tiistai 30. maaliskuuta 2010

Taiteilijoita ja taidetta

Aamulla pääsin museolehtorimme mukaan valokuvaamaan, kun Marja teki taiteilijahaastattelua Taina Kontiosta. Kuopiolainen kuva- ja videotaiteilija, joka on itse asiassa pitänyt minullekin video- ja mediataiteen opintoja, kertoi Kuopion taidemuseossa olevista teoksistaan. Teoksissa kolme tuolia oli päällystetty luonnonsuolilla, hanhen sulilla ja kärpäsillä; kauniita kokonaisuuksia epätavallisista materiaaleista.

Töissä pääsiäinen oli saapunut myös kahvihuoneeseen; pöydillä oli keväiset liinat, kukkia ja kukkoja. Ikkunalaudalle oli päässyt pääsiäiskortteja.



Töiden jälkeen päätin käydä tutustumassa Kuopion Muotoiluakatemian Taitemia -galleriassa olevaan näyttelyyn Kokot! Kuopiolaiset veljekset Timo ja Risto Kokko ovat saaneet rakennettua ensimmäisen yhteisnäyttelynsä. Timo Kokko on kuvataiteilija ja pikkuveli Risto keraamikko. Timosta tiesin aiemmin sen, minkä tyylistä taidetta hän tekee ja pidän erityisesti hänen tussipiirustuksistaan. Riston keraamikon taitoja olen seurannut lehdistä, sillä hänen Kallo –astiastonsa metalliniitteineen herätti huomiota jokunen vuosi sitten.


Timo Kokon näyttely hieman yllätti. Se ei ollut sellainen mitä odotin. Kokonaisuus oli moderni ja abstrakti kuten ennenkin, mutta ihmisvartalon muodot olivat vaihtuneet orgaanisiin muotoihin. ”Tutkimuksen ja etsinnän pohjalta sain ajatuksen ns. pysähtyneestä vedestä. Virtaamaton, paikallaan seisova vesi on otollinen kasvualusta bakteereille ja niiden monistumiselle. Vesialue, jossa ei ole pinnan ulkopuolista elämää ja jonka pinta on kirkas ja väreilemätön, ei anna merkkejä elollisesta toiminnasta. Tuon kaiken alla kuitenkin kuhisee elämää mitä erilaisimmissa muodoissa.” Tussipiirrokset ihastuttivat, sillä viivan monimuotoisuus on ihailtavaa. Disappearing One vuodelta 2009 oli suosikkini ja teoksen alla olikin jo punainen tarra, myyty. Joku muukin oli ilmeisesti samaa mieltä kanssani.


Veistoksista en alussa osannut sanoa oikein mitään. Muotoja, terästä ja puuta, mutta mitä muuta? Kierrellessä alkoi kehittyä vedenalainen eliömaailma. Puusta, teräksestä ja puhalletusta lasista valmistettu valtava kesikirppu Water Flea, oli hieno ilmestys. Lasi kimalteli valojen ansiosta kuin kristalli ja sai ajatuksen vesikirpun selässä säihkyvistä vesipisaroista. Videoesitys Juhannus jossa Timo Kokko piti tervamaalausperformanssia Kuopion Satamapuistossa, oli mukava lisä näyttelyyn, sillä taiteilijan työskentelyn näkeminen avaa aina taidettakin ihan toisella tavalla. Veistokset keskustelivat hyvin tussipiirrosten kanssa, sillä puussa materiaalina oli samaa rosoisuutta kuin viivankäytössäkin. Kokonaisuus oli vaalea ja harmoninen, johon Water Flea ja HABs (Algae I-III) veistokset toivat tummuudellaan ryhtiä. Vaikka veistokset herättivät kysymyksiä ja mielenkiintoa pidin silti enemmän tussipiirroksista juuri viivan monimuotoisuuden ja aiheiden vuoksi.


Alakerran Kellari –galleriassa oli esillä Risto Kokon astiastojen uusin tuoteperhe Käärme. Lautasiin, mukeihin, kippoihin ja kuppeihin oli saatu yllättävän aidonoloinen käärmeennahkakuviointi. Mukana olivat totta kai tutut niittisomisteet. Uusia tuoteperheitä oli myös Koppis- ja Pääsky -sarjat. Kuten Risto Kokko itse asian esittelylappusessaan ilmaisi ”Koristeaiheet ammentuvat popkulttuurista, rock-kliseistä ja tatuointien maailmasta.” Risto Kokon omaleimainen design on huomattu jo suuremmissakin piireissä, josta kertovat tilaustyöt muun muassa Negative ja Turmion Kätilöt yhtyeiltä, Nightwish-shopilta ja Apulanta yhtyeen Sipe Santapukilta. Negative tilasi 40 kappaleen numeroidun mukisarjan Saksan kiertueelle vuonna 2008.


”Näyttelyesineet ovat kotimaista käsintehtyä keramiikkaa. Astiat on valmistettu kivitavaramassasta ja koristeltu sablonitekniikalla. Ne kestävät konepesun, mikron ja pakkasen.” Astioista välittyy korkea laatu ja persoonallisuus. Hinta-laatusuhdekin on kohdallaan; muun muassa iso Kallo –sarjan lautanen maksaa 28 euroa, muki 22 euroa ja sirotin 14 euroa. Tiedän jo nyt lähipiiristäni ihmisen joka hullaantuu varsinkin pääkallo astiastoon. Itse pidin myös uusista Koppis- ja Pääsky tuoteperheistä, joissa lasite oli liukuvärjätty astian pintaan. Kaikkien mieleen tuoteperheet eivät varmaankaan ole, mutta näyttelyssä oli vilkaisu myös pehmeämpään linjaan, ns. laajempaan makuun.

Virkistävä näyttely harmaaseen tiistai-iltapäivään.

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Kierrätystä

 

Tässäpä kuva Marjan ja minun kehittelemistä diakehystuotteista. Tekniikan kehittyessä eteenpäin diat ovat jääneet käyttämättömiksi, mutta me kehitimme niille uuden käyttötarkoituksen ja uuden elämän. Vanhoista museon esinekuvista sai hyviä aiheita diakehyksiin. Samalla tavalla itse askartelemalla kuvaksi käy mikä vain. Taakse liimasimme magneetin tai rintaneulan ja kolmansiin vaihtoehtoihin porasimme reiät ja laitoimme avainrenkaan. Osaan hieman kultamaalia, pieniä koristeita ja Voilá! Tuotteita voi ostaa osoitteesta http://www.ortodoksinenkirkkomuseo.fi/museokauppa_muut.html
 

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Hyvää pääsiäistä!

 

Aamupäivällä menin avustamaan museolehtoriamme Marjaa pääsiäismyyjäisissä. Ihmisiä oli kiitettävästi ja saimme hyvin myytyä muun muassa piispa Arsenin kirjoittamaa Pääsiäismuna - ylösnousemuksen symboli kirjaa (joka on uskomattoman kaunis opus!) sekä Leena Säpin toimittamaa Käspaikka - muistiliina kirjaa. Molemmat ovat ihka uusia. Muutama minun ja Marjan valmistama diakehys kierrätystuotekin meni kaupaksi. Myyjäisissä tuli todellinen pääsiäistunnelma kun ihmiset ostivat koristeltuja pajunoksia. Kirkkaat oksat heiluivat väkijoukossa.





Kotiin tullessa päätin tehdä pääsiäissiivouksen; pesin pyykkiä, tiskasin, imuroin, silitin ja ihastelin keltaisia tulppaaneja keittiön pöydällä. Televisiota katsellessa maalailin vielä kirpparilta ostamiani pyykkipoikia valkoisiksi. Tarkoituksena on ripustaa eteiseen narun ja pyykkipoikien varaan vanhoja valokuvia. Nyt passaa odottaa vanhempia kylään pääsiäiskahville. Hyvää pääsiäistä kaikille! :) (ja muistakaa kääntää kellonne KESÄaikaan)
 

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

H.R. Giger: ART - DESIGN – FILM

 




“Ette voi sitä tappaa, ette näytä vieläkään tajuavan minkä kanssa olette tekemisissä; täydellisen organismin. Ainoastaan sen vihamielisyys ylittää sen täydellisen rakenteen“ - Ash (Ian Holm) Nostromon tiedeupseeri -










Toteutimme vihdoin ajatuksemme suunnistaa Tampereelle taidemuseoon (joka voisi panostaa nettisivuihinsa) katsomaan sveitsiläisen H. R. Gigerin elämäntyötä Alienien parissa. Myönnän että ensikosketus Gigerin taiteeseen oli huikea. Portaat noustessa näyttelytilaan, edessä oli valtavan kokoinen musta ruokailuryhmä, jossa pöydän jaloissa ja tuoleissa oli hyödynnetty alienimaisia piirteitä, taustalla oli seinän kokoinen suurennos Gigerin maalauksesta. Jakauduimme kahteen porukkaan, veljekset toiseen ja me sisarukset toiseen. Saimme kiertää siten siinä tahdissa ja järjestyksessä kuin halusimme.


Olen nähnyt Alien elokuvat, mutta taiteilijasta minulla ei ollut mitään aikaisempaa tietämystä. Näyttely oli koottu mielestäni hyvin. Gigerin taustoista, elämästä ja urasta oli tiiviit tietoiskuteksit, esillä oli luonnoksia, maalauksia, piirustuksia ja veistoksia, mallinnoksia sekä elokuva- ja dokumenttipätkiä. Kokonaisuus oli monipuolisempi kuin odotin.



Hauska oli katsella veljesten ilmeitä heidän kierrellessään huoneesta toiseen; kuin pikkulapset karkkikaupassa ;P Luonnoskirjat ja luonnokset toivat Gigerin piirustustaidolle oikeutta ja paljastivat sen, ettei kaikkea ole tehty esimerkiksi tietotekniikkaa käyttäen. Museo –lehteen 1/2010 artikkelin näyttelystä kirjoittanut Jonni Roos kirjoitti ”Hömppävoimainen Alien” otsikolla: ”Mielestäni näyttely on kertakaikkisen ikävystyttävä ja lattea”. Hän myöntää kuitenkin suuren osan yleisöstä olevan toista mieltä ”Mutta nämä ihmiset näyttävät olevan toista mieltä. Poikanikin on innoissaan ’Kerrankin museossa on jotain ainutlaatuista!’ ”. Vaikken itse aiemmin ollut mikään Alien fanaatikko myönnän, että näyttelyn nähtyäni elokuva ja taiteilija alkoivat kiehtoa uudella tavalla. Ja Giger todella osaa piirtää, hänen viivankäyttönsä on parhaimmillaan luonnoksissa ja mielikuvitus koneiden ja ihmisten yhdistelmistä ovat loistossaan maalauksissa ja veistoksissa. Näyttelystä latteus oli kaukana. Siskoni huudahti eräässä huoneessa ”Oskari!” ja minä oletin hänen nähneen vanhan tutun, kunnes huomasin hänen osoittelevan innoissaan Oscar –patsasta, jonka Giger voitti erikoistehosteistaan vuonna 1980 ensimmäisestä Alien elokuvasta Kahdeksas matkustaja. Olihan se hienoa nähdä oikea Oscar –patsas parinkymmen sentin päästä.

Siinä olen samaa mieltä Roosin kanssa että ”Nyt näyttää ikävästi siltä, että tuotteenomainen Alien syö elinvoiman muilta näyttelyiltä, ja saa hömppävoimallaan kotimaisen laatutaiteen näyttämään vähän aneemiselta”. En allekirjoita sanaa ”hömppävoima”, mutta monikaan ei poikennut museon muihin näyttelyihin, vaan olivat tulleet katsomaan nimenomaan H. R. Gigeriä ja Alienia.


Siskoporukalla kiersimme museon toiset näyttelyt Elina Relanderin ja Marko Lampisuon näyttelyn ”Eräänlaisia sidoksia” ja alakerran Be Your Enemy. Elina Relanderin ”Perhonen sisälläni/Sidoksia” valokuvat olivat mielestäni melko turvallisia muotokuvia transsukupuolisista ja transvestiiteista, mutta mukana kulkevat tekstit henkilöiden elämästä ja ajatuksista olivat koskettavia. Oli hienoa nähdä että vielä nykypäivänäkin arkaa ja vierasta aihetta tuodaan esille kauniilla tavalla.


Alakerran Be Your Enemy koostui Suomessa ja Venäjällä toteutettujen työpajojen kuvasarjoista, triptyykeistä, joissa lapset ja nuoret toteuttivat itsensä valokuvissa idolina, omana itsenään ja inhokkina. Hauskin kommentti tuli ehkä noin ekaluokkalaiselta lapselta, joka hymähtäen totesi äidilleen ”Joo, kuka näitä tajuaa…” :D

Triptyykeissä oli hyviä ja huonoja teoksia, osa herätti ristiriitaisiakin tunteita. Eräässä triptyykissä nuori tyttö oli kuvannut itsensä idolina matadorina, härkätaistelijana. Keskimmäisessä omana itsenään tyttö oli kuvattu McDonald’sissa hampurilaisateria edessään ja inhokkikuvassa tyttö oli suolien ja lihojen keskellä lihakauppiaana. Pieni ristiriita siinä että matadorina voisi tappaa härän, muttei voisi olla lihakauppiaana?! Monessa teoksessa inhokkikuva liittyi jotenkin väkivaltaan, väkivallan uhriin tai kiusaajaan. Monessa teoksessa ääripäitä oli myös kärjistetty ja median vaikutuskin heijastui rocktähteyden tai muiden esikuvien ihannoinnissa.


Kaikki kolme näyttelyä olivat tunteita herättäviä, tosin H. R. Gigerin lisäksi kaksi muuta näyttelyä vaativat hieman enemmän keskittymistä teoksiin, jotta pääsi ajatusten sisälle. Sikäli kun vaivautui muita näyttelyjä katsomaan. Jonni Roos kirjoitti mielestäni osuvasti Tampereen taidemuseon museokävijöistä ”Eivätkä nämä ihmiset ole museon vakiokävijöitä: enemmistö taitaa olla miehiä. Miehiä, joilla on pitkät värjätyt hiukset ja pitkät mustat takit. Miehiä, joilla on armeijahousuja ja raskaita kenkiä. --- Mutta myös pullantuoksuisia äitejä lapsineen”. Niin, Giger Alieneineen vetosi suureen yleisöön, tai ainakin se herätti suurta mielenkiintoa ja uteliaisuutta. Meidänkin taloutemme seinää koristaa Alien version III, Seitenansicht, 1978 -näyttelyjuliste ja kirjahyllyä Tampereen taidemuseon julkaisu H. R. Giger.



Junamatka kotiin sujui mukavasti. Veljekset lukivat Pelit –lehtiään ja me siskot ratkoimme ristikoita sen aikaa kun jaksoimme. Loppumatkan tutustuin zen-kirjallisuuteen, joka itse asiassa oli rentouttavaa ja rauhoittavaa lukemista tapahtumarikkaan päivän päätteeksi.

”Mihin oppilaan tie hänet viekin, hän ei voi koskaan unohtaa opettajaansa, vaikka menettäisikin hänet näköpiiristään” – Eugen Herrigel –

”Niin kuin palavalla kynttilällä sytytetään toinen kynttilä, samalla tavalla opettaja siirtää oikean taiteen hengen sydämestä sydämeen ja sytyttää siihen valon ” – Eugen Herrigel –

Molemmat ajatukset toimivat omassa elämässäni.
 

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Rottatyttöjä tapaamassa

 
Taas kaunis aurinkoinen päivä ja eihän sitä voinut aivan kokonaan sisällä viettää. Sain aloitettua pääsykokeisiin lukemisen, mutta päätin pitää hieman taukoa ja nauttia ulkoilmasta. Pyöräilin siskon luokse kylään, ja ne tavalliset kamalat mäet eivät tuntuneet niin pahalta kun matka kului pyörää talutellen. Samalla pysähdyin kuvaamaan Kuopion ylpeyttä Puijon torniakin.



Siskon luona sain moikata taas ihanuuksia Maisaa, Kaarinaa ja uusinta tulokasta Iitaa. Rottatyttöjä, jotka joidenkin mielestä eivät ole niin ihania. Mutta miten noin nättejä naamoja voi vastustaa. :) Kotiinpäin polkiessa sain ihastella kaunista auringonlaskua.


Iita-neiti. Hammastelija, joukon pienin, mutta pitää pintansa.


Maisa-neiti. Suosikkini, pitää häkin järjestyksessä, kovis.


Ja Kaarina. Kiltti, sylivauva, hurmaava.
 

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Leonardo da Vinci ja maailman tunnetuimman maalauksen tarina

 

Donald Sassoonin kirja Mona Lisa, kertoo ja avaa myyttejä ja tarinoita tuon kuuluisan muotokuvan takaa. Katselin kirjaa usein alennusmyynneistä, kunnes päätin ostaa sen itselleni syntymäpäivälahjaksi. Minua kiehtoi tietää, mistä kaikki Mona Lisa hössötys ja massatuotanto on saanut alkunsa.

En erityisemmin itse välitä maalauksesta. Ehkä se johtuu sen ympärillä pyörivästä hälinästä, ajatuksesta, että ihmismassat jonottavat Louvreen nähdäkseen vilauksen Mona Lisasta. Toinen häiritsevä seikka on massatuotanto. Mona Lisa on jo niin kuuluisa, että sen kuvia näkee kaikkialla: mainoksissa, julisteissa, hiirimatoissa, verhoissa, mukeissa, kaikessa mahdollisessa mihin kuvan voi vain painaa, ja taiteilijat jäljittelevät ja muokkaavat teosta koko ajan. Viimeisin bongaus oli Kuopion taidemuseossa tällä hetkellä oleva näyttely Kytköksiä, jossa on Riitta Rönkön kuvasarja Mona Lisa ja minä (?). Kuvasarja näytti virkistävältä perinteisen Mona Lisan rinnalla, ja lisäksi Rönkön kasvoissa on Mona Lisamaisia piirteitä. Myönnän että da Vinci on tehnyt hienoa työtä ja onhan se taidokkaasti maalattu ja mielenkiintoa herättävä, mutta teos maalauksena on menettänyt merkityksensä.

Kirja avasi myös da Vincin ”neroutta”. Häntä pidetään usein suurena keksijänä ja taiteilijana, mutta tuo nerokultti kuitenkin rapistui kirjan sadan ensimmäisen sivun kohdalla.
Vastoin yleistä käsitystä Leonardon merkitys tieteen ja teknologian historiassa on vähäinen.--- Insinööritaidon ja teknologian alalla hän tutki kyllä mitä moninaisimpia asioita, varsinkin vesirakennusalan kysymyksiä, mutta ei itse keksinyt lainalaisuuksia. --- Leonardo sovelsi, lainasi ja kopioi edeltäjiensä tietoja. -- Hänen koneenpiirustustensa suurimpana ansiona voidaan pitää sitä, että ne ennakoivat tulevia teknisiä keksintöjä, mutta hän ei itse keksinyt mitään huomionarvoista. --- Clos-Lucén kartanon pohjakerros, jossa Leonardo vietti viimeiset elinvuotensa, on täynnä hänen suunnittelemiaan laitteita, jotka on rakennettu tarkoin hänen piirrosten perusteella. Samankaltaisia laitteita olisi voitu rakentaa Leonardon aikalaisten tai hänen edeltäjiensä piirrosten perusteella – mutta Mona Lisaa nuo edeltäjät eivät olleet kyenneet maalaamaan.”

Da Vinci suunnitteli ainoan suuren veistoksen, seitsenmetrisen ratsastajapatsaan Francesco Sforzan kunniaksi. Patsaan oli tarkoitus kilpailla hänen opettajansa Verrocchion Bartolomeo Colleonin patsaan kanssa. Da Vincin patsas jäi kuitenkin toteutumatta, sillä milanolaiset tarvitsivat kaiken pronssin kanuunoiden valmistamiseen. Lisäksi epäiltiin olisiko veistosta edes voitu valaa, sillä piirustusten perusteella näytti siltä, ettei Leonardo ollut ratkaissut valtavan veistoksen pystyssä pysymistä.

Maalauspuolella kuuluisien Viimeisen ehtoollisen ja Mona Lisan lisäksi tapahtui onnettomuuksiakin. Anghiarin taistelu, 1504, joka oli merkittävin häneltä tilatuista töistä, jäi keskeneräiseksi, ja hänen valmiiksi saamansa osat rapistuivat nopeasti, sillä hän oli kokeillut ja yhdistellyt väärin erilaisia maaleja. Lopulta työn maalasi uudestaan Vasari, jonka tunnetun huomautuksen ”aloitti monia asioita saamatta niitä koskaan valmiiksi” allekirjoittivat monet aikalaiset. Satoja vuosia myöhemmin tuota työskentelytapaa alettiin pitää merkkinä perfektionismista. Leonardolta meni Mona Lisan maalaamiseen noin neljä vuotta, vaikka teos on vain 77 x 53 senttimetrin kokoinen. Samassa ajassa Michelangelo maalasi koko Sikstiiniläiskappelin kattofreskon.

Donald Sassoon on tutkinut hyvin niin itse maalauksesta kirjoitettuja tekstejä, tarinoita ja myyttejä, kuin tutustunut Leonardon elämään ja Mona Lisan vaikutuksesta Ranskan politiikkaan ja maailman populaarikulttuuriin. Kirjasta selviää muun muassa kuinka Mona Lisan hymyn arvoitus kiehtoi niin aikalaisia kuin jälkipolvia, kuinka taulun varastaminen 1900-luvun alussa kasvatti median kiinnostusta, kuinka teosta alettiin hyödyntää pop-ilmiönä ja kuinka siitä lopulta tuli globaali Mona Lisa. Nykypäivänä tuntuu, että Mona Lisa elää aivan omaa elämäänsä. Se ei enää ole vain Leonardo da Vincin maalaus vaan hän on nainen, jonka henkilöllisyys ja hymyn tarkoitus herättää mielenkiintoa, joka on kirkkain jalokivi Ranskan kruunussa, ja josta koko maailma haluaa saada osansa.

Kuten mainitsin, Mona Lisa on taidokkaasti maalattu, mutta se polkee suotta jalkoihinsa Leonardon aikalaisten töitä, joissa on paljon mestariteoksia. Minusta on väärin että Louvressa moni mestariteos jää huomiotta vain sen vuoksi, että ”Mona Lisa on vain PAKKO nähdä”. Toki Louvressa jää mestariteoksia katsomatta jo itse massiivisen rakennuksen vuoksi…
 

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Keittiökoristusta

 
Halusin keittiöön jotain uutta ilmettä, tavallisen ja tylsän valkoisen seinän tilalle. Vuokra-asuntoa on hieman hankalampi alkaa maalata tai tapetoida mieleisekseen, joten päätin tuunailla keittiöön "keittiötaulut".


Ostin kaksi 40 x 30 cm valkoista maalauspohjaa, jotka päällystin vanhoilla, kellastuneilla kirjan sivuilla. Liisterillä sivut tarttuivat ja pysyivät hyvin.
Ruolailuvälineet ostin kirpparilta 0,10 euroa kappale, kaikki eri paria ja pitsinauhaa ostin kangaskaupasta.


Aluksi ajattelin jättää taulut vain pelkille kirjansivuille ja aterimille, mutta lopputulos näytti mielestäni hieman tylsältä, vaikka rusetit kokonaisuutta piristivätkin.


"Pelastin" tauluuni myös jonkun hylkäämät rihkama-aterimet Kreetalta. Tässä ne toimivat, vaikken muuten voisi kuvitellakaan tuollaisia ostavani.


Tylsyyttä hieman lievittääkseni printtasin netistä vanhoja keittokirjan kuvia ja mainoksia. Näin taulut saivat hieman väriä ja huumoria. Eräässäkin mainoksessa sanotaan "Sanokaa rouvallenne, nyt hankimme Frigidairen" Liisteriä pintaan, jotta mainokset pysyvät kiinni.


Lopputulos näyttää tältä. Ostin tauluille vielä kehys-alesta kehykset. Mielestäni taulut ovat hauskat, ja tuovat keittiöön pientä piristystä :)