sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Brouwerij De Halve Maan

En ole koskaan oppinut juomaan olutta, mutta se ei estänyt minua nauttimasta hyvästä panimovierailusta. Suklaan lisäksi Belgia on oluen luvattu maa. Maassa on rikas olutkulttuuri ja se on edelleen tiukasti osa arkipäivää. Tunnetuimmat belgialaiset olutmerkit lienevät Stella Artois, Hoegaarden ja Leffe, mutta maassa on paljon pieniä ja korkeatasoisia panimoita. Kivenheiton päässä Begijnhofista, pienellä sisäpihalla, sijaitsee palkittu De Halve Maan panimo. Opastettu kierros kestää 45 minuuttia ja maksaa 10 euroa. Hintaan sisältyy lasillinen Brüggen nimikko-olutta, Brugse Zotia, kierroksen päätteeksi.
Henri Maes aloitti oluen valmistuksen tällä kyseisellä paikalla 1856. Walplein-kadulla on kuitenkin pantu olutta jo yli 500 vuotta. Nykyään Maesin perheyritys kulkee jo kuudennessa polvessa. Pojat nimettiin isänsä mukaan pitkään, sillä nimi oli brändi. Kun tuotteet ja mainoskyltit kulkivat Henri Maesin nimellä, sukupolvenvaihdoksen jälkeenkään ei tarvinnut vaihtaa mainoksia ja brändi pysyi vahvana.
Kierros alkaa uudesta panimohallista, jonka jälkeen siirrytään ylä(ja ala-)kerroksiin. Näissä museotiloissa esitellään panimon historiaa ja entisiä välineitä sekä laitteita. Metalliportaikot ovat kapeita ja jyrkkiä (ja niitä on paljon), joten esteettömyyttä kaipaaville kierrosta en voi suositella. Tuotannon ja kysynnän kasvaessa tilat alkoivat jäädä vuosien saatossa pieniksi. Yritys on kuitenkin sijainnut nykyisellä paikallaan Brüggen sydämessä jo vuosisatoja, joten panimon siirtäminen ei tullut kysymykseen. Sen sijaan uusia tuotantotiloja rakennettiin kolmen kilometrin päähän, ja maan alle kaivettiin rakennukset yhdistävä putkisto, joka valmistui 2016. Tämä oli valtava investointi, mutta mahdollisti De Halve Maanin pysymisen nykyisellä paikallaan.    
Pyhää Bonifatiusta (675-754) pidetään Saksan ja Alankomaiden suojeluspyhimyksenä, mutta se on myös panimoiden (ja räätäleiden) suojeluspyhä.
Ylimmän kerrroksen tilassa kuparikeitinten keskellä esiteltiin erilasia maltailta ja humaloita. De Halve Maan valmistaa Brugse Zot blonden, dubbelin ja bokin lisäksi Straffe Henrdikiä, jotka kaikki ovat voittaneet palkintoja kansainvälisissä kilpailuissa. Brugse Zot sarjaan kuuluu myös alkoholiton Sportzot. Nykyisin Brugse Zot ja Straffe Hendrik (Vahva Hendrik, kunnianosoitus kaikille Maesin suvun Henreille) ovat ainoat oluet, joita pannaan Brüggen historiallisessa keskustassa.
Kierroksen lomassa pääsee ihailemaan rakennuksen kattoterassille panoraamamaisemaa kaupungin yli. Opas sanoi, että valtavalla historiallisella rakennuskannalla on myös omat haasteensa. "Ette näe lautasantenneja missään." Totta. Kaupunkikuva täytyy pitää mahdollisimman autenttisena, minkä vuoksi sähköjohdot ym. on upotettu maahan. Kaivaminenkin tulee tehdä varovasti, sillä keskiaikaisessa kaupungissa ei koskaan tiedä mitä maa kätkee sisäänsä. 
De Halve Maan sijaitsee kivenheiton päässä Begijnhofista. Joen yli kulkeva silta johtaa luostarialueelle.
Kierroksella näki konkreettisesti oluen valmistuksen muutoksen. Tai no, itse asiassa valmistusprosessi ei ole juurikaan muuttunut, mutta valmistuksessa käytettyjen välineiden muutos tuntuu hurjalta. Panimossa työskentely ei ole ollut alkuaikoina helppoa. Kapealla käytävällä oli esimerkiksi kahdessa kerroksessa valtavat metallisäiliöt, joita työntekijät puhdistivat menemällä niihin sisälle pikkuruisesta aukosta. Tätä ei saanut tehdä yksin eikä säiliössä saanut olla liian pitkään, tai höyryt aiheuttivat pyörtymisen. Tämän vuoksi ulkopuolella oli aina ns. "varmistusmies" vetämässä pyörtyneen työkaverin säiliöstä ulos. 
Vanhat valokuvat elävöittivät entisiä tuotantotiloja. Raskaan työn lomassa näytti olleen aika ajoin hauskaakin, kun kavereita on esimerkiksi pyöritelty oluttynnyreissä. Maesin perheyritys on ollut tunnettu hyvistä asiakassuhteistaan. Alun perin oluet toimitettiin kaikkien asiakkaiden kotiovelle hevosilla ja kärryillä, myöhemmin autokyydillä.
Kierros päättyy ravintolaan, josta saa pääsylippua vastaan lasillisen vaaleaa Brugse Zotia. Joten lippu kannattaa pitää tallessa koko kierroksen ajan. Belgialaiset oluet ovat kotimaisiin verrattuna vahvoja (6-12%), joten lasillisella tai tuopposella kannattaa istua varovaisemmin. Perinteinen Brugse Zot (6%) on kullankeltainen ale. Panimoravintolassa se tarjoillaan muista paikoista poiketen suodattamattomana suoraan tynnyreistä siirrettynä, mikä tekee lopputuloksesta tavallista sameamman. Makua kuvaillaan kermaiseksi, jossa on hedelmäisen mausteinen pohjamaku. Hedelmäisyys ja mausteisuus saadaan erilaisilla hiivan tuottamilla käymisaromeilla ja nämä ovatkin tyypillisiä juuri belgialaisille oluille.
Kuten mainitsin, en ole lainkaan olut-ihmisiä, joten olen aivan väärä henkilö arvioimaan oluen laatua. Maistoin tässä kuitenkin sitruunaa ja täytyy sanoa, että tällaiset hedelmäiset oluet tuntuvat helpommin lähestyttäviltä kuin ne perinteiset voimakkaasti humaloidut. En kuitenkaan hullaantunut niin, että kääntäisin kelkkani viinien suhteen.

Aiemmissa postauksissa olen kertonut erilaisia Brüggen legendoja joutsenista ja Minnewaterista. Tälläkin kertaa Brugse Zot nimeen liittyy oma legendansa. Brüggen kaupunkilaiset kapinoivat korkeita veroja vastaan ja onnistuivat pitämään keisari Maksimiliania vankinaan neljä kuukautta 1488. Kostoksi keisari Maksimilian kielsi kaupunkia järjestämästä festivaaleja ja markkinoita. Lepytelläkseen keisaria kaupunkilaiset päättivät järjestää juhlat hänen kunniakseen. He pukeutuivat värikkäisiin asuihin hauskuuttajiksi ja hovinarreiksi. Juhlallisuuksien jälkeen kaupunkilaiset pyysivät keisaria rakennuttamaan uuden mielisairaalan (Brügge oli tunnettu monenlaisista hyväntekijöistä, vähävaraisten, leskien jne. auttajista). Keisarin kerrotaan vastanneen: "Sulkekaa kaupungin portit, sillä kaupunki on jo täynnä hulluja!" Siitä lähtien Brüggen kaupunkilaiset ovat kulkeneet lisänimellä Brugse Zotten eli "Brüggen hullut". Tämä lisänimi toistuu useaan otteeseen erilaisissa Brüggen historian käännekohdissa. De Halve Maan panimo muistuttaa hieman piikikkäästi tästä tapahtumasta kaupungin nimikko-oluellaan.
Brouwerij De Halve Maan oli mukavan erilainen "museokierros". Opas oli asiantunteva ja sopivasti huumorintajuinen. Opastetuille kierroksille pääsee mukaan päivittäin tunnin välein. Lämpimät suosittelut etenkin kaikille oluen ystäville.

lauantai 24. marraskuuta 2018

Begijnhof ja Brüggen joutsenet

Yksi Brüggen symboleista on joutsen ja niitä näkee paljon, kun Minnewaterin puisto johdattaa kävijät Begijnhofiin. Joutseneenkin liittyy oma legendansa. Brüggen kaupunkilaiset teloittivat Itävällan Maksimilianin tuomioistuimen virkamiehen 1488. Teloitetun virkamiehen, Pieter Lanchalsin, sukuvaakunassa oli kuvattuna joutsen. Legendan mukaan Itävallan keisari Maksimilian I rankaisi Brüggen kaupunkia velvoittamalla kaupunkilaisia pitämään joutsenia järvissä ja kanaaleissa ikuisuuteen asti.  
Begijnhof oli begiiniyhteisön koti vuodesta 1245 vuoteen 1928. Puiden varjostaman puiston ympärillä olevat kalkkimaalatut talot ovat 1600-1700-luvuilta. Begijnhof sai alkunsa, kun naimattomille ja leskeksi jääneille naisille (begiineille) perustettiin oma asuinalueensa. Syvästi uskonnollinen Begijnhof ei kuitenkaan ollut alun perin luostari. Begiinit saivat jättää yhteisön ja mennä naimisiin. Nykyisin Begijnhofissa toimii Pyhän Benedictuksen nunnaluostari ja joitain brüggeläisiä naisia, jotka ovat päättäneet pysyä naimattomina. Rakennukset ovat säilyttäneet alkuperäisen vaatimattomuutensa. Puisto, yhteisön kirkko ja yksi taloista (Begijnhuisje) ovat avoinna kävijöille. Täällä oli ihanan rauhallista ja hiljaista, sillä hiljaisuuteen ja kunnioitukseen kehotetaan kävijöitäkin heti sisäänkäynnillä. Aamuaurinko siivilöityi kauniisti puiden välistä.
Brüggen Begijnhof lisättiin Unescon maailmanperintölistalle vuonna 1998 yhdessä 12 muun begiiniläisen rakennuskokonaisuuden kanssa.

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Minnewater

Matka Gentistä Brüggeen alkoi kevyen aamu-usvan saattelemana. Junalla matka kestää noin puolisen tuntia ja päivälippu maksoi 13,60€. Brüggen rautatieasema ei tuottanut samanlaista arkkitehtonista ihastusta kuin Gentin asema, mutta hyvät ja säännölliset yhteydet lienee kuitenkin se pääasia. Mikäli saapuu Brüggeen junalla, kannattaa ehdottomasti aloittaa kaupunkiin tutustuminen Minnewaterparkista. Se on sopivasti matkan varrella ennen varsinaisia kaupunkinähtävyyksiä.
Minnewaterin nimestä on erilaisia tulkintoja. Yhden oletuksen mukaan nimi on johdettu Keski-Hollannin sanasta minne, joka tarkoittaa veden henkeä. Keskiajalla taikauskoiset ihmiset uskoivat, että sillan alla asui paha veden henki. Mutta minne tarkoittaa myös rakkautta. Tämän käännöksen mukaan paikka alettiin tuntea romanttisemmalla nimellään rakkauden järvenä. Mikäli suutelee puolisoaan sillan yli kuljettuaan, rakkaudesta tulee ikuista. Totta kai tähän romanttiseen puoleen liittyy myös legenda. Nuori ja kaunis Minna-niminen nainen oli rakastunut naapuriheimon sotilaaseen Strombergiin. Minnan isä ei tietenkään hyväksynyt heidän liittoaan, vaan oli järjestänyt Minnalle mielestään sopivamman puolison. Minna pakeni metsään, ja kun Stromberg vihdoin löysi hänet, Minna kuoli uupumuksesta miehen käsivarsille. Brüggen versio Romeosta ja Juliasta. Tämän tarinan mukaan järvi olisi nimetty Minnan mukaan.
Minnewater sijaitsee paikalla, jossa Reie-joki aloittaa kulkunsa kohti kaupunkia. Joki tunnettiin keskiajalla voimakkaasta virtauksen vaihtelustaan. Jos satoi rankasti, vedenpinta nousi nopeasti penkereille ja tulvi matalille alueille. Kaupungin laajentuessa asukkaat tarvitsivat käyttöönsä myös nämä joen ympärillä olevat matalat alueet. Tämän vuoksi 1200-luvulla jokea alettiin kontrolloida erilaisilla suluilla ja padoilla. Tästä syntyi myös nykyinen Minnewater, valuma-alue ja tekojärvi.
1600-luvulta 1800-luvulle Minnewaterissa liikennöi myös hinausalus, joka kuljetti matkustajia Brüggestä Gentiin. Kuuluisin matkustajista oli Venäjän tsaari Pietari Suuri, joka matkasi aluksella 1777. Hän ei kuitenkaan ehtinyt vierailla Brüggessä niin että olisi noussut maihin saakka.  
Minnewater on todella kaunis portti kaupungin tunnelmaan.