Toivolan joulupiha

Pyryttävästä lumisateesta huolimatta lähdettiin heti aamusta katsomaan miltä Toivolan Vanhan Pihan joulu tänä vuonna näyttäisi. Tie vei Muiston kakkupöydän kautta makasiineihin ja pikkuputiikkeihin.

Tontut kirjasivat ylös lasten lahjatoiveita.

Manalanpajan tuotteita.

Katriina Pentikäisen jouluseimi.

Marlene.

Kolme lammasta ovat lainassa Laukaan Niemelän tilalta. Kainuunharmaslampaat ovat suomenlampaan ohella suomalainen alkuperäisrotu. Lammasaitauksen edessä oli ruuhkaa kun yritti mahtua lapsikatraan sekaan.

Ella.

Puustikki oli tuonut makasiiniin komean tuolin.

Pihan isännän, Margo Saxbergin, muotokuva.

 On se vain mahtavaa että piha jaksaa kiinnostaa ja vetää kävijöitä. Toivolan joulupihan tapahtumista ja aikatauluista voi lukea lisää täältä. 

Joko olette vierailleet joulupihalla tai onko aikomuksissa?

Jännitystä elämään

Melkoista akrobatiaa sai tänään harrastaa että sai pidettyä itsensä pystyssä. Välillä tuntui että luistimet olisivat olleet parempi, ja kenties turvallisempikin, vaihtoehto polkupyörän sijaan. Haasteellisempia paikkoja taisivat olla jäätyneet pyöränrenkaiden urat ja täysi peilijää. Kannatti mieluummin pitää tasainen vauhti ja suora linja kuin alkaa väistelemään uria. Mutkissa ja kaarteissa kieli keskellä suuta eikä äkkinäisiä liikkeitä. Hyvin meni loppujen lopuksi jopa kauppakassi ohjaustangossa roikkuen vaikka syketaso nousikin. Vanhusten puolesta hieman huoletti. Naapurin mummo oli kuulema hävittänyt liukuesteensä, mutta uskaltautui kaikesta huolimatta sauvakävelemään: "Raitista ilmaa on saatava".

Pidemmän opiskelupäivän viettäneelle tein palkkioksi Daim-täytteisiä muffinsseja. Ohje hieman soveltaen napattu Kinuskikissalta.

Kohtahan se onkin jo viikonloppu!

Lieksan kirkkomailla

Määrittelen uudet paikkakunnat usein museoiden ja/tai kirkkojen mukaan. Nämä ovat maamerkkejä ja käyntikortteja joista paikkakunnat muistaa. Positiivisen vireen Lieksalle tosin antoi jo elokuussa tehty vierailu, johon sisältyi yllättävä taidekokemus Anssi Mikael Okkosen muodossa. Koska Pielisen pihamuseoalue oli suljettu, halusin nähdä Lieksan kirkkotarjonnan. 

Profeetta Elian kirkko.

Lieksan ortodoksisen seurakunnan pääkirkko on Profeetta Elian kirkko, joka sijaitsee miltei Lieksanjoen rannalla. Kirkko valmistui vuonna 1960 ja sen ovat suunnitelleet arkkitehti Selim Savonius yhdessä ylidiakoni Leo Kasangon kanssa. Valitettavasti sisään emme päässeet kurkistamaan, mutta ikonostaasin näkee esimerkiksi täältä.

Lieksanjoen varrella sijaitsee myös Pielisjärven luterilaisen seurakunnan pääkirkko. Kirkon ovat suunnitelleet vuonna 1982 arkkitehdit Raili ja Reima Pietilä. Rakennus sijaitsee samalla paikalla jossa oli aiemmin C. L. Engelin suunnittelema puukirkko. Kyseinen kirkko tuhoutui tulipalossa vuonna 1979. Alttaritilan näkee täältä. Kirkon kellotapuli säästyi tulipalolta.

Vasemmalla 1830-luvulla rakennettu kellotapuli.

Heikki Varjan sankarivainajien muistomerkin enkeli kohottaa kätensä myös kohti kellotapulia.

Kristuksen kirkastumisen tsasouna.

Mielenkiintoisin nähtävyys tällä matkalla oli pieni ja tummunut tsasouna. Nykyinen luterilainen kirkkomaa on ennen ollut ortodoksinen, josta muistuttaa vanha Kristuksen kirkastumisen tsasouna. Vuonna 1996 teetetyssä rakennusten iänmääritystutkimuksessa todettiin että tsasounan syntyhetket ajoittuvat vuoteen 1769. Pyhäkkö on siis tiettävästi Suomen vanhin ortodoksinen tsasouna.

Tsasounan välittömässä läheisyydessä oli vielä 1960-luvulle saakka useita ortodoksisia hautamuistomerkkejä muistuttamassa myös ortodoksisen kalmiston olemassaolosta. Tsasounaa ja kalmistoa on perimätiedon mukaan ympäröinyt vielä viime sotien jälkeen puurakenteinen aitaus.

Tsasounan perusteellinen korjaustyö suoritettiin Lieksan ortodoksisen seurakunnan toimesta vuosina 1984-1985 rovasti Olavi Tajakan ollessa kirkkoherrana. Korjaussuunnitelman laati helsinkiläinen arkkitehti Sakari Siitonen. Liekkikupoli on Nikolai Kiirikin käsialaa. Korjaustöiden yhteydessä tsasounan rakenteista löydettiin oven yläpuolella oleva puunkappale, johon on kaiverrettu vuosiluku 1895. Oletettavasti tsasounaa on silloin edellisen kerran korjattu. 

Lieksalla oli yllättävän pitkät juuret ja täällä on ehdottomasti vierailtava joskus myös kesäaikaan jotta näkee museot ja kirkot sisältä.

Lieksanjoen rannalla

Tuhat ja yksi tarinaa blogin Mine kiteytti hauskasti ajatuksensa kaupungista: "Mielessäni on Lieksan kokoinen musta aukko". Jotta täyttäisimme hänen, ja kenties muutaman muun, mustat aukot saatte nyt tunnelmia kuvien kautta. Sää oli vierailuni aikaan ikävän harmaata, mutta tulipa samalla kuvattua sitä perinteistä marraskuuta.

Yllätyin tiedosta että Lieksa on kaupunki, sillä asukkaita on nimittäin vain muutama sata päälle 12 000. Lieksan aiempi nimitys Brahea, juontaa juurensa Pietari Braheen, joka perusti kaupungin Lieksanjoen suulle jo vuonna 1653. Brahea lakkautettiin kuitenkin jo vuonna 1681, vuosi Pietari Brahen kuoleman jälkeen. Kaupunki hävitettiin lopullisesti vuonna 1685 kun talot purettiin ja alue kynnettiin pelloksi. Lakkauttamisen jälkeen paikalle jäi Pielisjärven pitäjän kirkonkylä. Nykyinen Lieksa syntyi, kun Lieksan kauppala ja Pielisjärven kunta yhdistyivät vuonna 1973. Samalla Lieksa muutettiin kaupungiksi.

Korkeita kerrostaloja täältä ei juurikaan löydä, mutta ihania puutalo- ja rintamamiestaloalueita siitäkin edestä sekä leveitä autoteitä ja jalkakäytäviä. Ruuhkia täällä ei tarvitse pelätä kuin kenties heinä-elokuun vaihteessa Vaskiviikolla.

Taitobussin nähdessäni olo oli kuin julkkiksen nähneellä, sillä olinhan bongannut auton edellisviikolla Puoli seitsemän ohjelmasta. Taitobussi on kiertävä käsityöneuvonta ja sen tavoitteena on lisätä Pohjois-Karjalan maaseudun elinvoimaisuutta ja asukkaiden hyvinvointia käsityökulttuurin keinoin. Palveluihin kuuluu mm. kädentaitokurssit eri-ikäisille, iltapäiväkerhot koululaisille tai kudontakurssi kyläläisille. Kurssipaikaksi sopii kylätalo, koulu, paikallinen kahvila tai muu paikka, josta löytyy työskentelyyn sopivat tilat, sillä työvälineet ja materiaalit tulevat Taitobussin kyydissä. Tämä on yksi kivoimmista hyvinvointia lisäävistä tempauksista josta olen pitkään aikaan kuullut! Hanke on ollut käynnissä vuodesta 2010 ja loppuu tänä vuonna, mutta toivottavasti projekti saa jatkoa tai ainakin samantapaisia seuraajia.

Lieksassa saa lähes jokaisella kadulla osoitella "voisin asua tuossa talossa, ja tuossa, ja tuossa, ja tuollakin".

Lieksanjoen rantaa.

Kaupunkikeskustan yksi tunnetuimmista maamerkeistä on tanskalaisen A. Ostenfeldin piirustusten mukaan vuonna 1930 rakennettu kaarisilta. Talvisin Kolin ja Vuonislahden välillä kulkee Kolin jäätie, joka on Suomen pisin yleinen jäätie.

Joen vastarannalla näkyivät Pielisen museon piharakennukset. Museo on Suomen toiseksi suurin ulkomuseo ja sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1963. Alueella on lähes 70 rakennusta joista vanhimmat ovat 1600-luvulta. Rakennuksissa ja esineissä näkyy idän ja lännen yhteisvaikutus. Valitettavasti ulkomuseoon ei talvikaudella pääse ja vain näyttelyhallit ovat avoinna.

Tällaisia maisemia Lieksanjoen varrelta.

Lipaston kasausta

Joensuusta matka jatkui kohti itärajaa ja Lieksaa. Jyväskylästä Lieksaan sai varata julkisissa istumiseen vajaat 7 tuntia(!). Ensimmäiseksi Lieksasta tulee mieleen Markku Pölösen elokuva, mutta nyt sain itsekin ihan konkreettisen käsityksen siitä millainen Lieksa oikeasti on. Pieni paikkakunta, jonka keskusta-alueellakin on säilynyt kauniita puutaloja ja yhden pääkadun varrelta löytyy kaikki tarpeellinen: ruokakaupat/tavaratalot, leipomo/kahvila, huonekalu- ja sisustusliike, lemmikkikauppa, pizzeria, pubi, kirpputori, kulttuurikeskus, käsityökeskus jne., jne.

Ystäväni ollessa töissä ehdin tehdä kurssitöitä ja vähän huushollata aikani kuluksi. Iltapuhteena kasasimme ystäväni Ikea-lipaston joka oli odottanut kasaajia useamman kuukauden. Harvinaista että kasaaminen onnistui ilman ärräpäitä tai kömmähdyksiä. Toisena iltana saimme asennettua valaisimen eteisen kattoon kynttilän valossa, joka osoittautui sitten hieman haasteellisemmaksi projektiksi.

Lipastoa kasattiin pitkä tovi tällä, kunnes löytyi oikean kokoiset työkalut.

Autottomuus aiheutti sen että Paaterin kirkkoon tutustuminen ja Kolilla vierailu jäivät toiseen kertaan, mutta viikonlopun aikana ehdin tutustua keskustan ympäristöön, josta tunnelmia tuonnempana.