aivan Forum Romanumin kupeesta. Paikallinen vuokraisäntä oli ystävällinen, ohjeisti asunnon toiminnot (mm. kaasuhella, ilmastointi, oven lukitus) ja vinkkasi mistä saa esimerkiksi kaupungin parasta pizzaa (Pizzeria Est! Est!! Est!!! Ricci).
Opintomatkasta poiketen, nyt oli enemmän aikaa fiilistellä kaupunkia ilman minuuttiaikataulua. Kulkeminenkin oli mukavaa, kun sai rauhassa pysähtyä kuvaamaan katuja ja kapeita kujia. Muistan edellisen kerran ahdistuneeni siitä ihmismäärästä, mutta tällä kertaa turisteja ei tuntunut olevan lainkaan niin paljon. Ystäväni sanoikin, että vasta metrotunneleissa hän tunsi, että ihmisiä oli enemmän. Ehkä olimme lomalla juuri sopivaan aikaan. 
Maailman turvallisuustilanne näkyi myös Roomassa. Muistan, että metrotunneleissa oli joitain poliiseja/vartijoita jo 2013, mutta tällä kertaa armeijan maastoautot ja miehet kivääreineen olivat varmistamassa tärkeimpien turistinähtävyyksien turvallisuuden. Esimerkiksi Colosseumin vieressä kulkeva Via dei Fori Imperiali/Piazza del Colosseo oli tukittu nähtävyyden läheltä molemmista suunnista siten, että läpi pääsi kulkemaan vain paikallisbussit. Missään vaiheessa ei kuitenkaan pelottanut, ja itselleni jäi edelleen Roomasta turvallinen ja positiivinen mielikuva.
Majoituksemme sijaitsi keskeisellä paikalla, josta pääsi kätevästi kävellen miltei kaikkialle. Busseilimme itsemme ainoastaan Gianicolo-kukkulalle ja metroilimme Vatikaaniin, mutta muuten selvisimme kaupungissa hyvin kävellen. Kaupungin positiivista mielikuvaa vahvisti myös se, että osasin toimia asiakaspalvelutilanteissa myös italiaksi (yllättävän hyvin ne yliopiston neljä italian peruskurssia olivat jääneet mieleen). Se on totta, että jos osaa sanankin italiaa ja sitä käyttää, palvelu on iloisempaa ja saa kenties vielä vähän bonusta (trattoriassa tilauksen kaupanpäällisiksi esimerkiksi kuohuvaa tai limoncelloa). Kaikkialla tulee toimeen englannillakin. Huomaan kyllä töissä omissakin asiakaspalvelutilanteissa, että jos toinen yrittää sanoa jotain suomeksi, tulee heti itsellekin toisella tavalla kiva fiilis, kuin hoitaa asioita englanniksi. Toinen haluaa huomioida minun kulttuuriani ja kieltä. Itseäni tosin hieman ärsytti Roomassa se, kuinka amerikkalaisturistit hokivat grazien sijaan espanjaksi gracias....
Ehkä yllä oleva esimerkki kiteyttää huvittavasti sen, että vähissä olivat reissun negatiiviset hetket. ;) Edellisen reissun myötä ihmismäärät hieman ahdistivat, mutta tällä kertaa osasin häivyttää onnistuneesti turistit mielestäni (ja ihmisiä oli kohteissa vähemmän), ja oikeasti nauttia myös siitä Sikstuksen kappelista. Siitäkin huolimatta, että tilassa kaikui tasaisin väliajoin Silenzio, per favore! - No foto! - Avanti, avanti! Kun tiesi mitä odottaa, osasi keskittää huomionsa oleelliseen - ja nauttia. Kappeliin pääsee rauhalliselle virtuaalikierrokselle täällä.
Voi Rooma, että olet kaunis!

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Kulttuuriohjelmia

Jälleen hemmotellaan kulttuurinnälkäisiä! Yle Teema ja Yle Fem yhdistyivät, ja löytyvät nyt kanavapaikalta 5, Yle Teema Fem. Nimestä viis, Teema on edelleen pullollaan ihania ohjelmia.

Tänään tiistaina 25.4. klo 20 alkaa 10-osainen Taideteosten salaisuudet-sarja (Smart Secrets of Great Paintings), jossa pohditaan mitä kuuluisat taulut kertovat niiden syntyajasta tai taiteilijan omista asenteista. Ensimmäisessä jaksossa ollaan 1800-luvun Pariisissa, joka säkenöi huolettomuutta ja vaurautta, mutta pinnan alla kuohui. Gustave Courbet'n taideteos taiteilijan ateljeesta on täynnä poliittisia vihjeitä ja kritiikkiä Napoleon III:n kautta kohtaan. 
Tulee katsottavaksi Yle Areenaan (valitettavasti vain Suomessa).
Kuva: Medici Masters of Florence.
Huomenna keskiviikkona 26.4. klo 20.00 alkaa uusi 8-osainen sarja: Medicit, Firenzen valtiaat (Medici - the Masters of Florence). Historiallinen draamasarja renessanssiajan Italian mahtisuvusta. Medicin pankkiirisuku vaikutti 1400-luvulla syvästi yhteiskuntaan ja politiikkaan Firenzessä, Roomassa ja laajemminkin Toscanan maakunnassa. Sarja perustuu todellisuuteen, mutta ottaa juonellisia vapauksia, joiden avulla luodaan kiintoisa taustatarina Medicien vastoinkäymisille ja menestykselle. Pääosissa: Richard Madden, Annabel Scholey, Stuart Martin, Guido Caprino ja Dustin Hoffman.
Kaikki jaksot nähtävissä jo nyt Yle Areenassa.
Lastenvaunumuseo Mukelo: Silvercrossit rivissä. Kuva: Yle/Juha Suomalainen.
Keskiviikkona klo 21.00 alkaa myös kotimainen 10-osainen Salatut museot-sarja. Kussakin 15 minuutin jaksossa toimii oppaana kulttuuritoimittaja Minna Joenniemi, museoiden ystävä. Katsoja pääsee kurkistamaan outoihinkin itse tehtyihin museoihin ja tapaamaan intohimoisia keräilijöitä niiden takana.
Kuva: Yle Areena.
Loppuun vielä vinkki, että mikäli joltain sattui menemään pääsiäispyhien aikaan ohi Tihvinän ihmeet -dokumentti, se on nähtävissä Yle Areenassa (valitettavasti vain Suomessa). Lisa Hovinheimon 2016 valmistunut dokumentti kertoo Tihvinän luostarin ihmeitätekevän Jumalanäidin ikonin tarinan. Perimätiedon mukaan ikonin maalasi 2 000 vuotta sitten apostoli Luukas Jerusalemissa, ja että ikoni itse lensi Tihvinään Bysantin Konstantinopolista 1300-luvun lopulla. Toisen maailmansodan aikana saksalaiset veivät ikonin Latviaan, josta se päätyi Yhdysvaltojen Chicagoon ja viimein 2004 takaisin Tihvinään, 180 kilometriä Pietarista itään. 
Dokumentissa nähdään myös RIISAn kokoelmissa olevia Tihvinän Jumalanäidin ikoneja

Mitäs vielä? Mikäli olette bonganneet hyviä kulttuuriohjelmia, 
jotka minulta ovat menneet ohi, saa vinkata!

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Kohti Roomaa

Nyt kun passi on vihdoin hankittu, voidaan keskittyä itse matkakohteisiin. Vajaan kahden viikon opintomatkalla 2013 tuli käytyä ihan kaikissa paikoissa, jotka olivat olleet omalla haavelistallani (ja paljon enemmän). Tämän vuoksi ilmoitin matkakumppaneille jo hyvissä ajoin, että minulle riittää Pantheon (ja Santa Maria in Trastevere). Jokainen sai valita oman must see-kohteensa ja lista näyttää tältä:
  • Pantheon
  • Vatikaanin museo
  • Pietarinkirkko
  • Colosseum
  • Sant'Ignazio di Loyola -kirkko
Näiden lisäksi aion viedä retkueen Gianicolo-kukkulalle, mutta muuten toivon, että matka pysyisi suht rentona. Kävelyä, istumista, katselua, ruokaa, juomaa ja jäätelöä - tunnelmointia ilman suorittamista. Vatikaani vie kohteista eniten energiaa, ja se onkin buukattu matkan alkupäähän. Toivon myös, että saisin kaivettua muistini perukoilta muutaman sanan italiaa.
Hyvät kengät ovat oleellinen osa onnistunutta reissua, joten hankin Rooman kaduille pitkään haaveilemani appelsiinipuun väriset Kujeet Nook Kollektiivista.
Blogin päivitystahti on käytännön syistä hidastunut, 
mutta ajankohtaisia tunnelmia päivittyy tasaisesti Instagramin puolelle.

Muksu(t) museossa 2

Viime kerralla lainasin kummipoikaani Kuopion museon Eläinlapset-näyttelyyn, joka olikin mahtava kokemus. Tällä kertaa halusin esitellä pojalle oman työpaikkani, sillä hän kyllä tietää, että täti on töissä museossa. Uumoilin etukäteen, että mikään perinteinen museokierros ei tekisi vaikutusta, joten päätin viedä vieraat eläinsafarille. 
Pyhyyden portailla -kokoelmanäyttelyyn astellaan nimensä mukaisesti portaita pitkin. Pienemmän museovieraan oli helpompi kömpiä portaat ylös. 
Eläinsafarissa etsitään siis museon esineistä, ikoneista ja tekstiileistä eläimiä. (Eläinsafari-peliä voi pyytää kuka tahansa museon kassalta. Peli on suomeksi, englanniksi ja venäjäksi). Lapset saavat listan eläimistä, jotka näyttelystä tulisi löytää, mutta mukana on myös ylimääräisiä eläimiä. Kristillistä taidetta miettessä ensimmäisenä tulee mieleen kenties evankelistojen attribuutit (Markus=leijona, Luukas=härkä, Johannes=kotka), mutta näyttelystä voi löytää mm. lampaan, hevosen, lohikäärmeen, kukon, riikinkukon, käärmeen, aasin ja kyyhkysen. Tarkkasilmäiset voivat löytää myös lumileopardin.
Yksityiskohta alusstikarista, käsinkirjottua kiinalaista atlassilkkiä 1700-luvulta. RIISA / Suomen ortodoksinen kirkkomuseo.
Pyhittäjien Sergei ja Herman Valamolaisen muistoarkku eli kenotafi oli hieman pelottava.
Etsiminen meni ihan sujuvasti ensimmäiset 10-15 minuuttia, mutta sen jälkeen kummipoika ei meinannut jaksaa keskittyä esineiden tutkimiseen. Nuorempi muksu viipotti innoissaan kokolattiamatolla puolelta toiselle, kun kerrankin oli tilaa mennä "vapaasti".  Tämä innosti tietenkin vanhempaakin poikaa juoksentelemaan ympäriinsä. Kun meno näytti siltä, että nyt ollaan muksujen mielestä nähty kaikki, siirryttiin monitoimitila Mosaiikkiin, jonne olin valinnut pienen väritystehtävän. Väritystehtävä vaikutti kuitenkin tylsältä, kun kummipoika huomasi rintanappikoneen. Tiesin, että kaikenlaisista vempeleistä kiinnostunut poika ihastuisi myös tähän, ja teimme yhdessä Tyrannosaurux Rex-rintanapin. 
Karjalaisen rukoushuoneen eli tsasounan pienoismalli.
Kyselin kierroksen jälkeen, että oliko kivaa ja mistä poika tykkäsi eniten. Tyrannosaurus-rintanappi oli tietenkin dinofanille paras juttu, mutta yllättäen hän ihastui karjalaisen rukoushuoneen pienoismalliin. Tätä tuijoteltiin pitkään. Syy ihastukseen selvsi, kun hän kertoi, että "Rölli voi asua tuolla". Niinpä niin. :D Edellisen kerran Röllin asumuksia ihasteltiin Pöljällä. Hämärät näyttelytilat olivat paitsi kiehtovia (hyvä mahdollisuus kuulema piilosilla-leikkiin), mutta toisaalta myös hieman jännittäviä ja ehkä pelottaviakin. Eli hyvä mahdollisuus tulla uudelleen, sillä pienestä jännityksestä jää aina kutkuttava muistijälki.

Ps. Meillä ei tarvitse ottaa näyttelytiloissa kenkiä pois, mutta tässä tapauksessa se tuntui lasten kanssa rennommalta.

Pps. Nyt ikonitaidetta esittelevästä salista voi löytää myös työmaalta remontin yhteydessä löytyneen ikonin.